<

>

Lokakuu 2008: Näkymätön solmio

Keskiviikko, 1.10. 2008

Päivän vertaus: "Tämä toinen ulottuvuus on siis... kasa torakoita wc-pytyssä jonka joku vetää?"

Deeperin lukeminen tunkeutui uniini: uneksin massiivisesta luolastosta jossa olin seikkailija/kaverijoukon mukana ja josta oli lähes mahdotonta päästä pois. Vallitseva fiilis oli kohtalonomainen väistämättömyys siitä, etteivät kaikki täältä lähtisi, paikka tuntui uhrinomaisesti vaativan jotakuta jäämään. Uni ei varsinaisesti ollut painajainen vaikka se pelottava olikin, enemmänkin kaunis musta satu. En yleensä näe tällaisia.

Unien teemoja jatkaen pelautin kovin maanalaishenkisen Alamo-seikkailun. Tähänastisista peleistä tämä oli varmaan väkivaltaisin ja sankareille vaarallisin. Harmi kyllä pelin loppua kohti tuli kiire joten detaljitasoa piti pudottaa tuntuvasti jälkipuinnin alkaessa. Sittenkin pelasimme yli puolenyön.

Torstai, 2.10. 2008

Päivän sopeutuminen: Työhuone joka ei ole eriöity

Muutin uuteen työhuoneeseen. Kaltaiselleni laitostuneelle yksilölle tämä oli suuri ja pelottava askel. Samalla tein periaatepäätöksen jättää taakseni valtaosan keskitetyn atk-tuen rutiineista; en voi ottaa uuteen työpisteeseen lainkaan tukipuheluita, en ole käytettävissä käyttäjille puhumiseen kuin poikkeustapauksissa ja ajattelin jopa Mac-tuen kaataa jostain etsimäni vapaaehtoisen niskaan.

Periaatteessa tämän uudistuksen pitäisi vapauttaa minulle aikaa ja keskittymiskykyä niihin tärkeisiin töihin joista oikeasti palkkaa saan. Käytännössä olen ollut tiiviisti niiden parissa keväästä lähtien. Ei tämän pitäisi johtaa mihinkään katastrofiin toimintamme kannalta, mutta neuroottinen kontrollifriikki ei osaa päästää irti mikromanageroinnista. Oikeasti olen melko varma että muu keskitetyn tuen tiimi alkaa hengittää vapautuneemmin kun lakkaan koko ajan kyttäämästä heitä. Kun vaan tuen laatu pysyisi korkeana.

Cosmicissa oli Fingerporin kunnallisvaalitapahtuma, jonka lomassa larppaava kansa puhui tyhmiä ja suunnitteli teinipeleissä käymistä. Kun nyt saisin aikaan edes johonkin peliin ilmoittautumisen.

Perjantai, 3.10. 2008

Päivän harmittelu: Miten ulkona voi sataa kolme päivää täysin katkotta?

Vielä eilen näytti mahdottomalta että saisin tällä viikolla tehtyä kaiken joka työjonosa oli, mutta olinkin yllättävän nopea ja tehokas ja suoriuduin koko kasasta hommaa. Ehkä huolestuttavinta oli että laadin powerpoint-shown ITIL:n perusteista. Koetin tehdä sen teknisen ihmisen perspektiivistä, mutten osannut - muutokseni täydeksi byrokraatiksi on selvästi valmis.

Ravistin itseni irti työntekovaihteelta sarjakuvilla, tietokonepeleillä, kirjoilla ja aika hirveällä ranskalaisella lentäjäelokuvalla. En väitä hirveän paljon ilmailusta tietäväni, mutta olen silti vähän eri mieltä tekijöiden kanssa mm. siitä, miten hävittäjällä voi lentää ilman kupua tai kuinka kone voi kadota tutkasta. Uskon muutenkin kovasti tietäväni kaiken kaikesta.

Lauantai, 4.10. 2008

Päivän työkalu: Confluence-wiki. Outoa kyllä, sillä ei pysty asioihn jotka ovat triviaaleja pelikampanjoissa käyttämässäni ilmaisessa ja kevyessä WikkaWikissä.

Lomailun sijasta käytin koko päivän tekemällä työtä. Sitähän riitti. Olin alunperin ajatellut katkaista työputken käymällä välillä kiipeilemässä, mutta wikin läpilukeminen ja korjaileminen imaisi mukaansa niin että maltoin tuskin syödä.

11 tunnin zonettamisen jälkeen operaatio oli valmis. Olin myös jokseenkin järkyttynyt löytämäni dokumentaation moninkertaisuudesta. Lisäksi kärsin mökkihöperöydestä ja liian vähästä liikunnasta. Luin lisää Deeperiä ja koetin kirjoittaa pelimateriaalia mutta työnteko oli vienyt kaiken energian. Epätervettä.

