Heinäkuu 2004: Erikoisolympialaisissa
Torstai, 1.7. 2004
Päivän uudelleenopittu taito: Pienestä ja litteästä nyppylästä kiinni pitäminen
Toiseksiviimeinen työpäivä. Heti aamusta istuin kuuntelemaan esittelyä yliopistolle kenties tulossa olevasta roskapostintorjuntajärjestelmästä. Me tarvitsisimme tällaisen systeemin harvinaisen kipeästi, ja yliopistolaisten elämän laatu kyllä kohentuu huomattavasti jos sellainen tulee.
Oma elämän laatuni sen sijaan pysyi lomaa edeltävän matalana ja tahti hektisenä. En ehtisi oikeasti jäädä lomalle lainkaan, hommaa on niin vietävästi. Viiden aikoihin viimein Taina haki minut kiipeilemään. Nyt kiipeily sujui meiltä molemmilta hyvin: voimaa, tasapainoa ja tekniikkaa tuntui olevan aivan kohtalaisesti. Pääsin ainakin kahdesta semihankalan oloisesta reitistä ylös, toisesta taidolla ja toisesta pelkällä kiskomisella.
Cosmicissa en kauan viihtynyt, vaan lähdin Kaisan kanssa suunnittelemaan ohjelmaa jo ennestään täysiin kalentereihimme.
Perjantai, 2.7. 2004
Päivän hyvä linkki: a softer
world - outo ja pelottava sarjakuva, Oravan kautta.
Päivän paha linkki: Ask the Tech
Girl - eroottista puhelintukea, Something Positiven kautta
Samalla kun työmyrsky ympärilläni yltyi, aloin leikellä irti naruja jotka kytkivät minut atk-keskuksen arkeen. Hoidin yhden työjonon tyhjäksi ja poistin itseni vastaanottajaluettelosta. Tilanne muuttui paljon rauhallisemmaksi. Käsittelin pöydälläni olevasta paperivuoresta niin paljon kuin ehdin ja kannoin loput seuraavalle nakkiketjussa. Melu väheni taas. Toinen työjono pois. Yhtäkkiä postilaatikko on ihan hiljaa.
Lopulta työpuhelimeen "olen lomalla" -ilmoitus. Sitten saatoin pakata kamani ja lähteä kotiin. Minuuttia sen jälkeen kun olin leimannut itseni ulos, tuli omaan puhelimeeni ensimmäinen soitto työasiasta... mutta tapojeni vastaisesti ohjasin soittajan ottamaan yhteyttä johonkuhun muuhun.
Vierailin Reetan syntymäpäivillä Kaisan ja Reetan vanhempien luona, mutta fiilikseni olivat epäsosiaaliset ja eniten minua siellä viehätti pari suurta pirunnyrkkiä. En tosin saanut niistä kumpaakaan koottua.
Liukenin varhain kotiin kasaamaan huomisen Kämppä-pelin hahmoni vermeitä. Kesken tämän Adept soitti ja pyysi minua vilkaisemaan hänen ja Suvin ADSL:ää, joka käyttäytyi huonosti. Tämä ei mitenkään liittynyt yliopistoon, joten singahdin innokkaasti paikalle, mutta innostani tai ammattitaidostani ei ollut mitään hyötyä; Saunalahden DSL ei alkanut toimia. Minun osaltani reissu ei silti ollut hyödytön, koska sain Adeptilta lainaan viimeisen hahmoni asusteista vielä puuttuvan osan.
Lauantai, 3.7. 2004
Päivän näky: Märät gootit pelaamassa märkiä punkkareita vastaan jalkapalloa sateessa.
Kämppä-livepeli alkoi aivan eläimellisen varhain. Ehkä onneksi, koska nyt kun kävelin vartijan vermeet päällä bussipysäkille, törmäsin vain yhteen tuttuun ja hänkin oli livepelaaja.
Piikkiössä pelattavassa nuorisotalonvaltauspelissä oli makuuni hieman liian vähän konfliktia ja dynamiikkaa - hahmojen oli tarkoitus vetää yhtä köyttä pelastettavan talonsa puolesta, mutta tehokkaimmin yhdistävä tekijä eli yhteinen vihollinen puuttui. Minun hahmoni oli sitä hetkittäin, mutta hänkään ei ollut pelin todellinen antagonisti. Sentään peliin sisältyi suuria muinaisia ja vaarallista liikuntaa.
Kun peli oli päättynyt ja pelipaikka siivottu, päätettiin tietenkin lähteä Cosmiciin. Tässä suurimmaksi esteeksi muodostui se seikka, että olimme yhä Piikkiössä, ja poispääsysuunnitelmamme perustui toisen pelinjohtajan äidin netistä katsomiin bussiaikatauluihin. Voitte varmaan arvata kuinka hyvin tämä toimi... Lopulta kuitenkin onnistuimme pakenemaan maalaiskunnasta takaisin ihmisten ilmoille, ja siirryimme Cosmiciin heittämään huonoa läppää.
Cosmicista pelinjohtajat Pau ja Tiina, plus Vesa ja Tonja lähtivät vielä Merihakaan saunomaan. Pitkästä aikaa myös poreammetta käytettiin. Saunomisen päätyttyä keksimme katsoa Rocky Horror Picture Show'n, ja myös Suvi, Adept ja Kaisa liittyivät tähän puuhaan. Edellisestä kerrasta oli minulla varmaan ainakin kuusi vuotta, joten visuaaliset vihjeet olivat täysin hukassa. Myös Brad-vetimeni kaipasivat täydennystä. Kuulomuisti sentään toimi, ja laulujen sanoja en ollut unohtanut.
Sunnuntai, 4.7. 2004
Päivän komento: "Play that funky music". Tulossa pian: "Illuminate", "Call in sick" ja "Breakfast".
