Marraskuu 2020: Tavallista tykinruokaa
Maanantai, 2.11. 2020
Päivän tarinaidea: Maagista realismia ja lintuja. Ei minun vaan Tainan.
Olo oli hieman kipeä, mutta päivä oli aivan täynnä palavereita, joita ei oikein voinut perua tai siirtää. Niinpä puolikuntoisena kituutin työpäivän läpi. Lämpöä ei kuitenkaan ollut, olo oli vain jotenkin tukkoinen.
Marraskuuta paetakseni aloitin uuden Charles Strossin kirjan. Dead Lies Dreaming tuntui ainakin aluksi vähän koheltavalta ja makuuni liiaksi nupit kaakossa aloittavalta. Saa nähdä tasoittuuko tämä yhtään miellyttävämmäksi. Sinänsä edellisten kirjojen jäljiltä moinen on kyllä looginen seuraus, mutta huomaan silti pitäväni siitä, että tarinoiden pohjanormaali on vähän vähemmän äärimmäinen.
Tiistai, 3.11. 2020
Päivän juoma: Rommi
Olo oli parempi kuin eilen, joten tein ihan täyden työpäivän. Olisin halunnut mennä boulderoimaan, mutta illalle oli jo ohjelmaa. Pitkän tauon jälkeen pelasimme viimein Xibalban 29. jakson. Se oli nopeasti etenevä toimintajännäri, selvästi Hitman-pelaamiseni inspiroima tarina, jossa pelaajahahmot suorittivat hiljaisen kaappauksen nukkuvan kaivosleirin keskeltä. Peli ei teemallisesti ollut mitenkään erikoinen, mutta se kulki todella hyvin ja oli miellyttävän reilu.
Pelin jälkeen koetin vetäytyä nukkumaan ja olla ajattelematta Yhdysvaltain vaaleja. Ei niiden tulos kuitenkaan olisi aamulla vielä selvillä.
Keskiviikko, 4.11. 2020
Päivän äänestystulos: Oregon laillisti pienten heroiinimäärien hallussapidon ja käytön. Fuck you, War on Drugs.
Järjettömän varhain nousin vuoteesta katsomaan vaalituloksia. Ne olivat todella huolestuttavat. Bidenin johtomarginaali näytti mitättömältä, Trump oli kirimässä kaikissa olennaisissa paikoissa, ja vaikka tuloksia joutuikin vielä odottamaan, ahdistus alkoi kuristaa minua. Näissä fiiliksissä oli hyvä käydä sairaalassa jälkikontrollissa. Kokemus oli vähän tympeä - odotettua hitaampi paraneminen, yadda yadda - ja sen jälkeen töihin tarttuminen oli vaikeaa, kun keskittymistä häiritsi edelleen käynnissä oleva Donald The Ender Of Civilizationsin pyrkimys gringojen valtaistuimelle.
Sain jotain töitä sentään tehtyä, ja päivän lopussa vaalitilannekin oli hieman selkeytynyt. Ehkä tästä kuitenkin Bidenin presidenttikausi tulee, vaikkei niin vahva kuin olin haaveillut. Mutta pienikin hyvä uutinen oli tässä vaiheessa tervetullut.
Torstai, 5.11. 2020
Päivän löytö: Amazon Web Servicesissä on sittenkin jonkinlainen lokipalvelu. Se ei kyllä ole kovin hyvä.
Viikon laiskottelun jälkeen kiipeily ei ollut kovin vahvaa, mutta ei nyt ihan huonoakaan. Pääsin yhden 6a+:n reitin joka aiemmin oli tuottanut vaikeuksia, ja kamppailin kelvollisesti parin 6b:n kanssa. Kiipeilyn jälkeen Mike vielä ruokki minut ja Tainan. Jumitimme Casa Pohjolassa katselemassa hassuja koiria ja puhumassa roolipeleistä sekä opetusjutuista.
