Elokuu 2024: Kolmen päivän viikonloput
Torstai, 1.8. 2024
Päivän loitsu: Tiny hut, D&D:ssä. Ei helvettti.
Skriptauksen ja luottamushenkilötehtävien täyttämän päivän jälkeen päää oli tyhjä, joten kävin ulkona kävelemässä. Päädyin jotenkin sellaiseen kohtaan lähiseutua, jossa en ollut aiemmin haahuillut, ja löysin mm. ilmeisen hylätyn kaupungin vuokratalon. Välittömästi en nähnyt keinoa livahtaa sinne sisään, joten valtaus sai vielä odottaa. Käveleminen myös potki luovat prosessit liikkeelle, ja sen jälkeen pelinkirjoitus sujui oikein hyvin.
Jotenkin taannoisen pelaajien enabloinnin tarpeen kautta päädyin sivuraiteelle katselemaan D&D:n sääntöjä, ja taas muistui mieleen, miten kertakaikkisen rikki ne ovat. Designfilosofia siinä pelissä on kyllä aivan älytön. Olen varma, että seikkailufantsuakin voisi kirjoittaa siten, että säännöt johdetaan maailman lainalaisuuksista ja pelaajille annettavissa työkaluissa olisi jotain järkeä.
Viikonloppu, 2.-4.8. 2024
Viikonlopun roolipelimateriaaali: Morfimallisto, pelaajilleni suunnattu versio Eclipse Phasen Morph Recognition Guidesta. Ei vielä valmis.
Kaikenlaiset loittoryhmäkeikat ja muut hämäryydet olivat jättäneet minulle paljon plussatunteja, joten päätin, että elokuun perjantait olisivat vapaapäiviä. Kolmen päivän viikonloppu oli erittäin tarpeellinen.
Kiipeilyn, videopelien, kävelyn, pyöräilyn ja chillailun lisäksi tuotin paljon omaa ropemateriaalia ja kerjäsin Tainalta peliä. Tämä törmäsi D&D-kaltaisen tuotteen sääntöjärjestelmn kömpelyyteen. En ole oikea henkilö heittämään ketään sisään dunkarin GM-touhuihin, omistani on niin kauan, etten muista mikä kaikki oli minulle vaikeaa. Mutta onhan se kömpelö ja epäintuitiivinen systeemi.
Maanantai, 5.8. 2024
Päivän ennakointi: Ensi viikolla taitaa olla aika pitää luottamusmieshattua päässä oikein kunnolla.
Työpäivä oli pitkä ja kuluttava. Kolmen päivän viikonloppu on hyvä idea, neljän päivän olisi vielä parempi. Olisinpa tehty rahasta niin jne.
Käytin koko iltapäivän tappelemalla jotain nimeämätöntä ahdistusta vastaan. Roolipelisuunnittelu piti sen enimmäkseen poissa, mutta en tiedä, mikä minua nyt taas vaivasi. Ehkä se oli etiäinen siitä, että illalla työt heräsivät taas henkiin, ja häiritsivät minua pari tuntia.
Taina pelautti minulle lyhyen pätkän kungfu-örkkini seikkailuja. Se lähinnä muistuttti minua siitä, kuinka mekaanisesti jähmeitä D&D-variantit ovat. Jostain ryömi vertaus siitä, miten muutama roolipeli pyrkii omaksumaan D&D-taisteluiden heijasteleman eetoksen ja soveltamaan sitä aivan kaikkialle, mutta ne tiedä, oliko rinnastuksessa mitään järkeä.
Tiistai, 6.8. 2024
Päivän loitsu: Po-ye-po-lo-mi!
Työpäivä oli verkko-ongelmia. Painittuani niiden kanssa aikani oli parasta tyhjentää päätä kiipeilemällä. Kun Tainakin oli hetkeksi palannut töihin, oli liikunnan tarve molemmilla suuri. Konalan boulderi oli yhä remontissa, ja Ristikon ilmanvaihto toimi huonosti, joten kohteeeksi valikoitui minulle uusi Espoon BK.
Salin reittisuunnittelu ja greidaus olivat okei, mutta reitit olivat tosi painottuneet yläkutosiin ja siitä vaikeampiin. Löysin itse kyllä kiivettävää, mutta helpoilla reiteillä lämmittelyä kaipaava Taina ei oikein arvostanut paikan painotuksia. Jaksoimme siellä puolitoista tuntia kaapia seiniä kuitenkin.
