Toukokuu 2023: Sähköpatonki
Vapunpäivä, 1.5. 2023
Päivän sää: Aurinkoinen mutta viileä
En varmaan ollut koskaan aiemmin käynyt vappumarssilla, mutta kun ulkona ei kerrankin satanut räntää ja taannoisten vaalien tulos oli "vihaan uutta hallitusta jo nyt", päädyin marssimaan muun työväen kanssa. Vappumarssi oli paljon enemmän iso teltta kuin pride- ja ilmastokulkueet, joissa yleensä koen kaikkien olevan selvästi samaa mieltä kanssani kulkueen asiasta. Täällä näkemysten kirjo oli laajempi, mikä ei suinkaan ole huono juttu.
Marssi itse ei ollut kovin pitkä, enkä jäänyt kuuntelemaan sen jälkeisiä puheita. Ruokailun kautta reitti vei kotiin, pelinkirjoittamisen ja kuvituksen väsäämisen pariin. Blenderistä oli näköjään tullut uusi versio, mutta vanha omppuni ei tukenut sitä. Toisaalta uuteen omppuun päivittäminen tarkoittaisi, että SketchUp ei enää toimisi. Hitto näiden 32-bittisten sovellusten cutoffin kanssa.
Tiistai, 2.5. 2023
Päivän fiilis: Matala
Hetken ajan kuvittelin jo ratkaisseeni töissä minua vaivanneen verkkopulman, mutta en sentään. Tosin pieni toivonkipinä oli havaittavissa. Ehkä tämä vielä tästä. Sain myös tietää uuden bruttopalkkani ja hyvä tavaton sitä.
Vaikka näennäisesti näin hyvin palkatun ihmisen pitäisi varmaan muka olla riemuissaan veroja leikkaavasta ja varakkaiden etuja ajavasta valtakunnan johdosta, oikeasti hallitusneuvottelujen seuraaminen etäältä aiheutti lähinnä pahoinvointia. Yhteiskunta ei ole vielä tarpeeksi armoton, ilmastonmuutoksen eteen tehtäviä asioita voisi vielä jarruttaa, kuilua rikkaiden ja köyhien välissä syventää ja niin edelleen. Sosiaalisen median kuplani oli jossain kiukun ja masennuksen välillä, ja se tarttui minuunkin.
Reaktio oli hyvin tuttu. Ulkopuolelta olen seurannut kollektiivisesti ahdistuvia ja radikalisoituvia amerikkalaisia jeesusnatseja tai kotimaisia rasistinatseja näiden nettisekoilujen välityksellä, ja koin täsmälleen saman psykologisen efektin. Sen kautta päähän ryömi epäilys. Olenko nyt vaan hysteerinen? Mutta luontokato, terveydenhuollon ja koulutuksen kriisi ovat todellisuutta.
Ahdistus tästä ryömi kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Jotenkin onnistuin Tainan kanssa selviämään parista aikuisjutusta ja jopa luolaseuran hallituksen kokouksesta, mutta muuten ilta oli ankea ja masentava.
Keskiviikko, 3.5. 2023
Päivän tavoite: Jos rakentaisi jotain 3D-malleja Blenderillä ihan alusta alkaen, ehkä siihen tottuisi.
Taina oli kipeä, joten vältin töissä ihmiskontakteja ja olin toimistolla vain minimiajan. Verkkopulma ei vieläkään ratkennut ja muut työt alkoivat jo hengittää niskaan. Pomo järjesti pienen juhlan, koska olimme juuri saaneet ison projektin valmiiksi, mutta juhlafiiliksiä ei minulla oikein ollut. Seuraava osa projektia jumittaa minun takiani, ja vaikka se ei ole vielä blokannut kenenkään muun töitä, pari kiertoa on sen vuoksi jo pitänyt tehdä.
Ilta kului väsäillessä ja kirjoitellessa. Haluaisin kiipeillä, mutta viikko pitäisi vielä kärvistellä maan pinnalla. Sentään tunnun toipuneen ihan kunnialla.
Torstai, 4.5. 2023
Päivän tarve: Pitäisi liikkua, mutta ulkona satava räntä ei inspiroinut tähän
Sitten tapahtui sekin ihme, että sain ikuisuuksia vaivanneen verkkopulman ratkaistua. Eihän se vaatinut kuin asioiden ajattelemista täysin nurinkurisesti. Teollisuuskäyttöön suunniteltu verkkolaite olisi ollut jo kauan sitten toiminnassa, jos siinä olisi ollut järkevät diagnosointiominaisuudet ja komentokehote, mutta meni tämä näinkin. Nyt laite tekee ehkä 80% siitä, mitä siltä vaaditaan, ja tämä on aivan tarpeeksi hyvä minulle.
Loppupäivä kului rästihommissa ja jonkinlaisessa voitonriemussa. Hitto että tuokin juttu oli minua painanut. Nyt voin myös melkein sanoa suorittaneeni kevään isot tavoitteet työssäni, ja loppu onkin sitten vain detaljeita sekä reagointia.
