Alkuvuosi 2001: Kuinka selvitä muutosta
Tiistai, 30.1. 2001
Päivän mietelause: Ilo ilman viinaa on kuin seksi ilman syntiä.
Melko tavanomaisen työpäivän jälkeen vimmainen pakkaaminen muuttoa varten pääsi toden teolla alkuun. Kun sen jälkeen olin puoliltaöin menossa ansaitusti nukkumaan, Hane järjesti jotenkin paikalle Mikemobiilin, jolla ryhdyttiin sitten tietysti muuttamaan ensimmäistä erää tavaroita Gestaltista Merihakaan. Kertojanne sai kortillisena ihmisenä tietysti toimia kuljettajan virassa. Keskellä yötä muuttaminen on ihan oma taidelajinsa silloinkin kun ei ole älytöntä kiirettä seuraavana aamuna uhkaavan herätyksen takia.
Kaikesta huolimatta muutonalusta selvittiin hämmästyttävän nopeasti, hiljaisesti sekä kivuttomasti. Siltikään en päässyt järkevään aikaan nukkumaan, koska tyhmyyttäni en tajunnut keskittyä tajuni menettämiseen vaan annoin huomioni harhailla vuoteessani majaileviin Kissaan ja Tainaan. Vasta kolmelta onnistuin vajoamaan uneen.
Keskiviikko, 31.1. 2001
Päivän oivallus: En tee aivan turhaa työtä.
Töissä tuli miellyttävä välinäytös kun kävin asentamassa ohjelmia erääseen koneluokkaan. Samalla tulin puhuneeksi erään kanssatyöntekijän kanssa tulevaisuudensuunnitelmista, palkoista ja työympäristöstä yleensä. Keskustelu oli oikein antoisaa ja miellyttävää, ja sai minut pitkästä aikaa tuntemaan, että en vaan huuda tyhjiössä vaan työni näkyy ja sitä jopa arvostetaan. Tuntui hyvältä ja vähensi valtavasti yleisen turhautumisen tasoa. Juttutuokio paljasti myös, että mielialani ja mielipiteeni ovat ainakin joillekin ihmisille selviä, vaikka en niitä erikseen sano, mutta se sopii kyllä oikein hyvin. En tahdo olla vaikeaselkoinen.
Seinäkiipeilyn jälkeen (parin viikon tauko vie voimat ja taidon) kävin Kissan kanssa testailemassa Merihaan poreallasta ja suihkua. Mahtavaa kalustoa, vieläkin ihmetyttää ajatus, että kodistani löytyisi moisia.
Torstai, 1.2. 2001
Päivän hieno juttu: Merihaka on nyt virallisesti meidän!
Suurin osa työpäivästä kului opetustehtävissä. Tajusin taas, että opettaminen on minulle varsin helppoa ja luontevaa, silloinkin kun valmistautuminen on vähän niin ja näin. Toisaalta koin suurta sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät tuota työkseen joka päivä. Itselleni skarpit hetket tai sosiaaliset mielialat tulevat vähän miten sattuu, mutta opetustyössä oleva ihminen ei oikein voi viettää ensimmäistä puolta päivää unessa. Jos työkseni tuota tekisin, varmaan oppisin säätelemään mielialojani paremmin. Ei silti houkuttele.
Illemmalla jatkui muutto ja Merihaan siivoaminen, huolimatta raivoavasta talvimyrskystä ja purevasta kylmyydestä. Muistan joskus kuulleeni idean, että tulevaisuudessa kaikki muutot tehtäisiin kesällä, ja illan mittaan se alkoi tuntua erittäin järkevältä ajatukselta. Silti siirsimme tavaraa paikasta paikkaan ja ihmettelimme samalla Merihaan ihanuuksia. Uusi työmatkani on nyt ripeästi kävellen 10 minuuttia, pyöräillen en ehtinyt vielä mitata. Minähän asun aivan yliopiston vieressä. Wow.
