Joulukuu 2003: Huonoa käytöstä
Maanantai, 1.12. 2003
Päivän uusiosana: Tekopyhimys
Aiempina vuosina Kokemuspisteitäkin lukeneet tuttavani ovat halunneet hankkia minulle joululahjoja. Olen yrittänyt (onnistuneestikin) sanoa joillekin heistä, että en tarvitse tai tahdo mitään. Kaupallinen joulu on minusta maailman vastenmielisimpiä asioita, ja vastustan sitä vimmaisesti. En minäkään osta koskaan muille joululahjoja, tosin tämä johtuu yhtä paljon kosmisiin mittoihin yltävästä aikaansaamattomuudestani kuin vaahtosuisesta materialismin tuomitsemisesta.
Silti jotkut itsepäisesti tahtovat lahjoa minua, ja sanovat tulevansa siitä onnellisiksi. En kai minä moista voi kieltääkään, joten esitän lahjatoivomuksen: sekä joulu- että syntymäpäivälahjaksi otan vastaan aina erittäin mielelläni kuitteja lahjoituksista, joita on tehty vaikkapa Amnesty Internationalille, Greenpeacelle tai muulle ympäristön hyvinvointia tai ihmisarvoista elämää ajavalle kirkkoihin tai uskontoihin sitoutumattomille hyväntekeväisyysjärjestöille.
Noiden kahden järjestön kanssa lahjoitus ei voi mennä kovin pahasti metsään. Muitakin lahjoituskohteita saa toki keksiä, mutta niiden kanssa kannattaa ottaa huomioon, että olen vainoharhainen salaliittoteoreetikko ja saatan hyvin kuvitella tietäväni lahjoituskohteenne kytköksistä kansainvälisen megakorporaation Elämästä helvettiä -projektiin.
(Ei kuitteja oikeasti tarvitse lähettää, mutta menneisyydessä kun yritin ehdottaa, että ihmiset lahjojen lähettelyn sijasta antaisivat rahaa ansaitseville kohteille, vastaukseksi tuli "muttakun me tahdotaan että sä saat jotain kivaa". Kuitti kelpaa tähän hyvin - se on konkreettinen osoitus siitä, että hyvää työtä tekevä järjestö on saanut lahjoituksen. Paljon mieluummin otan vastaan palan paperia, kuin vähän lisää turhaa krääsää jo ennestään kaaoksen vallassa olevaan huoneeseeni.)
Vilkkaan työpäivän jälkeen pääsin rentoutumaan Rajoilla-pelin pariin. Supersankarillista viuhtomista ja metelöintiä täydensivät olennaiset hahmonkehitykselliset pointit. Nautin aivan valtavasti tästä teinisupersankarin kasvutarinan pelaamisesta, vaikka ajoittain se onkin tosi tuskallista.
Tiistai, 2.12. 2003
Päivän toivelaite: Vedenkestävä kannettava tietokone, jota voisi käyttää vaikka saunassa.
Työpaikan taannoisten kehityskeskustelujen palautetta käytiin läpi tänään Naantalin kylpylässä. Palaute ei sisältänyt suuria yllätyksiä, mutta oli aika antoisaa silti kuulla, mitä muut olivat työympäristöstään ja hommistaan mieltä.
Palautteen puimisen jälkeen siirryttiin kylpylän puolelle. Heikosta tasapainostani huolimatta en onnistunut liukastumaan, mutta uiminen rikkinäisellä jalalla osoittautui yllättävän hankalaksi puuhaksi. Ensin kuvittelin, että jalkaani sattui polskiessani, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että kipu ei viestinyt mistään oikeasta uhasta, vaan ainoastaan siitä, että käpälän yliherkät hermot eivät osanneet suhtautua ympäröivään veteen. Pitäisi varmmaan alkaa uida säännöllisesti ja totuttautua tähänkin tuntemukseen.
Viivyimme kylpylän altaissa, ravintolassa ja baarissa puoli yhdeksään saakka, ja puhuimme levottomia. Sen jälkeen muutamat kollegani jatkoivat vielä toiseen baariin, minä lähdin viettämään iltaa kissan kanssa.
Keskiviikko, 3.12. 2003
Päivän suuri sankari: Hermanni Hiiri
Vaihteeksi sain kirota Applea alimpaan helvettiin, kun pöydälleni laskeutui vanhempi PowerBook johon minun piti päivittää OS X. Päivitysoperaatio sujui tuskattomasti siihen pisteeseen saakka, kun oli tarkoitus testata DVD-soitinta koneella. Sitä ei löytynyt koko laitteesta.
Lievän penkomisen jälkeen kävi ilmi, että tähän nimenomaiseen malliin Applen DVD-soitinta ei OS X:ään ollutkaan. Älytöntä kyllä, edellisessä käyttöjärjestelmäversiossa se oli toiminut aivan moitteettomasti.
Tämän olisin voinut tietysti selvittää etukäteenkin, ja se etten sitä tiennyt oli toki oma mokani. Naamaani veti ärtymyksen irveeseen lähinnä kuitenkin se, että kyseinen laite oli virallisesti OS X:ää tukeva, mutta vaikka sekä sen rauta että softa olivat Applen suunnittelemia tai ainakin valitsemia, ja vaikka Apple oli aiemmin tehnyt laitteella toimivan DVD-soittimen, se ei jostain syystä kyennyt saamaan sellaista aikaan uudemmalle käyttöjärjestelmälle. En keksinyt mitään järkevää syytä tällaiselle rammalle toiminnalle. Onko tavoitteena saada ihmiset ostamaan uudempi macci, vaiko vähentää OS X:n myyntiä vanhemmille laitteille, vaiko vain jokin täysin inhimillisen käsityskyvyn ulottumattomissa oleva juttu?
