Tammikuu 2021: Erätauko hulluudesta
Perjantai, 1.1. 2021
Päivän normaalius: Olin taas ollut epädiplomaattinen sähköisessä viestinnässä. Äh.
Katsaus vuoteen 2020, in original cyberpunkian.
Experienced a pandemic. Pissed blood. Inserted medical things into really sensitive parts of my anatomy. Had a really deep nasal swab. Saw a doctor in a country where I didn't speak the language. Piloted a drone. Played entirely remote RPG sessions. Finished & sold a sequel to a previously published novel. Took a ferry from Helsinki to Germany and vice versa. Had a bolt break on me when caving. Used Blender for 3D animation.
I made a resolution to finish the second Invisible Circle novel. That happened. For 2021, I made an easier resolution to read more comics. The trick to keeping your resolutions is making them like this. For 2022, I'll probably resolve to breathe more or something.
Maybe. Who knows? Not me.
Not that I know of. However with COVID someone might well have and I just haven't heard of it yet.
Spain, Netherlands, Germany, Luxembourg, Austria, Liechtenstein, Switzerland and France. Very unsafe, I'm sure.
A world not in the grip of a pandemic would be nice. Also, I'd like never to have to hear anything about anyone named Trump.
31.12., the day the fucking year was finally over.
Did not get COVID-19 despite doing our usual road trip across Europe. Managed to stay remotely sane despite all the quarantine measures. Managed to climb a little, cave a little, and do a couple of vias ferrata. Finished Devil and the Deep Black Sky RPG campaign in a satisfying way. Finished & sold a novel manuscript. Managed to combine 3D figures from HeroForge with SketchUp models. Put together a decent animated video or two.
Rigged Gouffre du Petit Siblot in a life-threateningly dangerous way. Did not really get the hang of running remote RPGs despite trying. Did not get to the streamway of Gouffre du Jerusalem or past the pools in Grotte du Chauveroche. Didn't exercise nearly enough. Didn't get to migrate our servers to Ubuntu 18 or 20.
Had a bunch of urinary tract infections and a malformation of the bladder that required corrective surgery and wearing a catheter for over a week. Not recommended.
A DJI Mavic Air drone
Mika, who ran a wild amount of games remotely.
Q-Anon and the Covidiots (sounds like the worst band in the world)
My debt.
Getting out of quarantine and road tripping into Europe. I so needed that after spending the spring cooped up inside.
Spaceman, by the Killers
Not happier. Things are still really fucking bad, even though Brexit is done and DJT is on his way out.
Not a clue. In worse shape, though.
Richer still. I'm made of money.
Of the things that would actually have been possible, I'd have liked to have run more games, even remotely. Some more exercise would also have been good.
Doomscrolling
Playing Dishonored: Death of the Outsider
At home, playing card games and eating waffles
Nah
Those are not my thing even in normal times. In 2020, doubly so.
Not really
The Art of Action, a first for a youtube series.
The Luminous Dead by Caitlin Starling
Have to go with Aeronauts. Not necessarily the best, but the one most for me.
Toss a Coin to Your Witcher, the Dan Vasc metal cover
Dishonored: Death of the Outsider
A consultant to work on our puppet upgrade. A lot of remote work. A road trip for my vacation. Negative COVID test results. A publishing contract for my next novel. A lot of 3D figures. Some improvements for my malfunctioning internal organs. A government that mostly had its act together.
It was 2020, nobody got what they wanted. My list: Ropecon. Epic caves. An end-of-the-year trip somewhere warm. Face-to-face RPGs. Unusually for me: even get-together with friends.
Worked way too many hours. 48.
Even though there's a temptation to say "no pandemic", I hesitate - it might not have been entirely bad, and might actually end up doing some good with normalising remote work, reducing the amount of short flights taken and possibly slowing down climate change ever so slightly. We might even end up with slightly more reasonable protection for sick workers worldwide. Plus, it may have been very helpful in toppling the reign of Idiot King Trump. So I'm going to go with having the social media enterprises really vigorously moderate all the stupid conspiracy theorists into oblivion.
