Helmikuu 2005: Neuvostoutopiaan
Tiistai, 1.2. 2005
Päivän olo: Kuin hyvin keskinkertaisen toimintaleffan jälkeen. Pöh.
Olin nukkunut hyvin ja pitkään, ja sain palkkioksi virkeän työpäivän joka tarjosi paljon funtsittavaa ja tehtävää. Tuloksena en ehtinyt ajatella illan peliä juuri lainkaan.
Koska en juurikaan ehtinyt monimutkaistaa asioita, pelistä tuli hyvin suoraviivainen, ja tässä tapauksessa se tarkoitti reippaan väkivaltaista tarinaa jossa paukkui ja rätisi. Olipa hienovaraista ja älyllistä. Lupasin itselleni ja pelaajilleni, että seuraava pelikerta tulee takuulla sisältämään paljon järkipuhumista ja sosiaalisia elementtejä.
Keskiviikko, 2.2. 2005
Päivän lohtu: Firefly
Eilisiltainen fiilis oli flunssainen, mutta aamulla en kuitenkaan kehdannut olla töistä pois kun kerran sängystä olin ylös päässyt. Tämä saattoi olla virhesiirto. Vaikka päivä menikin ilman suurempaa tautikokemusta, oli olo alakuloinen ja väsynyt.
Töiden jälkeen kävin kiipeilemässä, mutta tulos oli surkea. Jäsenissä ei ollut yhtään voimaa, eikä vanhojen reittien kapuaminen oikein innostanut. Tahdoin jotain uutta. Tulisi jo kevät ja kallliot sulaisivat. Tai jostain ilmeistyisi vaikka kilpaileva kiipeilyseinä tai jotain.
Yksinäisyys ja masennus olivat illan tunnetilat. Olisi ollut kaikenlaista tekemistä, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Kaipasin jonkun syliä johon käpertyä. Minulla on aina tällainen olo silloin kun ketään ei ole paikalla. Kun ihmisiä on paikalla, olen energinen ja muistan kaikki omat puuhani ja projektini ja olen liian kiireinen mihinkään läheisyyteen...
On kivaa olla vaikea ihminen.
Torstai, 3.2. 2005
Päivän ongelma: Saunan lämmittäminen. Ei teknillinen vaan hallinnollinen pulma. Selvästi kotona tarvitaan organisaatiouudistusta.
Töissä palavereita, vapaalla Pelageya-matskua harmillisen myöhässä. Sain viimein hahmoni pukuohjeen, mutta Taika sanoi, ettei ehdi sen perusteella minulle vaatteita ommella. Ihmekös tuo kun tässä on enää kolme viikkoa aikaa. Mistä ihmeestä minä nyt arvolleni sopivat vermeet vetäisen?
Maksoin jokaisen kuviteltavissa olevan yhdistyksen jäsenmaksun, avustusmaksun, vuokrani ja kaikki muutkin menot. Niiden jälkeenkin tilillä oli vielä älyttömästi rahaa, joten kävin DVD-kaupassa ostamassa Kozure ôkami -sarjan (Lone Wolf and Cub), plus Alejandro Jodorowskyn vintinpimennyselokuvat El Topo ja The Holy Mountain. Rahaa kului, mutta onpa nyt ainakin laadukasta alternatiiviviihdettä.
Cosmicissa juteltiin viikonlopun Pimeyden maailmasta ja muista livepeliprojekteista. Olin taas taitavasti tuplabookannut elämäni ensi lauantaille, ja jouduin perumaan New Baddon -pelin kun käsitin, että Pimeyden maailmassa läsnäoloni olisi jotakuinkin välttämätöntä. Tai niin aiankin kuvittelen.
Perjantai, 4.2. 2005
Päivän saavutus: Sain palkattua Kristiinan tekemään Pelageya-hahmoni pukua. Yksi huoli vähemmän siitäkin.
Päätin vaihteeksi yrittää olla vähemmän nurinkurinen ihminen ja viettää koko illan Kaisan sylissä, kun hän kerran oli paikalla. Viisas valinta.
Lauantai, 5.2. 2005
Päivän kapistus: Tuijottava teepannu
Taaskaan flunssa ei osannut päättää, kehittyisikö se ihan oikeaksi petiinkaatavaksi sairaudeksi. Onneksi tänään en olisi tällaista päätöstä voinut kuunnellakaan, koska Pimeyden maailma jatkuii jälleen.
Kuutisen tuntia kestänyt peli oli näkökulmastani hyvin epäsosiaalinen kokemus, koska hahmoni käytti aikansa yrittämällä välttää yhteydenottoja ja pysyttelemällä piilossa. Tätä hanketta haittasi se, ettei minulla ollut oikein mitään tukikohtaa johon vetäytyä. Juuri tällaisia tilanteita varten pitäisi olla kaksi asuntoa, mieluiten molemmat keskustassa. Mutta aivan niin varoissani en vielä ole.
