Helmikuu 2023: Hyökkäystossut
Keskiviikko, 1.2. 2023
Päivän viritys: Hillittömän monimutkainen lähiverkkomalli robotille. Tämä ei voi olla lopullinen ratkaisu.
Toimistolla minut kaapattiin yhtäkkiä varsin kiintoisaan palaveriin, joka jopa oikeasti liittyi asioihin, joita olin sillä hetkellä tekemässä. Näin voisi käydä useamminkin. Tuloksena päivä oli energisin ja aikaansaavin tänä vuonna.
Ulkona talvi oli edelleen kateissa, mutta sääkuvausten vilkaiseminen sai minut ehdottamaan laskettelun yrittämistä. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi. Vihdissä oli lunta, rinteet olivat hyvässä kunnossa ja mikä ehkä parasta, tungosta ei ollut. Hissijonot olivat noin kolmen hengen pituisia, joten kahdessa ja puolessa tunnissa ehti laskea älyttömän monta kertaa.
Huomenna rinteet olisivat olleet auki poikkeuksellisesti arkenakin koko päivän. Auringossa lasketteleminen houkuttaisi, mutta tietenkin huominen on myös palaveripäivä ja Tainakaan ei voi vaan lähteä kesken koulupäivän harrastamaan. Typeriä ovat nämä tällaiset duunit.
Torstai, 2.2. 2023
Päivän kuva: Topologin maailmankartta
Päivällä verkkohahmotelmia ja teknisiä speksejä, iltapäivällä kävelyä jäisessä ja vaarallisessa lähiympäristössä, illalla Stellarista. Galaksi on niin täynnä sivilisaatioita, että koko ajan jossakin on sota ja oma pikkuvaltio selviää hengissä vain, koska se on puolustusliitossa isomman valtion kanssa. Onneksi isomman valtion arvot ovat fanaattisen egalitaristiset, ja ne hyväksyvät äyriäistemme anarkosyndikalismin. Ilman sitä voisi olla vähän huolestuttavaa.
Viikonloppu, 3.-5.2. 2023
Ajankohdan pelisitaatti: "En ole mikään kirjanpitäjä."
Näin todella ahdistavia työunia, joissa joku amerikkalaisoletettu yrityssaneerauskaksikko oli laskeutunut robottifirmaan ja alkoi pistää asioita poikki ja pinoon piittaamatta sopimuksista tai laeista. Aamulla herätessäni kurkku tuntui pahalta, enkä tiennyt, olinko terve.
Perjantai oli kuitenkin jonkinlainen työpäivä, vaikka masennus nousikin taas päivän isoimmaksi teemaksi. Taina koetti terapoida minua jonkinlaisella menestyksellä, mutta vaikealta tuntui jaksaa.
Lauantaina oli Hämeenlinnassa kiipeilyä ja roolipelaamista. Kiipeilyssä ei ollut kehumista, pelaaminen oli todella vauhdikasta ja levotonta. Typerät agenttimme painivat lähinnä itse aiheuttamiensa ongelmien kanssa ja lopulta selvisivät tehtävästään enimmäkseen omista yrityksistään huolimatta kuin niistä johtuen.
Sunnuntaina käytiin, omituista kyllä, vesipuistossa. Serena ei ollut kovin täynnä, mikä sopi minulle hyvin, mutta vesi oli vähän viileämpää kuin olisi ehkä toivonut, ja jotenkin tuntui siltä, että olin vähän liian pitkä kaikkiin asioihin. Vesiliukumäestä altaaseen laskeutuessa tai villivirran mukana kulkiessa tuntui koko ajan siltä, että olin vähällä lyödä jonkun raajani betoniin. Kömpelyyteni on kasvanut huomattavasti. Muistan olleeni täällä aiemmin joskus ysärillä, eikä tämä silloin niin vaikeaa ollut.
Maanantai, 6.2. 2023
Päivän pohdinta: Valtakuntatason voimaskaalojen ilmaisu roolipeleissä
Sain viimein firman luottokortin - mutta jotenkin siinä oli onnistuttu painamaan etunimeni väärin. Jo nyt on helvetti. Sain ihan kohtuuttoman ärtymyksen moisesta, ja mietin, olisiko tämä nyt se odottamani hermoromahdus jonka seurauksena ottaisin yhteyttä työterveyteen. Ehkä ei kuitenkaan, kun en alkanut itkeä tai paiskoa tavaroita, ja asiasta huomauttava postinikin oli ärtynyt mutta luultavasti vielä asiallinen.
