Lokakuu 2024: Olympus Mons
Tiistai, 1.10. 2024
Päivän raportti: Yksi semituttu roolipelaaja taitaa asua samassa talossa kanssamme
Kun työnteko ei tahtonut oikein rullata, annoin itselleni luvan käydä melkein tunnin kävelyllä kirpeässä syysilmassa. Palattuani ratkaisin kymmenessä minuutissa pulman, joka minua oli risonut jo viikon. Luonnon parantavaa vaikutusta ei selvästikään voi liioitella.
Luolaseuran hallitus kokousti, ja sitten kiskouduin Tainan kanssa Ristikkoon kiipimään. Vaihteeksi meillä molemmilla meni aika hyvin: löysimme vaikeita reittejä, joista pääsimme joko suoraan tai monen yrityksen kautta. Ihan kiva on täälläkin taas suorittaa. Illalla vielä Mikekin ilmestyi yllättäen oven taakse sopimaan lounastreffejä ensi viikolle. Mars lähestyy.
Keskiviikko, 2.10. 2024
Päivän skaalauspulma: Japani ja Olympus Mons
Työaherrusta, pelianimaatioita, vähän liikuntaakin. Toisaalla oli tehty sankaritekoja ulkoboulderilla, mutta kun itse katsoin ulkona olevaa esimarraskuuta, ajatus suomalaisen graniitin halaamisesta ei innostanut yhtään.
Pimeä aika vyöryy päälle ja se pitäisi jotenkin jaksaa. Nyt on vielä valoa iltapäivisin, ja silti fiilikset ovat aika matalat. En tahdo edes kuvitella, missä kunnossa olen marraskuussa. Kollega sanoi aikovansa käyttää viikon syysloman purjehtimalla Välimerellä, pitäisiköhän itsekin karata? Mieluummin kyllä jemmaisin itseni täältä koko loppuvuodeksi jonnekin valoisaan ja lämpimään, koska loma, jonka jälkeen pitää palata eteläisen pohjoisnavan mustaan aukkoon ei ole kuin hetken helpotus.
Torsttai, 3.10. 2024
Päivän älyttömyys: SketchUpista tuotu figu, joka Blenderissä animoitaessa lentää palasiksi, kirjaimellisesti. Nauratti väsynyttä animaattoria.
Työpaniikki vaihtui saumattomasti vapaa-ajan paniikkiin, kun oikeasti katsoin, mitä kaikkea 9 päivän päästä pelatttavaan larppiin pitää vielä olla valmiina, ja miten paljon hommaa se vaatii. Onneksi valtaosa siitä oli powerpoint-esitystä, mutta se oli tietenkin hirveää megapowerpointtia, jota tehtiin käyttämällä Google Earthia, Kritaa, SketchUpia, Blenderiä, iMovieta, QuickTimeä ja RPG Storiesia. Työpäivän jälkeen fiilis jatkaa atk:n parissa oli hyvin pieni.
Liikunnaksi arpoutui pitkästä aikaa uiminen. Vesi oli märkää ja lämmitettyä. Vaikka arvostankin sitä, ettei altaassa tarvitse palella, eikös tätä lämpötilaa pitänyt vähän laskea energiansäästösyistä? Nyt ollaan palatttu 27 asteeseen, mikä tuntuu liialta.
Viikonloppu, 4.-6.10. 2024
Ajankohdan saavutus: Oletettu 6c:n reitti, joka meni kolmannella yrityksellä
Perjantain työpäivä alkoi terapiakeikalla. En tiedä, onko terapiasta ihan valtavasti hyötyä, koska toistaiseki olen lähinnä kehittänyt imposter syndromen burnouttini suhteen. Ehkä terveysongelman sijasta olenkin vain laiska ja tyhmä. Luulen, että moderni psykologia ja työkulttuuri saattaa jättää tämän ilmeisen mahdollisuuden aivan liian vähälle huomiolle.
Anyways, puskin uuden Ubuntun testirobottiin, mikä sujui aivan epäilyttävän kivuttomasti. Sitten häsäsin loppuillan Mars-matskun parissa, ja menin ihmisten aikoihin nukkumaan.
