<

>

Lokakuu 2023: Terapiaan

Maanantai, 2.10. 2023

Päivän teema: Liian vaikeat kiipeilyt

Taina oli jossain flunssassa, joten varmuuden vuoksi en mennyt toimistollee. Kun mitään oireita ei kuitenkaan tuntunut minulla olevan, kävin töiden jälkeen boulderilla.

Seinällä tahkoin käytännössä yksinomaan 6c - 7a -tasoisia projekteja. Voin valehtelematta sanoaa, etten koskaan ole päässyt ylös näin vähän reittejä. Sittenkin, edistymistä tapahtui: aiemmin liki mahdottomana pitämäni 6c meni ekalla yrityksellä, ja minulla on nyt jopa kaksi 7a-tasoista reittiä, joiden suhteen on jotain toivoa. Ne ovat myös varsin erilaisia: toinen on kiemurteleva hookkausharjoitus, toinen leveä sloupperi. Lisähaasteena olisi myös 6c:n tasoinen tasapainottelu, mutta siitä en vielä päässyt kuin ensimmäisen muuvin.

Kiivinnän jälkeen sormet olivat niin murskana, etten meinannut unta saada. Liikunta, terveellistä ja kivaa.

Tiistai, 3.10. 2023

Päivän selvyys: Vihdoin autoon törmänneen teinin vanhemmat vastaavat

Olin vähän hukassa työtehtävieni kanssa, mutta kuten aina käy, jostain kuoriutui kauhea määrä hommaa kun vähän katsoi keskken jääneiden tehtävien listaa. Aivot sauhusivat taas päivän loppua kohden, ja oli vaikea saada itseäni liikkeelle. Kiipeily olisi houkuttanut, mutta sormet eivät olleet mitenkään kunnossa siihen. Niinpä tyydyin vain kävelemiseen.

Phoenix Point näytti minulle keskisormea ja heitti tietyllä taktiikalla tekemääni keikkaan lisätavoitteeita kesken operaation -- ja nämä tavoitteet näyttivät mahdottomilta sille ryhmälle, jonka olin kentälle lähettänyt. Sitten päätin kuitenkin kokeilla. Silkalla pässinpäisyydellä sekä pelin systeemejä väärinkkäyttämällä kolme heikkoa sankariani ja heidän taisteluautonsa onnistuivat nujertamaan metsällisen rapuja, mukana ainakin kolme varsinaista painajaishirviötä. Olisi kyllä ollut tyylikkäämpää vetäistä se alkuperäisellä juonellani, jossa tyypit vain ajavat sisään aukiolle välittämättä hirviöistä, nappaavat muinaiset tekstit alttarilta, ja sitten kaahaavat ulos ampumatta laukaustakaan.

Keskiviikko, 4.10. 2023

Päivän vaikeus: Emolevyn nimen löytäminen

Pitkäksi venynyt työpäivä sai muun ohella tajuamaan, että Aviapolisin erämaasta on melkein mahdoton saada ruokaa lounastunnin jälkeen. Lähin kauppa on Jumbossa, ja sinne kävelee varmaan 20 minuuttia. Pitäisi ehkä pitää omia eväitä varalta mukana.

Päivän viimeinen tehtävä oli yritys lisätä ylirasitettuun virtuaalipalvelinalustaan muistia, mutta eihän siitä mitään tullut: vaikka speksit sanoivat, että muisti ihan sopisi, laite kieltäytyi käynnistymästä ja valitti muistin paritusvirheestä. Ei sitten. Tietty vastoinkäyminen tässä pysäyttää joukon muita projkteja.

Kotona en jaksanut oikein mitään. Metsästelin musiikkia peliprojekteihin ja katsoin dekkarisarjaa. Suomalais-espanjalainen Paratiisi ei ole alkuunkaan niin tönkkö kuin suomalaiset sarjat yleensä. Lisäksi espanjalainen miljöö on paljon vähemmän ankea kuin tyypillisen harmaa Pohjola.

Torstai, 5.10. 2023

Päivän hyödyllisyys: DNAME

Sain käytyä näyttämässä autoa korjaamolla. Lasku olisi melkoinen, onneksi on vakuutuksia. Jotenkin absurdia, että jos fillarilla vähän hipaisee auton kylkeä, saa helposti aikaan tonnin kulut.

