Lokakuu 2019: Kierot juonet
Tiistai, 1.10. 2019
Päivän viihde: Good Placen kakkoskauden alku. Edelleen mainio.
Eilisen maratonityöpäivän jälkeen ei suinkaan ollut aikaa levätä. Aamupäivän selvittelin muutoksen aiheuttamia ongelmia, iltapäivä kului suunnittelutyön parissa. Sitten raahauduin vielä salillekin. Kuukauden tauon jälkeen rauta nousi vähän heikosti, mutta sentään jotenkuten.
Syksy on täällä, ja sen pitäisi tuoda mukanaan kirjoittamisvire. Saa nähdä nyt. Muka-inspiraatioksi katsomani Terminator: Genisys ei ainakaan tähän tarkoitukseen toiminut. Jossain tämän leffan sisällä oli ihan hyvä idea, mutta käytännön juonenkuljetus oli aivan skeidaa ja ohjaus täysin hengetöntä. Hetkeäkään ei pelottanut, jännittänyt, innostanut tai oikeastaan tuntunut mitään muuta kuin etäistä uteliaisuutta siitä, tekevätköhän nämä nyt tällä jotain kiintoisaa. Eivät oikein tehneet.
Keskiviikko, 2.10. 2019
Päivän fiilis: Syysmasennusta enteilevä
Sairaus oli periaatteessa ohi, mutta kurkku tunntui edelleen hassulta ja salikeikka oli kipeyttänyt raajat. En kuitenkaan antanut näiden lihan heikkouksien estää työntekoa tai pyöräilyä.
Jatkoin reititinsäädön parissa ja hämmästelin löytämieni kiinteiden kovakoodauksien määrää. Siviilissä huomasin, että pankkitilille oli taas päässyt kertymään kohtalaisesti rahaa. Näillä pitäisi varmaan tehdä jotain järkevämpää kuin makuuttaa tilillä, mutta mitä? Sijoittaa en osaa, eikä noilla asuntolainastakaan saa maksettua pois kuin pari prosenttia. Jos robottifirma myisi osuuksia, ostaisin varmaan niitä.
Torstai, 3.10. 2019
Päivän huvitus: Koti on totuttanut niin hyvään, että kotimaan hotellit eivät pysty vastaamaan sitä ylellisyyksissä. Näköalamme on parempi kuin mistään.
Syysmasennus on tosiaan ottanut varaslähdön. Töissä oli väsynyttä ja kurkkukin hieman tukkoinen, kotiin raahauduin alakuloisena. Ei minulla tähän mitään erityistä syytä ollut, maailmantuska vain juoksi kiinni pimeässä, koleassa ja sateisessa kelissä. Kotona koetin paeta viddepeleihin, mutta minua distraktoitiin kaikkeen muuhun. Muut asiat vaan olivat lähinnä harmittavia. Kiinnostaisi: olla jossain lämpimällä merellä sukeltamassa. Ei kiinnostaisi: istua pohjoisnavan etelänurkalla ja herätä joka aamu ennene auringonnousua.
Viikonloppu, 4.-6.10. 2019
Ajankohdan populaariviihde: Eka Pirates of the Caribbean -leffa. On se vaan hyvä.
Vihdoin ja viimein sain poistettua riskilistalta tekstin "a failure here could enable an attacker take over our entire fleet of robots." Se kelpasi minulle oikein hyvin päivän saavutukseksi ja oikeutti loppuillan Dishonored 2:n pelaamista.
Lauantaina kiipeiltiin. Sormivoimien puute esti sankariteot: muuten olisin ehkä jaksanutkin kiipiä lisää, mutta normaali treeniohjelmani ei vahvista sormia ollenkaan riittävästi. Kotona on otelauta, miksen käytä sitä? Kiipimisen jälkeen kävimme Tiemuksen ja Jannikan luona pelaamassa Lords of Waterdeep -lautapeliä. Forgotten Realmsin D&D-maailmaan sijoittuva peli ei ollut hullumpi, mutta jäin itse kyllä kaipaamaan aitoa D&D:n ylilyövyyttä. Ei dunkarin tarvitse olla vitsi, mutta sen tarvitsisi olla räväkkä ja elämää suurempi. Joku "perusta kauppiaiden kilta" on laimein keikka seikkailijoille ikinä.