Lauantaina oli Topin synttärit, ja niiden paikaksi valikoitui Vanaaja Boulder Hämeenlinnassa. Paras tapa saada minut oikeasti käymään jossain synttäreillä on järjestää niiden yhteyteen kiipeilyä, ja VB:n reitit olivat erinomaisia. Lähinnä roolipeleistä tuttu osa kaveripiiriä hyppeli pari tuntia seinälle, osa kai suunnilleen ensimmäistä kertaa koskaan. Paikan reitit olivat hyviä ja antoisia. Ainoa miinus tuli omituisesta greidaussysteemistä, jonka vuoksi kunnollista tuuletusta vaikean reitin pääsemisestä ei voinut juhlia, kun ei voinut varmasti sanoa, oliko se nyt 6c vai 6b+.
Kiipeilyn jäleen syötiin kakkuja ja piirakoita, leikittiin kissan kanssa ja käytiin läpi niitä monia tapoja, joilla 90-luku yleisesti ja larppauksen osalta erityisesti oli ollut kauheaa aikaa. Ihme, että olimme selvinneet siitä näinkin hyvin.
Sunnuntaina oli larppiproppien testaamista ja valokuvaamista kaupungin talvipuutarhassa. Sieltä kimposin suoraan Tiemuksen Dyyni-kampanjan hahmonluontisessioon, jossa ehdittiin lähinnä ideoida aatelishuonetta, jota hahmojen oli määrä johtaa. Demokraattinen tapa rakentaa tämä huone pelaajaporukan konsensuksella sujui yllättävän hyvin. Yleensä en pidä siitä, että pelaajaryhmä määrittää pelin parameetrejä hahmojensa ulkopuolelta, pääasiassa koska kaveriporukassa ollaan monesti haluttomia ampumaan alas toisten huonoja ideoiota. Tällä kertaa ilmeisesti sitten minun huonot ideani jäivät viotollle, koska lopputulos tuntui ihan hyvältä.
Maanantai, 7.10. 2024
Päivän ärsytys: MTU-mismatch, oletettavasti
Heräsin ahdistuneena ja tein koko päivän töitä ahdistuneena. Välillä kävin lounaalla Miken kanssa juttelemassa larp-hahmoistamme, ja totta puhuen viikonlopun larppikin ahdisti. Taas menee lujaa.
Illalla Taina vei minut kiipeilemään, mikä sentään ei ahdistanut. Kuitenkin lauantaina oli illmeisesti tullut kiivettyä tosi kovaa, koska olkavarren lihakset olivat sitä mielt, että tällaista puuhaa ei ole nyt suotavaa tehdä. Kuuntelin kroppaani ja kiivin vain kevyesti, enimmäkseen jotain 6a:a ja yhden uuden 6b+:n. Muutama 6c olisi kyllä houkutellut, mutta tuntui tyhmältä kiusata raajoja kun niihin sattui. En halua mitään urheilupalloiijan kyynärpäätä tai mitä noita on.
Tiistai, 8.10. 2024
Päivän liikunta: Pyöräily. Olisipa työmatka samalla tavoin selkeä kuin reitti Otaniemeen, eikä omituisten pienten polkujen spagetti.
Tappelin vähän kummallisen verkkopulman kanssa. Lopulta ratkaisu siiheen oli aika ilmeinen (liian matala MTU asiakkaalla), mutta häpeäkseni en edes itse keksinyt tätä, vaan se tuli softatiimiltämme. Minun pitäisi olla verkkoihminen, mutta koen olevani siihen(kin) liian tyhmä.
Pakenin reikäpäisyyttäni pyöräilemällä Otaniemeen, jossa Blades in the Dark jatkui. Tällä kertaa keikka oli mutkikasta suunnittelua ja nopeaa ratkaisua, mikä on vähän pelin hengen vastaista mutta toimi yllättävän hyvin. Pelimoottori tuntui kyllä vähän natisevan moisesta.
Kotona oli kyläilemässä Heli H, joka raportoi tympeästä ja stereotyyppisestä dudebro-meiningistä duunissaan. Brogrammers, kunnon vitsaus kaikenlaiselle kulttuurille. En tiedä yhtään, onko oma työpaikkani vapaa tällaisista; ympäristö on niin kirotun homogeeninen, että en osaa edes sanoa.
