Marraskuu 2008: Valoterapian tarpeessa
Viikonloppu, 1.-2.11. 2008
Ajankohdan ennustus: Election Prediction Presentation, jonka mukaan Obama voittaa vaalit 326 - 212, ja tulos on riittävän varma aamuviideltä Suomen aikaa. Toisaalta oikeistolaisemmalla tieteellisyydellä tehty ennuste arvelee John McCainin voittavan 50% ylivoimalla.
Halloweenbileiden asemasta pääsin viikonloppuna muuttamaan Riikkaa. Pesukoneen kantamista olinkin juuri kaivannut. Oikeasti tuttavapiirissä on aivan liian vähän kehonrakentajia, painonnostajia tai portsareita ja niiden puuttuessa kaltaiseni riisikepit joutuvat raahaamaan painavia esineitä.
Sade tai muuten marraskuinen ilma sabotoi aikeet tehdä mitään järkevää, joten päädyin leffojen, pelinkirjoittamisen ja James Ellroyn pariin. Pyörittelin päässäni lukuja larpinjärjestämisestä ja rahoituksesta, ja tajusin ettei ole mikään ihme ettei Suomessa näe paljonkaan scifipelejä. Jos 20 euroa on ihmisten mielestä pelimaksujen kipuraja alkaa oikean scifin tavoittaminen olla lähes mahdotonta, poislukien äärimmäiset halpatuotteet tai Multis-EAD -tyyliset sponsoroidut spektaakkelit. Olisihan ihan jees saada valtiolta avustuksia taiteelleen kuten kunnon sosialistin, mutta en vaan oikein osaa tähän liittyviä kuvioita enkä välittäisi käyttää energiaani niiden opettelemiseen.
Maanantai, 3.11. 2008
Päivän aavemaisuus: Sähköttömässä atk-keskuksessa päivystäminen
Töissä törmäsin byrokraattisen suosituslistan uusimpaan versioon, ja hihkuin sitä riemuissani koko päivän. Minussa on varmaan jotain vikaa.
Työpäivä jatkui seitsemän asti kun jäin valvomaan toisella silmällä huoltotöitä ja toisella lukemaan lisää byrokratiaa. Kotona kirjoittelin hitusen pelimateriaalia ja kehitin ärtymystä typeristä pikkuasioista ircissä. Onnistuin sentään tunnistamaan kehittymässä olevan itseinhon ja pysäyttämään sen muodostumisen, mutta en ennenkuin olin ollut ihmisille hankala ja kulmikas.
Tiistai, 4.11. 2008
Päivän yritys: Vaalivalvominen
Gringot pääsivät vihdoin arpomaan uutta suurta päättäjäänsä. Lähdin juhlistamaan vaaliyötä Klubiin keikalle. Ohjelmassa oli hiphoppia - ensin Laineen Kasperi nokkelilla ja hankalilla riimeillä, sitten pääesiintyjänä sopivasti amerikkalainen Dälek, jokseenkin persoonallinen hiphop/noisebändi. Musiikki oli hypnoottista. En mitään aivan tällaista ole oikeastaan koskaan kuullut. Olen aiemminkin löytänyt hiphoppia josta pidän, mutta noise oli tähän saakka pysynyt aika tavalla suljettuna nuottivihkona.
Kotiin palattuani siirryin vaalivalvomaan. Digiboksia ei ollut mutta kaikki tarvittava löytyi onneksi ihmeellisestä internetistä. Olin alunperin ajatellut seurata menoa niin kauan kunnes lopputulos näyttäisi varmalta, mutta aamukolmen jälkeen aloin suhtautua niin hysteerisesti absurdeihin väliaikatuloksiin (Alabama 92% Obaman takana) että totesin nukkumaanmenon parhaaksi ratkaisuksi. Huomenna pitäisi kuitenkin tehdä myös töitä.
Keskiviikkoaamu, 5.11. 2008
Ajankohdan fiilis: Äärimmäisen ambivalentti
Herättyäni Obama oli voittanut suosiokilpailun. Suomalaisen journalismin kärkiteos Lehti tavoitti mainiosti molemmat suhtautumistapani tilanteeseen. Yhtäältä, oli mieletöntä katsella kuinka oikeasti karismaattinen ja fiksulta vaikuttava kaveri joka astuu Yhdysvaltain korkeimpaan virkaan puhuu järkeviä. En oikeasti edes muista koska olisin viimeksi kokenut jotain tällaista.
