Joulukuu 2020: Perjantaiaamuyön paukuttelijat
Tiistai, 1.12. 2020
Päivän saavutus: Suunnilleen valmis Pirates of Drinax -introvideo. Ei linkkiä vielä, saapuu lauantaihin mennessä.
Eilisillan palvelinkriisi oli vähän ravistellut työapatiaa yltäni, mutta en ehtinyt alkaa remontoida ikääntyviä palvelimiamme sen enempää. Sen sijaan kuuntelin myyntipuheen yhteistyökumppanin palveluista, ja koetin asentaa uppiniskaista robottia kuntoon. Se ei täysin onnistunut.
Koska minun ei enää tarvinnut eristäytyä, kipaisin boulderilla. Liekö maskissani ollut vikaa vai oliko vain viikon liikuntani ollut riittämätöntä, koska olin aivan ennätysmäisen voimaton. Pääsin kyllä ylös pari 6b+:n reittiä, mutta kestävyydestä ei ollut tietoakaan. Ei tämä varsinaisesti yllättänyt, mutta harmitti silti.
Kotona turhauduin SketchUpin ominaisuuksiin animoinnissa, ja koetin alkaa opiskella vaihtoehtoista ohjelmaa. Parin tunnin jälkeen olin valmis murhaamaan Blenderin käyttöliittymän suunnittelijat. Ei voi olla softaa, joka on näin viheliäistä skeidaa käyttää. SketchUpilla on ongelmansa, plus se on toki arkkitehtoninen suunnitteluväline eikä animaatiotyökalu, mutta sillä kaiken tekeminen on niin suunnattoman yksinkertaista verrattuna Blenderin viidakkoon. Kuin Gimpiä käyttäisi.
Keskiviikko, 2.12. 2020
Päivän verkkoroolipelaamisen tulevaisuus: Hahmojen keskustelu HeroForge -ilmeiden avulla
Loppuvuoden pimeys on johtanut tosi omituisiin uniin pitkin öitä. Viimeisen viikon aikana unissani on näkynyt hienoja renkaanmallisia avaruusasemia, bussivarkauksia, käsittämättömiä larppiskenaarioita ja viime yönä epämääräistä seksikomediaa Menage a 3 -sarjakuvan hahmojen kanssa. Unien eloisuus on tehnyt entistä mahdottomammaksi nousta aamuisin ylös mitenkään järkevään aikaan.
Puskin työpäivän läpi jonkinlaisella bloodymindednessillä. Sen jälkeen kävin Tainan kanssa kävelyllä pimeydessä. Etelä-Haaga vaikutti lähes autiolta. En tiedä missä kaikki ovat, varmaan kodeissaan piilossa koronavirusta.
Torstai, 3.12. 2020
Päivän turha haave: Lämpötilojen putoaminen niin, että voisimme saada lunta
Töissä korjasin asian, jonka ei olisi koskaan pitänytkään toimia, mutta joka ohjelmistokehittäjien mukaan oli kyllä toiminut kunnes lakkasi toimimasta. Käsittämätöntä on aateekoo. Tämäkään ei täysin riittänyt herättämään minua aamulla. Kahviinko tässä pitää alkaa turvautua?
Kun olin viimein selvinnyt työtaakkani alta, koetin uudemman kerran lähestyä Blenderiä, tällä kertaa kukkakimpun ja käyttöohjeen kanssa. Yhtäkkiä jokin ohjelmassa naksahti paikalleen, pääsin alkuvaikeuden yli ja animoin hienosti ja sujuvasti visioimaani kohtausta - ja sitten vastaan tuli taas uusi seinä. Ei helvetti, ei saatana. Joku SAN 0 kulttilainenko tämän kauheuden on suunnitellut? Sain aikaa melkein toimivan animaation, mutta tajusin siinä olevan pienen ajatusvirheen. Terveemmässä softassa olisin ollut että select all, adjust all, mutta tässä moista toimintoa ei tuntunut olevan. Kyllästyin hakkaamaan päätäni pöytään, mutta tiesin, että tulisin antamaan tälle hirviösoftalle vielä yhden tilaisuuden, ja ehkä vielä yhden, ja senkin jälkeen vielä yhden. Yeshua Yusufin poika sanoo: sinun pitää antaa paska käyttöliittymäsuunnittelu anteeksi ei seitsemän vaan seitsemän kertaa seitsemän kertaa, jos palkintona on että opit tekemään jotain jota et aiemmin osannut. Jos tällaista palkintoa ei ole luvassa, mitään ei pidä antaa anteeksi ja käyttäjän koston pelko on UX-designerin viisauden alku.
