Tammikuu 2023: Ihan paska talvi
Sunnuntai, 1.1. 2023
Päivän espanja: Pneumático desinflado
Uusi vuosi alkaa tympeästi rengasrikolla. Pikkutie, jolla rengas hajoaa on vain 15 minuutin päässä Las Palmasista, mutta silti kestää jotenkin kuusi tuntia saada vaihtorengas paikalle. Koska kyseessä on vuokra-auto, mikään huoltofirma ei halua koskea meihin, ja vuokra-autofirma suorittaa vauhdilla, jota monet etanat kadehtisivat. Päivän kiipeily jää tekemättä, ja enimmäkseen vietän valoisan osan päivää kireänä kuin viulunkieli. Onneksi Taina puhuu suunnilleen yhtä hyvää espanjaa kuin minä saksaa.
Lopulta pääsemmä käymään Agaetessa. Pimeä on jo tullut, joten vuorovesialtaissa ei halua snorklata, vaikka Taina käykin niissä pulahtamassa. Ruoka sentään on hyvää. Sittenkin, ihan tyhmä päivä, toivottavasti tällaisia ei tule enempää.
Maanantai, 2.1. 2023
Päivän haaste: Calima-tuuli oli jättänyt hirveästi hiekkaa kiipeilyreiteille. Kiipeä siinä sitten kun otteet ja seinät ovat aivan täynnä irtohietaa.
Uusi yritys käydä kiipeilemässä Bañaderosin rotkossa onnistui eilistä paremmin. Rotko oli paikkana vallan hieno, jatkuvasti varjossa ja kivi oli kaunista. Reittejä ei ollut mitenkään älyttömästi, eivätkä ne kaikki olleet topossamme, mutta se oli ok, koska kiipeilykuntommekaan ei päätä huimannut. Päädyimme kiipimään kolme reittiä, joista yksi oli jopa (lyhyenpuoleinen) multipitch. Yritin vielä paria muutakin, mutta niiltä tuli vain turpaan.
Sormet olivat kivikiipeilyn jälkeen aivan hellinä. Hyvä kuitenkin aloittaa ulokausi näin tammikuussa, seuraava ulkokiipeilyrupeama koittaakin varmaan sitten vasta kesällä. Kiipeiltyämme keksimme lähteä vielä snorklaamaan. Hienoisen kamasäädön jälkeen lähdimme Playa Chican vesiin juuri kun nousuvesi oli alkamassa. Polskinta oli vähän työlästä, ja Tainan uusi maski falskasi, mutta kaloja oli silti runsaasti ja uiskentelu kivaa.
Tiistai, 3.1. 2023
Päivän reitti: Verdina, 5c+
Tamadaban ulkoilualue sijaitsee syrjäisessä kolkassa saarta - mikä siis tarkoittaa, että linnuntietä se saattaa olla lähellä, mutta oikeasti sinne johtaa autotie, jonka ajaminen aiheuttaa minulle matkapahoinvoinnin jopa kuljettajana. Eilisen multiliikuntapäivän jälkeen jalat olivat aika naatit, ja henkinenkin kestävyys tuntuu olevan lopussa. En oikeastaan tahtoisi tehdä tänään mitään, mutta jotenkin en onnistunut sanomaan sitä aamulla. Hirveä ruuhka Las Palmasissa on vähentänyt fiiliksiä ennestään.
Ulkoilualueen saavuttamiseen menee kaksi tuntia ajamista. Sitten olemme 1250 metrin korkeudessa, mäntymetsäisillä rinteillä. Maastonmuodot ovat jyrkkiä, muuntunut laavakivi tuntuu kiinteämmältä kuin pelkästään jähmettynyt kiviaines. Näköala on hieno, mutta eväsleivät ovat unohtuneet hotellille. Päätämme silti tehdä lyhyen kävelylenkin. Täällä olisi kiipeilyjyrkänteitäkin, vieläpä melkoiset määrät, mutta lähimmälle on jyrkkää polkua puolentoista kilometrin patikka, emmekä jaksaisi roudata kamojamme niin paljon. Päätämme vain vähän vilkaista rinnettä, jos tänne vaikka joskus tulevaisuudessa päätyisi paremmalla energialla.
Suunnitelma kestää tasan niin kauan kuin meiltä kestää laskeutua polkuja jyrkänteen juurelle. 20-metrinen Caminon seinä on todella jylhä ja hieno, reitit löytyvät suurella vaivalla asennetusta applikaatiosta, ja vaikka lähestyminen oli hitusen pitkä, löytyy rinnettä ylös menevä oikotie. Haemme sittenkin autolta köydet ja kiipeilyvermeet. Kun täällä pääsi kerran rinteen päälle, voimme puuhata kevyttä yläköysittelyä.