Tosaalta, USA saattaa olla valtiona korjauskelvoton. Maa on käytännössä korporaatiovetoinen feudaali-imperiumi ja suuryritysten edut ovat niin kiinteästi naimisissa maan hallinnon kanssa että yksilönoikeudet tai oikeasti viisas politiikka jäävät auttamattomasti jalkoihin. Se on edelleen massiivinen ihmisoikeuksien rikkoja, valtava energiantuhlaaja, hysteerinen wannabe-poliisivaltio joka pyörittää kahta laitonta sotaa ja ties kuinka monta salaista vankilaa. Se tukee varauksetta Israelia, joka jostain syystä luetaan sivistyneeksi valtioksi vaikka sen sisä- ja ulkopolitiikka on täysin vastenmielistä. Sen jättiläisyritykset lobbaavat kautta maailman järjetöntä lainsäädäntöä pitääkseen kiinni voitoistaan, ja se kieltäytyy sitoutumasta ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteisiin näiden samojen voittojen varjelemiseksi.
Muutosta on luvattu. Saa lunastaa.
Keskiviikko, 5.11. 2008
Päivän dialogi: "Pitäsikö ottaa ennemmin kissa vai Paro?" - "Kissa, koska se on biologisesti hajoava."
Korkeakoulujen ITIL-ryhmän kokous Helsingissä oli kovasti käymisen arvoinen, vaikka sen ympärillä tulikin pohdittua kaikenlaista synkeää yliopiston tilasta. Sittenkin on aina hyvä jutella kollegoiden kanssa menettelytavoista ja byrokratiasta. Korkeakoulujen IT-päivät jäivät näiltä osin vähän vaisuksi kun niin paljon ajasta tuntui kuluvan kaiken muun parissa.
Jäin kokouksen jälkeen Helsinkiin ja kiersin sarjakuvaliikkeen kautta Kaisalle. Jätin enimmät romuni ja singahdin vieressä sijaitsevalle Kumpulan kiipeilyseinälle suorittamaan näyttökoetta kun kerrankin satuin olemaan kaupungissa ajankohtana jolloin sen saattoi tehdä. Paria köysitempuua myöhemmin sain opiskelijakorttiin tarran ja luvan varmistaa täälläkin.
Loppuillan puhuimme peleistä, politiikasta ja muista tärkeistä asioista. Ajatus ottaa pari päivää lomaa ja hengata Helsingissä tuntui oikein hyvältä.
Torstai, 6.11. 2008
Päivän puujalkavitsi: Pope John George IV
Vaikka pakenin Helsinkiin, flunssa sai kiinni. Kun olin kunniallisesti lomallakin, käytin päivän lukemalla sarjakuvia ja koomaamalla. Hyväksyin osani potilaana enkä yrittänyt toteuttaa mitään kunnianhimoisia aikeita.
Ultimate Spider-Manin kolmas kirja ei ollut kovin hyvä. Powersin osat 5 ja 6 sen sijaan vetosivat vaikka piirrosjälki olikin jotenkin vähän vähemmän mainiota kuin aiemmissa osissa. Y the Last Man jatkui intensiivisenä ja kiintoisana.
Toivottavasti yksi päivä kipeänä oleilua riittää. Olin toivonut että sarjakuvat riittäisivät kotiin asti.
Viikonloppu, 7.-9.11. 2008
Ajankohdan sarjakuva: College Roomies from Hell!!!
Helsingissä pelattiin Neonhämärän eka osa, ja olin mukana hyvin periferaalisesti - pelailin viisi minuuttia pelissä käynyttä avustajaa. Mieluusti olisin ollut mukana enemmänkin, mutta tähän peliin en ollut mahtunut. Mitä enemmän pelistä kuulin sitä enemmän sen missaaminen harmitti. Seuraavaan osaan sentään taidan päästä mukaan.
Peliin liittymättömistä syistäkin olo oli varsin alakuloinen. Olin edelleen tilanteessa jossa oikein mikään ei innostanut ainakaan tasolla jota tahtoisin. Kaikki tuntui harmaalta ja tympeältä. Oikea marraskuinen fiilis, niin lannistunut ettei edes tänne tahdo siitä kirjoittaa.
Kaisa oli hankkinut kirkasvalolampun ja lääkitsi väsymystään sillä. Pitäisiköhän moinen ottaa harkintaan itsellenikin? Valoterapiaa en olekaan vielä kokeillut. Ei minulla kyllä ole lampulle pöytääkään.
Maanantai, 10.11. 2008
Päivän teema: "Viekää meidän yksityisyys, sananvapaus ja kansalaisoikeudet, tahdomme lisää turvallisuutta lapsillemme!"
Työpäivä oli jokseenkin tehoton. Heti aamusta piti toimia perinteisenä atk-tuen sijaisena eikä aloitekyky oikeastaan missään vaiheessa palannut. Katselin tulevan kuun työlistaa ja siirsin suosiolla hommia pois tältä viikolta.
