Nordarak XI : Jarjestajien kommentit

Tervehdys!

Me, veljet Janhus ja Tuomas rohkenemme ottaa teihin yhteyttä näin
rajan takaa. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että paistattelemme nyt
Christoksen kirkkaudessa ja kaikki maalliset hyvät tekomme totisesti
palkitaan. Sillä kuten itse isä Rupert on sanonut: "Päivällä on
valoisampaa kuin yöllä".

Jottei säkenöivä viisautemme tyystin sokaisisi teitä, annamme
puheenvuoron maallisemmalle edustajallemme, Topsukalle:


Nordarak XI on takanapäin (samoin Second Encounter - ja äänestys),
järjestäjät ovat toipuneet (fyysisesti...) ja mailboxini tupaten
täynnä peliä koskevaa sälää; perinteistä nordarakilaista
kaaosaksioomaa noudattaen kommentoin kaikkea kauniissa
epäjärjestyksessä.


1) Aseet ja niiden vaurio (tahi sen puute):

Kun sääntöjä kelaa edes hetken ajatuksella, selviää hyvin nopeasti,
että ehkäpä myös kyvyt ovat siellä ihan tarkoituksella *gasp!* ;)

Eli kun miekka ei pure on aika siirtyä likaiseen peliin; kaataa
vastustaja, sokaista hänet, tehdä hänestä hullu tahi muuta yhtä
mielenkiintoista.  Vastustajan tappaminen puhtaasti häntä mätkimällä
on nimittäin aikas pitkällinen ja turhauttava prosessi, mutta sitä on
niin helppo nopeuttaa.  Kenties eräs rautanahkainen ystävämmekin olisi
herättänyt enemmän ihastusta mikäli hänen ylleen olisi langetettu esim
hulluus >;-)

Niin ja defaulttina asiansa osaava merc/ritari/whatever kyllä tekee
3-4 pistettä dammagea eikä 2; arkkityyppejä kun saa käyttää ihka
vapaasti...  Ei olisi auttanut tässä tapauksessa, mutta suurin osa
sotureista kantaa enimmillään nahkapanssaria ja omistaa about 10 - 15
hippoa, joten hän /se kestää 3-5 osumaa (~ kuin Amtgardin säännöillä,
mikäli joku niitä nyt jostakin syystä mallina pitäisi...) Säännöissä
on toki munchinoimismahdollisuuksia, mutta onkos niitä kaikkia nyt
sitten pakko käyttää?? Huhun mukaan lyhenteessä LARP myös ne R ja P 
tarkoittavat jotakin...

Eipä silti, kyllä minäkin myönnän että aseiden tekemä dammage
on mitoitettu hiukan alakanttiin (suurin ongelma lienee kypärien
puute, joka mahdollistaa haarniskan käytön ilman haittoja) ja varmasti
v5.0 säännöt fiksaavat tuon bugin.  (Henk.kohtaisesti olen kyllä
Korppien sääntöjen kannalla...  *katsoo kysyvästi muita kiltalaisia:
tulettekos rivissä vaiko jonossa?* IMNSHO taiston tulisi olla nopeaa
ja brutaalia, jonka jälkeen sitten parannetaan omat ja teilataan
vangit.

<<< ELFin kommentti:  Haarniskojen vahvuuteen on historialliset
syynsä:  vielä pari vuotta sitten ne olivat kovin harvinaista tavaraa
- ja säännöissä haluttiin varmistua siitä, että niihin panostamisesta
on myös hyötyä.  Ja katso:  säännöt tekivät tehtävänsä - nyt enemmistö
on panostanut haarniskaan.  :) >>>


2) Myrkytys:

Tämä on hiukan (to say! ;) epäselvä aihe; olen pahoillani mikäli
jollekulle jäi tunne että minä tahi joku muu "ilkuimme" myrkytyksen
uhrien typeryyttä; lähinnä olin huvittunut idean oveluudesta, sen
toteutuksen kauneudesta ja siitä että paranoideina pidetyistä hiisistä
vain yksi kantoi muassaan vastamyrkkuä... (Näkikös kukaan
muuten yhtään paranoidia hiittä??  Oh well, ehkäpä Towo aseineen oli
tarpeeksi pelottava laittaakseen kaikki kuriin ja nuhteeseen. ;)
Todennäköisesti apupapitar Trwtyn-Tratyn juuri kohosi pykälän
arvoasteikossa ja päättää ketkä hallitsevat hänen rinnallaan!


