Elokuu 2023: Epäkunnossa
Tiistai, 1.8. 2023
Päivän paketti: nvidia-driver-535
Leffassa oli jo ollut hitusen kipuinen olo, joten olin käyttänyt maskia kuin parempina tautiaikoina. Aamulla tuntui siltä, että saatoin ihan oikeasti olla kipeä. Tein kuitenkin työpäivän etänä, ja fiilistelin oloani. Huonohan se oli, ei sille mitään voinut.
Niinpä enimmäkseen rupattelin verkossa ihmisten kanssa Ropeconista ja luin kirjoja. Olisi ollut haluja käydä kiipeilemässä, mutta ei tässä kunnossa. Olisi myös voinut lähettää pelipäiväkutsuja ja sen sellaista, mutta nekin saivat nyt odottaa pari päivää.
Keskiviikko, 2.8. 2023
Päivän oppimiskokemus: Koronatestit näköjään vanhenevat ennen ilmoitettua aikaa, tai ainakin niiden liuos katoaa jonnekin suljetusta pullosta
Olin ihan oikeasti kipeä, joten päivän ohjelma oli lähinnä leffojen katselua. Primeltä löytyi Morpheus (surkea, mutta katsottavissa) ja Venom 2 (hulvaton), ja leffaprojektssa päästiin Black Sunday'iin asti. Seuraavana olisi joku leffa aavikolla elävästä kundista, joka radikalisoituu, löytää uskonnon ja lähtee itsemurhaiskuun miehittäjää vastaan. Mutta kai siinä olisi hyvä musa.
Autokin käväisi vuosihuollossa. Taina oli onnistunut pesemään oman autonavaimensa pyykkikoneessa, mutta avain toimi siitä huolimatta. Renault tekee sitkeää teknologiaa, kuka olisi uskonut.
Torstai, 3.8. 2023
Päivän käsittämättömyys: Miksei TLS 1 ja 1.1 vain kuole pois yhdeltä serveriltä, vaikka kuinka yritän niitä disabloida?
Olin vielä tänäänkin kipeä, mutta jaksoin olla vähän enemmän pystyssä kuin eilen. Henkiset voimavarat eivät oikein tahtoneet riittää mihinkään, vaikka olisin tavallaan tahtonut tarttua muutamaan työjuttuun. Tai ehkä roolpelijuttuun.
Internetissä keskusteleminen (mahdollisesti sairauden mutkistamana) ajoi minua myös jonkinlaiseen sosiaaliseen solmuun, kun huomasin käyväni jokaista kirjoittamaani kommenttia läpi moneen kertaan, ja näin niissä kaikissa pätemistä, minäminäminä-henkeä tai jotain muuta ihmeellistä huonoa viestintää. Taas tuntuu, että olisi parempi vaan olla hiljaa.
Viikonloppu, 4.-6.8. 2023
Ajankohdan kappale: Moon Shot - Blood Looks Cool
Perjantai oli vielä jonkinlainen sairauspäivä, vaikka vähän sain töitäkin tapailtua. Lauantaina vihdoin pääsin oikeasti uloskin. Matka vei Pentalan saareen, jossa olin käväissyt joskus aiemminkin ihmettelemässä puskaa ja pientä järveä. Luonnossa samoileminen tuntui jäsenissä, ja kehitin ihmeellisen vatsakivunkin jossain vaiheesa.
Luontoretken jälkeen käytiin kotona vaihtamassa kamat, ja sen jälkeen suunnattiin keskustaan. Taina oli bongannut jostain tapahtumakalenterista Moon Shotin keikan, ja olin ilmoittanut, että bändi on hyvä ja keikalla voisi hyvin käydä. Tavastia tulikni mukavasti täyteen, ja ilman lämppäriä soittanut orkesteri aloitti täsmällisesti 20.30.
