Lokakuu 2011: Geonörtti haaveilee
Viikonloppu, 1. - 2.10. 2011
Ajankohdan leffa: Salt. Pidän päättömistä ja sekavista juonista enemmän kuin ylisimppeleistä ja täysin ennalta-arvattavista.
Kahden pelikampanjan pelauttamisessa päällekkäin on se ongelma, että inspiraatio kirjoittaa peliä on aina väärässä järjestyksessä. Ainakin oma mieleni toimii siten, että pelin pelauttamisen jälkeen on suuri into jatkaa saman pelin parissa, ja jos pitäisi kytkeä pää jollekin toiselle vaihteelle, ei se oikein toimi. Pelata voi hyvin muussakin pelissä, mutta pelisuunnittelu ei oikein luonnistu. Todellinen inspiraatio toiseen kampanjaan tulee itsestään siinä vaiheessa, kun sen pelaajat saapuvat paikalle; siihen saakka se vaatii aktiivisia ponnistuksia.
Seuraava peli listalla on tietenkin Sic Semperiä, mutta fiilis oli koko viikonlopun lähinnä kirjoittaa ja piirtää Ogofau a Dreigiauta. Sain kyllä enemmän aikaan Sic Semperin rintamalla, mutta ainoastaan koska pakotin itseni tekemään niin.
Viime viikolla ei tullut kiivettyä kertaakaan. Kunto on taas valunut jonnekin pohjamutiin. Auttaisikohan jos vaikka ostaisi kotiin leuanvetotangon ja kuntopyörän?
Maanantai, 3.10. 2011
Päivän kateus: Toiset matkustelevat työnsä puolesta rutiininomaisesti Havaijille katselemaan tulivuoria ja kauniita kiviä. Olisi varmaan pitänyt ryhtyä geologiksi.
Kotona pystyn lähes poikkeuksetta keskittymään, töissä vaan ehkä 50% onnistumistodennäköisyydellä. Tänään keskittyminen oli mahdollista ja päivä olikin varsin aikaansaava. Jos voisin eristää ne seikat, jotka mahdollistavat keskittymisen häiriöidenkin läpi olisi työnteko varmaan vielä vähän tehokkaampaa.
Geologien kanssa tuli taas palaveroitua ja pelikuvitusta luotua. Inspis olisi ollut piirtää yömyöhään. Koetan taas jotain uutta ja ainakin semivaikeaa, onnistuminen on epävarmaa.
Tiistai, 4.10. 2011
Päivän komponentti: DataSets/DataSet/Units/Unit/Gathering/Agents/GatheringAgent
Sain ensimmäisen tavoitepisteeni Suuressa Projektissa saavutettua. Sen takaa paljastui toinen, suurempi ja vaativampi tavoite. Olin ollut etäisesti tietoinen siitä toki aiemminkin, mutta nyt vasta ehdin katsoa sitä lähempää ja tajuta kuinka massiiviselta se oikein vaikutti.
Pitkäjänteinen suunnittelu ei ole yleensä kuulunut vahvuuksiini. Olen työssäni ollut hyvä hoitamaan kriisejä ja paniikkitilanteita, ja näiden ominaisuuksien ansiosta minut aikanani ylennettiin tehtäviin, joissa olennaisin taito ei ollutkaan enää niiden kohtaaminen. Saa nähdä olenko oikeasti oppinut jotain suurista operaatioista. Ainakin ensimmäisen parin tunnin jälkeen tuli kovasti ikävä seikkailuharrastusteni yksinkertaisien eloonjäämisongelmien pariin.
Relatakseni geokätköilin ja piirsin. Olen näköjään saamassa aikaan kuvan joka on hienoin öh no ainakin vuoteen ja ehkä pidempäänkin aikaan. Maltan tuskin odottaa tilaisuutta käyttää sitä.
Keskiviikko, 5.10. 2011
Päivän herkistely: Surullinen arkinen tarina
Töitä, kiipeilemistä Myllypuron uusilla reiteillä, pelinkirjoittamista, piirtelyä.
