Joulukuu 2004: Pelinjohtotehtävissä
Keskiviikko, 1.12. 2004
Päivän asiakirja: YK:n peruskirja
Kiipeily oli paljon voimattomampaa kuin sen olisi pitänyt olla. Tämä oli taas ihan väärin - tahdin kiristäminen kahteen kertaan viikossa kuului johtaa loistavaan edistymiseen ja suuriin saavutuoksiin. Mutta ei. Jonkin verran rohkeutta sentään löytyi, mutta voima ja tasapaino olivat aivan muualla. Voisin ehkä syyttää lyhyeksi jäänyttä yöuntani.
Kotona jatkoin Rubiconin kahlaamista. Löysin kirjasta ensimmäisen harhaanjohtavaksi uskomakseni seikan, koskien YK:n päätöslauselmia Irakin ja Israelin suhteen (Irakin mm. taannoin rikkoma päätöslauselma perustuu YK:n peruskirjan 7. lukuun, Israelin rikkomat taas 6. lukuun) - ja sitten yritin myöhäisestä kellonajasta huolimatta etsiä verkosta selvitystä sille, mitä tämä oikeasti tarkoitti. Loppujen lopuksi tulin vain entistä enemmän pyörälle päästäni enkä saanut selvyyttä siihen, oliko hitonkaan väliä kumpaa lukua vastaan valtakunta rikkoo. Ehkä yritän uudestaan kun olen virkeämpi.
Torstai, 2.12. 2004
Päivän lyriikka: "Just love those laser guided bombs / They're really great / For righting wrongs / You hit the target / And win the game / From bars three thousand miles away" - Roger Waters, The Bravery of Being Out of Range
Jo yli kahden viikon ajan Merihaan arkiaamuina herätyskellon mainiona korvikkeena on toiminut Lassila & Tikanojan öljynpoistoauto, joka alkaa jyristä juuri ikkunani alapuolella vähän seitsemän jälkeen. En tajua mikä mustan kullan jahti sillä oikein on käynnissä, mutta sen ilmeisin vaikutus on, että minä en voi nukkua kovin pitkään. Outoa on, että normaalisti neulan putoamiseenkin heräävä Kaisa sanoo pystyvänsä nukkumaan mölyssä aivan hyvin.
Tämäkin aamu alkoi infernaalisella möykällä ja jatkui vastenmielisillä uutisilla. Ajatus sodan muuttumisesta entistä enemmän videopelimäisemmäksi ahdistaa. Jos pelkät kauko-ohjatut laitteet ammuskelisivat toisiaan, olisi tämä vähemmän vastenmielistä - pelaanhan minä verkkoräiskiksiäkin - mutta luultavasti useimmissa konflikteissa vaan toinen puoli on kauko-ohjattu ja toinen puoli lihaa ja verta.
Vilkkaanpuoleisen työpäivän jälkeen Rubiconin lukemista, Cosmicissa istumista, unettomuutta. Huomenaamulla epäilemättä öljyauton melu raastaa minut taas hereille.
Perjantai, 3.12. 2004
Päivän lelu: Kamerapuhelin. Kokemuspisteisiinkin saattaa nyt alkaa tulla kuvia.
Aamulla ajatusteni signaali hukkui täysin ikkunan alapuolelta kantautuvaan kohinaan. Mieleni lähti murhanhimoisille raiteille. Sain elävän vision siitä, kuinka avasin ikkunani ja ammuin heittimellä raketin melun lähteeseen, joka välittömästi katosi oranssinkeltaiseen räjähdykseen. Liekit valaisivat pihan, kuuma ilmavirta löi kasvojani vasten, mutta kuvitelmani ei ollut riittävän elävä karkoittamaan melua hetkeksikään. On helppoa kuvitella näkevänsä jotain ja myös kuulevansa jotain, mutta huomattavan vaikeaa kuvitella hiljaisuus jos sellainen ei vallitse.
Päivä oli muutenkin täysin Uranuksesta. Pari pientä valopilkkua sen synkkyydessä olivat yllättäen toiminut kenttäkorjaus reistailevaan ohjelmaan sekä Jarilta perimäni uusi metka työpuhelin. Kuitenkin enimmäkseen asiat vaan imivät monilla tuoreilla ja kurjilla tavoilla. Työpäivän päättyessä olisi happamuuteni riittänyt syövyttämään jalometalleja. Juuri tällaisessa olotilassa on hyvä lähteä harrastamaan hengenvaarallisia urheilulajeja.