Sunnuntai, 5.10. 2008

Päivän ällistys: Pelaan Deus Exiä läpi varmaan viidettä kertaa, ja vieläkin törmään juonen mutkiin joita en aiemmin ollut kohdannut.

Sain sentään itseni kiskottua bouldersalille asti. Olen jotenkin alkanut pitää boulderoinnista, varmaan koska se on niin vaivatonta. Ei tarvitse säätää aikatauluja, voi vaan todeta että nyt tekisi mieli tehdä jotain fyysistä, viuh boulderille. Olen jopa oppinut paikantamaan sopivan tasoisia boulder-reittejä ainakin bouldersalilla. Luonnossa tämä on vielä taitojeni ulkopuolella.

Syksy tuo silti ihan vihoviimeisen vapaa-ajanongelman. Ei voi kiivetä ulkona, ei voi uida, sukeltaminen vaatisi kuivapukua jonka vuokra on kallis. (Sukeltaminen on muutenkin vähemmälle jäänyttä puuhaa, koskapa se on kesälläkin helppoudeltaan boulderoinnin täydellinen vastakohta: sitä ei voi vaan lähteä tekemään, vaan tarvitsee etsiä seuraa, keksiä kohde, vuokrata varusteet, järjestää kuljetus ja kerrata taidot.) Luolia sentään voisi koluta syksylläkin, mutta eihän niitä tässä graniittihelvetissä ole.

Koska seikkailemiseen ei voinut käyttää koko päivää, pelasin tietokonepelejä. Sorruin tänäänkin tekemään töitä, mutten yhtä massiivisia määriä kuin eilen. Lopulta sain uuden työwikin käyttökuntoon asti ja jopa vähän ohjeistusta siitä kirjoitettua.

Maanantai, 6.10. 2008

Päivän scifihörhöily: Starship Size Comparison Chart

Työtä. Projekteja. Travel vie järjen. Wikissä käytetty etsi & korvaa -toiminto ei siisti inputteja riittävästi, joten koko wiki tuhoutuu ja pitää palauttaa nauhoilta. Kaikki nauravat minulle. Pikainen lounas. Kokousmuistioita. Työssä pitkään.

Vanhassa työpisteessäni onnistuin jotenkin pakenemaan tätä työvuorta rutiinivyöryn alle. Enää en. Vaikka asiat ovatkin paremmin näin, pitää samaan aikaan luottaa siihen että rutiinit toimivat hyvin ja oikein vaikken niitä itse enää näekään. Kontrollifriikille moinen on suunnattoman vaikeaa.

Pitäisi kenties lukea tenttiinkin, mutta omituinen haluttomuus vaivaa. Muistan hyvin miksi olen maailman huonoin opiskelija.

Tiistai, 7.10. 2008

Päivän ysärianekdootti: "IT-kuplan aikoihin olin töissä wap-sovelluksia laativassa pikkufirmassa..." Kukapa ei.

Aamusta singahdin Kouluun kuuntelemaan esitystä. Pitäjänä oli ilmeisesti jonkinlainen markkinoinnin nero joka onnistui vasemmalla kädellä esityksen kestäessä lähes viraalimarinonnan kieroudella mainostamaan meille Koulun oluita ja samalla vaivalla melkein myymään meille softan joka kuulosti makeelta. Pitää varoa tämän tason ammattilaisia.

Muutenkin työpäivä oli aivan liian kiinnostava - taisin mm. ilmoittautua tekemään työtä erääseen valtionhallinnon yhteisprojektiin. Neljän jälkeen tarvitsin kipeästi irrottautumista. Kävin boulderoimassa ja sitten hakeuduin Mirille pelaamaan seurapeliä.

Viisitoista vuotta sitten kävin amerikkalaisten infestoimassa uutisryhmässä keskustelua Sopimattomista Aiheista peleissä. Nämä henkiset kukkahatut paheksuivat kaikkea paitsi tervehenkistä väkivaltaa, ja olisivat varmasti saaneet aivohalvauksen tämäniltaisesta Bilekuosi-matsista. Peli päättyi dramaattisesti kun ekstaattisesti sammahtanut sekakäyttäjä-teknottajani joutui Mirin diilerin raiskaamaksi, ja tämä sai pökkimisestä niin hyvät kiksit että keuli voittoon. Tervehenkisen pelaamisen ohessa nautittiin teeman mukaisesti riippuvuutta aiheuttavia huumeita, nimittäin suklaakakkua jonka koostumus oli ehkä 90% suklaata, 5% rasvaa ja 5% espressoa. Sokeri- ja kofeiinihumala saa edelleen minussa aikaan nakkenakuttajamaisen vipellyksen ja jättää jälkeensä pahoinvoinnin sekä krapulan.

Keskiviikko, 8.10. 2008

Päivän kansantalousveikkaus: Astropia-leffan tekeminen vei Islannin kaikki rahat.