Työpäivä oli pitkä muttei kovin aikaansaava. Kotona koetin taas lähestyä roolipelejä, mutta jotenkin epätoivo hyökkäsi taas kimppuun. Ei ole kivaa kun rakkain ja tärkein harrastus on jumissa jossain limbossa vaan koska olen tämmöinen ihmeellinen kyherö.
Tiistai, 7.2. 2023
Päivän eläin: Tapiiri, jostain oudosta syystä
Tänään sentään sain jotain töissä aikaankin, vaikka lähinnä rooli oli ongelmanratkontaa eikä rakentamista. En ihan kauheasti poistunut neljän seinän sisältä, vähän vain kävelin ulkona.
Luolaseuran hallitus pääsi järjestäytymään tällekin vuodelle. Samat hommat otin harteilleni kuin viimekin vuonna. Oikeasti tuntuu kyllä siltä, että hyödyllisin asia, jota valtakunnan luolaharrastuksen eteen teen on hallitustyöstä riippumaton aloittelijaretkien vetäminen. Mutta jonkun pitää tehdä myös epäseksikkäät hommat kuten lehden postittaminen ja seuran nettipresenssin ylläpitäminen.
Keskiviikko, 8.2. 2023
Päivän sää: Lumi näyttää enimmäkseen sulaneen. Hö.
Horjuin jonkinlaisen flunssanpoikasen partaalla ja arvoin, olenko työkykyinen. Lopulta ilmeisesti kuitenkin olin, tai ainakin roikuin töissä ihan täyden päivän. Liikuntaan ei oikein ollut paukkuja tai haluja, joten pelasin suurimman osan iltaa vain Stellarista pelaamalla. Inhibitor-koneimperiumini teki maailmankaikkeutta turvalliseksi elämälle tuhoamalla kaiken älyllisen elämän, joka oli levinnyt tähtiin synnyinplaneetaltaan. Tietenkin vastaan tuli mitätön sininen pallo jossa joukko karvattomia apinoita oli juuri saanut ensimmäisen pysyvän avaruusasemansa kiertoradalle. Harmi, ettei pelissä taida olla optiota "block technological development of a pre-stellar civilisation". Pitää varmaan vaan steriloida koko porukka jos keksivät hyperavaruusmatkustamisen.
Torstai, 9.2. 2023
Päivän elokuvasitaatti: "The pain is reminding her what it was to be a virgin. Hence, 'Like a Virgin'."
Olen kiipeillyt liki 24 vuotta, mutta tänään päädyin ostamaan itselleni ensimmäiset oikeasti aggressiiviset kengät. Yleensä kiipeilytossuni ovat sellaisia mukavia jalkineita, joita voi pitää päällä kalliolla koko päivän. Kuitenkaan tällaiset tossut eivät ole ihanteellisia tietynlaisiin vaikeisiin reitteihin, ja kun toiset kiipeilykengät kuitenkin tarvitsin, ajattelin sitten ostaa sellaiset, jotka vastaisivat ambitiotani nostaa boulderointitaitoni tasolle, jossa edes projektoimalla voisi päästä silloin tällöin 7a-tasoisen reitin.
Jalkojen tunkeminen näihin kenkiin sattuu. Niitä ei oikeasti ole mahdollista pitää jalassa kuin kolme reittiä, ja sitten ne on pakko ottaa pois. Varpaat ovat niissä täysin kippurassa. Niillä ei voi kävellä, tai seistä, tai oikeastaan edes istua. Kun ne ovat ylläni, unohdan että kyynärpää on vähän kipeä. Olo on oikeasti kuin olisin ekaa kertaa kiipeilemässä.
Mutta ne pitävät seinällä kyllä tosi hyvin. Ehkä kiipeilytasoni ei välittömästi nouse 7a:an, mutta hookkaamiseen ja pienenpieniin ruuviotteisiin tarttumiseen ne antavat varmuutta aivan eri tavalla kuin tavalliset Mythos-kenkäni. Pääsen yhden uuden 6c:n, viimeistä otetta vaille yhden 6c+:n, sekä pari 6b:n tasapainoreittiä, joista aiemmin olen vain liukastellut pois.
Kai näillä tossuilla boulderoi. Ehkä joskus ne eivät edes satu jalkaan ihan näin paljon.
Viikonloppu, 10.-12.2. 2023
Ajankohdan korvamato: Merkillinen tapiiri, yhä vaan. Vade retro nyt päästä.