Edellinen arvioni Moon Shotista oli ollut "bändille 3 tähteä, potentiaalia enempään on", ja tämä potentiaali tosiaan lunastettiin. Vaikka suomalaislla rokkaripojilla olikin tällä kokoonpanolla ulkona vasta yksi levy, taitoa oli kerätty mm. sellaisista pikkuprojekteista kuin Children of Bodom, Disco Ensemble ja Lapko. Syntsavahvisteinen perusrokki toimi erinomaisesti, ja kun olimme päässeet aivan eturivin taakse, meno meillä ja ympärillämme oli asianmukaisen kovaa. Ympärilläkin oli pelkkiä faneja, vielä paikalle ei ollut ehtinyt minkäänlaisia känniääliöitä.
Sunnuntaina Taina suunnisti, ja minä kirjoitin ja piirsin pelimatskua koko päivän. Moon Shot oli jäänyt soimaan päässä, vaikka se ei kauhean hyvin Azanurin kuvioihin sopinutkaan. Sääennusteet uhkasivat lämmintä mutta myrskyisää ensi viikkoa. Kuulostaa hyvältä.
Leffaprojektissa katsottiin vihdoin Star Wars. Siitä on vaikea sanoa mitään uutta. Hyvä leffa, mahtava musa.
Maanantai, 7.8. 2023
Päivän olo: Rauhallinen
Olen näköjään töissä ottanut suosiolla burnouttia välttelevän linjan, mikä käytännössä tarkoittaa, etten edes yritä tehdä enempää kuin mihin rahkeet riittävät. Tämä oli hyödyllistä tänään, kun kaiken maailman kummallisia toiveita heitettiin eteeni. Mielellänihän minä heitän oikeasti alusta loppuun mietityn robotin verkkosuunnitelman roskikseen vaan siksi, että se näyttää jonkun mielestä rajoittavalta eikä mahdollista samaa, kuin hänen oma ei-loppuun saakka mietitty ajatuksensa. Katsotaan, saanko tuosta hiottua jotain toiveiden mukaista.
Ulkona oli hämmästyttävän kuuma, joten illasta ohjelmassa oli uintia Laaksolahden rannassa. Vesi tuntui jäätävältä, kun ilma oli +30. Luvattu rajuilma sen sijaan ei ilmeisesti iskekään ihan niin kovaa, kuin oli uhkailtu. Hyvä tämäkin, varmaan.
Tiistai, 8.8. 2023
Päivän kirja: The Sad Bastard Cookbook
Työpäivä alkoi ihan lupaaavasti ja haaveilin illan pelistä. Sitten olo alkoi 11 aikoihin heiketä niin paljon, että kahdelta totesin tämän olleen tältä päivältä tässä. Palasin kotiin, varasin labra-ajan ja lääkärin ja vietin loppupäivän petissä. Kotikoronatesti näytti negaa, mutta niinhän ne aina.
Miten ihmeessä voin muka taas olla kipeä, johan tätä kokeiltiin viime viikolla? Olo oli kuitenkin aivan kamala, eikä ollut edes ibuprofeenin voimalla kykyä tehdä muuta kuin maata. Peli piti perua, mikä piti puolestaan huolta siitä, että mielialakin teki sukelluksen. Lisäksi työasiat eivät vain suostuneet lähtemään päästä.
Huomenna pitäisi olla suunnittelupäivä. Saa nähdä, onko energiaa osallistua edes etänä.
Keskiviikko, 9.8. 2023
Päivän fiktio fiktiossa: Dick Mullen, a cop who would not lose his badge.
Lääkäri määräsi loppuviikon sairauslomaa, jota en tietenkään voinut heti aloittaa, koska töissä oli suunnittelupäivä. Olisin tietty voinut vaan sairastaa, mutta olo oli sen verran jaksava, että ajattelin osallistua etänä. Tämä oli varmaan oikea valinta, koska päivä ei ollut raskas ja ilman panostani pari juttua olisi jumittanut kysymysmerkkeinä. Sittenkin, ei kerro hyvää organisaation terveydestä, että tällainen jousto on välttämätöntä.