Fit for remote meetings
Science.
Sanna Marin
The end of DJT's reign of terror.
... everyone?
I kind of liked our host in our last B&B in Austria. Or if dogs count, then Idi.
Full-on remote work is kind of difficult but possible
Queen & David Bowie, Under Pressure
Uudenvuodenpäivä kului aika väsyneissä merkeissä. Kävelimme vähän pihalla, katselimme 2018:n Robin Hood -leffan sekä pelasimme Captain Park's Imaginary Polar Expeditionia. Mihinkään ei ollut oikein kiire.
Lauantai, 2.1. 2021
Päivän ötökkä: Baby Yoda, vihdoin
Ulkona satoi aivan oikeasti lunta. Yhtäkkiä talvi ei ollutkaan pelkkää loputnta pimeyttä, valkoinen maa sai houkuteltua ulos vaikka aurinko olikin laskenut. Lumi voisi nyt pysyä maassa sitten helmikuun loppuun, jolloin voisi sitten yhdessä päivässä tulla kesä.
Sorruin viimein tilaamaan myös disneyplussan. House of Mouse ei omistaisi sieluani, ellei sieltä olisi tulossa kasapäin Marvel-sarjoja. Niitä odotellessamme päätimme Velman viimeisen maassaoloillan kunniaksi korkata Mandalorianin. Se oli parasta Star Warsia pitkään aikaan, ja saattoi myös hyvin olla hienoimman näköinen tv-sarja koskaan.
Sunnuntai-maanantai, 3.-4.1. 2021
Ajankohdan olo: Nuhainen. Varmasti taas korona.
Nakkasimme Velman lumisateen läpi lentokentälle. Sitten jäin taas Tainan kanssa kahdestani sydäntalveen, jonka lumi oli onneksi muuttanut varsinaiseksi talven ihmemaaksi. Kävelimme lumisissa metsissä ja ihailimme paikkoja. Tuntui siltä, että olisi kulunut ikuisuus siitä, kun olin viimeksi nähnyt enemmän kuin millin verran lunta.
Olin onneksi venyttänyt joululomaani loppiaiseen saakka, joten maanantaina ei tarvinnut vielä lähteä töihin. Sen sijaan käytin sen pelinkirjoittelun parissa. Katsoimme myös lisää Star Wars -menoa Mandaloorassa. Sarjan kolme ekaa jaksoa olivat kyllä olleet erinomaisia, mutta näitä seurasi kolme varsin keskinkertaista ja hyvin geneeristä scifitarinaa, jotka vieläpä näyttivätkin aika halvoilta. Ei brändin maineen ylläpitämiseen riitä, että käytetään tuttuja paikkoja ja tuttuja elementtejä, myös kerronnan ja ohjauksen täytyy olla Star Warsin arvon mukaista. Vaikka isoimmat faniaikani ovat öh noin 40 vuoden takana, tunnistan edelleen huolellisuuden, jolla (ainakin alkuperäiset kolme) elokuvaa on tehty. Olisi hyvä, jos TV-sarjakin pystyisi jotenkin ylläpitämään tätä, mutta näköjään ei.
Tiistai, 5.1. 2021
Päivän naapurivihan houkuttelu: Kotikaraoke. Onneksi asunnossa on hyvä äänieristys.
Lomailu ilman tosiasiallista mahdollisuutta kiipeillä on vähän tylsää, mutta sentään talven tuleminen tarkoitti että ulkona oli ihan hauska haahuilla. Toki tämäkin uutuudenviehätys loppuu aikanaan. Kotona huomasin olevani taas pelinjohtamisen suhteen detaljiennysväysansassa, ja koetin zoomata ulospäin päästäkseni pois siitä. Mutta detaljeita on joka tasolla ja ne ovat kaikki hirveän kiinnostavia.