Peli eteni ilman suurempia katastrofeja, ja sen päätyttyä menin Cosmicin kautta kotiin. Olin varmaan pessyt hahmoni paidan liialla määrällä pesuainetta, koska ihoni oli sen alta aivan rikki. Vetäydyin äkkiä nukkumaan. Satiinilakanoihin siirtyminen oli selvästi ollut oivallinen siirto: niiden sileys teki todella hyvää rikkinäiselle nahalleni.
Sunnuntai, 6.2. 2005
Päivän valinta: "Pallo vai miekka?" kysyi samurai jälkeläiseltään
Elimistöni osoitti taas kykyä ampua epäterveellisillä asioilla epäsuoraa tulta tulevaisuuteen. Tämän alkuvuoden flunssa kiersi pahemmat työkiireet, peliprojektit ja harrastussuunnitelmat, ja päätti aktivoitua tänään. Hyvä aikavalinta, ensi viikolle ei ollut luvassa mitään muuta kuin aamupäivystystä.
Ikioma flunssani sai minut taas vaihteeksi lukemaan suuresta määrästä kuolleita mikrobiologeja. Alunperin taisin törmätä tähän salaliittoteoriaan joskus vuonna 2002 ja uudestaan vuonna 2003 kun tri. Kellyn kuolema oli otsikoissa. Nähtävästi senkin jälkeen virologeja ja mikrobiologeja on päässyt hengestään epämääräisissä olosuhteissa. Lähde oli vähän pöhkö, mutta kaikki siellä luetellut kuolemat oli tarkistettavissa muista lähteistä. Muutamana mainittakoon vaikkapa Michael Perich, joka ajoi autonsa tieltä lokakuussa 2003, Robert Leslie Burghoff (kuoli yliajon uhrina marraskuussa 2003), Eugene F. Mallove (murhattiin ryöstön yhteydessä toukokuussa 2004), Jeong H. Im (murhattiin tammikuussa 2005)... Murhataanko kokeneita ja kunnioitettuja humanistejakin tällä tahdilla?
Vainoharhailun ohella keskityin potemaan. Tiuskin, tuittuilin, vastasin "ei" aivan kaikkeen ja koin muutenkin uusiutunutta uhmaikää kuten joskus sairastaessa käy. Iltaa kohdin onnistuin tasoittumaan sen verran, että pystyin katsomaan Miken ja Kaisan kanssa ekan osan Lone Wolf and Cubia. Vaikutti siltä, että kanssakatsojani eivät osanneet arvostaa tätä samuraisilpomisen mestariteosta. Minä sentään pidin.
Maanantai, 7.2. 2005
Päivän artisti: Patti Smith
Tunnollisesti nousin puoli kahdeksalta ja kamalasta olosta välittämättä kävin atk-keskuksessa avaamassa palvelutiskin sekä päivystämässä aamun. Heti kun joku muu saapui paikalle, livahdin kotiin sairastamaan.
Kurkku tuntui hiekkapaperilta ja olo oli muutenkin aika surkea. Käytin päivääni katsellen Millenniumia, muuhun ei oikein ollut energiaa.
Tiistai, 8.2. 2005
Päivän ennakkoluulo: On vaikea katsella Sarah Michelle Gellaria kauhuelokuvassa. Huomaan jatkuvasti odottavani, että SMG alkaa kriisitilanteessa hyppiä, potkia ja paiskoa sukkeluuksia.
Fanifiktio ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut minua rahtuakaan. Itse asiassa en muista koskaan lukeneeni ensimmäistäkään fanfic-tekelettä. Lähin kosketukseni alaan on ne hyvin harvat kerrat kun olen käyttänyt jotain olemassaolevaa tunnettua hahmoa peleissäni.
Silti aloin lukea Millenniumin neljännen kauden käsikirjoituksia. Sarja päättyi kolmannen kauden jälkeen, ja jäi pahasti kesken; neljäs kausi on fanien laatima tarinan lopetus. Odotin aivan kamalaa tuubaa, ja yllätyin positiivisesti. Jos olisin nähnyt vain nämä käsikirjoitukset, minulle olisi hyvin voitu uskotella että ne olivat menossa tuotantoon kun sarjalta vedettiin matto alta - ja tämä olisi saanut minut entistä vihaisemmaksi tarinan ennenaikaisesta lopusta.
Lueskelun ja pelinkirjoittelun ohella päätin pitkästä aikaa käydä elokuvissa. Olisin mieluummin käynyt katsomassa Grudgen alkuperäisen japsiversion, mutta ehkä jossain välissä ostan sen DVD:llä tai jotain. Joka tapauksessa kotona istuminen tympi, joten lähdin katsomaan kuinka Buffy ottaa yhteen idän hirviöiden kanssa.
Leffa oli ihan okei, ja onnistui tavoitteessaan säikytellä minua, mutta sen suunnaton epäomaperäisyys häiritsi: se tuntui varastaneensa aivan kaikki - aivan kaikki - aineksensa Ringulta ja Honogurai mizu no soko karalta. Johdannaisuus oli niin räikeä, että kuvittelin ensin ohjaajien olevan sama henkilö. Nähtävästi näin ei kuitenkaan ollut - Ringusta ja Dark Waterista vastasi Hideo Nakata ja Grudgesta Takashi Shimizu.