Perjantai, 4.12. 2020
Päivän video: Pirates of Drinax: intro
Työpäivä oli jotenkin raskas, vaikka aikaansaannokset jäivät vähäisiksi. Töiden jälkeen ohjelmassa oli roolipelaamista, tosin vain vähän aikaa. Kävin vierailemassa Annen Mass Effect -kampanjassa pelaamassa sotarikoksiin syyllistyvää kommodoria ja huutamassa muiden pelaajien hahmoparoille. Sotilasscifiä oli kivaa päästä vaihteeksi kokemaan myös pelaajan puolelta, ja Discordissa oli ominaisuuksia, jotka auttoivat näkemään miksi jotkut preferoivat sitä roll20:een. Tosin virtuaaliset 3D-nopat puuttuivat, ja haluaisin kyvyn poistaa oman videon näkökentästä.
Pelaamisen jälkeen heittäydyin uudelleen taisteluun Blenderin kanssa. Parin tunnin väännön jälkeen selviydyin voittajana. Ohjelma on edelleen pään räjäyttävän kummallinen, mutta nyt sentään saan jotain yksinkertaisia asioita sillä tehtyä. Illalla puskin sitten julki Traveller-kampanjan introvideon, kuten olin uhannutkin.
Lopulta olin videoon todella tyytyväinen. Olen tämän videoluonnin suhteen kohtalainen outsider - en tee tätä mitenkään työkseni, olen taidoiltani täysin itseoppinut, mutta näköjään kun tarpeeksi hakkaa jotain, siinä oppii hyväksyttävän perustason. Arkistot olivat sitä mieltä, että ensimmäisen alkeellisen 3D-animaatini loin 2003, joten ehkä tässä sietääkin olla jotain taitoja hankittuna.
Viikonloppu, 5.-6.12. 2020
Ajankohdan kansansuosio: Pelivideoni sai 48 tunnissa sata katselukertaa. Olisivatpa romaaninikin tällaisia hittejä.
Käväisin nopeasti boulderoimassa, ja sitten vihdoin ja viimein pääsimme oikeasti pelaamaan Pirates of Drinaxin ekan session. Se oli minun makuuni vähän lyhyt, mutta sisällöltään aivan mainio. Kaapparialuksemme ehti tehdä vasta ensimmäisen kierroksensa lähiavaruudessa; olisin tahtonut kovasti jatkaa pelaamista, mutta neljä tuntia oli muiden mielestä etäpelille järkevä kesto. Enkä siis tätä kyseenalaista, itselläni on vaan perverssi mieltymys pitkiin peleihin, myös etänä.
Sunnuntaiaamuna oloni oli aamulla kurja, ja mittari kertoi, että minulla oli lämpöä. Neuroottisena olin aivan varma, että olin poiminut boulderilta koronatartunnan ja kohtaloni olisi sairaala, tehohoito, kuolema ja kuoppaus. Hurja 37.1 asteen ruumiinlämpö riitti lähettämään mielialan täyteen pandemiapaniikkiin. Tunnollisena kansalaisena kävin koronatestissä ottamassa puikkoa nenään, ja sitten eristäydyin kotiin loppupäiväksi. Sinänsä olo oli sen verran kurja, että kauheasti tekemistä en olisi halunnutkaan. Katsoin Netflixistä The Devil All The Timen, joka oli erinomainen: draama/jännäri juuri sopivan mutkikkaalla rakenteella. Se oli kuin vähemmän tyylitelty ja naturalistisempi Tarantino-leffa, minkä luulisi vähentävän sen charmia, mutta oikeastaan ei. Pirun synkkä ja väkivaltainen se kyllä oli.
