Maaliskuu 2022: Rukan kinokset
Tiistai, 1.3. 2022
Päivän tavoite: Gouffre Berger
Aamulla postilaatikossa oli viesti, joka kertoi SWCC:n suunnitteleman Gouffre Bergerin retken päivämäärät: keskellä heinäkuuta. Tämä sopi meille erinomaisesti! Jos maailma ei lopu tai terveys romahda, on kesällä odottamassa retki eeppisimpään kokemaani luolaan.
Valitettavasti päivän hyvät uutiset jäivät sitten siihen. Typerien bugien täyttämän työpäivän jälkeen oli ollut aikeena käydä kiipeilemässä, mutta Taina oli liian kipeä mihinkään. Epäviisaasti yritimme sitten tehdä jotain kodinparannustehtäviä, mutta se oli stressaavaa ja epämiellyttävää ja johti tiuskimiseen. Myös aateekoo oli vihamielinen, joten ilta meni aika tavalla pieleen. Sentään kukaan ei täällä ammu meitä ohjuksilla.
Keskiviikko, 2.3. 2022
Päivän jonkinlainen suoritus: Tahkomani 6B:n liidin kaikki muuvit suoritettu. Nyt kun vielä saisi reitin mentyä puhtaasti.
Päivä oli raskasta sosiaalidraamaa, omituisia työjuttuja, huonoa kiipeilyä ja karmivia uutisia maailmalta. Pakenin kaiken kuraisuutta Deathloopiin, jossa ammuin rasittavia ääliöitä niinkuin ne olisivat Putinin tukijoita. Tästä voi tulla vähän rasittava kevät.
Torstai, 3.3. 2022
Päivän musta huumori: Ukrainalaisten ja venäläisten sotilaiden radioviestintä samalla kanavalla. Olemme varmaan kaikki joskus pelanneet tätä verkkopeliä.
Ahdistus ei poistunut, sen fokus vaan vaihtui työasioihin. Se tuntui melkein akuutimmin. Pitäisi liikkua, mutta sain juuri ja juuri vain käytyä kaupassa. Tulisi joko kunnon kevät tai kunnon talvi, ei tällaista jääliukumäki/vesieste -komboa.
Huonommin toki voisi olla: sain kuitenkin käytyä kaupassa ja tehtyä töitä. Eikä vieläkään kukaan ole alkanut ampua minua ohjuksilla, tai eskaloinut Ukrainan sotaa ydintuhoksi.
Viikonloppu, 4.-6.3. 2022
Ajankohdan hienous: Sukkulalennon lähtölaskenta. Vain pelissä, sentään.
Sain töissä pienoisprojektin valmiiksi, ja siirryin sitten kiipeilemään. Topi, Heli ja Ode olivat saapuneet Hämeenlinnasta vierailemaan Ristikon kiipeilysalissa, jossa sitten köysiteltiin ja boulderointiin muutama tunti. Lukuja katsomalla mikään kiipeämäni reitti ei ollut supervaikea, mutta oikeasti yksi 6a+ oli niin pirun raskas, että tulkitsin jopa ei-puhtaan liidin voitoksi. Kiipeilyn jälkeisellä ruokailulla minulle näytettiin videota vapaalentotunnelista. Olin aiemmin pitänyt tätä vaan benjihyppäämisen kaltaisena sinänsä ihan makeena mutta vähän turhana fiilistelynä, mutta tajusin, että oikeastihan tässä piti olla mukana taitoa ja osaamista. Hitto. En tarvitse lisää kalliita harrastuksia!
Lauantaina pelattiin. Vieraileva pelinjohtaja Toni saapui kotiin vetämään viiden hengen pelaajaporukalle Delta Greenin Blacksat-skenaariota. Hahmomme pääsivät lentämään aivan oikealla avaruussukkulalla, ja vaikka mukana oli jotain deltagreenististä outouttakin, meidän pääasiallinen fokuksemme oli astronauttimeno. Avaruuslentelyä ei olekaan peleissä taas hetkeen ollut, joten nautin tästä ihan täysillä. Pelissä päästiin kiertoradalle saakka, ja olimme skenaariossa ehkä puolivälissä.