Sunnuntaista uhkasi tulla laiskottelupäivä, mutta Velma oli lähdössä ulkoiluttamaan kaverin penskoja Torholassa, ja jotenkin päädyimme mukaan sinne. Ulkona oli kylmää, luolassa lämmintä, ja kuten aina, paikalla kävi paljon muitakin ihmisiä joista useimmat eivät uskaltautuneet pohjalle asti. Toisaalta, sulamisvedet ovat laajentaneet luolan alaosia niin paljn, ettei reitti kellariin ole enää lainkaan ilmeinen.
Maanantai, 7.10. 2019
Päivän viisastelu: "Looks like you brought a sword into a crowbar beatdown."
Tajusin töissä perineeni järjestelmän, jonka Joku oli meille pystyttänyt vuosi pari sitten, jättänyt dokumentoimatta, ja häipynyt talosta. Muutaman tunnin penkomisen jälkeen aloin epäillä, että järjestelmä oli konffattu vähän tyhmästi, mutta en voinut tietää oliko käyttöönottajalla ollut jotain syvempiä ajatuksia valintojensa takana. Kun en itsekään kyseisen systeemin spesialisti ollut, oli vähän vaikeaa arvioida tätä.
Passikuvien ottamisen ja uuden passin tilaamisen jälkeen vilistin Malminkartanoon pelaamaan New Baddon -oneshottia. Pelasimme surkeita ex-rikollisia, jotka päättivät tehdä Vielä Yhden Keikan, itsemurhatehtävän tappaakseen kotiaan uhkaavan grynderin. Itsemurha-aspekti tehtävästä onnistui vain puoliksi: kaksi meistä selvisi elävänä ulos. Murhaaminen sujui paremmin. Oli hilpeää antaa vain asioiden eskaloitua ja vastata epäilevään katseeseen sorkkaraudalla.
Tiistai, 8.10. 2019
Päivän ärsytys: Leffateatterin kadonnut henkilökunta
Töissä keskittyminen oli hukassa ja ajatukset aivan muualla. Onneksi mitään arvokasta ei menetetty, koska päivä koostui lähinnä lyhyistä palavereista. Huolimatta distraktiosta onnistuin käymään kuntosalilla, ja sitten pyrittiin katsomaan elokuvaa.
Etukäteen olin toivonut Ad Astran pyrkivän olemaan kovaa scifiä, mutta melko nopeasti tajusin, että se olikin vain Ilmestyskirja. Nyt avaruudessa - psykedeelinen paha uni, jonka kosketus mihinkään todellisuuteen oli hatara. Hyväksyttyäni tämän pystyin nauttimaan elokuvasta sen omilla ehdoilla, ja kyllähän se näytti ja kuulosti hienolta. Vähän ärsytti kulunut "valkoisella miehellä on isäkompleksi" -kuvio, mutta minkäs teet.
Sitten, elokuvan loppukohtauksen alkaessa kuva jumittui paikalleen vaikka ääni jatkui. Yleisö koetti paikantaa henkilökuntaa korjaamaan asian, mutta koko teatteri oli kuin aavelaiva. Ehkä kymmenen tai viidentoista minuutin jälkeen kaikki luovuttivat, ja lähtivät kotiin. Perästä kuuluu, Flamingon Finnkino.
Kotimatkalla pohdin, mikä elokuvassa minua oli kokonaisuudessaan harmittanut. Jotenkin tuntuu siltä, että jos koetetaan tehdä Vakavaa Scifiä, on pakko olla jumissa olemassaolevan maailman avaruustutkimuksen ulkonäössä ja tuntumassa. Niinpä raketit näyttivät monivaiheisilta ja kemiallisilta, vaikka niillä saavutettiin matkustusaikoja jotka olivat aivan uskomattomia. Tavallaan tämä kyllä palveli elokuvaa, mutta sittenkin haluaisin joskus nähdä scifiä, joka ottaa inspiraatiota harvemmin nähdyistä avaruusmatkailuideoista. Missä ovat launch loopit tai muut jännittävämmät viritykset? Jos nyt leffassa matkustetaan Neptunukseen, kai sitten tekniikkakin saa näyttää vähän jännittävämmältä.
Keskiviikko, 9.10. 2019
Päivän näkemys: Sääntely- ja palkkaerot johtavat race-to-the-bottom -kapitalismiin. Kapitalismi johtaa matalaan koulutustasoon. Matala koulutustaso johtaa populismiin. Populismi johtaa diktatuuuriin.
