Elokuu 2011: Karmavektori
Maanantai, 1.8. 2011
Päivän ei-niin-pirteä elokuva: The Road
Into lähteä töihin oli matalalla. Ei töihin tekemiseen sinänsä, ne kyllä ihan kelpasivat, mutta olisin mielelläni jäänyt kotiin hengaamaan sinne conin jälkeen jääneiden kavereiden kanssa. Tietysti heistäkin monet olivat lähdössä ansaitsemaan.
Museo oli viiden viikon loman jälkeen vielä pystyssä, ja jopa muistin vähän siitä, mitä minun oikein oli tarkoitus ajallani siellä tehdä. Olin suunnitellut verkkaista lomaltapaluuta, mutta pari pientä hajonnutta juttua vaativatkin oikeaa paneutumista.
Toisaalla kaadettiin conia, mutta työvoimaan kuulumattomana en itse sinne voinut lähteä. Jäin siis kotiin kirjoittamaan peliä. Tuntuu vähän siltä, että seuraava jakso Sic Semperiä on saavuttanut pisteen jossa sitä on tullut ajateltua liikaa eikä liian vähän, ja tuloksena laatu kärsii. En tiedä voiko noin oikeasti käydä tosin.
Tiistai, 2.8. 2011
Päivän fiilis: Voisi vaan pelauttaa vaikka miten paljon
Lisää Sic Semperiä. Näköjään pelin kirjoittaminen uusiksi kolmeen kertaan oli johtanut epäilyksistäni huolimatta kelvolliseen sisältöön. Olenhan minä kuullut ennenkin, että hyvä tulos saavutetaan ei silloin kun mitään ei ole lisättävänä vaan kun mitään ei voi enää poistaa, mutta tämän pelin käytännössä kahden keskustelun ympärille rakennettu juoni tuntui kaikkien oppien vastaiselta. Conissakin olin kuullut ammattilaisten puhuvan skenunrakentamisesta, eikä tämä olisi taatusti mennyt läpi. On se hyvä että pelautan kampanjaa, enkä kertaluontoisia seikkailuja.
Keskiviikko, 3.8. 2011
Päivän vätystely: En pyöräillyt Myllypurosta kotiin, vaikka fiiliksiä olisi melkein ollut.
Sain lomani aikana kerääntyneet hämmentävyydet enimmäkseen järjestettyä. Nyt pitäisi sitten tarttua tuleviin tehtäviin. En ole vielä edes uskaltanut katsoa käynnistymässä olevan Ison Projektin tilannekuvausta, mutta huomenna kai sekin pitäisi tehdä.
Myllypuron kiipeilyseinä oli maalattu, sen reitit ja otteet uusittu. Uusi maali oli oikeasti jopa jossain määrin karheaa ja seinässä oli hieman kitkaa. Seinällä tuntui olevan aiempaa vähemmän todella helppoja reittejä, suurin osa uusista reiteistä oli haastavia tai jopa todella vaikeita. On taas syytä käydä täälläkin.
Torstai, 4.8. 2011
Päivän mieleenpalautus: Karma on vektorisuure
Iso Projekti osoittautui vaikeaksi alkaa puida monien muiden ollessa vielä kesälomalla. Palautin mieleeni aiemmat pohdiskeluni siitä, ja koetin arvella mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi. Pelkästään minun vastuullani oleva osuus projektista on melko pirun suuri, ja sitä on vaikea pilkkoa pienempiin osiin. Ketterä kehitys opettaa, että jotain käyttökelpoista pitäisi saada valmiiksi ensin, mutta ohjelmistokehitys on minulle vähän vieras osa-alue ja tuntuu kuin yrittäisin rakentaa lentokonetta. Tietty ehkä sellaisenkin operaation voisi aloittaa kasaamalla paperilennokin.
Vapaalla ryhdyin järkeistämään vastuullani olevaa noin miljoonaa www-sivustoa. Ensimmäiseksi siirsin Sic Semperin ja Turun larp-kampanjoiden fanisivut uusiin paikkoihin. Lisää seuraa.