Töiden jälkeen pohdin mitä tehdä, ja päädyin ostamaan Disco Elysiumin. Paria tuntia myöhemmin olin syvällä surrealistisessa murhamysteerissä, ja ymmärsin, minkä vuoksi tätä peliä oli kehuttu näin paljon. Kiukkuinen solmio huusi minulle solvauksia ja koetin voittaa Jaakobin painin oman alitajuntani kanssa. Ja kaikki tämä oli vieläpä erinomaisen pelattavassa paketissa, jossa oli aivan loistavan kirjoittamisen lisäksi loistavaa ääninäyttelyä. Olo oli kuin olisi ollut hyvän pelinjohtajan vetämässä mysteeripelissä.
Torstai, 10.8. 2023
Päivän työkummallisuus: Oletettu haavoittuvuus olikin vain DNS-virhe, ja haavoittuvuus oli jollain aivan muulla taholla.
Tauti piti minua edelleen pihdeissään. Ainoa asia, joka esti vajoamasta tästä täyteen ahdistukseen oli Disco Elysium, jota jaksoin aina tuon tuostakin pelata. On se vaan hyvä.
Flunssa tuntui muuttaneen nielusta keuhkoihin. Toisaalla Suomen
luolaseuran joukkue etsi eeppisiä luolia Käsivarren Lapista, enkä usko että
olisin edes terveenä ollut halukas olemaan mukana tällä retkellä. Dangerous
Dick & The Duckbustersin sanoin, call me when it goes.
Viikonloppu, 11.-13.8. 2023
Ajankohdan varoitus: Pieniä spoilereita Disco Elysiumista
Pidän kauheasti kakaduista. Huomionkipeä värikäs lintu, jolla on paha ääni ja töyhtö jolla se ilmaisee tunteitaan on ollut suosikkipapukaijan ties kuinka pitkään. Disco Elysiumissa vastaan tuli kirja kakaduista, jonka hahmoni luki, siinä toivossa, että hän löytäisi sieltä henkieläimensä. Luettuaan useista erilaisista kakaduista hän koetti miettiä, mikä niistä kuvastaisi häntä parhaiten, mutta hän päätyi lopputulokseen, ettei hän ole niinkään kakadu kuin "fuckupatoo", liian huono ansaitsemaan edes henkieläintä.
Tämä pikkuinen vinjetti kuvaa todella hyvin kokemustani pelistä. Viikonlopun aikana sain viimein pelattua koko roskan läpi, ja vaikka se oli aika ajoin raskas kokemus (tosin ei mitään verrattuna vaikkapa Pathologiciin...), se oli myös upea, monipuolinen ja palkitseva alusta loppuun. Vaikka peli näennäisesti rikkoikin paria dekkarikerronnan sääntöä, se teki tämän tavalla, joka ei tuntunut lainkaan epäreilulta. Tämä oli melkoinen tarinankerronnallinen temppu.
Diskoilun lisäksi viikonloppuuni ei oikein muuta kuulunut. Flunssa riepotteli elimistöäni edelleen, ja sen kaveriksi kehittyi kauhea nuha sekä ravisteleva yskä. Olisi kiva olla välillä tervekin.
Maanantai, 14.8. 2023
Päivän paskaleffa: Brian de Palma - The Fury. Näyttelijäsuoritukset ovat niin yliammuttuja, että se lähestyy jo taidetta.
Lämpö tuntui laskeneen, mutta yskä ja nuha olivat niin hirveät, etten pystynyt edes nukkumaan kunnolla. Sain lääkäriltä reseptin limaa vähentävään lääkkeeseen, mutten lisää saikkua, joten ei kun innolla työnteekoon. Kuten tyhmempi ehkä arvaakin, työpäivä ei ollut aikaansaavin. Sentään pystyin tekemään sen täysin etänä.
En oikeasti ollut millään mittapuulla terve, ja oli täysin dorkaa tehdä töitä, vaikka se olikin mahdollista. Mutta dorkuus on tavaramerkkini. Töistä vapauduttuani palasin suosiolla petiin, ja mietin, oliko tällainen paskameininki esimakua siitä, mitä uusi uljas hallituksemme kaavaili kaikille. Toivoin, että olisin työssä Petteri Orpon henkilökohtaisena avustajana, niin voisin mennä yskimään hänen päälleen.