Lauhduin hieman katselemalla Studio Julmahuvia Miken ja Sadun kanssa. Sarjan suunnaton nerokkuus inspiroi minua kirjoittamaan peliäkin. Tekisi mieli pelauttaa jotain rakenteeltaan täysin päätöntä ja tunnelmaltaan epätodellista, vähän samaan tapaan kuin Stir Crazy vuosia sitten.
Torstai, 4.12. 2003
Päivän outous: Kissa leikkasi hiuksiaan, eikä näytä enää hipiltä.
Hyvät päivät eivät näytä tällaisilta. Mäkintoosa äksyili yhä DVD-näyttäjänsä tähden, käpälää särki, miellyttävimmän ikinä väsätyn räiskintäpelin jälkeläinen näytti kärsivän ikävistä tyhmistämisistä, eikä syömäänkään päässyt väijymättä iäisyyksiä tiskillä. Koekäyttämästämme helpdesk-järjestelmästä löytyi merkistöongelma; sitä selvitellessäni jäi päälle ärsyttävä käytäntö viestiä yksistään ääkkössanoilla.
Töiden jälkeen syötin Taikalle kokeellisia allergialääkkeitä (kiertäköön vahinko) ja osoitin tekopyhyyteni käyttämällä koko veronpalautukseni Anttilan alennusmyynnistä saataviin DVD:eihin. Se siitä ei-materialistisesta joulusta. Vastineeksi pitää varmaan sijoittaa puolet varoistani jollekin kodittomien delfiinien säätiölle.
Päivän suunta oli kuitenkin jo kääntynyt nousuun. Cosmicissa väkeä oli paljon ja puheenaiheet vaihtelivat rauhoittavista lääkkeistä uudenvuodenbileisiin. Eikö sellaisia muka kukaan ole oikeasti järjestämässä tänä vuonna?
Sain kuulla, että illalla olisi mahdollisuus myös mennä Klubille kuuntelemaan venäläisen bändin soittamaa B-kauhuleffamusiikkia, ja hetken epäröinnin jälkeen minä ja Kaisa päätimme suunnata sinne. Kuuntelimme kaksihenkisen Messer Chupsin soittamaa hassua elektro/noise/whatever -settiä vajaan tunnin. Ovelaa musiikkia, ei sellaista jota haluaisin välttämättä kuunnella normaalioloissa, mutta kylläkin sellaista jota tuen mielelläni.
Perjantai, 5.12. 2003
Päivän todistusaineisto: .bash_history
Tänään ohjelmassa oli taas dekkarin leikkimistä. Tavallaan se oli kiinnostavaa, mutta enimmäkseen vain tympi että moista oli tehtävä. Jos se nyt jonkun harteille kaatui, niin otin sen kyllä mieluiten itselleni. Tutkimusenetelmäni eivät varmaankaan olisi saaneet kansalaisoikeusjärjestöjen hyväksyntää, mutta sentään en julistanut ketään "laittomaksi taistelijaksi" ja sulkenut keskitysleirille.
Eilisiltana Jaakon kadottama kännykkä löytyi minun laukustani. Sisäinen kleptomaanini on ollut taas vauhdissa, näköjään. Sumplin puhelimen palauttelua, raahasin kaupasta kauheasti tavaraa huomisia bileitä varten, ja yritin kirjoittaa pelejäkin. Muutaman lauseen jälkeen päädyin television eteen katsomaan Miken ja Kaisan kanssa kahta ensimmäistä Painajainen Elm Streetillä -leffaa. Teinikauhu on hyvää silloinkin kun se on huonoa.
Mike yritti suostutella minua ja Kaisaa lähtemään vielä katsomaan Underworldin yönäytöstäkin, mutta kolme leffoihin haaskattua tuntia päivältä riitti minulle.
Ilmoitin myös Pelargirin ympyrä -livepelin järjestäjille, että olen tulossa peliin. Suurta innostusta ei oikeastaan ole, mutta se johtunee vain harmaasta loppusyksystä. Peli vaikuttaa sentään laadukkaalta.
Lauantai, 6.12. 2003
Päivän joululahja: Lauluääni. Sain sen pukilta todistajien läsnäollessa. Nyt kukaan ei enää voi väittää, ettei minulla olisi sellaista.
Ennen Sopulilaakson pikkujouluja pistäydyin vanhempieni luona Porvoossa. He olivat taas vaihteeksi lähdössä itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentinlinnaan, ja oli jotenkin hämärää katsella heidän valmistautumistaan samalla kun puhelimeeni tipahteli tekstiviestitse tilanneraportteja kuokkavierasjuhlissa olevilta kavereiltani. Heidän lähtiessään linnaan sain kyydin Sopulitielle samalla taksilla. Täydellinen surrealistisuus olisi saavutettu, jos olisin itse ollut menossa kuokkavierasjuhliin - olisin voinut jäädä taksista pois vähän ennen linnaa, ja välittömästi muuttua riehuvaksi mellakoitsijaksi aiempaa kyytiäni vastaan.
Pikkujouluissa oli kohtalaisesti väkeä ja hyvää syötävää. Olin syystä tai toisesta aika väsynyt, ja sen seurauksena harvinaisen passiivinen bilettäjä - enimmäkseen vain istuin tai lojuin paikallani. Yleensä tällainen suhtautuminen johtaa tylsiin tai ahdistaviin bileisiin, mutta jostain syystä tällä kertaa näin ei käynyt, ja olin kovinkin seurallinen. Jutut olivat täysin päättömiä mutta se nyt kuulunee asiaan.