Viikonloppu, 5.-7.8. 2011
Ajankohdan paikka: Jaanankallio, todella hienon oloinen kiipeilypaikka Hyvinkäällä
Pyrkimykset pitää liikunnallinen viikonloppu enimmäkseen epäonnistuivat. Perjantaina uinnin sabotoi kova tuuli, lauantaina kiipeilyn keskeytti ekan reitin jälkeen alkanut sade. Sunnuntaille ei ehtinyt mitään mutkikasta sijoittaa, koska oli tarpeen palauttaa auto Mirille ja kuunnella kuulumisia Vercorsin luolista. Juttujen perusteella Ranska on kamala maa ja ranskalaiset pönkittävät heihin kohdistuvia rasistisia ennakkoluulojani, mutta luolat kuulostivat julmetun siisteiltä.
Liikunnan asemasta keskityin sitten pelitouhuihin. Ideoin pelimateriaalia ja pelasin itsekseni läpi muutamia Sic Semperin taustatapahtumia. Nopat taas vähän puhuivat. On tavallaan kovin tarpeellista välillä ihan suoraan pelata kulissien takaisia tapahtumia; sillä tavoin välttää sen, että asiat menevät aina todennäköisintä rataa. Ja jos silloin tällöin pelaajahahmoja kohtaa onnenpotku noppatuurin vuoksi, voi sama tapahtua toisinpäinkin.
Sunnuntai-iltana oli vielä Demossin ja Hannan luona Arkham Horroria. Pari uutta lisäosaa ja lisäsääntöä toivat peliin omituista helpotusta. Outoa menoa kun lisäkorteissa on vain positiivisia vaikutuksia.
Maanantai, 8.8. 2011
Päivän ärsyyntyminen: Hiton merkistöongelmat. Miksei tietotekniikkaa voinut kehittää valtakunta, jossa olisi tiedetty että merkistöjä tarvitaan heti kättelyssä useita?
Työpäivä venyi pitkälle iltaan, kun valmistelin erästä ikääntyvää palvelintamme väistämätömään alasajoon. Epäilemättä moinen johtaa itkuun ja hammasten kiristelyyn sen käyttäjien taholta, mutta laite on ollut saattohoidossa koko sen ajan kun olen museolla ollut ja tuntuu koneenrääkkäykseltä vaatia siltä enää enempää.
Laadin alustavia suunnitelmia tämän viikon liikuntaohjelmaksi. Tarvitsen tiukkaa kuria saadakseni kiipeilykuntoni takaisin. Aloitin ohjelman syömällä hyviä lettuja ja völläämällä hyvän kirjan parissa iltamyöhään. Tahtoni on luja.
Tiistai, 9.8. 2011
Päivän odottamattoman fiksu elokuva: The Other Guys
Unessa olin jossain trooppisella rannalla aikeena lähteä sukeltamaan. Herääminen varhaissyksyn vesisateeseen oli poikkeuksellisen tympeää. Töissä sentään oli paljon hommaa johon uppoutua.
Myllypuron uusitut reitit olivat edelleen haastavia. Vaihteeksi kiipesin kunnes en enää kertakaikkiaan jaksanut; taitojen puolesta ei mikään voittoisa päivä, mutta sentään ehkä jaksamista ja voimaa kouluttava. Kiipeily väsytti, mutta rentoutumisen sijasta pääsin jatkamaan työntekoa Microsoftin päivitysten asentamisen muodossa. Hereillä pysyminen oli yllättävän hankalaa, varsinkin kun mikään ei päivittäessä mennyt pieleen.
Keskiviikko, 10.8. 2011
Päivän ohjelmistot: Joomla ja Drupal
Heräsin yöllä julmetunmoiseen myrskyyn ja jotenkin sotkin koko unirytmini. Tuloksena työpäivä oli vähän väsynyt. Tein kellarin palvelimille aivokirurgiaa ja tappelin epäyhteensopivien muistien kanssa.
Ulkona tuoksui syksyltä. Ei tämän näin pitänyt mennä, iltaroskan lööpithän vakuuttivat että lämpimät säät jatkuvat lokakuuhun. Märkä keli kyllä kertoi, että ulkokiipeilystä olisi turha haaveilla ja sukeltaessakin pitäisi varmaan käyttää kuivapukua.