Kun nukkumaanmenoaika koitti puolenyön aikoihin, ulkoa alkoi kuulua jotain kummallista sireeniä. Kävi ilmi, että se tuli naapuritalosta -- siellä oli tulipalo. Hirveäe määrä paloautoja kerääntyi pihalle samalla kun talon ihmiset evakuoituivat ulos kesäyöhön. Liekkejä ei näkynyt, savua vain. Onneksi oli lämmin, mutta joka tapauksessa muutama tyyppi meidän talostamme otti pihalta lapsiperheitä kotiinsa, jotteivät muksut joutuisi seisoskelemaan ulkona. Olisi ehkä pitänyt itsekin, jos en kuulostaisi yskäni vuoksi tyypiltä, jonka kanssa ei ole turvallista olla edes samassa korttelissa, sati samassa asunnossa.
Tiistai, 15.8. 2023
Päivän hidas äly: Kesti viisi minuuttia tajuta, että robotin aivokone huutaa eri verkkoon kuin sen pitäisi
Lyhyeksi jääneen yöunen ja yhä jatkuvan yskän takia työpäivä oli jokseenkin tuskallinen. Kun lämpäkin näytti vielä olevan, kävin ihan oikeasti työterveydessä. Nyt vihdoin sieltä löytyi jotain järkevää selitystä päättymättömään tautiin ja sain reseptin antibioottiin sekä nenäsuihkeeseen.
Kotona simahdin ja heräsin juuri parahiksi Sanataidetta on pelissä! -työryhmän ensimmäiseen online-tapaamiseen. Yskiminen piti pahimmat mansplainaavat taipumukseni kurissa, ja vaikka meetti ei infon puolesta erityisen tarpeellinen ollutkaan, se oli kuitenkin viesti sisällöllä "avatkaa tekstinkäsittelijänne, kirjoittaminen alkaa nyt."
En avannut itse tekstinkäsittelijääni vielä tänään. Sen sijaan katsoin Tainan kanssa sympaattisen dokumentin, jossa australialainen kenttäbiologi koettaa löytää tapiiria Borneosta. Huvitusta aiheutti dokumentaristin tapa ääntää tapiiri "taper". Aussienglanti kuulostaa pöhkölä.
Keskiviikko, 16.8. 2023
Päivän saamattomuus: Voisi pelata jotain videopeliä, mutta kaikki uudet ovat kalliita, eikä mikään kirjastossa oleva inspiroi.
Artikkelin kirjoittamista, Art of Actionia, leffaprojektia, flunssaa ja väsymystä. Haluaisin tehdä jotain muuta kuin potea. Hirvittää ajatellakin, missä kunnossa olen kun saan luvan taas liikkua.
Torstai, 17.8. 2023
Päivän fiilis: Masentunut
Pitkä sairaus tekee pahaa mielenterveydelle. Tuntuu siltä, että olen taas vajonnut jonnekin itseinhon syövereihin, koska en tee mitään muuta kuin yskin ja tuotan limaa. Ei töitä, ei roolipelejä, ei kiipeilyä, eikä oikeastaan edes tunnetta siitä, että tilanne olisi kohentumassa.
Itseinho on minulle kovin tyypillinen olotila. Vaikka en hetkeen olekaan siinä piehtaroinut, se tuntui erittäin tutulta. En tiedä, olenko tässä mitenkään ainutlaatuinen; luultavasti en. Luultavasti kaikki ihmiset aika ajoin inhoavat itseään ja toivoisivat olevansa kuolleita.
Viikkonloppu, 18.-20.8. 2023
Ajankohdan leffa: Godzilla vs. Kong. Juuri sitä, mitä luvattiinkin.
Perjantaina lämpö oli vielä korkea, mutta sen jälkeen se onneksi alkoi vähän tasaantua. Sunnuntai oli ensimmäinen päivä ilman lämpöilyä.
Kolme saatanan viikkooa mennyt flunssassa kärvistellessä. Tämä on kyllä ollut muistetun historian huonoimpia elokuita. Sentään sain artikkelista ekan raakavedoksen kirjoitettua. Nakkasin sen toimitukselle saatteella "tällaista ajattelin, kertokaa jos pitää tehdä toisin". En oikein tiedä, miten omia kirjoja syvemmin analysoisi muuten kuin kertomalla, miten niiden kirjoittamista lähestyi. Jos joku haluaa ruotia vaikkapa kulttuurillista omimista niissä, sen tekee paremmin henkilö, joka ei ole niiden kirjoittaja.