Ja näköjään Dark Water on saamassa myös Hollywood-version. Jos ei muuten olisi tullut likainen olo gringo-uudelleenlämmittelyn katselusta, viimeistään tieto tästä olisi sen aiheuttanut.
Keskiviikko, 9.2. 2005
Päivän litania: Valhe, emävalhe, tilasto
Atk-keskus hankkiutui taas Naantalin kylpylään keskustelemaan menneestä, olevasta ja tulevasta. Minun kuului pitää parin minuutin puheenvuoro tapahtumassa, joten menin töihin taudin rippeistä välittämättä.
Muun ohella kylpylässä käsiteltiin viimeisimmän asiakaskyselymme palautetta. Tulokset olivat hetkittäin aika hämmentäviä, vaikkakin enimmäkseen positiivisia. Ilmeisesti jokin osa meidän asiakaspalvelustamme on toiminut oikein. Kun tietäisi vaan vielä miten tätä ylläpidetään.
Asiakaskysely tosin koski vain yliopiston henkilökuntaa; olisi mielenkiintoista nähdä millaista vihaa ja katkeruutta saisimme jos samoja asioita kysyttäisiin opiskelijoilta.
Flunssan rippeistä välittämättä uskaltauduin kylpylässä myös saunomaan ja uimaan. Olo ei ollut kuitenkaan kovin energinen, paremminkin hitusen alakuloinen. En oikein jaksanut tai osannut olla sosiaalinen, vaikka olisin ehkä halunnutkin.
Kotona koetin lievittää masennustani soittamalla Kaisalle, mutta sosiaalisen lahjakkuuteni ansiosta sain tästäkin enemmän ahdistuksen kuin riemun aihetta.
Torstai, 10.2. 2005
Päivän ajanhaaskaus: Grid Game - klikkaa ketjureaktio
Selvästi olin mennyt töihin liian aikaisin: olo oli tänään taas hieman flunssainen ja kehno. Mutta poiskaan en oikein kehdannut olla, enkä lääkäriinkään vielä päässyt. Ei olo ollut niin huono, ettei töitä olisi voinut tehdä, yleensä vaan olen siinä määrin löysäranteinen että sairastan mieluummin heti kuin odotan että tautini turpoaa riittävän vakavaksi kolkkaamaan minut aivan täydellisesti. Nyt vaan oli huono ajoitus sairastaa.
Päiväni ei muutenkaan ollut ilon ja kukkasten täyttämä. Eräs projekti johon olin lähtenyt vapaaehtoiseksi oli täysin päässyt unohtumaan, ja nyt deadline uhkasi. Töissä vastassa oli eilisen jäljiltä kaikenlaisia typeryyksiä. Jos olisi ollut eläväisempi olo, olisin voinut lähteä Tainan kanssa kiipeilemään, mutta huterassa tilassani arvelin paremmaksi jättää asian väliin.
Vasta Cosmicissa ilta piristyi. Viihdyin Pimeyden maailman jatkosuunnitelmien, DaVinci-koodin haukkumisen ja pöhköjen pelihankkeiden parissa lähes kymmeneen asti. Kuvittelin pelauttaavni Kaisalle vielä illalla, mutta hänpä ei ollutkaan Merihaassa. Valitsin seuraavaksi viisaimman puuhan eli varhaisen nukkumaanmenon.
Perjantai, 11.2. 2005
Päivän "uutinen": Ranskan kuvitteelliset bensiinimellakat
Vaihteeksi lääkäri ei löytänyt mitään ebolan sukulaista elimistöstäni, vaan totesi saman mitä olin jo itse aamulla veikannut: poikkeuksellisen sisukas flunssa, joka oli kuitenkin jo tässä vaiheessa kokemassa lopullisen ratkaisun. Ei sairaslomaa, ei antibiootteja, ei mitään. Sopi kyllä oloonkin.
Työnteon ohessa vastaan tuli jokseenkin outoa uutisointia Turun sanomien www-sivuilla. Uutisen mukaan Ranskan huoltoasemilla oli käynnissä polttoainemellakoita säännöstelystä johtuen. Vaikka öljyn loppumista olen odottanutkin, en odottanut ensimmäiseksi lukevani siitä Turun sanomista. Mikä vielä kummallisempaa, minä ja muut työyhteisön uutisnarkkarit emme löytäneet asiasta ensimmäistäkään mainintaa mistään muusta uutislähteestä.
Soitin Turun sanomiin ja tiedustelin uutisen lähdettä. Siellä oltiin myös varsin hämillään asiasta, ja pian minulle kerrottiin, että kyseessä oli tietomurto heidän järjestelmäänsä. Mainittu uutinen hävisi vähin äänin, mutta aina yhtä vainoharhaisena olin tietysti ottanut siitä ja muista epäilyttävistä jutuista ruutukaappaukset. Iltapäivän mittaan muutkin kreisit uutiset katosivat lehtemme sivulta muistiaukon syövereihin, eikä mitään julkista tiedotetta tapahtuneesta näkynyt. Humph.