Ensimmäisen lomapäiväni ilman mitään varsinaista ohjelmaa käytin laiskasti. Yritin katsella paria pelipaikkaa ja opettaa kannettavalleni puheentunnistusta. Jälkimmäinen hanke onnistui ensimmäistä paremmin. Tietokoneelleni puhuminen oli lähelläolijoiden mielestä häiritsevää.
Elokuvateatterissa pyöri Wonderful Days -niminen korealainen anime, ja suoriuduin sitä katsomaan muiden ihmisten kanssa. Leffan parasta antia oli todella kaunis tietokoneanimaatio - elokuvan laitteita olisin jaksanut katsoa vaikka miten paljon. Mutta perinteisellä tyylillä animoidut tylsät hahmot ja ennalta-arvattava tarina joka kävi läpi aivan kaikki animen kliseet pudottivat leffan pisteitä kyllä pahasti. En tiennyt, että korealaisillakin on ydinpommitraumoja.
Maanantai, 5.7. 2004
Päivän teema: Rahanmeno
Jätin Kaisan taas nukkumaan lähtiessäni itse sinkoilemaan eestaas. Aioin antaa pikkusormeni materialismille, mutta nähtävästi menetinkin koko käteni. Ensimmäinen etappini oli suutari, jonne jätin kiipeilykenkäni korjattavaksi (? €), seuraavaksi vuorossa oli BPC Solutions josta ostin Muksuluurille uuden emolevyn (59 €). Vein laitteen kotiin ja lähdin sitten uudelle kauppakierrokselle. Casagrandesta mukaan tarttui SuperSoaker (19,90 €), kenkäkaupasta taas kesäiset töppöset (59 €).
Kävin atk-keskuksessa lainaamassa Jarin Twin Peaksin (0 €), sitten Crazy Noodlessa syömässä (6,40 €). Purin taas kotona kantamukseni, maksoin vuokran (370 €) ja havaitsin maksaneeni luottokorttilaskunkin (560 €). Sitten palasin tien päälle, ja lähdin jahtaamaan pelipaikkoja (toistaiseksi 0 €). Menestys oli hitusen eilistä parempaa, ja sain hieman vihjeitä suunnista, joista kannattaisi kysellä seuraavaksi.
Kävin epähuomiossa herättämässä Adeptin, ja sitten palasin kotiin. Kaisakin kiipesi viimein ylös vuoteesta, joten pääsin käymään Muksuluurin kimppuun. Uusi emolevy ei pitänyt vanhoista muisteistani, enkä voinut kuin käydä ostamassa uutta (85 €).
Päivän konkreettisin saavutus oli, että Muksuluuri pääsi taas työhönsä palvelimenamme. Tämä oli jo kaivattuakin - D-Linkin langaton kytkin ei varsinaisesti ollut kunnostautunut sijaisena.
Illalla katsottiin vielä Twin Peaksia. Siitä löytyy aina jotain uutta ja hämmästyttävää.
Tiistai, 6.7. 2004
Päivän avaruusgeometria: Kaisa roudasi tavaraansa pois huoneestani. Nyt siellä mahtuu taas kääntymään.
Pelipaikkajahti jatkui yhä. Ainakin yksi pelipaikka löytyi, mutta se taisi olla liian pieni käytettäväksi. Muuten menestys oli vähäistä.
Iso kasa oikeita hommia olisi pitänyt tehdä, ja jonkin verran niitä teinkin. Enimmän osan aikaani käytin silti rakentamalla systeemin, joka mahdollisti Merihaan kylpyhuoneen äänentoiston kontrolloimisen Muksuluurin avulla. Nyt pitäisi vielä tehdä webbipohjainen käyttöliittymä niin kylpyhuonemusiikkimme saisi aivan uusia ulottuvuuksia. Ehkä käyttöliittymän voisi myös jättää maailmalle avoimeksi, niin että satunnaiset vierailijat voisivat kontrolloida mitä musiikkia kylppärissämme soi.
Keskiviikko, 7.7. 2004
Päivän välttämätön kodinhuolto: Kehittyneempi äänentoisto
... Kun viime lauantaina Merihaassa kävi vieraita saunomassa ja poreilemassa, minä olin todella häpeissäni siitä, että meidän oli kontrolloitava kylpyhuoneen musiikkia arkaaisesti syöttämällä CD-levyjä soittimeen. Tottakai musiikkia olisi pitänyt voida säädellä saunasta käsin kannettavalla tietokoneella. Saatoin melkein kuulla ihmisten säälivät ajatukset heidän puistellessaan päätään kehittymättömille fasiliteeteillemme. Puute oli ehdottomasti korjattava.
Tämän päivän käytin puukottamalla SimPlEdi -nimistä soittolistaeditoria mieleisekseni. Lopullinen tavoitteeni oli saada aikaan webbipohjainen kontrollointimahdollisuus kylpyhuoneen musiikille. Melkein 12 tunnin säätämisen jälkeen liittymä alkoi olla käyttövalmis. Alkuperäisestä softapaketista puuttui jälkeenpäin ajatellen suurin osa tarvitsemistani ominaisuuksista, joten tuotin perliä apinan raivolla saadakseni softan tekemään mitä tahdoin. Lopputuloksen käytettävyys yllätti jopa itseni. Kieltämättä olen helppo yllättää - odotukseni omien softanpätkieni suhteen ovat tavallisesti huomattavan matalalla.
Kun koodi alkoi viimein olla kunnossa, Adept ja Suvi pistäytyivät. Heidän mukanaan oli maailman makein teinisankarileffa Ferris Bueller's Day Off, jonka katsominen toi skriptinvääntöön parin tunnin tauon. Sen jälkeen palasin hiomaan vielä bugaavia ominaisuuksia ja parantamaan systeemin ulkomuotoa.