Viimein sain selätettyä Kummallisen Järjestelmän siten, että se teki mitä tahdoin. Hieman rahtikulttikoodia skriptiini vielä jäi, mutta se voidaan hoitaa myöhemmin. Samalla kiristelin hampaitani firman tavalle ilmoittaa peruuntuvista palavereista vain tuntia tai paria aiemmin, silloinkin kun peruutus olisi kaiken järjen mukaan ollut tiedossa jo pitkään. Tämä vaikeuttaa suunnittelua huomattavasti.
Kotona olisi pitänyt tehdä vaikka mitä, mutta syksy ja lamaannus johtivat siihen, että sain vain pelattua Dishonoredia. Välillä erehdyin vilkaisemaan uutisia, ja ne saivat minut haluamaan vaan syvemmälle mielikuvitusmaailmaan.
Torstai, 10.10. 2019
Päivän markup-kieli: Velocity
Tehokkaan työpäivän jälkeen pomppasin Turkuun menevään junaan. Käytin junamatkan kirjoittamalla peliasioita ja kokoamalla kuvitusta. Turussa poimin vegewokista ruokaa ja painuin Karon luokse. Emme jaksanut raahautua Cosmiciin tai muutenkaan ihmisten ilmoille, piileksimme vain Nummen puutalossa ja puuhasimme sekavia.
Viikonloppu, 11.-13.10. 2019
Ajankohdan koeajo: Sähköpyörä. Hoo boy. Tahdon tällaisen. Hankkisin heti, jos pyöräkellariin vain jotenkin mahtuisi.
Tein etätyöpäivän Turusta käsin. Se koostui lähinnä powerpointin väsäämisestä ja virtuaalipalvelinalustan kanssa painimisesta. Sitten minä ja Karo ylipuhuimme Tainan liittymään seuraamme, joten saimme koolle aivan oikean possen illan lautapeliä varten. Mikko ja Suvi toivat paikalle Eldritch Horrorin, jossa sitten tappelimme viisi tuntia Yog-Sotothia vastaan. Emme lopulta ainakaan voittaneet, mutta pelaajien kunto loppui ennen kuin peli oli ohi.
Lauantaina palasin Helsinkiin, jossa pelattiin Vihreää kuulaa Afganistanin erämaassa. Hahmomme kohtasivat tienvarsiräjähteitä, raketinheittimiä ja Kalashnikoveja, ja selvisivät niistä hengissä vaikka välillä vähän huonolta näytti. Pelin jälkeen päädyimme kotona katsomaan elokuvaa. Alita: Battle Angel oli parempi kuin olin odottanut, ja sen räävitön viesti "embrace becoming a murder cyborg" tuntui sentään epätavalliselta.
Sunnuntaina palasin piiiitkän tauon jälkeen kirjoittamaan. Kirjoitin satakunta sanaa Näkymätöntä piiriä - aika vaatimattomat määrät, mutta sentään jotain. Melkoisia rakenteellisia muutoksia tarvitaan, ja niiden tekeminen vaatisi omistautumista, johon ei juuri nyt ole oikein aikaa eikä kierroksia.
Maanantai, 14.10. 2019
Päivän puute: Lukulaitteesta loppuvat kirjat
Reippaan viikonlopun jälkeen seurasi yllättävän tehokas työpäivä. Tiimissä aloitti uusi ihminen, palaverit olivat lyhyitä ja energisiä, omituiset ongelmat ratkottiin. Vasta kotona väsähdin, ja järkevien asioiden sijasta pelasin Dishonored 2:a kunnes yö koitti.
Tiistai, 15.10. 2019
Päivän eläin: 75-vuotias ruusukakadu, joka opetteli puhumaan ihmisensä äänellä saadakseen tämän koirat tottelemaan itseään
Jonkin asian osaaminen on varmalla pohjalla silloin, kun osaa siirtää osaamisensa eteenpäin. Tänään pääsin testaamaan, miten varmalla pohjalla robottifirman IT-konfiguraatiohallintaosaamiseni oli. Lopulta luultavasti sain siirrettyä taitojani uudelle helpdesk-ihmiselle, mutta välillä epätoivo oli iskeä.