Töiden jälkeen laitoin Taikan kanssa ruokaa. Sitten pelautin hieman Black Apocryphan soolo-osuutta, jossa luultavasti raiskasin pahasti useimpia länsimaisia luonnontieteitä. Onneksi kukaan kovan tieteen tekijä ei ollut kuulemassa.
Lauantai, 12.2. 2005
Päivän pulma: Puutteellinen kielitaito
Black Apocryphan pelauttaminen oli taas hankalaa. Yritin koko pelin ajan löytää oikeaa rytmiä, mutta se tuntui olevan täysin kateissa. En tahtonut pelin keskittyvän triviaaleihin detaljeihin ja jäävän hahmojen loputtomasti puimaan taktiikkaa ja suunnittelua, mutta toisaalta nyt tuloksena oli vain ainakin minusta etäiseltä tuntuvaa säntäilyä jossa yksityiskohdat ja tunnelmakuvaus loistivat poissaolollaan.
Muutenkin tässä kampanjassa on nyt pari ongelmaa, joista yksi on, että en juuri lainkaan ehdi keskittyä hahmojen siviilielämään. Tämä ei ole toivottava asia, mutta en vaan milloinkaan tunnu löytävän siihen sopivaa koloa. Kunhan sankarit selviävät tämänhetkisestä arvoituksestaan, pitänee pelauttaa ainakin yksi sessio puhdasta sosiaalipornoa.
Sentään pääsin käyttämään ainakin yhtä aika mainiota NPC:täni.
Sunnuntai, 13.2. 2005
Päivän truismi: Friendly fire isn't.
Rajoilla sisälsi natsiokkultisteja, lonkeroisia mörmöjä, nopeaa reagointia vaikeisiin tilanteisiin ja mahdottomia ihmisiä. Pelin aikana Turussa vierailulla ollut pohjoisen Jari väkersi lisää figuja tarpeisiimme, ja pikku-ukkoja olikin melko vaikuttava määrä.
Ulkona talvi yritti kolmatta kertaa alkaa, ja karmiva lumipyry sekä viima saivat Turun näyttämään melkein kauniilta. Kotiin palattuani olin silti harvinaisen tietoinen siitä, että satava lumi tarkoitti taas Hullu-Harryn traktorin jyrinää epäinhimilliseen aikaan aamulla. En viitsinyt virittää herätyskelloa lainkaan - mitäpä sitä suotta, kun kuitenkin saisin seitsemältä mölyherätyksen. Miksi Gaian nimessä taloyhtiö meni ostamaan motorisoidun lumiauran laiskalle talkkarillemme?
Maanantaiyö, 14.2. 2005
Päivän hämmästely: Miten arkiyönä on yleensä sallittua pitää näin jumalatonta möykkää asuintalon pihalla?
Lumikolaus oli useimmilta aspekteiltaan odotusteni mukainen: se oli kovaäänistä, raivostuttavaa, katkaisi uneni ja sai minut ajattelemaan murhanhimoisia ja sabotaasihenkisiä. Ainoa yllätys siinä oli aika: virkeän aamuseitsemän sijasta möly alkoikin kuulua paljon ymmärrettävämpään aikaan kello kolmelta. Ei jumalauta. Luulenpa, että seuraavan kerran kun näen alakerran ilmoitustaululla maininnan taloyhtiön kokouksesta, harkitsen paikalle ilmestymistä ja avautumista jumalattomasta möykästä joka pilaa yöuneni ja hävittää mielentyyneyteni. En oikeastaan usko olevani ainoa.
Kun lumikolaus oli päättynyt, palasin uneen. Viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista oli, että Merihaasta on pakko muuttaa pois kun pihalla on noin kova melu, ja sen seurauksena näin unta uudesta oudosta kommuunista johon olimme siirtyneet. Se oli käytännössä identtinen kuin nykyinen kotimme, mutta siinä oli muutama puolivalmis huone lisää, sekä salaiset portaat ullakolle. Ullakolta puolestaan pääsi talon seinien välissä oleviin kätkettyihin käytäviin, joissa yllättäen kummitteli myös murhanhimoinen psykopaatti.
Uneni päätteeksi mainittu psyko käveli minua vastaan, ja säpsähdin hereille kauhuissani ja vakuuttuneena siitä, että kylpyhuoneessamme olisi ylimääräinen ovi jonka kautta pääsisi vanhoihin vaarallisiin tunneleihin.
Maanantai, 14.2. 2005
Päivän kysymys: "Etkö sä olekaan ollut täällä työssä aina?"