Perjantai, 5.5. 2023
Päivän kurkistus ulkomaailmaan: Hallitusneuvottelut näyttävät käsittämättömältä lastentarhalta. Miksi kukaan kuvittelee, että äärioikeston kanssa olisi mahdollista leikkiä?
Hassujen laatikkoleikkien ja IP-avaruuksien täyttämä päivä. Eilen verkkojutuissa saamani läpimurto mahdollisti sen, että automaatioihmisemme siirsi robotin komponentit lopullisiin paikkoihinsa demokaapissa, ja piipahdin toimistollakin katsomassa, että ne toimivat yhä.
Kotona katsoin Tainan kanssa monta jaksoa Shieldiä. Night Agent oli ihan jees, mutta Shieldin rinnalla se on yksinkertaista höttöä. Ihan kunniakas kakkossija tällä on Wiren jälkeen maailman toiseksi parhaana poliisisarjana.
Lauantai, 6.5. 2023
Päivän nopein suoritus: 7 sekuntia. Mediaani oli jotain 33, hitain 70.
Taina oli seuroineen järjestämässä suunnistuskilpailua, ja koska ilmeisesti suunnistajia on liian vähän, minut oli houkuteltu mukaan "vapaaehtoisena" toimimaan ajanottajana tarkkuusrastilla. Siispä aamulla Pihlajamäkeen ja määrätylle paikalle. Olin tähän lupautuessani kuvitellut, että homma on leppoisaa ulkoilua, mutta en ollut osannut ennakoida takatalvea, joka ympärillä raivosi. Sentään ulkona ei satanut räntää tai edes vettä, mutta taivas oli pilvessä, kylmyys oli epätoukokuumainen ja tuuli pureva.
Kuusi tuntia sitten seisokelin kahden kohtalotoverin kanssa sekuntikello kädessä, ja mittasin, miten nopeasti kaikenlaiset suunnistusihmeet pystyvät sijoittamaan kolme rastia kartalle. Toiminta itsessään oli aivan okei; en varmaan tavaksi ota, mutta kyllä tätä kerran voi tehdä. Jos sää ei olisi ollut niin ilkeä, olisin varmaan ihan viihtynyt. Hämmentävää puuhaa on kyllä suunnistus: tällaiseen minusta aika pieneen tapahtumaan oli tullut ihmisiä paitsi ympäri Eurooppaa, myös Japanista ja Hong Kongista.
Suunnistuksen päätyttyä olo oli hitusen kurkkukipuinen, joten livahdin kotiin katsomaan leffoja. Taina hengasi paikalla iltaan saakka siivoamasa ja muuten afteroimassa.
Sunnuntai, 7.5. 2023
Päivän lyriikka: "Why do the squeezes get tighter each year / When I was young they were nothing to fear / But now getting past them is always a pain / And don't try to tell me that beer is to blame" (Dangerous Dick and the Duckbusters - Caver's Complaint)
Olo oli aamulla yhä vähän käheä, mutta olin luvannut luolaseuran hallituksessa järjestää pienen luolaretken tänään. Kun lämpöä ei kuitenkaan ollut, ei peruuttaminen tuntunut tarpeelliselta.
Luolaretkelle oli minun ja Tainan lisäksi tulossa vain Sari, jonka kohtasimme Sipoossa Hulubergsgrottanin parkkipaikalla. En ollut käynyt täällä moneen vuoteen, ja olin ensin vähän epävarma reitistä, mutta näköjään raivattu polku kulku nykyään suoraan luolan suulle, ja luolan sisäänkäynnin eteen on joku tuonut istuimeksi soveltuvan kannon.
Toisin kuin eilen, sää oli aurinkoinen ja lämmin, joten märkkäriin vaihtaminen ei ollut jäätävä kokemus. Sen sijaan huomasin, että lämmin ja paksu märkäpuku ei enää mahtunut ylleni. Pelkkä lihominen ei tätä selittänyt, koskapa tunnuin olevan pukuun myös liian pitkä ja harteikas. Niinpä puvun takki jäi auki.
Etelä-Suomen ainoassa (?) märässä luolassa vesi oli korkealla. Jo ensimmäisessäkin kammiossa märkäpuku tuli käyttöön, ja ryöminnässä toiseen kammioon ilmatilaa oli vain pari senttiä. Ryöminnän takana katto tuntui nousevan ja muistikuvani sisemmästä kammiosta väittivät, että siellä voisi mahtua hengittämään nytkin. Mutta en uskaltanut lähteä ryömimään U:n muotoiseen veden täyttämään mutkaan. Tätä ei usein tapahdu: suomalainen luola, jossa en uskalla jatkaa tiettyä pistettä pidemmälle.
Valokuvien ja videointien jälkeen poistuimme luolasta. Pihalla kohtasimme pari muuta luolaan suuntaavaa satunnaista tyyppiä, joille mainostimme luolaseuran hienoutta. Paikalle osui myös mönkijällä ajeleva alkuasukas, joka väitti, että luolassa on yhteensä neljä kammiota, viimeiseen pääseminen vaatii vain äärimmäisen kuivaa säätä. Olen tästä vähän skeptinen, mutta jos joku olisi päässyt luolan viimeisen vesilukon taakse, se olisi varmaan joku vieressä asuva.