Jo kahden aikaan aloin olla aika pysähtynyt, ja nukkumaanmeno alkoi houkuttaa. Kristiina tarjosi minulle kyytiä ja yösijaa Lummetiellä, ja otin ne ilomielin vastaan.
Sunnuntai, 7.12. 2003
Päivän havainto: Kadonneen aarteen metsästäjät näyttää ja kuulostaa Star Warsilta, joskin on sitä kaikin tavoin laadukkaampi.
Kahden maissa olin päässyt Kristiinan kanssa jaloilleni ja selvinnyt keskustaan etsimään ruokaa. Syötyämme minulla oli kolme varttia aikaa seuraavan junan lähtöön, joten kävimme vielä Akateemisessa kirjakaupassakin. En edes muistanut, milloin olin viimeksi ostanut kirjoja, mutta nyt käytin parikymmentä euroa scifiin - Alastair Reynoldsin Revelation Space ja Kim Stanley Robinsonin The Years of Rice and Salt lähtivät mukaani. Ehkä joululomalla ehdin leffojen katsomisen lisäksi lukeakin vähän.
Kotiin päästyäni käytin aikaani tosi tuotteliaasti Indiana Jonesien parissa. Leffat olivat onneksi aika inspiroivia pelinkirjoittamista ajatellen.
Maanantai, 8.12. 2003
Päivän järkiinsä tuleminen (?): David Gerroldin webbisivu on vähin äänin pudottanut kiihkoamerikkalaisen kansilehtensä. Hyvä, viimeiset kaksi vuotta suorastaan nolotti myöntää, että pidin miehen kirjoja hienoina ja älykkäinä.
Joululoman prologi - viimeisen työviikon maanantaille otettu lomapäivä - lähti käyntiin huonosti, kun alakerran remontoijat alkoivat porata ja hakata seiniään aamukahdeksalta. Yritä siinä sitten ottaa rennosti. Muutenkin jostain tuli syyllinen olo kun en ollut töissä, varmaankin kaikuja sairasloma-ajoilta.
Olin päättänyt tänään tehdä kaikkea sellaista, mitä muuten jäisi tekemättä. Tähän kuului vakuutusyhtiössä käynti, silmälääkäriajan varaaminen ja erikoispohjallisia valmistavalle firmalle soittaminen. Nimenomaan kummallisen muotoiseen jalkaani suunnitellun kengän tai ainakin pohjallisen hankkiminen on tarpeen, muuten kinttu kipeytyy aivan tarpeettomasti kävellessä.
Muiden hommien ohella kirjoittelin pelimateriaalia. Junamatkoillla olin tuottanut aivan mukavasti raakadataa, jota jäsentelin ja yhdistelin. Kun kirjoitteleminen lakkasi sujumasta, lueskelin Revelation Spacea. Reynoldsin yhdistelmä villiä ja kovaa scifiä vetosi minuun edelleen. Relativistisen fysiikan mukainen valoa hitaampi avaruusmatkustus tekee mainioita asioita ajalle.
Tiistai, 9.12. 2003
Päivän pöljä linkki: Pmalmia - julmaa parodiaa kavereiden sotamuistoista ja toisten ihmisten suurista projekteista.
Fysioterapeutilla on aina miellyttävämpää kuin lääkärissä. Syynä lienee, että lääkärissä tulee aina käsiteltyä sitä, mikä on rikki ja mitä menneisyydessä on tapahtunut, fysioterapeutilla taas käydään läpi sitä, mitä on tehtävä tulevaisuudessa. Selvästi otan mieluummin vastaan toimintaohjeita kuin pohdin menneitä mokia. Tänään ohjelmassa oli vain jalan mittailu erikoispohjallista silmällä pitäen, mutta sekin oli tervetullutta. Ehkä jalkaan pohjallisen saamisen jälkeen sattuu vähemmän kävellessä.
Warhammerissa hahmojemme uskonnolliset erimielisyydet kasvoivat. Minun hahmoni haastoi riitaa parin jumalan kanssa, ja oli vähällä päästä hengestään vaivansa palkaksi. Ja sitten muu joukkue vielä kuvittelee, että jumalat ovat jonkinlainen ratkaisu ongelmiin.
Pelin jälkeen olin pelaajana aivan suunnattoman turhautunut - mitä ilmeisimmin hahmon fiilikset olivat seuranneet minua oman elämäni puolelle. Käytin tunnin verran itseterapointiin ja etäisyyden ottamiseen hahmoparastani. Jännittävää sinänsä - hahmoni on 18, ja hänellä oli tosi aito "maailma on epäreilu eikä kukaan tajua mua" -olo. Onneksi en itse enää saa vastaavia muuten kuin pelien kautta.
Keskiviikko, 10.12. 2003
Päivän neronleimaus: Englannin kielestä puuttuu sana 'vitutus', huomasi Juhana.
Vihani roskapostittajia ja virustenkirjoittajia kohtaan alkoi kiipeillä lähes henkilökohtaisuuksiin menevälle tasolle. Yhdessä nämä veijarit ovat saaneet aikaan sen, että kansainvälinen tietoverkko on lähestymässä täysin käyttökelvotonta tilaa. Sähköposteista suurin osa on silkkaa roskaa, ja on enemmän sääntö kuin poikkeus että ensimmäistä konettaan verkkoon liittävä peruskäyttäjä saa saman tien viruksen riesakseen. On se vaan mainiota, miten niin pieni joukko ihmisiä voi yksinkertaisilla tempuilla aiheuttaa niin paljon harmia niin monelle. Tavallaan todella kuvaava näkemys ihmisyydestä yleensä, luulisin.