Sunnuntaina laiskottelin. Piirtelin ja kirjoittelin hieman tukimateriaalia omaan pelikampanjaani, mutta enimmäkseen vaan chillasin. Illalla pelattiin taas pari tuntia Stellarista. Peli on edennyt niin pitkälle, että aika kulkee hitaasti kaikkien laskutoimitusten vuoksi, eikä yksi in-game päivä mene enää sekunnissa kuten aiemmin.
Maanantai, 7.3. 2022
Päivän tajuaminen: Out Thereen tekemäni soittolista on pirun masentava
Päädyin ihan toimistolle saakka, ja osallistuin kenttäteknikon kouluttamiseen. On mahdollista, että kyseinen kenttäteknikko joutuu toimimaan astronauttimaisissa olosuhteissa, ts. täysin yksin vailla verkkoa ja järkeviä mahdollisuuksia saada tukea muuten kuin puheyhteydellä.
Muutamia muitakin ihmisiä oli selvinnyt toimistolle asti, vaikka mistään täydestä talosta ei voinutkaan puhua. Ehkä viikon aloittaminen ei-etäpäivällä voisi olla hyvä idea vastakin.
Kotona minut sai kiinni jonkinlainen lamaannus ja apatianpoikanen. Siitä huolimatta pakotin itseni tekemään asioita videopelien pelaamisen sijasta, ja piirtelin kasan kuvia Out Thereen. En tiedä, oliko se parasta käyttöä ajalleni, mutta toisaalta ilman sitä muutama asia saattaisi tulevissa peleissä jäädä sivuun, ja tätä en toivoisi. Kauhukampanjassa pitää olla kauhua.
Tiistai, 8.3. 2022
Päivän ärsyttävä epätodellisuus: Muna ei voi kasvaa suuremmaksi
Kävin tänäänkin toimistolla. En ajatellut ottaa tästä ihan näin yleistä tapaa, mutta tarve kuitenkin oli. Puolet ajasta istuin konehuoneessa testaamassa verkottoman robotin päivittämistä, ja toisen puolen tein luottamushenkilön hommia. Palkkaneuvottelut aloitettiin helpoista asioista, kuten kannattaa tehdä, tapellaan vaikeista detaljeista sitten myöhemmin.
Illalla selvisin elokuvaan. Pahanhautoja oli suomalainen kauhuleffa, ja vähän epätasainen kokemus. Yhtäältä näytteleminen oli paikoitellen tosi tönkköä, juonenkuljetus kömpelöä, eikä leffa oikein osannut päättää omaa unenomaisuuden tasoaan. Toisaalta kauhuelementit toimivat todella hyvin. Vähän lisää hiomista leffa olisi kaivannut ollakseen tosi hyvä, mutta kyllä sitä tällaisenakin kehtaa suositella.
Keskiviikko, 9.3. 2022
Päivän vastoinkäymisten alku: Kun yhdeltä alkavaksi kaavailtu tehtävä alkaakin vasta vähän vaille viisi, voi ennakoida että päivästä tulee pitkä.
Olin suunnitellut tänään käyväni töiden jälkeen kiipeilemässä, mutta työpäivä venähtikin yli 12-tuntiseksi ja kun se loppui, ei ollut energiaa enää kertakaikkiaan mihinkään. Lisäksi tiedotan, että Linux-Nvidia -kombo on cthulhiaanisen tason kiellettyä tietoa, eikä kenenkään pitäisi joutua olemaan tekemisissä sen kanssa.
Niin fyysisesti kuin henkisesti olo oli aika lopussa. Onneksi ensi viikko on lomaa. Kellokortti ratkeaa kohta liitoksistaan.
Torstai, 10.3. 2022
Päivän riemu: Mökki varattu Vercorsiin heinäkuuksi. Gouffre Berger, täältä tullaan!
Eilisen murhaavan pitkän työpäivän jälkeen tein tänään lähinnä kevyitä säätöjä ja lopetin varhain. Sitten heittäydyin valmistelemaan illan peliä.
Out Theren kolmas jakso oli vähän hidas ja kömpelö, muttei täysin vailla ansioitaan. Jonkinlaisena kohokohtana pelaajahahmot koettivat paeta ahdistavaa tilannettaan virtuaalitodellisuuspeleihin, ja hirveällä tuurilla osuivat ensimmäiseksi Blue Roseen. Haltiadeittailusimulaattorin parissa kuluikin sitten hetki, ja se saattoi tehdä hahmojen hapertuvalle mielenterveydelle hyvää.