Kotona oli kuvaussessio Roolipelaajan artikkelia varten. Sen päätyttyä ulkona oli alkanut myrskytä. Irkissä kuului sähkökatkoista, kaatuilevista puista ja lentävistä katoista. Kotona kaupungin keskustassa mitään moista jännitystä ei ilmennyt.
Kotimaanuutiset olivat masentavia. Julkisen sanan neuvoston pomo tyhmäili - huippukohta oli "ettei hän halua rajoittaa sananvapautta netissä vaan karsia törkeimpiä ylilyöntejä." Voin jotenkin olla varma siitä että tämä ihminen ei vietä paljon aikaansa verkossa eikä hänellä ole aavistustakaan siihen liittyvästä kulttuurista tai tekniikasta. Onneksi hän ei sentään ole mikään oikea päättäjä. Eihän?
Tiistai, 11.11. 2008
Päivän vaikeat taidelajit: Piirtäminen ja ihmisten tanssittaminen. Hauskaa mutta haastavaa.
Sain vähän tehdittyä töitä, tosin oikeasti olennaiset hommat joutuivat yhä odottamaan. Sen sijaan taistelin mm. Windows-kannettavan kanssa. Olen varmasti viettänyt liikaa aikaa ikioman vainoharhani kanssa kun koneen pyytäessä minulta sormenjälkinäytettä oli ensimmäinen ajatukseni tuikata koko härveli tuleen. Lopulta tyydyin vaan olemaan antamatta koneelle mitä se tahtoi.
Kotona ravistelin itseni ulos marraskuumasennuksesta uppoutumalla tekemiseen. Nochtardes tulee, hahmoni tarvitsee visuaalisia juttuja. Lisäksi tulossa on ilmeisesti talvikauden ainoat bileet ja kun pätevät DJ:t pysyivät piilossa minut värvättiin huolehtimaan musiikista. Mikäs siinä, ei se minua haittaa että bileissä soitetaan paljon kasaria, metallia, ruotsalaista poppia ja Rushia...
Keskiviikko, 12.11. 2008
Päivän artikkeli: 25 Ailments That Can Be Cured By Having Sex
Olen aiemminkin pitänyt T. Campbellin käsikirjoittamista sarjakuvista mutta Fans! tuntuu tällä hetkellä näistä parhaalta. Päädyin sen pariin kiertotietä viime viikolla, ja olen nyt ahminut sitä innokkaasti. Piirrosjälki on hyvin vaihtelevaa ja paikoitellen en pidä siitä lainkaan, mutta tarina on kimurantti ja hahmot ovat aivan rakastettavia. Ei ole mikään helppo homma ottaa ääristreitti uskis ja tehdä tästä todella mojova päähenkilö, tai saada tämän vallanhimoinen kakkospomo taikka monet muut hankalat hahmot tuntumaan sympaattisilta.
Jonkin verran ehdin tehdä peliasioitakin. Tilailin verkosta proppeja tulevaa Nochtardesia varten ja kirjoittelin ajatuksia Alamon jatkosta. Seuraava peli ei taaskaan tunnu perusrakenteeltaan superherooiselta, mutta epäilen etten yritä siitä edes sellaista vääntää. Katsotaan mitä saadaan aikaan antamalla asioiden tapahtua omalla painollaan.
Torstai, 13.11. 2008
Päivän kysymys: "Saako teidän olohuoneeseen tulla ulkomaalaislauma katsomaan Lumikin pornoversiota?"
Kiipeily ei sujunut hyvin, voimat katosivat täysin toisen reitin lopussa. Säälittävää. Cosmicissa sentään oli runsaasti ihmisiä ja paljon pelijuttuja. Tutkin tulevan Nochtardes-hahmoni mahdollisia mielijuomia ja puhuin ihmisten kanssa peleistä sekä muista kummallisuuksista.
Olisin hyvin voinut istua baarissa pitkäänkin, mutta tunnollisesti lähdin puoli yhdeksitoista kotiin tekemään huomisen päivän esitystäni. Ajatus varhaisesta herätyksestä ei suuremmin miellyttänyt.
Perjantai, 14.11. 2008
Päivän hieno sana: Chav
Aamuyöstä heräsin kurkkukipuun ja kuumeiseen oloon. Tätähän tässä kaivattiinkin. Ibuprofeenin avulla nukahdin taas ja sama ihmelääke piti minut käynnissä yliopiston tulevaisuudesta kertovan luennon että sitä seuraavan itse pitämäni wikiesityksen läpi. Päähän särki, puhuminen koski kurkkuun ja tuloksena olinkin hieman sekava. Sain tärkeät asiat sanottua kuitenkin, ja ehkä käytännön kömpelyyden läpi paistoi ilmeinen tarpeemme wikin kaltaiselle ympäristölle.
