Syyskuu 2023: Eihän tätä kestä
Viikonloppu, 1.-3.9. 2023
Ajankohdan musiikki: Hammer-elokuvien soundtrack. Näille löytyi yllättäen pelikäyttöä.
Näköjään olin tällä viikolla ollut lähitöissä kaikki paitsi yhden päivän. Ihan niinkuin vanhoina pahoina aikoina. Sitten koitti viikonloppu ja vapaus, tai ainakin välttämättömyys siirtää energiani pelinkirjoittamiseen.
Koetimme vaihteeksi käydä boulderilla lauantaiaamuna vain kevyen aamiaisen jälkeen, ja yllättäen valinta tuntui hyvältä. Boulderilla oli vain vähän väkeä, kiipeilykin sujui jotenkutten (pääsin jopa kome 6c:n reittiä, 6c+ -taso ei vielä sujunut) ja koko päivälle jäi ikään kuin energinen fiilis. Haaskasin sitä sitten pelinkirjoittamiseen ja Phoenix Pointiin.
Sunnuntaina oli viimein hallituksen (rasismin) vastainen mielenosoitus. Senaatintori oli aivan täynnä ihmisiä ja marssi kesti pitkään. Olin varautunut märkään keliin, mutta yllättäen ulkonahan paistoi aurinko. Sateenvarjo toimi onneksi myös päivänvarjona.
Poliittisesti, no, paskin hallitus ikinä, eikä Wille Rydman ja Riikka Purra ministereinä ole kuin jäävuoren huippu. Rasistinen möykkäröinti tuntuu olevan lähinnä keino pitää huomio muualla samalla kun Kokoomus lakkauttaa hyvinvointivaltiota tarpeettomana ja tuhoaa työntekijöiden oikeudet. Lienee myös turha odottaa, että kukaan tämän kauhukabinetin edustajistosta oikeasti päättää perua suunnan, joten tämä lienee sitten joukkovoimaa, lakkoilua ja kansalaistottelemattomuutta seuraavat neljä vuotta. Helvetti mitä skeidaa.
Maanaantai, 4.9. 2023
Päivän pelottavuus: Karmavector.orgin päivitys. Meni sentään hyvin, vielä täällä ollaan.
Tein ensin pitkän työpäivän toimistolla, ja sitten jatkoin vielä pari tuntia kotona. Aikaansaannokset olivat silti laihan tuntuisia. Syytän kaikesta Windowsia, koskaa sellaisenkin kauhistuksen kanssa piti olla tekemisissä. Näin vaan mennään vuonna 2023.
Huomenna pelattaisiin taas Eclipse Phasea, ja tajusin, että edellisestä pelistä oli kaksi ja puoli kuukautta. Tällaisen tauon jälkeen ei ihme, että tuntuu vähän vaikealta löytää tarinan punaista lankaa. Lopulta sain väkisin jotain tolkkua kuvioihini. Paljon siitä, mitä tapahtuu, on kiinni siitä, mistä langanpätkistä pelaajahahmot päätyvät vetämään; olen kirjoittanut kaikkea omasta mielestäni kiintoisaa, mutta ei mikään takaa, että kukaan niihin koskaan törmää. Saa nähdä nyt.
Tiistai, 5.9. 2023
Päivän pelinjohtajan kikka: Tunnelman luominen yhdellä kuvalla
Töissä melkein rikoin konfiguraatiohallinnan, mutta sain sen onneksi myös korjattua. Joka tapauksessa stressipiikkejä tuli koettua, vaikka enimmäkseen hommat olivatkin chillejä ja kiintoisia. Sittenkin taas tuntui konkreettisesti, että olen pulmieni kansssa tosi yksin.
Töiden jälkeen olo oli naatti, muttaa peliä piti silti vetää. Haunting Marsin kolmossessio oli aluksi vähän energiaton, mutta loppuaa kohden keräsi taas vauhtia. Koettiin myös yllättävä out-of-genre -experience, joka jatkuu seuraavalla kerralla.
Lisäksi, pelaajat onnistuivat hämmästyttävän hyvin arvaamaan ison osan juonikuviosta, tai ainakin ilmeisimmät pätkät siitä. Päätän ottaa tämän merkkinä taitavista pelaajista eikä huonosta suunnittelusta.