Työpäivän tappelin hankalan DNS-virityksemme kanssa, ja yllättäen sain sen tekemään mitä halusinkin. Toimistossa oli hälisevää ja rasittavaa, ja kotonakaan en voinut oikein relata, kun piti hakea kaupasta verhoja ja kiipeilykypäriä ja kaikenlaista. Kiinnostaisi: kiipeily, Phoenix Point, roolipelit, tv-sarjat. Ei kiinnostaisi: mikään muu.

Perjantai, 6.10. 2023

Päivän kysymys: Onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia viime aikoina?

Perjantai oli palaverihelvettiä. Tiimipalaverin jälkeen sain viimein juteltua työterveyslääkärin kanssa jaksamisestani. Hommia on liikaa ja vika ei luultavasti ole päässäni vaan työmäärässä, mutta toki ammattiylpeyteni on ollut pohjamudissa jo niin kauan, että en edes tiedä olisiko vika itse asiassa sittenkin minussa. En varsinaisesti ollut optimistinen sen suhteen, että tämä mihinkään tuloksiin johtaisi, tai ainakaan hyviin tuloksiin, mutta katsotaan nyt tämäkin kortti. Sain lähetteen työpsykologille, verikokeisiin ja työkykykeskusteluun, mikä tietysti mielessäni tulkkautui lisätyöksi kaikki. Ainakin se on lisätyötä jollekin, ja koska joudun itsekin tähän osallistumaan, näkisin sen olevan lisää hommaa myös minulle.

Sopivasti työterveyslääkärin jälkeen oli vielä konsernitason IT-tapaaminen, joka oli perseestä. Minkä takia konsernin ihmiset panttaavat tietoa siitä, mitä kokouksessa käsitellään? Jos siitä vihjattaisiin etukäteen, voisin ehkä valmistautua paremmin. Nyt tuntuu siltä, että olen vaan hyödytön idiootti edistyksen tiellä.

Työvire valui kätevästi pois näiden kaikkien miittien seurauksena. Pelasin Phoenix Pointia kunnes Mikko ja Suvi ilmestyivät paikalle. He pääsivät kokeilemaan vierashuoneemme uusia verhoja. Toivottavasti ne ovat pimeät.

Viikonloppu, 7.-8.10. 2023

Ajankohdan huolestuttava ilmoitus: "Tarkast. käynnissä", sanoi sähköauto, eikä ladannut

Lauantaiaamuna Taina oli tervehtynyt sen verran, että kävimme boulderilla kun Mikko ja Suvi vielä nukkuivat. Harmini oli suuri, kun aiemmin yrittämistäni 7a:n projektireiteistä toinen olikin purettu, tietenkin se, josta pidin enemmän. Kiipeily ei tuntunut oikein sujuvan -- tututkaaan reitit eivät menneet -- ja olin jo julistamassa koko päivän turhaksi. Mutta sitten yritin vielä kerran jäljelle jäänyttä 7a:n sloupperireittiä -- ja se meni! Tämä taitaa olla eka seiskan boulderi koskaan. Valitettavasti videotodistetta ei tullut, kun en uskonut että reitti oikeasti onnistuisi.

Boulderivoiton jälkeen kotona syötiin aamiaista, ja sitten pakkauduttiin nelistään autoon. Ajoimme ensin Hyvinkäälle, jossa oli matelijamessut (tai ehkä terrariomessut, mistä tuosta tietää). Ihailimme liskoja ja sammakoita, kauhistelimme käärmeitä ja tuhatjalkaisia. Kasvattajat koettivat myydä eläimiään, mutta onneksi mikään ei vielä mukaan lähtenyt. Pelkään, että jossain vaiheessa kotiin kyllä hommataan leopardigekko tai parta-agama tai jonkin sortin lohikäärme nyt ainakin.

Kun matelijat oli nähty, ajoimme Aulangon rantahuvilalle juhlimaan Topin 50-vuotispäivää. Ohjelmassa oli kakkua, piirakoita, saunaa, laulua ja aivan valtavan paljon roolipelikeskusteluja. Ahmin etenkin viimeksimainittuja introvertin sosiaalimittarit aivan täyteen. Ulkona olisi ollut järvikin, ja jotain jännää seikkailumaastoa, mutta pihalla lämpötila oli vähän nollan yläpuolella ja muutenkin keli lähinnä syysmyrskyinen, joten ulkona käyminen ei houkutellut.

