Kesäkuu 2023: Kaikesta saa stressiä
Torstai, 1.6. 2023
Päivän haave: 7a-tasoinen reitti lähiboulderilla, joka voisi ehkä juuri ja juuri olla kiivettävissä
Töissä typerien pikkuasioiden seuraksi sentään ilmestyi ihan oikeaa tekemistä, kun esitelmöin laatimastani robotin verkkomallista. Sen jälkeen feidasin kiipeilemään Konalaan, jossa olivat myös Tommi, Topsu ja naapurin Heli.
Pitkästä aikaa kiipeily tuntui voitokkaalta. Vatsassa oli joku ihme lihasvenähdys, joten tietynlaisia liikkeitä en tehnyt, mutta ilman niitäkin pääsin on-sight yhden 6c:n tasoisen reitin, ja aloin tapailla jopa yhtä 7a:a. Ei se vielä mennyt, mutta ei liioin tuntunut mahdottomalta. Lisää sormivoimaa ja lisää tasapainoa, niin se saattaisi lähteä.
Vaikka oli kesäkuu, ulkona oli kylmin sää aikoihin. Tällaista taas. Vilkaisin myös kuplani ulkopuolisia uutisia, mutta ne olivat niin kertakaikkisen perseestä, että tahdoin lähinnä vain räjäyttää itseni tai jonkun muun. Vittujee.
Viikonloppu, 2.-4.6. 2023
Ajankohdan elämänvalinta: Tänä(kään) kesänä ei ehdi festareille, koska ulkomaanreissu kutsuu
Perjantaina testailin verkkoasioita töissä. Ulkona vallitseva kylmyys nieli halun mennä sinne, joten kävin sen sijaan Ropecon-pelin vaatimien tehtävien kimppuun. Pääasiassa suunnittelin kuvitusta, ja löin lukkoon muutamia sääntöpäätöksiä.
Tainan työt päättyivät, ja kesäloman kunniaksi käväisimme Porvoossa ihmettelemässä Sikosaaren lintutornia sekä järjestämässä autolle kesäsijoituspaikan. Sitten kimposin sieltä pelaamaan Orient Expressiä. Olin niin kiero, että onnistuin kiertämään pelissä kokonaisen juonikuvion, kun hahmoni arvasi, mihin kadonnut henkilö olisi piilottanut aarteensa, ilman että hänen haamuaan tarvitsi kuulustella. Toisaalta hankin itselleni Unausprechlichen Kultenin kappaleen, joten eiköhän tässä kohta sanity putoa jonnekin pakkasen puolelle.
Sunnuntaina päädyimme jotenkin Louhelassa järjestettävään ilmaisfestariin. Meillä oli hyvin kapea ikkuna rokata, joten ehdimme katsoa vain animemetallibändi Everfrostin lyhyen keikan. Se ei ollut yhtään hullumpi, vaikka bändi olikin päivän eka esiintyjä ja yleisö vielä vähän vaisua.
Kiepautimme syömässä Tainan synttäriruokaa Pakilassa, ja sitten kävimme Nikon viisikymppisillä Jokelassa. Valitettavasti aikataulut olivat menneet ristiin kaikkien muiden kavereiden kanssa, joten paikalla oli enää päivänsankarin itsensä lisäksi sukulaisia ja muita tuntemattomia. Söimme kakkua, ja poistuimme nopeasti. Kun kotimatka heitti meidät taas lähelle Louhela Jamia, syntyi idea käydä vilkaisemassa, vieläkö festari olisi päällä. Käännyimme pois valtatieltä, ja jumituimme aivan massiiviseen liikenneruuhkaan. Syynä tähän oli ilmeisesti juuri päättynyt festari, ja sen viimeinen esiintyjä. Nyt voi ainakin todeta, että ehkä emme ole nähneet Käärijää, mutta olemme sentään nähneet Käärijän aiheuttaman ruuhkan.
Maanantai, 5.6. 2023
Päivän kummastelu: Salamaniskuko Vantaalla sijaitsevan robotin kytkimiä on rikkonut?
Maanantaiaamuna raahauduin ylös vuoteestani vailla mitään elämänhalua. Taina oli lomalla, ja olin tästä erittäin kateellinen. Töitä oli kyllä aivan riittävästi, mutta ne tahtoivat olla jotain ihmeellistä usvaa, johon oli vaikea tarttua. Sentään sain langattoman verkon taas toimimaan kunnolla.
Väsyneestä olosta huolimatta päätin käydä Tainan kanssa köysikiipeilemässä -- ja Tapanilassa vaihteeksi kaikki sujui aika hyvin! Liidasin 6b:n tasoisen reitin, yläköysittelin on-sight 6c:n, ja muutenkin sain itseni jaksamaan pidempään kuin olin kuvitellut. Voitonriemuisena palasin kotiin, jossa ajattelin tehdä loppuun illalle kaavailemani yksittäisen työjutun. Se vaan meni jotenkin pieleen, ja eräs robotti ei korjausteni jälkeen toiminut sitäkään vähää mitä ennen niitä.
Tiistai, 6.6. 2023
Päivän ärsytys: Ihmiset, jotka nakkaavat minulle satunnaisia matalan prioriteetin hommia pikaviesteillä
Aivan käsittämättömän hektinen työpäivä kesti vain 9 tuntia, mutta tuntui ainakin 12-tuntiselta. Ehdin sentään käydä syömässä kun päätin, että syöminen on välttämätöntä, muuten en ollut hetkeäkään aloillaan. Muutenkin aurinkoinen luonteeni oli vielä tavallistakin kulmikkaampi. Onneksi sosiaalisia työtehtäviä ei ollut kuin yksi palaveri.