... oikeasti tietenkään kiipeily ei ole hengenvaarallista, ainakaan oikein tehtynä, ja itse asiassa se auttaa pahaan oloon ällistyttävän hyvin. Seinällä ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin seuraavaan otteeseen ja raivostuttavat asiat valuvat pois mielestä.
Kun voimat loppuivat, kävin Tainan kanssa syömässä thaimaalaista ruokaa ja katsomassa Once Upon a Time in Chinan. Ihana elokuva. Mestari Wong, me tarvitsemme sinua pelastamaan maailman.
Lauantai, 4.12. 2004
Päivän supersankari: Elastigirl
Pelaillessani Half-Life 2:a sain kutsun leffaan. Olin ajatellut luistaa Incrediblesin katsomisesta normaalilla "ei rahaa Disneylle" -perustelulla, mutta kun kerran pyydettiin, niin ajattelin että kai sitä voisi käydä vilkaisemassa. Tämä oli hyvä siirto.
Incredibles osoittautui aivan mainioksi elokuvaksi. Se oli luultavasti paras Ihmeneloset-henkinen supersankarielokuva jota tullaan vähään aikaan tekemään; on oletettavaa, että oikea IN ei pääse lähellekään tämän elokuvan tyyliä ja vauhtia. Tulisipa Freedom Forcen jatko-osa jo niin pääsisi itsekin taas rikkomaan asioita 60-luvun psykedeliafunkin (?) tahtiin.
Sunnuntai, 5.12. 2004
Päivän opas: Half Life Saga Story Guide
Pelasin viimein Half-Life 2:n läpi, ja onnistuin pitämään siitä loppuun saakka. Tietokonepelille harvinaisella tavalla se onnistui olemaan tarinaltaan todella hämärä, ja lueskelin parilta fanisaitilta teorioita siitä, mitä pelissä oikein oli tapahtunut ja mistä kaikessa oli kysymys.
Kävin pikaisesti Mikon ja Suvin luona osallistumassa Rajoilla-hahmoni pukusuunnitteluun. Sen jälkeen vuorossa oli Rubiconin lukemista ja peleistä puhumista Kaisan ja Miken kanssa. Joku saisi tosiaan pelauttaa superpahisperheen edesottamuksia.
Maanantai, 6.12. 2004
Päivän hämmennys: Jostain syystä Pinserin lista on ilmeisesti lakannut noteeraamasta päivityksiä Kokemuspisteisiin. En kyllä tietääkseni ole muuttanut mitään mikä tuon voisi aiheuttaa...
Itsenäisyyspäivä kului kotimaista kulttuuria tuottaessa - eli kirjoittelemalla pelejä. Inspiraatiota tosin hain ulkomaisesta kulttuurista katsomalla sopivan räävittömiä elokuvia.
Sain pari omasta mielestäni aika näppärää ideaa, mutta etukäteen on aina paha sanoa miten ne tulevat oikein toimimaan, tai edes miten pian pääsen niitä oikeasti toteuttamaan.
Tiistai, 7.12. 2004
Päivän innoittaja: Escher
Tyhmyys ja kärsimättömyys olivat päivän vallitsevia teemoja. Valitettavasti osoitin itse taipumuksia molempiin, joten en voinut edes kokea oikeutettua raivoa muiden ihmisten vastaavista piirteistä. Tämä vei minulta ainoan psykologisen pakopaikan turhauttavilta kokemuksilta, joten emotionaalisesti olin iltapäivään päästäessä täysin raunioina.
Kotiin päästyäni päätin ryhdistäytyä, ja jatkoin kesken jäänyttä Apocrypha-spinoffia. En saanut sitä vieläkään loppuun saakka, mutta nyt sentään juoneni useimmat olennaiset elementit ovat tulleet jo esiin ja ehkä kolmas osa tätä saattaa tarinan päätökseensä.
Keskiviikko, 8.12. 2004
Päivän ahdistus: Joulukuun alku on uusi marraskuu. On kylmää, pimeää ja sateista.
Aikani kuluksi lueskelin lähes tragikoomista Voice of the White Housea. Kertomuksia Valkoisen talon tietovuotajalta ei oikein voinut pitää totuudenmukaisina, ne kuulostivat enemmän jälkeenpäin kirjoitelluilta selittelyiltä yleisestikin tietoon tulleille asioille. Lisäksi, vaikka mielelläni kuvittelisin Yhdysvaltain valtajuntan olevan järjiltään, en usko että selitys on niin yksinkertainen.