Jotenkin päädyin myös katsomaan disneyplussalta Marvel-puutteessani Josh Trankin Fantfourastic-leffan. Se oli aivan hirveä. Vielä pitäisi kerätä voimia Rise of Skywalkeriin, kun se on välttämättä joskus katsottava.
Keskiviikko, 6.1. 2021
Päivän älyttömyys: Lauma militantteja pellejä pystyy näköjään vaan suunnilleen kävelemään sisään Yhdysvaltain lainsäädäntövallan sisimpään.
Heräsin aamulla jokseenkin ainoaan asiaan, jonka olin kuvitellut voivan yllättää minua tänään: Georgian senaattorivaali oli ratkennut nopeasti, ja vielä demokraattien eduksi. Kuvittelin päivän kiinnostavien poliittisten asioiden olleen siinä.
Loman viimeisen päivän koetin viettää syvällä tosiasioiden kieltämisen maailmassa ja olin ajattelematta paluuta töihin. Katsoimme Mandalorianin ekan kauden loppuun (tuomio: tyhmä mutta sympaattinen) ja koetin vähän tehdä pelijuttuja. Sitten erehdyin vilkaisemaan uutisia ja noh.
Kaikista vallankaappausyrityksistä joista olen kuullut, MAGA-possen Capitolin valtaus oli käppäisin. Se itsessään herätti minussa lähinnä huvitusta, mutta ajatus siitä, mitä tapahtuisi jos tämä kaikki kiukku ohjattaisiin toisin karmi. Trumpia kiinnostaa vain oman egon pönkittäminen ja rahojen kähmintä, mutta aivan sattumalta hän on löytänyt valtavan fasismia janoavan kansanjoukon Yhdysvalloista. Jos joku poliittisesti oikeasti taitava ja ideologinen tyyppi saa napattua nämä laumat puolelleen, ei hyvä heilu. Sosiaalidemokratiaa ja koulutusta tarjoilisin itse vastaukseksi tähän, koska on selvää että tuolla eivät ihmiset vaan voi hyvin, mutta en tiedä voiko sitä oikeasti viedä Ameriikan ihmemaahan. Ihan omasta vinkkelistäni näyttää aika vahvasti tuhoon tuomitulta koko valtakunta.
Torstai, 7.1. 2021
Päivän vääryys: Iltaisin olen ihan virkeä. Aamuisin olen aivan naatti. Olisipa toisin päin.
Ensimmäinen työpäivä oli taas yhtä aivopuuroa. Tavallaan nämä työvuodet pitäisi ehkä aloittaa ei-etäpäivällä niin pääsisi vähän helpommin kiinni hommiin. Onneksi olin juuri ennen lomalle lähtöäni ideoinut asian jota voisi kokeilla, niin ensimmäinen melko simppeli homma oli heti tiedossa.
Sain myös lähetettyä pelipäiväkutsun, mutta muuten aikaansaannokset eivät olleet suuren suuria. Samalla seurailin Trumpin hallinnon loppuromahdusta ja puistelin päätäni. Kenen mielestä tämä oli alun alkaenkaan ollut hyvä idea?
Viikonloppu, 8.-10.1. 2021
Ajankohdan artikkeli: This is What Trump Always Wanted
Hirveän raskas oli kahden päivän työviikko, onneksi sen jälkeen tuli viikonloppu. Mitään kovin järkevää tekemistä minulla ei sille ollut. Viimeistelin Näkymätön piiri 2:n käsikirjoitusta ja kirjoitin kolmososan alun kokonaan uudestaan. Ei sitä ole olemassa kuin parituhatta sanaa, ja juonirunkokin on täynnä aukkoja, mutta jotain ideoita sentään syntyi. Kai siitä voisi kirja tulla.