Koko lukaali saatiin mopattua puoleenyöhön mennessä. Ennen nukkumaanmenoa juteltiin vielä vähän aikaa paikan sopivuudesta biletyskäyttöön. Oma huoneeni on todella hurmaava, mutta sen seinissä olevat peilit aiheuttanevat vastaisuudessa säikähdyksiä ja painajaisia.
Perjantai, 2.2. 2001
Päivän kummallinen ilonaihe: On aivan sairaan kylmä.
Aamulla minua tervehti 20 asteen pakkanen. Vaikka olenkin ollut harvinaisen tyytymätön tämän talven säähän ja aivan oikea kylmyys oli tervetullutta vaihtelua, ei pyöräily Merihaasta yliopistonmäelle ollut herkkua, etenkin kun polkupyöräilyn ensimmäinen laki ("aina on ylämäki ja vastatuuli") tarttui minuun kovalla kourallaan. Pyöräilyyn kului 9 minuuttia, vain minuutti vähemmän kuin kävelyyn. Mitäs järkeä tässä nyt muka on?
Työpäivä oli laiska ja hidas, mutta sainpa sentään nakattua Gradelle kasan pelisäännöstöä Vampire-kampanjan henkiinherättämistä varten. Ehkäpä Turun verenimijät nähdään vielä joskus taas.
Töiden jälkeen oli aivan liian kylmä lähteä kiipeämään, joten palasin siivoamaan Merihakaa Kaisan kanssa.
Viikonloppu, 3-4.2. 2001
Ajankohdan huomiot: Selviän pakettiauton kanssa paremmin kuin henkilöauton. Pakkastakin voi olla liikaa.
Oli muutto. Selkään koskee. "Friends help you move, real friends help you move bodies"... hyvä tietäää, että minulla on kai vaan oikeita ystäviä, koska muutossa auttoi vaan Tommi (no okei, Kaisa siivosi kyllä paikkoja kahden henkilön edestä, Mike lainaili autoaan ja Taina lämmitti minua kylmässä.)
Valitsimme sitten muuttoamme varten vuoden kylmimmän viikonlopun: pakkasta oli noin 27 astetta, ja pakua vuokranneet autoilun ammattilaiset eivät tahtoneet saada vehjettä käyntiin. Minä sentään onnistuin suostuttelemaan kulkuvälineen heräämään henkiin tulipalopakkasesta ja lämmittämättömästä parkkipaikasta huolimatta.
Torstai, 8.2. 2001
Päivän oivallus: Yksin on kylmä nukkua
Edellisinä päivinä podin vatsatautia, täyttelin myöhästyneitä kasvissyöjän ruokavalioilmoituksia ja hoidin sekalaisia juoksevia asioita. Nyt Merihaka alkaa jo tuntua kotoisalta, vielä kun saisi pöydän, sängyn ja verkkoyhteyden niin menisi oikein hyvin.
Töissä oli ikävystyttävää, mutta työnteon jälkeen päädyin taas kirjoittamaan pelimateriaalia. Sen jälkeen Taina saapui käymään ja jäi seurakseni illaksi ja yöksi. Emme oikein tehneet mitään järkevää, puhelimme niitä näitä, kuuntelimme musiikkia ja loikoilimme.
Perjantai, 9.2. 2001
Päivän kokemus hämärän rajamailta: Minut yritettiin töissä saada tekemään puusepäntöitä.
Tulipalopakkasten jälkeen lämmin ja kirkas kevätpäivä. Oudoista työkokemuksista selvittyäni kävin syömässä Kaisan ja Tainan kanssa, ja taas havaitsin olevani tosi onnellinen siitä, että sosiaalinen tilanteeni on hassu ja epätavallinen.
Tänään tulee kotiin pöytä ja olohuoneen sohva. Iloa ja autuutta. Maksavat kyllä melkoisesti, itse asiassa enemmän kuin mihin minulla on tällä hetkellä varaa.