Keskiviikko, 6.9. 2023
Päivän ärsytys: Skripti, jonka pitäisi tehdä kaikki, ei itse asiassa tee juuri mitään
Jotenkin jaksoin pelin jälkeen tehdä ihan täyden työpäivän, mutta sitten jaksaminen loppuikin. Ei liikuntaa, ei kirjoitttamista, ei mitään järkevää sisältynyt iltaohjelmaan. Jonkinlainen vatsakipu vähän vaivasi, mistä lie sekin tähän tullut.
Huvittaisi pitää viikon leffafestaritauko duuneista, mutta tekemistä on vähän liikaa ja lomapäivätkin on jo aika täydellisesti varattu talveen.
Torstai, 7.9. 2023
Päivän jatko-osa: Ärsyttäneen skriptin bugi löytyi. Nyt se tuntuu toimivan.
Tietoturva-asioiden ja bugisten skriptien kanssa painimisen jälkeen oli hyvä käydä vähän köysikiipeilemässä. Vähemmän hyvä oli, että kipeä käsi haittasi menoa oikeasti heti kun greidi nousi 6b:n tasolle. Tästä harmistuneena totesin, että mennään sitten tasapainoreittejä, ja hyppäsin jännän näköiselle 7a:lle, jota pääsin yllättäen ehkä 3/5 ennen kuin putosin. Tämän ansiosta päivä ei tuntunut ihan hukkaanheitetyltä.
Kotiin päästyäni olisin halunnut pelata Phoenix Pointia, mutta se olisi helposti riistäytynyt käsistä ja muuttunut koko yön mittaiseksi matsiksi, joten vetäydyinkin vain lukemaan kirjaa. On kummallista, miten samanlaisia juttuja Linda Nagata ja Alastair Reynolds kirjoittavat. Nagatan hahmot ärsyttävät huomattavasti vähemmän, mutta Reynoldsin kirjojen pelottavuus vetoaa enemmän.
Viikonloppu, 7.-9.9. 2023
Ajankohdan ilmiö: Bisexual sitting. Tästä en ollut aiemmin kuullutkaaan, mutta, no, täsmää.
Perjantaina ryömin robottia ylös ja alas, niputin kaapeleita ja tein kaikkea semikehollista. Palkkioksi tästä ihan upouusi robottimalli poimi ensimmäisen laudanpätkänsä. Hetki tätä on viilattukin.
Sitten koitti kaivattu viikkonloppu, joka koostui liikunnasta Phoenix Point -operaatioiden välissä. Boulderilla meni yllättävän kovaa - useimmat 6c-tasoiset reitit alkavat mennä parilla yrityksellä ainakin boulderkeskuksella. Malminkartanon täyttömäelle nouseminen oli edelleen tylsää ja yhä kaipaisin aivan oikean vuoren kaupungin keskelle. Muuten tuli fillaroitua, käveltyä ja lyötyä seuraaava roolipelipäivä lukkoon. Varmaan ihan hyvä, että tietokoneella tulee tehtyä muutakin kuin pelattua lovecraftiaanisia rapujuhlia.
Maanantai, 11.9. 2023
Päivän av-viihde: Viimeinen jakso, jossa Henry Cavill näytteli Geraltia. Saa nähdä, toipuuko sarja päätähden vaihtamisesta. Cavill oli vaan roolissaan niin loistava.
Toimisto oli täynnä vieraita valtavasta amerikkalaisesta household name -tason firmasta. Koska he olivat amerikkalaisia, he olivat äänekkäitä ja veivät paljon tilaa. Koska he olivat household name -tason firmasta, heihin kiinnitettiin paljon huomiota. Koska olen rasistinen vastarannankiiski, olin koko työpäivän lähinnä ärtynyt heistä.
Kotona kirjoitin raivolla peliä. Hemmetin Endless Legend on välillä tosi elegantti lähdee, ja sitten välillä vetää itsenssä kanssa täysin ristiin ja sotkee hienot kuvioni. Ja koska paljon visuaalisia elementtejä on lainattu Amplituden teoksesta, en niitä oikein voi muuttaakaan. Mutta ristiriita kuin ristiriita ratkeaa monimutkaisemmilla selityksillä.