3) Osumakohtien epäselvyydestä, panssareista sekä hipoista:

En varsinaisesti hahmottanut miten osumakohdan kanssa voi tulla
epäselvyyksiä, mutta tässä oma mielipiteeni:  Jos et tiedä mihin osui,
laske dammage aina pahimman mukaan.  Jos taas esim coat-of-platessa on
niin suuria reikiä/rakoja levyjen välissä, että niihin voi helposti
osua, kyseessä ei IMNSHO ole mikään metallipanssari vaan vahvistettu
nahkapanssari. Coat-of-platessa tms levyt ovat aivan kiinni 
toisissaan/jopa hiukan limittäin; joku Scadisti/ HIM Savela varmaankin 
verifioi historiallisen akkuraattisuuden ;)

Muutenkin jos on epäselvyyttä niin kannattaa aina pelata niinkuin
olisi saanut osuman/kyky olisi vaikuttanut jne...  Jos vastustaja taas
ei reagoi mihinkään hänellä on (yleensä) siihen hyvä syy;
nillittäminen kannattaa aloittaa vasta pelin jälkeen kun se ei enää
häiritse tunnelmaa.  Huonolla tuurilla charrusi kuoli, mutta pelejä
tulee uusia; tunnelman pilaaminen taas vie peli-ilon liian monelta.

--

Ja sitten varsinaiseen tarinaan ja sen taustoihin:  (erittelen hiukan
eri tehtäviä ja kerron niiden onnistumisesta; jos huomaat virheen niin
saat toki korjata.  Tarina taas on vain veli Janhusin mielipide, siitä
ei pidä kenenkään loukkaantuman :)

- Kaunohopean kartanoa uhkasivat todellakin niin suuret voimat, että
tappio suorassa taistossa oli miltei vääjäämätön; hiisillä vain ei
olisi ollut varaa menettää yhtään sotureita.  Tämä oli tehty niiden
johtajille melkoisen selväksi, josta huolimatta hiidet hyökkäsivät
kartanolle raskaita tappioita kärsien => Pyrrhoksen voitto hiisille.
(Varsinkin koska osa päälliköistä ja papittarista päätyi Tuonen
ilottomaan valtakuntaan.)

- Hermes Piinaajan taikakirja:  Velho Albrecht menetti varastamansa
kirjan, mutta se taisi jäädä kaikilta löytämättä => Hermes Piinaajan
lähetillä Juhanalla on hiukan selittämistä herralleen...

- Haltiain lähettämä viesti joutui nk.  hukkaan , koska hiidet eivät
osannneet sitä tulkita => muutama huonotuulinen haltiaruhtinas ;)

- Ruhtinas Arijoutsin poika Yrjänä pelastettiin ja onnistui 
pakenemaan 
=> Pohjoisneljännys saattaa vielä pelastua!


(Eli näyttää pitkälti siltä, että vain harva suurista tehtävistä
onnistui hyvin.  Kurawuon sillat jäivät Hermeksen haltuun, mutta hänen
joukkonsa alueella ovat aivan liian heikot...)

Näistä aineksista alamme nyt sitten kasaamaan kesän peliä. Näyttää siltä, 
että tapaamme seuraavaksi Läntisessä Neljännyksessä ja vietämme aikaamme 
hiisipäällikkö Duh Grosijan kanssa (Mikäli joku oppii tuon siihen 
mennessä lausumaan ;).


