15

Sisään kaupunkiin kuljettiin porttien kautta, emmekä tahtoneet enää väittää Feynin olevan vankimme tai Widmarkin kreivikunnan perillinen - täällä sotilaat luultavasti saattaisivat meidät suoraan kruununprinssin puheille vankimme kanssa, emmekä sitä toivoneet. Niinpä ehdotin taktiikanvaihdosta ja käväisin ensin yksin kaupungissa tiedustelemassa. Kaduilla kuhisi sotilaita ja huoltoväkeä, ja torilla Tiarnan pappi puhui väkijoukolle epäjumalien palvelemisen pahuudesta. Ostin Feynille kirkkaanvärisen ja varsin rohkean mekon jonka kaula-aukosta olisi voinut purjehtia sisään koko Alainian laivasto; ajatukseni oli, ettei kaupungissa kukaan varmaan hämmästelisi kahta sotilasta joiden mukana kulkisi yksi sievä kurtisaani.

Palattuani sekä Feyn että Gweldon hämmentyivät ostoksistani ja ajatuksestani huomattavasti (joskin Feyn innostui pukunsa kaula-aukon tarjoamasta piilotaskusta hänelle lainaamalleni taikajuomapullolle). Minulle selvisi, ettei kumpikaan heistä ollut koskaan edes kuullut ammattikunnasta, jonka työasun olin Feynille hankkinut: metsäkansalaiselle ammattimainen viihdyttäjä tarkoitti tarinankertojaa, Feynille taas luutunsoittajaa. Yritin selittää hienotunteisesti, mistä oikein oli kysymys, mutta ainakaan Feyn ei tuntunut käsittävän, viaton lapsiparka. Lopulta kehotin häntä vain pitämään suunsa kiinni ja kulkemaan meidän mukanamme.

Näin varustettuna selviydyimme kaikki kolme sisään vilkkaasti kuljetusta portista kaupungin ihmisvilinään. Ensi töiksemme hakeuduimme majataloon jota olin kuullut kehuttavan hienotunteiseksi asiakkaidensa yksityisyyden suhteen. Sinne päästyämme tilasimme ruokaa ja pohdimme seuraavaa siirtoamme. Hyvin pian meidät kuitenkin keskeytti tiukkasävyinen koputus ovelta: huoneeseemme tahtoi sisään osasto sotilaita.

Sydämeni hyppäsi kurkkuuni ja pahoin aavistuksin avasin oven, mutta sotilaat eivät olleet missään määrin kiinnostuneita meistä, vaan haeskelivat jotain etsintäkuulutettua pahantekijää. Vakuutin heille, ettemme olleet miestä nähneet, mutta painoin hänen kasvonsa mieleeni sotilaiden meille näyttämästä kuvasta. Jos mies oli saanut Aldricin sotaväen peräänsä, ei hän varmastikaan voinut olla kokonaan paha.

Palasimme toimintasuunnitelman laatimisen pariin. Toinen toistaan villimpiä ajatuksia kaupungin sotilaiden kuulustelusta piispa Leofin kaappamiseen esitettiin ja hylättiin, ja tahtoipa Gweldon meidän jopa menevän seuraamaan tiarnalaista jumalanpalvelusta nähdäksemme papiston touhua ja kenties hiipiäksemme sen jälkeen temppeliin katselemaan paikkoja omin nokkinemme. Ajatus oli älytön ja sanoinkin sen - minulla ei ollut yhtään sen enempää aikomusta osallistua mihinkään tiarnalaiseen epäjumalanpalvelukseen kuin leikata omaa jalkaani poikki. Muistin jonkun Tienvarren majatalossa sanoneen tiarnalaisuuden olevan alunperin jotakin demonia palveleva kultti, enkä halunnut olla moisen järjestön menojen kanssa missään tekemisissä. Gweldon ei luonnollisestikaan suhtautunut asiaan sen vaatimalla vakavuudella, muttei sentään vaatimalla vaatinut meidän yrittävän tunkeutua temppeliin.

Muun juttelun ohella Feyn palasi toistamiseen kummalliseen asuunsa ja ammattikuntaan, joka käytti moista työssään jopa talvenkin pakkasilla. Järkytyksekseni havaitsin Feynin tiedon puutteen elämän perusasioista yltävän vielä syvemmälle kuin pelkkään rajoittuneeseen kuvaan naisten harjoittamista ammateista. Sukulaiseni oli selvästi autuaan tietämätön kaikesta miehen ja naisen välillä tapahtuvasta intiimistä kanssakäymisestä, ja välttelevät selitykseni vain kummastuttivat häntä entistä enemmän.