Ulkona ihan oikea talvi jatkui. Tämä ei ollut huono asia. Taina kävi laskettelemassakin, ja mielipuolisuuden hetkenä mietin, olisiko minun pitänyt lähteä mukaan. Mutta ehkä ensi kerralla, ja kertomusten mukaan lähirinne oli niin täynnä ihmisiä, että olisin vain koko ajan neuroillut koronatartunnasta ja turvaväleistä.
Katsoimme myös Mandalorianin loppuun. Tyhmähän se oli kuin Star Wars, ja taistelukohtaukset olivat aivan älyttömiä, mutta sittenkin sarjan emotionaalinen ydin toimi. Tasapainottaakseni tätä katsoin läpikyynistä The Boysia. Garth Ennis toimii telkkarissa paremmin kuin sarjakuvissa.
Maanantai, 11.1. 2021
Päivän sää: Paljon lunta, ja lisää vaan tulee. Pidän.
Marras-joulukuun työmäärä oli ollut siinä määrin hulppea, että olin päättänyt kokeilla tammikuun elää neljän päivän työviikolla. Tänään oli siis vapaapäivä. Kirjoittelin Näkymätöntä piiriä, ja käväisin pitkästä aikaa boulderilla. Voi surkeita, hyödyttömiä raajaparkojani. Sormissani ei ollut yhtään voimaa, ja minkään puristusvoimaa vaativan kiipeämisestä ei ollut toivoakaan. Jotenkin silti onnistuin kapuamaan ylös paria 6B:n reittiä ja jopa yhden 6B+:n kun oikein pakotin.
Olin elänyt toivossa, että keskellä arkipäivää boulder olisi ollut aivan tyhjä, mutta yhtä paljon ihmisiä siellä oli kun muulloinkin, ja edelleen korkeintaan vain kolmannes käytti maskeja. Ei täällä ole turvallista käydä, mutta ilman boulderointia kropalle käy kuin Rooman valtakunnalle.
Boulderoinnin jälkeen olin jotenkin aivan naatti. Olisin halunnut mennä nukkumaan vaikka kello oli vasta kolme. Tämä olisi tehnyt kauheita päivärytmille, joten roikuin väkisin hereillä ja luin kirjoja. Neljäs kirja Maradaine Constabularya täytti hömppäfantsukiintiöni hetkeksi, vaikkei se huono ollutkaan, ja päätin siirryä Peter Wattsiin. The Freeze-Frame Revolution kiskaisi minut saman tien mukaansa. Se oli aitoa Wattsia: ihmisiä eristyksissä, piittaamaton, käsittämätön ja aivan liian suuri maailmankaikkeus, hienoa kieltä ja hienompaa kovaa tiedettä.
Tiistai, 12.1. 2021
Päivän näky: Rekola lumen saartamana. Vantaalla ei paljon aurailla.
Työpäivän katkaisi käynti Peijaksen sairaalassa. Ulkona oli tullut niin tolkuttomasti lunta, etten yrittänyt autoilla paikalle, vaan kuljin junalla. Kontrollikäynnillä epäonnistuin mm. vessassa käymisessä ja muissa kaksivuotiaalta odotetuissa asioissa. Eipä siitä ollut mitään hyötyä kenellekään, ja fiilis sen jälkeen oli jokseenkin masentunut.
Pitäisi töissa saada jotain aikaan, mutta vaikea on kiskoa itseään irti tammikuun synkkyydestä. Joulukuu sentään oli ollut kohtalaisen tuottelias, joten ihan täydestä vuoden ympäri jatkuvasta lamaannuksesta ei ole kyse. Mutta selvästi alkaa pandemiakausi koetella jo omaakin jaksamista.
Tämän kaiken tuloksena olin kotona vaikea draamaileva pikkuprinsessa, joka itki poikkipuolisista sanoista ja kiukutteli. En tiedä, oliko minkäänlaista aihetta, mutta mitään kestokykyä millekään kritiikille ei ainakaan ollut, ihan kuin vanhoina pahoina aikoina.