Ameriikan ihmemaan vaali porskutti paikallaan, mutta sain suurta tyydytystä siitä, miten Trump tuntui olevan romahtamassa turhautumiseen. Nyt saa oranssi mies jotain makua siitä, miltä muusta maailmasta on tuntunut viimeiset neljä vuotta.
Viikonloppu, 6.-8.11. 2020
Ajankohdan huvitus: Trumpin jatkohaaveiden loppuromahdus
Sain puskettua eteenpäin ikuisuuden paikallaan jumittanutta projektia. Sitten pakenin viikonlopun viettoon, kun Mikko ja Suvi ilmestyivät meille viettämään Suvin syntymäpäivää. Ohjelmassa oli herkkujen syömistä ja Nemesiksen pelaamista. Kuten aiemminkin, Nemesis oli mainio peli. Voitimme avaruuden irviöt nipin napin, ja menetimme puolet miehistöstämme vaikka pelasimme helpoimmalla vaikeusasteella. Toki meillä tuntui jatkuvasti olevan pirun huono tuuri ja täysikasvuisia muukalaisia pönki esiin jokaisen oven takaa.
Pelaamisen lomassa luotiin myös hahmoja Savelan Traveller-kampanjaan, ihan klassisella "valitse hahmosi ura ja koeta selviytyä hengissä" -tekniikalla. Lopulta tällä tavoin syntyi hahmo, joka oli vähän siinä suunnassa mitä olin ajatellut, mutta muutamalla todella omituisella mutrulla. Saa nähdä, miten hahmo toimii jahka kampanja alkaa. Kävi ilmi, että oli jo olemassa 3D-malli aluksestamme, joten otin yhteyttä sen tekijään ja kysyin, voisiko hän lähettää sellaisen minulle -- ja hänhän lähetti! Se oli paljon parempi kuin mikään, minkä itse saisin aikaan, joten nyt minulle jäi mallinnettavaksi vain aluksen sisätilat.
Sunnuntaina tuli myös käytyä hieman ulkoilemassa Karon ja Idin kanssa jossain Vihdin metsissä. Oli aivan helvetillisen kylmää, ja pimeä tuli todella varhain. Hiton marraskuu. Mutta sentään gringojen presidentinvaali ratkesi tyydyttävällä tavalla. Hei hei Trump, ikävä ei tule.
Maanantai, 9.11. 2020
Päivän toiminto: Follow-Me
En päässyt ylös kovin varhain, ja päivä oli muutenkin aika väsynyt. Ulkona käväisin tuskin lainkaan, mitä nyt hieman pyöräilin ruokatunnin yhteydessä. Nakuttelin kasaan tulevan scifipelin aluksen 3D-mallia. Koska ilmeisesti vihaan itseäni, päätin referenssikuvien perusteella ettei aluksessa ole missään yhtään suoraa kulmaa, ja pyöristin kaiken. Sketchupilla pyöreiden asioiden tekeminen on hieman työläämpää kuin kulmikkaiden.
Tiistai, 10.11. 2020
Päivän saavutus: 6b+:n reitit alkavat vähitellen sujua
Työpäivän ensimmäinen puolikas, sitten boulderointia, sitten työpäivän toinen puolikas. Jälkimmäinen puolikas oli toki neljä tuntia kestänyt kurssi Amazon Web Servicesistä. Hyvää: kurssin vetäjä oli amerikkalaisella tavalla riittävän viihdyttävä pitääkseen minut hereillä, AWS-palvelut vaikuttivat tosi hyviltä. Huonoa: AWS syö maailman.