Keskiviikko, 9.10. 2024
Päivän vaikeus: Hiustenleikkuu. Tämä osuu kohdalle niin harvoin, etten tiedä miten leikkaamossa toimitaan. Ja minkä takia tuotevalikoimassa on "diagnoosi"? Mitä se tekee? "Näyttää siltä, että päässänne kasvaa karvaa."
Suurin osa työpäivästä kului luottarihommiin. Välillä ehdin käväistä myös siistimässä lettiäni ihan ammatilaisella, eka kerta viiteen vuoteen. Olin harkinnut oikeastikin lyhyitä hiuksia, mutta se oli herättänyt arvovaltaisessa raadissa vastustusta, ja miellyttämisenhaluisena eläimenä taivuin paineen alla.
Iltaa kohti sää kävi hirveäksi. Ajattelin käväistä kaupassa ja ehkä liikkua vähäsen, mutta ulkona oli ainakin kymmenkertaisesti tämän salliva määrä säätä. Liikunta sai jäädä. Sen sijaan katsoimme Paratiisi-sarjan kolmoskauden loppuun. Se oli jotenkin tympeä ja vähemmän hyvä kuin aiemmat. Ainahan sarja on nyt synkeä ollut, mutta jotenkin tällä kaudella tyhmäpallosta pidetttiin kiinni kovempaa ja hahmot sekoilivat tai olivat vain hyödyttömiä. Plääh. Onneksi enempää ei enää tule.
Torstai, 10.10. 2024
Päivän larppimainoskuva: Redrage-energiajuoma ja hahmoni
Kansainvälinen mielenterveyspäivä alkoi lupaavasti lannistavilla painajaisilla, liian varhaisella heräämisellä, ja arvottomuuden tunteella. Jotenkin sain kaiken synkeyden keskellä työnteon langanpäästä kiinni, ja onnistuin jopa tekemään pari ihan hyödyllistä juttua.
Sittenkin, mielenterveyspäivä tuntui lähinnä vitsiltä. Kotiin paettuani heittäydyin larppivalmistelun pariin, kunnes Taina kiskoi minut kiipeilemään. Seinällä meno oli aika säälittävää, joskin yksi uusi 6c:n reitti meni viimeistä muuvia lukuunottamatta. Toki kyseinen muuvi oli myös reitin kruksi ja useimmat muutkin yrittäneet jäivät juuri siiheen.
Konalassa vaikeusasteet ovat kyllä nousseet. Aiemmin isojen tyttöjen ja poikien porukat kerääntyivät seiskan reittien alle puskemaan niitä vasten, mutta nyt 6c:t keräävät samanlaisia porukoita. Ennen remonttia 6b+ oli greidi, jonka pääsin yleensä fläshäämällä, ja nykyään ne tuskin onnistuvat edes projektoiden. Sinänsä aiemmat greidit tuntuivat vähän löysiltä, mutta kun asteiden painotus näyttää samalta, lopputuloksena täällä on vähemmän kiivettävää.
Viikonloppu, 11.-13.10. 2024
Ajankohdan haave: Nousu Olympus Monsin huipulle. Vain larpissa, valitettavasti.
Perjantaina viimeiset peliä edeltävät järjestelyt, sitten Turkuun ja Sannan luo yöksi. Lauantaiaamuna Tuorlaan larppaamaan.
Mars 2175 oli 24 tunnin peli turboahdettu yhdeksään tuntiin, ja aikataulun tiukkuus oli pelille tosi iso miinus. Yhtäältä kova scifi oli eniten pieteetillä tehtyä, mitä olen ikinä larpissa nähnyt, taustamateriaalia oli helvetisti, ja toimivat propit (mm. avaruuspuku kameroilla, pulssimittareilla ja toimintahäiriöillä!) ällistytivät. Toisaalta, juoni oli niin täyteen ängettyä larppikaaosta että kuvittelin 90-luvun hakkaavan ovea sisään. Lisäksi muutamat jutut olivat törkeää kiskoa. Lopulta minulla oli hyvä peli, Tainalla ei niinkään.