Maanantai, 21.8. 2023
Päivän nukke: Earring Magic Ken
Neljäs maanantai putkeen, jonka yritän ainakin tehdä töitä. Olo oli onneksi ihan kohtalaisen terve, vaikeinta oli tarttua tekemättömiin hommiin ja valita niistä ne, jotka oikeasti pitäisi hoitaa. Muutama juttu oli edelleen vähän liian iso käsiteltäväksi yksin, mutta onneksi ne eivät olleet kiireellisiä.
Töiden päätyttyä sain viimein katsottua Barbien. Olihan se happoinen, mutta myös vallan hyvä. Raskaskätisyys ei ehkä ollut suosikkini, mutta toisaalta kuten joku internetissä totesi, "monet ihmiset tuntuvat tarvitsevan johdantoa feminismiin". Luultavimmin nämä ihmiset eivät kuitenkaan käy katsomassa Barbieta. Silkka visuaalinen tykitys ja älytön meno olivat kuitenkin erinomaisia, ja Ryan Gosling on synnynnäinen Ken-nukke.
Tiistai, 22.8. 2023
Päivän katala viritys: Squid
Sain vihdoin oikeasti kiinni työstä, joka piti tehdä, ja säädin uutta pikkuista robottiaivoa konfiguraatiohallintaan monta tuntia. Etenemistä tapahtui, vaikka valmista ei vielä tullutkaan.
Kotona pää oli jotenkin tyhjä. Koetin tapailla pelijuttuja, mutta en oikein onnistunut, joten tyydyin käymään Tainan kanssa kävelyllä ja katsomaan Tenetin. Outo elokuva, olen lähes varma, että se jotenkin huijaa logiikkansa kanssa, mutta en jaksanut ryhtyä piirtelemään paperille mitään käänteisen ajan kaavioita.
Keskiviiko, 23.8. 2023
Päivän uutinen: Wagner-palkkasoturijohtaja Prigozhin kuoli. Tervemenoa vaan.
Tauti tuntui poistuneen, mutta jäljelle oli jäänyt ärsyttävä tenniskyynärpää. Kiipeilyn ajatteleminenkin tuntui epäviisaalta, joten tein vain käsitreeniä ja kävin pitkähköllä kävelyllä. Kävelylle raahautuminen oli kyllä sankariteko, kun oikeasti olisin halunnut vain iltakuuden aikaan painua nukkumaan.
Nyt olisi kiva jos joku personal trainer kertoisi minulle, mitä pitää tehdä, jotta raaja tulee kuntoon, ja myös piiskaisi minua tekemään niin. Muuten riskinä on, että menen vaan kiipeämään käpälällä, jolla niin ei saisi tehdä, ja siitä tulee sitten taas omia komplikaatioitaan.
Torstai, 24.8. 2023
Päivän työärsytys: Asiakas, joka ilmoittaa robotin lakanneen toimimasta, ja sitten katkaisee sen verkokyhteyden niin ettei sitä voi diagnosoida
Työpäivän jälkeen Heikki ilmestyi meille fasilitoimaan hahmonluontia Harn-kampanjaansa. Maailma oli minulle täysin vieras ja systeemiinkin olin aiemmin törmännyt vain loppukäyttäjänä. Hahmonluonti oli perinteistä noppien viskelyä, ja sen tulokset ovat aina vähän arvaamattomia.
Hahmoa luodessani minulle selvisi, että HeroForgessa oli maksaville käyttäjille paljon uusia kasvo-ominaisuuksia. Saisikohan sillä nyt aikaan oikeamman näköisiä naamoja tyypeistä, joista on olemassa referenssikasvokuvia?