Maanantai, 8.5. 2023
Päivän aikuistaminen: Auto saatiin vihdoin huoltoon
Olin vähän niinkuin kipeä tai sitten ei, vaikea sanoa. Aivastelin ja vähän heikotti, mutta mieli oli terävä, joten tein ihan täyden työpäivän, pysyin vaan kaukana muista ihmisistä. Jos Tainan tauti oli hypännyt minuun, näin se taisi hänelläkin alkaa.
Töissä olin ihan aikaansaava, mutta näköjään kaikki energia meni siihen, ja kun työpäivä päättyi, ei ollut puhettakaan että olisin jaksanut jatkaa taloyhtiön pihatalkoisiin. Taina oli sen sijaan käynyt hakemassa meille sijaisauton varsinaisen auton korjauksen ajaksi. Se oli valtava musta Skodan möhkäle, kuin suoraan amerikkalaisesta toimintaleffasta. Jos noita ajaisi kolme peräkkäin, joku alkaisi soittaa Hans Zimmeriä ja jossain toisaalla joku kiinnittäisi lippaita rynnäkkökivääreihin.
Tiistai, 9.5. 2023
Päivän huono käyttöliittymä: Autoa ei saa juttelemaan puhelimen kanssa ajon aikana turvallisuussyistä. Ilmeisesti autojen suunnittelijoille on mahdoton ajatus, että samalla kun kuljettaja ajaa, pelkääjä voisi konffata yhteyksiä.
En vieläkään osannut päättää, olinko sairas. Aamulla olo oli ihan hyvä ja mieli kirkas, mutta iltapäivää kohden hidastuin ja alkoi tuntua huonommalta. Jaksoin kuitenkin kokonaisen työpäivän läpi. Tajusin sen aikana, että olin oikeasti saanut valmiiksi kevään ison projektini -- en ehkä vielä lopulliseen muotoonsa, mutta tilaan, jossa minun osuuteni siitä ei enää jumittanut ketään muuta ja olin valmis rakentamaan uudenlaisia robotteja. Hurraa tälle.
Kun autopaikalla oli kummallinen FBI-katumaasturi, päätimme käydä Porvoossa. Sukulaiseni olivat kaikki jossakin riennoissa, joten tyydyimme syömään ja ajamaan takaisin. Kävi ilmi, että Skoda ei tahtonut ollenkaan jutella musiikkilaitteeni kanssa. Tämä oli selkeä miinus Skodalle. Toivottavasti oma seuraava automme ei ole yhtä nirso.
Keskiviikko, 10.5. 2023
Päivän ohjelma: portqry
Olin kuvitellut, että tänään olisi oikea sairaupäivä, mutta olo olikin sen verran reipas, että päädyin tekemään täyden työpäivän ja jopa palaamaan jonkinlaiseen treeniohjelmaan. Leikkelystä oli nyt kuusi viikkoa, joten saisin jo kiivetäkin, mutta se ei ollut ihan vielä korteissa. Kaikkein vahvimmillani en muutenkaan ollut, mutta se nyt oli varmaan odotettavissakin.
Kaipasin elämääni jostain syystä jotain reipasta videopeliä, mutta nuukailun vuoksi en tahtonut ostaa mitään uutta eikä mikään vanha vedonnut. Räiskintäpelejä olisi ollut kirjasto täynnä, mutta tahdoin ennemmin jotain Arkham- tai Mordor-pelien tyylistä. En heti sellaita löytänyt.
Katselin myös opettavaisia videoita elämästä sukellusveneessä. Lähteen mukaan SSBN Mainella on 165 hengen miehistö (upseerit mukaanlukien), mutta vain 3 vessaaa ja 2 suihkua. Kuulostaa jokseenkin karulta.
Torstai, 11.5. 2023
Päivän klassiset aseet: Haulikko ja moottorisaha, tietysti
Työpäivän ohella kävin hakemassa auton huollosta ja fillarin talviteloilta. Pikainen kierros naapurustossa kertoi pyörän olevan ihan kunnossa. Niinpä kun työpäivä oli suoritettu, kirjoittelin ensin pari tuntia peliasioita, ja sitten sotkin Leppävaaraan elokuviin.
Evil Dead Rise alkoi aika klassisesti ja olin vähän että okei tää on tuttua juttua, mut onkohan tällä tarjota mitään uutta, ja sitten jossain viiden minuutin kohdalla leffa löi isomman vaihteen silmään ja sai jakamattoman huomioni. Intron jälkeen käynnistyi varsinainen juoni, vaikka tietenkin, koska kyseesä oli Evil Dead, siinä oli todella vähän mitään järkeä. Leffa oli yllättävänkin pelottava ja paljon vähemmän komedia kuin aiemmat osat. Lisäksi goren määrä oli aivan posketon. Näin paljon verta ei varmaan ole valkokankaalla lentänyt sitten Braindeadin tai jotain.