Perjantaina liikunnan virkaa toimitti uinti, lauantaina käytiin monta tuntia laskettelemassa. Sää ei ollut ihanteellinen, mutta syksyllä ostettua sarjakorttia piti käyttää silloin kun se mitenkään oli mahdollista.
Sunnuntaina tutkittiin sähköautomahdollisuuksia. Meillä oli pitkään ollut tavoitteena etsiä täydellistä sähköautoa, mutta koska sellaista ei ollut markkinoilla vielä (ainakaan mitenkään järjellisellä hinnalla), suunnitelmaa muutettiin muotoon "introtason sähköauto". Tämä muutti huomattavasti parametrejämme. Kävimme sähköauton omistajien ja sähkö-curious -ihmisten tapaamisessa Espoossa, jossa sai kuulla ihan hyödyllisiä käytännön kokemuksia siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Paikalla oli tietysti kauhea määrä typerän kalliita sähkömobiileja, joista pari olisi hyvin soveltunut meidän "täydellinen sähköauto" -kriteereihin, jos ne olisivat vain maksaneet alle 50 tonnia. Mistä ihmeestä ihmisillä on tuollaisia rahoja?
Maanantai, 13.2. 2023
Päivän roolipeliasia: Pitäisiköhän joskus ihan oikeasti lukea GURPS:in nelosedikan sääntökirja? Tuntuu siltä, että sieltä löytyy koko ajan kaikkea vähän yllättävää.
Maanantai kului kaikenlaisissa palavereissa ja muussa suunnittelevassa. Ulkona oli typerä vesikeli. Boulderilla oli aika taas pukea jalkaan uudet tuskakengät ja koettaa elää niiden kassa. Sain kiivettyä ensimmäisen aiemmin mahdottoman reitin, kun puskin itseni ylös 6c+ -tasoista merkillistä tasapainoreittiä. Seinillä oli myös joukko uusia, vielä greidaamattomia kisareittejä, joista pari päästin ylös mutta suurinta osaa en. Niistäkään tuskin mikään alkoi seiskalla. Kehittyminen nykyisestä saattaa vaatia jotain kunto-ohjelman tapaista. Kauhea ajatus.
Tiistai, 14.2. 2023
Päivän näyttelijä: Louis Mandylor
Töiden jälkeen ajauduin B-toimintaleffojen maailmaan. Art of Action oli taas näyttänyt pätkiä lukuisista elokuvista, ja kun Netflix-tilaus oli uusittu ja näitä sieltä löytyi, miksi ei katsoa niitä? Eiväthän ne siis hyviä olleet, mutta niitä pitikin katsoa pelkän toimintakoreografian takia -- tosin Debt Collector oli kuin rutiköyhän miehen Tarantinoa, jossa yritti olla vähän juonta ja hahmokuvaustakin. En ollut koskaan edes kuullut Wu Assassinsista, mutta sehän oli sarja, jossa pääosassa oli Iko Uwais. Mitenkähän kung fu -balettia jaksetaan tehdä sen jokaiseen jaksoon? Tosin CMoressa katsomani Gangs of Londonin eka kausi oli ollut tasaisen hämmentävä toimintaosioiltaan, joten kai tämäkin voisi ylläpitää korkeaa tasoa. CGI oli kyllä aivan surkeaa.
Keskiviikko, 15.2. 2023
Päivän politiikka: Ei vielä työehtosopimusta. Tietoala etenee verkkaisesti.
Työpöydällä odotti kaksi pientä, muovisen oloista laitetta. Ne olivat testiin tulleita robotin verkkokomponentteja, kooltaan ehkä 10% isoista möhkäleistä, jotka niiden oli määrä korvata. Oli vaikea uskoa, että tämä voisi mitenkään toimia, mutta vielä tänään en päässyt niitä testaamaan. Koko firman suunnittelupäivä oli vähemmän raskas kuin vaikkapa vuosi sitten, mutta kaiken huomion se kyllä vei.
Tämä kevät näyttää töissä aika vaativalta, ja mikä harmillisinta, olen jäämässä aivan yksin tehtävieni kanssa. Työmäärän pitäisi olla kyllä hallittava, mutta muutamat tehtävät ovat sellaisia, että todella kovasti tahtoisin työparin, jonka kanssa pyöritellä ajatuksia. Yksin on jotenkin jatkuvasti pelko, että osuu omaan sokeaan täpläänsä jotain tehdessään, ja sitten joku korttitalo romahtaa.