Tiistai, 12.9. 2023
Päivän second-hand -saavutus: Taina kiipesi 6c-tasoisen reitin
Hälisevä gringoblokki möykkäsi edelleen toimistolla aamupäivän, mutta jatkoivat sitten onneksi Euroopan-kiertuettaan muualle. Töihin keskittyminen oli kuitenkin vaikeaa, ja jokaissta langanpäästä vetäminen paljasti vain uuden solmun. Hitto tätä sysadminin arkea.
Köysikiipeily tyhjensi onneksi pään työajatuksista. Sain vaihteeksi liidattua 6b-tasoisen reitin, ja aiemmin hämmästelemäni 7a:kin meni pari muuvia pidemmälle. Olin näköjään päässyt kohtaan, jossa reitin luonne muuttui tasapainoilusta pelkäksi sormenpäillä kiskomiseksi, ja vaikka yleensä sormeni ovatkin hyvät kiskomaan, oli tämä melkoista nextin levelin shittiä. Toveri robottifirmassa oli kertonut liidanneensa samaisen reitin. En seinällä ollessani tajunnut, miten tämä voisi edes teoriassa olla mahdollista.
Keskiviikko, 13.9. 2023
Päivän hajoava softa: Icinga 1. Pitäisi muuttaa Icinga 2:een, ehtisipä vaan
Palvelimeen päivitys rikkoi palvelimen systeemin, mutta olin tätä vähän uumoillutkin, ja hyväksynyt, että mokoma saattaisi hajota ja pitäisi jossain välissä korjata. Kun systeemi ei kuitenkaan superkriittinen ollut, päätin antaa sen olla rikki; tärkeämpää ehkä oli, että palvelin ei enää pyörittänyt läpeensä reikäistä käyttöjärjestelemää. Yllättävänkin chilli suhtautuminen, tämä, mutta minkäs teet. Resurssit ovat rajalliset.
Pelinkirjoituksessa tein Azanur-juttuja. Oli tarvetta vähän tarkemmalle kartalle kuin mitä nyt käytän, joten päätin kokeilla Tainan käyttämää Inkarnatea. Parissakymmenessä minuutissa olin ilmaisversiolla saanut tehtyä, mitä halusinkin. Ei hullumpi työkalu ollenkaan, jos kaksiulotteisia karttoja kaipaa.
Torstai, 14.9. 2023
Päivän Endless Legend -ötökkä: Nidya
Jokseenkin väsyneen työpäivän jälkeen pelautin heikonpuoleisen session Azanuria. Se oli melkoista ekspositiohelvettiä, ja koin hieman syyllisyyttä siitä, että se oli niin epätasainen ja epädramaattinen. Ehkä se olisi ollut hieno kokea luonnossa, mutta pelinä ei välttämättä.
Hex crawliani vaivaa muutenkin hienoinen dramaattisuuden ja eteenpäin ajavan momentin puute. Tämä johtuu osittain siitä, että yritän pelauttaa sitä suhteellisen realistisesti -- maailman kaikki villipedot eivät ole käymässä pelaajahahmojen kimppuun -- ja osittain ylettömästä kiinnostuksestani vieraan maailman yksityiskohtiin. Kuitenkin tuntuu nyt siltä, että tämä lähestymistapa ei aivan toimi. Pitäne hieman muuttaa taktiikkaa. Onneksi pelaajahahmot ovat nyt saaneet käsiinsä välineitä, joilla tämän voi tehdä liikoja töksähtelemättä.
Kuten aiemminkin, jatkan kampanjan pelauttamista kunnes joko en itse enää kestä, tai pelaajat ilmoittavat, että heillä on parempaakin tekemistä kuin haaskata aikaansa tähän kuraan.
Viikonloppu, 15.-17.9. 2023
Ajankohdan satunnaiskohtaamineen: Ilana ja lapsensa, jotka olivat Turussa viettämässä juutalaista uuttavuotta.
Heikon pelisession jälkeen työmotivaatiokin oli matalalla, ja yleisesti päivä oli aika saamton. Kamppailin moneeen eri suuntaan vetävän määrttelyn kanssa, ja turhauduin sen mahdottomuuteen. Nykyinen speksi tuntuu olevan tasoa "tässä kohtaa Dare vetää kanin hatusta", ja jooh, saapa nähdä vetääkö.