Kotiin pyöräily oli huolestuttavaa, koskapa olin unohtanut fillarin valon, ja pyörätiet kodin ja Sellon välillä olivat milloin missäkin remontissa. Jalatkaan eivät olleet ihan vahvimmillaan, mutta sentään sää oli suosiollinen.
Perjantai, 12.5. 2023
Päivän sää: Kesäinen
Lyhyen työpäivän jälkeen ajoimme Kaivokselaan myymään auton pois. Olimme ostaneet nykyisen Toyotamme melkein tarkalleen viisi vuotta sitten ja nyt myimme sen pois puolella ostohinnasta. Sic transit pecunia mundi. Joka tapauksessa autosta saatu rahasumma oli aivan ok tarpeisiimme.
Nyt pitää sitten elää joitakin päiviä viiva viikkoja autottomana. Olisin itse melkein valmis elämään vaikka koko loppuvuoden autottomana, koskapa tämän kesän suunnitelmiin ei kuulu omalla autolla tehtävää road trippiä ekaa kertaa sitten vuoden 2016. Valitettavasti tämä ei taida oikeasti olla korteissa.
Viikonloppu, 13.-14.5. 2023
Ajankohdan lämpötila: +23. Tässähän ollaan melkein inhimillisissä lukemissa jo.
Flunssaton, autoton ja kiipeilykielloton viikonloppu sisälsi paljon kaikenlaista puuhaa:
Muualla maailmassa Suomi ei voittanut Euroviisuja. Olin törmännyt Käärijän kappaleeseen tanssibileissä, ja ihan pitänyt siitä, joten kuuntelin nyt sitten myös voittaneen Ruotsin kappaleen. Se oli erittäin pliisu, eikä pääse kesäretken soittolistalle.
Maanantai, 15.5. 2023
Päivän rahanmeno: Uusi auto maksettiin viimein. Se osa hinnasta, joka ei tullut vanhasta autosta taisi olla pienempi kuin edellisessä autonvaihdossa.
Pitkästä aikaa kävin toimistolla ihmettelemässä. Onneksi lähityöt eivät olleet superpahasti kasautuneet kahden etäviikon aikana. Muuten päivä oli ihan tuottelias, mutta venynyt palaveri todella heikosti ilmastoidussa kokoushuoneessa meinasi aiheuttaa nukahtamisen.
Kotona päädyin toimimaan avustajatehtävässä Tainan pelikirjoitusproggikselle. Katselin myös luolaseuran 3d-kartoittajan tekemiä luolamalleja, ja tajusin, että näistähän oli olemassa Blender-versiot. En varmastikaan ole riittävän sekaisin, että alkaisin toteuttaa oikean luolan 3D-mallissa tapahtuvaa animaatiota. En.
Tiistai, 16.5. 2023
Päivän palvelu: rsync.net
Fysioterapeutti totesi, että olin toipunut leikkauksesta riittävän hyvin, ja määräsi minulle keskivartaloa vahvistavia liikkeitä jotta kiipeilykunto kohoaisi. Nämä olivat aika brutaaleja, tai ainakaan kuntoni ei tuntunut niihin riittävän.
Käytin sadepäivän tekemällä töitäni Oodista käsin. En ollut aiemmin käynyt keskustakirjastossa kuin ohimennen, mutta se osoittautui vallan mainioksi työtilaksi useine eri ryhmä- ja yksilötiloineen. Muutenkin kirjasto, jossa oli mm. 3D-printtereitä ja yleistä väsäämistilaa viehätti minua valtavasti. Aivan mainio yhteinen olohuone / verstas, jossa kukaan ei koettanut houkutella ostamaan mitään. Tällainen pitäisi koko post-kapitalistisen maailman olla.
Töiden jälkeen pyöräilin Salmisaareen kiipeilemään Tainan ja Topin kanssa. Olin oikeastaan varsin huono. Yksi 6a:n liidi meni puhtaasti, mutta mikään siitä vaikeampi, tai edes toinen 6a, eivät sitten millään. Yksi 6b sentään vaihteeksi meni yläköydessä, ja yksi vaikeahko boulderi alkoi lupaavasti. Ajatus kropan vahvistamisesta fysioterapeutin antamilla liikkeillä hirvitti. Voisiko olla vaan joku pilleri, jonka syömällä saisi kropan viritettyä optimitilaan?
Keskiviikko, 17.5. 2023
Päivän työtehtävä: Pitäisikö kytkimet testilaitteistossa sittenkin kytkeä toisin päin kun ne nyt ovat?
Karmisena palkkiona omasta hidastelustamme uuden auton hankkimisen paperitöitä ei saatu vielä tehtyä. Siispä pitkä viikonloppu aukesi edessämme autottomana. Miten voimme selvitä jne.