Torstai, 16.2. 2023
Päivän teema: Tavallisuuden hyväksyminen
Varhain aamulla kotiin ilmestyi remonttisankari työkalujen kanssa. Kuutta tuntia myöhemmin keittiön kaapit oli pistetty uusiksi. Nyt meillä on ihan oikea kuivauskaappi, ja vanhat hajoamassa olleet ovet kaikista kaapeista oli vaihdettu.
Edelleen keittiö on aika stereotyyppisen näköinen, ehkä jopa vähän aiempaa steriilimpi. Se on myös valkoinen, niinkuin kaikilla muillakin. Mutta täällä pohjoisnavan etelänurkassa on pimeää kuusi kuukautta kahdestatoista, ja vaikka ajatus gootinmustasta keittiöstä olisikin hauska, tosiseikka on että talviaikana tarviten jokaisen luxin joka ympäristöstä irtoaa, tai viillän ranteeni auki. "Kaikkien lempiväri on valkoinen", valittavat kuulemma sisustuksen ammattilaiset, mutta joo, niin on, samalla tavoin kuin asia jota mieluiten hengitän on ilma.
Perjantai, 17.2. 2023
Päivän työtehtävä: Kytkimen varastaminen koodarin pöydältä ja piilottaminen testirobotin sisään
Laboratoriotutkimukset keväälle uhattua leikkausta varten katkaisivat työpäivän, ja niiden mentyä kävin vielä boulderilla, jossa taistelin ylös uutta 6c+:n reittiä ja toistaiseksi greidaamatonta kisareittiä. Veikkaukseni on, että sekin on 6c+, mutta saapa nähdä. Tapailin myös paria 7a:a, mutta ne tuntuvat vieläkin aivan mahdottomilta. Jotenkin seiskan raja tuntuu lähes maagiselta esteeltä. Sormissa pitäisi olla liimaa, lihasten terästä, tasapainon täydellinen -- vaikka löytyy boulderilta kyllä kuutosiakin, joita en pääse millään.
Illalla poimimme Lissun meille puhumaan roolipeleistä ja muusta fiktiosta. Oikeastaan juuri tällaista olin kaivannut. Tosin vieläkään minulla ei ole täyttä komplementtia pelaajia kumpaankaan kampanjaideaani. Vaikeaa on. Roolipelien puute aiheuttaa masennusta, masennus tekee vaikeaksi tehdä mitään sosiaalista kuten etsiä pelaajia. Sentään minulla masennus ei yleensä tapa luovia prosesseja.
Lauantai, 18.2. 2023
Päivän 3d-hahmotelma: Maahinen ja pari fantsuhirviötä
Taina oli luvannut hiihtolomalla laatia pelikampanjaansa. Olen itse tottunut siihen, että kun luova inspiraatio iskee, kirjoitan roolipelimateriaalia kellon ympäri, mutta oli tosi omituista nähdä tämän osuvan johonkuhun toiseen. Itse väsäilin vain 3D-malleja ja luin Order of the Stickiä samalla kun toisella puolella olohuoneen pöytää syntyi fantsukampanja. En ole kateellinen inspiraatiosta, ainoastaan siitä, että Tainalla on jo pelaajat. Onneksi olen yksi niistä.
Sunnuntai, 19.2. 2023
Päivän huolestuttavuus: Ainakin vuonna 2020 Keski-Lahti oli kärjessä Suomen henkirikostilastoissa
Jonkinlaisena tynkähiihtolomana tempauduin Tainan mukaan Messilään laskettelemaan pariksi päiväksi. Rinteet olivat ainakin aluksi muhkuraisia ja sää pilvinen, joten laskeminen vaati taitoa, jota ei oikein tutunut olevan. Muutama tunti rinteessä kuitenkin vietettiin.
Olimme ottaneet ihan oikean paikallisen hotellin. Sen yhteydessä ollut ravintola oli kuitenkin mennyt kiinni, joten iltaruokaa varten jouduimme ajamaan Lahteen jokseenkin epäilyttävään lähiöpizzeriaan. Koko ajan oli sellainen tunne, että kohta joku lahtelaismurhaaja hiipii selän taakse ja avaa tulen.
Maanantai, 20.2. 2023
Päivän kirja: Chris Hammer - Scrublands
Toisen messiläläispäivän sää oli huomattavasti parempi. Pakkasta oli enemmän, ja tuloksena rinteet olivat paremmassa kunnossa. Lisäksi olimme paikalla melkein heti ovien auetessa, joten pääsimme laskemaan melkeinpä neitseellisellä lumella.