Muutenkin on oivallinen strategia uskotella maailmalle olevansa täysin pihalla kaikesta ja törmäillä näennäisestä erehdyksestä toiseen, mutta vaivihkaa samalla saavuttaa kaikki tavoitteensa. Jos minua pidettäisiin hulluna, viholliseni aliarvioisivat minut ja odottaisivat jatkuvasti minun kompastuvan typeryyteeni. (Hmm...)
Kireän työpäivän jälkeen kiipeilin, ja kotiin saapuessani siellä ei ollut ketään. Järkevääkin tekemistä olisi ollut, mutta energiaa ei, joten sorruin telkkarin katseluun. Fear and Loathing in Las Vegas oli hauska ja energisoiva.
Torstai, 9.12. 2004
Päivän italokauhumörkö: Godzillano. Tai ehkä sittenkin Don Sopracula.
Cosmicissa oli tänään levotonta. Mitä erilaisimpia peli-ideoita poukoteltiin, ja vaikka yksikään niistä ei aivan päässyt listalle asti, oli ilmeistä että pelejä kaivattiin. Tuotantoyhtiön puuttumista surtiin, koska kirjoittajia selvästi löytyi, kukaan ei vaan tahtonut alkaa järjestää paikkoja, ruokailuja, postituksia yms.
Pöytälaatikkopelitilanne on melko hurja. Minullakin on kaksi täysin valmista peliä kirjoitettuna, plus yksi melkein valmis, monta neljännesvalmista ja osallisuus parissa projektissa joilla on edellytykset valmiuteen. Ikinä en varmaan tule näitä saamaan järjestettyä itsekseni. Kieltämättä tässä vaikuttaa myös se, että minulla on taipumus kirjoittaa pelejä jotka on hankala järjestää.
Draculankin pelaamisesta puhuttiin. Tämä kymmenen vuoden takainen klassikko on selvästi jäänyt monelta ihmiseltä kokematta, ja moinen puutos pitäisi korjata. Nyt tarvitaan jostain äkkiä suht sokkeloinen omakotitalo ja yksi vapaa ilta ilman aamuherätystä.
Perjantai, 10.12. 2004
Päivän luku: 5
Huolimatta äärimmäisestä väsymyksestä ja kurkkukipuisesta olosta täytin tänään kakkosen potenssin. Toisin kuin yleensä syntymäpäivänäni en käynyt Amnestyn marssilla, koska ohjelmassa oli pelinjohtamista. Rising Apocrypha -session alku oli energiaton ja väsynyt, mutta sitten pelaajahahmot kehittivät yhtäkkiä aivan ikioman kriisin ja tapahtumat saivat vauhtia. Loppupeli olikin sosiaalipornoa, kieroilua ja ällistyttävää synergiaa. Kun monta hahmoa yrittää toteuttaa yhtä aikaa monimutkaisia juoniaan, on tuloksena vallan viihdyttävä sekamelska.
Pelin virallinen osuus loppui puoli kymmenen maissa, mutta sen jälkeen jatkettiin vielä yksityisiä juonitteluja pari tuntia. Olin kovasti riemuissani lopputuloksesta. Katraan seuraavakin peli on jokseenkin valmiiksi suunniteltu eikä siihen ole enää kuin viikko.
Lauantai, 11.12. 2004
Päivän häijy temppu: Kattoon piirretty pentagrammi.
Elämäntapapelinjohtajan otteilla jatkoin eilisestä Black Apocryphalla. Molemmat joukkueet olivat ajallisesti aivan samassa kohdassa, mikä soi mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Ensin kuitenkin ammattiseikkailijoiden oli selvittävä niin yliluonnollisista kuin luonnollisistakin vastustajista - ja tämän he tekivätkin, nokkeluudella ja pirun hyvällä noppakädellä. En halua Tommin enää milloinkaan koskevan noppiin.
Pelin ohella Merihaassa vieraili muitakin ihmisiä, mikä minusta oli oikein hauskaa. Kotona pitää aina välillä käydä satunnaisesti ihmisiä ilman mitään näkyvää syytä. Kun varsinainen peli loppui, vuorossa oli cross-over -osioita pelien välillä. Tämä oli esimakua tulevasta: käynnistämäni juonikuvio alkaa vaatia minulta kohta akrobaattista tasapainottelua aikalinjojen ja pelisessioiden aikataulutusten kanssa.