Olin aikonut mennä salille, mutta olo oli jotenkin niin tukkoinen, että sen sijaan painuin kotiin lukemaan Bird Minds -kirjaa. Australian linnut ovat makeita. Sain myös pelattua Dishonored 2:n läpi. Peli pysyi loppuun saakka upeana. Sen jälkeen jatkoin Arkane-linjalla, ja tapailin hieman Preytä. Sen kankea liikkuminen ja jotenkin nykivä esitys tuntuivat jäykiltä Dishonored 2:n sulavuuden jälkeen, mutta toisaalta tässä juoni oli heti alusta alkaen persoonallisen ja jännittävän tuntuinen.
Keskiviikko, 16.10. 2019
Päivän epätoivon aiheuttaja: Ganeti 2.4.5
Kuten aina aiemminkin, kun uusi helpdesk-ihminen aloittaa työnsä, kaikki ongelmat jotka ilmenevät ovat täysin käsittämättömiä. Tämän päivän pulmat olivat aivan suunnattoman outoja, enkä edes itse osannut ratkaista niitä, saati sitten että helpdesk-ihminen olisi niille pärjännyt. Omallakin kentälläni oli hämärissä pulmissa tekemistä: koetin siirtää virtuaalikonetta alustalta toiselle, ja lopulta sain sen tilaan, jossa puolet uuden alustan järjestelmistä ilmoitti virtuaalikoneen olevan päällä ja toinen puoli väitti, että se ei ollut päällä. Tämän Schrödingerin virtuaalikoneen aaltkuvio ei suostunut romahtamaan siinäkään vaiheessa kun sain yhteyden virtuaalikoneeseen ja todistin, että se oli päällä.
Onneksi uusi virtuaalikonealusta on vain välivaihe, tai voisi järjen valo alkaa pahasti himmetä.
Torstai, 17.10. 2019
Päivän kv-politiikka: Puolen vuoden iteroinnin jälken britit ovat saaneet aikaan Brexit-diilin, joka on luultavasti huonompi kuin edellineen.
Päivä alkoi omituisilla ongelmilla, eikä koskaan vaihtanut vaihdetta. Inhottavinta oli, että vaikka ongelmat eivät ehkä olleetkaan superakuutteja ja muiden töitä estäviä, ne kiinnittyivät toisiinsa kuin pirunnyrkki, ja purkamisen aloittaminen oli hemmetin vaikeaa. Samaan aikaan yritykset perehdyttää uutta heldpdesk-ihmistä törmäilivät seinään, kun ongelmat joita ei olisi ollut hyödyllistä jakaa täyttivät oman aikatauluni ja ajatteluni.
Kotona järjestelin asioita viikonlppua varten, kirjoitin hieman, sekä luin Bird Mindsia. Haaveilin auringosta ja kesästä. Ulkoilman synkeys tuntui suoraan minua vastaan suunnatulta ilkeydeltä.
Viikonloppu, 18.-20.10. 2019
Ajankohdan musiikki: Kalevauva - Seksitön Jalasjärvi
Paiskittuani päivän etätöitä pakkasin puvun pussiin, ja koukkasin Turkuun. Sieltä lähdimme neljän hengen retkikunnalla kohti Jalasjärveä. Karo, Taina ja Velma olivat vain aikaissa vierailla Mirin luona, minulla oli toinenkin suunnitelma.
Selviydyimme Mirin ja Duncanin valloittamaan maataloon yhdentoista maissa. Meitä oli varoitettu kylmästä ja kauheasta majoituksesta, mutta mitä vielä: yläkerran vierashuone oli lämmin ja tilava. Kuitenkin meistä jokaisella oli omista syistään ollut aika rankka viikko, joten yö meni vaihtelevan huonosti erilaisten uniongelmien parissa. Onneksi seuraavana aamuna ei ollut kiire minnekään...
... paitsi minulla. Muut jäivät vielä nukkumaan, kun pakkasin kamani autoon ja ajoin vielä tunnin verran pohjoiseen Lapualle. Siellä ohjelmassa oli samaa kuin Lapualla yleensäkin, eli hautajaiset. Nämä eivät merkittävästi poikenneet aiemmista samanlaisista: en oikein jaksanut sukulaisiani, mutta onnistuin olemaan aiheuttamatta kohtausta. Ruoka oli kohtalaisen hyvää, vainaja ei noussut arkustaan, siunauksen hartaus meni pilalle kun Maikku huomautti, että kirkkotaulun Maria Magdala näytti aivan Juise Leskiseltä.
