Maaliskuu 2023: Rei'itettävänä
Keskiviikko, 1.3. 2023
Päivän ärsytys: Hallinnollinen sekavuus. Voisiko töissä admin-puoli pitää vaikka yhtä päivittyvää sivustoa, jossa näkyvät voimasaolevat menettelyohjeet?
Työpäivä oli aikaansaava, sen jälkeinnen boulderointi aivan surkeaa. Mikä siinä on että edes 6b+:t eivät tahtoneet onnistua? Ilmeisesti pitäisi joka toinen päivä olla vaan boulderilla, jotta taso pysyisi yllä.
Eilinen Stellaris-peli jatkui tänäänkin sotimisten merkissä. Vieläkään kukaan ei tallonut pahiksiamme. Koko galaksi tuntuu olevan täynnä ihan hirveitä mulkkuja, ksenofobisia militaristeja laidasta laitaan. Ihan hyvä, ei jää harmittamaan se, että omat inhottavat kansamme murskaavat tällaisia maihareidensa / kavioidensa alle.
Torstai, 2.3. 2023
Päivän saavutus: 3D-mallien eksportointi Endless Legendistä. Tämä ei onnistu pelin Mac-versiolla, mutta winkulla kyllä.
Aamun palaverissa esitin pari teknistä kysymystä, ja tuloksena puolen tunnin palaveri paisui 2.5-tuntiseksi. Ääk. Moisesta ansaitsisi raippoja, mutta kun oikeasti tarvitsin vastauksia. Sittenkin, sääliksi käy ihmisparkoja, jotka eivät kehdanneet lähteä pois loputtomasta etäkokouksesta.
Liitot saivat aikaan työehtosopimuksen, joten ei tarvitse lakkoakaan pelätä. Niinpä pystyin keskittymään teknis-hallinnollisiin juttuihin. Robottifirma tarvitsisi nyt kyllä kipeästi ihan oikean hallintoihmisen, koskapa tällä hetkellä käytännöt ovat hajallaan miljoonassa eri sähköpostissa ja Slack-viestissä, eikä kukaan ole edes yrittänyt koota niitä vaikkapa intranetiin. Yritin itse vähän tapailla tätä, mutta savotta oli niin suuri, että pakenin uudestaan ja uudestaan teknisiin töihin.
Iltapäivästä kävin Tainan kanssa katsomassa malawiakvaarioita. Näyttää siltä, että luovumme riutta-altaasta sen vaikeahoitoisuuden vuoksi, mikä on todella sääli. Mutta en kyllä itsekään halua kotonani pitää mitään, joka aiheuttaa jatkuvaa stressiä laiterikoista. Tietotekniikka sentään vain lakkaa toimimasta hajotessaan, eikä esim. kerrannaisvaikutuksena koidu kuolemaksi pienille eläimille.
Viikonloppu, 3.-5.3. 2023
Ajankohdan hämmästely: Alle kymmenvuotiailla on pelottavan paljon energiaa, sekä pelottavan paljon kiipeilyvoimaa.
Perjantai meni kummien reititysongelmien parissa, ja myöhemmin uutta työehtosopimusta lukiessa. Saivat sentään moisen vihdoinkin aikaan. Olisi pitänyt kiipeillä, mutta jotenkin olimme kumpikin liian laiskoja tällaiseen.
Lauantaina kylään tipahti Satu, joka jätti lapsensa (iät 5 ja 9) meille päiväksi ja suuntasi itse johonkin työrientoon. Itse en luottaisi vastuulleni mitään, mikä ei ole oikeustoimikelpoinen yhteiskunnan jäsen, mutta toisaalta Taina on ammattilainen alamittaisten ihmisten käsittelyssä. Pehmolelumetsästyksen jälkeen veimme huomattavan vilkkaat lapset boulderille, siinä toivossa että a) saisimme itse vähän liikuntaa ja b) lasten energiataso tulisi käytettyä tällä tavoin vaarattomasti. Molemmat tavoitteista onnistuivat vain osittain: itse ei ehtinyt paljon kiivetä kun täytyi katsoa penskojen perään, ja vaikka lapset onnistuivatkin polttamaan paljon energiaa, en tiedä pystyikö toimintaa kutsumaan vaarattomaksi. Sentään kukaan ei satuttanut itseään, ja aineelliset vahingotkin rajoittuivat suklaavanukkaan sotkemiin vaatteisiin. Nukkumaanmeno onnistui kiipeilyn ja syömisen jälkeen aika vaivattomasti.