Yhdentoista aikoihin selvisin Pelageya-tiimin pikkujouluihin, ja ajauduin niistä lyhyelle baarikierrokselle muun joukkueen kanssa. Juttelin Teemun ja JP:n kanssa mm. kivusta ja hautajaisista, ne kun ovat olennainen osa elämää. Jätin pikkujoulut melko varhain kun Päiväkodissa ei enää vahingossakaan kuullut omaa ääntään. Selvästi kahvilakulttuuri on totuttanut minut siihen, että ihmisten kanssa pitää voida keskustella.
Sunnuntai, 12.12. 2004
Päivän oppiaine: Neuvostotiede
Suuri osa päivästä vierähti taas kiipeilypalatsilla Tainan, Tiukun ja Miken kanssa. Tungos seinillä oli melkoinen ja odottelua riitti, mutta monta reittiäkin saatiin kiivettyä ja edistystäkin havaittiin. Löysin itsestäni yllättävääkin voimaa ja kestävyyttä, mistä lie tullut ja varmaan palaa takaisin sinne ennen seuraavaa kiipeilykertaa.
Kun palasin Merihakaan, pääsin yllättäen palaamaan pelinjohtotehtävien pariin kun Suvi ja Kaisa tahtoivat jatkaa hahmojensa puuhia edellisen pelisession jäljiltä. Tämä sopi minulle mainiosti, pelaajilta tulevat kierot ideat pitävät kampanjan käynnissä paremmin kuin mikään, ja joka tapauksessa illan ohjelma olisi koostunut materiaalin kirjoittelusta Apocryphiin. Vasta puolenyön aikaan pääsin nukkumaan.
Maanantai, 13.12. 2004
Päivän tappio: Huomattava määrä kultaa ja jalokiviä
Kahden aktiivisesti pelattavan ryhmäpelin johtaminen näyttää saavuttaneen sen pisteen, jossa minä en tee yhtään mitään muuta kuin vedän peliä. Oikeastaan tämä tila on aivan mainio nyt kun molemmat kampanjat ovat hyvässä vauhdissa eikä töissäkään ole liian kiire.
Tänään Riku ja Tommi kävivät toteuttamassa omia suunnitelmiaan. Lopputulos oli erilainen kuin he odottivat, ja kieltämättä olin itsekin jossain määrin yllättynyt seurauksista. Huono tuuri yhdistettynä pariin pieneen virhearvioon johti melkoiseen ilotulitukseen, ja lyhyeksi tarkoitettu peli venyi kokoillan toimintajännäriksi. Näin tuntuu käyvän sitä herkemmin, mitä vähemmän olen ehtinyt suunnitella pelejä etukäteen.
Saattaa olla, että huomenna ei ole peliä. Saattaa myös olla että on. Jossain vaiheessa tämä saattaa käydä raskaaksi, mutta vielä mitään merkkejä siitä ei ole havaittavissa.
Tiistai, 14.12. 2004
Päivän juonen aukko: Ammattimurhaaja, joka lahtaa kymmenittäin vihollisia, ei viitsi kuljetettaa yhtään näistä sairaalaan niin että tämä voisi luovuttaa verkkokalvon hänen sokeutuvalle tyttöystävälleen. Liekö moinen elinryöstö tappajan kunnian ja etiikan vastaista?
Tänään ei sitten tarvinnut pelauttaa, joten keskityin pelimateriaalin kirjoitteluun ja suunnitteluun. Sekin kävi työstä, neljän päivän pelautusputken jälkeen kirjoitettavaa oli paljon. Olo oli jokseenkin voipunut ja väsynyt, tarvitsisin vapaapäivän, ehkä jopa kaksi. Joulun välipäivinä ehkä voi levätä.
Kun luovat kyvyt ehtyivät, katsoin Killerin. Sen jälkeen yritin käydä nukkumaan, mutta peliin liittyvä inspiraatio vaivasi minua ja piti minut hereillä tarpeettoman pitkään.
Keskiviikko, 15.12. 2004
Päivän artikkeli: Oil For Food 'Scandal' - eli oliko YK:ssa sittenkään pahaa korruptiota?
Vihdoin ja viimein sain pelautettua viimeisen session Apocrypha-spinoffiani. Jo oli aikakin, pelkäsin että jos tämä vielä viivästyisi, alkaisi seuraavien pelien koordinointi olla silkkaa helvettiä. Ei niin että se olisi mitään juhlaa näinkään.
En tiedä, oliko pelisessio kovin korkealaatuinen, mutta sain sen sentään pelautettua. Nyt alkavat sitten aivan oikeat haasteet. Pelkään että jatkoksi kaavailemani juttu epäonnistuu hirvittävästi, siinä kun on tilaisuuksia mennä pieleen niin monella eri tavalla. Pelkään että aiheutan pelaajilleni turhautumista ja ikävystymistä.