Perjantai, 11.3. 2022
Päivän ei-yllätys: Huonoin osa-alueeni neuvottelijana on sosiaalisuus
Aamu oli konsultin koulutusta. Mitä helppoheikkimäisempi konsultti, sitä kriittisemmin häneen suhtaudun, ja tämä oli jossain 7/10-tasolla. Vielä ei oltu ihan näissä 10/10-luvuissa, joissa Turun yliopiston joissain henkilöstökoulutuksissa pyörittiin, mutta sittenkin suhtauduin epäilevästi kaikkeen mitä sanottiin. Tavoitteena oli kehittyä neuvottelijana, ja tähän kieltämättä tuli hyviä pointtereita, mutta samalla yritti hiipiä sisään huolestuttavia arvoja, kuten ajatus siitä että periaatteellisuus == kyky rakentaa pitkiä sosiaalisia suhteita, ja kaikki tätä tukeva jotenkin indikoi moraalista selkärankaa. Peliteoreetikot ulos minun todellisuudestani.
Loppupäivä oli palaveria ja skriptien viilausta. Sitten kävin Tainaan kanssa noutamassa Espoosta suksiboksin, ja kiinnittämässä sen auton katolle. Kokemus oli molemmille ensimmäinen laatuaan, ja vähän huolestuttava, mutta onnistui lopulta. Ehdimme vielä pikaisesti käväistä kiipeilemässä ennen kuin oli aika poimia Mikko ja Suvi asemalta huomista reissun aloitusta varten.
Lauantai, 12.3. 2022
Päivän käännöskukka: Kuusamo - Moon Range
Ennen kahtatoista automme lähtee liikkeelle pihasta. Katolla olevaan suksiboksiin on pakattu laskettelukamaa, takaluukku on täynnä muuta lomaroinaa, ajo-osastossa on neljän hengen lomailuryhmämme. Suuntana on villi pohjoinen.
Neljän ensimmäisen ajotunnin jälkeen olemme Kuopiossa, ja melkein puolivälissä kohteeseemme. Hyvä tavaton että Suomessa riittää lääniä. Syömme, ostamme tarvikkeita, vaihdamme kuskia, ja jatkamme pohjoiseen. Kaupungit käyvät pienemmiksi, metsät synkeämmiksi, paikannimet kummallisemmiksi. Yhdeksän aikoihin lumisilla teillä ei liiku enää juuri ketään muuta. Keli ei onneksi ole hullumpi.
Ajoreitti Helsingistä Kuusamoon on aika yksinkertainen: aja Lahdentietä pohjoiseen, ja vähän Iisalmen jälkeen käänny liittymästä oikealle. Suunnilleen 12 tunnin matkustamisen jälkeen, vähän ennen puoltayötä, saavutamme Rukan. Käännymme päätieltä kapealle pikkuiselle metsätielle, ja sen päästä löytyy mökkejä. Pienen häsäyksen jälkeen paikannamme oikean oven loma-asunnollemme ja saamme sen auki. Sisällö on geneerisen viihtyisä loma-asunto, persoonaton mutta hyvin tarkoituksiimme soveltuva. Automatka on ollut puuduttava ja kello on paljon, joten kaadumme saman tien petiin.
Sunnuntai, 13.3. 2022
Päivän rinne: 4 - FIS-rinne, musta
Ajaessamme tänne koillisrajalle en ollut kiinnittänyt paljon huomiota maisemiin, mutta vilkaisu Google Earthiin ei ollut saanut fiiliksiä mitenkään riemuisiksi. Aika matalaa täällä näytti olevan, merenpinnasta jotain 300-500 metriä, eihän tämä Alppien sankarille tunnu missään. Jahka aamulla herään, ja alan oikeasti havainnoida ympäristöäni, tuumin että okei, on täällä vähän korkeuseroja. Kun saamme itsemme viimein jalkeille, ravittua ja kohti Rukatunturia, jouduin vielä revisoimaan arviotani: onhan tämä nyt aika pirun jylhää seutua.
Vuosselin parkkipaikalle, sukset alle ja rinteeseen. Kokemus on jotain aivan muuta kuin Etelä-Suomen pikkurinteet, muuta kuin Tahkon kohtalaiset mäet. Täällä laskut vain jatkuvat ja jatkuvat ja jalat väsyvät aivan toisella tavoin kuin kotiseudulla. Ihmisiä on kohtalaisesti, mutta jonottaminen ei ole tuskallista, ja auringonpaisteessa on enemmänkin kuuma kuin kylmä.