Kotimatkalla auton lataaminen tuotti huolestuttvia hetkiä, kun Riihimäen citymarketin pikalaturi aiheutti ensin autossa jotain virheilmoituksia. Aiemminkin aamulla se oli vähän oikutellut, ja kun kello lähestyi yhtä yöllä ja akussa oli latausta 18%, ei hirveästi naurattanut ajatus, että lataaminen ei nyt ehkä onnistuisikaan. Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen hikkka, ja pääsimme vartin lataamisen jälkeen jatkamaan matkaa.

Sunnuntaina en tehnyt yhtään mitään järkevää. Olisi ehkä voinut liikkua, mutta sormiin sattui kiipeilyn jäljiltä, ja sää oli kerralla käännetty loppukesän lämmöstä syksyn kurjuuteen. Nyt olisi hyvä hetki paeta maasta.

Maanantai, 9.10. 2023

Päivän tietotekniikka: Laite, johon sopii vain yksi levy ja jossa on tasan kaksi USB-porttia. Kloonaa siinä levyä sitten.

Terveystalon labrojen kautta kimposin toimistolle, jossa en saanut aikaan mitään ennen kuin alkoi helvetillinen palaveriputki. Miksi meidän kokoustiloissamme ei ole ilmanvaihtoa? Kolmen tunnin kokoustamisen jälkeen olin aivan unessa. Ravistelin itseni hetkeksi hereille ja ajoin kotiin jatkamaan töitä, mutta sen sijaan kaaduinkkin petiin ja nukuin tunnin. Tätä on syksy.

Haaveena oli ollut kiipeily, mutta olo oli liian kuollut ja käsi tosi kipeä. Niinpä päädyin sijaistoimintana taloyhtiön talkoisiin haravoimaan lehtiä. En ole tätäkään puuhaa tehnyt kolmeenkymmeneen vuoteen, ja olen kaivannut sitä vielä vähemmän kuin lumenluontia.

Tiistai, 10.10. 2023

Päivän haave: 2.000000001 TB:n levy

Työpäivä oli ennätysturhauttaava. Suurin osa päivästä kului tappeluun levykloonaamisen kanssa, ja tulos oli 0. Kun viimein sain homman logistiian jotenkkin kohdalleen...

... kohdelevy oli yhden (1) sektorin liian pieni. Tämähän oli siis alle miljaardisosa koko levyn koosta, mutta koska se oli vähemmän kuin alkuperäinen levy, Computer Says No.

Turhautumuksen välissä käytiin työkykykeskustelu. Siellä minua uhattiin konsernitasolta tuotavalla tuki-ihmisellä hoitamaan osa ylipaisuneesta tehtäväkentästäni. Tämä oli kieltämättä fiksua, mutta ei täyttänyt minua suurella riemulla. Oletan, että konsernitason tyyppi ratkaisee koko sotkun kahdessa tunnissa, jonka jälkeen imposter syndromeni paljastuu oikeaksi imposter realityksi ja tajuan, että oikeasti olen vaan bluffannut viimeiset 25 vuotta.

Sentään työpäivän lopuksi tekemäni palvelimen aivokirurgia onnistui. Sittenkin, helvetti tällaisia päiviä. Pakenin boulderille räpiköimään seinällä. Toistin aiemmin menemäni 7a:n ja pohdin, oliko se nyt sitten oikeasti niin vaikea: useimmat 6c+ -tasoiset reitit ovat täysin mahdottomia kuitenkin. Pari uutta 6c:n reittiä sentään sujui.

Keskiviikko, 11.10. 2023

Päivän sankari: Eagly

Ensin tein kuuden tunnin työpäivän. Sitten pelasin vähän videopelejä ja kävin kaupassa. Sitten tein toisen viiden tunnin työpäivän. Siinäpä tuo keskiviikko sittene menikin. Sää ulkona oli kauhea, käsiin sattui eilisesn boulderoinnin jälkeen, joten ehkä tällainen turbopitkä työpäivä oli tässä kohtaa ihan hyvä idea.

Kun työ oli lähinnä palvelinmigraatiota, eli odottamista ja virheisiin reagointia, tulin samalla katsoneeksi Peacemaker-sarjan loppuun. Se oli todella nerokas. Loppu oli minusta enemmän traaginen kuin onnellinen, mutta oikeasti se sopi sarjaan murhaavista ääliöistä aika täydellisesti.