Maanantai, 7.12. 2020
Päivän kiroilu: Kykenemättömyys ennakoida avun tarvetta. Töihin liittyen siis, yksityiselämässä en moista oleta.
Testituloksissa ei ollut koronaa ja olokin oli parempi, joten jaksoin tehdä aivan oikean työpäivän. Se koostui lähinnä LDAP:in kanssa painimisesta ja palaverista. Pidin jopa keskellä päivää tunnin tauon ja kävin Tainan kanssa kävelyllä, siten että taivaalla oli aurinko ja kaikkea. Villiä menoa.
Katsoin Tainan kanssa pari jaksoa Alien Worlds -sarjaa. Se oli what if -tyylinen dokkari, joka esitti spekulaatiota elämästä erilaisilla eksoplaneetoilla. Biologian ymmärrykseni ei ole riittävä arvioimaan sitä kriittisesti, mutta ainakin samalla uskottavuuden tasolla kuin omat scifiräpellykseni se tuntui olevan.
Illalla jostain ryömi omituinen vitutus. Pystyin osoittamaan tälle paljon pieniä syitä (duunihomma joka vaan oletettiin tekevän pyynnöstä työajan ulkopuolella, epämääräinen kommunikaatio kotona, somesta suojakuplaani heijastuvat äksyilyt), mutta en mitään oikeaa, yksittäistä aiheuttavaa tekijää. Olin äkäinen ja kiukkuinen ja kaikki maailman asiat vain ärsyttivät. Edellisestä tällaisesta kerrasta onkin hyvä tovi, ja onneksi nykyään minulla on jonkinlainen taito käsitellä sitä olematta aivan mahdoton kanssaihmisilleni. Ei se siltikään ole mukava tila, jossa olla.
Tiistai, 8.12. 2020
Päivän pseudohomma: Päivystäminen. Sitä ei tarkalleen pyydetty, mutta kalenterissa oli sille merkintä, joten tein sitä kuitenkin. Plussatunteja ei ennestään ollut kuin 25.
Näin turhauttavia ja ärsyttäviä unia arkisista vastoinkäymisistä kuten väärässä junassa olemisesta ja unohtuneista matkatavaroista. Päivä jatkoi samaa etäisen kiukuttavaa linjaa kuin edellinenkin. Olin tulkitsevinani ärsytykseni syyksi, että olin saanut projektin valmiiksi enkä heti tarttunut uuteen. En sitä tehnyt tänäänkään, vaan töiden jälkeen koomasin sarjakuvien parissa.
Olisihan näitä projektin juuria, pitäisi vaan vaihtaa vaihdetta kun edellinen oli 3D-animaatiota ja seuraavat ovat kirjoittamista. Eikä ole ihan samanlaista ulkoista painetta kuin Traveller-videon kanssa oli. Mutta mañana.
Keskiviikko, 9.12. 2020
Päivän käsittämättömyys: Kytkin, joka ei itse vastaa, mutta jonka takana olevat laitteet kyllä vastaavat.
Olin ihan oikeasti aikonut tänään palata luovan työn pariin. Kävin tekemässä työpäivän toimistolla, asentelin laitteistoa ja kannoin paketteja kuin mikäkin sarkastinen parraton joulupukki. Oletin, että illan vain päivystäisin ja ehkä joutuisin boottaamaan jonkun laitteen.
Ja pah. Jo junamatkalla kotiin tuli ensimmäinen "mikkään ei toimaa" -viesti, joten oikeasti en ehtinyt koskaan oikein lopettaa työntekoa. Sen sijaan ahertelin kenttäryhmän tukena jokseenkin käsittämättömien pulmien kimpussa puoli kahdeksaan asti. Tekemistä olisi silloinkin vielä riittänyt, mutta kun varttituntiin en ollut edistynyt ja loittoryhmä sai nyt omia juttujaan suoritettua, totesin siirtyväni syömään ja päivystämään.