Ja sokerina pohjalla veli Janhusin tarina (tahi sen loppu):
(Kuten isä Rupert sanoo: "Tarina loppuu vasta kun olet kuullut kuinka se 
päättyy.")

Kuten pyhä Rupert on sanonut:"Ei tule meidän kumartaman pimeää, mutta
ei tule pimeän palvojain myöskään meitä kumartaman!" Nämä sanat
mielessäni matkasin pitkin Kurawuon jäistä pengertä kohti Kaunohopean
kuuluisaa kartanoa, jossa ystäväni veli Tuomas kuului pitävän
majaansa.  Perille saavuttuani sain kuulla, kuinka suuri murhe ja
onnettomuus oli kohdannut kartanoa ja sen ylpeää emäntää; Jaakko-herra
oli jäänyt metsään hiisien vangiksi...

Tästä järkytyksestä Marjaana (kartanon emäntä) ei selvästikään ollut
vielä toipunut, sillä hänen käskystään päästettiin kartanon maille
niin hiisien kieroon rotuun kuuluvia sotureita kuin myös Kauniin
Kansan väkeä - kuten isä Rupert sanoo:"Kauniilla katsannollaan ja
hopeaisella kielellään yrittävät nuo meitä lumota, mutta herramme
Christoksen nimeen tulee meidän heiltä suojautua.  Katuvaisten sielut
pelastuvat, mutta sieluttomilla ei ole toivoa edes herramme
Christoksen nimessä." Veli Tuomaan epätoivoisista pyynnöistä ja minun
rukouksistani huolimatta Marjaana kuitenkin päästi nuo pimeyden
epatot luokseen..

Illan hämärtyesä metsästä alkoi kuulua yhä uhkaavampia
huhuja, 
kunnes kellon lyödessä kymmenen tiimaa saimme kuulla kuinka dame Tuulikin
urhea seuralainen Samiel oli kohdannut loppunsa hiisien käsissä.
Lyhdyn valopiirin rajoilla näkivät hermostuneet vartijat liikettä sekä
kuulivat panssarien kilinää.  Metsän pimennoissa käytiin monituisia
kiivaita kahakoita, kunnes hiidet
päättivät vihdoin hyökätä.

Kurawuon sillalla käytiin raivokas taisto, jonka jälkeen hiisien
ensimmäinen aalto heitettiin takaisin; edes Tuonen voimat eivät
riittäneet murtamaan ristiemme voimaa.  Puolentusinaa hiittä laskimme
rivimme edestä ja hetken jo huokasimme helpotuksesta.  Kohta
hyökkäsivät nuo epatot kuitenkin uudestaan.  Kärjessään
valkeakasvoinen velho sekä suunnaton demoni, jota omin käsin olin
ristilläni polttanut.  Puolustajien voimat olivat jo uupuneet, vain
vaivoin nuosivat miekat eivät papit enää jaksaneet tehdä ihmeitää -
veli Tuomasta lukuun ottamatta, joka takanamme seisoi aseetta, vain
ristiinsä luottaen.  Nyt murtuivat kuitenkin rivimme, sillä sanotaan,
että muutamaan hiiteen ei edes lumottu terä purrut.

Näin syntyi joukkoomme pakokauhu, vain muutama rohkea jäi taistoon
hiisien kanssa; rinta rinnan seisoivat dame Tuulikki - rohkeudestaan
tunnettu, Antonio Riviossi- mies etelästä, jolle sana pelko ei ollut
tuttu, sekä minä - miekka toisessa ja risti toisessa kädessäni.
Moninaiset olivat kuolleet hiidet, mutta pian hakattiin meidän maahan
ja hiidet ryntäsivät kartanolle...