Joskus jopa tietokonepelien hämärssä maailmassa jotain tehdään oikein. Freedom Forcen jatko-osan julkaisija Irrational Games sanoo asioita, joita toivoisin kuulevani muualtakin: "Freedom Force is always going to be a PC game for people who love strategy, RPG and heroes. It's not going to be for everybody." Vastoin tapojani harkitsin oikeasti pelin tilaamista jo ennen arvostelujen lukemista tai testaamista, pelkästään edellisosan perusteella.
Päivä oli yllättävän sosiaalinen. Töissä edeltäjäni Kati käväisi atk-keskuksessa pistäytymässä, kotona Adept ja pohjois-Jari olivat katsomassa leffaa. Elokuvan jälkeen löpisimme jonkin aikaa eilisestä Rajoilla-pelistä, ja sorruimme sitten pelaamaan Zombiesia. Seitsemän tuntia myöhemmin Suvi oli voittanut, Adept tullut kakkoseksi ja väsymys vallannut talon. Onneksi huomenna ei tarvinnut olla töissä aivan älyttömän aikaisin.
Tiistai, 15.2. 2005
Päivän vastaisku typeryyteen: EFFI muistuttaa elämän yksinkertaisista tosiseikoista
Lisää villejä unia. Ensin ne käsittelivät todella omituista kokeellista taidelivepelaamista kahdessa osassa. Eka osa oli ainoastaan outo, mutta jälkimmäisessä oli niin kertakaikkisen häiritsevän tunnelmallinen loppu että minun tekisi melkein mieli viedä se samantien johonkin omaan peliprojektiini. Selvästi yksinäisyyttä, pelkoa ja pimeyttä on suorastaan alihyödynnetty larpeissa. Tämän jälkeen vielä toimintaleffaunia karkoittamaan mahdollisen ahdistuksen, ja olinkin aivan valmis lähtemään töihin.
Töissä lähitulevaisuuden kalenterini alkoi näyttää varsinaiselta sumalta palavereja, seminaareja, koulutuspäiviä ja ties mitä. Tätäkö se esimiesaseman suuntaan valuminen merkitsee? Neuroottiseen tapaani havaitsin olevani huolissani siitä, kuinka työt tulevat tehdyksi kun minä juoksen kokouksissa, ja päätin kokeilla esimiesaseman toista puolta, nimittäin delegointia ja ohjailuja.
Yritin uudelleenjärjestellä joukkuettani ja tehdä muita PHB-henkisiä panikoivan byrokraatin pakkoliikkeitä. Mahdoin panna alulle jonkin hirvittävän katastrofin joka kaatuu minun ja muiden niskaan kun sitä vähiten odottaa. Sitten panen koko sotkun jonkun muun syyksi, ja osoitan lopullisesti omistavani oivalliset esimieskyvyt.
Ennen iltaa pääsin vielä pelauttamaan Mikelle Rising Apocrypha -sooloa. Roskildeen sijoittuvaa peliä luonnehdittiin turborealistiseksi, mutta minusta se oli vain realistinen. Festareilla on mutaa ja hevareita, ja pelin on turha tätä kaunistella. Olisin voinut pelauttaa pidempäänkin, mutta ajattelin mennä ajoissa nukkumaan.
Keskiviikko, 16.2. 2005
Päivän soluttautuminen: Esimies livahtaa kuuntelemaan ammattiyhdistysihmisten keskustelua. Ah suurta draamaa.
Työpäivä kului enimmäkseen VPN-virittelyihin tutustuessa. En ollut koskaan aiemmin VPN:n kanssa ollut läheisemmin tekemisissä, lukuunottamatta joitain kokeiluja saada Merihaan ja Gestaltin verkot juttelemaan keskenään. Hienoinen tutustuminen alaan oli tarpeen, tosin testissä ollut järjestelmä ei ainakaan ompullani toiminut mutkattomasti.
Kiipeily sujui yllättävän hyvin kahden viikon tauon huomioiden. Tapahtui sitten sekin ihme, että eräs ote halkesi kun nojasin sitä vastaan. Harmillista kyllä, olin noin 30 senttiä maanpinnan yläpuolella tämän tapahtuessa, mutta en silti satuttanut itseäni pahemmin.
Ahkeran pelinkirjoittelun asemasta sorruin illalla katsomaan Boogie Nightsin. Leffa oli aivan vähällä olla harvinaisen tekopyhä, enkä ole aivan varma pidinkö siitä. Koti oli elokuvan päätyttyä luonnottoman hiljainen: JD oli mennyt varhain nukkumaan ja Mike oli ties missä.
Torstai, 17.2. 2005
Päivän peliin valmistautuminen: Ennätysajan tavoitteleminen suihkussa käymisestä täysiin pukeisiin. Ei siis minun harjoitteluani, vaan Sannan.
Vaikka vanhanmallisessa pikajunassakin oli yllättäen pistorasia, oli vaunussa jossa se sijaitsi lämpötila jostain syystä 25 astetta. Matka Helsinkiin oli tämän vuoksi vähän tuskallinen.