Sunnuntaina palattiin kotiin ja koettiin pelinjälkeistä tunnekuohua, jossa post-low ja vitutus olivat vallitsevat tilat, ansaitusti tai ei. Valtaosan turhautumisesta aiheutti larpintekofilosofia, jossa tärkeintä olivat makeat kohtaukset, ja pelaajien odotettiin pelaavan itsesabotoivasti. Kävelyllä Taina kysyi, millaisen pelin itse sitten haluaisin tehdä, ja ideoin toteuttamiskelpoisen rajoilla olevan scifijännärin, jossa oli nolla skriptattua kohtausta mutta hirveä määrä tilaisuuksia onnistua, epäonnistua ja valita.
Paluu arkeen häämötti edessä suurena raskaana möykkynä. Olisi pitänyt varmaan ottaa maanantaikin lomaa, kun sunnuntaina uni vei jo iltaysiltä.
Maanantai, 14.10. 2024
Päivän hämmästely: Miten voin olla tajuamatta ihan yksinkertaisia asioita?
Peliahdistus vaihtui saumattomasti työahdistukseen. Koko päivän olin yksinkertaisesti liian tyhmä tekemään hommiani, ja muut saivat paikata idiotismejani. Lopulta luikin häpeissäni kotiin. Liikuntaa olisi pitänyt harrastaa, mutta ajatuskin tuntui mahdottomalta. Ulkona oli loppusyksyn pimeys, mikä ei houkutellut mihinkään.
Sain vähän kirjoiteltua pelijuttuja. Taina yritti piristää minua, mutta ainoa mihin pystyin oli Invasion of the Body Snatchersin (1978) katsominen. Oli kummaa, etten ollut tätä aiemmin nähnyt, koska sehän oli paitsi klassikko, myös aivan mainio. Se sopi myös täydellisesti fiiliksiini.
Tiistai, 15.10. 2024
Päivän kummallisuus: Pyörtyilevä automaationohjaustietokone
Nukuin surkeasti, ahdistus vaivasi, ja nousin jopa keskellä yötä tekeemäään työjuttuja, kun en vaan päässyt niistä päässäni eroon. Aamulla fiilis ei ollut kaikkein freesein.
Päivä parani kahden maissa, kun tajusin jättää työt ja käydä Tainan kanssa kiipeilemässä. Vaihteeksi meno oli jotenkin hyvää, ja pääsin Ristikossa jopa yhden 6c-tasoisen reitin. Yhden. Edelleen siellä on 6a:n reittejä, joille minulla ei ole mitään asiaa. Mutta sainpa liikuttua.
Keskiviikko, 16.10. 2024
Päivän temppu: Hissin pysäyttäminen käsikranaatilla
Työpäivä oli influenssarokotus, kytkimen konfiguraatiota ja suunnittelutyötä. Olin aloittanut duunit jo seiskalta, joten lopetuskin onnistui varhain, ja heitin kasaan asioita illan peliin.
Haunting Marsin 13. jakso oli Shadowrun-henkistä operaattorihippaa, jossa kaksi kieroa rikollisryhmää jahtasi toisiaan tornitaloissa. Se oli dynaaminen ja onnistunut sessio, jossa onni oli selvästi pelaajahahmojen puolella - vastustaja yritti dramaattisia temppuja, ja epäonnistui surkeasti.
Influenssarokotus käynnisti valeflunssan, joka pysyi kurissa niin kauan kuin peli kesti, mutta sen jälkeen kävi päälle. Vähän epämääräisesti nukutut yöt olivat vieneet voimat, peti kutsui heti kun pelaajat olivat lähteneet.
Torstai, 17.10. 2024
Päivän uusi termi: Encounter killing
Influenssarokotus aiheutti hienoista lämpöilyä ja heikotusta, joten pysyin päivän poissa töistä. Vastasin pariin kysymykseen, mutta enimmäkseen vain koomasin. Henkisesti ihan hyvä ratkaisu, koska pää tuntui myös olevan vähän jumissa.