Suvi ja Mikko vuokraavat sukset ja lumilaudan, minä ja Taina pysymme suksillamme. Viuhumme alas vähän paakkuista lunta pitkin. Rinnekartat loistavat poissaolollaan, joten välillä laskeminen on vähän arvailua. Päädymme jossain vaiheessa kaikki neljä gondolihissiin ja sieltä minä ja Taina jatkamme toiselle puolelle tunturia. Rinteet täällä näyttävät vaikeilta, ja yrityksessämme välttää paakkuista punaista rinnettä osumme helpon sinisen rinteen asemasta hurjaan mustaan rinteeseen. Koska takaisinkaan ei pääse, laskemme sen sitten. Se on ehkä hauskinta ikinä.
Viiden tunnin jälkeen jaloissa ei ole enää yhtään voimaa. Kaupan kautta siirrymme tukikohtaamme, jossa Suvi väsää vegemakaronilaatikkoa ilman makaronia. Olen itse jo puoliunessa kun ruoka on valmis, ja venyttely on saanut kaikki paikkani huutamaan. Mitenkähän tätä jaksaa viisi päivää?Maanantai, 14.3. 2022
Päivän päätös: Oppituntikaan ei saa minua pitämään sauvojen kanssa laskemisesta. Turhat kepit, mokomat.
Aamulla jalat ovat juuri ja juuri toimintakunnossa, joten ei kun taas rinteeseen. Taina on järjestänyt meille tälle päivälle yksityiset laskettelutunnit, joissa kertaan perusasioita ja saan tekniikkapointtereita. En tiedä, kuinka hyödyllistä tämä on, mutta ainakin se tuntuu vahvistavan, ettei tekniikkani ole ihan hirveän pielessä.
Hitaasti laskeminen oppitunnilla vie jalat aivan makaroniksi, ja lounaan jälkeiset laskut ovat aika tuskallisia. Automme on myös muuttunut aivan sietämättömän rapaiseksi. Käyttäisin sen pesussa, mutta katolla oleva suksiboksi estää tämän.
Tukikohdassamme valmistellaan Eldritch Horror -peliä, mutta minulta loppuu virta. Kellahdan petiin lukemaan Velocity Weaponia. Kirja vetää minulta puolivälin maissa maton jalkojen alta. On aina parasta kun asiat menevät näin.
Tiistai, 15.3. 2022
Päivän hämmennys: Toinen jalkani on parempi pysymään paikallaan kuin toinen
Taina on reippaana eliönä päättänyt hiihtää rinteille, Suvi etenee laskettelutunnille, ja Mikko haluaa treenata lautailuaan helpoissa rinteissä, joten pääsen aluksi laskemaan ihan itsekseni. Tuloksena päädyn mm. toistamaan toissapäiväisen mustan rinteen, ja edelleen pidän siitä.
Kun Taina liittyy seuraan, etenemme tunturin toiseen päähän Masto-nimisille rinteille. Yritän kampittaa Tainan hissijonossa, enkä tajua mitä teen väärin. Tästä huolimatta laskeminen sujuu, tosin tuntuu edelleen siltä, että itse pidän jyrkistä rinteistä pariani enemmän.
Kun jaksaminen loppuu, siirrymme kotiin tilaamaan pizzaa ja pelaamaan Eldritch Horroria. Peli lähtee käyntiin yllättävän reippaasti, Hasturin kätyrit eivät saa maailmasta jalansijaa kun aiemmin King in Yellowiin osallistunut teatteriseurue kokoaa iskuryhmän, joka hillitsee mellakat, sulkee portit, ampuu tähtivampyyrit ja nauraa kehittämilleen mielenterveyden häiriöille.
Keskiviikko, 16.3. 2022
Päivän rinne: Pessari. Vain punainen, mutta jyrkkä ja kapea
Pääsemme rinteisiin oikeasti aika varhain, ja meillä on jopa GoPro mukana. Tuloksena syntyy ei-kovin-taitavia videopätkiä ei-kovin-taitavista laskuista. Olen kuvitellut, että oma laskemiseni näyttää viileältä ja toimintasankarimaiselta, mutta video paljastaa minulle, että se näyttää sähläävältä ja huvittavalta.