Eilen olin kuvitellut unohtaneeni kaiken laskemisesta, mutta ilmeisesti kyse olikin ollut vain hankalista oloista. Tänään kaarrokset eivät hajonneet ja pääsin sekä hurjastelemaan että leikkimään tarkkuuslaskemista. Eilistä pizzaa riitti lounaaksi. Pyörittelin ajatuksella ottaa huomiselle lumilautailun alkeisoppitunti, ihan vaan koska se kuulosti asialta joka pitää tehdä kun on 50, mutta sitten kävin läpi rahatilannettani ja totesin, että oikeasti olisi ihan hyvä idea yrittää olla syytämättä rahoja aivan kaikkeen mitä suinkin saattoi ajatella.
Jonkinlainen raha-ahdistus tunki muutenkin hyvän fiiliksen läpi. On se nyt helvetti, ettei parin lomapäivän ajaksi pysty unohtamaan arkea.
Tiistai, 21.2. 2023
Päivän epärealistinen haave: Olisipa mustia rinteitä, joissa harjoitella
Sää oli kylmempi, ja jopa aurinko pilkahti välillä esiin pilvien välistä. Ostimme vain aamupäivälipun ja olimme rinteissä heti kun ne aukesivat. Nyt tunne todella oli, että laskeminen sujui, jopa siinä määrin että päädyimme kokeilemaan pieniä hyppyreitä. Taina kokeneempana selvisi niistä kunnialla, minä yritin neljää hyppyä ja kaaduin vain kerran. Paremmin se meni kuin olisin kuvitellut. Hyppääminen sukset jalassa oli kyllä pelottavaa: yhtään korkeammilla hypyillä kuvittelisi jaloissa olevien lankkujen lisäävän ilmanvastusta jos niitä ei pidä tarkalleen oikeassa asennossa.Sitten heitimme romppeet autoon ja kruisasimme takaisin Helsinkiin. Jumiuduin koneelle suunnittelemaan roolipelijuttuja. Masennus koetti taas kolkutella, mutta jekutin sen menemään pois ja olin tekevinäni jotain uutta ja jännittävää.
Keskiviikko, 22.2. 2023
Päivän kummallisuus: Renault Zoen päästää pirunviulumaista ääntä, kun auto liikkuu alle 30 km/h. Jalankulkijoita pitää varoittaa, että auto on tulossa. Vähän ärsyttää moinen melusaaste.
Yritin löytää työmotivaation menemällä toimistolle asti, mutta siellä ei ollutkaan ketään muuta. Tyhjä konttori ei varsinaisesti herättänyt, vasta Japanissa sijaitsevan robotin yhteyshäiriö sai ravisteltua jotenkin käyntiin.
Lopulta työpäivä oli ihan järkevän aikaansaava, vaikkakin hieman lyhyt. Ajauduin hiihtämässä olleen Tainan kanssa syömään lettuja, ja sitten päädyimme Kaivokselaan koeajamaan Renault Zoen. Sähköauto-operaatiossamme olemme päätyneet arvioon, että ehkä meidän ei tarvitse hankkia täydellistä autoa, vaan auto, joka täyttää 60% tarpeistamme ja samalla totuttaa meidät sähköautoilun kommervenkkeihin. Zoe olisi liian pieni roadtrippailuun eikä sen kantamakaan ole suurinta juhlaa, mutta hintaluokaltaan se saattaisi olla juuri ja juuri tavoitettavissa. Hiton keittiöremontti vaan iski juuri samaan aikaan ja tyhjensi irtorahavarastot.
Torstai, 23.2. 2023
Päivän aateekoo: PHP 8
Yleensä minun on vähän vaikea ymmärtää, miksi ihmiset juovat alkoholia ongelmiinsa. Tänään tuntui siltä, että tavoitin ajatuksesta jotain. Tekemättömien työasioiden lisäksi päälle kaatui kasa harrastustehtäviä ja elämänhallinnan pulmia, minulla ei vieläkään ollut ropekampanjaa johon uppoutua, ja yritykset kirjoittaa romaanikäsistä olivat lähes toivottomia. Yleinen ahdistus oli tasolla, jota olen harvoin kokenut.
En kuitenkaan sortunut ryyppäämään, tyydyin vaan käymään ulkona kävelyllä ja koetin ratkoa ongelmiani kuin semifunktionaalinen aikuinen ikään. Jonkin verran tässä onnistuinkin, vaikka oikeita tuloksia ei vielä tullutkaan. Mutta oikeasti mielenterveys kaipaisi jotain korjausliikettä. Mikäs sen työterveyspsykologin numero taas olikaan.