Liki kahdentoista tunnin työpäivä oli vienyt kaikki luovat mehut. Jaksoin syödä nuudeleita ja romahtaa Netflixin eteen katsomaan In the Heart of the Sean, joka onneksi minua ihan miellytti. Toki omat sympatiani olivat koko ajan valaan puolella. Lisäksi leffa oli aivan ilmettyä Dishonoredia.
Torstai, 10.12. 2020
Päivän luku: 48
Jotenkin palelin koko yön, ja aamulla totesin, että tällaista ei tarvitsisi sietää. Koska en asu missään Britanniassa, kävin ruokatunnilla syntymäpäiväni kunniaksi ostamassa itselleni uuden, paksun ja reiättömän peiton.
Päivän juhlatunnelman osalta se olikin siinä. Töitä oli kymmenisen tuntia ja niiden jälkeen ei oikein jaksanut muuta. Ei niin että mitään olisi oikein voinutkaan tehdä. Katsoin Tainan kanssa Alien Worldsin kaksi viimeistä jaksoa, mutta ne eivät olleet yhtä hyviä kuin kaksi ensimmäistä. Kyllä tuon nyt katsoi, mutta vika jakso etenkin oli jonkinlainen pettymys. Vieraiden sivilisaatioiden käsittely pikaisesti vilkaisemalla ei toimi alkuunkaan yhtä hyvin kuin vieraiden biosfäärien näyttäminen.
Kirjoitin myös yhden lauseen peliä. Huima saavutus, mutta enemmän kuin edellispäivinä.
Viikonloppu, 11.-13.12. 2020
Päivän saldo: 35 tuntia plussaa. On ollut hieman pitkä työviikko tämä.
Syntymäpäivälahjaksi olin saanut Space Engine -avaruussimulaattorin, joten perjantaina uppouduin siihen. Pahuksen ohjelma toimii vain Windowsissa, ja sillä voi joko tehdä uusia tähtijärjestelmiä melkein tyhjästä tai sitten ottaa mitä satunnaisgeneraattori antaa ja ehkä modifioida sitä vähän, mutta itse tarvitsisin parametrisoitua proseduraalista luomista. Sittenkin rakentelin ohjelmalla Traveller-kampanjan Drinaxin aurinkokuntineen, ja funtsin, miten muutkin lähialueen systeemit voisi rakentaa. Travellerin UWP asettaa rajoja, jotka on vaikea saada ohjelmassa toteutettua muuten kuin täydellä käsityöllä.
Ulkona oli kylmää muttei lunta, joten viikonlopun kävelyt piti kaikki lopettaa kun tuli pimeä. Toki pimeässäkin siis on mahdollista kävellä, se vaan ei ole yhtään hauskaa. Muiden toimien ohella editoin keväällä kuvatusta footagesta pari videota dronelennätyksestä. Drinax-animaatio oli ollut niin hieno ja jonkinlainen mikrohitti, että melkein hävetti pistää nämä verkkoon, mutta parempi niitä on siellä säilyttää kuin koneellani.
Maanantai, 14.12. 2020
Päivän komento: gpg2 --import ~/.gnupg/secring.gpg
Olin kuvitellut Amerikan loittoryhmän tehtävän päättymisen johtavan siihen, että työpäiväni olisivat vähän lyhyempiä. Tämä oli yliopitomismia. Aloitin duunit 7:30 ja lopetin ne 16:30 kun aivo ei enää kerta kaikkiaan toiminut. Sentään etenemistä oli tapahtunut, pari kriittistä estettä oli raivattu päivitysten tieltä ja tulevaisuus ei näyttänyt synkältä.