Eilisen kiipeilyn jälkeen raajat olivat aika väsyneet, enkä tänään halunnut mitään liikuntaa. Istuin kotona kirjoittelemassa pelimateriaalia ja koettamalla myydä kirjallisia tuotoksiani. Sivussa katsoimme John Wick 3:n, joka oli yhtä hämmentävä kuin John Wickit yleensäkin. Sarja on mennyt aivan fantasiaksi, mutta väliäkö hällä, kun pääpointti kuitenkin on aivan mieletön toiminta. Tässä leffassa pääosassa oli henkeäsalpaava koira-action. Siis miten ihmeessä piskit on saatu leikkimään mukana tällaisessa toimintakoreografiassa?
Myös Laird Barronin kauhunovellikokoelma Swift to Chase vetosi. Makaabereja tarinoita, kirjoitettu melkein tajunnanvirtamaisella piittaamattomuudella selkeydestä, ja kuitenkin tyyli onnistui houkuttelemaan minut mukaansa. Jaksaiikohan tällaista tekstiä kokonaisen romaanin verran?
Helatorstai, 18.5. 2023
Päivän kaipuu: Tahdon ainakin 2000 metrin korkeuteen
Ulkona oli kylmä, joten liikkuminen motivoi vähemmän kuin olisin toivonut. Joitakin nousuja Malminkartanon mäelle sain tehtyä, mutta vieläkin oli vähän aikaansaamaton olo. Omistauduin sen sijaan pelinkirjoittamiselle, vaihteeksi ihan kampanjapelin eikä Ropeconiin menossa olevan one-shotin.
Peliä kirjoittaessani iski hirveä kaipuu ihan oikeaan vuoristoon. Tänä vuonna en ole edes pääsemässä sinne. Miten voin elää ilman Alppeja? Semtään ohjelmassa on senkin edestä luola-actionia, ja kesäloma näyttää oikeasti pitkältä.
Perjantai, 19.5. 2023
Päivän hankaluus: Kirjastossa printtaaminen. Ensin pitää luoda tunnus, jossa pitää jotenkin valittaa todella epäluuloiselle captchalle, ettei ole robotti. Kun näissä on failannut riittävän monta kertaa, alkaa itsekin epäillä ihmisyyttään.
Pasilan boulderilla joku oli ruuvannut reittien vaikeustasoa ylöspäin, tai alaspäin, tai mikä onkin nyt se suunta mikä johtaa siihen, että helpoksi greidattuja reittejäkään ei pääse ylös. Koska siis mitenkään ei ole varmasti mahdollista, että sekä minä että Taina olemme jotenkin taantuneet aiemmista taidoistamme. Paikalla myös olleet Tommi ja Topi nousivat reittäjä varmasti jollain magialla. (Okei, kyllä tuolla yksi aika hauska 6b:n reitti tuli kiivettyä, mutta 6b+-taso tuntui olevan taas korkealla kuin kuu.)
Kiipeily oli hauskaa vaikeuksista huolimatta. Sen jälkeen Hämeen delegaatio lähti takaisin kotiin kohti teatterimeininkiä, ja minä ja Taina siirryimme pelaamaan. Azanurin seuraava peli oli edelleen eräretkeilyä, uusien olioiden kohtaamista, ja vaihteeksi kommunikaatioyrityksiä alkuasukkaiden kanssa. Pelissä myös tehtiin klassista hex crawl -tyylin kartoitusta paperilla, varmaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988 tai jotain. Heksapaperia taloon saatiin kirjastosta, mikä oli vaatinut vähän säätämistä.
Mutta peli oli kyllä hauska. Haluaisin tehdä siihen valtavasti kuvitusta, mutta isojen maisemakuvien kanssa taidot alkavat loppua. Pitänee hätistää kääpiöt jonnekin maan alle taas.
Lauantai, 20.5. 2023
Päivän hankinta: Oma sähköauto
Hollolalaisen ostarin parkkipaikalla hoidettiin sähköistä sopimussäätöä. Kerrankin sähköiset järjestelmät toimiva kuin pitikin: välittömästi sen jälkeen kun hyväksyin vakuutustarjouksen pankin järjestelmässä, Trafin järjestelmiin päivittyi tieto siitä, että uusi auto oli vakuutettu, ja sain nyt ajaa sitä. Sitten meillä oli musta, pieni, ranskalainen sähköauto.
Renault Zoe ei normaaleilla kriteereillä ollut meille ihanteellinen auto. Se oli pieni, sen kantama maantieajossa on vain vähän yli 300 kilometriä ja sen valmistaja on tunnettu enemmän nopeasta viankorjauksesta kuin siitä, ettei viankorjausta tarvita kovin paljon. Mutta auto oli vuoden 2020 malli, ja täysin sähköinen. Käytännöllisiäkin syitä sen hankkimiseen oli (lähinnä vanha Toyota kannatti myydä nyt kun siitä sai vielä järkevästi rahaa), mutta enimmäkseen halusimme vaan vaihtaa sähköön ihan ideologisista syistä. En voi hyvällä omallatunnolla väittää tämän olleen oikeasti mikään ekoteko, mutta ehkä sähköllä huristelu on edes hieman vähemmän tuhoisaa kuin bensalla.