Torstai, 8.7. 2004
Päivän havainto: Tarvitsen kipeästi lisää voimaa sormiini
Näin unta bugeista koodissani, ja herättyäni istuin koneen ääreen korjaamaan niitä. Päivästä uhkasi tulla samanlainen nörttielämys kuin eilisestäkin, mutta lopulta en löytänyt enää mitään säädettävää ja musaloota oli jätettävä rauhaan.
Kävin Tainan kanssa harrastamassa heikkolaatuista kiipeilyä. Cosmicissakin tuli istuttua, mutta melko vähän aikaa. Päädyin lopulta katsomaan Kaisan kanssa Year of the Dragonia. Olin nähnyt tämän aiemminkin, jotain 12 vuotta sitten, mutten muistanut siitä muuta kuin että siinä oli mainio päähenkilö. Saatoin melkein kuvitella nuoremman minäni katsomassa leffaa ja toteamassa sen päätteeksi "isona minustakin tulee fanaattinen kusipää"...
Perjantai, 9.7. 2004
Päivän mielipide: Takashi Miike pitäisi saattaa pakkohoitoon
Autettuani Kaisaa raahaamaan tavaroitaan pois Merihaasta sain puhelun Janosilta. Hän oli kaupungissa työasioissa, ja kuten kunnon tutkiva journalisti, hän kaipasi lähteitä ja paikallistuntemusta. Ohjasin hänet ja toisen toimittajan kaupunkimme tietokoneliikkeiden mädän sydämen suuntaan. Toivottavasti tarkkasilmäiset reportterit ristiinnaulitsevat Indesolin.
Kirjoittelin hieman Pelageyaa, jäljessä aivan kaikista aikatauluista. En tosin tiedä, ovatko muut kirjoittajat yhtään minua parempia. Illalla palattiin leffamaratonin pariin. Taina, Matti, Paavo ja Satu saapuivat Merihakaan, ja ohjelmalistalle päätyivät Happiness of the Katakuris (jota itse pidin aivan kauheana), Wag the Dog (joka oli nerokas vaikkakin epätasainen) ja Out of Sight. Lopetimme vasta vähän ennen neljää.
Lauantai-sunnuntaisykli, 10-11.7. 2004
Päivän luontokappaleet: Linnut, jotka eivät osaa väistää kohti tulevaa autoa.
Kello kolmelta sunnuntaiaamuyönä seison Hesburgerin jonossa Jyväskylän keskustassa, ja hetken ajan saan kirkkauden hetken: minähän näen unta. Mutta olen väärässä.
Päivä alkoi melko normaalisti, vaikkakin hitaasti - hellyyttä, leffaa, tietokonepeliväkivaltaa. Vähän iltayhdeksän jälkeen maissa sain puhelun Hannulta, joka oli saanut kolmen oluen voimalla ajatuksen: lähdetään Jyväskylään, Finnconin bileisiin.
Puolta tuntia myöhemmin minä, Hannu ja Kaisa huristamme huomattavaa ylinopeutta conia kohti, samalla kun lähetämme ihmisille tekstiviestejä tulostamme ja yritämme haastaa Pervilää Helsingistä lähtemään niin ikään conittamaan. Ainoana sekä selvänä että kortillisena ihmisenä minä ajan. Kesäillassa ajamisessa ei ole mitään vikaa, mutta Jyväskylä on suunnilleen puolen Suomen päässä Turusta, ja kymmeneltä lähdettyämme me olemme perillä arviolta kahden maissa. Minulla on seuraavaksi päiväksi ohjelmaa, enkä ainakaan ehtisi viettää sitä Jyväskylässä.
Aiemmin illalla olin saanut puhelun Timpalta joka tiedusteli olinko minäkin Finnconissa. Ällistyttävän välkkynä ihmisenä olin unohtanut koko soiton. Muutenkin kykyni koordinoida asioita oli matalalla; jo puolivälissä Tampereelle alan epäillä, oliko tämä sittenkään niin loistava ajatus.
Finnconeissa on toisinaan ollut hyviä bileitä. Kun saavumme perille, meille kerrotaan, että tässä conissa sellaisia ilmeisesti ei ole. Ainakin minun osaltani neljän tunnin ajomatka on saanut aikaan siinä määrin suuren uupumuksen, etten jaksa lähteä selvittämään onko asia todella näin, vaan jään muiden tavoin roikkumaan ravintola Sohviin. Muitakin ihmisiä ilmestyy paikalle, ja heitämme heidän kanssaan hieman läppää animefaneista. Saamme vaihtoehtoisia tulkintoja conin bileiden arvosta - kuulemma paikallisen kinkykerhon kanssa yhdessä järjestetyt S&M-bileet olivat aivan haskat. Meitä kehutaan "tosi miehekkäiksi" kun olimme ajaneet tänne saakka. Ilmeisesti tämä kehu ja sen seksistiset perustelut oli tarkoitettu hyväntahtoiseksi huumoriksi, mutta vaikken erityisen pahalla tuulella olekaan, saa sanailu jonka kaikki tarkoitus tuntuu olevan pönkittää näkemyksiä sukupuolten välisistä eroista minut harmistumaan. Tyypillistä yliherkkyyttäni. Olen sosiaalisesti hieman tavallista lahjakkaampi, enkä hermostu kenellekään.
Valomerkki tulee aivan liian nopeasti, ja yhtäkkiä useimmat ihmiset ovat kaikkoamassa majapaikkoihinsa. Seurueemme yrittää hetken etsiä vielä auki olevaa baaria, mutta eihän Jyväskylästä sellaista löydy. Voisimme joko lähteä nukkumaan, tai ajamaan takaisin Turkuun. Jälkimmäinen vaihtoehto voittaa. Olen edelleen ainoa ajokunnossa oleva, joten saan ajaa myös paluumatkan.