Sittenkin, nämä älyttömän pitkät työpäivät tuhoavat moraalin ja kunnon. Pakotin itseni ulos kävelemään duunien loputtua, mutta mitään iloa siitä en saanut: ulkona oli mustaa ja tympeää ja kylmää. Kotona Sketchup ja Space Engine näyttivät molemmat minulle keskisormea. Tämä vuosi saisi jo loppua.
Tiistai, 15.12. 2020
Päivän softa: Toimiva puppet agent 6.1
Töissä suunnilleen keväästä asti porskuttanut projekti saavutti loppusuoran, ja uusi konfiguraatiohallintajärjestelmämme tarjoili toimivia konfiguraatioita ensimmäiselle robotille. Kalliin konsultin se vaati, mutta homma oli hänellekin niin vaikea, etten kokenut kauheasti syyllisyyttä siitä, etten itse ollut siinä keväällä onnistunut. (Tai tietenkin: taitavampi, osaavampi ja yleensäkin parempi ihminen varmasti olisi tästäkin selvinnyt ihan heittämällä vaan, mutta kaltaiseni teeskentelijä ja luuseri ei millään. Onneksi en ole jäänyt kiinni!)
Kotona koetin saada koneeni Windows-emulaattorin pyörittämään Space Engineä. Tämä ei onnistunut. Kun viimein sain 64-bittisen Steam-emulaation toimimaan, oli viimeisin herja liian matala OpenGL-versio, enkä keksinyt keinoa kertoa emulaattorille, että ajetaan nyt vaan sitä korkeampaa versiota, näytönohjain pystyy siihen kyllä. Hemmetin hankalaa tämä.
Keskiviikko, 16.12. 2020
Päivän sankari: Agentti 11
Olo oli hitusen kurkkukipuinen, vaikkei varsinaisesti kipeä. Niinpä pysyttelin neljän seinän sisällä koko päivän. Töitä sinänsä riitti, joten avaruusruuan syöminen koneen ääressä tuntui oikealta ratkaisulta ruokatunnin sijaan.
Viime päivät ovat olleet niin kiireisiä, että olen töiden jälkeen ollut aivan lopussa. Tänään virta loppui jo ennen neljää. Boottasin winkkuun, aikeenani tehdä juttuja Space Enginellä, mutta se jotenkin harasi vasataan, joten eksyin asentamaan Fights in Tight Spaces -pelin demon. Se oli varmaan hilpein videopeli aikoihin, ja sai minut himoitsemaan täyttä versiota. Valitettavasti se ei ollut vielä julkaistu. Demon päätyttyä kävin kokeilemassa menoa Hitmanissa, ja jotenkin yhtäkkiä onnistuinkin pankissa tapahtuvassa murhassa. Tuntui siltä, että tämä keikka oli jopa vähän liian helppo ja että kohteeni melkein halusi tulla murhatuksi. Toki sama tuskin pätee jokaiseen surmatapaan.
Torstai, 17.12. 2020
Päivän järkytys: Yliopisto oli maksanut minulle käyttämättä jääneet lomarahat. Nyt olen kauhean rikas.
Työpäivä oli kohtalaisen energinen, mutta sitten tunnin palaveri iltapäivästä vei kaiken tehon. Onneksi päivä oli jo käytännösä ohi. Konsultti lopetti konsultointinsa suoritettuaan tehtävänsä, ja jäljelle jäi vielä iso jatkoprojekti. Siihen sentään luultavasti omat taidot riittävät.
Käväisin ulkona kävelemässä. Siellä oli kauheaa ja pimeää, joten pakenin videopeleihin. Hitmanin Last Resort -keikka sijoittui lomaparatiisille Malediiveille. Käytin pari tuntia vain kävelemällä ympäri saaria ennenkuin aloin lopulta murhata paikan johtohahmoja. Hitman VR voisi kyllä olla todella kova juttu.
Viikonloppu, 18.-20.12. 2020
Ajankohdan pelioppitunti: Miten kätkeä pontikkapannu siten, että muu miehistö ei sitä löydä.