Ajoimme kärrymme Lahteen järven rannalle, ja käytimme pari tuntia kävelemällä. Tässä osassa Suomea on jo ihan hitusen korkeuserojakin, mutta eilinen peli oli jättänyt minulle hirmuisen vuorikaipuun, eikä pari pientä harjua siihen juuri auttanut. Lisäksi ympärillä oli kuitenkin Lahti, valtakunnan murhapääkaupunki, ja olin onnellinen kun pääsin lähtemään sieltä kotia kohti.
Sähköautolla kotiin selviäminen oli vaivatonta; suurin ongelma oli, että mokoma laite ei halunnut automaattisesti tunnistaa musiikkisoitintani, joten musiikkia ei voinut kontrolloida auton konsolista. Kotona sitten kaivettiin manuaali esiin ja alettiin opetella menopelin niksejä. Ajattelutavan täytyy nyt muuttua kohtalaisesti, pitää ajatella monimutkaisia latausverkostoja ja sen sellaista. Mutta kai sitä oppii.
Sunnuntai, 21.5. 2023
Päivän reitti: Off the Line, 5
Maltoin enimmäkseen olla leikkimällä uudella autolla; toimitin vain sen talvirenkaat varastoon ja roudasin sinne sisään kaikki vanhasta autosta periytyneet tarvikkeet. Pääasiassa kirjoitin pelikuvausta ja piirtelin siihen liittyvää kuvitusta. Kun tuolissa jököttäminen alkoi kyllästyttää, pyöräilin lähibouldereille kokeilemaan, pärjäisinkö ulkona paremmin kuin sisällä. Enpä tietenkään, mutta Näyttelijänkivellä sentään yksi uusi viitostason reitti sujui.
Kun Taina saapui linturetkeilemästä, päätimme kokeilla sähköauton lataamista. Tällaistakaan puuhaa emme olleet koskaan aiemmin tehneet. Kotilatausjohtoa ei vielä ollut, joten kävimme naapurin Kaaressa hyödyntämässä autoparkin latureita. Ärräpäitä kirvoitti lähinnä lataukseen käyttämäni applikaation haluttomuus jutella salasanahallintaohjelmani kanssa. En kyllä tajua tätä latauspalveluiden viidakkoa. Auto tarvitsee sähköä, seinästä sää sähköä teholla x ja hinnalla y, minkä ihmeen takia siinä pitää olla välissä jotain erillisiä sovelluksiakin? Jotenkin bensaa on voinut vuosikymmenet ladata huoltsikoilta ilman että tarvitsee välttämättä olla mitään NesteNow-viritystä puhelimessa, tai erityistä lätkää avainnipussa.
Lataaminen oli kyllä halpaa. Konservatiivinen arvio on, että hinta / km on Zoella korkeintaan 50% siitä, mitä bensa-autolla.
Maanantai, 22.5. 2023
Päivän ensikokemus: Työmatka uudella sähköautolla. Tappaakohan tämä täysin fillaroinnin tai junailun? Ainakin junailu on tähän verrattuna sekä hidasta että kallista, ja sen ainoa etu on, että työt voi aloittaa jo matkalla.
Muistinpa taas, miten ahdistavaa on olla ainoa IT-ihminen. Kun palvelinkaapin siirto uuteen konehuoneeseen vaati systeemien alasajon, olin hieman huolissani, ja kun kaikki systeemit eivät nousseet kauniisti pystyyn, päivän suunnitelmat menivät vähän niinkuin pilalle. Sentään valtaosan järjestelmistä sain toimimaan, mutta eräs docker-pohjainen viritys oli näköjään joskus tehty tyhmästi, ja tuloksena se oli nyt mennyt epäkuntoon. Rääh.
Työpäivä oli alkanut jo vähän kuuden jälkeen, joten kun kolmelta olo alkoi olla koomainen, painuin kotiin. Tahdoin vaan mennä nukkumaan, mutta onnistuin hieman pakottamaan itseäni tekemään kotitreeniä. Sitten koetin vaihtaa vaihteita tämän viikon peliin katsomalla animea ja lukemalla teemaan sopivaa scifiä. Löysin ainoastaan alemmuuskompleksin siitä, miten tuleva peli olisi varmasti huono jne. En moisia ajatuksia ihan kauhean vakavasti ottanut, koska melkein peli kuin peli on mahdollista kääntää pois huonoudesta, eikä tämä ole koskaan niin helppoa kuin ennen ensimmäistä sessiota.
Tiistai, 23.5. 2023
Päivän eka kerta: Sähköauton lataaminen kodin lataustolpasta. Kyllähän tämä tälläkin tavoin sujuu, vaikka onkin vähän hidasta.
Töitä oli vaihteeksi hirveä tulva ja niiden priorisointi oli hankalaa. Sentään sain yhden konkreettisen asian tehtyä ja asentelin kentälle menevän uuden robotin aivon kuntoon. Mutta konttorilla oli tyhjää ja päässä humisi ja kaipasin kollegaani, tai jotain, jonka kanssa jutella työstäni. Työviihtyvyyteni on kyllä laskenut roimasti tämän kuun aikana.