Itse suurperheen lapsena en ole koskaan lakannut ihmettelemästä, miten ihmiset jaksavat lapsiarkea. 9-vuotias sentään alkoi olla jo melko itseohjautuva, mutta esikouluikäisen kaitsemisessa on ihan loputtomasti työtä. Ei ihme, että ihmiset ovat delegoineet kasvatusta älylaitteille, mikä taas sitten tuo omat ongelmansa. Onneksi tällaista ei itse joudu pohtimaan, kun lapsia näkee ehkä sen kerran vuodessa.
Sunnutaina hengasimme Sadun kanssa leikkipuistossa ja kävimme vielä pikaisesti syömässä, ennen kuin hän kuljetti katraansa takaisin Turkuun. Illalla pelattiin vielä Sons of the Necromancer -Stellaris-peli loppuun. Muukalaiset toisesta galaksista saapuivat ja söivät melkein kaiken, ja loppuromahduksen keskellä MRA-haltioiden alistetut naiskansalaiset saivat viimein tarpeekseen, tekivät pääplaneetalla vallankumouksen ja perustivat egalitaristisen ja pasifistisen utopian. Täsmälleen oikea loppu pelaamalleni kusipäävaltakunnalle.
Maanantai, 6.3. 2023
Päivän olo: Jokseenkin hirveä
Ahkerana menin toimistolle kasiksi virittelemään uutta laitetta verkkoon. Aikeena oli tehdä myös kaikkea muuta, kuten tunkea uusi UPS labran robottiin ja aloittaa palkkaneuvottelut johdon kanssa. Kuitenkin yhdentoista aikaan tajusin, että aamulla vallinnut vähän heikko olo oli vain pahentunut, eikä kyse ilmeisesti ollut pelkästään laiskuudesta. Puuhaa olisi ollut, mutta päähän ja niveliin sattui. Totein, että olen vaaraksi itselleni ja muille, ja ajoin takaisin kotiin.
Tämä oli oikea valinta, koska puoli tuntia kotiinpaluun jälkeen en ollut enää ajokunnossa. Jonkinlainen inha vatsaflunssa oli hyökännyt päälle, ja lamautti kyvyn tehdä yhtään mitään. Makasin petissä ämpärin vieressä ja koetin ajatella tyyniä ajatuksia. Toivottavasti en toimistossa käydessäni tartuttanut tätä kovin moneen muuhun.
Taina toi minulle keltaista jaffaa. Väitetään, että tämän juominen vatsataudissa ei ole hyvä idea ja että vatsaan tunkeutuneet pöpöt vain tykkäävät kun saavat sokeria, mutta jotain nestettä ja sokeria tarvitsin, ja appelsiinijaffa tuntui ainoalta, joka saattaisi mitenkään pysyä alhaalla.
Tiistai, 7.3. 2023
Päivän dokkari: Who Shot the Sheriff, tarina Bob Marleysta
Tauti piti otteessaan tänäänkin, mutta lääkityksen voimin pystyin katsomaan musiikkidokumentteja ja ihan hitusen vastailemaan sähköposteihin. Oikeasta työnteosta tai edes videopelien pelaamisesta ei tullut mitään.
Vatsatauti on aivan syvältä. Missään muussa sairaudessa olo ei ole niin kertakaikkisen kauhea, eikä mikään tunnu sitä helpottavan. Jonkinlaisena plasebona kuuntelin Iron Maidenia ja lauloin mukana, ja laulaminen tuntui vähän auttavan fiiliksiin. Ehkä se oli vain jotain muuta, johon keskittyä pelkkien kiemurtelevien sisäelimien sijasta.