Torstai, 11.8. 2011
Päivän haave: 50 metrinen köysisektio jossain maan alla pääkaupunkiseudulla. Ei vielä toteutunut.
Etäpäivän puolivälissä aloin tajuta, että ajatus ei oikein liiku. En sitä ajatellut sen kummemmin, mutta kun lopetin työnteon ja oli aika lähteä vapaa-ajan hurvitteluihin, olo oli kurja ja päänsärkyinen. Ratikassa tajusin, että fiilis oli jopa hieman kuumeinen. Kun pääsin Mirille, olin aika tokkurassa. Vaikka hän ei enää lääkejättiläisen palveluksessa olekaan, on hänellä silti hyvä varasto pillereitä, ja yhden flunssaista oloa helpottavan tabun jälkeen uskalsin lähteä illan ohjelmaan Mirin ja Velman kanssa.
Ajoimme siis Vantaan Kaivokselaan katsomaan hylättyä rautakaivosta. Tavoitteena oli löytää maan sisään johtavia onkaloita, ja näitähän oli tarjolla. Ne olivat kaikki pystysuoria ja niiden pohjalla oli vettä. Päiviä jatkunut sade ei varmasti ollut helpottanut asiaa. Mutta nykyään meillä on keinot käsitellä tällaisia tilanteita.
Lupaavin kuiluista osoittautui yli 10 metrin syvyiseksi. SRT-vermeiden kanssa alas pääsi mukavan luolaisen tuntuisesti, viimeiset 8 metriä köysi roikkui vapaana eikä laskeutuja saanut seinäkosketusta. Pohjalla tunnelit olisivat saattaneet jatkua, mutta vesi oli vallannut kaikki paikat.
Käytimme tovin ottamalla valokuvia ja pähkäilemällä. SRT-treenipaikaksi tämä olisi varsin mainio, jos johonkin vaan saisi viritettyä väliankkureita ja muita mutkistuksia. Nyt kun alustava tarkistus on tehty, tänne voisi joskus tulla kuivemmalla säällä ajan kanssa ja suunnitella tarkemmin, miten tänne rakentaisi hienon köysiradan. Ehkä jotain lupaakin voisi joltakulta kysyä.
Sain Miriltä auton lainaan viikonloppua varten. Kotiin ajellessani liikunnan ajaksi tauolle mennyt flunssainen olo palasi. En nyt kyllä tarvitsisi yhtään sairastelua.
Perjantai, 12.8. 2011
Päivän pohdinta: Pitäisiköhän Windows XP koneen pelipuolella päivittää Windows 7:ksi?
Yllättäen en tuntunut olevan kipeä, ja ajatuskin kulki paremmin kuin eilen. Jo kahdesti on sairas olo poistunut köysitekniikkaa maan alla käytettäessä. Alan tästä päätellä, että virukset kammoavat SRT:ä.
Olin taannoin hankkinut Vampire: Bloodlinesin alennusmyynnistä, ja kun en ekalla yrityksellä ollut jaksanut pelata sitä läpi, kävin uudemman kerran sen kimppuun. Muistin kyllä pelin olleen laadukas, mutta sehän olikin melkein Deus Ex -tason laadukas. Pelailin yömyöhään, ja vasta puolenyön aikoihin muistin, että tänään olisi pitänyt jotain pelijuttujakin hoitaa.
Viikonloppu, 13.-14.8. 2011
Ajankohdan kyvyttömyys: Perusasioista sopiminen käsitettävällä tavalla
Luulisi, että kun kaksi täysikasvuista ihmistä viestii asioista omalla äidinkielellään yksinkertaisista käytännön asioista ei väärinymmärryksen riski olisi suuri. Sittenkin onnistuimme jotenkin saamaan Kaisan kanssa täysin erilaiset kuvat siitä, kenen tehtävä sukellusvälineitä olisi sukellusyrityksiä varten noutaa. Niinpä niitä ei noudettu, joten ei myöskään sukellettu.
Syksy on selvästi ottanut varaslähdön sekä fiilisten että sään puolesta. Sukelluksen tuhoutuminen ja ennenkaikkea sen tyhmä syy painoivat mielen maahan. Inhoan kommunikaation epäonnistumista, se saa minut aina pohtimaan onko minussa jotain vikaa kun en tajua mitä ihmiset tahtovat minulle sanoa. Onnistuin olemaan luisumatta ulospäin mahdottomaksi, mutta koin silti olevani terapian tarpeessa. Sitten pohdin miten kamalaa olisi olla terapeutti.