Toisaalta, itse pelaisin mielelläni juuri suunnittelemani kaltaisessa tarinassa, eikä parempaa pelinjohtajan ohjenuoraa taida olla.
Torstai, 16.12. 2004
Päivän selittely: Kiipeillessä tarvitaan myös aivoja. Kun aivot ovat lomalla, ei kiipeilystä tule mitään.
Vaikka olenkin hankkiutunut eroon pöytäkoneesta, pystyn kuvittelemaan yhden laitteen jonka voisin silti tahtoa työpöydälleni kotiin (jos minulla työpöytä olisi). Macintoshin Cube on vempeleenä jo vanha ja vaikka sitä pidettiinkin yleisesti epäonnistuneena laitteena, se on yksinkertaisesti hävyttömän soma vielä neljä vuotta vanhanakin. Käytin koko työpäivän säätämällä erästä Cubea uuteen uskoon, jo yritin samalla kovasti miettiä, eikö kotona olisi jotain sijaa sellaiselle. Mitään ei tullut mieleen. Ja eikös minun pitänyt luopua krääsästä?
Kertakaikkisen surkean kiipeilemisen jälkeen päädyin Cosmiciin kuuntelemaan mm. juttuja strutsista johon iski salama. Oli oletettavasti viimeinen tilaisuus hengata ihmisten kanssa siellä ennen joulua, mutta silti lähdin pois aika varhain koottujen velvollisuuksien takia.
Perjantai, 17.12. 2004
Päivän suojautumisreaktio: Mitä enemmän päiväkirjani sisältöä kritisoidaan, sitä sisäänpäinkääntyvämmäksi se käy.
Yli kolme vuotta sitten osallistuin unitutkimukseen, jossa minun oli tarpeen pitää uni- ja valvepäiväkirjaa parin viikon alas. Sain vihdoin tämän tutkimuksen tulosten loppuyhteenvedon, jossa asiaa tutkineet psykologit esittivät, että ihmiset käyttävät unia simulaationa valvemaailman kriisitilanteisiin. Vai niin.
Pääsin takaisin pelinjohtorytmiin pelauttaessani Rising Apocryphan soolopätkiä. Varsinainen pelinjohtaminen ja pelien taustatyö ovat olleet viime aikoina aika pahasti epätasapainossa ja pelkään, että jos tahti jatkuu tällaisena, joudun kohta improvisoimaan paljon enemmän kuin olisin koskaan tahtonut.
Lauantai, 18.12. 2004
Päivän artikkeli: al-Zarqawin myytti
Pelinkirjoittamisen sijasta uppouduin aamulla uutisiin. Ne olivat mauttomia ja ilmeisiä mutta ahdistavia. Mitään virheettömän synkkää en löytänyt, mutta pelkään että toleranssini on viimeisen parin vuoden aikana kasvanut kosmisiin mittoihin.
Kiipeilyni ei ollut aivan yhtä kurjaa kuin viime kerralla, mutta ei se kyllä hyvinkään mennyt. Pitäisi varmaan jollain magialla saada Merihakaan parempia kuntoiluvälineitä, minnekään salille kun en kuitenkaan saa itseäni raahattua. Ongelmani tuntuu tällä hetkellä olevan pääasiassa kestävyys - voimaa on käsivarsissa ja sormissa, mutta se loppuu kun sitä eniten tarvitsee.
Lisää soolopeliosuuksia illalla. Ehdin myös kirjoittaa kipeästi tarvittua pelimateriaalia huomiseksi. Maanantain pelin sisältö on minulle vielä täysi mysteeri.
Sunnuntai, 19.12. 2004
Päivän vaalislogani: "Vedä käteen ja äänestä Simonia." Tällä tavoin päästään koulupolitiikassa ennakkosuosikiksi.
Rising Apocrypha alkoi kahdelta ja päättyi yhtätoista tuntia myöhemmin pelaajien ja pelinjohdon vireystason alkaessa laskea huomattavasti. Väliin mahtui hajanainen mutta hulvaton kahden kuukauden rutistus peliaikaa, jossa teinihahmot tuskailivat kokeissa, politikoivat, tappelivat, rakastivat, tutkivat, vakoilivat ja puukottivat selkään. Tarina jäi vielä monelta osaltaan kesken, mutta hyvällä onnella ehdimme jatkaa sitä vielä ennen uuttavuotta.