Keskiviikko, 8.3. 2023
Päivän työsaavutus: Yksi konsernin palaveri plus yksi ammattiliiton palaveri
Jonkinlaisena saavutuksena sain oikeasti syötyä tänään. Tajusin myös, että eilen potiessani vuoteen pohjalla keittiöasennusfirma oli käynyt uusimassa keittiömme tason, ja nyt meillä on ei-homehtuva tiskipöytä. Edelleenkin jalkeilla oleminen aiheutti hirveää pahoinvointia, joten henkilökohtainen asento oli pitkällään.
Elämän sisältö oli hevimusiikki ja sarjat. Netflixistä löytynyt Glow upposi kuumeiseen mieleeni hyvin, 80-luku muutenkin tuntui melkoiselta kuumehoureelta. Illalla Tainan kanssa aloittelin vielä 14 Peaks -dokumenttia, joka kertoi nepalilaisesta kiipeilijästä, joka otti projektikseen kiivetä kaikki 14 kasitonnista vuorta 7 kuukaudessa. Tämä jos jokin oli aivan yli-inhimillisen oloinen suoritus.
Vaikka vuorista pidänkin, varsinaiset maailman korkeimmat huiput eivät ole minua koskaan oikein houkutelleet. Dokkari sai aikaan pientä himoa niiden suuntaan, mutta oikeasti massiiviset ekspeditiot kuolemavyöhykkeelle eivät ole minusta oikein kiinnostavia. Jos reitti pitää rakentaa samalla kun edetään, teen sitä mieluummin maan alla: siellä sentään riittää hengityskelpoista ilmaa koko matkan. Vuorille kiivetessä alppityyli on minusta ainoa oikea tapa, vaikka se sulkeekin minulta pois korkeimmat huiput. (Ei niin, että olisin vielä noussut edes millekään nelitonniselle vuorelle.).
Torstai, 9.3. 2023
Päivän käsittämättömyys: Kymmenien ihmisten jonot Mount Everestillä. Kyllähän minä olen tiennyt, että tuolla kiipeily on extreme-versio leipäjonosta, mutta jumalauta.
Merkittävä osa päivästä kului muussa kuin makuuasennossa, mikä katsottakoon tässä tilanteessa voitoksi. Lisäksi ruuan ajatteleminen ei enää pääasiassa ällöttänyt. Eiköhän tästä selvitä. Joka tapauksessa tyäterveys määräsi vielä tämän päivän ja huomisen sairauslomaa. Ihan hyvä, koska työkunnossa en vielä ollut.
Vuoristodokumentti tuli katsottua loppuun. Hyvä tavaton millaista menoa. Kiipeilijä Nirmal Purjasta on tulossa seuraavan ropehahmoni esikuva. "It's all good now, Project Possible is here."
Viikonloppu, 10.-12.3. 2023
Ajankohdan saavutus: Musta rinne kaatumatta
Yritin tehdä perjantain melkein töitä, ja melkein onnistuinkin. Aikaansaannokset olivat vähäisiä, mutta tauti sentään tuntui taittuvan. Sain myös käytyä ulkona ja muuta villiä. Illalla totesin, että taidan olla jo riittävän terve suht normaaliin toimintaan. Tähän kuului elokuvissa käyminen. Leffaksi oli arpoutunut Missing, joka oli kyllä taitavasti tehty, mutta koko leffa oli yksinomaan tietokoneen tai puhelimen ruutua. Aivan kun en arkena muutenkin käyttäisi aivan liikaa aikaa tekemällä näin. Infosec oli sentään aidon pöhlön tuntuista: rikollisilla oli sairaan monimutkaiset juonet, mutta koska rikolliset eivät ole kuuluisia yleisestä viisaudestaan, heidän tietoturvassaan oli kasapäin ilmeisiä aukkoja, joita sitten hyödynnettiin.
Voimat eivät vieläkään olleet kovin hyviä, joten oikeaa liikuntaa ei lauantaina tullut harrastettua. Roolipelaaminenkin piti tehdä etänä, mikä on aina vähän energiaton kokemus. Lys Sacré jatkui uhkailulla lähettää agenttimme Gröönlantiin, ja oma agenttini yritti ennemmin suicide by dictator -peliliikettä kuin joutua tuonne.