Maanantai, 15.8. 2011
Päivän turkularpismi: Ilmeisesti kaikki tuntemani ihmiset ainakin pääkaupunkiseudulla olivat nukkuneet yönsä huonosti ja katsoivat tämän maanantain olleen aivan poikkeuksellisen kurja.
Nukuin yöni huonosti, näin katkonaisia unia Buffysta ja heräsin aivan liian varhain. Ulkona oli harmaata ja kurjaa, ja halusin vain nukkua toiset kuusi tuntia. Työpäivä sujui jotenkuten, vaikka saatoinkin tehdä aloittelijamokan ja haalia omalle tontilleni projektia lisää vapaana roikkuvaa sälää.
Illalle oli suunniteltu lepakkoretkeä Kontulan luoliin, mitä ne sitten olisivatkaan olleet. Tämä jäi yhä hämärän peittoon, sillä kertakaikkisen kurja sää vei kaiken inspiraation pistää nenäänsä ulos talosta. Sain juuri ja juuri auton palautettua Mirille, ja sekin vaati aktiivista tahdonponnistusta.
Tiistai, 16.8. 2011
Päivän olo: Pöhnäisen tyytyväinen
Aamulla olo oli vähän hutera, ja päivän mittaan se kasvoi oikeasti päänsärkyiseksi ja kuumeiseksi. Fyysisen surkeuden vastapainoksi päivän työt olivat silti oikein palkitsevia. Valtava superprojekti potkaistiin käyntiin, ja yhtäkkiä se alkoikin tuntua ihan hallittavan kokoiselta. Oma osuuteni siitä tuntui jopa istuvan suureen kokonaisuuteen. Lisäksi sain kerrankin tietokantagurumme leuan loksahtamaan, kun kerroin että olin saanut asennettua Drupalin hänen kaipaamillaan parametreilla vähän sen jälkeen kun hän oli itse epäillyt, että moinen on luultavasti mahdotonta. Yleensä ällistyttäminen menee aivan toisin päin.
Kotiin päästessäni olin kuitenkin selvästi kipeä. Ei kiipeilyä, ei siivoamista, ei mitään kunnianhimoista puuhaa. Makasin petissä, luin sarjakuvia ja pelasin Bloodlinesia. Jos vaikka tämä ei kasvaisi miksikään viikon mittaiseksi rutoksi.
Keskiviikko - torstai, 17. - 18.8. 2011
Ajankohdan kuvitteellinen leffafestariteema: Nekku ja nekrofilia
Annoin flunssalle periksi ja makasin petin pohjalla kaksi päivää. Tein ohessa ihan minimimäärän sellaisia työhommia, joiden tekemättä jättäminen olisi hidastanut muiden menoa, mutta enimmäkseen keskityin toipumaan.
Toipumiseen kuului tietysti Vampire: Bloodlinesin pelaaminen läpi. Oli se kyllä hyvä peli, etenkin dialogiltaan ja hahmoiltaan todella loistava, mutta valitettavasti välillä se luopui omasta erinomaisesta sisäisestä tarinalogiikastaan ja antoi periksi tietokonepelilogiikalle. Tämä näkyi selvimmin todella karmeissa lopputappeluissa, joille ei koskaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin suora mättäminen. Jos ihan oikeasti olen siihen saakka pelannut hahmoa, jonka tärkein taito on paskanpuhuminen ja hiiviskely, on tarinalogiikan kautta pähkähullua odottaa, että hyppäisin jonnekin suljetulle areenalle vetämään päihin itseäni isompaa, vahvempaa ja teräväkyntisempää ökkömönkiäistä. Vaan pelipäs ei tarjonnutkaan mitään vaihtoehtoista etenemistapaa näihin vastustajiin.