Vedin kokousta ja kirjoitin pitkää selontekoa sen sisällöstä. Kotona käynnissä oli Eläkeläiset-musavideomaratoni, jota pakenin tietokonepeleihin ja talousuutisiin.

Kun olin pieni ja koulussa, minulle sanottiin ettei valtio voi mennä konkurssiin. Sittemmin tämä on käytännössä osoitettu vääräksi monessakin maailmankolkassa, nyt aivan naapurissa. Islannilla ei mennyt kauhean hyvin, tosin olin uutisista ymmärtävinäni että kuka tahansa enemmän kansantaloudesta ymmärtävä olisi voinut jo etukäteen oivaltaa etteivät asiat siellä voi jatkua.

Pohdin omaa taloudellista tilannettani synkän huvittuneena. "Ihmisten säästöt ovat kadonneet" kirkuvat uutiset. Omat säästöni ovat neljäsosa porvoolaista kartanoa ja joitakin tonneja pankkitilillä, ei mitään minkä menettäminen kauheasti elämääni hetkauttaisi. Säästöjen menetys ei ole pulma, työpaikan menetys taas kolhisi kovaa. Tasolle 3 ehtivä romahdus luultavasti surmaisi minut oitis. Tai ehkä päätyisin lähempään kosketuksiin sisäisen kusipääni kanssa, ryhtyisin karismaattiseksi bandiittijohtajaksi, valtaisin itselleni elinalueen Yliopistonmäeltä ja pääsisin hengestäni vasta talvella kun seuraajani huomaisivat ettei minulla ole mitään muita hyödyllisiä taitoja kuin kyky komennella ja esittää pätevää.

Torstai, 9.10. 2008

Päivän yliopistokonsortioajatus: Paras käännös konsortiohankkeessa käytettävälle termille school on varmasti 'kalaparvi'.

Massani oli kasvanut 68 kilogrammaan. Tämä oli hämmentävää. Rasvaa minussa on edelleen kuin hapankorpussa, joten nähtävästi pyrkimykseni treenata vähän tasapainoisemmin on jotenkin kantanut hedelmää. Tai sitten egoni on kasvanut niin sureksi että se näkyy jo vaa'assakin. Kuitenkin olen nyt painoindeksiltäni normaalipainoinen, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Vaihteeksi tein töitä enemmän kuin normaali ihminen ja vähemmän kuin ensimmäistä burnouttiaan metsästävä maanikko. Cosmicissakin kävin rupattelemassa Ysariaan suuntaavien kanssa kaikesta omituisesta. Internetin laaduntarkkailija on edelleen työnkuvauksena omaa luokkaansa.

Perjantai, 10.10. 2008

Päivän toivomuslistalle lisätty asia: Tietokoneistettu tenttiakvaario yliopistolle.

Tentissä käyminen oli omituinen kokemus. Kynällä kirjoittaminen on yksinkertaisesti turhauttavaa puuhaa - kun kesken esseevastauksen oivaltaa, että parin kappaleen väliin voisikin sijoittaa uuden kappaleen, ainoa keino tehdä tämä on pyyhkiä asioita pois. Eihän tällaista edellisvuosisadan menoa nykyaikainen ihminen jaksa. Jos yliopistolle tulee tietokoneistettu tenttijärjestelmä voisi ehkä opiskella lisääkin, mutta sitä ennen luulen että tämä grafiittitikulla symbolien raapiminen ohueen puusta puristettuun levyyn saa kyllä jäädä.

Boulderilla verkkainen kehittyminen jatkui, enemmän päänsisäisten kuin fyysisten kohentumisten myötä. Illalla päädyin vielä vilkaisemaan Babylon A.D.:n. Ei mestariteos, mutta riittävän persoonallinen että sen jaksoi katsoa. Dialogi oli valitettavasti kamalaa ja Vin Dieselin hieno ääni meni ihan hukkaan latteuksissa joita hahmo joutui puhumaan.

Viikonloppu, 11-12.10. 2008

Ajankohdan viihde: Red vs. Blue

Toisaalla pelattiin Ysaria, mutta itse en fantsularppinostalgisointiin lähtenyt. Koko kaipuu 90-luvun larppeihin on minulle vähän vieras ilmiö, useimmat pelit kun olivat nykystandardeilla huonoja. Tosin tietenkään ihmiset eivät oikeasti kaipaa itse pelejä vaan skeneä ja paremmasta tietämättömiä fiiliksiä jotka aikakauteen liittyivät. Oma 90-lukuni oli vaan ihan loppua lukuunottamatta aika masentunut, tosin larppaajaskene oli enemmän hoitokeino kuin ongelman aiheuttaja. Vaan fantsu on silti epäkiinnostavaa.

Larppailun asemasta piirsin, kirjoitin pelejä ja boulderoin. Kävin myös vilkaisemassa Adeptin ja Suvin hankkimaa Nintendo Wiitä. Rytmitajuttoman aivot olivat nyrjähtää tanssimattopelissä jossa piti viuhtoa myös käsillä.