Sunnuntaina oli nykyennusteiden mukaan talven viimeinen pakkaspäivä, joten huolimatta huonosti nukutusta yöstä lähdimme Vihti Skihin. Siellä oli, ei yllättäen, puoli Etelä-Suomea laskemassa. Tungos hissijonoissa oli pökerryttävä ja keskuksen yritykset tuoda yhdistyviä jonoja ja muita edistyneitä asioita olivat liian mutkikkaita skimbaavalle kansalle. Päädyimme sentään lopulta laskemaan paikan ainoan mustan rinteen muutamaan kertaan. Se oli tuntuvasti helpompi kuin vaikkapa Rukan mustat rinteet.
Laskemisen jälkeen koetimme tehdä aikuisasioita, kuten rahaan ja autoon liittyviä juttuja. Vaikka nämä vähän niin kuin saatiinkin eteenpäin, ne olivat silti niin raskaita, että jotenkin illan tullen kuittasin ensin päänsäryn, ja sitten aivan epätavallisen voimakkaan ahdistusaallon. Vetäydyin petiin sikiöasentoon ja toivoin, etten olisi olemassa. Juurihan tässä vietin viikon sairauslomalla ihan oikean taudin takia, ei nyt ole aikaa ottaa mitään burnouttia tai uupumusta uudestaan esityslistalle.
Maanantai, 13.3. 2023
Päivän mielialojen vuoristorata: Murheesta ihan ok:n kautta kiukkuun
Poissaolon aikana kertynyt työvuori ei ollut aivan mahdoton, vaikkakin eräs päivitysyritykseen lahonnut keskeinen järjestelmä hieman harmitti. Mutta sain asioista heti kiinni ja vietyä niitä eteenpäin... kunnes ne jumittivat yhteistyökumppanin toimimattomaan verkkoon. Koetin tehdä softa-asennusta robotille iltaan saakka, mutta verkko oli täysin käyttökelvotonta skeidaa. Saman tien huolella vaalittu hyvä tuuleni katosi, ja jäljelle jäi vaan kiehuvaa raivoa siitä, että tällaista perusasiaa ei muka saada kuntoon.
Pitäisi varmaan puhua työterveyspsykologille, mutta oikeasti haluaisin puhua niille tyypeille meillä, jotka ovat järjestäneet meille moisen läpeensä käyttökelvottoman yhteyden. Todella hyvää käyttöä ajalle ja rahalle semmoinen.
Tiistai, 14.3. 2023
Päivän pelitarina: Superpahis pudotetaan 8 km syvyiseen hautavajoamaan. Eeppistä.
Kollegani oli lähtenyt käyttämään työsuhteensa viimeisiä lomapäiviä, joten tästä päivästä alkaen olin käytännössä yksin vastuussa firman IT:stä -- verkosta, servereistä, palveluista, tietoturvasta ja jopa työasemasta (kunnes konserni saa nämä otettua haltuunsa). Ajatus ei täyttänyt minua ilolla, mutta onneksi konkreettiset työtehtävät olivat selkeitä ja kiinnostavia. Sain tietysti lukittua itseni ulos kytkimestä, jota kokeilin konffata, mutta tämä korjautui vähän manuaalien tavaamisella.
Tavoite oli ollut kiipeillä, mutta aikataulusähläsin tämän mahdollisuuden. Pitäisi varmaan joskus jotain liikkuakin.
Keskiviikko, 15.3. 2023
Päivän kirja: Scott Ellsworth - The World Beneath Their Feet. Kasitonnisten kiipeilyn historiaa 1930-luvulta. Vähän amerikkalainen, mutta toistaiseksi tosi mukaansatempaava.