Perjantai, 25.8. 2023
Päivän puuha: Surffaus
Saatuani töissä turpaan omituisilta laitepulmilta siirryin Triplaan, jossa käynnistyi firman virkistyspäivä. Kerrankin ohjelmaksi oli valikoitunut jotain juuri minua varten: aktiviteettina oli sisäsurffausta. Surf House Helsingillä oli keinotekoinen aallon muotoinen joustava matto, jonka päälle ammuttiin aivan älyttömällä voimalla vettä, niin että lopputuloksena oli ohut vesikerros, jossa oli mahdollista temppuilla pienellä laudalla.
Surffaaminen kuuluu juttuihin, jota on pitänyt kokeilla jo 20 vuotta. En tiedä, miten läheistä sukua tämä oli oikealle surffaukselle, mutta ainakin porukamme surffausta joskus harjoitellut tyyppi tuntui pysyvän pystyssä paremmin kuin monet muut. Touhu oli sekä valtavan hauskaa että todella vaikeaa, eli minulle aivan täydellistä. Enimmäkseen kaatuilin ja sähläilin, enkä todellakaan ollut erityisen taitava. Kuitenkkin kun vihdoin keksin keinon pysyä laudalla pystyssä ja sahasin aaltoa ees ja taas, totesin että tätä voisi tehdä enemmänkin.
Surffitunnin jälkeen syötiin ja puhuttiin levottomia. Sovin työporukkaan paljon paremmin silloin, kun tehdään jotain aktiivista, humalaiset jutut ovat edelleen minusta vähän tylsiä.
Viikonloppu, 26.-27.8. 2023
Ajankohdan sisustus: Meriakvaarion runko ja suuri osa allastekniikasta lähti muiden harrastajien matkaan, ja olohuoneeseen jäi tyhjä kolo. Saisikohan siihen boulderseinän?
Surffauksessa kaatuilu oli vastannut niskajumppana hevikeikkaa, ja koska en ollut tajunnut lämmitellä kunnolla ensin varsinaista puuhaa, niska oli aika kipeä koko lauantain. Onneksi tiedossa ei vielä ollut lisää liikuntaa, ainoastaan roolipelaamista. Orient Express jatkui dreamlands-setillä ja hahmoparkani sanity putosi edelleen. Ei se nyt ehkä missään syöksykierteessä vielä ole, mutta rakoja fasadissa on selvästi havaittavissa.
Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa kiipeilemässä. Meno oli surkeaa. Tammiston seinällä toki greiditkin tuntuivat arvotuilta, mutta helpotkaan reitit eivät tahtoneet millään sujua. Vasemmassa kyynärpäässäni tuntui olevan inhottava kipu, joka haittasi käpälän käyttöä, eikä oikean kädenkään voimissa ollut hurraamista. Yhden 6b:ksi greidatun reitin onnistuin kiipeämään ylivertaisella jalkatekniikalla, ja siinä päivän saavutukset sitten olivatkin. Kai tästäkin ojasta voisi nousta, jos vaikka käden saisi jotenkin kuntoon.
Tällekin päivälle osui roolipelaamista: Heikki pelautti minulle ja Tainalle intron Harn-kampanjaansa. Luostarissa on turvallista ja rauhallista, joten tietenkin sieltä kannattaa lähteä erikoistehtävälle iso maalitaulu selässään.
Maanantai, 28.8. 2023
Päivän speleologia: Kahden rankkasadepäivän jälkeen Torholaan muodostuu pari pientä lammikkoa
Heti aamusta alkoi sataa, ja vedenpaisumus vain yltyi päivän mittaan. Niinpä töiden jälkeen syntyi idea käväistä Torholassa katsomassa, olisiko siellä virta. Ajoin Tainan kanssa tulvan läpi Karkaliin, mutta vaikka vettä oli teillä ja taivaalla, luolassa vain muutama pisara putoili katosta. Tylsää. Olisi nyt edes kunnon puro juossut luolan läpi. Sentään luolan kellarissa yhden kiven siirtäminen oli paljastanut uuden käytävän, jota pitkin pystyi könyämään vähän aiempaa pidemmälle.