Kiipeämme pari reittiä. Eka niistä tuntuu täysin väärin greidatulta - sen pitäisi olla 5, mutta minä pääsen sen yläköydessä juuri ja juuri, Tainan pitää teknottaa jotta selviäisi siitä. Toinen reitti taas on lähteiden mukaan joko 5+ tai 5c+, mutta sen me molemmat vipellämme ylös helposti ja luulen, että se menisi liidinäkin.
Ruuan ja voimien vähyydestä johtuen pari pitkää reittiä saa riittää. Lähdemme takaisin kotiinpäin.
Muun ohella tulen funtsineeksi henkistä jaksamistani. Joulukuun luolalomalla tuntui siltä, ettei ylimääräisiä voimavaroja oikein ole, ja sama tunne vallitsee edelleen. Loma ei oikein rentouta, stressaavia välikohtauksia on ollut liikaa ja kyky tehdä kuormittavia asioita on vähäinen. Voisin kiipeillä tai sukeltaa loputtomasti, mutta niiden oheislogistiikka murtaa tahdon aivan täysin. Tämä ei ole hyvä. Mitähän minulle tapahtuu, kun palaan töihin?
Keskiviikko, 4.1. 2023
Päivän lämpötila: Muka +31. En luota rannan lämpömittareihin ollenkaan.
Eilen ilmennyt henkisten voimavarojen vähyys tarkoitti, että tänään ei tehty mitään kovin kuormittavaa. Ammupäivä meni kirjoja lukiessa, iltapäivä snorklatessa. Vaikka Las Palmas on muuten melko alivertainen Puerto Ricoon verrattuna, on Canteras Beachin snorklaus varmaan saaren rikkainta. Tuntuu siltä, että joka kerralla vastaan tulee joku aiemmin näkemätön vesieläinlaji. Tänään kivien välissä näytti olevan merimakkaroita. Vähän hassuja eläimiä ne ovat, eivätkä kovin kauniita, mutta olivatpa siellä kuitenkin.
Torstai, 5.1. 2023
Päivän saavutus: Kaksi aivan uutta on-sight -liidiä.
Vaikka henkiset voimat olisivat kuinka lopussa, se ei onneksi tunnu vaikuttavan fyysisiin voimiin. Aamuyhdentoista maissa selvisimme Sorruedan kiipeilykalliolle, jossa sitten käytämme seuraavat viisi ja puoli tuntia. Minulle seitsemän liidireittiä, Tainalle kolme liidiä ja neljä yläköyttä. Vaikeusasteet eivät päätä huimaa, mutta Sorruedan greidaus on tiukkaa, ja viitosissakin hirvittää aivan riittävästi. On tämä vaan metka paikka kiipiä. Meidän lisäksemme paikalla on suunnilleen saman tasoisia belgialaisia ja hollantilaisia, sekä espanjalaisia hemmetin kiipeilyjumalia, jotka tahkovat jotain 7b:n liidiä kun häivymme.
Käymme syömässä San Augustinista löytyvässä intialaisessa ravintolassa. Tiet sen ympärillä ovat jotenkin sekavia. Kotiin palatessamme Las Palmasin normaali liikenneruuhka on kadonnut täysin. En ymmärrä alkuunkaan tätä kaupunkia.
Perjantai, 6.1. 2023
Päivän asiakaspalvelukokemus: Kuukautta myöhemmin Finnair on vastannut kiukkuiseen palautteeseeni Walesin paluulennosta. Yhteenkään esittämääni kysymykseen ei vastattu. Ilmoitin, että koska Finnairin linja on kohdella asiakkaitaan kuin roskaa jos heistä siltä tuntuu, ja koska he eivät edes vastaa tiedusteluihin järkevässä ajassa, yritän olla heitä käyttämättä jatkossa.
Viimeinen varsinainen lomapäivä käytettiin huvittumalla papukaijoista Corralillosissa, sekä snorklaamalla vielä kerran Canteras Beachilla. On edelleen hämmentävää, että saaren isoin ja turistisin ranta tuntuu samalla olevan sen paras snorklauskohde. Olemme kokeilleet melkein kaikkia suositeltuja kohteita, ja kuvitelma olisi, että joku kaukainen ja koskematon kiviranta olisi paras paikka erikoisten elikoiden näkemiseen. Vaan ei, täällä niitä polskii, ihan rantavedestä lähtien.
Fiilis on jo hieman koti-ikäväinen. Kaipaan omaa turvallista olohuonettani ja ympäristöä, jossa pystyn kirjoittamaan rauhassa. Kaipaan roolipelejä, joita onneksi on vähän kalenterissakin. Mutta oma kampanja makaa vieläkin kummallisessa limbossa, ja se ahdistaa.