Kotona en jaksanut mitään. Joskus Epic Storen ilmaisjakelusta oli pudonnut GTA V, ja vaikka oikeasti olisi halunnut jotain rakenteeltaan vapaampaa ja roolipelimäisempää, päätin kuitenkin kokeilla sitä. Peli oli aitoa Rockstaria, mutta ainakin alussa se tuntui kovin sympaattiselta. Valitettavasti kaikki raportit kertovat, että tämä ei kestä. Mutta ei minulla kyllä ole aikeitakaan yrittää tätä läpi pelata.
Keskiviikko, 7.6. 2023
Päivän kiroilu: Kytkin, jonka mielestä muiden saman mallin ja saman ohjelmistoversion tuottama konfiguraatiotiedosto on syntaktisesti väärin. Miten tämä edes jne.
Kitinäni liiasta työmäärästä johti siihen, että oikeasti yksi työtehtävä päätyi toiselle ihmiselle. Ihan jees. Toki olisin itse tehnyt sen varttitunnissa ja asiaan vihkiytymättömältä siinä meni parikin tuntia, mutta tällaista se on, opettelu. Muuta hommaa oli kuitenkin ylitsepursuavasti, ja priorisointini sen suhteen oli todella armotonta.
Reippaana eläimenä olin ottanut fillarin mukaan töihin, ja kotiin pyöräillessäni muistin, minkä takia en mielelläni pyöräile nykyistä työmatkaa. Reitti on sekava, täynnä täysin toisiaan muistuttavia risteyksiä, viitoitus ala-arvoista niin Vantaan aroilla kuin Keskuspuiston korvessa, pyöräteiden kunto arveluttava, eikä edes navigaattori osaa neuvoa järkevästi, mistä kannattaisi mennä. Ei voi vaan chillata ja keskittyä polkemiseen, kun kahden minuutin välein täytyy arpoa, oliko kohdalle tuleva kinttupolku nyt se reitti, jonne tässä pitäisi lähteä polkemaan, vai onko se vasta seuraava samanlainen 30 metriä myöhemmin. Luulisi, että tällä ei ole väliä, mutta toinen polku johtaa eteenpäin, ja toinen kiertää jonnekin Nurmijärven suuntaan.
Torstai, 8.6. 2023
Päivän sää: Sade, joka manautui esiin jostain heti kun yritin lähteä pyörällä töistä kotiin.
UFF:illa oli kahden euron päivä, joten vielä puuttuva hahmon vaatekappale löytyi halvalla. Muuten päivä oli rästissä olleiden työjuttujen suorittamista ja viime tingassa saapuneiden robottikoneiden asennusvalmisteluja. Kotona oli luolaseuran hallitusta ja jaksamattomuutta. Olin tehnyt töissä yhdeksän tuntia aateekoohommia, joten into jatkaa vapaalla tutkimaan, mikä hemmetti luolaseuran wordpressiä ja postituslistaa vaivasi oli nollassa. Päivässä on oikeasti vain tietty määrä tehokkaita työtunteja.
Viikonloppu, 9.-11.6. 2023
Päivän pelieläin: Unikettu, joka luultavasti kantaa univesikauhua
Tehtyäni lyhyen työpäivän keräsin kaksi repullista tavaraa, ja nousin autoon. Kun liikkeelle lähtiessäni soittolista alkoi soittaa Kari Spiegelbergin tunnuskappaletta, se laukaisi minussa valtavan hyvän fiiliksen, joka jatkui oikeastaan koko viikonlopun läpi.
Turun kaupunkipelijatkumoon oli tullut siis lisää pelejä, ja minut oli kutsuttu tulkitsemaan 16 vuoden takaista okkultistipummihahmoani. Kun Karista olen jo kirjoittanut pari romaaniakin, en tietenkään voinut vastustaa kutsua. Vaikka hahmon edellisestä näyttäytymisestä olikin ikuisuus, oli Näkymätön piiri -kirjojen kirjoittaminen pitänyt tyypin sen verran elävänä mielessäni, että hänen nahkoihinsa oli helppo hypätä. En alkuun tiennyt yhtään, olisiko tällä mitään edellytyksiä toimia, mutta turha oli huoli: suunnilleen ensimmäisestä repliikistä asti koin tyypin taas omakseni.
Viikonkopun peli oli turkulaista kaupunkipelitraditiota parhaimmillaan. Oli typerää sanailua, haahuilua oudoissa paikoissa, yllättäviä käänteitä, Koulussa alkoholin nauttimista, liian pitkään valvomista, sekä vastuutonta rituaalimagiaa. Olin napannut hahmoni kodiksi AirBNB:n, joka sijaitsi aivan vieressä paikasta, jonka olin kauan sitten päättänyt olevan hänen maaginen linnoituksensa, ja oli helppo uskoa AirBNB:n esittävän tätä tilaa. Koska maagisella linnoituksella ja hahmollani oli vaikea suhde, tärkeä elementti oli, että pidin koneella katkotta pyörimässä matalalla äänenvoimakkuudella mahdollisimman creepyn soittolistan. Kun yölläkin taustalla soi Coil, Einstürzende Neubauten ja Lightslastfading, oli jatkuvasti fiilis, että ympäristö on vähän epämukava ja huolestuttava.
Peli kesti sunnuntain puoleenpäivään saakka, ja sen jälkeen sitä purettiin Koulun terassilla. Sieltä jatkoin vielä piknikille Tonjan luo. Nähtäviä ihmisiä Turussa olisi riittänyt pelinkin jälkeen vaikka viikon oleskeluun, mutta huominen oli minulle työpäivä. Kotiinpaluu alkoi myöhään, ja ABC:n latausasemien erraattisuus hidasti matkaa. Sähköautoilu vaatii vieläkin vähän pioneerihenkeä.
Maanantai, 12.6. 2023
Päivän olo: Liian vähän nukkunut
Viikonlopun pelin jälkeen tarvitsisi aina lomaa, mutta koska edellisestä pelistä oli niin kauan, olin unohtanut tämän säännön. Niinpä sitten kärvistelim töissä ja koetin kiskoa eteenpäin asioita, jotka eivät oikein tahtoneet edetä.