Torstai, 6.10. 2011
Päivän uutinen: Steve Jobs kuoli. Armas omppuimperiumini on menettänyt tyranninsa. Saapa nähdä miten paljon diktaattorin katoaminen vaikuttaa tuotteiden laatuun.
Kun kahdessa tunnissa kotona sain ratkaistua ongelman, joka oli museolla vainonnut minua koko viikon, oli pakko todeta että kotona työskenteleminen on vaan työn luovalle ja suunnittelevalle puolelle paljon tehokkaampaa. Nyt viimein myös todella tajusin, että lapsesta asti oikea aivotyö on minulta vaatinut liikkumista. En lopulta tuota asioita vaan paikallani istuen, minun on käveltävä ympäriinsä, mahdollisesti pompittava ja heilutettava käsiäni. Kineettinen ajattelija näyttää todella hölmöltä työskennellessään, eikä saa hyvin asioita aikaan konttorissa, mutta kotona pystyy riehumaan miten huvittaa ja tuloksiakin syntyy.
Perjantai, 7.10. 2011
Päivän katusoittajaduo: Giovanni Bassano - James O'Reilly. Soittivat ja lauloivat Suomalaisen kirjakaupan edessä poppihittejä todella kauniisti.
Karmisena palkintona edellisen elämäni synneistä olen joutunut nykyisessä yliopistossa kohtaamaan atk-tuen toiselta puolelta - en sen tuottajana, vaan sen käyttäjänä ja asiakasedustajana. Kokemus on usein tuonut kovasti kaivattuja raivareita päivääni. Tänään vihoviimeinen mikkihiiroirganisaatio onnistui taas ajamaan minut reklamaation partaalle kun tajusin, että viikko sitten siihen syöttämääni akuuttiin hätähuutoon ei oltu reagoitu yhtään mitenkään. Haluan eteeni ihmisen, joka on vastuussa siitä että prosessi toimii tai jos sellaista ei ole, ihmisen joka on vastuussa siitä että prosessin toimintavastuuta ei ole, ja sitten haluan huutaa hänelle suoraa raivoa kunnes hän tekee seppukun häpeästä.
Rauhoituin vasta päästyäni seinälle. Kiipeilyssä oli vaihteeksi ihan järkevää fiilistä, mutta Myllypuro ei kehitä kestävyyttä ja kestävyyttä varmaan eniten tarvitsisin. Hieman pelottaa paluu Salmisaareen.
Viikonloppu, 8. - 9.10. 2011
Ajankohdan mieleenpalautus: Saksan kielioppi
Koko aja satoi ja satoi, mutta onneksi ulkona leikkimistä ei varsinaisesti ollut suunnitteillakaan. Toisaalta sen ainoan kerran kun yritin poistua kotoa jonnekin kauemmas, kimppuun hyökkäsi raivostunut raekuuro joka nujersi sadevaatteeni ja ajoi minut takaisin sisään. Maailmankaikkeus tahtoo minun vaan kirjoittavan ja piirtävän.
Onneksi näillä rintamilla sentään saavutettiin mukavasti asioita. Sic Semperin neloskauden ryhmäkuva tuli valmiiksi ja taustamateriaaliakin sain väsättyä aika hyvin. Inspiraatiokin kääntyi oikeaan suuntaan kun tarpeeksi töitä pelin parissa teki. Maanantaina päästään jatkamaan.
Maanantai, 10.10. 2011
Päivän peliproppi: Natsivaltakunnan paperit pelaajahahmoille. Jos vaikka seuraavaan peliin ei päästäisi sisään ketään, joka on hukannut paperinsa.
Olin kuvitellut perjantaina eteen tulleen kriisin jo ratkenneen, mutta sepä olikin sen sijaan päättänyt vaan käydä pahemmaksi. Päivä kului teknistä pulmaa ratkoessa ja happamia hallinnollisia maileja kirjoitellessa. Mahtavat yliopiston tietohallinnossa jo vihata minua.