Perillä odotti Officeline ja seminaari omppukoneiden ja Windowsin yhteistyöstä. Kaipaamani data Active Directorysta oli vain yksi osa-alue seminaarista, valtaosa käsitteli Officea tai Exchange-ympäristöä. Näiden osioiden hyöty vaihteli vähäisestä nollaan, mutta sentään AD-osuus sisälsi paljon tarpeellista infoa. Megalomaniani oli päästä valloilleen ja aloin jo suunnitella kaikenlaisia ominaisuuksia joita systeemi mahdollistaisi, mutta seminaariin myös saapunut Jari huomautti järjestelmässä vielä olevista puutteellisuuksista ja palautti minut lähemmäs maan pintaa.
Seminaarin päätyttyä yritys päästä sovittamaan Pelageya-asua kariutui, joten lähdin vain kotiinpäin. Junassa asensin koneelleni Officelinesta ostamani Knights of the Old Republicin, ja aloittelin sitä hieman. Vaikka juna oli Pendolino, selvisin ilman pahoinvointia Kupittaalle asti. Star Warsin parantavaa voimaako?
Koko päivänä olin syönyt tuskin yhtään mitään, ja epäkoordinaationi kostautui iPodini uittamisella. Jotenkin onnistuin tapojeni vastaisesti enimmäkseen blokkaamaan tämän mielestäni Cosmicissa istumisen ajaksi. Vasta kotiin päästyäni normaali murhaava raivo teknisen vempeleen toimimattomuudesta valtasi minut. Saa nähdä tuleeko tästä enää kalua.
Kaisa kertoili vaihteeksi kauhutarinoita luennoilta Helsingistä. Hänen elämänsä oli ollut yhtä hauskaa kuin minunkin.
Perjantai, 18.2. 2005
Päivän linkki: Jaakko kirjoittaa viisaita Fabulassa (päivitetty linkki)
Heti aamusta eteen lyötiin nivaska papereita, joiden oikeassa yläkulmassa luki Salassa pidettävä. Papereiden sisältö oli kuitenkin paljon vähemmän jännittävä kuin miltä kuulosti, ja sama päti enimmäkseen myös koulutuksen sisältöön.
Minua siis koulutettiin uuden palkkausjärjestelmän mukaiseksi esimieheksi. Koulutus oli hyödyllistä ainakin siinä mielessä, että se karisti minusta kaiken mahdollisen optimismin joka minulla olisi saattanut asian suhteen olla. Ymmärrän esimiehen tarpeen pitää alaistensa puolta työilmapiirin säilyttämiseksi ja motivaatiopsykologisista syistä, mutta ei se jumalauta saa tarkoittaa sitä, että alaisia ei suostuta arvioimaan totuudenmukaisesti ja rehellisesti.
Henkilöjohtamisasioissa ihanteeni taitavat olla Ryhmä-X:n Kyklooppi ja War Against the Chtorr -kirjojen Jim McCarthy. Jälkimmäistä kaveria on luonnehdittu täydeksi psykopaatiksikin, mikä varmaan kertoo aika paljon terveestä suhtautumisestani ihmisten paimentamiseen.
Päivän päätyttyä olin turhautunut ja väsynyt. Kotona olisi pitänyt tehdä vaikka mitä peleihin liittyvää kirjoittelua ja suunnittelua, mutta siitä ei oikein tullut mitään.
Lauantai, 19.2. 2005
Päivän keittokirjan nimi: "Tahdon suklaata!" Voiko sitä selvemmin enää sanoa?
Yöunen jälkeen paha tuuli oli poissa, ja jaksoin taas tehdä asioita. Pelinkirjoittamisen ohella yhdistin kuivamassa olleen iPodini kappaleet jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi, ja riemuni oli suunnaton kun lopputulos toimi kuten pitikin.
Työn alla olevia projekteja oli paljon ja tein niitä kaikkia vähän ristiin rastiin. Illan tullen lähdin Kaisan kanssa Rikun ja Sadun luokse syömään maailman tujuinta suklaakakkua ja pelaamaan lautapelejä. Afrikan tähden taisteluversio on yhä inspiroiva.
Lainasin Rikulta paksun nivaskan Hellblazereita. Inspiraatiota nekin ovat.
Sunnuntai, 20.2. 2005
Päivän fiilis: Töyssyinen
Kiipeilypalatsissa muutama reitti oli uusittu. Juuri tätä olin kaivannutkin - valikoimasta poistui tylsiä seiniä joiden kiipeäminen oli joko liian helppoa tai ikävystyttävää viilaamista. Tuoreet ja jännittävät haasteet olisivat pitäneet seinällä pitkäänkin, mutta kuvittelin olevani kiireinen.
Kuvitelmani olivat taas vääriä, eikä päivä mennytkään vaatteita sovitettaessa. Onpa hankalaa. Sen sijaan katsoin Lone Wolf and Cubin tokan osan, pohdin pelejä sekä yritin käydä asiallista ihmissuhdekeskustelua.