Amazonistahan en firmana pidä oikeastaan yhtään. Puljun täysin paskat toimintatavat kauppojen kuninkaana ovat pitäneet minut kaukana sen asiakkuudesta 10 vuotta, mutta pilvipalvelun suhteen se on ehkä vähemmän ongelmallinen? Tavallaan, mutta tavallaan ei. Näen raivoisan monopolistisen lähestymistavan tässäkin - Amazon tekee hyvin helpoksi alkaa käyttää sen palveluita, ja on houkuttelevaa siirtää kaikki toimintansa sen alle. Sen jälkeen se on kuten Google: kykenevä asettamaan de facto -standardeja ja kuristamaan ulkopuolisen toiminnan tai sanelemaan sille ehtoja. Puhumattakaan vallasta, joka sillä on omiin käyttäjiinsä.
Onneksi robottifirma ei ole täysin naimisissa AWS:in kanssa, eikä varmaan tälle tielle lähde. Ei ainakaan jos minä saan asiaan vaikuttaa.
Keskiviikko, 11.11. 2020
Päivän unohdus: Jotain budjettiakin olisi pitänyt tehdä
Vanha viholliseni virtsatieinfektio hyökkäsi taas puskista kimppuuni. Onneksi nykyään tunnistan sen oireet oitis ja tiedän täsmälleen mitä tehdä. Sain jopa samalle päivälle erikoislääkäriajan, joka kertoi, että leikkauksen jälkeen tämä ei ole yllättävää, ja määräsi minulle lääkityksen jonka pitäisi suojata minua kun kroppani palaa. Herää kysymys miksei sitä tehty automaattisesti leikkaukseni jälkeen, mutta mitäpä minä lääketieteestä tiedän.
Olo oli joka tapauksessa kauhea. Onneksi (?) vaiva oli iskenyt vasta iltapäivästä, niin sain työpäivän tehtyä. Kuitenkin kun selvisin illalla kotiin lääkäristä, olin aivan raato. Parasetamolin voimalla sain kuumeen niin alas, että piirrettyjen katsominen onnistui. Mutkikkaammista toiminnoista ei ollut toivoakaan.
Torstai, 12.11. 2020
Päivän huvitus: Paheksuin leffan hahmoja, jotka saivat ainoan hyvän olonsa huumeista, samalla kun itse sain ainoan hyvän oloni parasetamolista
Antibiootit eivät surmanneet tautia silmänräpäyksessä, joten päivä meni potiessa. Katsoin leffoja ja päädyin etäosallistumaan jopa yhteen työpalaveriin kun voimat riittivät.
Wolf of Wall Street oli hieno mutta epämiellyttävä elokuva. Siinä oli myös pari geografista järjettömyyttä, jotka huvittivat. Eurooppalaisena naureskelin amerikkalaisten idealle, että manner-Italiasta pitäisi ensin mennä veneellä jonkinlaisen myrskyisen meren yli Monacoon jotta voisi ajaa Sveitsiin. Sitten vilkaisin tositapahtumaa johon elokuva perustui, ja ilmeisesti kyseessä oli ollut purjehdus Sardiniasta, eikä Manner-Italiasta. Siinä sentään oli jotain järkeä..
Viikonloppu, 13.-15.11. 2020
Viikonlopun kitinä: Marraskuun harmaus syö halun tervehtyä
Perjantaikin kului vielä potemiseen. Lauantaina pääsin sentään ylös ja vähän uloskin, mutta kovin aktiivinen viikonloppu ei ollut. Enimmäkseen teimme Traveller-hahmoja ja kasailin aluksemme 3D-mallia. Iso peliporukka, pitkästä aikaa, ja jopa klassisesti heitetyt hahmot. Avaruusaluksen sisätilojen mallintaminen oli käsittämätöntä nysväystä, koskapa referenssikuvien mukaan aluksessamme ei ollut yhtään suoraa kulmaa ja design oli niin kovin taiteellista. DSS Lovecraftian Nightmare, valmiina lähtöön.