Lasken noin kolme laskua liikaa ja jalkani ovat aivan muusina kun palaamme tukikohtaan. Syömme tähteitä ja koetamme pärjätä Hasturille, joka tekee pelissä vastahyökkäyksen ja ajaa kaksi pelaajahahmoa reunan yli suoraan hulluuteen. Onneksi aina löytyy uusia tolvanoita käymään taisteluun luonnottomia voimia vastaan.
Torstai, 17.3. 2022
Päivän lähdön ajan indikaattori: Pari kohtaa rinteestä on niin kuluneita, että lumen alta alkaa näkyä ruohoa tai sammalta
Viimeinen rinnepäivä sisältää lisää videokuvausta ja suojasään tasaisesti huonontamaa lunta. Uutena rinteenä kokeilemme Keloa, joka on punainen mutta hyvin jyrkkä. Minä pidän siitä, Taina ei. Laskemme kunnes jalat eivät enää kanna, ja sitten siirrymme kotiin saunomaan ja lähettämään Hasturin takaisin uneen.
Videoita katsomalla laskemisessani näkyy useita teknisiä virheitä. Eivät ne odottamattomia ole - olen tehnyt tätä vasta öh puoli kautta? - mutta ärsyttäviä silti. Sentään nyt kun olen huomannut ne, voin ehkä tehdä niille jotain.
Siivoaminen alkaa ennen nukkumaanmenoa. Huomenna kotiin.
Perjantai, 18.3. 2022
Päivän musiikki: Jonathan Coulton - The Future Soon
Aamulla olo on kuolemanväsynyt. Viisi päivää laskettelua on näköjään tämänhetkinen jaksamiseni raja. Siivoamme asunnon loppuun, nousemme autoon ja lähdemme kohti kotia. Tasaisesti lumi vähenee, ja Lahden korkeudella alkaa sataa vettä.
Kolmen kuljettajan voimin kotimatka taittuu vähän reilussa kymmenessä tunnissa. Saamme auton tyhjennettyä, ja sitten ehdin vielä pyrähtää lentokentälle hakemaan Suomeen saapuvan Velman ennen kuin uni kolkkaa.
Viikonloppu, 19.-20.3. 2022
Ajankohdan videopeliharmi: Kun Stellariksessa muuttaa kansansa roboteiksi, ei saa valita robottien ulkonäköä. Piikkisikamme menettivät piikkinsä.
Koti oli lauantaiaamuna niin täynnä ihmisiä, ettei siivoojakaan mahtunut tekemään töitään. Kun aamiaiset oli syöty, useimmat muut suuntasivat kotiin tai sukulaisten luo. Minä päätin suosiolla pitää vapaaviikonlopun. Ohjelmani oli lähinnä Stellarista, Deathloopia, roolipelien kirjoittamista ja doomscrollausta. Viimeksimainittua en olisi kyllä kauheasti päiviini kaivannut.
Töihin palaamisen ajatus tuntui epätodelliselta. Tarvitsisin lisää lomaa tai jotain.
Maanantai, 21.3. 2022
Päivän elokuvamusiikki: Under the Milky Way Tonight
Hieman kipeästä olosta huolimatta tein silti duuneja. Vanha viholliseni virtsatieinfektio tuntuu taas ryömineen kolostaan. Huvittaisi saman tien käydä leikkauksessa joka korjaisi alttiuteni näille, mutta eihän siihen ole kunnolla tilaa oitis, ja kesällä aion olla Vercorsissa luolailemassa.
Velma eteni kohti seuraavaa etappiaan. Minä piipahdin lääkärissä ja pelailin lisää Deathloopia. Sitten Primestä löytyi The Dry -leffa, jonka Tainan kanssa katsoin. Se oli yhtä synkkä ja hieno kuin kirjakin. Olisipa tämä tullut teattereihin, se olisi ollut hieno nähdä isolta kankaalta, vaikkei Eric Bana ihan oikealta Aaron Falkilta näyttänytkään.
Tiistai, 22.3. 2022
Päivän kerronta: Batman 70-lukulaisena rikos/kauhuelokuvana. Toimii.