Peli jätti minulle aivan hysteerisen energisen olon. Harmitti valtavasti lopettaa jo yhdeltä: juonta ja ideoita olisi vielä riittänyt, mutta tarina oli lähtenyt dekkarimaiseen suuntaan, ja etsivätyö vaati skarppia mieltä. Enkä itsekään tahtonut tehdä typeriä virheitä väsymyksen vuoksi.
Edelleen on sellainen tunne, että tällaista pelinjohtamistahtia voisi jatkaa kauan. Tosin mitään muuta en oikein ole ehtinyt tehdä yli viikkoon - huoneeni on kamalassa siivossa, pyykkikorini pursuaa yli äyräidensä ja Crossing the Rubicon on yhä lukematta. Huomenna vielä pelinjohtamista, sitten joululomailua.
Maanantai, 20.12. 2004
Päivän materiaali: Betoni
Väsynyttä työpäivää seurasi pelinjohtoputken viimeinen peli, tällä kertaa Black Apocryphaa. Ajatukseni olivat pelin alkaessa tiiviisti sen sisarpelissä ja siihen liittyvässä sosiaalipornossa, mutta kun sankarilliset seikkailijat lähtivät toteuttamaan uhkarohkeaa suunnitelmaa, löysin epiikkavaihteen sisältäni. Peli lähti varsin hurjaan suuntaan, pelaajahahmot tekivät asioita joita en ollut ennakoinut, ja tarinan lopputulos oli reippaalla hinnalla ostettu voitto. Ottaen huomioon, että edellisessä pelissä sankarit juuri ja juuri pääsivät elossa pakoon vihollisiltaan, oli edistystä havaittavissa.
Peli jatkui taas yöhön, mutta sen päätyttyä edessä oli viikon tauko. Yhdentoista päivän aikana olen nyt pelauttanut yhdeksän kertaa, ja tähän sisältyi kaksi neljän päivän putkea. En ole varmaan koskaan tehnyt mitään tällaista. Olo oli väsynyt mutta innostunut: voisin jatkaa vielä lisääkin, vaikka kuinka kauan. Ainoa ongelmani oli, että juoneni olivat nyt lähes lopussa, ja haluaisin käyttää viikon ideoimalla uutta materiaalia.
Tiistai, 21.12. 2004
Päivän saalis: Kuninkaan paluun erikoisversio. Kiitoksia Hannulle sen järjestämisestä.
Merihaka oli tyhjentynyt joulun edellä, ja kotiin tullessani tuntui joululta. Löysin itsestäni tarmoa siivota huoneeni, sitten istuin kirjoittamaan muistiin kaikkea viikon peliputken aikana ilmenneitä asioita ja katsomaan Hard Boiledia. Pöhkössä leffassa oli vielä vähemmän juonta kuin muistin, mutta olin myös täysin unohtanut, että siinä oli pari minuuttia kestävä yhdessä otoksessa kuvattu käytävätaistelukohtaus. En voinut kuin ällistellä. Joku oli tosiaan rakentanut lavasteita oikein urakalla. Tahtoo tuollaisia livepeleihinkin.
Keskiviikko, 22.12. 2004
Päivän harmittelu: Mikä ihme minun kiipeilykykyni on vienyt?
Hirveässä painajaisunessa lääkäri oli paikantanut ihmisruumiista sisäelimen, jossa sarkasmi majaili - eräänlaisen sarkasmirauhasen siis. Mainittu puoskari oli alkanut poistaa niitä ihmisistä, ja ajatus järkytti sekä ahdisti minua. Elämä ilman kykyä sarkasmiin saattaisi olla liikaa minunkin vahvalle luonteelleni.
Työpäivänä en onneksi sarkasmia tarvinnut, ja sen päätyttyä taivalsin alkavan myrskyn läpi kiipeilemään. Joulukuussa on tuntunut siltä, että kiipeily sujuu joka kerta edellistä huonommin, ja tänään fiilis oli samanlainen. Etenkin verrattuna Tainan huomattavaan edistymiseen koin tästä happamuutta. En kuitenkaan suostunut lannistumaan taitamattomuuteni vuoksi, vaan kiipesin kunnes olin täysin voimaton, ja lopulta onnistuin ainakin yhdessä suhta vaikeassa reitissä.
Illalla oli Tonin syntymäpäivät, joilla lähinnä pelailin Huojuvaa tornia. Lähdin pois aikaisin yhä uhkaavan työpäivän vuoksi.