Torstai, 12.10. 2023

Päivän havainto: Kun töissä tekee labrapäivän, täyttyy päivän tavoiteaskelmäärä pelkästään työpäivän aikana

Sain idean älyttömän työmääräni porrastamisesta, mutta se ei täysin toiminut. Sentään sivutuotteena syntyi mahdollinen ratkaisu aiemmin kokemaani levykloonausongelmaan.

Kiipeily ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten kävimme vaihteeksi nousemassa Malminkartanon täyttömäkeä. Sain myös luettua Magdalena Hain Sarvijumalan, ja koin kateutta siitä, miten hyvin hän osaa kirjoittaa. Sitten avasin toisen kotimaisen scifikirjan, mutta Hain jälkeen se tuntui tönköltä ja kömpelöltä. Vertailun vuoksi lukaisin oman Valkean liekkini uudellen, ja yllätyin siitä, miten toimiva sekin lopulta oli. Pitäisi ehkä tässä taas aktivoitua kirjoittamaan, kun syksykin on ja kaikkea.

Viikonloppu, 13.-15.10. 2023

Ajankohdan hyvä uutinen: Arthur oli saanut oleskeluluvan Suomessa. Tämä on hyvä, koska jos hänet oltaisiin meinattu karkoittaa Ugandaan tapettavaksi, olisimme varmaan ryhtyneet rikollisiksi ja jemmanneet hänet vierashuoneeseemme.

Perjantaina töiden jälkeen pelattiin Harnia. Vaikka olisi ehkä ollut maailman ilmeisin juttu, että lokakuisena perjantai 13. päivänä pelattu skenu olisi kauhua, tuli fantsuympäristöön siirretty Jason-pastissi silti yllätyksenä. Sentään hahmomme saivat vesuria heiluttavan tyypin taltutettua ja multiin. Ei se varmaankaan kuolleena pysy, mutta ehkä jatko-osaa osuu joihinkin muihin kuin meihin.

Karo ilmestyi pitkästä aikaa käymään. Kävimme hänen kanssaan boulderilla (jossa oli uudet kisareitit joita en päässyt), ja sitten Aleksin seurassa keskustassa syömässä. Tartuin illalla pelinkirjoittamiseen, ja koetin tehdä sitä läpi sunnuntainkin. Taina kiskoi minut välillä kuitenkin Espoon erämaahan harhailemaan. Lokakuussa ei kyllä pitäisi mennä ulos ollenkaan.

Maanantai, 16.10. 2023

Päivän radioviesti: "Meidän kk-mies sanoi olevansa kopterissa, mutta se olikin kukkulalla kilometrin päässä jostain syystä."

Taina suuntasi Turkuun, minä suuntasin toimistolle. Olin identifioinut työkentälläni kolme pääasiallista tehtävää, mutta tietenkin määrä kasvoi heti viiteen. Kolkkasin niistä yhden tulevaisuuteen, hoidin yhden vauhdilla ja toisen älyllä, ja kaksi muuta olivat riippuvaisia toisistaan siten, etten voinut tehdä yhtä ennen kuin toinen oli suoritettu. Valitettavasti tämän suorittaminen oli mahdotonta kun muita oli paikalla.

Niinpä viiden aikoihin, kun muut lähtivät kotiin, pääsin viimein aloittamaan päivän varsinaisen homman. Serverin levynvaihto koostui paljolti mittareiden seuraamisesta, mutta en valitettavasti voinut tehdä sitä mukavasti kotisohvalta, vaan minun piti istua laitteen vieressä labrassa. Välillä täytyi heilutella työkaluja ja ruuvailla asioita. Jotta järjen valo ei himmenisi täysin, kuuntelin viihteenä kun kaverit pelasivat ArmA III:a. Videopelin tekniset haasteet tuntuivat pahemmilta kuin luotisade.

Puoli kymmenen aikaan operaatio oli suoritettu, ja pääsin kotiin. Onneksi junia kulki vielä. Kotona en sitten ehtinytkään tehdä muuta kuin mennä nukkumaan. Miltei 14 tunnin työpäivässä on ainakin 10 tuntia liikaaa työtä.

Tiistai, 17.10. 2023

Päivän viehätys: Generation Zeron kaikki dialogi on puhuttu ruotsiksi

Aamu oli fysioterapian ja päällekkäisten tai perättäisten palaverien täyttämää, ja kun niiden vuoksi olin kerran aloittanut hallintohommat, oli niistä vaikea irrottautua enää teknisempiin juttuihin. Niinpä lopetin melko varhain.