Kesäämme piristämään ilmestyi Velma, jolla oli ohjelmassa pari viikkoa Suomessa. Hän jätti vermeensä ja suuntasi saman tien ulos passikuvattavaksi ja muita juttuja varten.
Illalla koetin kirjoittaa pelin debriefiä, mutta n-kirjain näppiksestä kuoli yllättäen. Onneksi Spiegelbergissä ei ole yhtään ännää.
Tiistai, 13.6. 2023
Päivän ärsytys: Kesän ekat hyttyset, ainakin minulle
Robottifirman palkkaetuihin kuuluvat lounarit, mutta suuri ylikansallinen konserni ei kauheasti jaksa niiden laskuja maksella ajoissa, joten sitten tämän kuun lounareita ei ole vielä tullut. Tämä alkoi vähitellen vituttaa siinä määrin, että funtsin pitäiskö vaan todeta, ettei ole varaa käydä toimistolla ennen kuin näitä tulee. Muutenkin työpäivä oli lähinnä ärtymystä ja voimatonta oloa. Hyvin tämä menee.
Töiden jälkeen pakattiin auto täyteen kiipeilyroinaa, ja hurautettiin Ryttylään, tai Janakkalaan, tai mikä Leppäkoski se nyt olikaan. Siellä kohosi varmaan korkein kalliojyrkänne, minkä olen Etelä-Suomessa ikinä nähnyt. Tarkoitus oli opettaa ankkurien tekoa Topille ja Tommille, mutta ankkurien lähestyminen oli niin hankalaa, että saimme tehtyä vain yhden. Reitti sen alapuolella oli 25-metrinen Kampa (5 / 5-) ja koska ulkogreidit ovat mitä ovat, olin kuuden hengen porukastamme ainoa, joka sen puhtaasti kiipesi.
Haukankallio oli hieno paikka. Pitäisköhän tänne tulla joskus uudelleen? Alle tunnin ajomatka, helppo lähestyminen, korkeat reitit. Melkein kaikki vaan on trädiä, eikä trädiosaamiseni oikein tahdo riittää mihinkään. Ainakaan kokeiltu reitti ei olisi trädinä mennyt.
Keskiviikko, 14.6. 2023
Päivän väistetty tehtävä: En joutunut viemään lapsia Korkeasaareen
Näppäimen hajoaminen teki vanhan ompun käyttämisen käytännössä mahdottomaksi, joten kävin työpaikalla hakemassa korvaavan koneen. Samalla tuli päivityttyä uudempaan MacOS:in versioon. Olin sitkeästi pitänyt kiinni muinaisversiosta, koska muutama tarvitsemani applikaatio ei ollut 64-bittinen, mutta tiesinhän minä, että tämä muutos oli joskus tehtävä.
Muutos oli vähän tuskallinen. Photoshopin viimeinen ei-tilausversio lakkasi toimimasta, samoin Scrivener 2, omistamani versio MS Officesta ja varmaan moni muukin. Kiitos vaan tästäkin, Apple. Olisipa tässä edes jokin helppo virtuaaliwrapperi, jota voisi käyttää. Täydellinen katastrofi vältettiin, kun kävi ilmi, että SketchUp 2017 näytti jopa toimivan, joten 3d-mallintamisputkeni ei hajonnutkaan. Officestakin minulla oli uudempi versio firman kautta, Photoshop pitäisi muutenkin korvata Kritalla ja Scrivener ei ole erityisen kallis ohjelma. Sittenkään en ollut iloisimmillani tämän säädön takia. Helvetin aateekoo.
Torstai, 15.6. 2023
Päivän kansanterveydellinen uhka: Irtokarkit 5 EUR / kg
Kesän lämpötilat alkoivat viimein saavuttaa inhimillisiä lukemia. Ulkona ollut +25 sai minut ja Tainan ostamaan viimein parvekkeelle pimennysverhot, niin että iltapäivän auringon voisi halutessaan blokata. Ne tuntuivat toimivan ihan kelvollisesti.
Liikuntaakin olisi ollut kiva harrastaa, mutta huominen peli vaati kirjoittamista. Sain myös lopulta debriefin kirjoitettua viime viikon pelistä, ja nakattua sen eteenpäin pelinjohtajalle. Seuraava kampanjan peli jää valitettavasti väliin, koska se osuu juuri ulkomaanreissun ajalle.
Viikonloppu, 16.-18.6. 2023
Ajankohdan löytö: Yksi ylimääräinen kalliosektori Riistavuoren boulderilla. Se sijaitsi tien ja parin asuintalon toisella puolella. Olinkin ihmetellyt, missä tämä lymysi.
Perjantaina pelattiin lisää Azanuria. Peli oli kummallisen sisällötön -- oliko tämä nyt se jokaisen kampanjan alun surkea pelikerta sitten? Ei se ehkä niin huono ollut kuin jotkut pelauttamani, siinä vaan ei oikein tapahtunut mitään, ja jälkeenpäin mietin, oliko tämä miten turhauttavaa. Toisaalta hexcrawl-pelautustekniikka tarkoittaa, että pelaajilla on tosi konkreettisesti itsellään keinot vaikuttaa hahmojensa tilanteeseen: asioita näkyy kartalla, ja niitä voidaan joko lähestyä tai vältellä. Mutta en oikein tiedä, toimiiko tämä. Normaalisti olen selvästi ratakiskottavampi pelinjohtaja.
Lauantaina Taina erkani Porvooseen osallistumaan Venlojen viestiin. Minä käväisin kalliolla boulderoimassa. Riistavuoren kallio on välillä huolestuttavan korkea ja sammaleinen. Nelosenkaan reittejä ei oikein uskalla topata, ainakaan ollessaan yksin liikkeellä. Vitosen reitit taas tuntuvat ulkona olevan kykyjeni tuolla puolen. Luulin selvinneeni yhdestä, mutta se oli typerä eliminaatti, enkä varmaan ollut eliminoinut kaikkia otteita, jotka olisi pitänyt.