Taas mieleni palaa Deus Exin erinomaisuuteen. Siinäkin on tavallaan lopputaisteluita, ja joka ainoan niistä voi voittaa tai kiertää laukaustakaan ampumatta. Miksi oi miksi useammat pelit joihin tällainen optio sopisi eivät sovella sitä? Verkosta lukemani arvostelun perusteella jopa ihan kohta julkaistava Deus Ex 3 sisältää tasonlopputaisteluita joita ei voi ratkaista millään muulla tavalla kuin taistelemalla. Melkein tekisi mieli todeta, että tämä saa minut jättämään pelin ostamatta, mutta ei se pidä paikkaansa. Ihan täyttä hintaa en kyllä taida siitä maksaa, alennusmyynnin odotteluksi menee.
Torstai-iltana kiskoin itseni jopa pelaamaan K'klyä. Pelissä esiintyi yllättäen itse tohtori Herbert West, jolla taitaa seuraavassa jaksossa olla vielä suurempi rooli. Tuskin maltan odottaa.
Perjantai, 19.8. 2011
Päivän objekti: Hyperbolinen dodekahedroni
Rästitöitä sairastelun jälkeen oli aivan riittävästi. Lisäksi juuri mikään oikeista ylläpitotöistä ei tahtonut mennä putkeen. Java- ja PHP-päivittelyt rikkoivat useita järjestelmiä siten, että loppua kohti niiden henkiin palauttaminen päivityksen jälkeen alkoi mennä jo lähes rutiinilla.
Museolta singahdin Kallioon juttelemaan Valveen pelinjohtajien kanssa. Edellisen Valve-pelin hahmoni oli ollut täytettä, nyt olin saamassa aivan oikean kampanjahahmon ja vieläpä juuri sillä tavoin kuin olin toivonut. Lisäksi kävi ilmi, että pelinjohtajilla oli maailmaan päästettävien asioiden suhteen vähän samantyylinen ote kuin Susannalla turkulaisissa kaupunkipeleissä, mikä tarkoitti että mielikuvitukseni sai riehua vapaasti. Juuri tätä olin kaivannutkin. Suunnittelin hahmon joka saattoi olla vähän liiankin mojova pelaamistaidoilleni, mutta oikeasti edellisestä näin vapaasti laaditusta larp-kampanjahahmosta oli yli kaksi vuotta.
Lauantai, 20.8. 2011
Päivän ainainen murhe: Larppivaatteiden metsästys
Iso liuta tuttavia oli toisaalla pelaamassa Miken fantasiaspektaakkelissa, minä tajusin olevani aivan tyytyväinen siihen että oma ohjelmani oli pelkästään pääkaupunkiseudulla. Lähdin aamulla kirpputorikierrokselle metsästämään hahmolleni vaatetusta. Olin varautunut pitkään ja pettymyksiä aiheuttavaan etsintään, mutta yllättäen varsinainen löytö hyppäsi silmilleni Hietalahden ulkoilmakirpparilla. Ei se halpa ollut, mutta sen jälkeen isoin ongelma hahmon lookissa oli ratkaistu. Tapa ei välttämättä ollut kaikkein omaperäisin, mutta enpä kyllä pukeutujana ole koskaan kaikkein omaperäisin muutenkaan ollut.
Vaateostosten jälkeen lähdin pyöräilemään Espoon suuntaan. Remedyn päämajaan on keskustasta vaan kymmenisen kilometriä ja oikeastaan koko reitti oli pyörätietä. Kesäisessä säässä oli hyvä fillaroida. Perillä odotti jälleen tiukan linjan NDA ja viitisen tuntia videopelejä. Huvittaisi sanoa tästä paljonkin, mutta vannoin olevani hiljaa. Hö.
Sunnuntai, 21.8. 2011
Päivän ruoka: Chileläinen piirakka
Ravintolapäivän kunniaksi kaupunki oli täynnä yhden päivän toimivia ravintoloita. Moinen tee-se-itse vallattomuus vetosi minuun, ja vaikka ruokakulttuuri ei omin juttuni olekaan, kävin silti syömässä tällaisissa. Muuten päivän aikaansaannokset olivat vähän köykäisiä: jaksoin käydä Meilahdessa hieman boulderoimassa, mutta pelinkirjoittamisesta ei tullut yhtään mitään.