Kansainvälinen ihmisoikeuspäivä ei koskenut roskapostittajia vaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja asevientiä. Kävelin Amnestyn kynttilämielenosoituksessa lyhyen matkan, kuuntelin pari sanaa järjestön edustajilta, enkä pannut rahaa keräyslaatikkoon. Sen tekeminen olisi tuntunut jotenkin feikiltä, pelkältä sosiaaliseen kelpoisuuteen tähtäävältä eleeltä, kun kuitenkin lahjoitan järjestölle rahaa joka kuukausi. Vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että rahan lahjoittamisella on myös sosiaalinen vaikutus: jos annan itse rahaa keräykseen, ympärilläni olevat ihmiset ovat myös taipuvaisempia lahjoittamaan.
Mielenosoituksessa olleet yo-kyläläiset olivat lähdössä roolipelaamaan, eivätkä tulleet minun ja Miken kanssa syömään. Ruuan jälkeen katsoimme Swingersin, joka oli varsin unettava elokuva. Sen päätyttyä menin saman tien nukkumaan, vaikka kello ei ollut vielä paljon mitään.
Torstai, 11.12. 2003
Päivän dialogi: "Sinä olet hirviö!" - "Ei, minä olen näytelmäkirjailija!" - "Se on vielä pahempaa!"
Pitkästä aikaa töissä poltin oikeasti päreeni puhelimessa, ja huusin käyttäjäparalle melkein suoraa huutoa puhelimessa. Siitä huolimatta hävisin niinsanotun keskustelumme. Minulta puuttuu selvästi hyvälle riitelijälle olennainen ominaisuus olla kuuntelematta lainkaan vastapuolen argumentteja. (Monet ovat kyllä väittäneet, ettei minulla oikeasti tätä heikkoutta olisi ja että kuvittelen vaan.)
Huutokilpailun tuloksena kuitenkin sain oivalluksen siitä, miten voisin helpottaa omaani ja muiden työtä huomattavasti. Se ei vaatisi kuin hieman suostuttelua, cgi-skriptausta ja html:ää. Heittäydyin työhön saadakseni miniprojektini päätökseen huomiseksi, ja maltoin tuskin lähteä töistä katsomaan Kaunotarta ja hirviötä.
Teatteri ei ole edelleenkään minun juttuni, mutta Mike oli kutsunut minut sekä muita ihmisiä vapaalipulla katsomaan kirjoittamaansa näytelmää, ja ajattelin, että ehkä yksi teatterissa käynti vuodessa on sopiva määrä (Catsia ei lasketa). Hieman odotusteni vastaisesti oikeasi pidin Kaunottaren ja hirviön muistakin osista kuin siinä olleesta parista sisäpiirin vitsistä; etenkin näytelmässä vilaukselta näkyvä D'Artagnan oli varsinainen riemastuksen aihe kaltaiselleni supersankarifanille.
Näytelmän päätyttyä siirryttiin Cosmiciin, jossa todella huonoista herjoista saatiin irti luvattoman paljon komiikkaa.
Perjantai, 12.12. 2003
Päivän harmi: Ei peliä
Vuoden viimeinen työpäivä vilisti ohi vauhdilla, ja yritin pysyä tahdissa mukana sekä saattaa päätökseen eilen aloittamaani hanketta. Jos palomuuriylläpitäjämme ei olisi ollut sairaana, olisin saattanut onnistuakin; nyt operaatio jäi vielä kesken. Pitää varmaan ensi viikolla paiskia vähän töitä vaikka lomalla olenkin.
Kotiin päästyäni oli tyypillisen typertynyt loman aloittanut olo. Päivälle kaavailtu Rising Apocrypha -sessio oli peruutettu Suvin kurkkukivun takia, joten keskityin lukemaan. Kun Revelation Space loppui, aloitin Years of Rice and Saltin. Se tuntui aluksi vähän hajanaiselta makuuni, mutta Mars-trilogian minuun jättämän luottamuksen voimin uskoin, että tulisin pitämään siitä.
Kissa ilmestyi myös paikalle, ja vailla parempaa tekemistä menimme kylpyyn juttelemaan valaistumisesta. Kumpikaan meistä ei tainnut sellaista kokea.
Lauantai, 13.12. 2003
Päivän hirviö: Sienijumala
Traveller oli taas oma itsensä. Kun se oli parhaimmillaan (eli hahmojen väitellessä tieteestä ja tekniikasta) se oli oikein nautittavaa. Suurimman osan ajasta tahti oli vain kiduttavan hidas, jopa niin että syyllistyin pelaajan perisyntiin ja pelasin Eliteä kannettavallani kun mitään hahmoani koskevaa ei tapahtunut. Aloitin tyhjästä ja pääsin Mostly Harmlessiksi sekä keräsin rahaa ainakin 400 krediittiä. Aika hyvin, kun huomioi että viimeksi pelasin tätä loistopeliä yli 15 vuotta sitten.
Pelin loputtua maailma ulkona oli lumen peitossa. Jokin outo ilmiö oli viskannut minun pyöräni monen metrin päähän ja kumoon, samoin kuin viereisen pyörän, ja joitain muita satunnaisia pyöriä kotimatkani varrella. Asennevikainen polkupyöriä vihaava sarjakaataja, joka kulkee samaa reittiä kuin minä?