Heseltä napattu kahvikupillinen antaa tarvittua virkeyttä. Pudotamme tapaamamme Paun hänen majapaikkaansa jonnekin Syrjä-Jyväskylään, ja aloitamme valkenevassa aamussa paluumatkan.
Kaisa käy uimassa jossain järvessä välipysäkillä. Minä ja Hannu vätystelemme emmekä pulikoi. Kotimatkalla törmäämme autoinemme pariin tyhmään lintuun jotka eivät tajua väistää. Taas tuli pahaa karmaa.
Olemme Turussa seitsemältä. Menemme nukkumaan. Keikka oli harvinaisen hyödytön. Mitä opimme tästä? Tuskin yhtään mitään. Varmaan tekisin saman uudestaan ensi vuonna jos kysyttäisiin.
Sunnuntai, loppuosa päivästä, 11.7. 2004
Päivän muistutus: Kun varmistan alaköysikiipeilijää, en seiso suoraan jatkojen alapuolella vaan hieman sivussa. Jos kiipeilijän jalka ajautuu väärälle puolelle köyttä, huomaan tämän ja sanon hänelle asiasta.
Paluu alaköysikiipeilyn pariin vuoden tauon jälkeen alkoi kaikkea muuta kuin hyvin. En ainoastaan itse ollut köyteni kanssa kiivetessäni kauhusta jäykkänä, vaan varmistaessani tein typeriä virheitä. Tuloksena aika rutiininomainen köyteenputoaminen kiipeäjältä meni omituiseksi, aiheutti helvetinmoisen säikähdyksen ja olisi oikeasti voinut päättyä ikävästi. Sentään nyt mitään ei mennyt keneltäkään rikki, mutta adrenaliininjälkeinen tärinä ja syyllisyydentunto huomattavasta typeryydestäni häiritsivät loppuosaa kiipeilystä.
Kiipeämisen jälkeen palattiin leffojen pariin. Elephant Manin onnistuin missaamaan, mutta Insignificance oli vioistaan huolimatta aika kiva. Illan päätteeksi katsoimme vielä Shaolin Soccerin, joka voitti kaikkien sympatiat puolelleen.
Maanantai, 12.7. 2004
Päivän kaupunki: New York
Syyllisyydentunto kuuluu varmaan parhaimpiin motivaattoreihin joita minuun voi soveltaa. Viime päivien kootut tyhmyydet olivat jättäneet minulle ikävän ja arvottoman olon, ja tekemättömien hommien paino tuntui sen päällä vielä aivan sietämättömän raskaalta. Niinpä soittelin vuokranantajallemme ja sovin uusia vuokrajärjestelyjä. Raahasin lainaamiani kirjoja takaisin kirjastoon. Kirjoitin pelimateriaalia.
Alkuillasta antauduin taas huonojen viettieni vietäväksi. Katsoin Spider-Manin DVD:ltä, sitten toiseen kertaan ohjaajan kommenttiraidalla, ja menin lopuksi Miken sekä Kaisan kanssa leffateatteriin nähdäkseni seittisingon seikkailun kakkososan.
Leffan alkupuoli, tai oikeastaan ensimmäiset kolme neljännestä, olivat aivan loistavia. Sitten tapahtui suuri virhe ja vääryys, jota en spoilaa tässä, ja elokuvan viimeisin osa sai minut vaan rypistämään otsaani, ja murisemaan "ei näin".
Jäin lopulta elokuvalle tosi vihaiseksi, lähinnä koska se ei parista olennaisesta kohdastaan ollut juuri sellainen kuin olisin halunnut. En osaa edes sanoa leffan laadusta mitään, niin suuresti asiat minua häiritsivät. Kotiin tultuani kirjoitin spoilereilla höystetyn fanipoikawhinetyksen siitä miten koen taas tulleeni Hollywoodin pettämäksi. Se helpotti oloa hieman.
Siltikin, saatanan saatana. Kun minusta tulee isona supersankari, teen kyllä asiat toisin.
Tiistai, 13.7. 2004
Päivän aukko sivistyksessä: Ennen viime viikkoa en ollut edes kuullut Qatsi-trilogiasta
Mikekin saatiin tänään mukaan hyppimään seinille. Oma suoritukseni oli taas vaihteeksi parantunut: selvisin aivan upouusia reittejä ylös saakka, ja fiilis oli voimaisa, kestävä ja hurjan taitava. Näin ne kyvyt kasvavat kun käy melkein joka päivä kiipimässä.
Liikuntatunnin jälkeen Merihakaan kerääntyi taas suuri joukko ihmisiä nauttimaan elokuvista. Tajusin, että tämä sateisen kesäloman kiipeilystä ja leffoista koostuva rutiini oli alkanut todella miellyttää minua, ei vähiten koska monet katselulistallamme olevat elokuvat eivät varmaan muuten tielleni osuisi.
Tänään oli ohjelmassa merkillisen trilogian kaksi kolmasosaa: Koyaanisqatsi ja Powaqqatsi. Ensimmäinen elokuva oli nerokas, meditatiivinen ja hirvittävän kaunis. Katsoessani sitä havaitsin olevani nukahtamaisillani, ja ensin pidin tätä todella nolona. Sitten tajusin, että unettava olo sopi elokuvaan hirveän hyvin ja lakkasin taistelemasta uupumusta vastaan. Elokuvan katsominen oli kuin transsiin vajoamista. Valitettavasti jatko-osa ei ollut yhtä hyvä, ja kolmas osa taitaa jäädä siitäkin jälkeen.
Keskiviikko, 14.7. 2004
Päivän hassu näky: Miken Jack Sparrow -henkiset vermeet
Uutiset selittivät innoissaan sheikki Khaled al-Harbin antautumisesta. Olin ällistynyt nähdessäni, että parin vuoden takaiseen "pommeja ja futista" -videon viitattiin yhä, se kun tuntuu lähinnä karkealta väärennökseltä.