Lähdin parantamaan flunssaani leffafestareille, Hurme kun oli taas saapunut kaupunkiin. Elokuvatarjonta paranee joka vuosi: päivän avannut Eden Lake oli sekä ahdistava että persoonallinen, älytön I Drink Your Blood oli camp-arvon vuoksi viihdyttävä vaikkei hyvä ollutkaan, ja Midnight Meat Train Barkerin tarinan hengelle ja kerrontatyylille uskollinen Kult-leffa. Huominenkin setti lupailee kiinnostavia.
Lauantai, 15.11. 2008
Päivän toivottomuus: Miksi täällä on kylmää, pimeää ja lannistavaa?
Tämä syksy on jostain syystä iskenyt minuun vielä tavallista kovempaa, kuten olin kesällä uumoillutkin. Olen jatkuvasti synkkä ja alakuloinen, haaveilen koko ajan kesästä, kalliokiipeilystä, luolista ja sukeltamisesta, ja mieltä hiertää tieto siitä että ainakaan viiteen kuukauteen en näitä ole saamassa.
Viisi kuukautta tuntuu ikuisuudelta. Huvittavaa kyllä, säästössä olisi vaikka miten paljon lomapäiviä ja pankkitilillä riittävästi rahaa todeta että lähdenpä tästä pariksi viikoksi Australiaan jossa on kesä. Mutta ekologinen omatunto soimaa tällaisista ajatuksista. Jos yksi mannertenvälinen lentomatka on suunnilleen yhtä tuhoisa planeetalle kuin vuoden verran työmatkailua yksityisautolla en oikein näe että oma masennukseni antaa minulle riittävän oikeutuksen tähän.
Jaksoin katsoa Hurmeessa tarjolla olleesta kolmesta elokuvasta vain kaksi. Kumpikaan niistä ei oikein vedonnut, jos nyt eivät olleet suorastaan huonojakaan. Luin College Roomies From Helliä ja kaipasin haleja, nakuttelin kasaan seuraavan Alamo-pelin osia ja whinetin surkeuttani kaikille jotka viitsivät kuunnella.
Sunnuntai, 16.11. 2008
Päivän audiovisuaalinen viihde: Doctor Whon jakso "Blink". Ou jees.
Flunssani osoitti merkkejä mutatoitumisesta vatsataudiksi. Peruutin päivän monimtukaiset ohjelmanumerot ja keskityin parantumismeditointiin. Hyvällä onnella olen protestanttisen työetiikkani mukaan huomenna taas täydessä terässä.
Eilisen synkkyyden motivoimana onnistuin lähettämään sukelluskeskukselle tiedustelun talviajan sukelluspuuhista. Ajatus täkäläisissä kylmissä vesissä pulikoimisesta ei vieläkään viehättänyt mutta jossain on kuitenkin tarpeen uida tai järki lähtee.
Maanantai, 17.11. 2008
Päivän julmuus: Maailman vapaimman maan pomo ei saa käyttää sähköpostia. It's not good to be the king.
Lannistava päivä. Työpäivä kului käyttäjätyytymättömyyskyselyn vastauksia anaylsoidessa ja niistä masentuessa. Aiheellista kritiikkiä olen oppinut kestämään, mutta epämääräinen "työ sukkaatte" harmittaa kohtuuttomasti. Lisäksi sain tälle viikolle järjestettyä ainakin yhden palaverin joka muuttunee haukkujaisiksi, ja törmättyä päin toimintamme kertakaikkista työvoimapulaa. Työpäivän ilonaiheet olivat vahingonilosta johtuvia.
Kun sain vielä mailin jossa kerrottiin ettei sukellusretkiä ole tulossa ajankohtana joina pääsisin mukaan kiehui harmistus täysin yli. Lähdin boulderille jotten räjähtäisi, ja yllättäen siellä olikin junnujen boulderkisan jäljiltä kasapäin hyvin merkittyjä uusia reittejä. Pääsin pätemään kiipeämällä bouldereita jotka oli luokiteltu helpoiksi 12-vuotiaille, mutta energianpurkukeinona ja tasapainottajana se toimi.
Kiipeilyn jälkeen sain jopa kirjoitettua ja piirrettyä. En tiedä oliko jälki hyvää mutta ainakin itselleni asettamani minimitaso täyttyy. On vaan jotenkin sellainen tunne että olen pelauttanut aika paljon juuri tällä minimitasolla, ja se alkaa vähitellen syödä. Kelvollisten pelien pelauttaminen ei riitä psyykeni pelastamiseen, välillä pitäisi pelauttaa jotain joka on oikeasti loistavaa.