Konsultin töihin lisättiin vielä epilogi, kun huomasin jokseenkin vakavan bugin tavassa, jossa uusi järjestelmä toimi. Sentään se saatiin setvittyä parin jäljellä olevan työtunnin voimin. Sen lisäksi perjantai koostui palavereista, pöydän kuvainnollisesta putsaamisesta ensi vuodelle, sekä illalla robottifirman softatiimin pikkujouluista. Pikkujoulut olivat muuten virtuaaliset, mutta toimitettu ruoka saapui ihan fyysisesti. En ehkä pitänyt virtuaalipikkujouluista niin paljon kuin oikeista, paitsi että kotiin hoippuminen illan päätteeksi oli helpompaa.
Lauantaina pelattiin toka jakso Pirates of Drinaxia. Tekniset vaikeudet täplittivät ekaa oikeaa systeemien välistä keikkaamme, niin pelissä kuin pelin ulkopuolella. Mikä ihme siinä on, että Discord tuntuu toimivan niin satunnaisesti - joillekin kuin unelma, toisille tuskin lainkaan? Kun peli oli ohi, kävimme vielä läpikulkumatkalla olevan Karon kanssa kävelyllä pimeässä lähiössä.
Sunnuntaina iski sitten joulushoppailuhulluus, ja ostimme monella sadalla elektroniikkaa. Fuck yea kuluttaminen. Kyseessä sentään oli tarpeellinen roina, kuten uusi pölynimuri, uudet kuulokkeet, äänentoiston kaapeleiden korvaaminen langattomilla yhteyksillä ja ties mitä. Sain kaikki kokeilemani laitteet jopa toimimaan, vaikka aivan supervakuuttunut en langattomuudesta langallisuuden sijaan vielä ole. Sittenkin, olispa myös langaton tapa lähettää kuvaa ulkoiselle näytölle.
Maanantai, 21.12. 2020
Päivän cthulhu: Vuoden lyhimpänä päivänä on Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio. Tähdet ovat oikein, suuret muinaiset nousevat, mitättömän ihmislajin aika on ohi!
Työpäivä oli siivoamista ja hyödytöntä säntäilyä, mutta oikeasti vuoden hommat oli jo tehty ja mitään paniikkia ei enää ollut. Kotona siivoiltiin ja vietiin tarpeettomia tavaroita uusille käyttäjille.
Olohuoneen langattomuus on sekä parantanut tilan ulkonäköä että käytettävyyttä. Aiemmin musiikin soittelu oli aina jotenkin raskasta kun piti erikseen kytkeä kone vahvareihin, mutta nyt tarvitsee vain kytkeä vahvistin päälle niin kannettava löytää sen. Tämän johdosta lovecraftiaaniset joululaulut ja Blades in the Dark -henkiset balladit soivat koko illan.
Tiistai, 22.12. 2020
Päivän huvitus: Asennus, joka sujui niin nopeasti, ettei reitittimemme konfiguraatiohallinta pysynyt perässä.
Eilen toimistolla nähdessäni olin nähnyt siellä rautaa joka odotti asennusta, joten tänäänkin vilistin keskustaan. Asenteluun ei kauan mennyt; skriptini alkavat vihdoin olla jonkinlaisessa kuosissa. Samalla leikin toimistonhengetärtä hakemalla postit ja siivoamalla työpöytääni kaaoksesta.
Toimistolla ei ollut ketään muuta, mikä oli jotenkin työteholle huono juttu. Niinpä palasin vielä loppupäiväksi kotiin, jotta edes jotain saisin aikaan. Mutta aika laiska päivä tämä kyllä oli. Tainalla alkoi jo joululoma, minun pitäisi vielä huominen jotenkin jaksaa.
Keskiviikko, 23.12. 2020
Päivän aikomus: Jos kirjoittaisi vaikka monta roolipelisessiota
Viimeinen työpäivä oli lähinnä tekemisen keksimistä: mitään isoa proggista ei tehnyt mieli aloittaa, ja suurin osa pienistä jutuista oli jo tehty. Pian kolmen jälkeen luovutin, ja lähdin ulos. Valkea joulu oli meiningistä kaukana: taivaalta tuli vettä ja pihalla oli pimeää.