Kotona sain vihdoin jaettua kulttuuria, kun näytin Tainalle Chinese Ghost Storyn. Ei saa pelauttaa itä- tai kaakkoisaasialaista high fantasya näkemättä tätä.
Keskiviikko, 7.8. 2024
Päivän rukous nörttien suojeluspyhimykselle: Päästä loittoryhmäläisemme huomenna kotiin aamen
Suunnittelupäivä oli pelkkää palaveria. Sen loputtua piti taas pistää luottamushenkilön hattu päähän ja sumplia asioita. Samalla tuntui päässä jonkin verran särkyä, ja arvoin, olinko tulossa kipeäksi. Tämä epämääräinen fiilis piti minut kaukana liikunnasta. Sohvaperunoin Solastan parissa, kunnes Lissu ilmestyi katsomaan kanssamme The Boysin kakkoskauden loppuun. Hyvää settiä oli se, kuten muistinkin.
Torstai, 8.8. 2024
Päivän ajatus: LDAP-info ja ajastetut skriptit oh my
Työpäivä oli kombinaatio nokelia ideoita ja hallinnollista puurtamista. Molemmat näistä kombottuivat, kun sain yllättäen Teams-miitit toimimaan puhelimessani, ja pystyin osallistumaan puolen tunnin aamupalaveriin samalla kun olin kävelyllä lähimetsässä.
Loittoryhmän operaatio päättyi viimein, ja jälkeen jäi jopa hyvä, toimiva robotti. Kotona olin liian laiska tekemään mitään järkevää, ja nakuttelin vain Solastaa eteenpäin. Hahmoni ovat jo ysitasolla, mutta vieläkään ei ole Turn Undead toiminut yhtään kertaa.
Viikonloppu, 9.-11.8. 2024
Ajankohdan ruoka: Itse tehty vegaaninen tsatsiki
On kummaa seurata maailmanpolitiikkaa ja tuntea muutakin kuin pelkkää epätoivoa. Mutta vaikka Ukrainassa ja Palestiinassa on yhä käynnissä hirveä sota, vaikka kotimaassa sinimusta hallitus leikkaa yhteiskunnalta akillesjänteet kun juoksuvauhti ei miellytä, vaikka kaikenlaiset asiat ovat pielessäkin, sentään Suuren Saatanan presidentinvaali näyttää pientä toivonkipinää. Oranssi pelle on kokemassa taas jotain hermoromahdusta ja vähemmän paha puoli on vihdoin keksinyt, että nauru on paras ase fasisteja vastaan. Ei myöskään haittaa yhtään, että vastaehdokkaana on tummaihoinen nainen, koska jo nyt olisi aikakin saada valkoisten geriatristen äijien ylivata haudattua.
Omassa elämässäni oli kiipeilyä, pyöräilyä, roolipelivalmistelua, videopelejä ja yrityksiä miettiä, millaisella liikunnalla selviäisi syksyn yli. Vuorilla vietetyn kesän jälkeen ajatus Malminkartanon täyttömäestä inhottaa, työmatka on inasen liian pitkä ja sekava jatkuvaan pyöräilyyn, pelkkä kävely ja kiipeily eivät välttämättä riitä. Olisipa oikeita vuoria.
Maanantai, 12.8. 2024
Päivän musiikki: Stig - IT-mies
Työpäivä oli enimmäkseen luottamushenkilöhommia, jotka eivät olleet ihan niin kivuliaita kuin olin pelännyt. Kuitenkin koko päivän sosiaalisuus oli kulutttavaa, ja kotona lepokitka blokkasi yritykset lähteä tekemään mitään.
Onneksi keksin ilmeisen ratkaisun liikunnan vaikeudelle. Kun ulkona sataa tai ei muuten tahdo kohdata maailmaa, voi aina soittaa tanssittavaa musiikkia, ja pogottaaa sen tahtiin. Tunnin liikuntasetti tanssimisen parissa oli hyväksi sekä keholle että mielelle. Illalla olin taas vähällä päästä pelaamaan Tainan roolipelikampanjassa, mutta sitten hän keksi että vielä pari kuvaa puuttui, ja väsäsikin niitä pelauttamisen sijasta.