Torstai, 23.12. 2004
Päivän roolipelityö: Uusitut Apocryphan www-sivut
Viimeinen työpäivä kului epäskarpissa aikaansaamattomuuden tilassa. Kotiin päästyäni edessä oli uskalias retki joulumaahan, tai tarkemmin viikonlopun ruokien ostaminen Taikan kanssa. Se sujui yllättävän tuskattomasti, eikä Anttilassa edes soinut hirvittävä joulumusiikki.
Kotona leivoimme, kokkasimme ja yleisesti valmistauduimme joulumme viettoon. Parin keittiössä vietetyn tunnin jälkeen meillä oli viimein valmiina kauhea kasa ruokaa. Suunnitelma on huomenna kytkeä irti yhteydet ulkomaailmaan ja vetäytyä katsomaan kaikki kolme Sormusten herra -elokuvien pitkää versiota putkeen. Juhlaisaa.
Jouluaatto, 24.12. 2004
Päivän juomispeli: Katsotaan kaikki LOTR-elokuvat. Otetaan drinkki
joka kerta kun ruudulla on jotain älyttömän isoa tai mahtipontista. Jos
viimeistään Helmin syvänteessä ei ole aivan ympäripäissään, juo varmaan
samanlaisia lässyjä pehmodrinkkejä kuin minä.
Mukana myös Musaeum
Curiositatis
Elokuvat ovat minusta melkein aina liian lyhyitä, eikä niihin ehdi uppoutua kunnolla. Ehkä siksi täyden kymmenen tunnin mittainen Taru sormusten herrasta vetoaa minuun.
Kun kaikki kolme elokuvaa katsoo putkeen, ne muodostavat oikeasti hyvän kokonaisuuden. Tai siis, kamalaa höttöähän ne ovat, mutta viihdyttävää, koskettavaa ja rakkaudella tehtyä höttöä jossa pienet detaljit jaksavat huvittaa. Lisäksi niiden katsominen kokonaisuutena alkaa loppua kohden käydä oikeasti työstä.
Silti, minä, Taika ja Miikka suoriuduimme koko lastista, ja söimme ja joimme samalla kuin hobitit. Kun harmaa laiva viimein purjehti länteen ja loppukrediitit alkoivat rullata, olin aivan ähkyssä ja väsynyt, mutta kovasti onnellinen.
Joulupäivä, 25.12. 2004
Päivän musiikki: L7
Vietin päivän kotona syöden eilisestä ylijäänyttä älytöntä ruokavuorta ja kirjoitellen sekä piirtäen. Television katsominen ei tullut mieleenkään.
Kaisakin saapui illasta Merihakaan. Patistin hänetkin tuottamaan kuvia.
Sunnuntai, 26.12. 2004
Päivän elokuva: Manaaja. Tunnun vihdoin kehittäneen vastustuskyvyn sille.
Ulkona oli viimein satanut lunta. Tein Kaisan kanssa varustautumiskierroksen kauppaan, mutta muuten vietimme edelleen aikamme sisällä pelinkirjoittamisen parissa. Miken saavuttua vanhempiensa luota kävimme saunassa.
Uudellevuodellekin oli ilmestynyt mahdolliset juhlat. Viimevuotinen henkilökohtainen katastrofi kummitteli yhä mielessäni, mutta en oikein keksinyt mitään keinoa varmistua siitä, että tänä vuonna sujuisi paremmin. Parasta olisi varmaan vaan käydä bileissä ja koettaa olla niissä ihmisiksi.
Maanantai, 27.12. 2004
Päivän harrastus: Kung fu
Valmistautuessani pelauttamaan Sadulle Apocrypha-sooloa etsiskelin taustalle sopivaa musiikkia, ja löysin Merihaan palvelimelta bändiä nimeltä Arcana. Se osoittautui juuri kaipaamakseni okkulttiseksi taustasoundiksi. Oli selvästi kertakaikkisen mainio ajatus rakentaa kotiin yhteinen musiikkipalvelin, kun muutkin ovat sijoittaneet sinne kaikkia ääniä joita muuten ei tulisi kuulleeksi.
Pelautin lyhyen episodin, mutta muuta järkevää puuhaa ei päivälle oikein ollutkaan. Niinpä jäin taas vegetoimaan telkun ääreen. Katsoimme Kill Billin molemmat osat, minulle ensimmäistä kertaa. Ne olivat kertakaikkisen mainiot. Tottakai minuun vetoaa nelivuotias pentu, joka katsoo videolta Shogun Assassinia.