Kokeilin mielijohteesta pelikoneella Generation Zeroa, joka oli tarttunut mukaan Steamin alesta joku viikko sitten. Se oli yllättävän jees. Minua viehätti erityisesti pelin ruotsalaisuus: punamultataloja, graniittia, Volvoja ja Saabeja ja pieniä detaljeita, joita en vältttämätttä edes osannut huomioida. Olin jotenkin kuvitellut pelin robottien olevan talon kokoisia möhkäleitä, mutta ainakaan ekan muutaman tunnin aikana ei mitään sellaista tullut vastaan.

Keskiviikko, 18.10. 2023

Päivän ärsytys: Miksi ihmessä auton äänentoisto ei suostu muistamaan kohtaa, johon soittolista on jäänyt, tai välillä edes huomaamaan, että siinä on kiinni musiikkilaite.

Säädin simppeleiden verkkojuttujen parissa melkein koko päivän ja kauhistelin ulkoilman lämpötilaa. Taas pitäisi etsiä talvivaatteet jostain.

Olisin voinut tehdä järkeviä roolipelijuttuja koko illan, mutta sen sijaan sorruin murskaamaan rapuja Phoenix Pointissa. Vastaan tuli ensimmäistä kertaa "etsi valtavalta kentältä viimeinen piileskelevä ötö", joka oli vähän turhauttavaa. Muutenkin tällaisten XCom-johdannaisten logiikassa on kummallisuuksia: tarkka-ampuja ei muka ehdi ampua ekan laukauksen perään toista tarkkuuskiväärillään, mutta ehtii vetää pistoolin ja ampua sillä? Ilmeisesti tämä on genrekonventio, jota pitää vaan noudattaa.

Torstai, 19.10. 2023

Päivän pelimanailu: "Minkä takia aina käy näin kun lähden sun kanssa metsään?"

Etänä tehdyn työpäivän jälkeen pääsin roolipelaamaan, kun Taina pelautti Legendoja & Lohikäärmeitä -kampanjansa Sademetsän sydämessä ensimmäisen session. D&D-johdannaisista en kauheasti pidä, mutta SS täytti kaksi kriteeriä, jotka saavat fantsunkin kiinnostamaan: sen ympäristö oli persoonallinen (Kaakkois-Aasia -henkinen viidakko) ja siinä oli iso porukka eloisia NPC:iä koheltamassa.

Taina oli muiden juttujen ohella omaksunut minulta pahoja tapoja pelinjohtaa, ja seurauksena pelissä oli valtava määrä kuvitusta ja paikallisväriä. Eihän tämä ole huono kokemus pelaajalle, pelinjohtajalle se on vain työlästä. Mutta eka peli oli oikein onnistunut. Maahisnelikkomme lähti tylsästä kotikylästään maailmalle etsimään onneaan; se tuskin löytyy ihan niin helposti kuin he kuvittelevat.

Viikonloppu, 20.-22.10. 2023

Ajankohdan sääilmiö: Pakkanen

Perjantai oli tylsä ja energiaton työpäivä, jonka jälkeen tuli pitkästä aikaa käytyä uimassa. Kumma kyllä, käteni ei vihoitellut uimisesta. Pitää kai tätäkin taas harrastaa, uimahallissa on vaan niin tylsää. Vesijuostessa sentään voi puhella peleistä.

Lauantaina boulderilla putosin huonosti ja satutin selkäni. Noidannuolimainen fiilis jatkui koko loppuviikonlopun, muttei onneksi lamauttanut toimintaa täysin. Hämeenlinnassa Lys Sacre -peli oli synkkää vallankumouskuviota: yhtäkkiä demokratialiikkeemme siirtyi maan alta aktiiviseen toimintaan, ja sai tupaan diktatuurilta. Ulkona oli jäätävän kylmä, ja kotiin palatessa toimivaa auton laturia sai hakea ahdistavan pitkään. Tässä sähköautoiluinfrassa on vielä paljon toivomisen varaa: on jokseenkin huolestuttavaa, ettei ole mitään keinoa luottaa siihen, että vapaaksi ilmoitettu laturi oikeasti suostuisi lataamaan autoa. Tunnin mittainen kotimatka venyi taas kaksinkertaiseksi, kun ainoa löytynyt laturi vaati takaisin kääntymistä ja oli vieläpä hidas.