Omassa elämässäni vuorossa oli viallisen käpälän vuositarkastus. Lääkärillä käynti oli hermostuttava kokemus, kuten aina, mutta uutiset eivät olleet yksinomaan huonoja. Todennäköisenä pidetty nivelrikko ei ollut ainakaan vielä alkanut jyrsiä kantapäätäni, eikä käpälää tarvitsisi ainakaan nyt heti leikata uudelleen. Ajatus sairaalaan menosta olisikin inhottanut.
Toisaalta, kolikon kääntöpuolena oli, että tassuun pitäisi nyt varmaan suhtautua vähän varovasti loppuikäni (tai kunnes maailma muuttuisi kyberpunkiksi, jolloin voin ostaa kyberraajan ja menettää siinä sivussa loputkin inhimillisyydestäni). Eikä nilkka tulisi koskaan voimiensa puolesta ennalleen.
Masentavaa.
Torstai, 15.7. 2004
Päivän pelisitaatti: "Tuo oli todella typerästi tehty." Benedict, tuo understatementin mestari.
Pohtiessani vuoteesta nousemisen meriittejä sain puhelun vuokranantajan edustajalta. Aiemmin sopimamme uudet vuokrajärjestelyt eivät sitten kelvanneetkaan. Helvetti. Syyt olivat kyllä varsin ymmärrettäviä, mutta tämä vaikeuttaa vähän elämäämme. Sentään tähänkin oli varauduttu.
Teemu pelautti minulle ja Taikalle lisää Amberia. Näyttävää kungfu-taistelua ja erikoisen epäonnistuneita uniheittojakin sisältänyt sessio eskaloitui loppua kohti aivan uskomattomaksi ilotulitukseksi, kun toinen hahmoista teki pienen virheen, josta seurasi tyrmistyttävä katastrofien dominoketju. Mutta me osasimme kääntää erittäin huonon tilanteen eduksemme, jopa niin hyvin että satunnainen ulkopuolinen tarkkailija olisi voinut lopulta kuvitella meidän suunnitelleen koko jutun etukäteen.
Sekä minulla että Taikalla oli pelatessa aivan verrattoman hauskaa. Nyt en enää edes huolehdi Benedictin asemasta - olen saanut hänet tilanteeseen jonka ymmärrän, ja tiedän miten tästä jatketaan. Pelin jälkeen lähdimme Cosmiciin hetkeksi, mutta siellä oli vain vähän väkeä.
Illan päätteeksi minä, Teemu ja Mike katsoimme vielä Wonder Boysin. Se oli vallan hauska leffa, ja auttoi laskeutumaan alas pelinjälkeisestä leijailusta.
Perjantai, 16.7. 2004
Päivän fasismi: Jokin festari oli vallannut kaupunginteatterin viereisen aukion, joten alueella ei saanut pyöräillä, ja erään vartijan mukaan alueelle ei saanut viedä pyöriä edes taluttamalla. Vähemmästäkin on noustu barrikadeille.
Heti kun alkaa kuvitella seinäkiipeilyn taas sujuvan, voi mennä boulderille muistuttamaan itseään siitä, ettei oikeasti osaa mitään, tai ole oikeasti millään tavoin vahva tai kestävä. Puoli tuntia matalalla seinällä riitti viemään minut täysin loppuun. Kiipeämisen ohella opettelin tuiki tärkeää putoamisen taitoa: minun oli syytä oppia laskeutumaan jaloilleni siten, ettei oikea kantapää saisi pahaa tärähdystä. Onneksi tämä ei tuntunut kovin vaikealta.
Pelageyan kirjoittaminen ei edennyt hyvällä, joten panin sen etenemään pahalla. Tämä saattaa näkyä hahmojen laadussa. Tosin koin, että arabialaisesta kulttuurista olevan hahmon aloittaminen sanoilla "sanotaan - mutta Jumala yksin tietää totuuden" oli hyvä veto. Valitettavasti en muuten osaa kirjoittaa kuten Seheradze, tai edes kuin Abdul Alhazred...
Lauantai, 17.7. 2004
Päivän musiikki: Saunakaraoke, by Sorsa
Sopulilaakson allasbileitä oli taas siunattu sateisella ja kylmällä säällä, mutta se ei estänyt altaassa polskimista. Vesi oli Ripan sanojen mukaan "raikasta" ja vaati hetken tottua sen lämpötilaan. Kesäiset bileet ilman kesää, tuntuu vähän tämän vuoden teemalta.
Jo päivällä alkaneet bileet etenivät melko nopeasti saunaan, ja saunan jälkeen väsymys uhkasi kaataa ainakin minut. Chez Geek -peli aiheutti hetkeksi uuden energiapiikin, mutta sen päätyttyä useat ihmiset tuntuivat lähteneen koteihinsa, ja sosiaalisesta elämästä oli jäljellä enää paranoidikrääsän kauppaamista koskeva keskustelu.
Sunnuntai, 18.7. 2004
Päivän telkkarisankari: Andy Brennan
Tämä päivä olisi sään puolesta sopinut ulkojuhlintaan paljon eilistä paremmin, mutta muut velvollisuudet kutsuivat. Matkustin junalla takaisin Turkuun juuri sopivasti ehtiäkseni Tainan kanssa kiipeilemään. Olin vähän niin ja näin nukutun yön ja vähäiseksi jääneen ruuan vuoksi aluksi aika uuvuksissa, mutta energiataso kohosi parin seinän jälkeen. Jonkinlainen korkeampi taitotaso tuntui taas auenneen, koska nyt kokeilin menestyksekkäästi paria uutta reittiä ja etenin melkoisesti muutamalla vanhalla.