Maanantai, 22.8. 2011
Päivän sarjakuva: Nine Planets Without Intelligent Life
Tiestin kyllä, että OS X Lion ei enää ole yhteensopiva PowerPC -sovellusten kanssa. Sen sijaan minulle tuli täytenä yllätyksenä, että käyttämäni SubEthaEditin versio sekä Infocomin seikkailupelitulkki Nitfol olivat PPC-maailmasta, eivätkä enää päivityksen jälkeen toimineet.
Muutenkin Jellona sai aikaan tyypillisen reaktion päivitettyyn omppuun: asiat olivat muuttuneet, enkä pitänyt muutoksista. Terminalin näppäimet tuntuivat toimivan jotenkin väärin, hiiren säädöt olivat nurinpäin ja vihoviimeisenä iTunesin Ogg Vorbis -tuki oli jälleen mennyt rikki. Tällä kertaa normaalit temput eivät saaneet sitä edes kuntoon. Outoa kyllä, Quicktime suostui soittamaan oggeja, jostain syystä iTunes vaan tuntui päättäneen viis veisata QT-laajennuksista, joiden avulla tämän olisi pitänyt olla helppoa.
Tiistai, 23.8. 2011
Päivän tarve: Search-toiminto paperikirjassa
Sain Lionin ominaisuuksista suurimman osan toimimaan kuten tahdoin, tosin Ogg-tuki iTunesista puuttuu yhä. Muuten aika kului budjettiesitysten ja Microsoft-lisenssien parissa. On jotenkin kuvaavaa, että on olemassa vihko nimeltä SQL Server Licensing Quick Reference Guide, joka koettaa 14 sivussa selittää perusteet yhden tuotteen lisensoinnin toiminnasta. Bloatware tunkeutuu myös hallinnon puolelle.
Kun pelinkirjoitusvire oli ollut kateissa, olin ottanut itselleni ylimääräisiä deadlineja, jotta ne piiskaisivat minut toimintaan. Temppu tehosi, ja sain kirjoitettua, luettua ja ajateltua monta tarpeellista kokonaisuutta.
Lisäksi Helsingin sukelluskeskus otti ja räjähti. Ei mene sukeltajilla hyvin tällä viikolla.
Keskiviikko, 24.8. 2011
Päivän en-vaan-osaa: Käyttöliittymien suunnittelu
Tavoite oli lähteä tänään ajoissa töistä ja piipahtaa kiipeilemässä, mutta minuuttia ennen kun suljin koneen museon access-sql -korttitalo päätti romahtaa ja minun pitikin jäädä korjaamaan sitä. Turhautumus: huomattava. Ei minulla ole mitään kiinnostavia vastoinkäymisiä vastaan, mutta kun mainittu yhteys olisi oikeasti joka tavalla helppo jos siinä ei olisi osana Microsoft Accessin täysin aivottomasti tehtyä verkkotoiminnallisuutta. Ajatuskin siitä, että Access voisi autentikoitua eri domainiin kuin missä se itse sijaitsee on selvästi ollut liikaa insinööriparoille. Teknisesti tämä ei voi olla vaikea toteuttaa, koska omppuni ja linuxini tekevät sitä kaiken aikaa. Perkele.
Sain juuri ja juuri työt tehtyä puoli kuudeksi. Sitten singahdin intialaiseen ravintolaan syömään ja pelauttamaan Lissulle Sic Semper -soolopätkää. Se kiteytti muutamia vielä tähän saakka vähän epäselvässä tilassa olleita asioita ja auttoi minut eteenpäin seuraavan ryhmäpelin suunnittelussa. Aikaa kirjoittaa mainittu peli taitaa olla tasan maanantaina, väsyneellä junamatkalla Joensuusta Helsinkiin.
Torstai, 25.8. 2011
Päivän tietotekniikka: Outlookin osoitekirjan voi järjestää monen arvon mukaan
Olen näköjään tällä viikolla tehnyt järjestään ylipitkiä työpäiviä. Kellokortin saldo on kiivennyt pois kuopasta, jossa se on keväästä asti majaillut, mutta kun työn lisäksi on pitänyt tehdä kaikenlaisia harrastusjuttuja, on väsymys ollut melkoinen. Jos tämä työpäivä ei olisi ollut täynnä kiintoisia ongelmia, olisin varmaan nukahtanut jonnekin dinosaurusdioraaman alle.