Lauantaina heikon ja osaamattoman boulderoinnin jälkeen (rehellisyyden nimissä todettakoon, että tämä tarkoitti, että mikään uusi reitti ei minulta mennyt ja vain kaksi vanhoista 6c-reiteistä sujui) lähdettiin Turkua kohti. Mikon ja Suvin kanssa syödyn lounaan jälkeen siirryttiin naapuriin viettämään Jannikan synttäreitä. Sosiaalisuusmittarini olivat valitettavan alhaalla, ja kun vieraissa oli vain vähän ennestään tuttuja ihmisiä tai luotettavasti omien laumojen (roolipelaajien tai luolaharrastajien) jäseniä, olin koko ajan vähän vaikeana.
Yösija oli Karon luona, mutta Karo itse piipahti paikalla vain pikaisesti ennen kuin siirtyi muualle nukkumaan. Sunnuntai oli enimmäkseen turhaa kaupungilla haahuilua, tosin onneksi olin nähnyt tämän ennalta ja skippasin siitä suurimman osan istumalla kirjastossa lukemassa. See These Bones oli onneksi täsmälleen sellainen kirja, jota olin kaivannut.
Viikonlopun aikana tuli syksy ja ulkona oli kylmä. Tämäkin vielä.
Maanantai, 18.9. 2023
Päivän headdeskaus: VMWaren täysin epäintuitiiviset snapshotit
Työpäivän valmistelin illaksi kaavailemaani pikkujuttua, eli varmennepalvelimemme päivittämistä. Mutta päivitys meni täysin päin helvettiä kun kävi ilmi, että pohjana käyttämäni snapshot laitteesta olikin jostain syystä lähes 3 vuoden ikäinen, ja nykyinen versio haihtui bittien taivaaseen.
Loppuilta olikin sitten varmuuskopioiden palauttelemista ja käsittämättömien virheilmoitusten kanssa painimista. Kuten tavallista, huolellisesti testaamani varmuuskopiot olivat kyllä olemassa, mutta niiden palauttaminen automaattisesti ei pelittänyt koska rrsync -ro read only file system blah blah. Helvetti. Tappelin järjestelmän kanssa iltayhteentoista, ja lopetin, kun askeleet joilla saisin koko homman korjattua olivat minulle selvät. Siitä huolimatta nukahtamiseen kului pitkään.
On muuten aivan perseestä olla organisaation ainoa sysadmin. Yliopistomaailmassa oli tehtäväkuvauksessa muinoin koodisanat "vastaaa yksin asiasta x", ja X saattoi olla vaikkapa yliopiston sähköposti tai varmuuskopioinnit tai jotain. Näillä koodisanoilla tehtäväkuvaus ja sitä myötä palkka kohosi ylempiin sfääreihin. Nykyisessä hommassani Vastaan Yksin, öh, kaikesta IT-infrasta. Palkkakin on toki yliopistostandardilla astronominen (tai ainakin meteorologinen), mutta ennemmin tahtoisin, että minulla ei ole kahden ihmisen tehtäviä. Parasta olisi, jos oikasti olisi kollega, koska sitten jos käy jokin katastrofi, on lisävoimia joilta pyytää apua. Mutta näin tuskin ihan pian käy.
Tiistai, 19.9. 2023
Päivän musiikki: Axis of Awesome - Four Chord Song
Eilisillan draama sentään päättyi onnellisesti, kun sain aamun aikana palvelimen kaikki toiminnot takaisin. Sen jälkeen junailin keskustaan, jossa kävin itkemässä kipeää käpälääni fysioterapeutile. Sain teippiä sekä harjoitteita. Toivottavasti jaksan tehdä nämä.
Työpäivä oli suunnittelua ja verkkovikojen jahtaamista. Sitten ulkona satoi, joten iltaohjelmani oli kiipeilyn asemasta pelinkirjoittamista, Phoenix Pointia, ja -- epätavallisesti -- pianonsoiton alkeita. Piano oli vieras insturmentti, enkä tätä taitoa varmaan mihinkään tavitsisi, mutta kun minulla on larppihahmo, joka osaa sitä edes vähän soittaa, pitäisi kai itsekin ihan pikkuisen siitä tietää, ihan siltä varalta, että pelissä soitin tulee vastaan.