Lauantai, 7.1. 2023
Päivän kirja: Cory Goodfellow - Radiant Dawn. Delta Green tai Prototype kirjamuodossa.
Onneksi lento lähtee vasta iltapäivällä, joten poistumisstressi pystyy hallittavan kokoisena. Mutta jo toista kertaa tällä talvikaudella vuokra-auton palauttaminen on vaikeampaa kuin sen pitäisi olla. Joko tuuri on käynyt huonoksi tai aivoista on rappeutunut se osa, joka huolehtii vuokra-autofirmojen kanssa asioinnista.
Sentään Norwegianin lento on suht okei ja kirjojen parissa kuuden tunnin ilmailu sujuu siedettävästi. Kotonakaan mikään ei näytä räjähtäneen. Puolenyön jälkeen olen turvallisesti omassa vuoteessani.
Sunnuntai, 8.1. 2023
Päivän elokuva: Glass Onion. Ei aivan yhtä hyvä kuin Knives Out, mutta silti erittäin hyvä.
Katsaus vuoteen 2022, englanniksi.
Climbed a via corda route. Played Stellaris multiplayer. Got elected shop steward. Skied down a black slope. Negotiated in a change negotiation (twice). Had my employer go bankrupt on me. Descended 1000 metres underground. Slept overnight in a cave. Had my bankrupt employer come back from the dead. Read comics in French. Migrated an entire office IT infrastructure. Attended a naked concert - also, attended a concert naked.
I intended to climb more, and miracle of miracles, actually did! Go me! For this year, how about a record-breaking two novel manuscripts submitted to my publisher? (Easy enough, as I've submitted the first just before writing this.)
Don't think so.
No one personally close.
The usual set of Spain, Germany, Austria, Liechtenstein, Switzerland, France and Luxembourg. Oh and UK as well. Wild.
A sense of hope for the future maybe?
Not going to remember the date, but 17. - 18.7. was my trip to the Gouffre Berfer.
Bottomed Gouffre Berger. Ascended to the peak of Hangerer. Survived my employer's bankruptcy. Bottomed Gouffre Berger. Got my bouldering game up to 6c+. Migrated our office IT infrastructure without major hiccups. Bottomed Gouffre Berger. BOTTOMED GOUFFRE FUCKING BERGER!!eleven!
Did sucky rigging in Pot du Loup. Scratched our car in France. Failed to keep my co-worker's job in our set of change negotiations. Didn't take good enough care of my mental health, and as a result, am quickly approaching burnout.
The day after I turned 50 I got something that might have been the flu or maybe even covid, I don't know but I hated it.
I didn't buy any good things, only bad things.
Andy and Jo, who set up the Berger expedition. Also the unknown French heroes who rigged the cave for us.
Kepu. Fucking criminal organisation masquerading as a serious political party. Go die in a ditch.
The bank owns me.
Gouffre Berger Berger BERGER BERGER!! Also, the return of in-person Ropecon.
You'll Never Get to Me, by Killing Joke
Sadder. Not by much, but 2022 had a lot of things going wrong for me, and I'm still swaying on the edge of depression and/or burnout.
Maybe a tad fatter? Would be in better shape, except that the flu month ago wrecked me.
Richer. I have a surprising amount of cash.
Run more games. Rigged more caves.
Moping and feeling hopeless
In a plane to Gran Canaria, watching Die Hard
Watching dolphins play in the ocean next to Gran Canaria
No. Have developed a semi-serious crush though.
Those are not my thing even in normal times. In 2022, doubly so.
Not really
For All Mankind
Invisible Sun by Charles Stross
Spider-Man: No Way Home, tailor-made for a spider-fan like me
Killing Joke, absolutely. Aaaaasterooooooooid!
Kerbal Space Program
A lot of caving. A respectable amount of climbing. A couple of dives. A face-to-face RPG campaign, albeit a short one. To keep on working on our robot tech. Ropecon! Also, an active Finnish caving scene with domestic and foreign activities.
An electric car. A pleasant demeanor. A new RPG campaign to run.
Went bouldering and then played in an RPG session. 50.
I would really have been happier if my workplace hadn't had so many financial difficulties. Negotiating those took a lot out of me, and not all the results have even appeared yet.
Colourful! A first for me.
Doing dangerous things and getting away with them.
Elon Musk. Nah, seriously, I wish they'd all just stay out of my bubble
The actual decentralisation of social media. Please please please let things stay this way.
So many people.
Must have been Andy.
Be really fucking careful when doing SRT
Killing Joke, You'll Never Get to Me
Kotona purettiin matkatavaroita ja otettiin iisisti. Onneksi ulkona oli lunta.