Tiistai, 18.11. 2008
Päivän blogivia: Inari luettelee Alaskassa elämisen hyviä ja huonoja puolia. Etenkin huonot puolet vastaavat omia ennakkoluulojani aika täysin (tai no, liian isoista imureista en tiennyt).
Töissä vastaan tulleet asiat olivat aiheuttaa täydellisen hanskojen lyönnin tiskiin. Jonkinlaisena valopilkkuna erästä joulukuun alkuun kaavailtua kurssia harkittiin siirrettäväksi viikolla. Jos kurssi siirtyisi ja jos siirtyminen tapahtuisi eteenpäin eikä taaksepäin ja jos tilaa vielä olisi ja jos Kaisakin löytäisi aikaa, voisin lähteä Egyptiin viikoksi sukeltamaan. Mielenterveyteni kaipaisi sitä kipeästi. Sitten katselin hiilipäästölaskurista (ruma mutta yllättävän käyttökelpoinen sivu) moisen matkan hiilijalanjälkeä sekä energiankulutusta ja ahdistuin tästäkin.
Piirtäessäni tuli kutsu Mirin luo teelle. Vasta ulos lähdettyäni tajusin että minua oli katalasti huiputettu, koska pihalla vallitsi hirvittävä koiranilma ja pelkästään sen näkeminen kasteli ja palelsi. Päädyin kuitenkin istumaan Mirin ja Riikan seurassa tovin. Käytin heitä testiyleisönä ajanvieteidealle jonka olin kehittänyt jonain harmaana ja masentavana päivänä. Roolipelaajien olisi hyvä osata kaikkea hassua.
Keskiviikko, 19.11. 2008
Päivän stasi redux: Netin ilmiantopalvelu tulossa Suomeenkin. Suosittelen Kokemuspisteiden ilmiantamista ensi tilassa.
Rutiinitöiden parissa vietetyn päivän jälkeen työt vainosivat minua vielä kotonakin. Ei ole merkki hyvästä henkisestä tasapainosta että työpostiin tuleva kiukuttelu vie hyvän tuulen koko illaksi. Nollasin mielentilani katsomalla Doctor Whon kolmannen kauden loppuun saakka.
Oivalsin että jatkuva pimeys on tehnyt minut myös herkemmäksi valolle: kun käyn nukkumaan, pienikin valo vaivaa kohtuuttomasti. Marraskuu ei vaan jatkaa ilahduttamista.
Torstai, 20.11. 2008
Päivän näkemys: Hullu ei muutu vähemmän hulluksi loogisella argumentoinnilla yhtään sen enempää kuin yskiminen loppuu sillä että selittää yskijälle ettei tarvitse yskiä.
Yön aikana oli satanut lunta ja pihalla oli valkoista, kaunista ja valoisaa. Yhtäkkiä paha oloni katosi. Johtopäätös: pimeys yksistään riittää ajamaan masentuneeksi. Työpäivä oli raskas ja hankala mutta se ei ajanut minua epätoivoon. Kävin töiden jälkeen kiipeilemässä enkä ollut sankarillinen, mutta kun poistuin palatsilta riitti pari minuuttia lumessa kävelemistä saamaan minut taas hyvälle tuulelle.
En tiedä kauanko lumi suvaitsee maassa pysyä, mutta edes muutama päivä vähemmän pahaa oloa tekisi hyvää. Cosmicissa puhuttiin taideprojekteista ja muista hauskoista sivuavista proggiksista sekä käsiteltiin jouluaikojen rasituksia. On varmasti hauskaa olla jouluaattona töissä psykiatrian päivystyksessä.
Perjantai, 21.11. 2008
Päivän kiusauksen vastustaminen: En ostanut Left 4 Deadia. Vielä.
Päivä alkoi varsin piinaavalla palaverilla jossa puitiin jokseenkin epäonnistunutta projektia ja tutkittiin vieläkö sen voisi pelastaa. Piinaavaksi asian teki se, että projekti oli käytännössä minun vastuullani ja sen nykyinen tila johtui paljolti siitä etten ollut oikein osannut. Oppimiskokemus taas, aiemmin kun en mitään ihan tällaista ollut tehnyt, ja lopulta ruoskin itseäni kovemmin kuin muut operaation osalliset.
Yllättäen onnistuin kuitenkin hyväksymään tilanteen enkä jäänyt sitä vatvomaan. Heti palaverin jälkeen tuli vahvistus aikatauluistani: ei sukellusmatkaa tälle joulukuulle. Harmitti mutta minkäs teet. Tässä vaiheessa kypsä suhtautumiseni vastoinkäymisiin alkoi käydä jo naurettavaksi. Olisin itse kuvitellut parkuvani komeron pohjalla näiden kahden jälkeen mutta valoisuus ja kaunis lumi olivat luoneet vielä paremman puskurin kuin olin edes kuvitellut.