Vihdoin kiipeilykin onnistui, tai boulderointi nyt ainakin. Olin olettanut joutuvani aloittamaan lähes nollasta parin viikon tauon jälkeen, mutta yllättäen jopa yksi 6c+ meni. Seiskoista ei vielä tietoakaan. Selvästi vaatisi täsmällisempää harjoittelua, jotta voisi edetä noin taitavaksi.
Ulkopuolella kuplaani tunki pelotteluja tulevista vaaleista. Myönnän olevani niistä jokseenkin huolestunut, ja pitäisi varmaan etsiä jotain ehdokkaan tapaista. Tietäisipä vaan, äänestänkö taktsesti estääkseni oikeistovyöryä, vaiko ihan oikeasti arvojeni mukaan. Onneksi Suomen vaalijärjestelmä ei ole ihan niin rikki, että arvojen mukaan äänestäminen olisi täysin turhaa sekään.
Torstai, 16.3. 2023
Päivän olento: Allayi
Taistelin omituisten verkkoasetusten kanssa koko päivän, mutta en selvinnyt niistä voittajiksi. Osaisin tehdä asiat ihan hyvin jos käytössäni olisi unix-pohjainen laite täydellä käyttöjärjestelmällä, mutta koska minulla on vain pikkuinen kytkin omituisella graafisella liittymällä, kaikki on jotenkin vaikeaa.
Kotona pöllin 3d-malleja Endless Legendistä, ja jäin pitkästä aikaa oikeasti pelaamaan sitä. Haluaisin todella kovasti pienemmän skaalan tietokoneroolipelin tässä maailmassa, mutta valitettavasti Amplitude on enemmän kiinnostunut Endless Spacesta. Lukaisin jopa AO3:sta fanficciä nähdäkseni, miten jotkut kirjoittajat ovat käsitelleet maailman tekstuuria ja detaljia. Muutamat piirteet pelissä ovat vähän abstrakteja ja vaikeita hahmottaa yksityiskohtina.
Perjantai, 17.3. 2023
Päivän löytö: Vihdoinkin vastaan tuli idea, joka motivoi opettelemaan Blenderin käyttämistä.
Olin tekemässä aivan muita asioita, kun törmäsin lyhyeen mainintaan jutusta, jota joku oli tehnyt HeroForge-malleillaan. Tämä inspiroi minut kokeilemaan samaa. Mixamon ja Blenderin soveltamisen jälkeen olin saanut animoitua 3D-mallin itse tekemässäni ympäristössä. Eikä tähän edes mennyt pitkään. Seuraavan kerran kun iskee inspiraatio tehdä pelikampanjan traileri voi kunnianhimoni olla aivan uusissa sfääreissä.
Illalla pelattiin lisää Orient Expressiä. Hahmomme joutuivat yhtäkkiä unimaailmoihin, mikä oli enemmän kummallista kuin karmivaa.
Viikonloppu, 18.-19.3. 2023
Ajankohdan videon eka vedos: Kipinä-maagi suorittaa. (Kyseessä on vielä käynnistymättömään Tainan L&L-kampanjaan laatimani hahmo.)
Mitä opin Blender-Mixamo -työnkulusta viikonlopun aikana:
Blender-seikkailuiden ohella ehdin käydä nousemassa Malminkartanon mäelle muutaman kerran sekä pitkästä aikaa köysikiipeilemässä. Köysissä oli aluksi täysin voimaton olo, mutta nykyään se näköjään tarkoittaa sitä, että pystyn liidaamaan puhtaasti (Tapanilan) 6b:n. Ei huonoa sekään.
Maanantai, 20.3. 2023
Päivän scifi: Traveller Starship Miniatures
Ensi viikolla olevan leikkauksen valmistelut jatkuivat. Sain puhelinsoittoja fysioterapeutilta ja lääkäriltä, jotka kävivät huolellisesti läpi kaikenlaisia asioita. Oletus kai on, että viisikymppinen kundioletettu saattaa olla niin rappiolla liikkumattomuuden ja huonon elämän vuoksi, että pitää tarkistaa pystyykö hän esim. nousemaan portaita tai suostuuko käyttämään kipulääkkeitä jos sattuu. Millainen idiootti kieltäytyisi tästä? (Oikeasti tiedän kyllä tarkalleen millainen: sellainen oman elämänsä jäyhä äijä, joka kokee maskuliinisuutensa romahtavan jos hän myöntää, että jokin sattuu, koska kipu on ämmille. Yäk.)