Illalla koin olon parantuneen, joten tempauduin mukaan katsomaan Vettaiyan-leffaa. Se alkoi vähän tyhmänä ja vastenmielisenä toimintapoliisitarinana, mutta muuttui vähitellen fiksummaksi ja poliisin mielivaltaa kritisoivaksi. Siinä oli vähemmän laulua ja tanssia kuin intialaisissa elokuvissa yleensä, ja toisaalta meno oli yllättävän brutaalia. Leffa näytettiin käytännössä tyhjälle sallille: minun ja Tainan lisäksi katsomassa oli vain yksi ihminen, tampereelta saapunut eteläintialaistaustainen nainen, joka myös harmitteli tyhjää salia. Ehkä nämä menevät paremmin Itiksessä tai Sellossa, tai sitten vaan joku SRK kiskoo ihmisiä enemmän liikkeelle.
Viikonloppu, 18.-20.10. 2024
Ajankohdan eläin: Bin chicken
Työpäivä oli jotenkin tosi raskas, ja kun sen päätteeksi kävin terapiassa, tajusin että koko viikko oli ollut superraskas. Olo oli lohduton ja luulen, että terapeuttiakin lähinnä harmitti puhua kaltaiseni raskaan masennusmytyn kanssa. Koin myös imposter syndromea pahasta olostani ja muuta tavanomaista. Kotona en jaksanut olla sosiaalinen, vaan pakenin videopeleihin.
Lauantain kiipeily oli epätasaista. Konalan vaikeista greideistä huolimatta pääsin ylös yhden 6c:n, mutta edelleen useimmat 6b+:t olivatt minulle tavoittamattomissa. Loppupäivä olikin enimmäkseen hyödytöntä koomausta, vaikka välillä yritin vähän härkkiä pelimatskuja.
Sunnuntaina Velma piipahti välilaskullaan Australian ja Norjan välissä. Yli 20 tunnin lentämisen jälkeeen hän oli paljon paremmin koossa kuin itse olisin. Jutut Ozista olivat kyllä kummallisia. En ole koskaan erityisesti siinä valtakunnassa halunnut käydä, mutta Velmaan se oli selvästi vedonnut, ja juttujen perusteella en täysin ihmetellyt tätä. Sentään en alkanut heti tehdä matkasuunnitelmia toiselle puolelle planeettaa.
Maanantai, 21.10. 2024
Päivän kummallisuus: Työnantaja on noudattanut erästä paikallisen sopimuksen kohtaa tosi päättömällä tavalla -- työntekijöiden eduksi. Olen varmaan huono neuvottelija, kun olin sitä mieltä että moinen paikallinen sopimus olisi hyvä vaan irtisanoa, koska ei tuossa nyt voinut mitään järkeä olla.
Palaveritäytteinen maanantai sisälsi vähänlaisesti oikeaa työntekoa. Toisaalta, luottarihommat olivat olennaisia. Outoa kyllä, ne tuntuvat tällä hetkellä olevan se työni osa-alue, josta olen parhaiten kartalla. Tämä on varmaan pienen tietomäärän tuomaa yli-itsevarmuutta. Aateekoosta sentään tiedän, miten paljon en tiedä.
Lauantain kiipeilyreissun vammat tai syyslaiskuus tai ties mikä torppasi tämän päivän kiivinnän, joten sen sijaan käytiin elokuvassa. Smile 2 oli oivallinen jatko-osa: olihan se epäreilu, säikyttelevä ja niin kauhugenren kikkoja halpoja käyttävä, ettei siitä mitään mestariteosta saanut. Mutta leffa oli taitavasti tehty, persoonallinen ja oikeasti karmiva. Vaihteeksi myös sali oli edes puoliksi täynnä, joten kauhuelokuvasta pystyi nauttimaan oikein, ts. kirkumalla yhdessä naapurien kanssa kun jotain kauheaa tapahtui.
Tiistai, 22.10. 2024
Päivän työtyytyväisyyden aihe: Skriptini uuden robottilinjan tekemiseksi toimi vain yhdellä pienellä bugilla
Tainalla on taipumusta unikauhuhäröilyyn, mutta minulla on erittäin tieteellinen ja vahvaan myskologiseen ymmärrykseen nojaava teoria siitä, että kauhuleffat auttavat tähän. Samalla tavoin kuin jotkut postuloivat flogistonin olemassaoloa, minä epäilen, että on vain rajallinen määrä säikähdyksiä mitä 24 tunnissa voi kokea. Jos kauhuleffa on sopivan säikyttelevä ja intensiivinen, se käyttää kehon ja mielen säikyttelyvarannot loppuun, minkä seurauksena elokuvan jälkeen nukkuu kuin tukki. Ainakin Smile 2:n jälkeen moinen tuntui pätevän.