Ärsyttävästä ongelmavyyhdistä pomppasin pelauttamaan sekavahkoa ropea. Sic Semperin neloskauden aloitus oli ekspositiohelvetti vailla vertaa, kun hahmot lähtivät ensimmäistä kertaa koskaan turisteiksi uuteen rinnakkaistodellisuuteen ja uppoutuivat sen detaljeihin. Peli oli sisällöltään okei mutta dynamiikaltaan aika heikko, tosin osa tästä johtui vaikeasta pelinulkoisesta aikataulusta. Jotenkin lopputulos jäi minusta epätyydyttäväksi, vaikka hienoja yksityiskohtia olikin. Selvästi korkeintaan joka toiseen peliin tässä kampanjassa olen tyytyväinen, ja tämä ei ole alkuunkaan riittävän hyvä tulos.
Välillä mietin, olenko liian kriittinen tuotosteni suhteen - ja välillä taas arvelen, etten ole alkuunkaan tarpeeksi kriittinen. Olen havainnut, etten suostu uskomaan pelaajiltani oikeastaan muuta kuin parannusehdotuksia, ja kaipaan kylmiä, puolueettomia lukuja jotka kertovat jokaisesta pelistä miten hyvin se tuntui toimivan. Kun niitä ei ole, pelkään olevani aivan hakoteillä.
Tiistai, 11.10. 2011
Päivän viisaus: Jumala antaa virheet anteeksi, byrokraatti ei.
Päivä oli virheettömän huono. Nykyään tällaisia tulee vastaan niin harvoin, että ne ovat tavallaan virkistävää vaihtelua, paitsi että oikeasti eivät kyllä kuitenkaan. Olin koettanut suhtautua poikkeamanhallintaprosessiin kuten pyhät ITIL:in kirjat olivat minulle opettaneet, eli siirtynyt teknisestä ongelmasta hallinnolliseen kun tekninen ei ollut ratkennut. Vaan hallinnon puolella ongelma olikin sit yhtäkkiä räjähtänyt, mukaan oli keskustelukumppanieni toimesta kutsuttu jos jonkinlaista middlemanageria ja lopulta sain näiltä postia jossa toivottiin, etten enää postittaisi heille. Hyvä tavaton mikä mikkihiirioperaatio. Kokeneena hallinnon suossa rämpijänä erotin kaiken kotkotuksen takaa pätevät tyypit jotka ratkaisivat omien alojensa ongelmat hyvin ja osaavasti, oheistuotteena vaan syntyi satunnaista säheltämistä ja paniikkia.
Lisäksi yksi oma palveluni ei toiminut kuten tahdoin, tyhjästä pomppasi esiin ahdistava palaveri ja omankin laitoksen käyttäjäkunnan edustajia päätti istua mutalammikkoon ja parahtaa itkemään. Kun lopulta sain irrotettua itseni töistä, siirryin kotiin täysin voipuneena. Taina toivoi minulta illalla apua tulevana viikonloppuna Turussa pitämänsä luolaesityksen tekemiseen, mutta hyötyni tähän oli korkeintaan marginaalinen.
Keskiviikko, 12.10. 2011
Päivän makuasia: En siedä hidastempoisia introspektiivisiä taide-elokuvia. Rakastan hidastempoisia introspektiivisiä taidetietokonepelejä.
Olin eilen saanut kanssaihmisiltäni tyhmyystartunnan, mikä oli sitten johtanut siihen, että Microsoftin tietoturvapäivitystiistai oli mennyt minulta täysin ohitse. Tänä aamuna sitten havaitsin palvelintemme olevan onnellisesti sepalus auki.
Päivä oli 12 tuntia pitkä, kiipeilemään ei päässyt, meno oli vaikeaa. Sentään sain ostettua uuden Humble Indie Bundlen ja pelattua sitä vähän. Trauma oli melkoisen vinha.
Torstai, 13.10. 2011
Päivän vastustus: Epäonnistumisen päivä ei ole hyvä ajatus, koska en siedä esimerkiksi hallinto-organisaatioilta epäonnistumisia.
Muutenkin ihan omalla tavallaan sujunut viikko jatkui Kansallisen epäonnistumisen päivällä. Sen kunniaksi videoneuvottelu ei toiminut enkä osannut tehdä simppeleitä asioita. Päivän palaverit olivat väsyttäviä tai epäonnistuneita. Puuh.