Maanantai, 16.11. 2020
Päivän näkymä ikkunasta: Silmänkantamattomiin jatkuva harmaa valli
Sairaus oli ohi, marraskuu ei. Sängystä nouseminen oli aivan tuskaa vuodenajan vuoksi, eikä auringosta näkynyt koko kuuden tunnin valoisana aikana pilkahdustakaan. Pakotin itseni ulos kävelemään vähän, ja sain kyllä töitäkin tehtyä, mutta mikään suuren työtehon päivä ei kyseessä ollut. Sen sijaan testasin uudestaan palaveriin osallistumista pelkän puhelimen ja korvanapin avulla. Tämä voisi olla ratkaisu palaveripuutumukseen: lähden vaan aina meettien ajaksi kävelylle.
Töiden jälkeen jatkoin Traveller-kampanjan avaruusaluksen 3D-mallin väsäämistä. Aluksesta tulee melkoisen yliampuva.
Tiistai, 17.11. 2020
Päivän kateus: Jos asuisin Norjassa, voisin kiivetä vuorelle jopa marraskuussa
Huolimatta väsyneestä heräämisestä ja vähän hankalasta yöstä sain tehtyä ihan hyödyllisen ja pitkän työpäivän. Ehdin jopa ruokatunnilla käydä kävelemässä. Se olikin päivän ainoa liikunta, koska kun lopetin työt, oli ulkona niin pimeää ja sateista, etten saanut itseäni raahattua boulderillekaan.
Traveller-pelivalmisteluja tehtiin taas. Haluan omiinkin peleihini näin tuotteliaita pelaajia. Ehkä vaan en osaa pelinjohtajana motivoida ihmisiä oikein, tai ehkä vaan värvään aina pelaajia, joilla on krooninen lusikkapula. Tai sitten luddiitin tapani ja kontrollifriikkiyteni estävät jaetun sisällöntuottamisen.
Keskiviikko, 18.11. 2020
Päivän askartelu: Avaruusaluksen voimansyötön valvontatyökalu Google Sheetsillä
Töissä hallinnollisia hommia ja kivireen puskemista ylämäkeen. Kun työpäivä oli ohi, sain jotenkin itseni potkittua ulos ovesta pitkälle kävelylle. Polut Haagan ja Konalan välisessä villissä erämaassa olivat valaisemattomia, ja pimeässä oli oikeastaan hauska kävellä. Toki valoisassa olisi vielä hauskempi.
Marraskuussa oli taas kestämistä. Plussatuntien ansiosta minulla olisi kolme lomapäivää, pitäisiköhän niitä koettaa käyttää pois? Ja mitenkähän helvetissä sitä selviää oletettavasti lumettoman talven yli, kun eteläänkään ei tule paettua?
Torstai, 19.11. 2020
Päivän hämmennys: Eihän konsulttitoimisto, jonka kanssa asioin, koeta lähettää asiakirjojaan pelkästään paperilla?
Intoa käydä kiipeilemässä ei ollut, mutta järki sanoi että pakko oli jotenkin liikkuakin. Seinällä meno oli aneemista. Sittenkin, sainpa edes vähän ravisteltua kropastani letargiaa pois.
Uutisten mukaan Rudy Giuliani oli sulamassa, ja kotipuolessa koronarajoituksia oli tulossa lisää. Jälkimmäiset ovat harmillisia, vaikka henkilökohtaisesti ne tuskin minua koskevat. Toki jos Uusimaa menee taas eristettäväksi, on vaikea käydä katsomassa tovereita Turussa niinkuin olin vähän kaavaillut.
Viikonloppu, 20.-22.11. 2020
Ajankohdan haave: Voisinpa vaan roolipelata, kiipeillä, ja väsätä 3D-malleja. Maksaisikohabn joku näistä jotain?
Perjantai muuttui töiden jälkeen Traveller-kampanjan 3D-mallien väsäämiseksi. HeroForgessa oli käynnistynyt alennusmyynti, joten innostuin ostamaan virtuaalifiguja pelaajahahmoista, ja heittämään niitä avaruusaluksen malleihin. Sama meno jatkui lauantaina, ja tuloksena oli nokkelia kuvia. Aluksemme on kuin maailman pienin ruotsinlaiva, ja sen valaistus on käsittämätöntä.