Keskiviikko, 20.9. 2023
Päivän juttu: IP masquerading
Suunnittelupäivässä suunniteltiin voimallisesti. Syntyi mm. robotin verkkotopologia, joka näyttää paremmalta kuin aiemmin ideoitu, mutta johon silti suhtaudun jotenkin epäillen. Pitää päästä rakentamaan prototyyppi ja kokeilemaan.
Suunnittelupäivä tahtoo viedä kaikki älylliset mehut, ja kotona en jaksanut kuin vähän ideoida roolipeljuttuja, käydä kävelemässä ja murhata rapuja. Fysioterapiaharjoitteet sattuivat, mutta onneksi terapeutti oli sanonut, että näin niiden kuuluukin.
Torstai, 21.9. 2023
Päivän muuvisarja: Tasapaino - tasapaino - krimppi - tasapaino - tasapaino - dyno. Oli siinä muutakin, mutta tuolta se tuntui.
Tein ekoja testejä eilen ideoidulla robottirakenteella. Kai tämän verkon voisi saada toimimaan, en ole vaan vielä yhtään varma siitä, mitkä sen implikaatiot robottien nopealle rakentamiselle ovat. Muuten sitten tein käyttäjäohjeistusta ja pustelin päätäni sille, miten jotkut muka pystyvät käyttämään Windowsia oikeaan työntekoon.
Tapanilassa oli taas köysikiipeilyä, joka vaihteeksi meni varsin hyvin. Tapailin yhtä (greidiään helpompaa) 6b+:n reittiä ja totesin sen olevan ihan tehtävissä, vaikkei vielä tänään. Sitten pääsin viimein yläköydessä 7a:n nurkkareitin loppuun asti, tosin kaksi kertaa köydessä käyden. Edllisestä 7a:n köysireitin pääsmisestä on varmaan 10 vuotta, eli jo oli aikakin taitojen palata tälle tasolle.
(Vilkaisemalla näitä annaaleja vähän tarkemmin kävi ilmi, että silloin kun pääsin 7a:n reittiä, kiipesin muka neljä kertaa viikossa. Millä ihmeen ajalla oikein tein moista? Ei minulla vähempää töitä ainakaan ollut.)
Viikonloppu, 22.-24.9. 2023
Päivän save vs shiny: Supernote
Perjantaina väsäsin verkkotopologiaa, ja sain oivalluksen, joka oli niin ilmeinen, ettei se varmasti oikeasti toimi.
Kun vapauduin töiden ikeestä, Heikki saapui pelauttamaan minulle ja Tainalle Harnia. Vieläkään kukaan ei kuollut haavakuumeeseen, hahmot ainoastaan valmistautuivat suureen tehtäväänsä ja lukivat paljon.
Lauantaina boulderilla meni sentään vähän paremmin kuin viimeksi. 6c+ ei vieläkään onnisstunut, 6c:t sen sijaan menivät ihan kohtalaisesti. Lisäksi pääsin aiemmin ylivoimaisia 6a:n ja 6b+:n tasapainoreittejä, eli kun edistyminen tulkitaan uusien reittien eikä greidien mukaan, oli selkeä edistymistä havaittavissa.
Ulkona satoi, mutta oli kohtalaisen lämmintä. Kirjoittelin pelijuttuja ja murskasin rapuja myöhäiseen iltaan, ja koetin väistellä pyyntöjä auttaa Tainaa jonkun hirveän atk-audiovisuaalisen ongelmavyyhdin kanssa.
Sunnuntain ohjelmassa oli lisää boulderointia. Kaksi päivää peräkkäin tei jänniä asioita sormille, mutta sittenkin Hämeenlinna-Turenki -osaston kanssa kävimme Tammistossa vähän hyppimässä seinille. Sielläkin onnistuin kiipeämään yhden 6c:n reitin, tosin se oli minusta greidaustaan helpompi.