Kiipeillessä odotin päivän jatkuvan tonttiin tömähtämisellä kymmenestä metristä, mutta lopulta kiipiminen sujuikin kelvollisesti. Pohjatasolla oltiin -- 6A:n reitin liidaaminen onnistui on-sight -- muttei sentään sen alapuolella. Vaikeammilla reiteillä näin tarkalleen, mitä minun olisi tarpeen tehdä seuraavaksi, mutta kestävyys ei vaan riittänyt. Kestävyysharjoittelua tarvitaan, kuten aiemminkin olin oivaltanut.
Joulukuinen luolaretki oli saanut jo viidennen osallistujansa. Tästähän tulee ihan iso reissu, ja ehkä tilaisuus on tehdä muutakin kuin pelkkää introtason luolailua. Mahtavaa!
Perjantai, 14.10. 2011
Päivän hahmo: Spiro Agnew
Odottamattomasti perjantai oli viikon onnistunein päivä. Töissä oli kiinnostavaa unix-säätöä ja töiden jälkeen istuin pitkään kahvilassa keskustelemassa pääasiassa peleistä. Keskustelun jälkeen tajusin jotain odottamatonta: olen jossain vaiheessa oppinut vastaanottamaan kritiikkiä. Olen tiedostanut kaipaavani kriittistä palautetta tuotteistani, mutta taustalla on aina ollut oletus että oikeasti olen täysin kykenemätön suhtautumaan siihen muuna kuin hyökkäyksenä. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa milloinkaan pystyin kuulemaan sitä ja luultavasti käyttämään sitä hyödyksi.
Moinen odottamaton emotionaalinen kypsyys sai minut hyvälle tuulelle. Loppuillan vietin lukemalla vaihtoehtohistoriascifiä. Koetin mennä nukkumaan varhain, mutta lukeminen vaikeutti tätä. Viikonloppu tulee olemaan kova kokemus.
Lauantai, 15.10. 2011
Päivän larppihahmoidea: Turun tuomiokirkkosillan alla asuva Ihmispulu, joka muuttuu puluksi aina täydenkuun aikaan.
Herätys koitti puoli seitsemältä. Ulkona oli kirpeä ilma. Koomaisena raahauduin Pihlajamäkeen rinkka selässäni. Lastasin Mirin ja Velman kanssa autoon köysitoimintaroinaa, ja sitten suuntasimme kohti Turkua.
Merikrumeluurien purkua varten valittu päivä oli sään puolesta aika suopea. Toivuttuani varhaisaamun herätyksestä kohtasin päivän ensimmäisen oikean vastoinkäymisen, kun rinkkani sivutaskusta löytyi ällöttävimpiä hetkeen kohtaamiani asioita. Olin elokuussa ilmeisesti unohtanut taskuun karjalanpiirakoita, ja ne olivat mutatoituneet käsittämättömän hirveäksi ruskeaksi muhjuksi. Ulkonäöltään mönjä näytti kasalta paskaa ja se taskun avaamisen jälkeen se levitti ympärilleen läpitunkevaa, iljettävää ja kaikkeen tarttuvaa löyhkää. Sen kohtaamisen jälkeen tuomiokirkkosillan alapuoliset vuoret pulunjätöksiä eivät olleet enää lainkaan iljettäviä.
Köysitoiminta sujui rutiinilla, ja kunhan vauhtiin pääsi, se oli oikeastaan aika hauskaa. Purkutyöt saatiin suoritettua neljässä tunnissa, rinkan alustavaan desinfiointiin niiden jälkeen käytin vartin. Pohdin, pitäisikö Turkuun jäädä vielä hengaamaan, kun huomasin puhelimeeni tulleen viestin. Museon tietokantapalvelimen levy oli näköjään levinnyt ja käytännössä kaikki palvelumme olivat nurin. Ups. Se Turkuun jäämisen mahdollisuudestakin.
