Sir Saymoren tarina

Olin lahtenyt taivaltamaan hyiseen Pohjoisneljannykseen pitka-aikaisten 
kumppanieni Bambie Bamboun ja Maryenin seurassa. Tarkkaa syyta en oikein
tiennyt, mutta suurista rahoista oli kuulemma kysymys. Mitas mina turhia
kyselemaan, silla haltianeito Bambie oli ennekin vainunnut parhaat
raha-apajat.

Perilla Kaunohopean kartanossa tormasimme kaikenlaisiin uskonnollisiin
hourupaihin, jotka kiivaasti vaittelivat keskenaan henkimaailman
asioista. Onneksi jattivat minut rauhaan, silla sen verran paljon olen
joutunut noita friikkeja kestamaan, etta mittani alkoi olla taysi.
Olisihan se ollut ikavaa, jos 'Herramme Christoksen' ritarin maallinen
vaellus olisi paattynyt epaonnistuneeseen kaannytys-yritykseen...

Olimme kuulleet, etta metsassa saattaisi olla jonkinlainen alttari,
jolta voisi jopa loytya jotain arvokastakin. Oli siella kuulemma
hiisiakin, mutta koska emme niita pelanneet ja uskonveljet alkoivat
kayda hermoille, paatimme lahtea metsaan. Ensimmaiset hiidet
kohtasimmekin jo sillalla, mutta nuo typerat Christoksen ritarit olivat
minun ja hiisien valissa, joten en paassyt iskemaan niita maahan...
pitakoot hiitensa.

Metsassa emme olleet ehtineet olla kuin neljannestiiman, kun vastaamme
tuli seuraava hiisi, ihminen seurassaan. Ennen kuin ehdin lopettaa tuon
kurjan otuksen (siis hiiden :) maallisen vaelluksen, kavi ilmi, etta
kyseinen hiisi oli vapauttanut ihmisen muiden hiisien vankeudesta, ja
etta ihminen olikin korkea-arvoinen aatelismies. Hyvan palkkion toivossa
saatoimme heidat kartanolle, ja palasimme takaisin metsaan.

Metsassa kiertelimme pitkan aikaa. Hiisia ei nakynyt missaan. Pari
kertaa naimme soihdun valoa metsassa tai kuulimme askeleita tai hiisien
orahdyksia, mutta aina, kun lahdimme suunnistamaan havaintojamme kohti,
lahtivat aanien aiheuttajat karkuun. Muut jupisivat jotain haarniskani
kilinasta, mutta olisi luullut sen vain houkuttelevan paikalle noita
pimeyden olentoja.

Lopulta loysimme alttarin! Alttarilla oli kaksi esinetta. Bambie nappasi
niista toisen ja kehotti minua ottamaan toisen. Kun koskin siihen,
tuntui kuin helvetti olisi paassyt valloilleen. Joka puolella nain
demonisia nakyja ja kuvia suoraan helvetista, korvissani kuului
tuhansien sielujen epatoivoista valitusta ja kauhukuvat tayttivat
mieleni... se oli liian kauheaa kuvailtavaksi. Lahdin juoksemaan
jarjettomasti ympari metsaa mahdollisimman kauas tuosta kauheasta
alttarista, mutta nuo kuvat eivat lahteneet mielestani. Huusin niin
lujaa kuin kurkustani lahti, mutta silti kuulin tuon vaikerruksen
korvissani... juoksin, juoksin, juoksin ja kiljuin. Valilla kaaduin
maahan ja ryomin eteenpain. Tuntui kuin sita olisi jatkunut tuntikausia.
Lopulta tuuperruin uupuneena maahan.

Kun avasin silmani, ymparillani seisoi joukko haltiota katsellen minua
kummistuneena. Toivuttuani kerroin heille, mita oli tapahtunut, ja
lahdin heidan matkaansa. Heilla oli kerrottavanaan ikavia uutisia:
hiidet olivat hyokanneet kartanoon ja tappaneet kaikki siella olleet
ihmiset. Lahdimme matkaan, ja pian loysimme Bambien ja Maryenin.
Pohdimme yhdessa, mita tekisimme seuraavaksi, kun tieta pitkin tuli
vastaan hiisi! Mittailin katseellani tuon saastaisen otuksen
kaulavaltimoja ja haastoin sen kaksintaisteluun, mutta se pentelepa
ryntasi pakosalle. Ei vielakaan yhtaan taistelunhaluista hiitta...

Lahdimme etsimaan hiisia, ja loysimme niiden leirin. Se oli tyhja.
Hiidet olivat paenneet. Tuhosimme leirin, ja jatkoimme matkaa. Koska
Bambien alttarilta loytamissa aarteissa oli enemman kuin tarpeeksi
mammonaa pitkaksi aikaa (ja koska joku vastaan tullut ilonpilaaja 
sanoi, etta peli loppui jo tunti sitten), lahdimme taivaltamaan pitkaa
ja vaivalloista matkaa takaisin kohti etelaa... jaimme henkiin ja
rikastuimme. Ja missasimme kaikki taistelut... pohjoisessa ei ollut yhta
ainutta taistelunhaluista hiitta. ;)

				- Miska -

 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
 . Sami Pulkkinen         'Olen haltioissani - I am in my elves' .
 . Puh: (90) 7523125                                             .
 . Email: spulkkin@cc.helsinki.fi                                .
 . . . <  ORDO IURISPRUDENTIUM UNIVERSITATIS HELSINGIENSIS  >  . . .