Lauantai-iltana koitti Suomen luolaseuran 10-vuotistapahtuma. Valitettavasti tämä oli vaan virtuaalinen kokous, eikä kaavailtu juhlallinen illallinen jossain kalliissa paikassa, mutta yhtä kaikki paikalla oli melkoinen osa kotimaista luolaskeneä. Syyskokous nuijittiin läpi tutulla tehokkuudella, ja sen jälkeen puettiin ykköset ylle ja kohoteltiin maljoja. Luolatietokilpailussa osoitin tietämättömyyteni, ja päädyin juomaan enemmän kuin kenties oli hyväksi. Ihan käsittämätöntä, että maan ihan oikea luolaskene on jo kymmenen vuoden ikäinen.
Sunnuntaina koitti rangaistus edellispäivän juhlimisesta, kun aamulla tuntui krapulaiselta. Juotuani nestettä ja syötyäni sokeria uskalsin lähteä kiipeilemään Balazsin kanssa. Kiipeilymme oli vähän noloa - minä olin voimaton, Balazs epäskarppi - mutta tuli sentään vähän liikuttua.
Lyhyen yöunen vuoksi painuin torkuille selvittyäni seinältä kotiin. En kuitenkaan voinut jäädä talviuneen loppuvuodeksi, sillä olimme sopineet päivälle Azanur-pelin. Dwarf Fortress vs. Endless Legend -ropekampanja on päässyt aika hyvään vauhtiin, ja tämän päivän peli oli alun äänivaikeuksien jälkeen oikein mainio. Kääpiöiden taitava tutkimusryhmä selättää vaikeudet ja kohtaa pelottomasti vieraita kulttuureja. Tällaista uusien asioiden löytämiseen keskittyvää peliä on jotenkin hirveän hauska pelauttaa, etenkin kun Endless Legendin maailma on niin kummallinen ja poikkeaa perusfantsusta hienosti.
Illalla Karokin pistäytyi käymässä matkallaan Lahdesta Turkuun. Juoruilimme ja söimme linssikeittoa. Tämäkin ilta uhkasi venyä myöhäiseen yöhön, mutta onneksi olin niin väsynyt, että kaaduin petiin ihmisten aikoihin.
Maanantai, 23.11. 2020
Päivän musiikki: Celestial Aeon Project
Töitä olisi ollut melkoisesti, mutta itseni motivoiminen niiden kimppuun oli kuin tervanjuontia. Toimistolla tämä olisi saattanut onnistua hieman paremmin, mutta en tahtonut lähteä pyöräilemään pimeässä tihkusateen läpi. Niinpä tein kotona mitä kykenin.
Kun työnteko alkoi maistua aivan kestämättömältä puulta, kokeilin käydä ulkona, mutta sää oli siinä määrin lannistava, etten siellä viihtynyt. Haluaisin vain roolipelata tai kiipeillä. Kolme lomapäivää kirjanpidossa houkuttelevat minua, mutta seuraavaan pariin viikkoon en varmaan voi niitä pitää. Niinpä pitää vain illat piirrellä 3D-malleja ja suunnitella pelijuttuja.
Tiistai, 24.11. 2020
Päivän mitä-helvettiä: Mongoose Travellerin varusteluettelon TL 12 -köysi: 10 metriä pituutta, 2 kg massaa, kestävyys 500 kg. Daren kaapissa oleva luolaköysi: 25 metriä pituutta, 1.5 kg massaa, kestävyys 2700 kg. Tulevaisuus on tosiaan synkkä jos siellä pitää pärjätä moisten pellekamojen kanssa.
Nukuin ennätyshuonosti ja näin jatkuvasti ahdistavia työpainajaisia, jotka seurasivat minua sydänyön pimeyteen. Makasin valveilla petissäni täysin vakuuttuneena siitä, että robottifirma menisi huomenna nurin, joutuisin työttömäksi ikuiseksi ajaksi ja yleensäkin elämäni romahtaisi. Mitään oikeaa syytähän tälle kammolle ei ollut, paitsi ehkä se että olin tehnyt hommia hieman laiskasti viime päivinä.