Lauantai-iltana jonkinlainen masennus ryömi kylään, ja sunnuntain yritin ravistella sitä pois päältäni. En tiedä, miten hyvin onnistuin.
Maanantai, 19.6. 2023
Päivän hämmennys: Laite, joka alkoi toimia heti kuten pitikin. Eivät nämä yleensä tällaisia. Ja siis ihan oikeassa maailmassa, ei pelissä.
Hirvittävän hektisen työpäivän jälkeen pääsin pelauttamaan Haunting Marsin tokan jakson. Se oli omituinen yhdistelmä psykologista kauhua ja satiirista mustaa komediaa yritysmaailmasta. Komediaelementit olivat vähän tahattomia, mutta kun lakoninen työnjohtaja raportoi kaivoksen johtajalle, että ekaa päivää duunissa ollut tyyppi sahasi juuri vahingossa päänsä irti plasmaleikkurilla, konekeho menee kierrätykseen ja tyyppi uudelleensukitukseen, ymmärrän että Eclipse Phasen maailmassa eka reaktio on nauru.
Peli oli erittäin mainio, ja resetoi täydellisesti mielen ahdistavista työjutuista. Sittenkin, olisipa jo loma.
Tiistai, 20.6. 2023
Päivän luopuminen: Ei enää kotiriuttaa
Kuusi vuotta sitten roudasimme kotiin hirveän määrän meriakvaarioroinaa. Tänään sitten viimein purimme koko virityksen ja diilasimme sen (elävät) osat muille harrastajille. Meriakvaario vaatii liikaa hoitamista ja suunnilleen jokaisen kesäretkemme jälkeen seuraava kuukausi on ollut altaan palauttamista järkevään tilaan. Kumpikaan meistä ei oikein jaksanut tätä ruljanssia enää tälle syksylle, joten päätimme luopua ylivilkkaasta puhdistajakalasta, kasasta koralleja ja muista suolavesialtaan kavereista.
Onneksi kaikki altaan eläväiset saivat hyvät kodit muualta. Itse altaan tekniikka jäi vielä olohuoneeseen kunnes sillekin löytyy ostaja, mutta sitä emme yrittäneet ennen tätä retkeä enää saada tapahtumaan. Kun kalat, katkat ja korallit oli kuljetettu uusille huoltajilleen, sain viimein aloitettua pakkaamisen. Lentomatkustaminen on edelleen aivan perseestä, eikä näyttänyt mitenkään mahdolliselta, että kaikki tarvittu luolaroina mitenkään mahtuisi laukkuihimme.
Keskiviikko, 21.6. 2023
Päivän positiivinen työterveyskokemus: 2 minuutin jonotus chattiin, 5 minuuttia keskustelua, resepti. Ei mitään ylimääräistä höttöä.
Viimeinen täysipitkä työpäivä ennen lomaa oli viisi tuntia palavereita, ja ne olivat toinen toistaan painostavampia. Pitäisi noin miljoona asiaa tehdä muka ennen lomalle jäämistä, aivan varmasti. Jos IT-ihmisiä tarvitaan noin kovasti, ehkä niitä pitäisi olla yli yksi.
Kotona pakkaus eteni vaiheeseen, jossa ylimääräinen köysilaukku pakattiin. Kuten monesti aiemminkin, kiroilin että 55-metristä köyttä ei ollut, ja sitten tajusin olevani menossa maahan, jossa luolaköyttä myydään metritavarana. Päätin jättää pakkaamiseen vaan riittävästi tilaa lisäköydelle, jonka ostaisin joko Cardiffista tai Ingletonista. Tämä suunnitelma ei varmastikaan voi mitenkään mennä vikaan.
Kuumuus oli huomattava. Jotenkin ehdimme jopa pulahtaa uimassa pakkaamisen lomassa. Mielenterveyden kannalta oli välttämätöntä käydä vähän ulkonakin.
Torstai, 22.6. 2023
Päivän käsite: Lomaburnout
Viimeinen työpäivä! Sain hommani tehtyä varhain ja koetin lopettaa ajoissa, mutta eihän siitä oikein mitään tullut kun kriisejä pukkasi neljään saakka. Sitten villiä pakkaamista, sitten matkatavaroiden vieminen etukäteen lentokentälle, sitten auton toimittaminen Porvooseen loman ajaksi, takaisin bussilla (koska Porvoosta ei vieläkään pääse millään järkevillä kulkuvälineillä pois), paniikinomaista siivoamista aivan liian myöhään, nukkumaan vain paria tuntia ennen kuin pitäisi nousta. Lomastressi korvaa työstressin.
Juhannusaatto, 23.6. 2023
Päivän olo: Ei voisi olla vähempää lomaisa
Kun herätys on aamuviideltä ja lentomatka on tyypillisen perseestä, sitä olettaa, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan jahka pääsee ulos lennokista muihin matkustusmuotoihin. Valitettavasti tänään lentomatkustaminen on vasta intro päivän skeidaan.
Vuokra-autofirmamme ei ole yksi isoista nimistä, vaan Green Motion -niminen pieni operaattori, ja jostain syystä auton varanneen Tainan luottokortti ei kelpaakaan heille. Tästä seuraa dominoefekti: pieni präntti sanoo, että auto luovutetaan vain sen varaajan luottokorttia vastaan, ja ottamamme ulkopuolinen vakuutus on riippuvainen alkuperäisestä varauksesta. Vaihdan varauksen omiin nimiini, mutta tämä mitätöi vakuutuksen. Uuden vakuutuksen ottaminen maksaa 600 puntaa koko niille neljälle viikolle, jonka täällä vietämme. Vaikka vuokratiski onkin avulias, meidän pitää yrittää selvittää asiaa puhelimitse ensin vakuutusyhtiön kanssa, ja tämä on jo sellaisenaan tuskallista. Rutiininomainen 30 minuutin autonouto muuttuu kolmen tunnin säädöksi. Ulkona on helle.