Töissä pohjoisirlantilainen kaveri saapui rakentamaan meille konsernin verkkoa. Minun osuuteni tässä oli vain fasilitaatio -- en halua mitään roolia konsernin IT:ssä, ja kun operaatio on ohi, minulla ei toivon mukaan ole edes pääsyä uusiin verkkolaitteisiin. Tämä suojaa minua pyynnöiltä tehdä niille mitään. Samalla aktivoitui myös pari muuta hommaa, ja päivä oli lähinnä kiireistä juoksentelua. Onneksi armoton priorisointi piti tilanteen kurissa.
Liikunnaksi arpoutui uiminen. Sen jälkeen tökin vähän peliasioita, mutta oikeasti enimmäkseen katselin uutta Gundam-animaatiota. En tiedä, lasketaanko tämä animeksi; Gundam on toki alkujaan Japanista, ja musiikki sekä yleisasetelma on hyvin japanilainen, mutta ääninäyttely on alunperin englantia, ja hahmot ovat vähän käsitettävämpiä kuin selittämätttömät itämaiset henkilöt. Onko tämä sitten Mid-Pacific -tyyli?
Keskiviikko, 23.10. 2024
Päivän juoni: Vanhentuneella passilla matkustaminen. En ehkä haluaisi sittenkään yrittää tätä.
Työtehtävien lomassa sain juteltua pomolle kanssa uhkaavasta burnoutista. vastoin kaikkia odotuksia hänellä oli jopa ideoita siitä, mitä asialle voisi tehdä, ja pari niistä saattaisi oikeasti helpottaa työtaakkaani. Mutta tällaista se on oman pimeän kuopan pohjalla: ei sieltä käsin edes näe mitään mahdollisuutta sille, että asiat voisivat olla paremmin.
Muissa asioissa huomasin myös passini vanhentuneen pari päivää sitten. Reippaana aikuisena kävin oitis passikuvassa ja tein tilauksen uudesta passista, sekä varauksen poliisiasemalle. Helsinki oli täysin ruuhkautunut, mutta Vantaalta löytyi aikoja.
Moisten sankaritekojen jälkeen jatkoin Gundamin katselua. Sarja muuttui japanilaisemmaksi, ja kun animaatio keskittyi isojen robottien asemasta ihmisiin, alkoi Unrealilla tehty jälki näyttää hölmömmältä. Mukaan tuli henkilö, jonka hartioiden designissä oli vain jotain vikaa, ja joka oli sen tuloksena niin syvällä uncanny valleyssa, etten voinut keskittyä mihinkään muuhun kun hän oli ruudulla.
Torstai, 24.10. 2024
Päivän säikähtäminen: Törmäys liidistä pudotessa
Työpäivä sisälsi puuduttavan tylsä Amazonin kanssa tappelua, mutta illalla sentään oli kiipeilyä Tapanilassa Miken ja Aslanin kanssa. Köysissä oli viimeksi kiipeilty joskus kesällä, ja vähän huoletti, mitähän tästä oikein tulee. Yllättävän hyvin kuitenkin reitit sujuivat. Omana suurena saavutuksena oli 6b-tasoiseksi greidatun kattoreitin fläshääminen. Eivät nämä taidot ole aivan pohjamutiin vajonneet.
Sisäkiipeilyköysi alkoi lähestyä vaihtokuntoa, joten päätin, että sama koettaa sillä harjoitella köyteen hyppimistä. Ilmoitin Tainalle aikeestani treenata tätä, Nousin hyvän matkaa 5+:n reittiä, ja hyppäsin jatkon päältä köyteeen.