Ensin tekemisestä on pulaa, mutta sitten kaikki asiat tapahtuvat yhtä aikaa, ja nyt luovia projekteja tulisi ovista ja ikkunoista. Tänään innostuin väsäämään 3D-mallia projektiin, jonka kanssa minulla ei pitäisi olla oikein mitään tekemistä, mutta joka oli vain ideana niin hauska, etten voinut olla tarjoamatta siihen apuani. Siihen menikin sitten koko ilta.
Tiistai, 21.3. 2023
Päivän pelikampanjan kuvaus: Autistien kevätretki
Hajanaisen ja hieman turhauttavan työpäivän jälkeen edessä oli Azanurin toisen kampanjan nollasessio. En ollut etukäteen suunnitellut kampanjan detaljeita kovin pitkälle, joten session pointti oli lähinnä esitellä maailman tilanne, ja tarjota mahdollisia kulmia joita lähteä pelaamaan. Kampanjasta näyttää olevan tulossa tutkimusmatkailua poliittis-taloudellisella agendalla, mikä sopii minulle oikein hyvin.
Kuten melkein aina pelijuttujen jälkeen käy, uni ei tullut ihan nopeasti pelisäädön jälkeen, vaikka vielä noppien heittelyyn ei tässä ihan päästykään. Huominen työpäivä hieman hirvitti.
Keskiviikko, 22.3. 2023
Päivän rajoitus: 6c ei vaan tänään mennyt
Näin ahdistavaa unta, jossa konsernikuviot olivat saaneet minut irtisanoutumaan robottifirmasta, mutta sitten tajusin että koska olin irtisanoutunut, olin vailla tuloja, plus että robottifirma menisi taas nurin kun kukaan ei ollut tekemässä niitä juttuja, joita minun olisi pitänyt tehdä. Aamulla herätessäni olin todella helpottunut siitä, etten ollut irtisanoutunut. Unien tulkinta on syvempää esoteriaa, mutta ei tämä nyt kieli siitä, että työ pelkästään haitallinen asia minulle olisi.
Työpäivä yritti kuitenkin palauttaa minut maan pinnoille harhoistani. Jotain printteri-, logistiikka- ja lisälaitesäätöä putoili eteeni, ja esti minua keskittymästä siihen, mitä oikeasti olisi pitänyt tehdä. Lopulta lähdin turhautuneena varhain kotiin. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta koko ajan kaikki pikkusilppu tulee tielle.
Illalla boulderilla onnistuin repimään nahat sormestani yrittäessäni hankalaa dynaamista muuvia. Miten ihmiset näistä oikein selviää? Pitäisi osata joko pitää kiinni tai päästää irti, ei liukua otetta pitkin alas.
Torstai, 23.3. 2023
Päivän moneen kertaan todettu kommentti: "Huomaa, että sopimus voisi olla paljon huonompikin."
Pyöriteltyäni päivän turvahaavoittuvuuksia ja palomuuriasioita olin jotenkin aika poikki. Makasin petissä puolisen tuntia musiikkia pyörittelemässä, ja sitten kiskoin itseni ylös aloittamaan viikon toisen pelikampanjaintron.
Haunting Mars on neljäs Eclipse Phase -kampanjani. Vasta nyt uskallan oikeasti yrittää sukeltaa siihen osaan maailmaa, josta useimmat pelikirjat aloittavat, mutta epäilen, että tulos on parempi. Odotettavissa on paljon egosiirtoja, hyperyrityksiä, salaliittoja ja nanofabrikaatiota. Nollasessiossa pelaajat ideoivat hahmonsa, ja samalla katsottiin turvallisen pelaamisen sääntöjä sekä kampanjan tyylilajia.