Sittenkin, loma oli erittäin tervetullut. Se saisi omasta puolestani jatkua vaikka helmikuuhun saakka. Korkkasin jouluvideopelin (Dishonored: Death of the Outsider) ja kävin Tainan kanssa viemässä joululahjoja sekä ostamassa vielä puuttuvia jouluruokia.
Jouluaatto, 24.12. 2020
Päivän supervoima: Semblance, joka melkein tekee Dishonoredista Hitmanin
Riisipuuroa, laatikoita, mätiä, sienisalaattia, rosollia, vaikka mitä. Jouluaatto tuntui olevan nonsop-ahmimista, kuten monesti käy. Vierailimme Tainan vanhempien luona, maskit päällä ja kaukana toisistamme pysytellen, ja sittenkin vähän huolestuttavan ja sääntöjä rikkovan tuntuisesti. Ruuan lisäksi ohjelmassa oli lähinnä Dishonored: Death of the Outsider -pelaamista. Tuntuu vähän haikealta, koska ilmeisesti tämä nerokas pelisarja ei tämän pelin jälkeen enää jatku.
Ulkomaailmassa Great Brexitia ja EU pääsivät viimein jonkinlaiseen sopuun. En tiennyt, mitä tämä lopulta tarkoittaa, mutta ilmeisesti joskus tulevaisuudessa britteihin voisi vielä matkustaakin. Ihan hyväksyttävä lopputulos, varmaan parasta mihin Britannian tulehtunut poliittinen järjestelmä pystyi.
Joulupyhät, 25.-26.12. 2020
Ajankohdan joulukriisi: Portviinin kaatuminen valkoiselle sohvapäällykselle. Juuri tällainen asia ajaa kunnolla joulustressatut ihmiset osastolle. Onneksi kotona ei ole joulustressattu kovin pahasti ja osastolta vältyttiin.
Ulkona satoi lunta, joka ei pysynyt maassa. Sisällä pelailin Dishonoredia ja rakentelin lisää 3D-malleja peliä varten. Jääkaapissa oleva ruokavuori ei tuntunut merkittävästi pienenevän, vaikka söimme sitä pois, välillä Heikinkin avulla.
Olisi ollut tarpeen jotain liikuntaakin harrastaa, mutta ulkona keli oli kauhea ja kiipeilypaikat olivat sekä kiinni että koronariski. Niinpä vain istuin koneen ääressä ja pyöritin silmiäni Travellerin alussuunnittelulle. Erityisesti huvitti eräs versio Fat Trader -alustyypistä, jonka konehuoneeseen pääsi vain rahtiruuman kautta, joten ruuman ollessa täynnä kontteja konemestarilla ei ollut mitään keinoa poistua työpisteeltään. Kunnon neuvostohenkinen alussuunnittelu.
Sunnuntai, 27.12. 2020
Päivän huokailu: Pitäisi tehdä romaanikäsiksen tekstiin lukuisten pienten kerjausten lisäksi pari hieman suurempaa muutosta, jotka muuttaisivat kahden jo nyt hyvin toimivan kohtauksen rakennetta. Kuitenkin tarinan kokonaislogiikka vaatii niitä. Huomaisikohan kukaan jos vaan jättäisin tämän hataraksi?
Jouluruokaa oli vieläkin vähän jäljellä, mutta aloimme jo diversoida ruokavalioitamme arkiruuan suuntaan. Samalla ryhdyin myös tekemään melkein-viimeistä editointikierrosta romaanikäsikselleni.
Luxemburgista Suomeen saapuneen Velman karanteeni sukulaisten luona oli päättynyt, joten kävimme alkuillasta noutamaan hänet meille majoitukseen. Saman tien hyödynsimme hänen Amazon Prime -tilaustaan ja katsoimme Expansen uusimman kauden pari ekaa jaksoa. Kyllä se on vaan edelleen hienoa.