Supersankaripelin lisäksi päähän näyttää majoittuneen myös pari muuta pelikampanjaideaa ja yksi kokonainen pelimaailmaidea. Ehkä näitäkin pitäisi miettiä vähän tarkemmin.

Maanantai, 13.10. 2008

Päivän filosofi: Walter Kovacs, aka Rorshach

Maanantai alkoi energisesti ja laskeutui sitten väsyneeseen harmiin, turhautumiseen ja synkkyyteen. On kuin marraskuu olisi tullut etuajassa. Ei hyvää tällainen. Mitään kauhean selkeää oikeaa syytäkään ei ollut, yleinen kurjuus vaan polki jalkoihinsa.

Muodoton alakuloisuus ilman mitään selkeää syytä on vihoviimeinen henkinen tila. Se on varmaan karminen kosto siitä että naureskelin luottokriisille. Synkkinä (vaiko vaan skitsofreenisinä?) hetkinä tuntuu siltä että inhimillisellä onnellisuudella on paljonkin yhteneväisyyksiä markkinatalouden hyvinvoinnin kanssa: kumpikin ovat viime kädessä illuusioita jotka perustuvat optimismiin ja luottamukseen, ja aina välillä tämän optimismin takaa paljastuu raadollinen totuus joka johtaa väistämättömiin laskukausiin. Näitä ei voi koskaan välttää täydellisesti, voi ainoastaan uskotella itselleen että sellaisia ei enää tule. Ja mitä paremmin itsepetoksessa on onnistunut, sitä kovemmin optimismin haihtuminen iskee.

Toisaalta markkinataloudelle sentään on olemassa vaihtoehtoja. Talous perustuu luonnonvaroihin joita on mahdollista käyttää järkevästikin. Sen sijaan tietoinen elämä on vain omituinen kipinä tyhjyydessä, millään teoilla tai ajatuksilla ei syvemmällä tasolla ole mitään merkitystä, ja kriittisempi analyysi paljastaa koko syvemmän tason käsitteenkin vain saduksi jota muut elämänmuodot ovat kertoilleet toisilleen karkoittaakseen hetkeksi ajatuksensa pois olemassaolonsa yhdentekevyydestä.

Tiistai, 14.10. 2008

Päivän taide: Psycho Lesbian AI Fanfic Slash Art

Unessa olin Kiotossa. Jostain syystä siellä oli kylmä. Valvemaailmaan selvittyäni kiskoin itseni töihin prekognitiivsen oivalluksen valossa, ja kuten arvelinkin, jouduin. kohtaamaan eilen ilmenneen pikkujutun. Ennakointini ansiosta onnistuin puhkaisemaan sen ennenkuin se kasvoi suuremmaksi. Tämä vaati valitettavasti kahdeksaksi töihin menemistä.

Päivä ei ollut ihan yhtä kurja kuin eilinen, mutta harmistuttavan syksyinen ja tehoton. Boulderilla koin ensin olevani kömpelyyden ja heikkouden ruumiillistuma, kunnes sain eräässä probleemassa simppein oivalluksen ja pääsin naurettavan helposti paikasta joka aiemmin oli tuntunut täysin mahdottomalta. Boulderilla muuvien tahkominen on edelleen vähän hämärää, enkä tiedä lainkaan millä tavoin siitä on iloa oikealle kiipeilylle korkealla seinällä. Useimpia niistä älyttömistä venytyksistä joida käytän boulderoidessani en edes kuvittelisi tekeväni liidatessani jossain kalliolla.

Keskiviikko, 15.10. 2008

Päivän seikkailuidea: Expedition set for 'ghost peaks' - tosin oikeasti tällainen tutkimusretki pitäisi tehdä kaivautumalla jäätikköön ja laskeutumalla pari kilometriä.

Pelinkirjoittaminen ei jostain syystä lähtenyt millään käyntiin. Koetin lähestyä sitä vaikka miten monesta suunnasta, mutta ei. Ehkä en sittenkään pelauta tänä viikonloppuna. Tai ehkä totean, että paras lääke luovaan blokkiin on vaan ajaa itsensä nurkkaan kunnes on pakko onnistua luomaan jotain. Toisinaan tämä toimii, toisinaan epäonnistuu karmeilla tavoilla.

Torstai, 16.10. 2008

Päivän saavutus: Liidaaminen ilman voimia

Oikean kiipeilyn pariin palaaminen neljän viikon pelkän boulderoinnin jälkeen oli hyvin kummallinen kokemus. Voimat olivat samassa kuin aiemminkin, taitoa oli ehkä tullut ihan hitu lisää, mutta ennen kaikkea rohkeus oli parantunut. Missään vaiheessa ei oikeastaan yhtään hirvittänyt, ei vaikka olisin ollut liidissä miten heikolla otteella miten kaukana edellisen jatkon yläpuolella tekemässä miten vaikeaa muuvia. Putoamista ei ole. Tätäkö tarkoittaa sitoutuminen nousuun?