Aamu alkoi henkilöstöedustajan viestintäkoulutuksella. Se oli kolmen tunnin paketti juuri sellaisista asioista, jotka ovat ainakin minulle tosi hankalia, ja saivat toivomaan, että en koskaan enää kokisi minkäänlaista yt- tai työtaistelutilannetta. Tämä lienee epärealistinen haave.
Varsinainen työnteko ei ollut superaikaansaavaa, tosin suunnitteluakin pitää joskus kyllä tehdä. Töiden päätyttyä kävin Tainan kanssa ihan oikeassa elokuvassa katsomassa The Batmanin. Se oli vähän liian pitkä, mutta visuaalisesti ja musiikillisesti upea. Dialogi oli huonoa mutta hahmot hyviä, ja kerronta oli varmaan sarjakuvamaisempaa kuin missään aiemmassa Bat-elokuvassa. Kyllä minä tästä pidin, vähän vaan harmitti kun leffa ei uskaltanut ihan vilpittömästi olla rakenteeltaan sitä mitä lupasi ja lopussa vaihtoi vähän hölmölle vaihteelle.
Keskiviikko, 23.3. 2022
Päivän spoilaus: Infocom-analyysi paljasti minulle Deadline- ja Witness-pelien murhaajat. Hyväksyin tämän, koska en ole kumpaankaan peliin koskenut liki 20 vuoteen.
Käytin päivän kummastellen kytkimiä, verkkoliitoksia ja kameroita. Sitten iltapäivän käytin pohtimalla aikasilmukoita Deathloopissa ja myöhemmin lukemalla analyysejä Infocomin tekstiseikkailupeleistä. En meinannut malttaa niiltä käydä ollenkaan nukkumaan.
Torstai, 24.3. 2022
Päivän huono ajoitus: Kulkutaudin oireet iskevät juuri sellaisena päivänä, jonka olen viettänyt ihmisten ilmoilla
Henkilöstöedustajan koulutuksessa minulle selvisi joitain aiemmin hämäränä pysyneitä asioita, eikä pelkästään hyvällä tavalla. Mutta koulutus oli hyödyllinen ja antoi eväitä hallinnolliseen vääntöön, jota tulevaisuudessani varmaan oli. Kouluttauduttuani siirryin toimistolle vaihtamaan robottilaboratorion kytkimen. Operaatio olisi ollut nopea, jos laboratorio olisi ollut mitenkään järkevästi rakennettu, mutta eihän se tietenkään ollut. Epäilen, että tästä voin syyttää vain itseäni.
Samaten sain lääkärin kiinni, ja uuden antibioottikuurin. Vielä toistaiseksi uusi työterveystoimittaja ei ihan tee vaikutusta, koskapa sen sijaan että laboratoriotulosten perusteella lääkäri olisi ottanut minuun yhteyttä, minun piti ihan itse jonottaa palvelun chatisssa ja pyytää katsomaan tuloksiani. Sentään selvisi, miten chatin saa toimimaan myös selaimella eikä vaan puhelimella.
Kotona nuuskin lisää AY-asioita, ja sitten tajuin, että oloni alkoi olla vähän huono. Jostain oli tullut päänsärky, ja iltaa kohti aloin palella. Jokohan vihdoin pandemia-arpa osui kohdalle?
Viikonloppu, 25.-27.3. 2022
Ajankohdan olotila: Voimaton
Perjantai oli sairaspäivä, lauantai oli sairaspäivä, sunnuntaikin oli sairaspäivä. Koronatesti näytti uppiniskaisesti negaa, joten ilmeisesti tämä oli, en edes tiedä, joku siitepölyallergia-virtsatieinfektio-nuhakuume -kombinaatio. Täysin toimintakyvyttömäksi se minut silti veti.
Viikonlopun isoin aikaansaannos oli, että pystyin pelaamaan Stellarista sunnuntaina. Elämää suurempi robottiamiraalimme joutui kesken rutiinipartion toimintahäiriöön ja hajosi. Tribuutiksi hänen kunniakseen nimettiin planeettoja ja avaruusaluksia, sekä tilattiin pienen kuun kokoinen taideinstallaatio. Järkevä peli on Stellaris.
Maanantai, 28.3. 2022
Päivän klassikko: Skyrim 200 modilla, vuodelta 2012 mutta en ollut tähän aiemmin törmännyt
Olo oli aamulla edelleen surkea, joten otin uudelleen yhteyttä lääkäriin. Siellä todettiin, että aiemmin saamani antibioottikuuri oli riittämätön (eikä kyseinen antibiootti välttämättä ollut paras juuri tätä bakteeria vastaan), joten sain uuden kuurin. Jäin epätietoisuuteen siitä, oliko edellinen kuuri ollut ihan ilmeinen virhe vai mistä tässä oikein oli kysymys.