Sunnuntaina lähinnä kirjoitin peliä ja pelasin Phoenix Pointia. Sain myös Tainan suostuteltua pelauttamaan minulle lyhyen soolopätkän omaa peliään. Nyt kun hän on antanut pelinnälkäiselle kumppanilleen pikkusormen, tulen kinuamaan häneltä uutta peliä varmaan joka päivä.

Maanantai, 23.10. 2023

Päivän härveli: Pikaratikka

Motivaatio nousta sängystä oli nolla, mutta hyvällä omallatunnolla en voinut väittää olevani työkyvytön, joten puskin sitten palaverien täyttämän päivän läpi unelmoiden lämmöstä ja valosta. Töiden jälkeen olo oli energiaton, mutta onneksi viikonloppuna toimintansa aloittanut pikaratikka tarjosi helppoa viihdettä. Kruisasimme sillä ensin Keilaniemeen syömään hyvää malesialaista ruokaa, sitten siirryimme metrolla Itikseen ja palasimme sieltä toista puolta kotiin. Scifistinen härveli oli ihan hauska, ja sen pysäkeiltä bongattiin 9/10 AR-pelin avaruussanaa. Yksi vielä jäi puuttumaan, pitääköhän sitä reissata lisää?

Tiistai, 24.10. 2023

Päivän mieleenpalautus: Kääpiöt ovat kivien sukua

Säntäilevän työpäivän jälkeen siirryin kotiin pelivalmistelujen pariin. Illan ohjelmassa oli Azanuria. Vaihteeksi peli oli dynaaminen ja energinen, ja pelaajilla oli muutakin tekemistä kuin kuunnella pelinjohtajan ekspositiota. Siinä tuli myös koko kampanjan ensimmäinen oikeasti iso taistelu, jopa siten, että hahmot valitsivat sen.

Hiekkalaatikkopelissä kaikkialta pitäisi löytyä jotain mielenkiintoista, enkä ole ihan varma, olenko osannut pelauttaa Azanuria siten, luultavasti en. Onneksi tällä kertaa hahmot törmäsivät oikeasti yhteen sellaisista elementeistä, joihin oikeasti olin varautunut. Nyt on myös selvä idea jatkolle, tai ainakin asioita, joita muut pelin toimijat yrittävät saada hahmot tekemään.

Keskiviikko, 25.10. 2023

Päivän ärsytys: Läppärin näppäimistö on arvaamaton. Välillä se ei reagoi painamiseen ja välillä se tuplaa surutta merkkejä. Pitäisi varmaan käyttää huollossa mokoma.

Töistä oli jotenkin vaikea saada otetta, joten tein lyhyemmän päivän. Otin influenssarokotuksenkin, kun sellaisen lähipisteestä sai. Sittenkään en selvinnyt kiipeilemään kovin aikaisin.

Kipeän selän ja kipeän käden takia kiipeilyodotukseni olivat tosi matalalla, eikä suurempia sankaritekoja tullutkaan tehtyä. Mutta 6a:n liidit sentään menivät, ja 6c:t yläköydessä. Taina ja Heli suorittivat paljon paremmin.

Kiipeilyn jälkeen oli pimeää ja kylmää, ja huomennakin pitäisi jaksaa muka töitä. Oikeasti töitä pitäisi vielä jaksaa kaksi kuukautta. Mitenkähän mahtaa olla.

Torstai, 26.10. 2023

Päivän kulo: Ala.

Kun pitkään odottamani komponentit saapuivat, tajusin että niissä ei ollutkaan ominaisuutta, jota nimenomaan tarvitsin. Olisihan tämän voinut huomata jo spekseistäkin, mutta palloja oli ilmassaa niin paljon, että tämä oli tällä kertaa pudonnut. Kyseessä oli toki vasta näyte, mutta taas venyivät aikataulut. Jotenkin tämä oli aivan liikaa kuormitetulle päälle, ja olin koko loppupäivän täysin rikki.