Kiipeilyn jälkeen laitoimme pöperöä. Juuri syönnin jälkeen Kaisa ilmestyi Merihakaan, ja katsoin hänen kanssaan Twin Peaksin ekan kauden loppuun. Oliko näitä jaksoja muka oikeasti vain seitsemän? Ilmeisesti toisessa kaudessa sitten olikin suurin osa tavarasta... ja sitä ei ole edes saatavilla DVD:llä.
Maanantai, 19.7. 2004
Päivän sitaatti: "Mä voisin myös sytyttää niiden talot tuleen, mutta siinä ei olisi mitään seksuaalista."
Nousin aamulla jo kahdeksalta lähteäkseni pankkiin ja yliopistolle. Jostain syystä olin arvioinut finanssini täysin pieleen, ja tilini oli mennyt miinuksille. Heitin sinne hieman lisärahaa ja laskeskelin, millä ihmeen ilveellä oikein eläisin kuun jäljelläolevat 12 päivää. Taitaa mennä visan vinguttamiseksi. Onneksi heräteostokset ihmeellisessä intternetissä ovat jääneet vähiin viime aikoina.
Lähes perinteinen kesälomanpuolitukseni koostui tänä vuonna Uuden käyttäjän oppaan loppuun asti väsäämisestä, sekä parista helpdesk-systeemin ylläpidollisesta toimenpiteestä. Periaatteessa olisin voinut nuo tehdä kotoakin käsin, tosin Suvin kuvien saaminen vaati atk-keskuksessa käyntiä.
Töiden jälkeen lomailu maistui taas paremmalta. Ajattelin lähteä Cosmiciin kirjoittamaan pelimatskua, mutta sitten tajusin, ettei minulla ole varaa gintoniciin tai edes teehen. Niinpä jäin kotiin olemaan luova. Luomisen oli tosin katkaista hirveä kriisi, kun pelkäsin huoneeni nielleen erään A4:n jolle olin joskus raapustanut pari kuvaa. Miten ihmeessä muualla kuin tietokoneella majailevat tiedostot saisi pysymään ojennuksessa? Olen joskus kuullut puhuttavan "kansioiksi" kutsutuista esineistä, mutta en nyt sentään ole niin sekaisin että uskoisin niitä olevan oikeasti olemassa.
Lisäksi siirsin kaikki Infocomin tekstiseikkailuni Macintoshille, katsoin Kaisan kanssa Twin Peaksia VHS:ltä, ja puhelin roolipeleistä. Nukkumaanmeno venyi aamukolmeen.
Tiistai, 20.7. 2004
Päivän ratkaisu: "Slide miniaturization access card through slot. Type 384."
Kuin alkoholisti ikään, kiipesin viimeiset rahani. Eikä kiipeilyni edes ollut yhtä hyvää kuin toissapäivänä. Sen jälkeen jäin miettimään, millä ihmeen pyöristysvirheillä oikein eläisin loppukuun. Ruokakaappien tarkistuksessa löytyi kohtalainen määrä pastaa ja juustoa, joilla varmaan pysyy selviää tämän viikon, mutta sen jälkeen pitänee keksiä jotain nokkelaa.
Pelailin myös Infocomin pelejä. Muistin yhä ulkoa Planetfallin ratkaisut, ja Deadlinessa pääsin hieman eteenpäin. Starcross kuitenkin hämmentää minua yhä, tosin se ei ole hyllyssäni ollutkaan kuin vasta pari vuotta ja olen pelannut sitä vain vähän.
Keskiviikko, 21.7. 2004
Päivän pelissä tapahtunut aliarviointi: Vastustajallani onkin paljon enemmän vääntöä kuin kuvittelin
Isäni katkaisi köyhistely- ja kurjisteluputkeni ja heitti tililleni euroja luettuaan Kokemuspisteistä rahojen loppumisesta. Hämmentävää, reaktioita kirjoituksiini ulkopuoliselta maailmalta. En koskaan totu näihin. Ei varmaan ole syytä valittaa.
Amber-Avalon -tarinan kolmas ja ilmeisesti viimeinen pöytäpelisessio pelattiin myös tänään. Peli oli melkoinen vuoristorata, johon sisältyi sekä hyviä ajatuksia ja voittoja että suurta tyhmyyttä ja pahoja tappioita. Peli oli fiiliksiltään hyvin aitoa Amberia, ja toi mieleen Nine Princes of Amberin klimaktisen taistelun Kolvirin portailla. Se myös päättyi kannaltani yhtä huonosti.
Pelin jälkeen olin aika lyöty, ja minua ahdisti ajatus siitä, että Benedict olisi oikeasti ollut paljon pätevämpi ja ennakkosuunnittelevampi kuin millaisena häntä pelasin. Kierot tai huolelliset juonet eivät koskaan ole olleet alaani, nopeassa improvisaatiossa olen paljon parempi.
Toivuimme katsomalla Gosford Parkin. Kaisa saapui myös paikalle, ja leffan jälkeen autoin häntä kuljettamaan lisää tavaraansa asuntoonsa. Jäin sinne nukkumaan purettuani sydäntäni peliahdistuksesta hänellekin.
Torstai, 22.7. 2004
Päivän harminaihe: Kahden hengen kajakki
Vietin laiskaa kesäpäivää nakuttelemalla Infocomin pelejä ja lukemalla typeriä uutisia. Sitten minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä Naantaliin melomaan. Melominen oli hauskaa silloin kun sitä kokeilin, joten tartuin tarjoukseen. Pian kävi ilmi, että tarjolla olisi vain yksi kahden hengen kajakki, joka tappoi inspiraationi.
Tunnetusti olen hyvin vaikea ihminen, ja varmasti monta kertaa vaikeampi kaikessa fyysiseen toimintaan liittyvässä. Eräs asia jolle olen erityisen alllerginen on fyysisen aktiviteetin koordinointi toisen ihmisen kanssa. Pidän melomisessa nimenomaan mahdollisuudesta porhaltaa omaan tahtiini ja haluamaani suuntaan veden pinnalla, ja kuunnella vain omaa lihaksistoani ja mieltymyksiäni siitä, mitä tehdä seuraavaksi. Ajatus siitä, että minun olisi jotenkin kommunikoitava tai otettava huomioon toinenkin ihminen tätä tehdessäni oli aivan suunnattoman vastenmielinen.