Kun viimein pääsemme liikkeelle, muistan miksi Gatwickiin ei pidä ikinä lentää: se on huitsin perkeleessä. Kello on kaksitoista, mutta jostain syystä motarilla on ruuhkaa kuin neljältä. Meiltä kestää yli kaksi tuntia päästä M4:lle, ja siitäkin vain puolet on järkevästi ajettavissa -- muuten matelemme 30-50 km/h. Juhannusaaton ruuhkia olisin kotona osannut odottaa, mutta täällä ne ovat jokseenkin yllättäviä. Minkä ihmeen takia koko Britannia on liikkeellä tänä perjantaina, aamusta iltaan? Olimme toivoneet käyvämme Up & Underissa Cardiffissa täydentämässä köysivarastoa, mutta kun viimein pääsemme Walesiin, kello on jo viisi ja Up & Under menee kiinni tunnin päästä. Näyttää myös siltä, että kaupungin liikenne on aivan jumissa. Päätämme kiertää sen. Yllättänyt lisälasku on vetänyt joka tapauksessa finanssini erittäin tiukalle, varaa lisäköyteen ei ole ennen kuin palkka saapuu. Luottokortti on tapissa, tili melkein nollilla ja Tainan kortti ei edes toimi. Tässä tilanteessa olen aina tahtonut olla ulkomailla.
Lomaa edeltänyt stressi on vaivattomasti vaihtunut lomastressiin. Yleensä tässä vaiheessa retkeä olen hyvällä tuulella, kuuntelen reipasta musiikkia ja olen pääsemässä fiiliksiin kaikesta jännästä, mikä on tulossa. Nyt olen pahantuulisuuden piikkipallo, jota mikään täällä ei yhtään innosta, ja toivoisin olevani kotona pelaamassa videopelejä. Mutta koti on annettu eteenpäin kolmeksi viikoksi, joten edes lelujen heittäminen pois hiekkalaatikosta ja seuraavan lennon ottaminen Helsinkiin ei ole ratkaisu.
Ajomatka SWCC:lle kestää seitsemän tuntia, mukaanlukien puolen tunnin ostosreissu Tescoon. Tämä on kaksi kertaa normaali aika. Luolamökillä pahantuulisuuteni alkaa viimein edes vähän haipua. Mökki on ensin tyhjä, mutta sitten sinne alkaa valua tuttuja. Juttelemme luolista uusien ihmisten kanssa ja alamme suunnitella viikonlopun ohjelmaa. Jos en tee konkurssia, ehkä tästä jonkinlainen loma tulee.
Lauantai, 24.6. 2023
Päivän väärillä sanoilla päässä soiva laulu: "Vercorslainen on vercorslainen / kaikki omistavat stopin / vercorslainen on vercorslainen / eikä vaihtaisi sitä kuin korkeintaan cantabrialaisuuteen" (Kalevauvan mukaan)
Ekalle luolapäivälle on kaavailtu jotain kevyttä retkeä. Viimeiseen neljään viikkoon ei ole ollut lusikoita tai aikaa minkäänlaiseen kestävyysliikuntaan, joten luolakunto on aivan pohjamudissa. Jokin simppeli retki OFD I:een voisi olla hyvä idea.
Jotenkin suunnitelmasta katoaa kaikki järki sen alun ja toteuttamisen välissä, ja puolenpäivän aikoihin minä ja Taina livahdamme kahdestaan sisään Ogof Ffynnon Ddun pohjasisäänkäynnistä. Tiketissämme on pyrkimys käydä katsomassa reitti Diver's Pitchille, joka on linkki OFD I:n ja Cwm Dwrin välillä. Olemme molemmat tehneet tämän retken pari kertaa, joten sen pitäisi olla ihan helppo muistinvirkistys.
Jooh.
Vesi virrassa on ennätysmäisen matalalla, ja kulku virtaosan päähän on nopeaa. Boulder Chamberin lohkareikko ja sitä seuraava suoraviivainen Connectionin avaimenreiän muotoinen käytävä ovat myös ihan okei, mutta sitten pitäisi valita jotain suuntia. Vähän hapuilemalla löydämme reitin omituiselle kalsiittimöykylle, jonka jopa muistan viime kerrasta, sitten jatkamme hapuilua kammioon, josta pitäisi kiivetä vähän korkeammalle tasolle. Kiipeilyjä on kaksi. Helpomman takana on ahdas ryömintä, ja haaskaamme varmaan kolme varttia yrittämällä puskea siitä läpi kunnes tulemme siihen tulokseen, että vaikea kiipeily on itse asiassa oikea reitti. Kartalla se on "c4", neljän metrin kiipeäminen, mutta oikeasti se on kyllä ainakin kuusi metriä.
Jokainen risteyspaikka on hankala ja luolakartta on sekava. Kaikki muutkin tasonvaihdot tehdään yrityksen ja erehdyksen kautta -- tästä ei pääsekään, palataan takaisinpäin, pudottaudutaan ahtaasta kolosta ja yritetään uudestaan. Tai sitten pungetaan ylöspäin tomuista railoa, joka on joko liian kapea tai liian leveä.
Lopulta vastaan tulee inhottava, liukas laskeutuminen. Olemme luultavasti aivan lähellä Letterboxia, jonka kautta päästään Diver's Pitchiä edeltäviin ryömintöihin. Aikaa on kulunut neljä tuntia, energiaa valtavasti, eikä luottamus osaamiseen ole korkealla. Viima puhaltaa tunnelin läpi, joten paikka on varmaan oikea, mutta toteamme, että tällä kertaa emme päässeet minne halusimme ja lähdemme takaisin. Sen pitäisi olla vain helppoa omien jälkien seuraamista.