Maanantai, 28.12. 2020
Päivän ärsyyntyminen: Toimimaton äänentoisto, taas.
Lähdimme kauppaan ostamaan ruokaa, ja palasimme vohveliraudan kanssa. Hieman kummallista, mutta mikäs siinä. Ennen vohveleita etäpelasimme Travelleria. Peli oli vähän epätasainen ja hankala, ja toivon mukaan tämä on vain kampanjan alkuvaikeutta. Etäpelaamisen rajoitukset tuntuvat kyllä tässä selkeästi. Alkaa tämä pandemiavuosi olla niin nähty jo.
Pelin jälkeen tehtiin hirmuiset määrät vohveleita. Vohvelirauta oli paljon vaikeampi käyttää kuin kuvittelin, tai sitten olimme vaan huonoja. Vohvelien voimin katsoimme kaksi jaksoa lisää Expansea. Nyt voimmekin sitten alkaa seurata niitä sitä tahtia kun niitä ilmestyy.
Tiistai, 29.12. 2020
Päivän katastrofielokuvat: Snowmageddon! Ice Apocalypse! Menace de Glace! Tornade de Glace! Piège de Glace! Alerte: Piège de Glace! Apocalypse de Glace! Amazon Prime on jostain syystä panostanut oikein urakalla kylmiin katastrofeihin.
Ulkona oli tullut lunta, joten teimme pitkän kävelylenkin. Luultavasti tämä oli talven ainoa luminen päivä, joten siitä piti ottaa kaikki irti. Sen jälkeen ohjelmassa oli lisää vohveleita sekä elokuvia. Valitettavasti kaikki jääkatastrofeista kertovat elokuvat olivat vain ranskankielisellä dubbauksella ja ilman tekstejä, joten piti tyytyä Independence Day kakkoseen. Se oli about niin hyvä kuin saattoi odottaakin.
Keskiviikko, 30.12. 2020
Päivän sääraportti: Lumi poistui yhtä äkkiä kun oli tullutkin
Vihdoin sain omaan peliini liittyvän piirrosongelman ratkaistua, ja Azanurin seuraava jakso nytkähti eteenpäin. Muuten 2020 jatkoi antamistaan: uudenvuodenkokoontuminen muuttui pandemiaturvallisemmaksi kun pari osallistujaa raportoi skippaamisesta kurkkukivun vuoksi, ja liesi päätti lakata toimimasta. Se pitää varmaan vaihtaa, ja samalla voisi oikeastaan uusia koko keittiön. Remontointi on ajatuksena ällöttävä. Pitää varmaan etsiä palvelu, jolle voi kaataa kasan rahaa ja saada tuloksena kokonaan uuden keittiön. Kai tällaisia on olemassa?
Uudenvuodenaatto, 31.12. 2020
Päivän haaste: Skumppapullon avaaminen oikeaoppisesti. Lopulta se onnistui ilman että kukaan sai edes korkista silmään.
Uudenvuodenjuhlat kutistuivat koronaturvalliseen kokoon kun odotettujen läsnäolioiden määrä putosi kuudesta neljään. Uusivuosi on yleensä ollut minulle niitä harvoja tilaisuuksia, joissa oikeasti olen ihmisten ilmoilla kaverieni kanssa (muut taitavat olla Ropecon ja tanssibileet) ja oli yllättävän murheellista viettää se vain tosi pienellä porukalla. Mutta 2020 jne.
Illan ohjelmassa oli lähinnä korttipelejä. Kodoma osoittautui oikein hauskaksi ja vähemmän monimutkaiseksi kuin olin pelännyt, ja Guillotine oli samanlainane kansansuosikki kuin aina. Keskiyön lähestyessä siirryimme parvekkeelle katselemaan sumua, jonka takana ilmeisesti oli ilotulitusta.
2020, paska vuosi, good riddance. Toiveikkaasti odotan, että 2021 olisi parempi.