Keskiviikko, 13.1. 2021
Päivän oivallus: VLANien oikeaoppinen käyttö ympäristössämme
Oli tarpeen tehdä työpäivä toimistolla. Sain siellä asioita aikaan hyvin, varmaan koska maisemat olivat vaihtuneet, ja käsillä oli selkeä ja kiintoisa homma, joka jopa onnistui. Kuitenkin toimistolla hengaavien ihmisten jokseenkin rentoutunut maskipolitiikka vähän huolestutti. Tyypit hengaavat vaan taukotilassa samassa pöydässä ilman minkään maailman maskeja. En tiedä, olenko neuroottinen vai mistä on kyse, mutta minulle jäi fiilis, että täällä en halua käydä ellei ole aivan pakko. Propaganda on selvästi purrut.
Kotona saimme viimein vähän ryhdistäydyttyä ja käytyä toimiin hajonneen hellan korjaamiseksi. Se lähti vähän lapasesta, ja huomasimme pyytävämme tarjouksia keittiöremontista. Onhan tuolla sinänsä asioita, jotka pitäisi korjata, mutta hintalappu hieman hirvittää. Vaikka eihän tässä muuta ole kuin rahaa.
Torstai, 14.1. 2021
Päivän idea: So, what Star Wars game do you want now?
Ulkona pakkanen oli kiristynyt lähelle 15 astetta ja auto oli lumen peitossa. Kaivoin sen esiin ja ajoin Aviapolisiin, jossa sitten käytin kolme tuntia tehden roboteille aivokirurgiaa. Ensimmäisen robotin leikkaus onnistui ongelmitta, mutta toinen robotti oli hankalassa paikassa ja potilaan, öh, kallo piti ensin avata ahtautumalla ryömintälaatikon kaltaiseen rakoon ja ruuvaamalla asioita, ja sitten kun aivoja ei mahtunut ottamaan ulos robotin sisältä, itse operaatio piti suorittaa jännittävässä kulmassa. Oikeasti eipä ole aiemmin töissä tarvinnut hyödyntää ahtaiden paikkojen luolataitoja: valehtelematta Vesper Potin riggaaminen tuli keikasta lähinnä mieleen. Kun ruuvimeisseli ei mahdu tilaan, jossa pitää kiertää irti pikkuruinen ruuvi, on kyseessä aika hankala homma.
Töiden jälkeen olin aivan rättiväsynyt. Ulos menemisestä ei tuolla säällä ollut puhettakaan, joten koomasin kotona vohveleiden parissa.
Viikonloppu, 15.-17.1. 2021
Päivän auringon nimi: Sky Flower
Ennätysajassa sain rakennettua toimivan prototyypin työprojektistani, ja testissä se pelitti lähes täydellisesti. Kerrankin jokin suunnitelma oikeasti toimii. Päästyäni töistä WandaVision oli viimein suvainnut ilmestyä. Sen kaksi ensimmäistä jaksoa olivat juuri niin pimeitä kuin olin toivonutkin.
Viikonloppuna sää oli älyttömän kylmä, mutta luminen Keskuspuisto oli niin kaunis, että siellä tuli silti käveltyä. Ihoni ei kyllä kestä tällaista talvea kovin hyvin. Taina houkutteli minut myös harrastamaan enemmän kotiliikuntaa. Lihaskuntoni on surkea, kestävyyteni vielä surkeampi, voisipa kiipeillä jne.
3D-mallien tekeminen sai jotenkin myös miettimään Stellarista, ja Tainakin pohti sen pelaamisen kokeilemista. Kuten jokainen kunnon Stellaris-peli, tämä aloitettiin ensin kehittämällä kiintoisa sivilisaatio jota pelata. Tällä kertaa tulossa on avaruusperhosia.
Maanantai, 19.1. 2021
Päivän leffa: The Rise of Skywalker. Ei ollut hyvä.