Ensimmäinen virhesuunnistus on vain parin minuutin kävely umpikujaan. Sitten maamerkit ovat tuttuja -- kohta, jossa otettiin valokuva jossa osoitan oikeaa tunnelia, hurja kuuden metrin kiipeily, Connectionin mutaiset luolamuodot. Sen jälkeen lohkartukoksen alku ... ja toinen lohkaretukoksen alku, ja kolmas. Öh. Jokin näistä on oikea reitti, mutta mikä? Tullessamme tänne päin emme olleet huomanneet, että lohkareiden väliin pääsee useampaa kuin yhtä kautta.
Lohkaretukoksiin on ikävä lähteä kokeilemaan onneaan, koska lohkaretukos on kolmiulottinen labyrintti, kivikasa, jonka kivet pysyvät paikallaan mudalla ja pyhällä hengellä. Niissä pitää tietää mihin koskee, ettei aiheuta sortumaa. Kaikki kolme näyttävät kuluneilta.
Käytämme varmaan puoli tuntia tapailemalla kaikkien tukosten alkua, ja koettamalla arpoa, mihin niistä haluamme oikeasti pistää paukkumme. Lopulta Taina eliminoi kaksi kolmesta, koska niissä on asioita, joita emme muista nähneemme, ja lähdemme yrittämään viimeisestä, sumpin vieressä olevasta tukoksesta. Arpa osoittautuu voittavaksi, ja olemme viiden minuutin könyämisen jälkeen taas Boulder Chamberissa.
Voimat ovat aika lopussa, ja virtaa pitkin takaisin sisäänkäynnille kulku on raskasta. Ulkona on helle. Raajani ovat finaalissa. Retki on kestänyt kuusi tuntia, missä ei ole mitään järkeä ekalle luolapäivälle. Toisaalta, ei kuuden tunnin retken pitäisi tuntua läheskään näin pahalta; olen tehnyt kymmenen, kahdentoista, kahdenkymmenenkin tunnin retkiä. Ihan kuin liikunnattomuus vaikuttaisi jotenkin.
Sunnuntai, 25.6. 2023
Päivän kuva: Elephant's Posterior, OFD I
Eilisessä alkuperäisessä retkisuunnitelmassa oli ollut Diver's Pitchin lisäksi Starlight Chamber, OFD I:n korkeimmalla sijaitsevia kohtia. Kun sen tavoitteleminen oli hylätty retken loppuvaiheen väsymyksen vuoksi, lähdemme tänään yrittämään sinne uudelleen. Ainakin se on lähellä kaikkia peruskohtia.
Saamamme reitinlöytöohje oli "nouse ylös Low's Chainin jälkeistä lohkarespiraalia huipulle asti, ja lähde sitten vasemmalle". Yllättävää kyllä, tämä ohje jopa toimii, ja vain parin harha-askeleen jälkeen pääsemme matalaan siirrosten väliseen ryömintään, jonka vieressä on 15 metriä syvä kuilu. Ryömintä ei missään vaiheessa oikein kohoa kammioksi, mutta leveä se kyllä on, ja katossa on luolamuotoja. Niitä valokuvataan ahkerassti.
Kun tympäännymme ryömimiseen, palaamme OFD I:n perusreitille ja etenemme sitä ulos ilman suurempia välikohtauksia. Retkemme aikana mökki on tyhjentynyt, ja nyt se on kokonaan suomalaisten vallassa. Välittömästi kaikki vieraskoreus katoaa, ja loppuillan kuljemme tiloissa korkeintaan pyyhe päällä.
Huomiselle suunnitelmissa ei ole luolaa, joten koetamme saada aikaan retkeä Skomer Islandille katsomaan lunneja. Melkein kaikki retket ovat täynnä, mutta saarta kiertävälle miniristeilylle löytyy pari paikkaa. Ehkä tunnin varauksen jälkeen tajuan, että oloni aika hutera. Tuntuu siltä, että stressi on vihdoin hellittänyt, ja tuloksena olen saanut lomaflunssani. Päätä särkee ja kurkkuun koskee. Yyh.
Maanantai, 26.6. 2023
Päivän eläin: Lunni
Olo aamulla on vähän heikko, muttei täysin toivoton. Panadolin voimalla liikkelle siis.
Kuvittelisi, että jos jossain on turistikohde, jossa käy sesonkiaikaan päivittäin satoja ihmisiä ja joka on jatkuvasti aivan täyteen varattu, sen ympärille rakennettaisiin hyvää infraa. Mutta Britanniassa toki ollaan sitä mieltä, että kärsimys kuuluu olennaisena osana niin arkeen kuin juhlaan. Niinpä Skomer Islandin edustalla sijaitsevaan Martin's Haveniin johtavat viimeiset 20 kilometriä tietä on järkyttävää yksikaistaista pellon keskellä olevaa kulkua, sentään päällystettyä. Täytyy jatkuvasti pelätä, että vastaan tulee traktori tai kuormuri, eikä kukaan mahdu ohi kenestäkään. Perillä ainoa fasiliteetti on pysäköintiautomaatti. Tescosta ei saanut matkapahoinvointilääkkeitä, mutta toiveikkaasti olin kuvitellut, että täältä ehkä saisi moista. Ha - täältä ei saa edes vettä. Ainoa palvelu on paikallinen sukellusliike, jonka porukkaa näyttää olevan menossa dyykille.
Walesin länsirannikon maisemat ovat hienot, ja rannalla odottelee kymmeniä ihmisiä laivojen lähtöä. Meille annetut menettelyohjeet ovat osoittautuneet virheellisiksi; ilmeisesti veneeseen mennessä ei tarvitsekaan olla erikseen rannalla leimattua lippua, puhelimen viivakoodi riittääkin. En ole yllättynyt ohjeiden virheellisyydestä, ainoastaan siitä, että ne ovat korjautuneet järkevämpään suuntaan.