Lopulta palvelimen levyt saatiin korjattua ilman väliintuloani matkatessani Helsinkiä kohti, mutta sittenkin käytin illan lokeja penkomalla ja pohtimalla vian syytä. Minä muuna päivänä tahansa ongelma olisi hävinnyt varttitunnissa sen havaitsemisesta, mutta koska sillan alla roikkuessani mukana ei ollut puhelinta saati tietokonetta, katko oli kestänyt pitkälle iltapäivään. Näin käy kun on käytännössä yksi ainoa admin eikä varsinaista viikonloppupäivystysjärjestelyä.
Sunnuntai, 16.10. 2011
Päivän tietokonepeli: Vertigo
Päivä meni enimmäkseen työasioiden parissa. Säädin virtuaalipalvelimia ja perehdyin yliopiston tietotekniikkaosastolta tulossa oleviin uudistuksiin. Eilinen oli kuitenkin pudottanut minut työmoodiin, joten päätin saman tien pysyä siinä.
Maanantai, 17.10. 2011
Päivän näkemys: Neljän tunnin työpäivät ovat oikeastaan aika hyvä juttu ja voisin tehdä niitä useamminkin.
Viikonloppuna olin tehnyt niin paljon töitä, että tänään raahauduin suosiolla museolle vasta puolenpäivän aikoihin. Kurkussa oli omituinen karhea fiilis, mutta muuten olo ei ollut kipeä.
Jotenkin normaali arkirytmi oli mennyt sekaisin viikonloppuna tehtyjen hommien vuoksi, enkä oikein hahmottanut olevani maanantaissa. Ei se varmaan kovin vaarallista ollut.
Tiistai, 18.10. 2011
Päivän tietokonepeli: Trine. Hurmaava.
Sharepoint-kurssilla opitut asiat eivät olleetkaan suoraan käännettävissä käytäntöön, joten uuden sharepoint-palvelimen asentaminen osoittautuikin monimutkaiseksi operaatioksi. Operaation mutkikkuutta korosti vielä jostain esiin hypännyt kurkkukipukin. Mistä näitä oikein sikiää?
Keskiviikko, 19.10. 2011
Päivän hämmennys: Koko maassa yhtäaikainen sähköjen räpsähtäminen. En ollut kuvitellut tämän olevan mahdollista.
Saatuani tuskin lainkaan unta ja tultuani aamulla tajuihini läpeensä kurjaan oloon totesin, että työnteko voisi tältä päivältä jäädä. Päivä kului pahoinvoinnin, Trinen pelaamisen ja Angelin vitoskauden katsomisen parissa. Alunperin olin ajatellut että voisin tehdä kotonakin vähän töitä, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään.
Torstai, 20.10. 2011
Päivän mielettömän jännä juttu: Polkupyörän soittokello, ainakin yksivuotiaan mielestä.
Kun olo oli kuitenkin eilistä parempi ja töitäkin olisi hyvä saada aikaan, siirryin museolle. Tämä olikin oikea siirto, koska heti aamusta alkoi omituinen palvelinpuolen toimintahäiriö, joka vei huomiotani hyvän tovin. Minun mielestäni pulma oli tietokantapalvelussa (joka on tietokantaylläpitäjän vastuulla) ja tietokantaylläpitäjän mielestä pulma oli käyttöjärjestelmässä tai laitteistossa (joka on minun vastuullani). Vastuun pallottelu ei onneksi estänyt meitä keskittymästä ongelman ratkaisemiseen. Väliaikaisesti asiat saatiinkin korjattua, mutta varsinaista syytä emme löytäneet. Epäilemättä lisää samanlaista on luvassa.
Illalla siirryin Miken luo pelauttamaan hänelle Sic Semperin sooloa. Muistinkin taas, että asunnoissa joissa on koiria tai pieiä lapsia on turha kuvitella pelaavansa mitään suurta keskittymistä vaativaa. Onneksi tämä peli oli kuitenkin luonteeltaan enemmän tarpeellisten tietojen välittämistä ja päätösten tekemistä kuin tiivistä tunnelmointia, koska Aslan tylsistyi aina viiden minuutin välein ja vaati meitä touhuamaan hänen kanssaan. Nerokkaalla käänteispsykologialla sain hänet myös uskomaan, että tietokoneeni ei ollut lainkaan kiinnostava, joten hän ei yrittänyt tuhota sitä.