Olen muutenkin yleensä sitä mieltä, että mikä tahansa toiminnan hankaluus kasvaa eksponentiaalisesti kun siihen otetaan mukaan enemmän ihmisiä. En halua, että liikkuminen on vaikeaa. Siitä seuraa vaan turhautumista ja stressiä.
Kävin Cosmicissa pohtimassa peli-ideoita ja aikamatkailua. Kotona pelasin Lurking Horrorin alusta loppuun. Pelissä on todella hämärä tunnelma - se tuo elävästi mieleeni lumen saartaman Oulun yliopiston ja hiiviskelyni kyseisen laitoksen kellareissa varmana siitä, että koska tahansa jostain hylätystä teekkarien kiltahuoneesta hyökkää lonkeroinen hirviö kimppuuni.
Perjantai, 23.7. 2004
Päivän tunnelma: Pelageyan avaruusarabeja kirjoittaessani pihallamme majaileva Turun islamilainen yhdistys piti kovaäänistä menoa. Imaamin (vaiko mullahin?) ääni kaikui betonipihalla hienosti.
Pelageya-materiaalin kirjoittamisen ohessa luin synkeää tekstiä köyhdytetystä uraanista. En ollut koskaan aiemmin tainnut tajuta tämän aineen todellisen riskin olevan lähinnä kemiallinen toksisuus, vaikka tietenkin sen olisi pitänyt olla ilmeistä 4 miljardin vuoden puoliintumisajasta.
Muu joukkue pelasi taas Warhammeria, mutta minun molemmat hahmoni olivat ulkona kuvioista joten pysyin poissa tieltä. Pelin päätyttyä lämmitimme saunan ja puhuimme joutavia. Tommi ja Heta lahjoittivat ylimääräiset mukana olevat kiuasbrikettinsä Merihaan saunalle havaitessaan sen elävän puutteessa.
Lauantai, 24.7. 2004
Päivän poliittinen pilapiirros: This Land - Bush ja Kerry musisoivat. Poliittiselta sisällöltään epätarkka, mutta varsin hupaisa.
Kaisa pelautti pitkän tauon jälkeen Phantomsia. Tauko näkyi kyllä - pelinjohto oli ruosteinen ja epäitsevarma. Ehkäpä asiat tästä vielä paranevat.
Päivään ei oikein mahtunut mitään muuta. Luvattua ukonilmaakaan emme saaneet. Pelin jälkeen juttelin vielä Kaisan kanssa yleisen pelinjohtamisen vaikeudesta, ja katsoimme yhden jakson Twin Peaksia.
Sunnuntai, 25.7. 2004
Päivän miettiminen: Planetaryn tarinankerronnallisten keinojen käyttäminen roolipeleissä. Varmaan vaikeaa tehdä juuri oikealla hienovaraisuudella.
Jaakon päivä tuli, enkä ollut koko heinäkuun aikana käynyt kunnolla uimassa. En tehnyt sitä tänäänkään, mutta sen sijaan menin kiipeilemään Tainan kanssa. Kiipeily oli miellyttävää ja me molemmat jopa edistyimme kohtalaisesti. Kun kätemme eivät enää kantaneet, jatkoimme ajanhaaskausta syömällä, shoppailemalla ja puhelemalla.
Tainan palattua kotiin en saanut tehtyä mitään järkevää, joten jäin lukemaan Planetaryja. Kolmas albumikin oli ilmestynyt, se täytyisi saada jostakin. Laatusarjakuva innosti minua pelinkirjoittamisen suuntaan, mutta kun lopetin lukemisen, kello oli kaksi aamulla ja nukkumaanmeno tuntui järkevämmältä optiolta.
Maanantai, 26.7. 2004
Päivän tietokonepelilausahdus: "Oh No!"
Taika herätti minut ruuanlaittoaikeillaan. Kauppakeikan jälkeen laadimme hummusta, josta tuli häkellyttävän maukasta ja täyttävää. Myös Taikan pyörä saatiin pois viemästä tilaa varastostamme.
Rajoilla jatkui tauon jälkeen. Nuoret supersankarimme saivat kohdata sisäisiä hirviöitään, vaihtelevalla konkreettisuuden tasolla. Jäin kaipaamaan lisää sankaritarinoita tämän jälkeen.
Pelin jälkeen jäin kirjoittamaan huomista Rising Apocrypha -sessiota. Janosin löytämä selaimella pelattava Lemmings oli vähällä tuhota tuotteliaisuuteni.
Tiistai, 27.7. 2004
Päivän pelikommentti: "Mä ymmärrän ettei sulla ole myötätuntoa kanssaihmisiäsi kohtaan - se on geneettistä." Tai jotain sinne päin.
Kirjoittelin aamusta alkaen Rising Apocryphaa, mitä nyt välillä söin pikaisesti Tainan kansa lounasta. Iltakuudella pääsimme pelaamaan.
Jos peli ei olisi ollut harmillisen hajanainen, se olisi minusta ollut oikein onnistunut. Tällaisenaan se oli hetkittäin varmaan piinaavan tylsä pelata, mutta toisaalta aina välillä se toimi juuri niin kuin olin Apocrypha-kampanjaa suunnitellessani toivonut: samoja tapahtumia katsotaan kahdelta eri suunnalta, ja molempiin pelaajaryhmiin vaikuttaa samojen NPC:ien päähänpistot. Tällä kertaa Apocryphan nuorempi polvi käytti aikaansa juonittelemalla umpikieroja vanhempiaan vastaan. Menestys oli vaihtelevaa.