Viikonloppu, 24.-26.2. 2023
Ajankohdan riemunaihe: Pelaajaporukka, viimeinkin
Perjantai oli hyvin hektinen työpäivä, mutta sen jälkeen sentään oli kiipeilyä. Ristikossa pari työkaveria oli kamppailemassa 7a-tasoisen reitin kanssa, ja minä liityin joukkoon, vaikkeivät taidot tähän kyllä riittäneetkään. Mutta jonkin verran reittiä sentään pääsin, ja harjoittelemalla ahkerasti tämä saattaisi olla joku päivä kiivettävissäkin.
Lauantaina sain viimein sosiaalisen ahdistuksen ja muiden vaikeuksien läpi kerättyä itselleni peliporukan seuraavaa Eclipse Phase -kampanjaideaa varten. Yhtäkkiä masennuksen mustat pilvet hälvenivät. Ehkä ne eivät olleet kokonaan poissa, mutta pitkästä aikaa tuntui siltä, että roolipeleihin käyttämäni aika ja työ ei ehkä olisikaan kaikki menossa vain suoraan pöytälaatikkoon.
Tarvitsen pelinjohtamista ehkä enemmän kuin mitään muuta puuhaa maailmassa. Ei minulla ollut kuin muutaman kuukauden tauko, mutta yhdessä muiden vastoinkäymisten kanssa oman kampanjan puute oli painanut mielialan todella alas. Nyt tunnelin päässä oli taas jonkinlaista valoa. Sen tuomin voimin jaksoin käväistä Malminkartanon täyttömäellä, ja leffassa katsomassa Quantumanian, joka oli valitettavan keskinkertainen.
Sunnuntaina käytiin Peuramaalla laskettelemassa. Olin kuulemma ollut täällä aiemminkin, mutta mitään muistijälkeä siitä ei ollut jäänyt, ja ihmekös tuo, kun rinteet olivat näin mitäänsanomattomia. Lisäksi tungos oli valtava, hinnat korkeat ja infran taso heikko. Ei täällä jaksakaan useammin käydä. Myöhemmin illalla vielä taisteltiin sivistyksen ja demokratian puolesta Stellariksessa, hämmentävin tuloksin. Äyriäisvaltakuntani on suunnilleen mustetahran kokoinen, mutta diplomaattiselta painoltaan galaksin kolmanneksi suurin.
Maanantai, 27.2. 2023
Päivän pieni ärsytyksen aihe: Uudessa toimistossa ei oikein ole privaattia puhelinkoppia
Työpäivä oli sekava ja raskas, ja kaiken lisäksi siihen osui vielä siviilielämän toverilta tuleva hajoamisraportti. Voi itku. Aina välillä kuvittelen, että itselläni on raskasta, ja sitten muistan, että muualla on vielä raskaampaa. Eihän tämä mikään kilpailu ole; oikeasti eniten tässä syö se, miten hyödytön sitä itse on läheisille, joilla lusikat ovat loppuneet tai loppumassa.
Arvioni masennukseni päättymisestä olivat olleet hyvinkin optimistisia, mutta toisaalta ei tämä ole eka rodeoni, ja tiedän kyllä, että nämäjutut vievät aikaa. Kirjoittelin hieman pelimateriaalia kuitenkin, samalla kun kannustin Tainaa oman luovan projektinsa kanssa. Saa nähdä, kumman kampanja alkaa ensin. (Ei tämäkään ole kilpailu, tosin.)
Tiistai, 28.2. 2023
Päivän tietotekniikka: Busybox. Huomattavasti parempi kuin vaikkapa Planetin omat "komentorivityökalut"
Vihdoinkin uudenlainen robottihermosto, jota olin kokoamasa, lähti käyntiin. Vähän sen parissa sai kiroilla, kun dokumentaatio ei vastannutkaan laitteen toimintaa ja kun graafinen käyttöliittymä oli surkea, mutta komentorivin avulla pääsi eteenpäin.
Kotona ajatus boulderilla käynnistä jäi Tainan opiskelujen ja oman laiskuuteni alle. Sain sentään tehtyä otelautatreeniä ja kirjoitettua pelijuttuja. Käväisin myös pikaisesti Stellaris-moninpelissä pelaamassa vastenmielisiä MRA-avaruushaltioita siinä toivossa, että joku hyökkäisi ja tuhoaisi minut. Mutta no such luck, avaruushaltioiden fedorat jatkavat kohoiluaan.