Tiistai, 13.8. 2024
Päivän hahmomallieditori: Titancraft. Saisikohan tällä 3d-figuja realistisemmilla ulottuvuuksilla kuin HeroForgella?
Lisää luottarijuttuja, välissä vähän teknisiä hommia. Olin kotona jotenkin ihan naatti, mutta ajattelin silti kokeilla boulderointia. Se meni melko kehnosti. Välillä näinkin käy.
Päädyin myös pelinkirjoittamisen lomassa katsomaan alkuperäisen Tetsuo-leffan. Olin joskus kyllä kunnon leffaharrastaja kun olin käynyt keskiyön näytöksessä R&A:ssa katsomassa tämän ilman tekstejä. Tekstien kanssakin se olli aika käsittämätön ja raskas kokemus.
Keskiviikko, 14.8. 2024
Päivän mainonnan tehoaminen: Katsoin vietnamilaista kamppailulajielokuvaa, ja heti tuli halu syödä vietnamilaista ruokaa. En edes pidä vietnamilaisesta ruuasta.
Päivän aherruksen jälkeen harrastin taas tanssia muistuttavaa liikuntaa, ja sitten puuhasin roolipelillisiä. Kuvitusta on näköjään syntynyt niin hyvällä tahdilla, että en edes muistanut, mistä kaikesta on jo logo tai mainoskuva olemassa. Onneksi excel-taulukko auttaa tässä.
Koetin tehdä referenssikuvan pohjalta 3d-mallia seuraavan skenaarion NPC:stä, mutta tämä oli erittäin vaikeaa. HeroForge ei ole vastaus kaikken, ja Blenderillä moiseen ryhtyminen tuntuu vielä aivan ylivoimaiselta. Ehkä jonain päivänä silti. Harmittaa, että toistaiseksi RPG Stories juttelee ainoastaan HeroForgen kanssa, eikä omia muita malleja saa vietyä siihen millään. Ymmärrän tämän haastavuuden, mutta silti kaipaisin jotain keinoa. Toki sen mukana pitäisi tulla teksturointimahdollisuuskin.
Torstai, 15.8. 2024
Päivän nukkenäyttelijä: Alaviite!
Työpääivä oli vähän energiaton, joten lopetin duunit varhain. Illan pääohjelma oli kultttuurinen: Whatever Love Means oli nukketeatteria, romantttinen komedia rakkauden löytämisestä, jonka Tonja oli lavastanut. Nuket näytttivät hienoilta, mutta näytelmä itse esitti fiksua ja kriittistä krediiteillä, joita sillä ei oikein ollut. Se oli pureutuvinaan median kauppaamien rakkauskuvien epärealistisuuteen, mutta lopulta kävi niitä läpi vain tosi kevyesti ja päätyi iloitsemaan heteronormatiivisesta monogamiasta. Aika tylsä ratkaisu minusta.
Esityksen jälkeen koetettiin etsiä Triplasta ruokaa, mutta monet paikat menivät varhain kiinni. Lopulta vegeburgereita ja salaattja saatiin ja näytelmää ruodittiin. Olisi ollut käynnissä myös Taiteiden yö, mutta oikeasti oma sänky houkutttli enemmän.
Viikonloppu, 16.-18.8. 2024
Ajankohdan urbex: Suvi on kaukomailla, ja urheasti tunkeutuu ulos turistikuplasta valloittamaan hylättyjä rakennuksia tuodakseen uteliaille viestiä todellisesta Zanzibarista.
Jotenkin tulin perjantaina ylipuhutuksi nousemaan Malminkartanon täyttömäelle, vaikka se onkin tylsintä treeniä kuntosalikäyntien tällä puolella. Tanssiminen on paljon hauskempaa, tahtoisin pitää sen, mutta se on ehkä enemmän työpäivien juttu kuitenkin.
Vähemmän tylsissä treeneissä, Konalan lähiboulderi aukesi taas, ja kävimme heti kokeilemassa sen uudet seinät. Reittien taso oli edelleen minulle mieleen ja lempeät greidit saivat tuntemaan itseni sankariksi. Melkein pääsin jopa yhden 7a:n, mutta kun muuten en päässyt edes 6c:n tasoisia reittejä, epäilen että tuossa oli vain greidausvirhe. Tainakin kapusi yhden 6b:n ja toinen näyttäisi olevan aivan ulottuvilla.