Rannalla on kokonaista yksi penkki, jossa pari vanhinta ihmistä istuu odottamassa alusta. Jos olisimme tulleet tänne tunnin etukäteen, kuten ohjeissa luki, olisi odottelu ollut vähän karua. Nyt olemme paikalla vain varttia ennen laivan lähtöä, mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi.
Pieni alus saapuu laituriin, ja nousemme sen kannelle. Asetumme keulaan. Olen huolissani pahoinvointilääkkeiden puutteesta, ja kun alus lähtee aallokkoon, pahoinvointi kouraisee. Mutta onneksi se menee nopeasti ohi kun tuuli puhaltaa kasvoihin. Huvitus on suuri, kun huomaamme, että kumiveneessä rannan tuntumasta makailee täysikokinen hylje. Jossain kaukana näkyy kuulemma vilaus pyöriäisestä.
Skomer Island on muutaman kilometrin mittainen saaripläntti rannikon tuntumassa. Saari on linnustonsuojelualue, ja sinne päästetään päivittäin vain pieni määrä ihmisiä kävelemään. Me emme ole rantautumassa, aluksemme kiertää vain saaren ympäri. Ensin lintuja on vähän, sitten kohtalaisesti, ja sitten yhtäkkiä aivan helvetisti. Useimmat niistä ovat lunneja, käsittämättömän pöhkön näköisiä paksuja pötkylöitä, jotka näyttävät saaneen lentolupakirjansa arpaonnella. Taivas on tirppoja mustanaan. Toisin kuin sulavasti liitelevät lokit ja suulat, lunnit vispaavat siivillään hirveää tahtia pysyäkseen ilmassa. Niiden lentoonlähtö vedestä on koominen näky. Taikauskoisemman mielestä ne voisivat varmaan olla osoitus jumalan huumorintajusta.
Skomerin rantakalliolla pesii valtava yhdyskunta näitä elikoita. Uhanalainen laji on täältä löytänyt hyvän turvapaikan. Taina hihkuu ja ottaa valokuvia ja kiikaroi, minä enimmäkseen istun paikallani ja hihitän pöhköille luontokappaleille ympärillä.
Veneily on tunnin mittaisena juuri oikean pituinen: kun alan kyllästyä tirppoihin, onkin jo aika nousta maihin. Sitten kelataan takaisin SWCC:lle samoja typeriä teitä pitkin. Alan jo epäillä, että ehkä onnistuin väistämään koko taudin.
Lel ja Iain näyttäytyvät SWCC:llä, ja samoihin aikoihin kipeä olo palaa. Jaksan jonkin aikaa olla sosiaalinen, mutta melko varhain vetäydyn petiin.
Tiistai, 27.6. 2023
Päivän löytö: Muka luonnonmuovaama nyppylä, jonka alapuolella on tasainen niitty. Niitylle mahtuisi satoja kultisteja kumartelemaan, samalla kun nyppylällä ylipappi messuaa tähtien olevan oikein ja iä iä cthulhu fhtagn.
Yö on surkea ja menee särkylääkkeiden kanssakin vähällä unella. Päivä on suosiolla sairaspäivä. Ulkona periwalesilainen sää ei houkuttele kauheasti petistä nousemaan. Luen Kameron Hurleyn Bel Dame Apocrypha -kirjoja ja otan iisisti.
Iltapäivänä olo on parantunut sen verran, että käymme vähän kävelemässä ulkona. Sumun ansiosta näkyvyys on 10 metriä, eikä missään ole ketään. Olen ennenkin tuuminut, että Wales on ympäristänä jo nyt post-apokalyptinen, ei tarvitse edes zombilaumoja tai asteroidi-iskua.
Oikeastihan kuitenkin Penwylltin seutu on varsin eläväistä. Illalla ajamme pari kilometriä lähipubi Ancient Britoniin, joka on täynnä ihmisiä. Edelleen lähistöllä oleva National Showcaves Centre ja Brecon Beaconsin kansallispuisto houkuttelevat turisteja, riittävästi pitämään nämä osat Swansean laaksosta ihan asuttuina.
Keskiviikko, 28.6. 2023
Päivän viisaus: Puhelimen kameralla valokuvaaminen ei onnistu ilman erillisiä valoja.
Aamulla minua piristää ilmoitus, että artikkeliehdotukseni on hyväksytty kirjoittamista ja roolipelejä käsittelevään Sanataidetta on pelissä! -kokoelmaan, jota kokoaa Kirjan talo. Kirjailijaidentiteettini onkin ollut jo pari kuukautta lähes unessa.
Tauti tuntuu hellittäneen, joten pieni luolaretki on paikallaan. Ulkona on edelleen hirmuinen koiranilma, mutta OFD:n yläsisäänkäynnin takana sitä ei edes huomaa. Tavoitteemme on palauttaa mieleen asioita näissäkin osissa luolaa.
Sisäänkäynnin vasemmalla puolella on kiven takana huonosti näkyvä rako. Kun siitä ryömii läpi, pääsee korkeaan kammioon, jonka eräs nurkka on kalsiittivalumaa. Urheasti kiipeämme sitä ylös 9 metriä, ja päädymme kapeisiin käytäviin, jotka johtavat meidät Mini-Columneille. Pari valokuvaa, ja sitten jatkamme eteenpäin, Wrong Waylle, ja sieltä eteenpäin, tarkoituksella väärään suuntaan.
Kolmetoista vuotta sitten kävin omituisessa paikassa, jonka paikalliset kertoivat olevan Wall of Death. Nyt koetan Tainan kanssa löytää sinne uudelleen. Kuljemme korkean tason käytäviä tilaan, jonka oletan olevan Bagpipe Chamber, ja sieltä jatkamme ahdasta suikerotunnelia. Pian olemme yltä päältä mudan peitossa, eikä suikeron keskellä ollut allas meitä juuri puhdista. Parin metrin todella liukas kiipeily johtaa paikkaan, jonka kuvittelimme olevan Wall of Death, mutta joka lähes varmasti ei ainakaan ole sama kolkka, jossa tuli käytyä aiemmin. Se on kapea suikero, kauttaaltaan mudan peittämä ja liukas. Siinä pitäisi edetä poikkaroimalla, mutta märkä muta tekee tästä lähes mahdotonta. Pohjalle valuminen olisi miltei väistämätöntä, ja vaikka pohja on vain parin metrin syvyydessä, sieltä ylös kiipeäminen mutaisia seiniä pitkin näyttää toivottomalta.