Luolaseuran hallituksen kokous lupaili reippaanpuoleista syksyä. Touhua on niin paljon, ettei kaikkeen ehdi edes mukaan. Erityistä katkeruutta varaan parin viikon päästä tapahtuvalle Euroopan luolaharrastajien konferenssille, johon en millään ehdi osallistua. Hallituskokouksen jälkeen jatkoimme pubiin, ja vetäydyimme sen pimeimpään nurkkaan haaveilemaan maanalaisista maailmoista.
Perjantai, 26.8. 2011
Päivän luola: Maanalainen joki 4 km (!!!) Amazonin alla
Taiteiden yössä pelattiin tämän viikonlopun Valve-pelin johdanto. Niinpä vedin päälleni hahmon erikoiset vermeet ja livahdin vilkkaaseen kaupunkiin iltakasin maissa. Vaihteeksi lookki tuntui oikeasti toimineen, koska jopa taiteiden yön kaltaisessa karnivaalissa muutamat ihmiset pyysivät saada ottaa valokuvia minusta. Enpä muista milloin mitään tuollaista olisi viimeksi tapahtunut.
Pelipätkä oli puolitoistatuntinen intro uusiin hahmoihimme ja heidän tilanteeseensa. Lyhyydestä huolimatta pidin taas vaihteeksi useampipäiväisen pelin ajatuksesta. Turkulaiset kaupunkipelit ovat totuttaneet minut rytmiin, jossa hahmolla ei ole minnekään kiire ja tapahtumat on siroteltu hajalleen pitkin viikonloppua; välissä käydään syömässä ja pelataan hahmon arkea tai lomaa.
Lauantai, 27.8. 2011
Päivän toistuva kysymys: "Minkä alan tohtori tarkalleen?"
Ulkona oli 23 astetta lämmintä, ja astuessani steampunk-vermeissäni pihalle aloin pikkuhiljaa kiehua niiden sisällä. Lisäksi toinen kenkäni repi kantapäätäni auki hitaasti mutta tasaisesti. Heti kun peli alkoi, nämä epämukavuudet unohtuivat.
Valve: Suuri venttiili oli seitsemän tuntia varsin hyvää settiä. Parasta antia oli hahmoni ja hänen partnerinsa mutkaton luottamus toisiinsa, ja vaaralliset tilanteet jotka oikeasti tulivat johdonmukaisesti mutta yllättäen. Tosimaailma ei valitettavasti larpannut mukana aivan niin hyvin kuin olisin toivonut: hahmoni pakeni laumalta vihollisia nokkelalla kikalla, mutta havaitsikin olevansa umpikujassa kun pelipaikasta poistuminen olisi vaatinut hälytysoven avaamista tai ikkunan rikkomista. Ilmaisumuodon rajoitukset kampittivat ikävästi muuten todella tyylikkään vedon.
Pari mekaanista kömpelyyttä pelissä oli muutenkin, ja välillä tuntui että yleinen pelityyli oli hieman tönkkö. En tajua alkuunkaan mistä ihmeestä tämä oli peräisin, koska huomasin välillä lipsuvani siihen itsekin. Sittenkin pääsin hienolla hahmolla hienoon tilanteeseen, ja tarina varmaan jatkuu suhteellisen pian.
Pelin jälkeen hengasin tovin jatkoilla Katrin luona. Lauantainen yöbussi kotiin oli täynnä humalaisia teinejä.
Sunnuntai, 28.8. 2011
Päivän tv-sarja: UFO, joka ei ole kestänyt ajan hammasta kovin hyvin
Ilmeisesti olin pelin kaikessa jännityksessä unohtanut juoda tarpeeksi, koska aamulla herätessäni olo oli miltei lämpöhalvaantunut. Terapoin itseäni nesteyttämällä. Kantapää oli riekaleina, ja ajatus sen sullomisesta kiipeilykenkään tuntui hullulta. Päivä muuttuikin aika sohvaorientoituneeksi.