Kotona sain vihdoin kiinni inspiraation langanpäästä torstain peliin liittyen. Sitten ideoin ja kirjoittelin ja piirtelin ja olin yleensäkin tuottelias. Haluaisin tehdä huomenna ja ylihuomenna lyhyemmän työpäivän, mutta eihän se onnistu, kun juuri silloin on kylässä konsernin IT-ihminen. Ties mitä hänkin minusta haluaa.
Keskiviikko, 24.5. 2023
Päivän emävalhe: "Even though I'm responsible for all this spaghetti, I did not create most of it."
Konserni oli lähettänyt IT-ihmisen tutustumaan robottifirman IT-järjestelmiin, ja ainoana selviytyneenä alan ihmisenä minun tehtäväkseni jäi esitellä systeemejä sekä vastailla vaikeisiin kysymyksiin. Ei tässä tehtävässä sinänsä mitään vikaa ollut ja vieraskin oli ihan okei, mutta koko työpäivän jakaminen toisen ihmisen kanssa oli vähän raskasta. Varsinkin kun toinen ihminen on ei kollegan vaan vähän niin kuin auditoijan roolissa. Olin akuutin tietoinen kaikesta siitä, mikä järjestelmissämme oli huonosti, ja jokainen pieni typerä ratkaisu ahdisti minua.
Ulkona oli kaunis ilma, mutta päätin silti käydä Tainan kanssa sisäboulderilla; ulkona kun on vaikea treenata itseään väsyksiin ilman että kylkiäisenä tulee nyrjähtäneitä nilkkoja tai muita vammoja. Ei sisälläkään vielä kauhean hyvin mennyt, mutta sentään jokunen 6b ja 6b+ onnistui. 6c:t tuntuvat taas olevan taitojeni ulottumattomissa. Ilmeisesti treenitahtini on vain sitten sellainen, että kun siihen tulee pienikin tauko, osaaminen putoaa juuri tarkalleen 6a/6b tasolle, köysissä ja boulderilla.
Illalla ripusteltiin parvekkeelle verhoja. Vielä ei ole sinne kunnon pimennysverhoja, mutta ehkä jo nämä ohuetkin verhot vähän auttavat ilta-auringon häikäisyyn.
Torstai, 25.5. 2023
Päivän urahaave: Jos vaikka alkaisin kadunlakaisijaksi
Imposter syndromeni sai lisää vettä myllyynsä, kun konsernin IT-ihminen järkyttyi kunnolla muutamasta verkkoratkaisusta. Ja siis joo, tiedänhän minä että muutamat ratkaisut eivät ole optimaalisia, tai edes hyviä, vaikkakin olen suhtautunut niiden vakavuuteen ehkä kevyemmin kuin olisi pitänyt. Sinänsä ilman budjettia on paha mitään muuttaakaan. Joka tapauksessa työpäivä oli ahdistava ja lannistava, ja olisin sen jälkeen tahtonut vain vetäytyä jonnekin koloon tuhoutumaan.
Onneksi tämä ei ollut mahdollista, koska iltapäivälle oli sovittu Haunting Mars -kampanjan eka sessio. Roolipelaaminen oli täydellistä lääkettä pahaan oloon. Scifipeli oli varmaan eniten Eclipse Phasea ikinä: oli kehonvaihtoja, nanofabrikaatiota, VR-pätkiä ja täysin käsittämättömiä taloudellis-sosiaalisia kuvioita. Vaikka olen vetänyt monta aiempaa kampanjaa tässä maailmassa, on silti näiden isompien kuvioiden kanssa koko ajan sellainen olo, että olen saattanut haukata enemmän kuin pystyn nielemään. Miten jotkut pystyvät pelauttamaan tätä ihan tosta vaan?
Peli jatkui iltakymppiin, ja sen jälkeen jäin vielä Lissun kanssa puhumaan pelijuttuja. Pääsin nukkumaan puoleltaöin. Huomisesta tulee hieno työpäivä.
Viikonloppu, 26.-28.5. 2023
Ajankohdan latausjärjestelmä: ABC-lataus - kokeilluista selkein niin toiminnaltaan kuin hinnoittelultaankin
Perjantain työtodellisuus valkeni masentavana kahden edellisen päivän jälkeen. Sain tehtyä lähinnä tukitoimintoja kenttäteknikoillemme, mutta enimmäkseen tekemättömät työt vain painoivat, ja niihin oli vaikea tarttua. Käväisin pikaisesti boulderilla saadakseni edes jotain aikaan, mutta sielläkin olin aika huono. Sentään yksi 6c:n kattoreitti meni, ja kahdessa muusssa oli havaittavissa edistymistä.
Illalla ohjelmassa oli Guardians of the Galaxy 3. Pitkähän se oli, ja editoija oli ollut välillä humalassa, mutta enimmäkseen kyllä pidin siitä, mitä se teki tai yritti tehdä.