Pelaajaryhmän jäsenet olivat toki minulle ennestään tuttuja, mutta tälle kokoonpanolle en ollut pelauttanut aikaisemmin. Kukaan ei valitettavasti ideoinut hahmokseen upliftattua mustekalaa niin kuin olin salaa toivonut.
Viikonloppu, 24.-26.3. 2023
Ajankohdan kuva: Aivan helvetin pikkutarkan 3D-mallintamisen tulos. Taitekohta on tarkoituksellinen, it makes sense in context.
Viikonloppu kului pääasiassa 3D-mallintamisen parissa. Jonkin verran pyörittelin muutakin pelimateriaalia, mutta pääasiassa väkersin figuja ja ympäristöjä. Hieman myös leikin Blenderillä animaatioiden merkeissä. Olisipa järkevä polku SketchUpista Blenderiin, niin voisin tehdä mallit ensimmäisessä ja sitten animoida ne jälkimmäisessä. Mutta jostain syystä SketchUp Importer ei minulla vaan toimi.
Sunnuntaina tuli myös käytyä köysikiipeilemässä. Meno oli ihan kovaa: pääsin 6b-tasoisen hienon tekniikkareitin ja fiilis oli, että 6c-tasoinen palloreitti voisi olla kiivettävissä. Toki kohta tulee leikkaus ja sitten pitkähkö katko kiipimiseen. Mutta ehtiipä sitten kaikki sormissa olevat naarmut vihdoin parantua.
Maanantai, 27.3. 2023
Päivän ymmärrys: Peilipinnan väsääminen Blenderillä
Mikään ei niin huuda "kesäaika" kuin hirveä lumimyrsky heti aamusta. Päivä oli ihmeellistä singahtelua -- laboratorionäyte, labra töissä, palaveri palaveri palaveri, Tainan poimiminen, autohuoltoliike, lopulta koti.
Työssä olin koko päivän tuijottanut tietotekniikan keskisormea, mutta kotona yhtäkkiä löysin työnkulun, jolla SketchUpin mallin sai näppärästi Blenderiin. Se ei toiminut ompussa, mutta Windowsissa kylläkin. Helkkari tätä. Mutta välittömästi tämän onnistuttua minuun iski hulluus, ja päätin väsätä eeppisen superanimaation. Virittelin kamera-ajoja ja keyframeja, ja jätin koneen yöksi renderöimään. Aamulla varmasti odottaisi Pixar-tasoinen mestariteos.
Tiistai, 28.3. 2023
Päivän hämmästys: Kuinka monimutkaista valaistusta näissä sisätilavideoissani oikein on?
Kokonaista 15 framea elokuvaa oli renderöity aamuun mennessä. Ei synny mestariteoksia tällä tavoin. Töissä jatkui samoilla linjoilla, kun totesin että tarvitsin uuden linux-työaseman, ja päädyin ottamaan käyttöön yhden tällä hetkellä hyllyssä olleista konenäköasemista. Pitäisi kuitenkin opetella enemmän NVIDIA-juttuja ja muuta vastaavaa.
Työpäivä oli aika rauhallinen. En uskaltanut aloittaa mitään kovin monimutkaista, koska edessä oli ainakin viikon katko. Kätevästi tietysti työparini viimeinen työpäivä oli tämän viikon perjantai. Saa nähdä, miten ensi viikko töissä menee.
Energiatankkasin huomista varten, ja menin nukkumaan varhain.
Keskiviikko, 29.3. 2023
Päivän kokemus: Vatsa-alueen leikkaus
Herätys koitti kello kuudelta, ja aamiainen oli lasillinen mehua. Taina heitti minut Vantaalle. Peijaksen sairaalassa sain taas päälleni sairaalavermeet, ja kyseltiin, hermostuttaako leikkaus. Miksi se minua hermostuttaisi, ei minun tarvitse kuin maata paikallani. Leikkaus tehtäisiin robotilla, joka ei silmämääräisesti muistuttanut kovin paljon oman työpaikan luomuksia. Ehkä hyvä näin.