Maanantai, 9.1. 2023
Päivän ajotuntuma: Oma auto on paljon parempi kuin vuokra-auto
Vuoden eka työpäivä tuntui noin 20 tuntia pitkältä, eikä silti sisältänyt paljonkaan aikaansaamista. Ei loman jälkeen kyl oikein sankaritekoja heti voi odottaakaan, mutta tuntui siltä, että tavoitelistakin oli täysi savupilvi, josta ei saanut kiinni. Parasta mitä voi sanoa oli, että en heti luhistunut itkuiseksi mytyksi.
Kun sekä minä että Taina olimme saaneet irrotettua itsemme töistä, vilkaisimme sääprofetioita ja totesimme, että tänään voisi vielä olla laskettelukeli. Lumituiskun läpi ajoimme Vihtiin toteamaan, että lumi oli paakkuista eikä ihanteellista, mutta kyllä siinä silti pystyi laskemaan. Taidot olivat tietty romahtaneet alkeistasolle, mutta muuta en odottanutkaan.
Tiistai, 10.1. 2023
Päivän haaste: Keskittymiskyvyn etsiminen
Ulkona tuiskutti lunta, mutta silti päädyin toimistolle siinä toivossa, että se ravistaisi aivoni toimimaan. Mitään tällaista ei tapahtunut, pää oli ihan tyhjä. Onneksi joukko kollegoita oli rakentamassa laboratorion robottia, joten ilmoittauduin heille toistaitoiseksi käsipariksi tekemään yksinkertaisia suorittavan tason duuneja. Aamupäivä menikin sitten hyllyjen päällä kiipeillessä ja siivotessa, ja sen jälkeen pystyin melkein jo keskittymään oikeisiin töihini.
Kotona kunnianhimoiset aikeet hautautuivat, kun uusitun Netflix-tilauksen myötä päädyin vilkaisemaan Sandmania. Tarkoitus oli vaan vähän tutustua siihen, mutta päädyinkin katsomaan viisi ekaa jaksoa yhdeltä istumalta. Sarja oli hyvin uskollinen lähdemateriaalille, ainakin juonenkäänteiden ja visuaalisten elementtien tasolla, enkä juuri nyt muuta edes kaivannut.
Keskiviikko, 11.1. 2023
Päivän kitinä: Tammikuun aamuina herääminen on aivan älyttömän tuskallista. Haluaisin muutenkin tänä vuodenaikana nousta kymmeneltä ja mennä nukkumaan iltaysiltä.
Työpäivä oli hajanaista silppua, ulkona vesi- ja räntäsade söivät lunta. Töiden jälkeen päädyttiin pitkästä aikaa käymään Tammiston boulderilla. Edellisestä kerrasta millään boulderilla oli ainakin kuukausi, ja välissä oli inhottava flunssa. Taidot olivat heikentyneet, mutteivät täysin kadonneet: jotain voiman ja osaamisen kaltaista löytyi, ja pääsin pari vaikeaakin reittiä, joko on-sight tai vähän tahkoen. 6B tuntui olevan osaamisen raja tällä hetkellä, mutta kai sen saa taas nostettua kun vähän hinkkaa.
Ilana oli kirjoittanut pitkän tekstin suomenjuutalaisuudesta, jonka ahmaisin. Olisipa minulla ollut tämä jo silloin, kun kirjoitin ekaa Näkymätön piiri -kirjaa. En tiedä, miten paljon se olisi mitään muuttanut, mutta ainakin ajatusprosesssi muutaman detaljin takana olisi ollut vähemmän tuskallinen.
Torstai, 12.1. 2023
Päivän toimistoeläin: Hurjan söpö hauva, oletettavasti kääpiöcollie
Työpäivä oli 11 tuntia kaikenlaista pikkusäätöä ja lopuksi pääreitittimen siirtämistä väliaikaisesta sijoituksesta serverikaappiin. Se onneksi sujui hyvin, koska vaihtoehto olisi saattanut venyttää työpäivää aivan kohtuuttomasti.
Yhdentoista tunnin jälkeen iltaan ei jää kauheasti vapaatunteja eikä energiaa. Niinpä katsoin vaan jakson Sandmania. Se pysyi edelleen sarjakuvan uskollisena käännöksenä. Toki se voisi olla pelottavampi, makaaberimpi ja unenomaisemman näköinen, ja epäilemättä sarjakuva on parempi, mutta juuri nyt tämä on sellaista comfort foodia joka kelpaa minulle oikein hyvin.
Perjantai, 13.1. 2023
Päivän ruoka: Kaalilaatikko. Herkullista.