Koetamme vangita paikan ainutlaatuisen luonteen valokuviin, mutta se on vaikeaa. Sitten lähdemme palaamaan takaisin. Sisäänkäynnille selviää parissakymmenessä minuutissa. Ulkona sataa edelleen.
Kurkku tuntuu karhealta. Olinko sittenkin lähtenyt liikkeelle liian aikaisin? Valokuvissa poseeraaminen ei ole kaikkein lämpimintä touhua, ja olen kauttaaltani märkä. Lääkitsen itseäni teellä ja koetan kuunnella kroppaani. Olo ei muuten ole mitenkään huono.
Muu illan ohjelma on pyykinpesua. Kaksi kauppaa kouluttuamme olemme viimein löytäneet yhden ainoan pyykkiaineen, joka ei sisällä hajusteita. Luolamökin keittiössä on vähän epäilyttävä pyykkikone, mutta se kuitenkin pesee vaatteemme syttymättä tuleen.
Torstai, 29.6. 2023
Päivän nähtävyys: Devil's Bridge, luonnonmuovaama kivisilta kallion läpi menevän valtavan reiän yli
Aamupäivästä livahdamme uudelleen sisään OFD:n yläsisäänkäynnistä. Suuntaamme Big Chamber Near the Entranceen, sieltä minitraverseille, ja hieman kiertäen eteenpäin Bagpipe Chamberiin, josta vihdoin keksimme oikean käytävän oikealle Wall of Deathille. Paikka on nimensä veroinen. Otamme siellä hetken aikaa valokuvia, ja sitten palaamme takaisinpäin. Koetamme löytää reittiä Bagpipe Chamberista sen vieressä sijaitsevaan Arete Chamberiin, mutta Arete Chamber on käytännössä yksi korkea kuilu, ja Bagpipe Chamber yhdistyy sen korkeimpaan tasoon. Pohjalle voisi ehkä kiivetä, mutta se ei näytä mitenkään helpolta. Käytämme vielä tovin koettamalla saada tolkkua luolan alkupään käytäväspagettiin, mutta ainoa lopputulos on, että niitä on paljon, ne kaikki näyttävät samanlaisilta, ja ne eivät sisällä järkeviä oikoreittejä mistään minnekään.
Palaamme luolamökille varhain ja syömme suuren lounaan. Sitten lähdemme ajamaan päivän varsinaista ohjelmaa kohti. Etelään Swansean suuntaan, ja siitä taas rannikolle, Rhossilin kylään, jossa kohtaamme Clairen, Andyn, Antonian ja pari muuta retkeilijää. Kylän vieressä on kolmen pienen saaren ryhmä, Worm's Head, jotka erottaa mantereesta puolen kilometrin mittainen lohkareikko. Sen yli voi kävellä vain laskuveden aikaan, ja tänään sopiva ikkuna alkaa kello 19:15 (ja päättyy puolenyön aikaan).
Laskuveden paljastama kivikko on terävää ja rikkonaista. Polku pitää löytää vaistolla, mitään merkkejä ei suolaveden alle jääneissä kivissä ole. Onneksi kivi on todella karheaa, joten liukastuminen ei uhkaa. Sää on sopivan pilvinen, eikä sadetta tule. Worm's Headin saaret näyttävät jättimäiseltä merikäärmeeltä, joka on osin pinnan yläpuolella.
Varsinaiset saaret ovat jyrkkää, ruohon peittämää kalliota. Isokokoinen hylje köllöttelee karilla jyrkänteen juurella, ja navakassa merituulessa levitoi lintuja. Biologiasta innostuneelle saari tarjoaa varmaan kaikenlaista, minä vain katselen maastonmuotoja ja tallennan sitä päähäni pelikäyttöä varten.
Saaret ovat yhteensä noin kilometrin mittainen ketju, ja niistä uloin on rauhoitettu merilintujen pesimäalueeksi. Kävelemme sen rajalle. Kello on yhdeksän, aurinko on laskemassa, eikä minulle tullut mukaan mitään valoa. Ajatus kivikon yli könyämisestä pimeässä ahdistaa, joten lähden Tainan kanssa takaisinpäin. Pääsemme tulvimattomalle rannalle juuri kun aurinko laskee, vaikka siitä ei seuraakaan ihan välitön pimeys.
Pikaisen pubissa piipahtamisen kautta ajamme takaisin SWCC:lle. Sinne on saapunut pari ihmistä viikonloppua ennakoiden. Kattoremontin siirtyminen saattaa johtaa siihen, että tuleva viikonloppu on ennakoitua eloisampi.
Perjantai, 30.6. 2023
Päivän ihmettely: Luolakartan suunnaton sekavuus Poached Eggiltä Crevasselle
Vaikka eilinen luolaretki ja luontoretki olivat molemmat olleet melko lyhyitä, niiden yhteisvaikutus tuntuu jaloissa. Ajatus on käyttää tämä päivä toipumiseen. Ulkona on taas melkoinen koiranilma, mikä helpottaa päätöstä.
Huomiselle kaavailemme isompaa retkeä, yritystä käydä taas OFD III:n suunnalla. Sitä varten keräämme köysiä, tutkimme luolakarttaa ja teemme muita valmisteluja. Iltaa pitkin mökille alkaa taas saapua ihmisiä. Selvästi uutinen kattoremontin peruuntumisesta on saavuttanut luolakansan.