Illan Warhammer oli nonstop-väkivaltaa. Vaihteeksi jotain hahmojemme omimmalta alueelta.
Lauantai, 22.11. 2008
Päivän huonekalu: Älyttömän paitava piirustuspöytä.
Boulderilla kiipeillessäni pidin kiinni otteesta josta ei olisi pitänyt kiinni ja satutin yhden sormeni. Päivän muut puuhat sujuivat paremmin: löysin kirppareilta Nochtardes-hahmolleni sopivia vaatteita ja sain aikaan kuvia sekä tekstiä huomista peliä varten.
Pohtiessani uudelleen Left 4 Deadin hankkimista Mikki soitti ja kutsui avuksi muuttamaan äitiään, joka oli jostain syystä päättänyt sijoittua Turkuun. Koska en tunnetusti koskaan kieltäydy fyysisestä työstä, päädyin roudaamaan rompetta tunnin ajaksi. Tällä kertaa käytössä oli kuitenkin sekä hissi että nokkakärry joten edellisen muuttokeikan kaltaista massiivista kärsimysnäytelmää ei saatu aikaiseksi. Lisäksi suurimman huonekalun kanssa muuttajiin iski yllättävä viisaus ja sen sijaan että se olisi kannettu 8 kerrosta ylöspäin se jätettiinkin kierrätyspisteeseen.
Illalla katsoin vielä Recin. Yksin, tyhjässä asunnossa. Leffa oli mukiinmenevä, mutta selvästi koin sen juuri oikealla tavalla joten se pelotti oikein kunnolla.
Sunnuntai, 23.11. 2008
Päivän musiikki: Blue Öyster Cult - Burnin' For You
Pelautin sitten supersankaripelin joka rikkoi melkein kaikkia itselleni näiden pelien suhteen asettamiani sääntöjä. Oli detaljien näverrystä, hankalaa suunnittelua, vähänlaisesti pelinjohdollisia leikkauksia ja tilanteissa joissa saattoi joko tulla toimintaa tai olla tulematta toimintaa en päättänyt automaattisesti että nyt tulee toimintaa. Annoin asioiden ratketa muilla keinoilla ja katsoin mitä tapahtuisi.
Lopputulos oli pelinä kankea ja hitaasti etenevä, mutta teemallisesti pidin siitä aivan valtavasti. Ei tämä mitään puolalaista taideropellusta ollut, mutta kovasti tervetullutta paatosta ja raskaita asioita pelkän kevyen viihteen asemasta. Muistui myös mieleen, että pelinjohtajana olen kuitenkin parhaimmillani pelauttaessani synkkiä kertomuksia joissa onnellinen loppu on harvinaista herkkua.
Yön koittaessa kävelin vielä yliopistolle palauttamaan lainaprojektorin, siltä varalta etten aamulla selviytyisi ihmisten aikoihin ylös. Ulkona oli älyttömän kaunis lumimyrsky. En ole varmaan kävellyt öisen kaupungin läpi lumituiskussa vuosiin. Tällaisia maisemia talveni tarvitsee pysyäkseen kestettävänä.
Maanantai, 24.11. 2008
Päivän väline: Vilkuilusuoja kannettavan näyttöön. Nyt eivät vieressä istuvat enää voi lukea mitä pahaa heistä irkkiin kirjoitan.
Lumimyrskyn jälkeen ulkona oli mielettömän kaunista eikä maanantai harmittanut yhtään. Laiskotus sen sijaan oli aivan kohtalainen. Töistä kiinni saaminen oli vaikeaa kunnes iltapäivästä löytyi ihan oikeita kriisinjyviä joita sitten koetin käsitellä.
Kotona Riku pelautti Aamunkoittoa, muttei minulle. Piileskelin kuulokkeiden takana, laadin omia pelisuunnitelmia ja luin American Tabloidia. Jossain vaiheessa sorruin katsomaan Aliens vs. Predator - Requiemia, jolloin omppuni akku teki välittömästi protestiksi itsemurhan. Näkemäni ensimmäisen viidentoista minuutin perusteella en tätä ihmettele.
Tiistai, 25.11. 2008
Päivän huvitus: Jostain syystä uudessa Roolipelaaja-lehdessä esittelykuvani on kääntynyt 90 astetta.
Posti kuljetti minulle jättiötöjä. Nyt minulla on ihan oma vatsahaava sekä aivosolu. Ne istuvat työpöydälläni muistuttamassa minua työssäni vaanivista stressin ja tyhmyyden pedoista.