Seitsemältä nousin sijaltani ja aloin puskea kokoon materiaalia tänään aloittavaa konsulttia varten. Puoli kymmenen aikaan pidettiin sitten konsultin proggiksen avauspalaveri, ja sen jälkeen alkoi kohtalaisen iso operaatio, jota olimme koettaneet saada käyntiin jo keväästä. Onneksi konsultti oli pätevä tyyppi, ja asiat alkoivat heti edetä.
Ahdistus enimmäkseen väistyi, ja jäljelle jäi vain kipuilu marraskuusta. Tainalla taas oli ollut aivan hirveä työpäivä, ja terapoin häntä parhaan taitoni mukaan. Opetusala on kyllä viheliäisen oloinen ympäristö, ja samalta kuulostavat myös tiedemaailma sekä siivoustyö -- nämä ovat lähimmät kontaktini muihin oikeisiin hommiin. Olen kai aateekoo-osaamisineni todella onnekas, koska satunnaisesta ahdistavuudesta huolimatta en tosiaankaan vihaa työtäni.
Keskiviikko, 25.11. 2020
Päivän ei-vielä-huoli: Koronan saamisen mahdollisuus
Pimeän aikaan Taina lähti töihin ja minä jäin etätöihin. Puolta tuntia myöhemmin ovi kävi ja Taina palasi. Eräällä oppilaalla oli todettu koronaa, joten Taina oli määrättty karanteeniin. Vaikkei perheenjäsenen karanteeni olekaan transitiivinen suhde, totesin että tämä tarkoitti, että minun oli varmaan parasta myös pysyä karanteenissa. Tämä tarkoitti, että kiipeileminen pitäisi jättää tältä viikolta väliin, ja viikonlopuksi kaavailtu reissu Turkuun oli peruttava. Toisaalta, nyt etätyön tekeminen oli hauskempaa kun turhautumisen iskiessä saattoi käydä toisessa työhuoneessa tankkaamassa halauksia ja suukkoja.
Töiden loputtua huomasin, että Netflixiin oli ilmestynyt S. Craig Zahlerin Dragged Across Concrete. Zahler on hyvin kiinnostava ohjaaja: hänen arvomaailmansa on tiukasti oikealla, eikä hän salaile lainkaan sitä, missä hänen sympatiansa ovat. Vaikka hänen hahmonsa ovatkin helposti yksinkertaisesti epämiellyttäviä, ei hän tunnu kuvittelevan, että maailma on yksinkertainen. DAC:issa näkyi sosiaalisten ansojen epätoivo ja jonkinlainen ymmärrys siitä, että tietyllä tavalla myös pelottavat mustat katurikolliset ovat olosuhteidensa uhreja, eivät vaarallisia ali-ihmisiä - ja että valkoihoiset päähenkilöt olivat samalla tavoin omien olosuhteidensa uhreja. Leffan ohjaus ja kameratyö oli myös kiireetöntä ja tasaista, ja hyperkineettisen toimintaleffan aikana en voi kuin arvostaa elokuvaa, joka keskittyy rakentamaan jännitystä näin pieteetillä.
Torstai, 26.11. 2020
Päivän oikeutus: Näköjään puppet + LDAP, johon itse törmäsin, on ongelmallinen asiantuntijakonsultillemmekin
Yhteinen etätyö on oikeastaan hauskempaa kuin yksin tehtävä etätyö. Tässä toki kaksi erillistä työhuonetta auttaa kummasti. En tiedä, miten asiat sujuisivat jos meillä olisi vain kaksio, saati sitten ahdas yksiö.