Tiistai, 28.12. 2004
Päivän linkki: Rahaa katastrofialueelle
Todellisen maailman tapahtumat saivat viimein huomioni puoleensa. Edes kaltaiseni vainoharhainen salaliittoteoreetikko ei keksinyt, miten massiivinen maanjäristys voisi olla amerikkalaisen sotilasteollisen kompleksin aiheuttama; geologisella skaalalla olevaa vääntöä ei ihmiskunnalla taida sentään vielä olla. Jotenkin koen lohdulliseksi ajatuksen siitä, että ainakin kiven ja veden tasolla olemme yhä kotiplaneettamme oikkujen armolla. Auttaa perspektiivin ylläpitämisessä.
Luin myös lopulta Crossing the Rubiconin loppuun. Synkän ja lohduttoman kuvan kirja piirsi, ja oli loppuun saakka niin murskaavan massiivinen tiiliskivi, etten oikeastaan kyennyt edes aloittamaan sen lähteiden tutkimista. Enimmäkseen taisin kyllä olla sen lopputulosten kanssa samaa mieltä.
Raskaiden maailmanlaajuisten asioiden jälkeen siirryin pienempien juttujen pariin, ja aloin lukea Kaisalta saamaani syntymäpäivälahjaa, Richard Feynmannin muistelmateosta Surely You're Joking, Mr. Feynmann. Sen kirjoitustyyli sai sen tuntumaan jatko-osalta Yön koiran merkilliselle tapaukselle. Mitä ilmeisimmin fysiikan nobelistimme kärsi myös jonkinasteisesta autismista.
Keskiviikko, 29.12. 2004
Päivän valituksen aihe: Aikataulujen uudelleensäätö. Joku kokee aina tulleensa kohdelluksi väärin.
Tänään ei pystyttykään pelaamaan Rising Apocryphaa, joten kävin kiipeilemässä. Vaikean aikataulusäädön jälkeen peli siirrettiin huomiseksi, jolloin ohjelmassa olisi myöskin kiipeämistä juuri ennen peliä.
Muiden lähdettyä katsomaan Phantom of the Operaa jäin itse panemaan pelimateriaaliani järjestykseen ja kuuntelemaan Marilyn Mansonia. Onkohan huolestuttavaa, että olen oikeasti alkanut pitää hassun laihan suttagootin musiikista?
Leffasta palaamisen jälkeen puuhat kävivät yhä pöljemmiksi.
Torstai, 30.12. 2004
Päivän olotila: Maanisen energinen
Ensin Miken kanssa Varimportiin ostamaan tietokonetta, sitten Tainan ja Tiukun kanssa kiipeilemään, ja sen jälkeen päivän pääohjelman kimppuun, eli pelauttamaan Rising Apocryphaa. Peli venyi taas yli kymmentuntiseksi ja oli hetkittäin hidas, hetkittäin raskas mutta loppujen lopuksi kai aika palkitseva. Olin myös varautunut suunnitelmissani melkein kaikkiin pelaajahahmojen liikkeisiin, ja nämä olivat silti nokkelia ja aikaansaavia. He onnistuivat myös selviämään vastoinkäymisistä koko lailla oletettua paremmin.
Pelin päätyttyä olin varsin ylikierroksilla, ja roikuin hereillä vielä tuntikausia. Päivitin www-sivuja ja pölisin Kaisan kanssa aamuseitsemään. Tuntui kyseenalaiselta, jaksaisinko huomenna lähteä uuttavuotta juhlimaan.
Perjantai, 31.12. 2004
Päivän työväline: Photoshop
Eilisen pelin jälkeensä jättämä fiilis sai minut iltapäivästä päättämään, etten jaksaisi lähteä tänä vuonna mihinkään bileisiin. Olo oli tavallaan sosiaalinen, mutta myös hieman flunssainen, ja yksi varpaistani oli mennyt jotenkin rikki viime päivien kiipeilyssä. Olisi ehkä viisasta olla riehumatta, ja tämä tarkoittaisi, että bileistä menisi suuri osa niiden pointtia.
Biletyksen sijaan keskityin eilisen pelin palasten keräämiseen. Kävin läpi menneitä, suunnittelin tulevia ja tein uusiksi pelin sosiaalikaavion, tällä kertaa kokonaan tietokoneistetusti.
JD ja Kaisa olivat myös päättäneet välttää bileitä ja katselivat Merihaassa leffoja. Kun vuosi oli vaihtunut, liityin heidän seuraansa Fight Clubin ajaksi, sitten vetäydyin suosiolla varhain nukkumaan.