Jos olen jostain löytänyt rohkeuden kiivetä, sille on kyllä ollut tilaustakin. Kiipeilyssä olen aina ollut ensisijaisesti säikky ja arka ja reittini ovat yleensä katkenneet siihen, etten uskalla enää jatkaa. Toisaalta jos opin rohkeutta, on luultavasti hyvä idea opetella myös oikea köyteenputoamistekniikka. Teoriassa tämä tietysti on minulla selkäytimessä, mutta käytännössä olen putoillut köyteen niin harvoin etten ole ollenkaan varma siitä ovatko refleksini siihen oikeat.

Cosmicissa oli paljon ihmisiä. Opettamiskokemusten ohella pohdittiin autotakaa-ajoja larpeissa ja punottiin juonia uusiin kaupunkipelikampanjoihin. Taikakin oli ilmestynyt kaupunkiin. Bondasimme kiroamalla typerää pohjoismaista ilmastoa ja sen vahingollisuutta ihmisarvoiselle elämälle.

Perjantai, 17.10. 2008

Päivän kielivisa: The 34 Languages of McDonald's

Päätin juosta suoraan pelinjohdon blokkia päin ja pelautin huolimatta heikohkoista valmisteluistani. Tulos oli sen mukainen, mutta sainpa tarinan ulos tukkimasta putkea.

Pelkään että jollain tavoin blokkini johtui pelivajauksesta: pelautan kyllä ihan kohtuullisen paljon, mutta en pääse pelaamaan alkuunkaan riittävän usein. Osa tästä on kyllä omaa syytäni, mitäs olen niin vaikea pelaaja. Mutta ilman vertailukohtia on vaikea pitää omien pelien tasoa korkealla.

Viikonloppu, 18.-19.10. 2008

Ajankohdan säännön #34 soveltaminen: Etsin verkosta sukelluskuvia, ja eikös vastaan tullut sukelluspornoa.

Suunnilleen alakertaan on ilmestynyt ruokapaikka nimeltä Lättymesta. Sen menu koostuu lätyistä, yllättäen. Ajatus on viehättävä, vaikka pelkään ettei mesta pysykään pystyssä. Hinnat ovat kuitenkin vähän liian korkeat, opiskelija- tai avajaistarjouksia ei ole vaikka kumpiakin tarvittaisiin, eikä erikoisruokavalioita oikein oteta huomioon.

Boulderilla käydessäni havaitsin kouriintuntuvasti miten paljon muutaman sentin pituusetu auttaa lyhyillä ja vaikeilla reiteillä. Itseäni paljon pätevämmät kiipeiljät joutuivat tekemään merkillisiä tasapainottelutemppuja pysyäkseen seinällä, minä vaan ojensin käteni ja tartuin otteesta. On tämä epäreilu harrastus.

Jotakin kautta päädyin ajattelemaan sukeltamista, sitten pelinkirjoittamista ja sitten yhdistin nämä kaksi. Sain idean seuraavasta Alamo-pelistä ja kuutta tuntia myöhemmin olin piirtänyt kannen sekä pelin vaatimat hahmokuvat. Helppoahan tämä on nyt kun on löytänyt rutiinin.

Maanantai, 20.10. 2008

Päivän feelbad-kaavio: 250 viime vuotta

Pääsin näköjään tentistäni läpi jopa tyydyttävällä arvosanalla. Mahtoikohan tentaattori jaksaa lukea käsialaani vai totesikohan vaan että "jos päästäisin läpi niin ehkä se menee jonkun toisen murheeksi"? Mutta enemmän opintopisteitä silti sain kuin edellisenä muutamana vuonna yhteensä.

Näin pikaisesti Susannaa, kävin boulderilla ja sen jälkeen kirjoitin hahmon uusimpaan turkulaiseen kaupunkipelikampanjaan. Perusidean olin saanut jo edellisellä Cosmic-käynnillä, nyt löysin hahmon sisäisen äänen ja tavan jolla tahdoin häntä pelata. Kaupunkipelikampanjoihin hahmojen tekemisen luulisi käyvän työlääksi koska näitä on jo ollut melkoisesti ja tahdon jokaisen uuden hahmon olevan sellainen jota jaksan pelata koko vuoden. Luulisin että onnistuin. Olen jo hakenut hahmoinspiraation Hellblazerista, Mac Hall -sarjakuvasta ja Saw:sta, tällä kertaa oli näköjään aika ryöstää War Against the Chtorr.