Köyttä oli ulkona vähän liikaa, Taina tempautui ilmaan, ja putosin hänen päähänsä. Huolimatta iskusta kalloon Taina ei päästänyt irti köydestä, koska profe varmistaja ei pudota kiipeilijäänsä, vaikka tämä yrittäisi kolkata hänet. Sittenkin kokemus oli typerä ja johti käyntiin Pihlajalinnassa, jossa lääkäri onneksi totesi, että pelkkiä lihasruhjeita niskan ja selän alueelle näyttää tulleen. Kiipeily kyllä päättyi siltä illalta, mutta kuusi reittiä oltiin jo ehditty mennä. Ensi viikolla vähän paremmin sitten.
Perjantai, 25.10. 2024
Päivän vapaa-ajan aktiviteetti: Suolarppi. Ei mitään, mitä haluaisin kokea.
Käytin suurimman osan päivää lukemalla lakitekstiä, sopimustekstiä ja jopa obskuureja korkeimman oikeuden tapaukksia. Se oli tavallaan tervetullutta vaihtelua Amazonin viritysten kanssa tappelemiseen. Irlantilaisvahvistus palasi kotiinsa, joten minun velvollisuuteni hengata toimistolla päättyi, ja siirryin kodin kautta Käpylään pelaamaan Orient Expressiä. Hahmomme koettivat houkutella vampyyrin esiin piilostaan surmatakseen sen, ja onnistuivat puoliksi. Saa avata, kumpi puoli suunnitelmasta epäonnistui.
Ulkona pystyi vielä pyöräilemään, mutta pian pitää vaihtaa pitkät alushousut. Älytöntä, on jo melkein marraskuu.
Viikonloppu, 26.-27.10. 2024
Ajankohdan läheltä piti -tilanne: Yksi myrkkynuoliansa oli aiheuttaa full party wipeoutin
Lauantaina Mikko ja Suvi saapuivat meille, tarkoituksena pelata League of Dungeoneersia. Aloittelevat seikkailijamme lähtivätkin ratkomaan kaupungin rottaongelmaa, ja olivat pian korviaan myöten proseduraalisesti luoduissa vaikeuksissa.
Jokseenkin jähmeä rooli-lautapelihybridi ei ollut ihan minua varten, ja olin pelisuunnittelijan kanssa aika lailla eri aaltopituudella. Pitäisi varmaan katsoa, voiko tämä muuttua sujuvammaksi kun pelaa enemmän, vaikka en käsitäkään, miten arkistonhoidollinen lappushow voi koskaan muuttua nopeatempoiseksi. Pelisessio päättyi kun hahmomme avasivat lopputaisteluhuoneen oven ja näkivät kasan vastustajia, joka heitä odotti. Seuraavassa pelissä varmaan kaikki kuolevat.
Sunnuntaina agendalla oli Porvoo ja äitini 80-vuotispäivät. Jonkinlaisena erikoisbonuksena roudasimme Tainankin äidin paikalle, kun hän oli kiinnostusta moiseen osoittanut. Paikalla olivat lähinnä sisarukseni perheineen plus tätini. Henkilökohtainen kohokohta oli tajuta, että Maikku ja minä olivat pukeutuneet lähes täysin samanhenkisesti, väritkin olivat miltei samat.
Ruoka oli hyvää, jutut yliampuvia, ja tajusimme lähteä ennen kuin kukaan yritti alkaa puhua politiikasta tai uskonnosta. Kotona sitten uppouduin Mikolta ja suvilta lahjaani saamaan Unwritten-sarjakuvaan. Mitään huonoa en vielä ole Mike Careylta lukenut, ja Unwritten jatkoi laatutarinoiden sarjaa. Talviajan ansioista kehtasin lukea sitä todella myöhään asti.
Maanantai, 28.10. 2024
Päivän antirasismi: Akvaarioon on saapunut albiinomustatetroja, jotka ovat saman muotoisia mutta eri väisiä kuin siellä aiemmin olleet mustatetrat. Kyllä ne silti näyttävät yhdessää parveilevan.
Päivä oli ympäriinsä säntäilyä: kävin poliisiasemalla jättämässä näytteitä passia varten, Aviapolisilla palauttamassa laina-avaimia ja vielä Ristikossa kiipimässäkin. Välissä oli jotain työntekoa. Kiipeily oli ihan ok, tosin väsymykseni teki seinälle raahautumisesta vaikeaa.