Sunnuntai, 14.12. 2003
Päivän löytö: Irakin ex-hallitsija
Black Apocrypha lähti liikkeelle hieman vaisusti. Alkuperäiset suunnitelmani peliä varten olivat vähän hukassa Rising Apocrypha -session peruunnuttua, joten pelin alkupuoli oli melkoista hakemista. Kuitenkin jossain vaiheessa peli pääsi käyntiin, ja se sisälsi pari oikein mainiotakin hetkeä. Vaihteeksi ongelmia ei edes ratkottu väkivaltaisesti.
Pelit olivat vieneet huomioni niin täysin, että vasta illalla huomasin Saddamin jääneen vangiksi. En oikein tiennyt, miten tähän suhtautuisin; tavallaan olin hyvilläni, että mies palasi julkisuuteen, ja jos hänelle järjestettäisiin oikeudenkäynti, siinä kävisi luultavasti ilmi kuningas Georgen kannalta hyvin kiusallisia asioita. En kuitenkaan kyennyt uskomaan, että asioiden annettaisiin mennä aivan niin mutkattomasti.
Maanantai, 15.12. 2003
Päivän lukijapalaute (eilisen merkintään epäluuloisuudestani Saddamin pääsystä oikeuden eteen): "Niin. Jack Ruby." Oma veikkaukseni kyllä on, että Saddamin ei anneta kuolla, mutta ehkä häntä vastaan tehdään murhayritys jonka jälkeen hänet pitää piilottaa jonnekin eikä ainakaan viedä minnekään julkisen tuomioistuimen lähellekään...
"US Defence Secretary Donald Rumsfeld said [Saddam Hussein] was being accorded the privileges of being a prisoner-of-war under the Geneva Convention although America was "not defining him as such"." kertoi BBC. Mikäs hän sitten on, laiton taistelija vai? Tämä farssi alkoi jotakuinkin niin hyvin kuin saattoi odottaakin.
En pidä tilanteista, joita en käsitä, ja Saddamin kiinni jääminen oli tottavie sellainen. Kuka hyötyy? Saako sotahullu amerikkalaishallinto muutettuua Saddamin vangitsemisen valtavaksi kansansuosioksi ja sitä kautta uudeksi presidenttikaudeksi kuningas Georgelle, vai korostaako miekkosen pysäyttäminen vain mediassa sitä, että amerikkalaiset ovat Irakissa nyt kaikkien arvioiden mukaan ei-toivottuina vieraina? Olisin kuvitellut, että jokseenkin pahinta mitä gringoille voi tapahtua on, että Saddam jää elävänä kiinni, mutta olinko taas väärässä? Kätkeekö CIA nyt salamannopeasti aavikolle kemiallisia aseita, jotka sitten yhtäkkiä löydetään Saddamin kuulustelujen jälkeen? Ketä auttaa se, että dollari nousee hetkeksi, mutta romahtaa sitten takaisin kun ihmiset tajuavat, että mikään ei todellakaan muuttunut? Ah paranoiaa.
Yrittäessäni ymmärtää maailman menoa joululomani alku oli mennä ohi aivan huomaamatta. Minut kuitenkin napattiin mukaan tekniseksi asiantuntijaksi Kaisan uutta tietokonetta hankkimaan. Olin olettanut, että kaupasta lähtisi mukaan pikkuinen iBook, mutta sen sijaan kissalle järjestettiinkin kaksitoistatuumainen PowerBook.
Kun lakkasimme leikkimästä uudella ompulla, syvennyin katsomaan Edge of Darknessia, joka oli Jarilta lainassa. Sarja oli melkeinpä mykistävän hieno - monimutkainen, vaikeasti ennalta-arvattava ja todella kylmä sekä säälimätön. Se jätti juuri oikealla tavalla pahan ja joulumielisen olon.
Tiistai, 16.12. 2003
Päivän kriittisempi lukijapalaute: "Sinähän olet hyväuskoisella tuulella nykyisin. Missä ovat kommentit Saddamin kaksoisolentojen armeijasta? ... Kesyjä kommentteja =D" Pyrin olemaan paranoidimpi tulevaisuudessa.
Kaisan Phantoms-kampanja jatkui taas. Toinen pelisessio oli nähtävästi kissallekin hankala pelauttaa, koska pelin alku oli varsin kankeaa. Jossain vaiheessa tahti kuitenkin parani ja peli alkoi taas vetää mukaansa.
Pelin lomassa yritin Rikun kanssa ratkoa ongelmia Sadun PowerBookista. Koin oloni aika hölmöksi: olen jo vuosia vaahdonnut kaikille kuinka Apple tekee laatukoneita jotka oikeasti toimivat, enkä pitänyt ajatuksesta että ne tuttavapiirin ihmiset jotka niitä päätyvät ostamaan alkavat kokea laitteissaan selittämättömiä ongelmia. Osa pulmista onneksi saatiin poistettua, mutta joitain myös jäi. En tule ollenkaan onnelliseksi jos kissankin ostama lähes samanlainen laite alkaa sekoilla.
Keskiviikko, 17.12. 2003
Päivän merkkipäivä: Sata vuotta motorisoitua lentoa.
Selvästikään en ole vielä läheskään riittävän kiero, kun en tullut ajatelleeksi että jos Saddam todetaan mielenvikaiseksi, ei kukaan kiinnitä huomiota hänen kertomuksiinsa siitä, miten Yhdysvallat aikanaan aseisti hänet. Tämä ratkoisi kauniisti kuningas Georgen ongelman, ilman että hänen tarvitsisi myöntää nolosti Saddamin hirttäytyneen sellissään tai tulleen salamurhatuksi.