Tiistai, 21.10. 2008

Päivän fiilis: Ärtynyt

Pitkästä aikaa näin zombieholocaust-unia. Vaihteeksi ympäristönä oli Toisen maailmansodan saksa, kirkkaan värisenä, aurinkoisena ja hirvittävän ahdistavana. Miljöön makeimmat puolet eivät valitettavasti välittyisi roolipelissä oikein, elokuvamaiset värit ja paikkojen kolmiulotteisuus sekä liikkeen tunne olivat olennaisia oikean tunnelman aikaansaamiseksi.

Kuten eilinenkin, päivä kului LDAP-kurssilla, tällä kertaa ihan oikealla kurssilla eikä millään kriittisellä epäonnistumisella. Koulun penkillä istuminen 8-16 oli aika raskasta; onneksi en ollut tälle päivälle kehittänyt mitään mutkikasta ohjelmaa. Vegetoin kotona tietokonepelien ja kirjojen parissa. Tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Jim Butcher on todella ärsyttävä kirjailija jonka tekstiä en suostuisi lukemaan elleivät ne muistuttaisi hämmästyttävällä tavalla Pimeyden maailmaa. Tosin päähenkilö on tokan kirjan loppuun mennessä muuttunut niin rasittavaksi varajeesukseksi ja marttyyriksi että kaikki yhteydet pelikampanjan rakkaisiin antisankareihin ovat jo kadonneet. Lisäksi tarinassa on liikkeellä aivan liikaa ääliöpalloja, konservatiivisia arvoja ja huonoja kommunikointitaitoja. Ehkäpä olisi parempi vaan jättää tämä sarja kesken.

Keskiviikko, 22.10. 2008

Päivän havainto: Irssissä ei ole tehokkaasti mahdollista panna itseään ignoreen.

CAPSLOCK-päivän kunniaksi olin saanut heti aamusta puhelinluettelon pituisen palautteen atk-keskuksen palveluista. Suunnilleen joka toinen sana oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla. Miten tällaisille ihmisille voisi sanoa kiltisti, että heidän kommunikointitapansa vastaa sitä että joku intoutuu aina välillä huutamaan, ja että inhimillisessä kanssakäymisessä se on hirveän epäkohteliasta ja saa aikaan vaan harmia, turhautumista ja yleisen pahoinvoinnin kasvua?

Rakkaat lukijat, jos teille tulee joskus halu korostaa viestinne osaa kirjoittamalla kokonaisia sanoja isoilla kirjaimilla, olkaa kilttejä ja älkää tehkö sitä. Ainoa vaikutus jonka tällä saa aikaan on, että vastaanottaja muuttuu entistä kiukkuisemmaksi ja pienemmällä todennäköisyydellä kuulee mitä asiaa teillä oikeasti on. Yleisen raivon lisääminen taas ei auta kenenkään elämää.

Huolimatta päivän avanneesta kiukuttelusta lopulta sain tehtyä vaikeina pitämiäni töitä. Selvisin jopa Palatsille kiipeilemään, vaikkei menoni mitenkään voitokasta ollutkaan.

Torstai, 23.10. 2008

Päivän tekninen outous: Aiheuttiko FM-lähettimeni auton varashälyttimen laukeamisen? Alustava data näyttäisi siltä että juuri näin kävi. Pitää tutkia lisää. Mahdollisuudet käytännön pilailuun ovat huomattavat.

Korkeakoulujen IT-päiville lähtö koitti aamuseitsemältä. Tällä kertaa kohteena oli Otaniemi. Oli merkillistä nähdä, että Dipolilla oli elämää myös Ropeconin ulkopuolella. IT-päivät eivät valitettavasti olleet yhtä riehakkaan mahtava tapahtuma kuin Ropecon.

Päivään sisältyi sekä hyviä että hyödyttömiä esityksiä. Ehdottomasti parasta antia oli Jyrki J. J. Kasvin puheenvuoro kansalaisoikeuksista ubiikkiyhteiskunnassa. Ei varsinaisesti mitään uutta, mutta hyvin esitettyä. Miksi meillä on liikenne- ja viestintäministerinä Suvi Lindénin tapainen vihannes eikä asioita oikeasti ajatteleva ammattilainen?

Ohjelman päätyttyä päädyin muiden yliopistojen atk-ihmisten kanssa korruptiosaunomaan ja vaihtamaan kokemuksia. Kollegoidan kanssa oli hauskaa keskustella, mutta taas päädyin inhoamaan tällaisiin tapahtumiin rakennettua seksismiä. Näen kyllä hyvin että sukupuolten segregaatio antaa turvallisen ympäristön jossa on hyvä korostaa omaa eroa toisen sukupuolen edustajista, mutta mihin ihmeeseen tätä tarvitaan? Katoaako ihmisten elämästä jännitys jos he eivät ylläpidä käsitystä että toinen sukupuoli on Vieras, Käsittämätön, Erilainen ja Tarpeen Pitää Kaukana? Miksi tuli taas sellainen olo kuin olisin yläasteella seurassa jossa pojat eivät koskaan olleet puhuneet tytöille? Miksi verkostoitumisen tulee tapahtua ensisijaisesti sukupuoliraja-aitoja noudattaen? Kaipasin omaa laumaani ja koin vieraantumista.