Viimeiset sanani ennenkuin kaasu nukutti minut olivat asianmukaisesti "hyvää yötä". Filmi katkesi tarkalleen niiden jälkeen, ja määrittelemätöntä aikaa myöhemmin heräsin tokkuraisena toisaalta. Olo oli todella heikko ja etäisen pahoinvoiva, ja lääkärit ihmettelivät alhaista verenpainettani ja sykettäni. Sanoin, että olen vaan niin chilli eivätkä minua tällaiset jutut jännitä.
Kun minut oli kärrätty osastolle, sain lähetettyä tuttavapiirille viestin siitä, että olin vielä hengissä. Sitten keskityin hengittämiseen. Oli kulunut viisi tuntia, ja kuulemma leikkaus oli onnistunut oikein hyvin. Virtsarakossani ollut ylimääräinen pussi oli vain ollut suurempi kuin kukaan oli kuvitellut. Vatsassa oli niittejä, kurkku tuntui pahalta ja käden nostaminen oli huomattava voimanponnistus.
Sain vähän ruokaa alas, ja pystyin istumaan, mutta suuremmista saavutuksista ei ollut toivoakaan. Norsutasoiset kipulääkkeet pitivät tuskat jotenkin kurissa, katetrin ansiosta ei tarvinnut käydä vessassa. Telkkari pauhasi jotain politiikkaa nonstop, mutta onneksi se sammui kun yö koitti.
Torstai, 30.3. 2023
Päivän emojikombo: Sydän-papukaija-siili-sammakko
Nukkuminen onnistui kipulääkkeiden voimin, mutta aamulla fiilis oli heikko, tuskainen, pahoinvoiva ja yleisesti elämässä epäonnistunut. Jossain vaiheessa fysioterapeutti yritti vähän kävelyttää minua, mutta ensimmäinen yritys päättyi huimaukseen ja oksentamiseen. Onneksi iso osa pahoinvoinnista taisi olla järeän kipulääkkeen aiheuttamaa, ja kun sen vaikutus päättyi, pystyin seisomaan ja jopa kävelemään lyhyitä matkoja.
Päivä sairaalasängyssä oli pitkä ja tylsä, mutta onneksi minulla oli kirjoja. Lueskelin ja viestittelin Tainan kanssa, joka oli myös joutunut ottamaan vapaapäivän unettomuuden ja selkäsäryn takia. Iltaseiskan aikoihin minut todettiin viimein riittävän toimivaksi kotiutettavaksi. Taina ei joutunut ihan kantamaan minua autoon tai kotona petiin, mutta paljon ei puuttunut. Olin jättänyt järeimmän kipulääkkeen pois, koska kipua on helpompi sietää kuin pahoinvointia, ja yö alkoi tämän mukaisesti. Sittenkin, oma sänky paras sänky.
Perjantai, 31.3. 2023
Päivän perusruoka-aine: Laku
Oma sänky ei kuitenkaan edesauttanut nukkumista. Suunnilleen jokaista mahdollista paikkaa särki -- ei erityisen kovaa, mutta tavalla, joka teki nukahtamisen tai unessa pysymisen mahdottomaksi. Yön aikana nukuin korkeintaan puolitoista tuntia, muutamassa parinkymmenen minuutin pätkässä. Kiusaus kaivaa esiin opiaatit oli kova, mutta en halunnut vaihtaa särkyä pahoinvoinniksi.
Kun aurinko viimein nousi, annoin itselleni luvan ottaa lisää parasetamolia ja nousin sohvalle koomaamaan. Vilkaisin vähän työjuttujen suuntaan, mutta enimmäkseen keskityin tekemään liikkumisharjoitteita. Uskaltauduin päivän aikana jopa käymään pikaisesti pihalla. Kävelin varmaan hädin tuskin tuhat askelta, mutta kuitenkin.
Silvottu kroppani protestoi kohteluaan nostamalla lämpöä. Mitään muuta tautia minulla ei onneksi tuntunut olevan, mutta kuume veti heikoksi ja teki haluttomaksi liikkumaan. Illalla piipahdin nopeasti luolaseuran karttatapaamisessa, mutta varhain vetäydyin petiin uusimman Jane Harperin kirjan pariin.