Olin ajatellut käydä boulderilla, mutta hienoinen nuha ja kurkkukipu
saivat minut toimimaan kuin neuroottinen tolvana vastuullinen
pandemia-ajan ihminen eli pysymään kotona. Pelailin Dishonoredia ja
kirjoittelin hieman pelimateriaalia. Ulkona ei ollut enää tuhoisan kylmä,
mikä ei varsinaisesti lupaillut hyvää lumipeitteelle. Ei kevään kuulu ihan
vielä alkaa.
Tiistai, 19.1. 2021
Päivän epäselvyys: Netplan
Täysin odottamatta töissä asia, jonka olin kuvitellut vievän koko viikon ratkesikin päivässä. Mikäs siinä. Harkitsin boulderilla käymistä, mutta sitten jostain ryömi koronakammo ja lamautti tämän idean. Tyydyin kävelemään pihalla ja ideoimaan pelijuttuja.
Illalla oli luolaseuran etätapaaminen, mutta osallistujamäärä oli varsin pieni. Epäilen, että harvinainen talvisää oli vetänyt ihmisiä puoleensa enemmän kuin zoom-meetti. Ihmekös tuo, itselläni on sellainen tunne että etäkokoukset ovat työtä, enkä oikeastaan sellaisiin tahtoisi vapaa-aikana osallistua.
Keskiviikko, 20.1. 2021
Päivän oikeasti hyvä uutinen: Hitman 3 ilmestyi
Vihdoin ja viimein Donald Trump kammettiin pois kultaiselta presidentin pytyltään ja toivottavasti jonnekin unohduksiin. Jossain oli vertaus Yhdysvalloista (maailmasta) keuhkosyöpäpotilaana jota oli juuri ammuttu; ampumahaavaan on nyt saatu ensiapua ja potilas kuljetettu sairaalaan, joten akuutein hengenvaara on ohi, mutta sen jälkeen pitää alkaa hoitaa syöpää. Rinnastus ei ole superosuva, mutta jotain oikeaa se tavoittaa.
Työpäivä oli vähän tehoton, ja olo oli hituisen tukkoinen. Koetin arpoa, oliko minulla kurkkukipua vai olinko vaan laiska. Illalla oli roolipelikampanjan hahmonluontitapaaminen, jossa ideoitiin porukkaa Kaisan Orient Express -kampanjaan. Etätapaamiset ovat edelleen raskaita ja vähän tehottomia. Voisipa näitä pitää kasvokkain. Hahmostani sentään oli tulossa aika hauska.
Torstai, 21.1. 2021
Päivän tietotekniikkamagia: Lisätään eräs Python-palikka konfiguraatioon, ja omituinen virheilmoitus katoaa kuin ei olisi koskaan täällä ollutkaan. Virheilmoitus ei toki mitenkään viitannut kyseiseen palikkaan.
Piirtelin kevään työhommien isoja kuvioita ja samalla toteutin niiden pieniä alkuosia. Onnistuin saamaan yhden palvelimen täyteen Helen Keller -moodiin, mutta monet muut asiat onnistuivat ilman suurempia pulmia.
Kotona jatkoin Dishonoredin pelaamista. Hitmanilla oli jotain toimitusvaikeuksia, joten en vielä hankkinut sitä. Plus, se maksaa 60 euroa, ja ihan oikeasti se on posketon summa videopelistä.
Perjantai, 22.1. 2021
Päivän videopelaaminen: Death of the Outsiderin pankkikeikka. Se oli aivan erinomainen.
Päivä toimistolla oli säntäilyä, kun koetin saada kaksi paikallaoloa vaativaa tehtävää suoritettua. Lopulta se onnistui jopa ennen iltamyöhää.