Perjantai, 21.10. 2011
Päivän ärsyttävyys: Sharepoint ja https-protokolla eivät leiki kiltisti yhdessä.
Vihdoin ja viimein sain Sharepointin uuden asennuksen tehtyä. Loppupäivän käytin opettelemalla sen käyttämistä. Koska parhaiten tunnun oppivan asioita harrastuspuuhien kautta, pohdin pitäisikö roolipeliaiheinen dokumenttiarkistoni siirtää Sharepoint-palvelimelle. Ei se varmaan älyttömän kätevää olisi, mutta ehkä siitä jotain hyviä puolia löytyisi.
Kotona valmistauduin huomiseen luolapäivään ja pelailin SpaceChemiä. On taas indiepuolelta löytynyt peli, joka on monin kerroin mukaansatempaavampi kuin oikeastaan mikään ison budjetin peli toviin.
Lauantai, 22.10. 2011
Päivän megalomaaniset ideat: Kaivuuprojektit kotimaisissa luolissa. Tuskin ne silti johtavat ihan valtaviin maanalaisiin komplekseihin.
Olimme pohtineet luolatoiminnan peruskurssin järjestämistä aina siitä lähtien, kun Miri ja Velma pitivät aiheesta esitelmän Ropeconissa. Tänään sellainen saatiin viimein toteutettua. Jake toimi opettajana, minä tarjosin tilat ja avustin. Meillä oli kolme oppilasta, mikä oli varsin järkevä määrä - yli viidelle kurssia ei oikein edes voi pitää.
Katajanokalla pidettiin parin tunnin teoriaosuus, sen jälkeen pompattiin Miriltä lainattuun autoon ja lähdettiin Torholaan tekemään maanalaisia juttuja. Kunnon koulutusluolan puuttuminen oli minua eniten tässä koko toiminnassa epäilyttänyt, mutta Torhola osoittautuikin yllättävän hyväksi kohteeksi. Olin itse möyrinyt maan alla niin paljon, etten edes muistanut miten epäintuitiiviselta aivan perustoimintakin saattaa tuntua. Suuressa kammiossa on tarpeen laskeutua vatsalleen ja ryömiä eteenpäin, tämähän on ihan normaali tapa edetä.
Torholan pääluolan lisäksi pengoimme vanhan joenuoman muitakin koloja. Torhola II muutaman metrin päässä oli minulle aivan uusi löytö.
Kurssin jälkeen ehdittiin vaihtaa vaatteita ja siirtyä Kaislaan seuran jäsentapaamista varten. Siellä meille ehdotettiin luolatoimintaa myös huomiselle. On kuin ulkomailla olisi.
Sunnuntai, 23.10. 2011
Päivän liioittelu: Kalkkivuorentien lähellä ei ole merkittävästi kalkkia eikä mitään mitä voisi kutsua vuoreksi.
Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsee Kalkkikallioksi kutsuttu paikka. Vaikka peruskartalla siinä näkyi jyrkänteitäkin, niiden todellinen korkeus oli vaan puolestatoista kahteen metriin, mikä ei kiipeilijää lämmittänyt. Raporttien mukaan täältä pitäisi löytyä luolakin.
Neljän hengen ryhmämme kolusi kallioita ristiin rastiin. Useiden todella pikkuisten kolojen ja läpiryömintöjen jälkeen löytyi viimein mainio ahdas ryömintä maan tasalta kiven sisään. Sen toisella puolella oli yllättävän suuri kammio, johon mahtui helposti kaksi ihmistä. Päätimme, että tämä varmaan oli meille mainostettu Ketunluola. Oli se selvästi suurempi ja luolaisampi kuin edellinen ehdokas suurimmaksi Kehä III:n sisäpuolella olevaksi luolaksi.
Raittiin ilman myrkytyksen saatuani käytin loppupäivän katsomalla Angelia ja ideoimalla peliasioita. Vitoskausi onkin oikeasti tosi hyvä, selvästi kaikki Buffysta yli jäänyt inspiraatio siirtyi sen päättymisen jälkeen tänne. En sitten tiedä lupaako millään tavalla hyvää, että juuri tämän sarjan kautta taisin keksiä erään suunnan, johon voisin pelikampanjaani viedä.