Asialliset ihmissuhdekeskustelut ovat vaikeita. En ole oikein yhteensopiva ihmissuhdeasioiden kanssa, ja tässäkin juttelussa suurin ansioni oli, etten menettänyt malttiani. Vaihtoehdot kommunikaatioskeemoissani tuntuvat silti olevan joko kylmä ja etäinen, tai kiukusta kiehuva ja inhottava.
Maanantai, 21.2. 2005
Päivän uhkarohkeus: Jätin pyörän lukitsemattomana yo-kylän talon pihaan puoleksi tunniksi. Kukaan ei varastanut sitä. Johtunee pakkasista.
Olisin voinut tehdä vaikka mitään järkevää tänään. Olisi varmaan myös pitänyt tehdä vaikka mitä järkevää. Sen sijaan leikin tietokonepeleillä.
Kesti hetken aikaa saada kannettavallani aikaan siedettävä pelaamisasento. KOTOR pyörii myös PowerBookissani tuskallisen hitaasti, lienee päivityksen aika. Vaikka peli alkoikin vähän takkuisesti ja kaikilla tietokoneroolipelin kliseillä, siinä tuntui myös olevan omaperäisiä ja kiehtovia elementtejä. Mutta voi sitä esityksen kömpelyyttä, verrattuna Half-Lifeihin tai edes Deus Exiin.
JD oli imuroinut omalle koneelleen Freedom Force vs. Third Reichin demon, jonka myös pelasin läpi. Se todella oli nektaria sielulleni. Lisää supersankareita ja sortuvia rakennuksia.
Tiistai, 22.2. 2005
Päivän opetus: Jos vaikka katsoisi lämpömittaria ennenkuin poistuu kotoa töihin.
Kävin hoitamassa rutiininomaista mac-pulmaa kentällä. Ongelman ratkottuani ei-tuttu käyttäjä esitteli minulle DVD:ä, jossa oli BBC:n Power of Nightmares -dokumentti, implikaatiolla että minua saattaisi kiinnostaa. Tottakai minua kiinnosti, kyseisestä dokkarista on kuulunut paljon hyvää, mutta miten kummassa hän keksi esitellä tuota minulle? Onko maineeni pelon politiikkaan kriittisesti suhtautuvana paranoidina kiirinyt jo noin kauas vai tarjoileeko kyseinen kaveri leffoja kaikille jotka hänen luonaan käyvät? Elämän pieniä arvoituksia. Mutta nytpä pääsen näkemään laatudokumentin.
Iltapäivä minun oli määrä käyttää kuluttamalla Pelageyaa varten, mutta pelinjohdon ilmoitus hahmoni hytin järjestelyjen muuttumisesta keilasi suunnitelmani kumoon. Jos komissaarihahmoni vuode onkin lattialla oleva patja, on mahdotonta tavoitella hytille minkäänlaista arvokkuutta; siitä tulee vankiselli joka tapauksessa. Uudet sisustusajatukset vetivät minut niin pois tasapainosta, etten saanut hankittua ensimmäistäkään pelini vaatimaa tarviketta. Huomenna pitänee shoppailla uudelleen.
Keskiviikko, 23.2. 2005
Päivän vaikea oppitunti: Myönteisiin asioihin keskittyminen kehityskeskusteluissa. Jotenkin tulee mieleen Selfosofia Millenniumista. "Boys, lighten up! This is a homicide, not a funeral!"
Esimieskoulutukseni jatkui. Tällä kertaa pyöräilin 15 asteen pakkasen halki Elektrocityyn kehittyäkseni kehityskeskustelijana. Kouluttaja toi mieleen nuorisotyöntekijän joka tahtoi olla kaikkien kaveri, ja koulutus itsessään oli epämääräisempi kuin edelliskerralla. Tämä oli tavallaan ymmärrettävää, aihekin kun oli kauempana käytännöstä ja enemmän henkimaailman asioiden puolella. Silti koulutus sai minut vaan vajoamaan syvempään epätoivoon koko operaation suhteen.
Shoppailu Pelageyaa varten sentään sujui eilistä paremmin: löysin maailman rumimman maton, plus uudet kengät ja hansikkaat. Nyt kun vielä olisi sänky ja kaapit, jotka saisi roudattua mukaan pelipaikalle. Täytyisi varmaan investoida pakettiauton vuokraan.
Ainiin, ja yleisön pyynnöstä johtuen: yksinkertaistetut Action Starin säännöt, niin kuin ne muistin.
Torstai, 24.2. 2005
Päivän yliammunta: Tottakai on tarpeellista viedä livepeliin oma vuode.
Vaikka olen vihoviimeisenä laiskurina välttänyt Pelageyan lavaste- ja rakentamistalkoissa työskentelemisen, löysin minäkin viimein pelivalmisteluihin liittyvän paniikin. Kumma kyllä, tämä tuli enemmän valoisien kehitysvaiheiden kautta: löysin kokoontaitettavan vuoteen jonka voisin viedä pelipaikalle, samoin kuin taiteltavan vaatelaukun ja muuta pientä.