Boulderoinnin ohella mikrobilähetyksiä tuli toimitettua muillekin: Miri sai syyhynsä ja Riikalle vietiin tuparilahjaksi myrkkyhome. Miri oli autoaan korjaukseen viedessä saanut lainaksi toisen kappaleen, ja jotenkin päädyin mukaan retkelle koeajamaan sitä. Osuimme Paraisille jossa leikimme Susannan kissan kanssa. Onneksi auto ei ollut mikään ultrafiini urheiluauto tai olisimme varmaan päätynyeet testaamaan Helsinkiin johtavan moottoritien ja joutuneet liukkaan kelin onnettomuuteen. Kaipa karmani yhden illan huviautoilun kestää, ainakin kun huomioi että olin valmis lentämään etelään talveksi.
Keskiviikko, 26.11. 2008
Päivän sää: Räntäsade. Vielä maassa on lunta eikä masennus ole palannut, mutta kauan tämä asiaintila ei enää kestä.
Naapurin koira päätti kahdeksalta että nyt on aika herätä. Käyhän se näinkin. Vietin töissä muutaman energisen tunnin ja kun keskittyminen alkoi paeta toisaalle, lähdin pois ja kävin katsomassa uuden Bondin. Ei hullumpi.
Ajoin takaa monia peli-ideoita ja luin vaihteeksi roolipelikirjojen arvostelua. En edes muista koska viimeksi olen ostanut ropekrääsää ajatellen että voisin pelauttaa jotain niihin liittyen (esim. Heimot ja Tähden ostin pääasiassa luettavaksi), mutta muutamaan juttuun olisi hyvä olla valmista materiaalia sen sijaan että tekisin ihan kaiken itse.
Tänäkin vuonna David Gerrold oli näköjään ilmoittanut saavansa A Method for Madnessin valmiiksi. Saisikin. Sieluni janoaa lisää jättiläismatoja.
Torstai, 27.11. 2008
Päivän filosofia: Elämän tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon ekspaa.
Sama viheliäinen rakki päätti tänäkin aamuna herättää minut, puoli kuudelta. Eikä kyseessä ollut tälläkään kertaa mikään parin haukahduksen mittainen kukkokiekuu vaan ainakin puoli tuntia kestänyt monologi. Etsin korvatulpat ja piilouduin niiden väliin. Jos koira elämöi vielä huomennakin, etsiydyn sen asunnon oven taakse ja jätän protestin. Koska nimettömät laput ovat passe, taidan sen sijaan pukea ylleni hiihtopipon ja kuvata koneeni kameralla klassisen terroristihenkisen vihavideon jossa lupaan tehdä hirveää väkivaltaa eläimelle jonka taustalta kuuluva haukunta nytkin estää minua nukkumasta. Muistitikku vaan postiluukusta niin ymmärrys ja naapurisopu on taattu.
Kiipeily oli taas vaikeaa ja vähemmän tasokasta kuin olisi voinut olla. Pitäisikö tämä nyt tulkita siten että boulderointi ei oikeasti kasvata voimaa tai kestävyyttä, ainoastaan tekee paremmaksi joissain eksoottisissa muuveissa joita ei uskalla käyttää kiivetessään köyden kanssa? Typerä tulkinta, en usko. Taina oli valmistunut maisteriksi ja syötti Cosmicissa ihmisille karkkia. Ihmisiä oli vähän. Karkkia oli paljon. Yhteisvaikutus oli arvattavissa.
Perjantai, 28.11. 2008
Päivän lelu: InFocus IN1100
Leikin atk-keskukseen hankittavalla uudella pienellä dataprojektorilla ja pohdin pitäisikö itsekin ostaa samanlainen. Palkkakin tuli, ja sen kunniaksi sain lopulta Left 4 Deadin. En vielä päässyt kokeilemaan moninpeliä eikä sooloiltuna zombinsurmaus päässyt oikeuksiinsa. Aika intensiiviseltä se silti tuntui.
Koetin myös kirjoittaa pelimateriaalia. Harvinaista kyllä, ideani olivat päässä muodossa josta ne oli vaikea saada kirjoitettua auki. Visuaaliset elementitkin olivat liian vaativia piirtää. Aidon sarjakuvapäätoimittajan tyyliin tarvitsisin ympärilleni joukon käsikirjoittajia ja kuvittajia jotka hoitavat pelien detaljit.
Lauantai, 29.11. 2008
Päivän räntti: The 40 Worst Rob Liefeld Drawings - en minäkään osaa piirtää, mutta onneksi en olekaan kuuluisa sarjakuvapiirtäjä.
Kirjoitin ja koetin piirtää. Kun luovuus oli ehtynyt (aivan liian nopeasti) arvoin boulderille lähtemistä. Jostain syystä jalkaan sattui joten päätin jättää kiivinnän väliin ja eksyin sen sijaan tietokonepelien pariin. Left 4 Deadia ei kavereilla vielä ollut, joten tartuin Deus Ex: Invisible Wariin.