Perjantaiaamu, 24.10. 2008

Päivän kansalaisvastuu: Poliisin auttaminen on jokaisen velvollisuus.

Kokemuspisteitä joutuu hetkeksi keskeyttämään normaalin toimintansa tärkeän uutislähetyksen vuoksi. Aamulehden mukaan nimittäin poliisi vaatii punaista painiketta suomalaisille nettisivuille.

Lainkuuliaisena sivustona Kokemuspisteitä tottelee välittömästi! Allaolevalla painikkeella voitkin oitis lähettää ilmiannon Kokemuspisteissä havaitsemistasi laittomuuksista. Klikkaamalla painiketta aukeaa sähköposti-ilmoituslomake KRP:n vihjesähköpostiosoitteeseen vihje.internet@krp.poliisi.fi. (Alunperin mitään lomaketta ei edes tarvinnut täyttää, mutta tajusin että napin klikkaaminen vahingossa voisi olla liian helppoa.)

Kunhan kaikki muut suomalaiset tekevät sivuilleen samanlaisen napin saamme pörröisen ja turvallisen kotimaan.

Perjantai, 24.10. 2008

Päivän pelisetting: Post-apokalyptinen Houston. Eikä tarvinnut edes heittää ydinpommeja tai irrota nykytodellisuudesta kuin parissa tyylidetaljissa.

Korkeakoulujen IT-päivien toka päivä alkoi flunssaisissa merkeissä. Ehkä eilinen saunominen ei ollut kaikkein viisainta toimintaa. Toisaalta en rääkännyt itseäni mitenkään rajoilleni. IT-päivien järjestelyt olivat muuten ihan okei, mutta hygieniataso takasi että jos yhdellä on flunssa, se on pian kaikilla. Tämä on kai herkästi konferenssien ongelma muutenkin. Muutkin ihmiset näyttivät pärskivän.

Ohjelma meni ohi vähän pumpulissa. Sentään Helsingin yliopiston IT-osaston muutoskokemukset olivat opettavaista ja hyödyllistä kuultavaa. Kotimatkan suhteen olin onnellinen autokyydistä: junailu olisi voinut olla vähän tuskaisaa.

Kotonakaan edessä ei vielä ollut ansaittua lepoa vaan jokseenkin hysteerinen pelisessio. Pelautin kolmannenkymmenennen Alamo-pelin, tällä kertaa sisältönä oli sukeltaminen ja lonkeroporno. Huolimatta haudanvakavista aiheista peli itse oli aika kevyt. Hmph. Pitäisi pelauttaa pelottavampaa ja ahdistavampaa settiä.

Viikonloppu, 27.-28.10. 2008

Ajankohdan puuha: Akateemisesta kuplasta pelokkaasti ulos kurkisteleminen.

Flunssa näversi. Ulkona oli masentava sää ja vaikka olo oli riittävän hyvä että tylsistyin helposti, iski heikotus heti kun koetin tehdä jotain. Eikä jatkuva sadekaan oikein innostanut.

Koin etäistä ahdistusta ja hankalaa oloa. Olisin tahtonut kirjoittaa pelimateriaalia, mutta Empire ei oikein tarjoa tilaisuutta pelauttaa niitä asioita jotka nyt kiinnostivat. Muutenkin jostain ryömi outo itseinho ja harmi kaikkiin tämänhetkisiin projekteihin. Koin luisuneeni aivan liian kevyeen pelautussuuntaan ja korvanneeni sisällön kikkailulla ja kevyellä viihteellä. Tunsin olevani jumissa aivan väärässä pelityylissä.

Ympärillä kunnallisvaalitkin toteutuivat. Uusliberaalit mulkut ja ksenofobiset populistit olivat näköjään päivän voittajat. Eivät rakkaat ekohippini ja sosialistiutopikkonikaan aivan surkeasti suoriutuneet, mutta näiden merkkien mukaan saamme mm. ah-niin-hyödyllisen toriparkkipaikan Turun keskustaan. Tunnen varmaan vääränlaisia ihmisiä kun mieleen ei tule ketään joka pitäisi tämän rakentamista hyvänä ajatuksena. Tai ehkä kukaan tuttuni ei vaan uskalla tunnustautua asian kannattajaksi ad hominem -argumenttieni pelossa.

Maanantai, 27.10. 2008

Päivän naamioitumisvälineet: Puujalka ja silmälappu.

Flunssa ei suostunut kasvamaan lamauttavaksi asti, joten menin töihin. Uin byrokratiassa koko päivän ja kokosin muutamaa vuorenkokoista juttua taas parin kivenmurikan verran.