Kauan laulakoot bardit niistä, jotka uskalsivat seistä hiisiä
vastassa: Purppurakäärmettä kantaen kuoli Jay Conlansson, ei tarvinnut
vaimojen sitoa niitä haavoja joita hänen kalpansa iski;
sanotaan että ne olivat kuolemaksi.

Keskelle hiisien tannerta kuolivat ritarit Samiel ja Juhana, puhukoot
heidän puolestaan hiisien hiljaiset ruumiit.  Kauniimpi uroon kuolla
vuoksi uskonsa kuin pimeää pelätä.  Rinta rinnan kaatuivat Tuulikki ja
Antonio, mutta heille oli Christos suosiollinen, pysäytti parantaja
verenvuodon.  Mutta sillan yli ei yksikään lapsi Tuonen astunut
ennenkuin vaipuivat heidän miekkansa .  Sortuivat veljet Tuomas ja
Janhus alle hiitten miekkojen, luokse pyhän Rupertin läksivät.
Voimallisempi miekka vaiko risti - siitä eivät saaneet selvyyttä,
mutta molempia oppivat pimeän lapset pelkäämään. Miekkaseppä mailta Eiryn 
kaatui Malkuthin kylmille saloille, ei löytänyt Ioseph Melkuthin vehreitä 
niittyjä.

Ketkä lailla pelkurien pakenivat, niistä eivät bardit laula, eivät
pohjolan asukit muista nimiä pelkureitten.  Eivät nousseet miekat
Kauniin Kansan, miehet bjarmein maan pelkäsivät kylmää terästä,
jättivät käärmeen soturit päällikkönsä yksin; kauniinpi kuolla kuin
elää lailla pelkurin...


Näin siis loppui veli Janhusin tarina; Nordarakin vanhimman vakinaisen
hahmon tie päättyi hiisien miekkoihin.  Niinpä kiitän niitä kaikkia,
jotka hänen tarinaansa sotkeentuivat... Kostakoot Emer ja Sapro puolestani!


---

Järjestäjien puolesta kiitän kaikkia osallistujia; pienoisesta
verilöylystä (tietääkö kukaan moniko oikeasti kuoli?) huolimatta skenu
meni hyvin.  Pelaajat eläytyivät hyvin ja olivat panostaneet
pukuihinsa, joten pelin tunnelma ylitti ainakin omat
ennakko-odotukseni.  (Tosin aivan _näin_ toimintapainotteista tästä ei
pitänyt tulla - hiisipäällikkö Towo kunnostautui ja sai vastoin
odotuksia järjestettyä hajanaisista hiisiheimoista tehokkaan
armeijan). Muutama erikoistehoste jäi tosin käyttämättä ja suurta osaa 
metsään raahatusta rekvisiitasta kukaan ei nähnyt, mutta onpahan teillä 
ainakin enemmän löydettävää/pelättävää kesän pelissä. Ehkäpä pimeyden 
siemenestä vielä kuoriutuu jotakin...



Kiitoksia kaikille ja tervetuloa takaisin Nordarakin maille ensi
kesänä!


        Topsukka


Ja vielä pari käytännön asiaa:

Nordarakin perinteinen kirpputori avasi jälleen ovensa
pelinjärjestäjien alkaessa siivota pelipaikkaa. Paikalta löytyivät
ainakin kumisaappaat, pari vyötä, käsivarsisuojus, kangasta
sekä erinäistä muuta pientä roipetta. Jos siis kadotit pelissä jotain,
ota yhteyttä Topsukkaan ja kerro tarkemmat tuntomerkit.

Mikäli joku löysi metsästä bofferitikarin, sille on jo omistaja
tiedossa.  Veli Tuomaan nahkakintaat sen sijaan löytyivät - halleluja!
			
================ Topi Mikkola, Helsinki University of Technology ===========
Snail-mail: JMT 1C268, 02150 Espoo, Finland*Email: tmikkola@snakemail.hut.fi
============ "It is a dangerous thing to use a limited lifetime ============
           ==== to pursue knowledge, which is without limits." =====