Pelissä on paljon huonoa. Pelimekaniikka on tyhmistetty niin ettei ajattelulle ole mitään tarvetta, kentät ovat tyrmäävän ahtaita ja scifi tuntuu hitusen ohuelta (millä nuo robotit oikein levitoivat?) Mutta sen alta pilkistää aina välillä klassinen Deus Ex -nerokkuus ja ehjän maailman tavoittelu. Havaitsin oikeasti hihkuvani ääneen muutamaa tapaamaani hahmoa, etenkin tyhjäpäistä poptähteä esittävää tekoälyä. Ja jos alkuperäinen Deus Ex kävi läpi kaikki maailman klassiset salaliitot, tuntuu uusi keräävän kaikki 2000-luvun alun politiikan laita-alueiden ilmentymät. Kyllä tätä pelailee vaikka huomaankin haikailevani vanhan pelimoottorin perään.
Ajankohdan olotila: Tyrmistynyt
Heti aamusta Helsingin sanomat päätti pudottaa leukani lattiaan, tällä kertaa ihan omilla ansioillaan:
Luin uutisen pari kertaa. Kerrotaanko tässä siis oikeasti tämän viikon verilöylystä jossa liki 200 ihmistä kuoli? Ja uutisoidaanko "kielenkannattimien löystymisenä" kidutus jota epäilty on oletetusti Intian poliisin huomassa kokenut? Voisin ymmärtää tapahtumiin viitattavan tällä tavoin öh vaikkapa Kokemuspisteissä joka on usein 14-vuotiaan kypsyydellä kirjoitettu kiukkublogi, mutta valtakunnan ns. päälehdessä?
Monenlaiset huolestuneet kansalaiset ääntelevät videopelien raaistavasta vaikutuksesta. Mutta miten pitäisi suhtautua kun muka vakava sanomalehti viittaa parin päivän takaiseen teurastukseen ja kiduttamiseen kuin kertoisi urheilukilpailuista? Näen taustalla monta sairasta ajattelumallia. Eniten pinnalla on vaikutelma, että tässä on nyt tullut kriittinen epäonnistuminen kontekstin hahmottamisessa ja että artikkelin kirjoittaja on jostain syystä ollut vaihteella jossa kaikki mitä mediasta löytyy tulkitaan viihteeksi, oli se sitten Johanna Tukiaisen tempaukset, Idols tai uutissähke. Jokainen uutinen on loppukevennys, tai ainakin jokaiseen uutiseen voi suhtautua tällä tavoin. Ehkä viihde voi vieraannuttaa todellisuudesta, mutta varmasti paljon pahemmin vieraannuttaa se että näkee vakaviin asioihin suhtauduttavan kepeänä viihteenä. (Tai ehkä tässä onkin kehä, ja toimittaja on pelannut liikaa videopelejä herkässä iässä.)
Toinen ja ehkä huolestuttavampi taustasävy (joka tosin edellyttäisi että toimittaja on ajatellut mitä kirjoittaa, mitä en täysin usko) on kidutuksen implisiittinen hyväksyminen "tarpeeksi hyvällä syyllä". Tämä on yllättävän yleinen argumentti. Olen aiemminkin esittänyt kidutuksen "joissain tilanteissa" hyväksyvälle kuvitteelliselle yleisölleni pikaisen ajatuskokeen: missä tilanteessa sinua itseäsi, tai sinun läheisiäsi, saisi kiduttaa? Ja jos vastauksesi ovat selitteleviä tyyliin "ei meitä tarvitsisi kun ei me koskaan tehtäisi mitään niin pahaa", syyllistyt pahaan kaksinaismoraaliin.
Kolmantena tulee mieleen ajatus, että Hesari kirjoittaa olettaen että sen keskustelupalstat ovat indikaatio lukijakunnan ilmaisukyvystä ja älyllisistä prosesseista. Tämä ajatus on niin masentava etten taida jatkaa sitä tämän pidemmälle.
Sunnuntai, 30.11. 2008
Päivän vastine: The age of 'celebrity terrorism'
Aamupäivän mediakriittisyyden ohella ehdin hieman kirjoittaa peliäkin. Saavutin byrokraattisuudessa uuden huipun laatimalla seuraavan pelin runkoa prosessinmallinnusohjelmalla. Tuntuu jotenkin omituselta käyttää moista ekstrakuivaa työkalua luovaan puuhaan, mutta hyvin se tuntui toimivan. Powerpoint-esityksiä en sentään ole vielä peleihin tehnyt, etukäteen tai jälkikäteen.
Pelasin myös lisää Invisible Waria. Minussa on varmasti jotain vikaa kun oikeasti pidän siitä. En ole tosifani tai jotain.