Sain myös potkaistua itseni lähettämään Azanurin pelikutsun, ja sitten käytinkin loppuviikonlopun palauttamalla mieleeni, mitä kaikkea olin siihen maailmaan suunnitellutkaan. Matskua oli yhä helkkarin paljon, mutta se vain korosti aukkoja, joita maailmassa yhä oli.
Maanantai, 19.8. 2024
Päivän kummastelu: Miksi clonezilla boottaa kesken imagekloonauksen?
Edellisiltana olimme katsoneet Boysia ja Gen V:tä myöhään saakka, ja aamulla töihin lähteminen motivoi aika vähän. Näköjään oli viikonloppu miten pitkä tahansa, maanantai on silti aina maanantai. Työpäivä oli täynnä asioita, joista vain osan sain tehtyä. Lähdin kotiin ajoissa, koska plussatunteja oli vieläkin liki 20.
Solasta: Crown of the Magister tuli viimein pelattua läpi. Lopulta sen loppu oli kohtalaisen helppo, tosin videopelilogiikka vähän häiritsi yhdessä kohdassa. QA olisi voinut olla vähän paremmin hereillä. Silti sormi pyöri Steamissa lisäosien ostonapin päällä.
Tiistai, 20.8. 2024
Päivän kitinä: Miksei RPG Storiesiin saa viedä yksinkertaisiakaan omia palikoita?
Koulutushommat ovat aina vähän kummia. Käytin kaksi tuntia aamustani käymällä kädestä pitäen läpi asioita, jotka oli myös täysin dokumentoitu web-sivulla. Toki kyseinen sivu oli minun kirjoittamani, joten sen selkeys saattoi olla kyseenalainen, mutta niin varmaan on opetuksenikin. Joka tapauksessa sain puskettua tietämystäni yhdestä rutiinihommasta muualle, ja nyt ehkä sitäkään ei tarvitse enää minun tehdä.
Taina oli saanut flunssan, joten kiipeilemään ei tänään lähdetty. Sen sijaan kävelin pitkän lenkin ja kuten tavallista, heti sen jälkeen pää kuhisi peli-ideiota. Onneksi seuraavalle kahdelle viikolle on ainakin kolme roolipeliä (joista vain kahta vedän itse).
Keskiviikko, 21.8. 2024
Päivän puute: Puristusvoima
Heräsin sieluttoman varhain viemään autoa huoltoon. Sitten busseilin keskustaan juttelemaan myskologin kanssa, ja sieltä hankkiuduin takaisin kotitoimistoon tekemään töitäni. Puuhaa oli paljon, ja innostuksissani olin vähällä saattaa yhden robotin toimintakelvottomaksi kun lähdin päivittämään sitä tarkistamatta, että kaikki esityöt oli tehty kunnolla.
Vaikka Taina oli yhä flunssainen, en pystynyt itse olemaan kiipeilemättä enää, joten kävin yksikseni Konalassa. Siellä suoritin mahtitempun nousemalla tehotossuillani 7a-reitin, ja sitten todistin sen olleen vain anomalia epäonnistumalla jokaisessa 6c+:ssa ja 6c:ssä, joita yritin. Yksi 6b+:kin failasi. On tämäkin nyt.
Autokin palasi huollosta. Viat menivät takuuseen, ja kuulemma laturijärjestelmäänkin asennettiin softapäivitys. Jospa nyt Zoe ei enää kaikissa epämäääräisissä indielatureissa sanoisi "Tarkast. menossa".
Torstai, 22.8. 2024
Päivän tarve: Ubuntu 22
Kävelevä aamupalaveri oli edelleen parhautta, ja sen avulla minulla pysyi jonkinlainen fokus koko päivän. Taina taisteli edelleen flunssan kanssa, mutta sentään se ei näyttänyt olevan koronavariantti. Tauti ei vielä ollut hypännyt minuun, onneksi.