Vaan miten pitäisi tulkita se seikka, että Bush pitkästä aikaa taas mainitsee Ossi Ladeninpojan? Eikös tämäkin rättipää ollut parasta unohtaa, kun hänen vangitsemisoperaationsa epäonnistui nolosti?
Vainoharhaisten ajatusten lomassa päiväni sujui enimmäkseen vetelehtiessä, ja jaksoin pukea päälleni vasta käydessäni kissan kanssa syömässä. Tein viisi minuuttia töitäkin, kun maailmaa pelastavasta ihmeprojektistani löytyi bugi.
Torstai, 18.12. 2003
Päivän sana: Perkele
Päivä alkoi kohtuullisen lupaavasti Sopranosin ja Fireflyn DVD-pakettien myötä. Valitettavasti se ei jatkunut aivan yhtä hyvin. Cosmicissa sentään oli hauskahkoja jutteluita poliittisista salajuonista sekä Elviksen kirkosta, mutta kun kotiin selvittyämme olimme käymässä katsomaan Fireflya, sain aikaan Kaisan kanssa mojovan tappelun, joka keskeytti tehokkaasti yritykset nauttia tv-viihteestä siltä illalta.
Riita jätti minulle suunnattoman itseinhoisen olon, lähinnä koska samalla taisimme torpedoida Miken televisionkatsomisen. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisten ei kuulu altistaa sivullisia raivareilleen; muistan itse elävästi millaista on asua kodissa, jossa muut vähän väliä ottavat yhteen toistensa kanssa. Olen vihannut sitä vailla rajaa, vihaan sitä edelleen, enkä todellakaan toivoisi olevani henkilö joka asettaa itse toisia vastaavanlaiseen tilanteeseen.
Nyt sitten olen saavuttanut tämänkin tason. Eihän tämä tietenkään ensimmäinen kerta ollut - minun lyhyellä pinnallani se olisi suoranainen ihme - mutta toipa taas elävästi mieleen hyviä syitä ryhtyä erakkoravuksi. Äh. Antakaa minulle joululahjaksi Sokrateen viisaus (eikä pelkästään näsäviisaus) ja kivipaaden kärsivällisyys...
Perjantai, 19.12. 2003
Päivän pelissä esiintyvä hyödytön antiikkiesine: Exotic Medicine. Parantaa kaikki vaivat, jotka eivät ole vielä rantautuneet tänne.
Inari saapui Merihakaan osana maakuntakierrostaan. Hän oli suuntaamassa Alaskaan puolisonsa luo epämääräiseksi mutta pitkäksi ajaksi, ja omaan vipeltävään tyyliinsä tahtoi kiertää kaikki ystävänsä Suomessa läpi ennen sitä. Myös Taika näyttäytyi, ja Kaisakin roikkui meillä. Päädyimme pelaamaan Captain Park's Imaginary Polar Expeditionia (joka oli vähän liian hidas ja laskemista vaativa) ja katselemaan Inarin taidegradua. On jotenkin oikein piirtää eläinsarjakuva suureksi ja olennaiseksi osaksi gradua.
Yllättävän sosiaalisina roikuimme kaikki (paitsi Ouluun paennut JD) hereillä pitkään juomassa kaakaota ja puhumassa lapsuuskokemuksista, globaalista taloudesta sekä muista yhtä olennaisista asioista.
Lauantai, 20.12. 2003
Päivän sää: Aivan oikea pakkanen
Tulipa taas todistettua, että mitä varatumpi ihminen on, sitä enemmän minun tekee mieli vietellä hänet. Tämä omituinen luonteenpiirre saattaisi toisenlaisessa sosiaalisessa ympäristössä johtaa minut pahoihin vaikeuksiin. Onneksi minuun on vielä toistaiseksi suhtauduttu ymmärryksellä.
Traveller-peli oli tänään huomattavan energinen ja nopealiikkeinen. Hahmomme ovat tosin lähestymässä mökkihöperöyden ja vainoharhaisuuden rajoja.
Sunnuntai, 21.12. 2003
Päivän yllätys: Suunnaton määrä lunta.
Jostain syystä Applen tietokoneet ovat viime aikoina aiheuttaneet minulle aivan typerästi ongelmia. Nyt Kaisankin vastaostama PowerBook nikotteli eikä tahtonut soittaa musiikki-CD:iä. Vika saatiin korjattua käyttiksen uudelleenasennuksella, mutta se silti kismitti minua. Jos kerran omppukonettakin joutuu säätämään tällaisella vimmalla jotta sen saisi toimimaan, voisi yhtä hyvin ostaa PC:n. Eihän tässä kehtaa enää suositella Applea ainakaan sillä perusteella, että se vaan toimii suoraan laatikosta.
Mikellä vieraili joukko kirjailijoita. Heidän poistuttuaan pääsimme katsomaan Fireflyä paremmalla menestyksellä. Oli se kyllä hämmästyttävän erinomainen sarja.
Vähän ennen aamukolmea olin julistamassa nukkumaanmenoaikaa, kun huomasin kissan kanssa, että ulkona oli aivan mieletön lumimyrsky ja lunta näytti olevan metritolkulla. Lähdimme ulos katsomaan näkyä lähempää, ja oli kuin olisimme astuneet autiokaupunkiin. Kadut, kujat ja pihat olivat valtavien kinosten peitossa, ja lumipyry pyyhki Yliopistonkatua vaakasuoraan. Ihmisiä oli liikkeellä tuskin lainkaan, eikä autojakaan näkynyt.