Pelinkirjoittelussa vastaan tuli melko harvinainen ongelma: seuraavassa pelissä oli kerta kaikkiaan niin paljon liikkuvia osia, että minkäänlaisen järkevän ennakkosuunnitelman kehittäminen oli liki mahdotonta. Sentään kaikki pelin toimijat olivat vähintään yhtäläisesti pimeydessä; laskin ainakin viisi erilaista voimatekijää, joista oikeastaan kukaan ei tiennyt kuin korkeintaan kahden muun suunnitelmista. Saa nähdä millä tavoin nämä kaikki törmäävät nyt toisiinsa. Gambit Pileup kuuluu onneksi lempijuoniini.
Maanantai, 29.8. 2011
Päivän ärsymys: Yliopisto joka ei pysty tarjoamaan toimivaa langatonta verkkoa vieraille toisesta yliopistosta
Heräsin kuudelta ehtiäkseni aivan liian aikaisin lähtevään junaan. Päivän ohjelmana oli vierailu Joensuun Digitariumissa, ja kuten olen oppinut, Joensuu ei ole aivan vieressä. Neljän tunnin junamatka oli varsin puuduttava, Pendolinon keinunta aiheutti pahoinvointia ja junaverkko toimi niin hyvin kuin yleensäkin. Toki Joensuuhun olisi päässyt lentokoneellakin, mutta tuntuisi jotenkin tekopyhältä lennellä kotimaassa jos junankin käyttäminen olisi mahdollista. Museon pitäisi toimia muun ohella ympäristöystävällisesti.
Perillä pidettiin liki viisi tuntia palaveria kokoelmien digitoinnista. Palaveri oli onneksi edes jotenkin hyödyllinen ja nyt kun paikan päällä on käyty kerran, voinee vastaisuudessa asiat hoitaa videoneuvotteluyhteyksien kautta.
Sittenkin yhdeksän tuntia junamatkailua yhdessä päivässä on vähän liikaa. Paluumatkalla yritin keskittyä pelinkirjoittamiseen, mutta jotenkin olo oli siihen liian väsynyt. Huomenna pitäisi pelauttaa. Dum di dum.
Tiistai, 30.8. 2011
Päivän pelisaavutus: Kliseisten elementtien käyttäminen toimivasti
Matkapäivä oli kasannut minulle kohtalaisesti tekemättömiä hommia, joiden parissa kului yllättävän pitkään. Kotona tilkitsin pelijuonestani vieläkin löytyneitä loogisia aukkoja suunnilleen alkuminuuteille asti.
Sic Semperin jakso numero 26 oli kolmannen esityskauden toiseksiviimeinen, loppukiihdytys ennen tämän tarinan osan päättymistä. Aikarajat pakottivat minut tekemään karuja leikkauksia kaavailemiini tapahtumiin, ja tuloksena pelin alkuosa oli vaisu ja epätasapainoinen. Loppua kohti älytön kasa eri tahojen suunnitelmia alkoi tulla viimein päivänvaloon, ja pelin viimeisen vartin aikana pääsin vetämään maton hahmojen (ja pelaajienkin!) alta todella onnistuneesti. Olen aina ollut sitä mieltä, että tyhmätkin juonenkäänteet toimivat kunhan ne tekee oikein, ja tämä peli oli kyllä malliesimerkki ajattelutavastani. Lopulta jopa teemapuolikin päätyi toimimaan kauniimmin kuin olin kuvitellut.
Keskiviikko, 31.8. 2011
Päivän eläin: Ampiaishämähäkki, joka majailee nykyään museon sisäänkäyntiaulassa. Toisin kuin useimmat museon eläimet, tämä on jopa elossa.
Työlistalla oli keväästä saakka kummitellut erään ötökkätietokannan siirtäminen palvelimelta toiselle, ja nyt sain sen viimein tehtyä. Muu päivän ohjelma oli Oracle-clienttien kanssa tappelemista ja työtilan siivoamista. Kahden hengen työhuoneeseen pitää sijoittaa kolmas ihminen, mieluiten ilman että työhuoneen viihtyisyys merkittävästi kärsii. Saa nähdä miten tämä onnistuu.
Kotona luin web-sarjakuvia oppiakseni tarinankerronnan kikkoja, sekä historiaa oppiakseni faktoja. Joskus voisi olla hyvä harjoittaa vähän liikuntaakin.