Ehkä eilisen myskologikäynnin tuloksena huomasin pohtivani asiaa, jota olin työhön liittyen koettanut välttää: isomman teknisen kuviomme suunnittelua. Se enimmäkseen ahdistaa minua, koska olen sen kanssa aivan yksin, eikä aika tai voima tai edes osaaminen tahdo riittää siihen. Joskus sitä pitäisi tehdä, ja kun taas kehitystiimi äänteli kohta vastaan tulevista nyky-ympäristön rajoituksista, koin syyllisyyttä siitä, etten ollut tehnyt niille vielä mitään.
Töiden jälkeen Lauttasaaresta löytyi pizzeria Luca, josta sai kuulemma Euroopan viidenneksi parasta pizzaa. Testasimme paikan tuotteet, ja olivathan ne hyviä, jopa minun kehittymättömään makuuni. Niiden voimalla jaksoin väkertää lisää juttuja RPG Storiesilla, jonka rajoittuneisuus kyllä hiertää. Onhan se nopea, mutta tuntuu, että jos tahtoo mitään erilaista kuin kovin geneerisiä roolipeliympäristöjä, tulee seinä äkkiä vastaan.
Viikonoppu, 23.-25.8. 2024
Ajankohdan pelisitaatti: "Mestari Wong sanoo..."
Perjantaiaamuna yritin tehdä yksinkertaista työjuttua, mutta näköjään käyttämämme softa oli muuttunut maksulliseksi, enkä voinut tehdä mitä olin suunnitellut. Ei sitten. Päätin olla tekemättä tästä kriisiä, ja sen sijaan pidin vapaapäivän kuten olin suunnitellut.
Viikonlopun sää oli loppukesäisen lämmin. Samalla kun Taina toipui flunssastaan, se alkoi valua minuun. Sunnuntaiaamuna kiipeilessä oli jo vähän hutera olo, ja Mansions of Madnessia pelaamassa Hannun luona alkoi kurkku tuntua kummalliselta. MoM oli sentään mainio peli, tietokoneavusteinen lautapeli, ja taas yksi iteraatio Arkham Horror -kaavasta ja systeemistä. Investigaattoriryhmämme kung fu -starana hakkasin kultisteja, siivekkäitä käärmeitä ja syväläisiä paljain nyrkein. Meno oli oikein reipasta, tosin väitetty 60-90 minuutin kesto oli taas valhetta. Kolme tuntia meillä ainakin kului.
Maanantai, 26.8. 2024
Päivän dorkuus: Jacob Whatsisname ei osaa käyttää jalkoja kiivetessään
Töissä olisi ollut tekeillä kaikenlaista, mutta flunssaisena kävin itseni kanssa vakavahkon keskustelun. Sen lopputuloksena päätin, että jos asiat menevät rikki koska olen poissa, menkööt. Järkevän puuhan asemasta pelasin ilmaiseksi kaupasta saamaani Callisto Protocolia. Se oli juuri sopivan aivotonta sairastuspuuhaa. Peli ei ollut erityisen hyvä -- se tuntui jäljitelmältä Dead Spacesta, joka sekään ei ollut minuun erityisemmin vedonnut. Rigidi pelisuunnittelu, liikaa verta ja suolenpätkiä, liikaa mörmöjä, liikaa väkivaltaa -- ei tämä ole kauhutarina, tämä on kertomus ällöttävästä siivouskeikasta.
Tiistai, 27.8. 2024
Päivän hirviö: Tohtori Mengele. Pelottavampi kuin Callisto Protocolin pizzanaamat
En ollut vieläkään terve, mutta olo oli vähän eilistä eläväisempi. Tuloksena Callisto Protocol ärsytti enemmän, tosin löytyi siitä yksi hyvä ja creepy kohta. Sen jälkeen kuitenkin tuli raivostuttava areenatappelu, ja ragequittasin koko paskan. Pelinä 2/5, scifitarinana 0/5, pah.
Sen sijaan lääkkeesi katsoin Man in the High Castlen kolmoskautta, ja sepä lähtikin oikein hienoihin scifisuuntiin. Rinnakkaismaailmoja ja natseja, nyt meno on kuin Sic Semperin kolmos- ja neloskausilla. Ihan hyvä, että ehdin itse ensin, muuten olisi varmaan tuo kampanjaidea haudattu redundanttina.
Keskiviikko, 28.8. 2024
Päivän hilpeys: Person of Interest sijoituu samaan maailmaan Fringen kanssa.