Kotona sentään ankeudelta pelasti Warhammer-peli. Fantasialta en odotakaan suurta vakavuutta ja siksi hölmöjen sankariemme yritys juosta kiinni syvien vesien haamuja oli juuri tarpeellisen viihdyttävä.

Tiistai, 28.10. 2008

Päivän eufemismi: Lappeenrannan tekninen yliopisto tehostaa toimintaansa

Flunssa kasvoi päänsäryksi joka häiritsi keskittymistä. Ei ollut hauskaa tällainen, varsinkin kun piti kuitenkin tehdä kaikkea keskittymistä vaativaa. Varsinaisen työpäivän päätteeksi päädyin vielä istumaan henkilökuntayhdistyksen kokouksesa kuuntelemassa tulevaisuudenkuvia. Ainakin omassa mustassa maailmassani tulkitsin kaiken synkimmin.

Kokouksen jälkeen oli liian myöhäistä lähteä boulderille ja päänsärky sekä flunssa tekivät tästä muutenkin epäviisaan ajatuksen. Mökötin kotona ja katsoin Good Night and Good Luckin. Laatuelokuvahan se oli.

Keskiviikko, 29.10. 2008

Päivän järjestelmä: Adobe Acrobat Connect Pro. Neljästä tai useammasta sanasta koostuva softannimi on bullshitbingon olennainen komponentti.

Kun flunssa ei tuntunut väistyvän konventionaalisilla keinoilla, päätin käydä sen kimppuun järeämmällä kalustolla. Lähdin siis uimaan. Avannosta ei vielä voinut puhua, mutta vesi oli kahdeksanasteista.

Toisin kuin muut Ispoisissa olijat, olin pukeutunut sään mukaisesti, eli märkäpukuun. Tämä herätti avantouimareissa hilpeyttä, mutta pelkästään käytännössä avointen nilkkojeni kohdalta sisään päässyt vesi poltti niin inhottavasti että katsoin asuvalintani olevan ainoa oikea. Pitääkin muistaa ostaa suunnilleen polveen asti yltävät neopreenisukat talvi- ja luolakäyttöä varten. Luoliin kun on turha kuivapuvussakaan lähteä.

Torstai, 30.10. 2008

Päivän tiede: Araknologia

Edellisiltana oli joku ircissä maininnut kauhuelokuvat, ja tuloksena näin Saw-henkisiä pelottavia ja verisiä unia pitkin yötä. Välillä seassa oli myös satunnaista seksiä. En muista yhdistyivätkö nämä elementit missään vaiheessa, ja ehkä hyvä niin.

Päivä koostui palavereista. Neljän aikoihin tajusin, että olin oikeastaan saanut valmiiksi kaikki tälle kuulle aikatauluttamani projektit. Ei tällaista ole ennen tapahtunut. Selvästi muutos työolojen järjestämisessä toimi.

Palkitsin itseni jäätävässä tihkussa pyöräilemisellä, boulderoinnilla ja Cosmicissa istumisella. Jäin vaille kutsua Halloween-bileisiin ja katala sää sabotoinee luolatutkimussuunnitelmatkin. Lisäksi sain artikuloitua erään viimeaikaisen alakuloisuuden syyn ja keksittyä ehkä keinon voittaa se. Sivussa puhuttiin katastrofeista, syntyvyyden säännöstelystä ja Oikeista Mielipiteistä. Tavallaan kummastelen itsekin miten tiukan kontrollimaanisesti olisin valmis rajoittamaan joitakin yksilönvapauksia suuremman edun nimissä. Ajatus siitä etten lopulta ole yhtään sen parempi kuin terrorismia vastaan taistelevat fanaatikot etoo mutta siinä saattaa silti olla vinha perä.

Perjantai, 31.10. 2008

Päivän chtorr: The Mist -elokuva. Eihän tässä mistään muustakaan voi olla kyse.

Olen muuttunut omituisella tavalla järjestelmälliseksi muutettuani uuteen työhuoneeseen. Kuun viimeisen työpäivänkin käytin vain kokoamalla listan aikaansaannoksistani ja tekemällä tehtäväluettelon ensi kuulle. Tällä tavoin varmaan töitä kuuluisi tehdä.

Pyhäinpäivän kunniaksi pelottelin itseäni The Mistillä ja ajatuksilla larpinjärjestämisestä. Jälkimmäinen idea oli paljon pelottavampi (ja myös yhtä todellinen kuin kummitustarinat huomioiden viimeaikaisen aikaansaavuuteni tällä rintamalla). Tiedän jo etukäteen, että voin hyvin kirjoittaa pelin vaikka valmiiksi asti, mutta pöytäpelitaustani vuoksi laadin sen tavalla joka on mahdoton toteuttaa oikeasti. Tarvitsemani kaltaista paikkaa joko ei ole tai sitä ei vaan voi saada ainakaan omilla käytännön organisointitaidoillani.