Neljän päivän työviikko on kyllä voittajan valinta. Lomamaanantaina alkaa olla jo fiilis että voisi palata töihin, ja toisaalta juuri kun työnteko alkaa maistua puulta, alkaa viikonloppu. Pitäisi ehkä taas suorittaa laskutoimituksia ja katsoa millainen konkurssi seuraisi, jos koettaisin ottaa tämän pidemmäksikin aikaa. Toisaalta tekemistä ehkä on niin paljon, ettei robottifirma lämpene ajatukselle.
Lauantai, 23.1. 2021
Päivän roolipelikuva: Pirates of Drinaxin -hahmot rantalentopallovermeissä
Ulkona vesisade yritti lopettaa talven, mutta lunta oli niin valtavasti, ettei se kaikki ehtinyt liueta pois. Aamupäivä jahdattiin kaupoista talvivaatteita, iltapäivästä roolipelattiin. Pirates of Drinaxin neljäs sessio toimi vaihteeksi oikein hyvin, vaikka (tai ehkä koska) sen sisältö oli kaupankäyntiä ja sosiaalihömppää. HeroForge osoitti taas ylivertaisuutensa ropeleluna mahdollistamalla lennosta tehdä hassuja kuvia hahmoista eri tilanteissa.
Sunnuntai-maanantai, 24.-25.1. 2021
Ajankohdan haukku / kehu: "Olisit luultavasti menestynyt lakimiehenä."
Shoppailun ja ulkoilun lomassa uskaltauduin taas käymään boulderilla. Vaihteeksi siellä oli tuskin ketään paikalla, joten kiipeily ei aiheuttanut kauheaa korona-ahdistusta. Lisäksi se sujui yllättävän hyvin huomioiden taas olleen tauon. Jos tämä on talvikauden käyttöaste, kai täällä sitten uskaltaa aina pistäytyä.
Roolipelirintamalla koetin viilailla 3D-malleja eri asentoihin sekä inttää säännöistä. Luulisi, että olen jo riittävän fiksu jättämään moiset uskonsodat väliin mutta näköjään en. Tosin omakohtainen suhtautumisen Hero System on kouluttanut olemaan "säännöt ovat sitä varten, että niillä saa tehtyä erikoisia asioita"; tämä on minulle ehkä jopa teknologiapainotteisen scifin syvin olemus. Mitä muutakaan insinööritiede on kun olemassaolevien sääntöjen soveltamista siten, että tulos on jotain, jota ei ole välttämättä tullut ajatelleeksi?
Tiistai, 26.1. 2021
Päivän lappuleikki: Scaled Agile -valmistautuminen
Yöuni oli jäänyt jostain syystä lyhyeksi, ja aamulla herääminen oli tuskallista. Olen joskus aiemminkin todennut, että jos maanantain skippaa, tiistai ottaa sen paikan. Lisäksi tänään alkoi viimeinen neljän päivän työviikkoni; ensi viikosta alkaen pitäisi jaksaa taas raataa maanantaisinkin.
Työpäivä meni laatikkoleikkien parissa, vapaa-aikana laiskottelin videopelin äärellä. En jaksanut mennä ulos. Sentään vesikeli näytti olevan vähän muuttumassa lumisemmaksi.
Keskiviikko, 27.1. 2021
Päivän kysymys: "Do the extra two days of capacity come from your hat?"
Näin koko yön unhottavia unia, ensin toverista joka oli todella masentunut ja lohduton (ja sitten makasin vartin hereillä miettimässä, projektoinko jotain omaa kokemustani vai olinko oikeasti huolissani kyseisestä toverista; varmaan molempia), sitten jostain kenttätripistä Joe Bidenin kanssa (mukana myös jätteenkäsittelyä liukuhihnoilla robottifirman robottien tapaan) ja lopuksi todella ahdistava atk-uni, jossa olin jotenkin taas päätynyt Turun yliopiston helpdeskiin hätäavuksi ja mikään ei toiminut.