Maanantai, 24.10. 2011
Päivän tapahtumatemplaatti: Lastenkutsut
Näin unta Deus Ex: Human Revolutionista. Olen taas melko varma, että peli ei ole yhtä hieno kuin uneni. Oikeassa pelissä ei varmaankaan voi edes uida. Todellisessa maailmassa henkilötietojärjestelmän pohjaideani kohtasivat ensimmäistä kertaa muun tietojärjestelmäprojektin, joka ei ainakaan aivan heti upottanut niitä. Vielä näinkin ehtii kyllä käydä.
Vapaa-ajalla luolatoiminta jatkui, tälläkertaa luolaseuran pikkujoulutoimikunnan tapaamisen merkeissä. Kyseessä oli enemmän aivoriiheily ja ideointisessio kuin muodollinen kokous, joten rönsyilyä oli paljon enemmän mutta vastaavasti melkoinen kasa ideoita toiminnasta syntyi. Jos näistä toteutuu edes tuttu 50%, ovat asiat taas aika hyvässä suunnassa.
Tiistai, 25.10. 2011
Päivän perspektiivi: Joillakin on synkemmät tietotekniikkahuolet
Juuri kun kuvittelin, että töissä Iso Projektimme olikin aivan hyvissä kantimissa, törmäsin indikaatioihin siitä ettei näin olekaan. Asia ei pääsääntöisesti minun päänsärkyni ole, mutta tiedän siitä kuitenkin sellaisen tekeväni. On helpompi keskittyä omiin töihinsä kun ympärillä asiat ovat kunnossa. Tietenkään kyseessä ei ole sellainen osa-alue johon osaisin tai voisin kunnolla vaikuttaa.
Kiipeilyä Myllypurossa, luolaseuran asioiden säätämistä, scifikirjoja. Ulkona tulee aivan liian varhain pimeää ja loppusyksyn alakuloisuus vaanii varjoissa. Tarvitsisin paljon pelejä pitääkseni sen loitolla, mutta jostain syystä pelaajat ovat kiireisiä. Mikä niitäkin nyt taas muka vaivaa.
Keskiviikko, 26.10. 2011
Päivän leffatraileri: Grayson
Kotiin pyöräiltyäni tajusin, etten ollut muistanut ostaa leffateatterista lippua Hobo with a Shotguniin. Finnkinon sivut kuitenkin näyttivät elokuvassa vielä olevan hieman tilaa, joten leffan alun lähestyessä pyöräilin luottavaisena teatterille. Maximin aulassa olikin älytön tungos ja kiljoona muuta kauhuleffafania jonottamassa muutamaa jäljelläolevaa lippua. Tuurilla takanani oleva tyyppi kuitenkin totesi, ettei millään saa tyttöystävälleen lippua leffaan, joten hän diilasi omansa minulle.
Kauhuleffafestarin ensimmäinen elokuvani oli käytännössä Rutger Hauerin tähdittämä Troma-leffa. Elokuva oli suoraan päättömältä 80-luvulta ja juuri sellainen, jollaisia ipanana kuvitteli videovuokraamon "Väkivalta"-nimisen osaston olevan aivan täynnä. Ei se varmasti kaikkien makuun olisi, mutta minua se kyllä huviti.
Torstai, 27.10. 2011
Päivän hankala ohjelma: Cumulus 7. Ei varsinaisesti intuitiivinen.
Kiipeily oli jotenkin pelokasta, vaikka kestävyys ja taito tuntuikin löytyneen jostain. Eivät taaskaan olleet tähdet täydellisessä asennossa.
Kulissien takana luolaseuran www-sivut ovat uudistumassa. Uudet sivut ovat käyttäjäystävällisemmät, kauniimmat ja helpommat ylläpitää. Näin asiat käyvät kuin oikeasti verkkojulkaisua tekevä ihminen ottaa komennon. Siirtelin materiaalia vanhoilta sivuilta uusille ja tein samalla päivityksiä julkaistuun aineistoon. Etenkin luolasanaston päivittäminen oli hauskaa hommaa.