Lauantaina oli luolaseuran kokouspäivä. Vihdin Rokokalliolle saapuneesta viidestä autosta kolme oli sähköisiä, ja meidän sähköpatonkimme oli niistä pienin. Kahdeksan hengen porukka änkeytyi halkeamien lävitse ja ulkoilutti kahta söpöä luolakoiraa muutaman tunnin ajan. Illalla oli sitten varsinainen kevätkokous, jonka jouduin VPJ:nä vetämään kun PJ oli kiinni muissa tehtävissä. Kuten aina, kokous oli lyhyt ja tehokas.
Sunnuntaina lisää heikohkoa boulderointia, ja sitten Hämeenlinnaan pelaamaan Troubleshootersia. Peli sijoittui venäläiseen sukellusveneeseen, jossa aivan kaikki oli hengenvaarallista, mukaanlukien WC:ssä käynti. Kun pääsimme ulos veneestä, olimme tammikuisessa Gröönlannissa, joka ei ollut merkittävästi anteeksiantavampi ympäristö.
Kotimatkalla tuli testattua auton pikalatausta. Kyllä tällä vauhdilla ihan sähköautoa lataa vaikka road tripillä.
Maanantai, 29.5. 2023
Päivän fiilis: Mitä hyvänsä teenkin, on jatkuvasti sellainen olo, että pitäisi itse asiassa tehdä jotain muuta.
Töissä jouduin viimein hyväksymään, että olo oli oikeasti burnouttia kohti kieppuva. Ilmoitin pomollekin tästä. Koko päivän koetin lähinnä saada jotain aikaan, mutta tulokset olivat heikkoja. En tiedä, onko tämä oikeasti burnouttia, vaiko vain äärimmäisen huonoa ammattitaitoa. Toisaalta ammattiylpeyden luhistuminen on kuulemma yksi burnoutin merkeistä. Koska minulla on imposter syndrome jopa imposter syndromestani, en ole ihan varma miten luotettava tämä merkki on.
Päädyin tekemään töitä pätkissä iltakahdeksaan asti, enkä silti saanut aikaan oikein mitään järkevää. Näytti siltä, että yksi meille osoitettu kikka ei olisi mahdollinen toteuttaa, mikä nyt oli jonkinlainen edistysaskel, koska se kertoi sentään jotain siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Sittenkin, aivan viheliäinen päivä, enkä jaksa kovin monta tällaista ennen kesälomaa.
Tiistai, 30.5. 2023
Päivän pieni harminaihe: Kokoushuoneessamme ei vaihdu ilma
Suunnittelupäivä olisi ollut tosi jees ja ideoidut hommat kiinnostavia, jos takaraivossa ei koko ajan olisi jyskyttänyt tieto siitä, että täällä minulle annetut tehtävät joutuvat kilpailemaan huomiosta kaiken näkyvyyden ulkopuolella olevan infratyön kanssa. Hommaa on yksinkertaisesti liikaa, enkä tiedä, mitä sillä kaikella oikein tekisin.
Työpäivä venyi hieman alle kymmentuntiseksi ja loppui vasta, kun totesin että mistään ei tule enää tänään mitään. Kotona onnistuin feikkaamaan ihmistä edes sen verran, että en pelottanut pois tyyppejä, jotka tulevat katsomaan asuntoamme lainatakseen sitä heinäkuun ajaksi. Sitten koetin uppoutua pelinkirjoittamiseen. Pelipäivä seuraavalle Haunting Mars -pelille löytyi, nyt pitäisi vaan olla jotain valmiina sitä varten.
Keskiviikko, 31.5. 2023
Päivän essee: Cat Valente - There Is No Such Thing As a Smart Fascist, hyytävä tarkastelu sekä ulkomaisen että kotimaisen natsin psyykeen.
Palaverissa purin pomolleni tilannettani, ja umpisolmua, jossa näin itseni olevan. Työtaakko on noin 220% yhden ihmisen töistä, jotta se vähenisi, pitäisi tehdä vielä nykyistäkin enemmän, kukaan muu ei helposti voi tässä auttaa, koska olen vastuussa kuviosta, joka on niin monimutkainen, että perehdyttäminen vain lisää työtaakkaani, ja sen aikana tulipalot jäävät sammuttamatta. Oli varmasti helvetin fiksua jättää vain yksi IT-ihminen vastuuseen koko talosta ja minun olisi pitänyt huutaa tästä äänekkäämmin viime syksynä, mutta en niin tehnyt, ja tässä nyt sitten on tulos.
Käytin koko päivän typerän busyworkin parissa siinä toivossa, että se johtaisi siihen, että turha työ oikeasti vähenisi, mutta tiesin sydämessäni, että näin ei kävisi. Busyworkia on aina lisää, aina löytyy joku uusi konsernitason sääntö tai kartoitus joka pitää tehdä, ja nämä kaikki lankeavat minulle, koska minä olen se IT-tyyppi. Työpäivä oli silkkaa skeidaa, ja sen jälkeen halusin vain mennä nukkumaan.
Taina raahasi minut ulos. Olisi pitänyt kiipeillä, mutta päädyimme vaan kävelemään jossain Laajalahden suunnalla. Vähitellen siellä ravistelin letargian yltäni, ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Hienoa menoa. Jonkin on muututtava.