Tyhjät kadut toivat mieleemme zombie-elokuvien autiot maisemat. Onkohan missääm zombieleffassa hyödynnetty paikkana lumen hautaamaa kaupunkia?
Maanantaiaamu, 22.12. 2003
Ajankohdan erikoisuus: Falsifikoitavissa oleva salaliittoteoria.
Tämä on sitten vaihteeksi aivan puhdasta paranoiaa ja salaliittoteoriaa. Annan roolipelien myrkyttämän mielikuvitukseni lentää enkä suhtaudu ideoihini kriittisesti. Katsotaan mitä saadaan esiin.
Yhdysvallat nosti sitten taas valmiustasoaan pahojen terroristien varalta. Koska hysterian lietsominen jouluksi ei yleensä ole taloudellisesti hyvä ajatus, veikkaanpa että kohta rysähtää. Tätä arviota tukevat myös se seikka, että Bush uskaltautui taas mainitsemaan Osaman puheissaan, ja että Saddamin jäätyä kiinni ikuinen sota ei tunnu enää aivan yhtä mielekkäältä kuin aiemmin. Ja kun lama on kuitenkin tekemässä joulusta surkean ja uutiset siitä tulevat joka tapauksessa olemaan huonoja, voi yhtä hyvin koettaa saada kansan yhdistymään yhteistä vihollista vastaan ja saada heidät kuvittelemaan, että huono joulu johtuu terroristeista.
Kaikkein kipeimmin kuningas George kaipaa pamausta sinne, missä häntä vastustetaan eniten, joten näppäräksi kohteeksi nousee vapaamielinen Kalifornia, tarkemmin veikattuna San Fransisco. Kaikki amerikkalaiset ovat kuulleet tästä paikasta, ja jopa tietävät missä se sijaitsee. Äskettäin siellä ollut sähkökatko oli juuri sopiva peite jonka turvin lavastetun hyökkäyksen loppuvalmistelut voitiin suorittaa. Jos hänen majesteettinsa sisäpiiri on oppinut hollywoodistisen röyhkeuden, hyökkäys voitaisiin järjestää jopa jouluaatoksi; mikään ei myisi sitä paremmin.
Pamauksen jälkeen W toteaa, että terroripamput Syyriassa, Iranissa ja ties missä ovat tehneet sanoinkuvaamattoman hirmuteon, ja että jos joku kuvitteli, ettei USA voi enää pelata rumemmin, hän erehtyi. Heti joulun, tai ainakin uudenvuoden, jälkeen Imperial Americana avaa kolmannen rintaman loppumattomassa sodassaan. Tässä sekamelskassa kukaan ei huomaa, että kotimaassa kuristettiin pois loputkin kansalaisvapaudet ihmisiltä, ja Bush julistettiin käytännössä elinikäiseksi keisariksi.
Dollari romahtaa, mutta sillä ei ole enää väliä, koska nyt USA on sodassa käytännössä koko muuta maailmaa vastaan. Saddam unohtuu kaaoksessa, samoin kuin elektronisten äänestyslaitteiden epäturvallisuus, Israelin turva-aita tai Dick Cheneyn osakekeinottelut.
Jos villi spekulaationi ei millään tavoin toteudu ennen uuttavuotta, totean olevani liian paranoidi ja teen uudenvuodenlupauksen olla kriittisempi sekä hillitympi ensi vuonna.
Maanantai, 22.12. 2003
Päivän uhma: "You can't take the sky from me!"
Luettuani aamusella valtavasti uutisia aloin taas katsella Fireflya Miken ja kissan kanssa. Sarja on saanut jo sekä minut että Miken puhumaan cowboylatteuksia kauhealla Teksas-aksentilla, joka ei varmasti tee hyvää sosiaalikelpoisuudellemme.
Toni oli täyttämässä tänään vuosia, ja me taivalsimme lumisen kaupungin halki hänen juhliinsa Ilmarin ja Pertun kotona. En viihtynyt juhlissa erityisen kauan, mutta lyhyt vierailu oli tavallaan aika antoisa: paikalla oli mm. omituisen sattuman kautta Merihaan alapuolisessa asunnossa asuva kundi, jonka kanssa bondasimme talostamme.
Tiistai, 23.12. 2003
Päivän virhe: Kuninkaan paluu ei tainnut lainkaan kertoa, että Sam voisi myös matkustaa lännen maihin
Minä ja kissa selvisimme viimein katsomaan Kuninkaan paluun. Lippujen saaminen oli ennusteiden vastaisesti mutkatonta - kävelimme Kinopalatsiin viisi minuuttia ennen näytännön alkua, ja saimme haluamamme paikat. Omasta mielestäni leffa oli parempi kuin kumpikaan edeltäjänsä, mutta siinä oli yhä pahoja ongelmia, pääasiassa rytmityksessä.
Hieman hämäsi myös lavastesuunnittelijan tai kuka leffan visuaalisen ilmeen nyt olikaan laatinut ilmeisesti kaikkeen saama ohje "isompi on parempaa". Joka ainoa leffassa näkynyt juttu oli aivan järjettömän valtava. Olihan tämä helppo tapa tuoda fantasiaan epiikkaa, mutta jäin miettimään, millä tavalla tämä tiimi kuvaisi Esiaikojen tapahtumia? Kun Fëanor lyö miekalla, kuuluu ukkosen jyrähdys, näkyy valokaari ja kohoaa sienipilvi... toisaalta, kun lohikäärme Ancalagon putosi taivaalta, se murskasi kokonaisen vuoriston osuessaan maahan, joten ehkä tuollainen efektien taso olisi oikea.