Yksi raskaimmista jutuista yksinäisyydestä työssä on, että pitää esittää muulle maailmalle toimintakuntoista silloinkin kun ei sitä oikeastaan ole. Tai siis, koska olen hommieni kanssa aivan yksin, en voi kenellekään valittaa että nyt on tämä ja tämä juttu pielesssä ja se kuluttaa, koska ei se ole kenenkään muun ongelma. Periaatteessa se olisi kai esihenkilön pulma, mutta hänellä on lautasellaan niin valtavasti muutakin ja hän tietää jo minun olevan ylikuormitettu, ettei tämän vieminen hänelle olisi mitään hyödyttänyt. Niinpä vetäydyin omiin oloihini ja koetin olla rakentava ja miettiä askeleita eteenpäin, mutta lähinnä ajatukset olivat linjalla "vittu tätä paskaa, en jaksa".

Viikonloppu, 27.-29.10. 2023

Ajankohdan ärsymys: Taas siirtyivät kellot ja sisäinen rytmi meni sekaisin.

Perjantain käytin tekemällä ihmeellisiä täytehommia edellispäivän sekoilun jälkeen, ja koetin ideoida reittiä eteenpäin. Sitten työviikko onneksi loppui. Fiilistä ei ollut mihinkään, mutta raahauduin kuitenkin uimaan, joka oli juuri sopivan aivotonta ja haastamatonta liikuntaa. Selällekin se kelpasi.

Lauantaina arvelin, että olin riittävän kunnoss boulderoimaan, mutta arvio oli väärä. Ilmeisesti boulderilla tulee sitten riuhdottua enemmän kuin tai chi -maisessa köysittelyssä. Vaikka yritin ottaa rauhallisesti, muutaman reitin jälkeen selkä ilmoitti, että enää et kiipeä. Yhden tutun 6c:n sain kyllä mentyä, mutta se oli juuri sellainen hidas tasapaino- ja käsivoimareitti, jossa ei tarvinnut yhtään väännellä alakroppaa.

Boulderoinnin ansiosta selkä meni aivan solmuun koko loppuviikonlopuksi. Kävin oikeasti näyttämässä sitä lääkärille kun näin oli kehotettu jos se pahenee, ja lääkäri lähetti minut vielä röntgeniinkin. Ei siellä mitään vikaa tosin näkynyt -- kuulemma minulla on hyvä ja suora selkäranka. Ilmeisesti lihakset sen ympärillä ovat vaan aika huonot.

Heikki pelautti vähän Harnia, jotta enimmät murheet unohtuisivat. Taas korvattiin omat ongelmat muiden ongelmilla.

Maanantai, 30.10. 2023

Päivän imposter syndrome: Siirsin yhden homman pois itseltäni softatiimille, kun en keksinyt siinä tietä eteenpäin. Softatiimi ratkaisi sen muutamassa minuutissa.

Ulkona oli tullut lunta, joten kesärenkaisella autolla ei ollut teille asiaa. Livahdin toimistolle junalla, ja heittelin labrassa koneen kappaleita paikalleen yllättävän hyvillä tuloksilla. Selkäkin vihoitteli viikonloppua vähemmän.

Kotona koomasin pelimatskun ääressä ja katsoin lokakuun kauhuleffana Fear Street 1994:n. Se oli vallan hulvaton. Reipas meno, hyvä hahmotyöskentely, paljon verta ja tylyä väkivaltaa -- näillä saa aikaan mainion slasherin.

Tiistai, 31.10. 2023

Päivän ostos: Kirkasvalolamppu

Päivä alkoi työpsykologin kanssa juttelemisella. Sieltä tuli paras vastaus imposter syndrome -juttuihin koskaan.

Tähän ei edes minun itseinhoni osannut vaastata mitään.

Tein ihan oikeita töitäkin, ja sitten suuntasin Laajasaloon tapaamaan Stansvikin hakkuuta estäviä mielenosoittajia. Vanha metsä oli uskomattoman näköinen, ja jopa minun kaltaiseni kivi-ihminen epäili tämän hakkaamista suunnittelevien järkeä. Diilasin mielenosoittajille köysiä, vanhoja valjaita, slingin ja pari sulkkaria, niin että he pystyisivät helpommin kiipeämään puihin ja kiinnittämään itsensä niihin. Aborismi ei ole ominta alaani, mutta kun tyypit toivoivat jotain demoa, tein parhaani näyttääkseni jotain turvallisia käytäntöjä.

Katsoin vielä konsernin inklusiivisuusluennon. Se ei minulle oikein tuonut mitään uutta, ja pelkään, että ne ihmiset, jotka tätä oikeasti tarvitsevat eivät näitä koskaan päädy katsomaan. Mitenkähän näitä ajatuksia oikeasti levittäisi laajemmin?