Vuotta aikaisemmin olisin katsonut velvollisuudekseni paikata moisen tietämättömyyden antamalla Feynille henkilökohtaista ja hyvin käytännönläheistä opetusta aiheesta, mutta enää en voinut sitä tehdä. Olinhan kihloissa Tomijun kanssa, ja ajatuskin hänen pettämisestään tuntui täysin mahdottomalta. Koska en kyennyt turvautumaan nuoruudessani oppimiin keinoihin havaitsin olevani hieman eksyksissä. Oli minulle täysin uusi tilanne joutua selittämään rakastamisen taiteen perusteita jollekulle ilman että voisin havainnollistaa kaikkea puhettani esimerkein. Muistin Feynillä joskus olleen isoveljen, mutta tämä ei selvästi ollut käyttäytynyt kuten veljen tulee ja selittänyt sisarelleen, mitä tämän oikein tulisi vieraissa miehissä varoa.

Illan alkaessa hämärtää päätin paeta yhä tuskallisemmaksi käyvää keskustelua kaupungille. En uskonut käynnissä olevan sodan haittaavan rahtuakaan Iselin yöelämää, ja voisin kerätä kullan arvoista tietoa kyselemällä oikeita kysymyksiä oikeissa paikoissa. Gweldon tahtoi myös lähteä katselemaan ympärilleen, ja kerroin hänelle hieman kaupungissa selviämisen perusteista - metsässä eläneenä hän ei luonnollisestikaan tiennyt, miten öisessä kaupungissa tulisi toimia. Varoitin häntä pimeistä syrjäkujista, huijareita kuhisevista nimettömistä majataloista ja taistelunnälkäisistä kaartilaisista.

Kun kerroin hänelle, että olisi hyvä oletus uskoa vähintään joka toisen vastaantulijan olevan rosvo ja joka toisen jonkin muun lajin kelmi, hän alkoi ihmetellä, miten minä pystyin pitämään kaupunkia lainkaan kiehtovana. Vaikea sitä onkin selittää: jotenkin kapeat, kivetyt kadut, yöhön valoa loistavat majatalojen ikkunat ja tiukkaan pakatut ihmisjoukot pitävät sisällään aivan oman lumonsa, joka on täysin erilainen kuin kesyttömän metsän jylhä kauneus tai hovin juorujen ja juonittelujen kultainen kimallus. Vaikken aina kaupungeissa tai kaupunkilaisten parissa viihdykään, on myös hetkiä jolloin sieluni janoaa seikkailua nimenomaan ihmisten monimutkaisessa maailmassa. Tänä yönä tahdoin koettaa, vieläkö osasin taidon saada öisen kaupungin kertomaan minulle salaisuuksiaan. Puin ylleni vaatimattoman vaateparren ja lähdin pimeyteen etsimään vastauksia kysymyksiini.

Minulta ei kestänyt kovin kauaa löytää sataman seudulta iloluontoisempi majatalo kuin se sulkeutunut ja vaisu kolo, jossa majailimme. Ensimmäiset kiinnostavat tuttavuuteni illalle olivat peikkoja: kolme koreasti pukeutunutta vihreänahkaista merenkävijää, joilta sain muutaman tuopillisen jälkeen kuulla, että he olivat joitain päiviä sitten tuoneet kaupunkiin laivassaan muutamia gheodialaisia. Näiden gheodialaisten saapuminen oli pidetty melkoisen salassa ja peikkojen kuvauksesta päättelin heidän olevan luultavammin velhoja tai neuvonantajia kuin sotilaita. Peikot eivät kuitenkaan osanneet kertoa heistä enempää, joten vaihdoin seuruetta ja siirryin pelaamaan korttia muutamien huijareiden kanssa.

Kun kello kymmeneltä kaikki majatalot määrättiin suljettaviksi ja ulkona liikkuminen kiellettiin yön ajaksi, seurasin peliporukkaa salakapakkaan, jonka pitäjältä yritin kysellä lisää gheodialaisista. Hän ei kuitenkaan tahtonut paljoa puhua ja vihjaisi minulle, että moisten asioiden kyseleminen olisi epäturvallista. Niin tyydyin pelaamaan korttia (ja hävisin puolitahallani jonkin verran rahaa pitääkseni pelikaverini tyytyväisinä ja puheliaina); enempää tietoa en enää sille illalle löytänyt.

Vältellen kaduilla kulkevia vartijoita palasin majapaikkaamme, jossa Feyn ja Gweldon olivat nukkumassa. He myös tuoksuivat melko pahasti viinille ja olivat vallanneet kummankin vuoteen huoneestamme, samoin kuin kaikki huopamme, joten minun osakseni jäi nukkua lattialla ainoastaan viittani lämmikkeenä. Vetoisa majatalon huone oli jäädyttää luuni ja juuri kun olin nukahtamaisillani, kiskaisi vertahyytävä kirkaisu minut yösijaltani.

---

<----

Sisällys

---->