Kiipeilyn jälkeen oli vielä roolipelausta: Lys Sacré jatkui reippaalla vapputarinalla. Diktatuuri tuli viimein siihen tulokseen, että meidän tiedusteluryhmämme päällikkö oli vaara hänelle -- ja olihan hän, tosin eri syistä kuin diktaattori kuvittteli. Samalla jahdattiin kadonnutta "ydinpommia", pidettiin vallankumouksellisten salakokouksia ja onnistuttiin vähän liian hyvin uskotttelemaan, että naapurivaltiot aikovat hyökätä aivan koska tahansa. Erinomainen peli.
Maanantai, 25.9. 2023
Päivän elokuvatekniikka: Hidastus
Tänään ohjelmassa oli elokuvissa käyntiä. Kävimme katsomassa ikääntyvän kasaritähden ja sen massiivisen kaveripiirin tähdittämän upouuden toimintaleffan. Se oli täysin yliampuva ja juoneltaan järjetön, muttta samaan aikaan aivan ehdoton täysosuma.
Leffahan siis ei todellakaan ollut Expendables 4, vaan intialainen Jawan.
Bollywood-leffat ovat edelleen teoksia, joiden takia jaksaa vaivautua elokuvateatteriin, vaikkei leffasta oikein tietäisi etukäteen mitään muuta kuin että se tulee Intiasta. Nämä rainat ovat järjestään juuri minulle tehtyjä: elokuvia, jotka ovat ylpeitä siitä, että ne ovat elokuvia, ja jotka eivät anna minkään järjen tai kohtuullisuuden tai hienovaraisuuden olla eeppisen tykityksen tiellä. Oli kyseessä autotakaa-ajo, tulitaistelu, käsirysy, tanssi tai vaikka riisin syöminen, kaikki tehdään niin elämää suuremmin, ettei sitä voi kuin ihastella. Ja kun valtaosa av-viihderuokavaliosta on kuitenkin euroamerikkalaista tylsää tasapaksua huttua, ovat tällaiset tarpeellinen muistutus siitä, että oikeasti maailmassa on hyviäkin elokuvia.
Filmfaren arvostelija oli todennut, etä toimintakohtaukset ovat "minkä tahansa korkean tason Hollywood-leffan tasolla". Tämä väite on kuin toteaisi Sormusten herran olevan minkä tahansa korkean tason AD&D-kampanjan tasolla. Oikeasti joku Mission: Impossible ja John Wick ovat ainoita Hollywoodista tulevia toimintaelokuvia, jotka pääsevät lähellekään aasialaista rymistelyä.
Tiistai, 26.9. 2023
Päivän outous: Osa VMWare Esxin sisällä pyörivistä palvelimista toimi, mutta alustaan ei saanut minkäänlaista yhteyttä.
Tällä hetkellä useimmat robottifirman palvelut ovat yhden ainoan virtuaalipalvelinalustan takana, joten kun tämä alusta alkoi reistailla, sain aamuuni adrenaliinipiikin, jota en olisi oikeaastaan kaivannut. Johtajatasoisen hätäkokouksen jälkeen todettiin, että palvelin ajetaan heti alas ja koetetaan korjata. Onneksi tämä onnistui, koska suunnitelma B olisi ollut rakentaa palvelininfra uudestaan varmuuskopioista.
Tällaisen kokemuksen jälkeen oli tarpeellista painua kiipeilemään. En ehkä kiipinyt mitenkään erityisen hyvin, mutta sentään kiipesin paljon, ja reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolella. 6b+ ei mennyt liidissä, mutta ensi kerralla ehkä, ja aivan uusi 7a meni kohtuullisen pitkälle (vain yläköydessä tosin). Taina puski ylös 6c+ -tasoisen reitin, ja alkaa uhkaavasti myös lähestyä seiskaa. Perinteisesti tässä kohdassa meihin molempiin iskee tappajaflunssa, joka vie voimat ja taidot pitkäksi aikaa, katsotaan käykö niin tälläkin kertaa.
Keskiviikko, 27.9. 2023
Päivän fiilis: Plääh
Päivä kului pääasiassa palaavereeissa, jotka veivät kaiken energian. En jaksanut illalla kuin pelata Phoenix Pointia ja katsoa No One Will Save Youn, joka ei ollut hyvä.
Syksy ryömii taas esiin koloistaan, muttaa kaiken harmaaksi ja vie kyvyn tehdä mitään. Olisipa vuoria.