Aina kun joudun koskemaan Windows PowerShelliin, elämänhaluni romahtaa ja tahdon vaihtaa alaa. Tänään sain jotenkin pakotettua itseni tarttumaan yhteen winkkua vaatineeseen tehtävään, ja väkisin puskin sen läpi siihen saakka, että eka versio toimi. En tiedä, tottuisiko tähän työkaluun jos sitä käyttäisi jatkuvasti, mutta Windows tuntuu vain jotenkin aina väärältä käyttää. Olen selvästi liiaksi Team Unix.
Lopetin duunit varhain ja kävin Tainan kanssa köysikiipeilemässä. Se meni yllättävän hyvin: selvisin kahdesta 6B:n liidistä, ja tuntui muutenkin siltä, että taidot ja voimat olivat tallella. Myös Taina liidasi kuin pro. Varmaan Kanarialla oli kuitenkin tullut kiivettyä sen verran paljon, että voimataso oli pysynyt yllä.
Illalla sain jopa pikkuisen romaanikäsistä kirjoitettua. Haluaisin pitää kirjoitusloman, mutta se ei nyt mitenkään ole korteissa.
Viikonloppu, 14.-15.1. 2023
Ajankohdan sankari: 75-vuotiaana aloittanut TKD-täti, joka sai mustan vyön 82-vuotiaana
Lauantaina oli roolipelaamista! Ajoimme Topin kanssa Kellokoskelle, jossa Lys Sacrén hemmetin pätevät agentit astuivat suoraan suohon, kun kävi ilmi, että vastapuolen tiedustelu olikin tiedustellut heitä jo etukäteen ja varautunut heidän saapumiseensa. Pelin teema oli edelleen onnistuneesti "tyypit jotka osaavat jotain eivät koskaan ole siellä, missä heidän osaamistaan tarvitaan"; tällä kertaa murtokeikan sai tehdä agentti, jolla ei ollut mitään murtotaitoja, ja tulitaistelun hoiti ryhmän juristi.
Sunnuntaina boulderoitiin lisää. Jo kolmas kiipeily tälle viikolle. Mikäli tämä tahti jatkuisi, tässä saattaisi ihan vahingossa vaikka edistyä. Pääsin Tammistossa jopa yhden 6c-greidatun reitin, ja toinenkin tuntui siltä, että sen kiipeämisestä voisi olla jotain toivoa jos sormivoimia kehittyisi jostain vähän lisää. Näen tulevaisuudessani paljon otelautatreeniä.
Treenaamiseen pitäisi varmaan alkaa suhtautua jonkinlaisella systemaattisuudella. Tällä hetkellä minulla on rahtikulttihenkinen "ei kovaa liikuntaa kahtena päivänä peräkkäin" -sääntö, ja siinäpä kaikki, mutta jos tosiaan ajattelin, että voisin yrittää nostaa kiipeilytasoani seiskan pintaan, pitäisi kai tietää miten tätä varten harjoitellaan. Kurssillako tässä pitäisi käydä?
Sunnuntaina oli myös lisää Legendojen ja Lohikäärmeiden systeemitestausta. Vaikka Wizards of the Coast olikin sahaamassa jalkaansa irti Open Game License-tyhmyyksillään, ei sen tarvitse vaikuttaa mitään meidän kampanjaamme. Taina pelautti minulle ja Heikille pari pienoisskenaariota. Maahiset pärjäsivät kotkalla ratsastavalle haltialle sekä näkymättömälle noidalle, jättiläishämähäkeille eivät.
Maanantai, 16.1. 2023
Päivän tekninen ongelma: Videopuheluiden detaljit. Vaihteeksi fiktiossa, ei palkkatyössä.
Vantaan erämaassa rakentelin uusiksi laboratorion verkkoratkaisuja. Tähän kuului kiipeilyä, painavien asioiden kantamista sekä välillä jopa ihan älyllisiä ponnisteluja kun kaikki ei ollutkaan kuten oletin. Työpäivä venyi yli yhdeksäntuntiseksi, ja sen loppuosa oli vähän tuskallinen, kun ruokatunnilla minut yllätti idea romaanikäsiksen seuraavasta käänteestä.
Heti kotiin päästyäni sitten kirjoitin ja kirjoitin ja kun nukkumaanmenoaika koitti, olisin halunnut kirjoittaa vielä lisää. 1500 sanaa, pitkästä aikaa ihan oikea työrupeama. Mitenkähän huominen työhön keskittyminen onnistuu?
Tiistai, 17.1. 2023
Päivän mahdottomuus: Intermediate-tason otelautatreeni. Millaisia krimppejä ihmisten otelaudoissa oikein on? En itse pysty tekemään tätä kuin kahvoista tai neljän sormen poketeista roikkumalla.
Töiden ulkopuolella päivä oli huomattavan laiska. Liikunnaksi jäi otelauta- ja keskivartalotreeni kotona, romaanikäsis ei edennyt, roolipelijuttuja en edes vilkaissut. Haluaisin takaisin ympäristöön, jossa ulkona voi käydä hukkumatta räntäsateeseen. Olisi myös kiva, jos aamulla herätessä ei olisi säkkipimeää.