Olo oli vielä inasen huterra, mutta lämpöä ei enää ollut, joten katsoin päivän olevan työpäivä. Kävin jopa toimistolla, jossa tunnollisesti pidin maskia. Työn sisältö oli outoja verkkovikoja ja huonosti käyttäytyvää taiwanilaista laitteistoa. Onneksi uuden mallisessa robotissa ei ole Forbidden Planetin verkkokomponentteja.
Liikunta ei tuntunut viisaalta, joten katsoin sarjoja. Batman: Caped Crusader oli varsin jees, vaikka ehkä vielä vähän purevampaa otetta ja parempaa hahmonkehitystä olisin kaivannut. Kuitenkin sarjan sijoittaminen 1940-luvulle oli mainio valinta, vaikkakin tämä 40-luku oli etno-sukupuoli-seksuaali-identiteettiasioiden suhteen noin 100 vuotta edellä aikaansa. Tavallaan arvostan period piece -meininkiä, toisaalta tavallaan tuntuu sen tarjoamien mahdolisuuksien hukkaamiselta olla kohtaamatta ajan ennakkoluuloja. En tietty jaksaisi itse mitään homofobis-bätmäniä edes katsoa, ja bättistä itseään on vaikea kirjoittaa muuksi kuin suunnattoman etuoikeutetuksi. Bruce on kuitenkin valkoinen komea heteromiljonäärimies, joka harrastaa köyhien lyömistä. Realistisesti kuvatussa maailmassa tätä on jokseenkin hankala käsitellä progressiivisesti.
Torstai, 29.8. 2024
Päivän uhkapeliluola: Lucky Robot
Työpäivä koostui samanaikaisista tulipaloista, jotka veivät huomiota ja kuluttivat mielenterveyttä. Olin aivan helisemässä kaikkien päällekkäisten kriisien kanssa, enkä saanut niistä puoliakaan ratkaistua. Neljältä luovutin ja kipitin kotiin pistämään pelin viime silauksia paikalleen.
Haunting Marsin tokakauden eka peli lähti heti alusta suuntiin, joita en ollut odottanut, mikä oli erittäin tervetullutta. Valitettavasti se myös vei roskiin noin 50% suunnitelmistani, mutta eipä sillä väliä -- kunnon liioittelijana minulla oli joka tapauksessa matskua yli 200% siitä, mitä tarvittiin. Hieman ekspositiopainotteinen peli oli, etenkin loppua kohti, mikä on kyllä perusheikkouteni. Onneksi asioista on paljon kuvia, niin ei tarvitse ihan niin paljon selittää.
Viikonloppu, 30.8. - 1.9. 2024
Ajankohdan haave: Olisinpa vähemmän neuroottinen. Eläminen sattuisi vähemmän.
Perjantain nautin pelin jälkeisestä vapaapäivästä. Aina olen vannonut että tällaisia pitäisi olla, ja nyt viimein sain oikeasti sellaisen pidetttyä. Havaitsin myös, että työnantaja oli maksanut minulle liikaa pakkaa, ja että olin vahingossa maksanut pelin safkat duunin luottokorttilla. Epäilemättä tästä seuraa jotain rasittavaa.
Lauantain kiipeilyssä oli yllättäen vierailevana tähtenä Topi. Voimat eivät olleet vielä taudin jälkeen palanneet, ja kiipeily veti minut aivan piippuun. Mutta hienoista edistymistä tapahtui: pääsin aiemmin mahdottomalta tuntuneen 6c:n reitin ylös, jopa melko vaivattomasti. Lähetin myös arkikenkäni pohjattavaksi. Nyt jäljellä on lähinnä la sportivan varpaantuhoamistossut, joilla kyllä kiipeää hyvin, mutta joita on tuska pitää jalassa.
Sunnuntaina sade haittasi retkeily-yrityksiä. Gen V katsottiin loppuun (en yhtään tykkkää sen vikasta jaksosta) ja Boysin neloskausi korkattiin. Lisäksi, varmaan Caped Crusaderin innoittamana huomasin luoneeni dokumentin Batman-pienoiskampanjasta. Ehtisiköhän tällaista joskus pelauttaa. Ainakaan en tarvitsisi samanlaista kuvamaksimalismia kuin muissa peleissäni.