Talviaika oli myös pilannut unirytmini ja kaiken muunkin. Katselin seuraavaa paria viikkoa epätoivoisesti. Kauheasti kaikkea tehtävää, ja oikeasti tahtoisin vain käpertyä petiin ja herätä keväällä. Mieluiten siten, että gringot eivät olisi valinneet presidentikseen oranssia vauvaa ja hänen jeesusnatsitaustajoukkojaan.
Tiistai, 29.10. 2024
Päivän tuskailu: Asiakkaan hidas verkkoyhteys
Ajan sopiminen auton renkaanvaihdolle epäonnistui, mutta väliäpä hällä; ei ulkona ollut mitään tarvetta autoilulle. Sää oli kylmentynyt ja ruotsalaiset robotit pystyi päivittämään kotoa yhtä hyvin tai huonosti kuin toimistoltakin.
Pelinkirjoittamisessa oli blokki, jota aloin hakata palasiksi musiikilla. Kirjoitan pelejä ainakin juuri nyt paikat ja henkilöt edellä, ja etenkkin paikkojen tunnelmaa on melko helppo tavoitella etsimällä niihin sopivaa musiikkia. Kun kaupungin(osan) kuvailu alkaa parilla avainsanalla, ja sitten hakee niihin sopivaa musaa, alkaa luiden päälle kasautua kaikenlaisia liha- ja kyberosia ihan itsestäänkin.
John Williams -leffaprojektikin jatkui yli vuoden tauon jälkeen. Vuoden 1979 Dracula oli aika turha.
Keskiviikko, 30.10. 2024
Päivän houkutus: Boulderkeskuksella oli Kohti seiskaa -tekniikkakurssi, joka oisi juuri minua varten. Yksi sen päivistä on kuitenkin päällekkäin jo sovitun roolipelin kanssa. Ei anna luonto myöden perua peliä.
Marraskuu näyttäää tuovan mukanaan vain marginaalisen mielialan notkahdukseen, varmaan koska olen joo valmiiksi niin apea ja ahdistunut. Tänäänkin oli kauhea homma kiskoa itseni liikkelle duunien jälkeen, mutta jotenkuten se onnistui. Pimeässä ja kylmässä pyöräily on kyllä skeidaa.
Pasilan boulderila oli jokin ryhmäilta ja seinät olivat aivan täynnä ekakertalaisia. Paikan reittisuunnittelu oli onneksi hauskaa, vaikka greidit olivatkin vähän randomin oloisia: flashasin yhden 6c+:n, mutta 6b+-tasoisista sain kiivettyä vain puolet. Tainalla oli saman suuntaisia fiiliksiä.
Torstai, 31.10. 2024
Päivän mieleenpalautus: Vain FAT32:n saa boottaamaan käyttämälläni metodilla
Taina lähti varhain kohti Turkua ja maantieteen päiviä, minä kimposin toimistolle tappelemaan yksinkertaisten pulmien kanssa. Iltapäivästä liu'uin pelinkirjoitusmoodiin, ja siitä päädyin katsomaan leffoja.
Netflixistä arpoutui katselulistalle Under Paris. Se oli ranskalainen, mutta tapojeni vastaisesti en heti sammuttanut leffaa kun ensimmäinen hahmo avasi suunsa. Jotenkin leffa sekä näytti että kuulosti hyvältä, ja alkoi reippaasti sukeltamisella. Kun hahmotkin olivat vielä ihan kestettäviä, seurasin tyhmänä slasherina pitämääni filmiä ... ja sitten se teki yhtäkkiä suunnanmuutoksen ja olin aivan koukussa. Jos elokuvaa alkaa katsoa sokkona, kuten minä tein, se on tosi altis spoilaanttumiselle, joten kommentoin tässä vain, että leffa oli vailla mitään järkeä, mutta se oli erittäin viihdyttävä ja oikeat nupit olivat kaakossa. Pari kohtaa olisivat toisessa leffassa saaneet arvomaailmapoliisilta keltaista korttia, mutta jotenkin tässä kokonaisuudessa annoin nämä seikat anteeksi. En oikeasti tahdo sanoa siitä enempää, katsokaa itse jos kiinnostaa, tai lukekaa wikipediasta juonisynopsis jos ei.