Keskiviikko, 18.1. 2023
Päivän kirjoitustyö: Kulissien takaiset kuviot. Kai nämäkin pitää johdonmukaisesti miettiä, vaikkei niitä tekstiin suoraan tulekaan.
Konsernitason palaverit ovat hyvä aika taukoliikunnalle. Etätyössä tämä on helpompaa kuin toimistolla ollessa. Sain tänään jopa käytyä uimassa ja kirjoitettua pari sanaa käsikseen, mutta sitten illalla sorruin luomaan ötökkävaltakunnan Stellarikseen ja siinä sitä sitten taas oltiin. En ollut hetkeen pelannut tätäkään peliä, ja huomasin uudet systeemit kiinnostaviksi. Nyt pitää ihan oikeasti valita, lähettääkö heti alussa kauhean määrän tiedetyyppejä tutkimaan maailmankaikkeutta, vai koettaako keskittyä sen sijaan yhteiskunnallisee kehittämiseen. Vähän kummallinen tilanteen asettelu, mutta lopputuloksena on ihan oikea valinta, ja eri tahdilla eri asioissa kehittyvät valtakunnat. Pari lisäosaa voisi vielä ostaa, mutta ehkä odottelen alennusta.
Torstai, 19.1. 2023
Päivän nokkelat kirjainlyhenteet: SMART ja FAST, joiden mukaan tehdään vuositavoitteet. The smell of corporate bullshit is strong.
Lämpötila oli kääntynyt laskuun ja saimme lumisadetta. Työpäivä meni enemmän suunnittelun kuin toteuttamisen parissa, mikä siis tarkoittaa etten oikein saanut aikaiseksi muuta kuin laatikoita laatikkoleikkiin. Lopetin varhain ja siirryin Salmisaareen kiipeilemään, sinne kun olivat myös hämeenlinnalaiset suuntaamassa.
Kiipeilypäivä ei ollut vahvimpia. En taistellut ollenkaan alakerran pitkien reittien kanssa, leikin keski- ja yläkerroksessa lyhyemmillä ja kevyillä reiteillä. Pari onnistumiskokemusta kiipeilyyn mahtui, mutta yleisesti Salmisaari pysyi edelleen hälisevänä ja hankalana paikkana jossa kiipiä. Sentään yksi 6B:n reitti tuli on-sight -liidattua.
Jotain päivystysvastuutakin iltaan kuului, mutta ei minua kukaan tarvinnut. Hyvä niin.
Viikonloppu, 20.-22.1. 2023
Ajankohdan sarja: Andor. Se parani loppua kohti, ja etenkin viimeistä edeltänyt vankilatarina oli silkkaa rautaa.
Selvittyäni perjantain työtaakasta seikkailin keskustaan, jossa järjestettiin Ellin Materian unet -runokokoelman julkkarit. Oli taas hetki kulunut siitä, kun viimeksi olin nähnyt näin monia tuttuja kerralla. Ihmispaljous ei edes ahdistanut, kun keskustelut olivat kuitenkin kirjoista, roolipeleistä ja seikkailuharrastuksista. Ja jos melu kävi liian pahaksi, saattoi aina paeta kirjaan. Runoja pitäisi lukea hitaasti ja nautiskellen, mutta päädyin kuitenkin lukemaan kokoelman saman illan aikana, koska se oli vaan niin mukaansavievä.
Lauantaina talvi oli palannut. Kaikki oli lumista ja utuista ja satumaisen näköistä. Talvikävelyn jälkeen päästiin pitkän tauon jälkeen pelaamaan Orient Expressiä. Sen alkuosa oli CoC-tyypillistä investigaatiohelvettiä, mutta lopussa onneksi ilmestyi oikein toimivaa kauhukuviota johon uppoutua. Pelissä oli ehkä uskottavimman tuntuista yliluonnollisten kokemusten selittämistä mundiksille koskaan, ja halusin pölliä sen romaaneihini.
Sunnuntaina lasketeltiin! Utuisuus ei ollut poistunut ilmasta, ja näkyvyys oli heikko, mikä johti jännittäviin asioihin kuten siihen, että rinteen muhkuraisuutta tai jäisyyttä ei huomannut etukäteen. Keli oli silti parempi kuin viimeksi ja laskeminen kivaa. Vähemmän kivaa oli tietysti se, että kun hyviä talvipäiviä on vähän, kaikki ihmiset ovat niinä yhtä aikaa rinteessä. Enemmän aikaa meni hissijonoissa kuin laskiessa, mikä oli vähän ärsyttävää.