Muuten marraskuinen torstai oli tavanomainen: töitä, hieman ulkoilua, illalla peliasioiden säätämistä. Traveller-kampanjamme on menossa visuaalinen ilme edellä, mikä on oikeastaan tosi hauskaa.
Perjantai, 27.11. 2020
Päivän luento: Konenäkö ja pahvi
Erittäin hyödyllinen how-to: miten HeroForgesta ostettu 3D-malli saadaan SketchUpiin. Tarvittavat työvälineet: SketchUp, Autodesk Meshmixer, mahdollisesti SketchUpiin laajennus, joka sallii STL-tiedostojen tuonnin. Suositeltava SketchUp-laajennus on myös Material Replacer, joka mahdollistaa yhden värin vaihtamisen toiseen helposti.
Lopputuloksena syntyy vaikkapa Traveller-hahmoporukkamme kaltaisia tyyppejä.
Viikonloppu, 28.-29.11. 2020
Ajankohdan haeskelu: Sopivan kasari tv-sarjan alkumusa, joka ei kuitenkaan olisi kasaritvsarjan (tai minkään muunkaan tv-sarjan) alkumusa
Koronkaranteeni piti enimmäkseen kotona, tai ainakin poissa kiipeilemästä. Niinpä liikunnaksi sai riittää käveleminen ja otelaudassa roikkuminen. Mitään oireita mistään taudista ei onneksi vieläkään ollut.
Valtaosa oikeasta energiasta kului pelijuttujen hoitamiseen. Heroforgen alennusmyynnin viimeiset hetket saivat ostamaan kauheat määrät virtuaalifiguja ja maalaamaan niitä, sekä sijoittamaan niitä animaatiovideoon. Jossain vaiheessa sekä 3d-mallinnuksen että videoeditoinnin taidot ovat kohonneet ihan kelvollisiksi. Kuitenkin SketchUp alkoi työkaluna vähän natista liitoksistaan - 80 megatavun malli jaksoi juuri ja juuri pyöriä animoituna, eikä valaistuksen renderöinti ollut mitenkään mahdollista. Pitäisiköhän tässä opetella jotain toista ohjemistoa?
Koetin vilkaista Blenderiä, mutta sen käyttöliittymä oli jotenkin hämmästyttävän epäintuitiivinen, ainakin kun on tottunut SketchUpin tapaan toimia. Lisäksi helppoa migraatiopolkua malleille yhdestä toiseen ei ollut. Olisikohan tähän jotain kurssin tapaista?
Maanantai, 30.11. 2020
Päivän tunne: Henkinen marraskuu jatkuu tammikuun loppuun saakka
Viimeinen päivä koronaeristystä - ei niin, että se olisi paljon missään tuntunut. Töitä, marraskuun kiroilua, ulos menemisestä kieltäytymistä. Loppuvuoden pimeys oli jyrännyt mielentilan, maassa käynyt lumi suli pois, päivä lyhenee tästä vielä kolme viikkoa, eikä tiedossa ole edes pakoa etelään saamaan valoterapiaa. Mahdottoman raskaalta näyttää elämä.
Olin koko päivän kärttyisä ja pahantuulinen, ja illalla koetin keskittyä peliasioihin. Samalla ajattelin kasvattaa robottifirman LDAP-palvelimen levyä. Huomasin, että kone oli ollut päällä yhtäjaksoisesti jo ajalta ennen talooni saapumista. Päivityksen yhteydessä boottasin sen -- ja LDAP ei enää herännytkään henkiin.
Seurasi puolitoista tuntia paniikinomaista säntäilyä. Yllättäen LDAP on kaikkien järjestelmiemme looginen perusta, ja jos se failaa, alkaa kaikki muukin kaatua. Ennen saapumistani töihin joku oli vähän viritellyt konfiguraatiotiedostoja, mutta onneksi löysin niissä olleet viat, sain ne korjattua, ja potkaisin systeemin takaisin päälle. Sitten olo oli viskipaukun tarpeessa oleva. I'm getting too old for this shit.