Pelin jälkeen minulle jäi ainakin melko hyvä fiilis.
Keskiviikko, 28.7. 2004
Päivän tietoteknis-arkistollinen oivallus: Wordin Endnote-toiminnon avulla voi tehdä hyödyllisiä pop-up -ikkunoita ylitäysiin dokumentteihin.
Kirjoittaessani eilisen pelin jälkeistä lisämateriaalia huomasin, että tiedosto joka sisältää Abyss-maailman hahmostatistiikan on karvan vaille sata sivua pitkä. Ja tässä ei siis ole pelimaailman hahmoista mitään muuta kuin pelitekniikan. Laskujen mukaan hahmoja oli 422. Kuolleita oli 43. On hyvä, että tietotekniikka kehittyy jatkuvasti, niin tekstinkäsittelyohjelmani jaksaa käsitellä paisuvia pelimaailmatiedostojani.
Käytin lähes koko päivän pelinkirjoitteluun. Illalla Taika soitti terminaalisen tylsyyden kourissa, ja pyysi minua kävelylle. Lähdin, vaikka jalkani ei ole kävelyretkistä kauheasti pitänytkään. Haahuilimme Kakolanmäelle ja takaisin. Ajatukseni olivat yhä varsin jumissa peleissä, enkä varmaan ollut hyvä minkään tylsyyden karkoittamiseen.
Kotiin palattuani jatkoin pelimatskun kirjoittamista. Pelaajahahmojen umpikierojen vanhempien, mahtavien maagien puolustautumiskeinojen ja omituisten organisaatioiden kartoittaminen piti minut hereillä aamuneljään saakka. Silloinkaan en olisi vielä malttanut käydä nukkumaan.
Torstai, 29.7. 2004
Päivän keskustelunaihe: Galactuksen pikku apulaiset. Järjettömiä jo 60-luvulla
Kesäloman loppuosa tuntuu aina hysteerisen kiireiseltä, kuin sitä yrittäisi pakata pariin kolmeen päivään kaiken sen vapaa-ajan jota on muutoin hukannut. Tähän päivään mahtui ruuanlaittoa, kiipeilyä, Warhammerin pelaamista, Cosmicissa istumista ja sen jälkeen Aleksin luona muiden ihmisten kanssa hengaamista myöhään yöhön.
Sosiaalisuus oli hauskaa. Ovatko ihmiset vaan olleet piilossa lomalla vai olenko minä ollut tapani mukaan simpukankuoressani?
Aioin vielä kirjoittaa yöllä peliä, mutta väsymys voitti.
Perjantai, 30.7. 2004
Päivän virheilmoitus: "Bad magic." En voi kuin olettaa, että tuota ei ole koskaan tarkoitettu loppukäyttäjien silmille.
Loppuloman vauhdikas tahti jatkui. Aloitin päivän tietokoneiden säätämisellä, mutta käytyäni ulkosalla auringonpaisteessa tulinkin siihen tulokseen, että menisin uimaan. Pyöräilin Kaisan kanssa Uittamolle juuri parahiksi sateen alkaessa. Vesi oli kylmää ja sitä tuli kaikkialta, mutta uiskentelu oli silti nautittavaa.
Kotiin palattuani jatkoin taistelemista PC-raudan kanssa. Tavoitteeni oli päästä eroon koneenraadoista, jotka makaavat huoneessani: tätä tarkoitusta varten minun oli saatava koneet jonkinlaiseen toimintakuntoon jotta kehtaisin antaa ne pois. Operaatio oli hankala niin insinööritieteellisiltä kuin sosiaalisiltakin aspekteiltaan, mutta lopulta vanha rauta löysi uusia koteja.
Illalla sain speksit, joiden mukaan tehdä Traveller-kampanjaan uusi hahmo. Deadline huomenaamulla yhdeltätoista. Mutta ropehahmojen kirjoittaminen itselleni ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa hommaa; kyllähän sitä aina joku ideanpoikanen löytyy. Toisinaan kummastelen, miten hidasta omien uusien hahmojen luominen on monille tuttavistani. Onko nyt niin, että tämä on tärkein taito, jonka olen 22 vuoden roolipelaamisesta oppinut?
Lauantai, 31.7. 2004
Päivän salakolo: Peiliovien takana oleva makuusoppi. Minäkin haluan tuollaisen.
Heräsin antamaan ensimmäisen ylimääräisistä tietokoneistani pois, ja lähdin sitten pelaamaan Travelleria. Pelin alku takkusi, mutta sitten päästiin itse asiaan ja eteneminen oli aivan miellyttävän vauhdikasta. Uusi hahmoni pääsi mukaan vaivattomasti, ja etenkin miehen ammatti pornoteollisuuden kykyjenetsijänä herätti muussa seurueessa hilpeyttä sekä huonoja ideoita.
Seitsemän maissa peli päättyi. Seuraavaksi livahdin Naantaliin lähtevään bussiin ja päädyin Hetan ja Tommin tupaantuliaisiin. Heillä on ihan oikea talo, jännää. Paikalla olivat jopa Amerikasta saapuneet Eppu ja Erik. Eppu oli kuulemma kouluttanut puolisonsa ymmärtämään suomea, tai ainakin suurin osa keskusteluista käytiin piittaamattomasti suomeksi.
Iltaan kuului saunomista, tarinointia yliopiston seikkailijaprofessoreista ja erilaisille päättömille ilmiöille nauramista. Ei hirvittävän energistä, mutta aivan miellyttävää. Sain jopa Sadun autolla kyydin takaisin kaupunkiin.
Tupareiden jälkeen juttelin vielä Kaisan kanssa, ja sain omista toimintatavoistani oivalluksen, joka masensi minua jonkin verran. Mutta yöllä on helppo tulla alakuloiseksi; päätin jättää lopullisen arvion aamuun.