Maanantai, 23.1. 2023
Päivän byrokratia: Lomapäivämatematiikka. Huoh tätäkin.
Töissä pitäisi laatia tämän vuoden tavoitelista, mutta ainakin puolet työajastani menee satunnaisen silpun kanssa painimiseen. Ainoa tavoitteeni sen suhteen on päästä eroon siitä, ja mitenkäs pääset kun en voi itse sen määrään tai sisältöön juurikaan vaikuttaa. Onneksi turhauttavan hallinnollisen pohdinnan lisäksi päivään sisältyi myös tuloksellista teknistä pohdintaa, joka vastasi pariin isoon kysymysmerkkiin siitä, millaisia verkkoja minun pitäisi tulevaisuudessa roboteille rakentaa.
Pääsin kotiin myöhään ja olin aivan naatti. Kirjoittelin vähän roolipelijuttuja, ja sitten leikin lisää Stellariksella. Haluaisin ostaa puuttuvat lisäpalikat, mutta kuten tavallista, aion otaa ne vasta kun ne ovat alennuksessa.
Tiistai, 24.1. 2023
Päivän järjestäytyminen: Taas vaihteeksi kuulun kiipeilyseuraan. Sillä sai alennusta boulderin sarjakortista.
Kaikki graafiset työkaluni ovat happanemassa samaan aikaan. Sketchupin 3D Warehouse lakkaa jakamasta malleja käyttämälleni versiolle, epäilen että Adobe Photoshop CS 6 ei selviä muutosta seuraavalle koneelle, ja en ihmettelisi vaikka iMoviekin olisi muuttunut jotenkin oudoksi uudessa ompun käyttisversiossa. Tämän lisäksi tietyti 32-bittisten ohjelmien tuki päättyy, mikä varmaan rampauttaa jotain muuta softaa.
Olen käynyt tässä läpi viittä surun vaihetta ja vähitellen saapumassa hyväksyntään. SketchUpista taidan vaan ostaa maksullisen version, huolimatta siitä että sen vuosilisenssi on hirmuisen kallis. Adobe CC:iin en sentään rahaa kaada, jos CS6 lakkaa toimimasta, vaihdan sitten pysyvästi Kritaan ja opettelen elämään sen kanssa. Muut pulmat käsitellään sitten kun ne ovat ajankohtaisia.
Töiden jälkeen boulderilla olo oli ensin voimaton ja huono, mutta vähitellen se alkoi parantua, ja lopulta selvisin jopa parista pirullisesta 6b+:n reitistä että yhdestä 6c:stä. Valitettavasti vain yhdestä; enemmänkin olisi ollut tarjolla.
Keskiviikko, 25.1. 2023
Päivän brute force -konffaus: @def $SUBNET_ID = `expr $(grep -m 1 ROBOT_ID /this/same/file.conf |cut -d '=' -f 2|head -c -2) \* 16`; # kun ei vaan jaksa tutkia miten tämän tekisi järkevämmin
Olin unohtanut syödä aamiaisen, mikä näkyi energiatasossa. Lounaan jälkeen iski vielä erityishaaste, kun konsernin tasolta saapunut tyyppi piti luentoa konsernin taloudesta ja turvaluvuista, tai muusta yhtä käytännönläheisestä ja olennaisesta. Hereillä pysyminen oli kohtalainen haaste.
Eilinen boulderointi oli jättänyt vielä vähän voimia, joten tänään päätettiin käydä myös kiipimässä. Pasilan bouldersalin reittisuunnittelu oli samaa korkeaa tasoa kuin Konalassa, mutta seinien profiili erilainen. Taitojeni raja oli yhä 6c, ja selvisin taas vain yhden sellaisen reitin, tosin jokunen 6b+ oli minusta vähän alakanttiin greidattu. Kiipeilyn lopetti osaltani fiilis, että sormien ihon alla on jäljellä pelkkää muhjua, ja jos saan naarmun, kaikki muhju valuu ulos ja jäljelle jää pelkkää luuta. Huomenna on pakko pitää vapaapäivä liikunnasta, tai ainakin kiipeilypuuhista.
Torstai, 26.1. 2023
Päivän mieleenpalautus: Aina kun katson Bollywood-leffan, tajuan että minun pitäisi katsoa enemmän Bollywood-leffoja.
Vihdoin sain robottia varten virittelemäni uuden verkkotopologian toimimaan jotenkuten. Päivään ei kovin monta muuta voiton hetkeä sisältynyt, mutta kun tuo kuitenkin oli töissä ykkösprioriteetiksi määrätty, sillä sitten mentiin.