Tämän jälkeen oli todella hilpeää nousta kahden päivän scaled agile -työpajaan. Olin odottanut tappavan unettavaa managementspeakkia ja hyödyttömiä mittareita, mutta sen sijaan sainkin suhteellisen kätevän kehikon ja priorisoidun tavoitelistan, johon sijoittaa tehtäviämme. Yllättäen pysyin koko päivän hereillä ja keskittyvänä, enkä ollut missään vaiheessa edes täysin tuhoutumassa turhautumiseen. Tämä metodiikkahan saattaisi jopa toimia.
Päivä oli joka tapauksessa sen verran raskas, että sen jälkeen jaksoin vain vaivoin käydä ulkona ja kaupassa, ja sitten palasin hömppäfantasian lukemisen pariin. Vielä toinen samanlainen päivä ohjelmassa, ja sitten pääsisimme tekemään oikeita töitämme.
Torstai, 28.1. 2021
Päivän havainto: Jos työpaja oli minulle raskas, se oli meidän managereillemme vielä raskaampi. Onneksi en ole enää päällikköasemassa.
Toinen scaled agile -päivä vaati kestävyyttä, ja loppua kohti havaittavissa oli jo pilkkimisen oireita. Jotenkin koko operaatiosta kuitenkin selvittiin. Nyt on koko firma tosi ketterä ja suunnitelma on kaikille yhteinen, ja se saattaa jopa toteutua, jos koronavirus ei kaada tai aateekoo ei tee arvaamattomia.
En tiedä yhtään, miten muut osallistujat pitivät huolta itsestään tapahtuman aikana. Minä en ainakaan ehtinyt pitää ensimmäistäkään ruokatuntia kun oli kiire kirmata milloin mihinkin osapalaveriin kuulemaan IT-tarpeita. Onneksi kaapissa oli jotain silakkapihvejä, joita saattoi lämmittää ja syödä koneen ääressä.
Ulkona pakkanen oli palannut ja tervehdin tätä ilolla. Sisällä Taina innostui pelaamaan Stellarista aiemmin suunnittelemillaan avaruusperhosilla. Pelin tutoriaali on nykyään paljon vähemmän kädestä pitävä kuin silloin kun itse aloitin sen pelaamisen, mutta onneksi osasin itse neuvoa niiltä osin kun pelin avustaja teki oletuksia. Nukkumaanmenoaikaan mennessä perhoset olivat jo kolonisoimassa ensimmäistä uutta planeettaa sivilisaatiolleen.
Viikonloppu, 29.-31.1. 2021
Viikonlopun videopelaaminen: Stellariksen ksenofilinen perhossivilisaatio kohtaa yhtä ksenofilisen tirppasivilisaation. Molemmat ovat ihan riemuissaan tapaamisesta.
Perjantaina oli toimistopäivä, vaihteeksi jopa siten että IT oli paikalla kahden hengen voimin. Tämä olikin tarpeen, sillä tehtävänä oli kaksi käsiparia vaativa IT-räkin kokoaminen ja asentaminen. Sivussa tuli tehtyä kaikkea muuta pientä, mutta räkkiasennus vei suurimman osan aikaa. Se oli myös tervetullutta mielen tyhjentämistä työpajailun jälkeen.
Lauantaina sain Tainan suostuteltua mukaan boulderille. Kiipeily oli minulle tarpeellista liikuntaa, Tainalle melkoista rääkkiä pitkän tauon jälkeen. Ulkona lumen määrä vaan kasvoi ja kasvoi.
Sunnuntaina oli romaanikäsikirjoituksen dedis. Vilkaisin tekstiä vielä viimeistä kertaa, mutta oikeasti en jaksanut enää kauheasti siihen puuttua: seuraavaksi olisi kustannustoimittajan kommenttien aika. Teksti lähti kuitenkin matkaan ajallaan. Saa nähdä, näkeekö kirja päivänvalon tänä vuonna, mutta toivoisin niin.