Sopranosin katsominen elokuvan jälkeen tuntui paluulta koko lailla terveempään tarinankerrontaan.
Jouluaatto, 24.12. 2003
Päivän pelastava linkki: Jannen tieteelliset kokeet - miten hampurilaisista saadaan vielä ällöttävämpiä.
Olen niin tottunut viettämään jouluaaton täysin omissa oloissani, että oli hetkittäin vaikea sopeutua kissan paikallaoloon. Päivä kului varsin kaukana kaikista perinteisistä joulun merkeistä: Sopranos ja Freedom Force olivat sen pääkomponentit.
Joulun päivät, 25-26.12. 2003
Ajankohdan uutinen: Tämä ei ole odottamanne terrori-isku.
Joulupäivä ja tapaninpäivä sekoittuivat toisiinsa. Nukuin outoihin aikoihin, heräilin myöhään ja valveillaollessani pelasin Freedom Forcea sekä katselin Sopranosia. Ah lomarappiota.
Näin jatkuvasti unia seinäkiipeilystä, ja olin ikävän tietoinen siitä, että jos nyt lähtisin kiipeiemään, se onnistuisi huonommin kuin koskaan. Ei niinkään kipeän jalan vuoksi, vaan koska muukin lihaksistoni oli käytön puutteessa mennyt talviunille. Tämä ilmeni häiritsevästi hartiakipuina, jollaisia minulla ei yleensä ole koskaan. Ei hyväksyttävää. Täytyy alkaa taas tehdä jotain fyysistä.
Mike ilmestyi tapaninpäivän iltana, muttei tullut minun ja kissan kanssa katsomaan Hyviä, pahoja ja rumia Dianaan. Leffan jälkeen vaihtelimme perinteisiä joulukuulumisia ja -solvauksia.
Viikonloppu, 27-28.12. 2003
Ajankohdan kuva: Hyvää joulua atk-keskukselta
Lauantai koostui siivoilusta ja joulusta toipumisesta. Sunnuntaina JD:kin palasi Oulusta, mukanaan iso tukku DVD:iä ja aikomus nostaa Merihaan olohuoneen äänentoisto surround-tasolle.
Years of Rice and Salt alkoi tuntua taas oikein mukaansatempaavalta, nyt kun palasin siihen joulupyhien älyllisen laiskottelun jälkeen. Koin omituisen symmetrian hetken, kun istuin lukemassa fiktiivistä itämaista historiaa omassa nurkassani samalla kun Kaisa luki oikeaa Japanin historiaa huoneen toisella puolella.
Maanantai, 29.12. 2003
Päivän kuriositeetti: Viiden Irakin dinarin seteli aidolla Saddamin kuvalla
Unessa suunnilleen Titanicin kokoinen lentokone yritti pudota päähäni, ja juoksin henkeni edestä päästäkseni pois sen alta (ja koin syyllisyyttä siitä, etten edes yrittänyt pelastaa ketään muuta...). Herättyäni ja kaupungille lähdettyäni havaitsin yllätyksekseni pystyväni ottamaan juoksuaskelia oikeassakin maailmassa. Tätä on kaivattu. Valitettavasti lääkäri on kieltänyt minua alkamasta harrastaa juoksemista. En tiedä, tarkoittaako se ettei minun pitäisi edes juosta kuntouttaakseni alaraajojani.
Sain uudet silmälasini tänään. Omasta mielestäni ne saivat minut näyttämään lähinnä omituisilta, puhumattakaan siitä miltä maailma niiden läpi näytti. Useimmat tapaamani ihmiset eivät kuitenkaan nauraneet minulle, ja JD jopa sanoi, että näytin vähemmän dorkalta niiden kanssa. Eihän minulla ole mitään sitä vastaan, mutta entäpä jos menetän pelottavan ulkoasuni? Miten sitten pidän vaikkapa töissä käyttäjät kurissa?
Muiden puuhien ohella käväisin atk-keskuksesa, luin lisää Rice and Saltia, korruptoin kissaa tietokonepeleillä ja keskustelin yömyöhään ihmissuhteista ja niiden ilmenemismuodoista.
Tiistai, 30.12. 2003
Päivän päätön sitaatti: "Vaikka asuisi Turussa, on elettävä kuin eläisi Manhattanilla. Jos menee Halisiin, se on sama kuin menisi Hobokeniin."
Taas pelattiin Phantomsia, jossa hahmomme opettelivat vainoharhaisuuden ja varovaisuuden eroja. Jäin itse vakuuttuneeksi siitä, että toimintamme oli vahvasti jälkimmäistä.
Päivään ei tuon lisäksi paljon muuta mahtunutkaan. Pelin aikana Noora piipahti Merihaassa, mutta hän lähti samaan aikaan kun lopetimme.
Keskiviikko, 31.12. 2003
Päivän ilmiselvyys: Keskustelu, joka alkaa "Älä enää koskaan" ei voi mitenkään päättyä hyvin.
Uudenvuoden juhlinta Sokkelossa alkoi vaisuhkosti, koska paikalla oli vähänlaisesti hyviä tuttavia, ainakaan sellaisia joiden kanssa minulla olisi ollut paljon puhumista. Jossain vaiheessa musiikki muuttui tanssimiskelpoiseksi, ja fiilikset alkoivat nousta. Sitten päädyin täysin turhaan riitaan, ja lähdin bileistä Turkuun jossain raivon ja hysteerisen itkun välimaastossa.
Mitä osuvin loppu muutenkin päin helvettiä menneelle vuodelle.