Töiden jälkeen Taina löysi leffateatterien ohjelmistosta Pathaan-nimisen intialaisen agenttileffan, joka oli saanut eilen maailmanensi-iltansa. Päädyimme Selloon katsomaan sen. Kuten kunnon Bollywood-spektaakkelin kuuluikin, se oli täysin ylilyövä ja posketon, mutta tämä oli erittäin tervetullutta. Elokuvan kuuluu olla ylpeä siitä, että se on elokuva. Yleisö oli varmaan 90% intialaisoletettua ja 10% eurooppalaisia, mikä oli tavallaan makeeta, koska oikeasti melkein koki olevansa toisen kulttuurin leffaelämyksessä vieraana. Toisaalta se oli myös tavallaan tympeää, koska mikseivät muut valkoihoiset suomenkieliset eurooppalaiset tajua käydä tällaisissa elokuvissa?
Pathaan oli myös näköjään osa jotain intialaista jaettua leffaversumia. Leffan puolivälissä täysin uusi hahmo hyppäsi puskista hetkeksi mukaan äksöniin, ja yleisö hurrasi ja taputti. Kotona selvisi, että olimme nähneet jonkinlaisen neljännen osan intialaista agentti-MCU -sörsseliä. Hilpeää sekin.
Viikonloppu, 27.-29.1. 2023
Ajankohdan pohdinta Benoit Blancia mukaillen: Eclipse Phase on donitsi, jonka keskellä on reikä -- mutta tarkemmin katsoen donitsin keskus on toinen donitsi ja siinäkin on reikä.
Viikon kolmas boulderointikerta veti käpälät aivan raunioiksi, eikä edes tuonut uusia onnistumisia. Toki pari 6c:n reittiä Pasilan hallilla eteni, mutta mikään uusi ei mennyt loppuun saakka. Taina sen sijaan kolkkasi 6b:n reittejä kuin ammattilainen. Voimaa vaativissa negareiteissä me olemme kohta tasavertaiset, mikä voisi olla huvittavaa, koska minulla kuitenkin pitäisi olla andromorfiset yläkropan voimat.
Lauantai oli pelinkirjoituspäivä, sunnuntaina käytiin uimassa ja aloitettiin uusi Stellariksen moninpeli. Tällä kertaa ideana oli "voimakkaiden naapureiden ympäröimät pienet sivistysvaltiot" ja oma panoksemme oli mantisrapujen näköinen ksenofilivaltakunta. Asutimme hirveän määrän juuri ja juuri asuinkelpoisia planeettoja ja solmimme naapurisuhteita. Ksenofilieetosta edustavan tietokoneavustajan ääni oli loppumaton huvituksen lähde. "They can talk! And they want to talk to us!" se kiljui riemastuneena aina kun uuden älyllisen lajin viestintä oli saatu tulkittua.
Maanantai, 30.1. 2023
Päivän paikka: Banfield, Buenos Aires
Pää oli tänään täysin pysähtynyt, niin töissä kuin vapaallakin. Toimistolla käytin kohtalaisesti aikaa vain tuijottamalla monitoria, kotona kirjoittelin jotain humppaa ja pelasin GeoGuessria. Jotenkin mikään ei tuntunut innostavan tai motivoivan, eikä hirveä sää houkutellut liikkumaankaan. Laskettelu voisi olla hauskaa, mutta keli ei oikein sallinut moista.
Onko tällainen aikaansaamaton mielentila masennusta? Ehkä. Millä sen karkoittaa? Yleensä liikunnalla ja roolipelaamisella, mutta liikuntaa on tullut harrastettua paljon ja se ei tehoa, roolipelaamista en saa aikaan kun en tunnu löytävän lähistöltä pelaajia. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi.
Tiistai, 31.1. 2023
Päivän olo: Jokseenkin tunnoton
Työnteko näytti kertakaikkiaan puulta, joten panin plussatuntini hyötykäyttöön ja pidin tunnin kävelytauon päivän aikana. Ulkona oli aurinkoista (jee) mutta aivan hirveän jäistä ja liukasta (buu). Pelkästään lähipoluilla käveleminen oli extreme-kokemus. Vaikka ulkoilu paransikin vähän fiiliksiä, ei sitäkään ole ihan helppoa tehdä kun koko ajan saa pelätä liukastuvansa ja kuolevansa.
Tammikuu on kyllä tuntunut ihan poikkeuksellisen raskaalta. Täytyisi varmaan oikeasti asua jossain lämpimässä ja mukavassa ainakin tämä viheliäinen osa vuotta. Tätä silmälläpitäen tilasimme kotiin monen tonnin keittiöremontin. Varmasti järkevää toimintaa, mutta nykyisen kanssa on kipuiltu jo aivan tarpeeksi pitkään.
Boulderillakin tuli piipahdettua, lähinnä toteamassa että tänään ei oikein irtoa. Voisi jotain muutakin liikuntaa varmaan joskus harrastaa.