Työpäivää ei tästäkään tullut. Makasin sängyn pohjalla ja haaveilin liikunnasta. Tällä tavoin sitä varmasti rakennetaan hyvää luolakuntoa kesäksi.
Tiistai, 29.3. 2022
Päivän tajuaminen: Tuorepuristettu appelsiinimehu on oikeasti ihan sumean kallista. Se on toki myös älyttömän hyvää.
Unessa kannoin toveria reppuselässä useita kilometrejä. Tämä oli jotenkin todella eroottinen kokemus. Alitajuntani on ilmiselvästi päättänyt, että minun kuuluu ihastua kyseiseen henkilöön.
Olin riittävän ehjä tehdäkseni työpäivän, mutten vielä uskaltautunut toimistolle, koska siellä olisi ollut luvassa UPS:in siirtelyä ja muuta fyysistä työtä. Reilut kuusi tuntia jaksoin suunnitella ja säätää, ja sitten keskittyminen alkoi hajota niin pahasti, että lähdin ulos.
Kolmen ja puolen kuukauden kuluttua edessä on Gouffre Berger. Kuntoni on sairauden jäljiltä ala-arvoinen. Nyt kun jääkausi oli ulkona päättymässä ja jonkinlainen maa paljastumassa lumen alta, oli aika aloittaa taas kunto-ohjelma. Ensimmäinen vaihe oli kävellä Malminkartanoon ja nousta täyttömäki ylös. Vaikka olin ollut neljä päivää kipeänä, en kuollut tähän. Aika vaatimaton avaushan se oli, mutta ei pidä heti kipeydestä selvittyään rehkiä aivan kohtuuttomasti.
Keskiviikko, 30.3. 2022
Päivän pikaviritys: Komentokeskusmainen monen kameran näkymä
Olen keksinyt yksinkertaisen keinon vaikuttaa tosi vakuuttavalta neuvottelijalta: kun yleensä ihmiset saapuvat tapaamisiin läppärien kanssa, minulla onkin kasa käsinkirjoitettuja papereita ja kynä. Käytännössä tämä helpottaa keskittymistä, kun ei ole koko ajan kiusausta katsoa jotain kissavideota. Se myös erottaa minut muista osallistujista, edukseni, kuvittelen.
Tänään siis lisää luottamushenkilömeininkiä sekä sivussa vähän oikeita töitä, konehuoneen siivoamista ja muuta pientä. Ulkona oli joku takatalven henkäys tuonut taas lunta. Saisi jo mennä pois tuo, kun laskettelukin päättyi.
Kotona sain pelattua Deathloopin läpi. Pidin siitä loppuun asti. Yllättäen viimeinen, täydellinen murhapäivä meni läpi ekalla yrityksellä, vaikka peliin tunkeutunut toisen pelaajan kontrolloima Julianna yritti sotkea asiat viimeisessä ja vaikeimmassa vaiheessa. Ei ole Arkane menettänyt otettaan. Seuraavaksi varmaan samaa teemaa jatkava Prey: Mooncrash.
Torstai, 31.3. 2022
Päivän tietotekniikka: Rinnakkaistodellisuudessa asuvat NVIDIA-ajurit
Jokseenkin käsittämättömien aateekoo-ongelmien ratkettua kävin Tainan kanssa pitkästä aikaa kiipeilemässä. Ristikon boulderilla joko reitit olivat käyneet helpommiksi tai taitomme kasvaneet, koska pääsimme yllättävän vaikeksi merkittyjä reittejä ylös. Kolmen viikon tauon olisin kuvitellut vieneen kaiken osaamisen, mutta sittenkin 6B:t enimmäkseen onnistuivat ja eräs 6C:kin melkein meni. Kestävyyttä ei sitten ollutkaan.
Ihoni ei pitänyt kiipeilystä ollenkaan. Mankka ja talven viimeinen hönkäys saivat kädet muistuttamaan aivan autiomaata. Löytyisipä joku rasva joka ei vain pahentaisi kuivumista, niin kylpisin siinä joka ilta.