Torstai, 28.9. 2023
Päivän näyttelijä: Jason Momoa, the Aquabro
Vuorikaipuu hiipi uniinikin, ja käytin yön ulkoiluttamalla vuohia talvisissa alppimaisemissa, joita valitettavasti pilasi rinteisiin rakennettu perisuomalainen kerrostalolähiö. Päivän käytin potkimalla testaamani reitittimen jonkinlaiseen toimintakuntoon ja kiikuttamalla sen labraan.
Olisi pitänyt ja voinut liikkua, mutta liikunnaksi jäi Tainan fillarin roudaaminen autoon ja autosta kun sitä korjautettiin. Sen sijaan katsoin HBO Maxilta viimein Zack Snyder's Justice League-leffan. Paatoksellinen ja eppinen supersankaritarina toimi minulle jotenkin paremmin kuin mikään tämän genren leffa hetkeen. Olen selvästi kyllästynyt Marvelin "kaikki on vaan viisastelua, eikä mikään ole vakavaa" -menoon.
Viikonloppu, 29.9. - 1.10. 2023
Ajankohdan oire: Henkisen resilienssin lähes täysi puuttuminen
Olin aamulla lähdössä autolla töihin, kun naapurin teini ajoi talon nurkan takaa fillarilaan ja veti käännöksen vähän pitkäkksi. Auton ehdin hyvin pysäyttä, olin vasta pihanopeudessa, mutta teini ajoi pyörällään sähköpatongin kylkeen. Keneenkään ei onneksi sattunut, auto vain otti hieman damagea. Toki koska kyseessä on auto, kosmeettisetkin korjaukset maksavat varmaan älyttömiä.
Jotenkin tämä pilasi suunnilleen koko päiväni. Kolarin jälkeen olin välittömästi onnistunut kyllä käyttäytymään ihmisiksi, mutta sitten neuroottinen mieleni alkoi käydä koko juttua läpi repeatilla: mitä olisi voinut käydä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mitä jos teinin vanhemmat ovat jotain raivohulluja, mitä jos muistikuvani tapahtumista ovatkin täysin väärät? Heti kun uppoutuminen töihin katkesi, ahdistustasot nousivat pilviin. Olin ajatellut käydä kiipeilmässä töiden jälkeen, mutta en kyennyt ahdistusrumbastani kokoamaan itseäni niin paljon, että saisin lähdettyä. Yritin illalla käydä teinin asunnolla kysymässä, onko siellä vastuuvakuutusta ja jos ei, miten korjauslasku haluttaisiin hoitaa, mutta kukaan ei ollut kotona. Ratkeamaton tilanne sai aikaan fyysistä pahoinvointia.
Tämä ei nyt ole hyvä. Ainahan minä olen neuroottinen, todella arka vieraiden kanssa ja konfrontaatioita pelkäävä, mutta hieman enemmän resilienssiä pitäisi olla. Kun seuraavan yön unetkin menivät pilalle, sain vihdoin varattua työterveyslääkärin burnout-oireista. Olen skeptinen tämän hyödyllisyyden suhteen, mutta vielä toistaiseksi kun meillä jotain terveydenhuoltoa on, sitä on kai sama käyttää.
Lauantain boulderointi auttoi tasan niin kauan kuin olin seinällä. Onsightasin 6c+:n reitin ja pääsin lähes loppuun jopa yhtä 7a-reittiä. Jos oikeasti pääsen elämäni ekan seiskatasoisen boulderin, pitää varmaan pitää juhlat. Kiipeilyn jälkeen ahdistus palasi, mutta pelastukseksi tuli yllättäen toinen naapuri, joka kertoi nähneensä törmäyksen ikkunasta. Silminnäkijän kertomus tuki omaani, ja hälvensi pelkoani siitä, että petollinen aivoni oli vain sepittänyt minulle tarinan siitä, miten tapahtumat olivat oikeasti menneet. Häneltä sain myös teinin vanhemman puhelinnumeron, johon lähetin viestin.
Muu viikonloppu meni lähinnä rapuja kurittaessa Phoenix Pointissa. Kun ahdistus oli väistynyt, jäi jäljelle lähinnä väsymys. Ei jaksaisi tällaista.