Kotona tein iltapuhteeksi robottien asiakasrajapinnan päivitystä. Olin päivittänyt useimmat näistä jo päivällä, ja todennut kaiken menevän ihan hyvin, joten harmistus oli melkoinen kun viimeiseksi jättämäni ja kaikkein tärkein asiakaspään palvelin päätti olla heräämättä päivityksestään. Seurasi kaksi tuntia AWS:n kanssa tappelemista, ja puolenyön jälkeen sain viimein koko roskan taas toimimaan. Ihan hyvä, koska muuten huomenna olisi saattanut tulla vähän kiukkuisia yhteydenottoja robottien omistajilta.
Tiistai, 29.8. 2023
Päivän palaute: Eka vedokseni sanataideartikkelista käy hyvin koko juttuni pohjaksi. Eihän tässä sitten tarvitse kuin vähän viilailla niin teksti on valmis.
Vähäisestä yöunesta johtuen työpäivä oli aika väsynyt. Sen kruunasi konsernitasolta tullut voimakas toive IT-infran päivittämisestä. Ihan järkevä toivehan se on, ei siinä mitään, mutta työkuorma on ennestään melkoinen. Miten pitäisi suhtautua tällaisiin tehtäviin, jotka eivät ole millään tavalla kiinni tulostavoitteissa, ja jotka palvelevatt vain koko organisaation elinkelpoisuutta? Kunnon katastrofikapitalistin vastaus olisi tietysti, että jos se ei ole omissa tulostavoitteissa, sille ei pidä yhtään aikaa tai ajatusta uhrata.
Lopetin työt varhain ja koetin virkistää itseäni torkuilla, sillä illalla oli määrä vetää roolipeliä. Azanurissa kääpiöt lähtivät seikkailemaan vuoren sisään, ja sain taas pelauttaa luolamenoa haluamallani tarkkuudella. Ihan mihinkään sulkurenkaiden ja pulttien laskemiseen ei tällä kertaa menty, mutta aika detaljoidusti maanalaista menoa silti käsiteltiin.
Keskiviikko, 30.8. 2023
Päivän harmi: Liidaajan varmistaminen grigrillä. Laite on yksinkertaisesti hidas, mikä johtaa ärsyttäviin tilanteisiin.
Pitkästä aikaa ohjelmassa oli köysiikiipeilyä. Tapanilassa meno oli vallan huonoa, muttei sentään ihan niin surkeaa kuin boulderointi. Vasemman käden tenniskyynärpää on ihan oikea haitta: kun kädellä ei voi oikein tehdä mitään, se heikkenee (ja oikea käsi samalla, koska monet treenit vaativat molempia käsiä). Tämä johtaa siihen, että esim. liidaaminen on tarpeettoman hankalaa, kun heikko käsi alkaa täristä ja klippaamisen vaatima tarkkuus on hukassa. 6b:n liidin tokavikassa klipissä sain jännittävän kokemuksen, kun periaatteessa voimaa reitin kiipeämiseen olisi kyllä ollut, mutta käsi tärisi niin paljon, että klippaaminen ei vaan onniistunut.
Joka tapauksessa kahdeksan reittiä tuli noustua, mikä nyt toivottavasti jonkin verran auttaa kuntoa. Kun vaan vasemmankin etujalan saisi vielä toimimaan kunnolla.
Torstai, 31.8. 2023
Päivän antisankari: Ariadna Szymanska, Haunting Marsista Pandora-viruksen saastuttamalle maapallolle
Tein töitä niin, että korvat sauhusivat. Eilisen kiipeilyn jäljiltä kädet olivat aivan hellinä, joten kotiin päästyäni en tahtonut tehdä muuta kuin vegetoida. Steamin alennusmyynnissä oli Phoenix Point, ja nappasni sen kun palkkakin oli tullut. Pian taas ropekampanjoiden NPC:t juoksivat pitkin taistelukenttiä taitamattoman komentajan pomotettavana.
Alkufiilis pelistä on, että se tuntuu anteeksiantavammalta kuin XCom, tai ehkä tämä johtuu vain siitä, etten pelaa sitä Ironman-moodissa. Toisaalta käyttöliittymä tuntuu vähän vähemmän intuitiiviselta ja fog of war ei ole yhtä läpitunkevaa. En vielä osaa sanoa, pidänkö tästä enemmän vai vähemmän, mutta eihän tämä nyt huonolta tunnu.