Kristiina saapui kaupunkiin viimeistelemään pukuani. Tämäkin tuotti vastoinkäymisiä, koska puvun teossa käytetyt mitat oli otettu minusta vuosi sitten, kun olin juuri viettänyt reilut kuusi kuukautta onnettomuuteni jälkeen tekemättä mitään fyysistä, ja olin sen seurauksena laiha kuin gootti. Nyt taas olen kiipeillyt ja yleisesti urheillut, mikä on johtanut kropan pullistumisiin sieltä täältä. Tuloksena hahmolleni tulevaa takkia piti laajentaa ja säätää vaikka miten paljon. Lyhyeksi kaavailtu homma venyi pitkälle yöhön, mutta sen jälkeen minulla sentään oli vaatteeni.
Perjantai - sunnuntai, 25 - 27.2. 2005
Ajankohdan musiikki: Suuri ja mahtava Neuvostoliitto
Perjantaina noudin retkivuoteen ja vietin loppuosan työpäivääni makuuasennosta käsin. Töiden jälkeen suuntasin Taikan ja Jukan kanssa Loimaalle, Pelageyan Laika-osaan. Perjantaina rakenneltiin, juteltiin ja valmisteltiin, lauantaina ja sunnuntaina pelattiin.
Ja voi Gaia millainen pelikokemus Laika oli. 24 tuntia klaustrofobisessa ympäristössä kokemassa hämmästyttäviä asioita - detaljeja en tässä voi paljastaa, mutta jotakuinkin joka kohdaltaan peli oli minulle täysosuma. Sen emotionaaliset aspektit olivat aivan erilaisia kuin ne joihin yleensä pelissä törmään. Pelini kantavin teema oli yhteishenki, vastapainottavana henkilökohtaisena kokemuksena yksinäisyys ja korkean virka-aseman sekä vastuun tuoma eristäytyneisyys muista. Iloa, pelkoa, jännitystä, surua ja ahdistusta riitti. Kerrankin ympärilläni oli myös ryhmä, joka ei ollut ammattilaisia pelkästään paperilla vaan jonka jäsenet todella tuntuivat kyvykkäiltä ja joiden ammattitaitoon koin pelissä voivani luottaa.
Kun sunnuntaina kello 12 Laika viimein päättyi, en osannut päättä pitäisikö minun itkeä vai riemuita. Tein vähän molempia, ja jäin sitten itsekkäiden tapojeni vastaisesti raivaamaan pelipaikkaa inhimilliseen kuntoon. Ottaen huomioon lavasteiden megalomaanisuuden tässä oli riittävästi hommaa pienelle armeijalle. Ahersin purkutyöiden parissa iltakymmeneen saakka ja poistuin sitten Turun junaan.
Pelinjälkeinen tunneskaala jatkoi kieppumista ahdistuksen ja riemun välillä. Onneksi Sanna otti minut yöksi luokseen, ja saatoimme vatvoa paljon yhdessä kokeneiden hahmojemme tekemisiä ja tuntemuksia niin kauan kuin väsymykseltämme pystyimme. Tähän ei kauan mennyt, pelissä kun ei ollut juurikaan nukuttu.
Maanantai, 28.2. 2005
Päivän hahmolta opittu taito: Rauhallinen ja diplomaattinen suhtautuminen ihmisiin. Ei tule kestämään.
Kello yhden aikaan istun esimiespalaverissa ja yritän estää ajatuksiani karkaamasta neljään tuuleen. Kymmenen tuntia unta on hyvä juttu, mutta ei, jos se on jakautunut neljän vuorokauden jaksolle. Olin töissä jo aivan riittävän naatti, ja yhtäkkiä tietohallintopäällikkö kutsui minut ja muut pomottajat suunnittelemaan UPJ-hankkeen etenemistä. Parempaa aikaa ei tottavie olisi voinut tulla. Ironista kyllä, palaverissa puhuttiin mm. henkilökohtaisen työssä suoriutumisen arviointiperusteista. Mitenkähän hyvän arvosanan saa kohdasta "työn laatu" jos torkkuu neljän hengen palaverin läpi? Aktiivinen liveroolipelaaminen on harrastuksena sosiaalisilta vaikutuksiltaan verrattavissa pahaan alkoholismiin.
Kun viimein pääsin pois töistä, roudasin Taikan laina-autolla pelitavarani Merihakaan. Sitten aloin kirjoittaa peliraporttiani sekä heittää tavaraa Laika-foorumille. Jonkinlainen Pelageya-huuma piti minut edelleen vallassaan. Alunperin tänään olisi pitänyt pelata Black Apocryphaa, mutta eilen illalla olin onneksi tajunnut perua sen. En olisi ollut minkäänlaisessa pelauttamiskunnossa.
Kaisan ilmestyessä paikalle alkoi hänkin purkaa pelikokemustaan. Tämä venyi taas iltaan, mutta sentään pääsin nukkumaan jo yhdentoista aikoihin.