Perjantai, 28.10. 2011
Päivän aikaansaamattomuus: Ei kirpparikierrosta, ei pelimateriaalin kertausta, ei piirtämistä
Laatimastani hienosta tarvemäärityksestä karsittiin pois suurin osa ja jäljelle jäi vaan simppeli torso. Ohjelmistosuunnittelun alkuvaiheessa on ilmeisesti turha ottaa mukaan liikaa ominaisuuksia. Vaan paljon mieluummin kyllä näen jotain mikä on epätäydellinen mutta toteutuu joskus, kuin speksaan täydellistä järjestelmää joka ei koskaan tule valmiiksi.
Kotiin selvittyäni koetin pohtia roolipelillisiä maanantain sessiota varten, mutta sen sijaan eksyinkin pelaamaan Painkilleriä. Vielä en tästä viime vuosikymmenen räiskintäklassikosta löytänyt sitä laatua josta monet ovat puhuneet.
Viikonloppu, 29. - 30.10. 2011
Ajankohdan oldskool-ropetus: Seikkailijaporukkaa kuvaavien figujen paikantaminen
Larpinodotusstressiä vähentää huomattavasti tuttu hahmo, jonka ulkonäkö on noin suunnilleen jo päätetty. Edes kammoamani kirpparikierros ei aiheuttanut paljonkaan päänsärkyä, kun tiesin jo etukäteen millaisia asioita suunnilleen kaipasin. Suurin osa seuraavan viikonlopun pelin vaatteista löytyi vaivattomasti.
Koska The Whisperer in Darkness oli loppuunmyyty, keskityin kauhuleffafestaroinnin asemasta pelinkirjoittamiseen ja piirtelyyn. Sain aikaan kelvollisia kuvia ja järkeistettyä muutamia juonen kiemuroita. Ripan ja Aleksin varastoista löytyi jopa fantsufiguja joista kokosin tarvitsemani setin. Luolien kolmiulotteisuus tekee edelleen monista asioista vaikeita mallintaa, mutta en piruvie hae Porvoosta kolmea muuttolaatikollista Legoja yhtä peliä varten.
Perjantai, 31.10. 2011
Päivän kuva: Hiisilauma Corkscrew'n yläpäässä
Lyhyen työpäivän jälkeen siirryin kotiin rakentamaan peliä. Minulla oli hieman pelokkaat odotukset tämän session logistiikan suhteen, mutta huolimatta pelaajien flunssista, laboratoriotöistä, arvaamattomista työajoista ja jopa VR:n armoilla olemisesta peli lähti käyntiin ajallaan ja kaikki pelaajatkin selvisivät paikalle kohtuullisessa ajassa.
Ogofau a Dreigiaun toka osa oli ainakin minun näkökulmastani hurja vuoristorata, joka alkoi takaumalla ja aivotyöllä, jatkui aidon tuntuisella reitinhaulla sekä luolatoiminnalla ja kulminoitui massiiviseen yhteenottoon OFD II:n Corkscrew'llä. Tätä varten rakensin pelipöydän keskelle kirjoista ja satunnaisista pahvilaatikoista kolmiulotteisen mallin 30-metrisestä kivikkorinteestä ja sen monista vaaroista. Figujen ja kivikasamallin avulla taistelu tuntui asiaankuuluvan psykoottiselta kuilujen reunalla keikkumiselta. Fantsuhenkisesti tulipallot, kiroukset ja muu magia pääsivät vihdoin kunnolla irti.
Peli loppui ennen yhtätoista hahmojen jahdattua tarinan pahista Edward's Shortcutin ylitse ja parin heistä miltei pudottua sen kuiluihin. Pelinjälkeinen fiilis oli riemuisa. Eeppinen fantsu ja jylhät luolat olivat taas toimineet mainiosti yhteen, ja pelaajat olivat olleet hurjan nokkelia sekä tunnelmallisia. Nukkumaanmenosta ei meinannut tulla yhtään mitään.