Kun muistelot oli muisteltu ja sosiaalisuusmittarini olivat tapissa, pakenin takaisin Jalasjärvelle. Jopa se tuntui sivistyksen tyyssijalta aiempien kokemusten jälkeen. Muilla oli ollut ulkoileva päivä. En yrittänyt lauantai-iltaan enää mitään aktiviteettia sovittaa; vilkaisin hieman Brexit-menoa, ja puistelin päätäni.
Sunnuntaina Duncan esitteli meille paikkoja. Vanha maatila oli kokoelma todella vaikuttavia rakennuksia - näin paikan potentiaalisena survivalistitukikohtana, larppitilana, keikkamestana, kiipeily- ja köysitoimintakeskuksena ja ties minä muuna. Olispa täällä luola, niin tästä paikasta voisi tehdä suomalaisen luolatoiminnan mekan. Ohessa ehdin itsekin vähän hengata Alli-muksun kanssa. Lapset eivät minua ihmeemmin kiinnosta, mutta Allilla oli aivan nerokkaita lastenkirjoja. Jos olisin itse keksinyt tämän idean, olisin varmaan paljon nykyistä menestyvämpi kirjailija.
Hyvää ruokaa, huonoja juttuja, erikoisia juustoja. Kotiinpaluun sää oli hirveä ja autossa soi Kalevauva. Pyyhimme Etelä-Pohjanmaata pois päästämme katsomalla Jurassic Worldin. Se oli kovin keskinkertainen.
Maanantai, 21.10. 2019
Päivän komento: qemu-img convert -f raw -O vmdk samba4.disk0_data samba4.vmdk
Yöllä päässä oli soinut Kalevauvan Juhannussimaa, aamulla raikasi hetkeen Panohanskat ja töihin kävellessäni soundiksi vaihtui Sorvin ääreen. Selvästi oli epäterveellistä kuunnella näiden renkutuksia niin paljon.
Töissä sain yhtäkkiä ratkaistua seuraavan ison haasteen, ja minulla oli nyt askeleet vanhalta virtuaalipalvelinalustalta uudelle. Aloin saman tien toteuttaa niitä, ja iltaan saakka säädin migraatioiden parissa. Aikomukseni palata kirjoittamisen pariin ei toteutunut ainakaan tänään.
Tiistai, 22.10. 2019
Päivän kiehunta: Ilmeisesti Windows ei lisää koneennimen päähän DNS-suffiksia jos nimessä on yksikin piste.
Jouduin painimaan Windowsin kanssa, ja kuten tavallista, päädyin inhoamaan sitä. Yksinkertaiset asiat toimivat toisin kuin oletin, ja korjaukset olivat monimutkaisia. Pirun winkku. Töiden jälkeen kävin salilla toipuakseni, mutta ilmeisesti treenini oli liian rankka, koska sen loputtua meinasin oksentaa. Kaksi viikkoa tekemättä mitään fyysistä kostautui. Sain juuri ja juuri raahauduttua kotiin. Siellä en kirjoittanut, taaskaan, vaan luin uudestaan Ménage à 3 -webbisarjakuvan. Yhteen pötköön luettuna sekä sarjakuvan vahvuudet että heikkoudet korostuivat: pitkittynyt loppu ja alun karmivuudet pistivät silmään enemmän, mutta toisaalta tarinan ihmissuhteet tuntuivat palkitsevammilta. Ei sarjakuvaa vieläkään voi eikä pidä ottaa minkäänlaisena ohjeena siitä, millainen on terve seksi- tai ihmissuhdekuvio.
Keskiviikko, 23.10. 2019
Päivän näyttelijä: Mike Moh
Rakas päiväkirja, tämän päivän selitykseni kysymkseen "miksen kirjoittanut" oli, että Taina ylipuhui minut elokuviin. Vuorossa oli Tarantinon Once Upon a Time... in Hollywood, ja kuten Tarantino-leffat yleensäkin, se toimi minulle todella hyvin. Se oli omituinen ja vähän päänpuistelua aiheuttava, mutta sitä katsoi todella mielellään. Tarantinomainen verkkaisuus ja jännitteiden rakentaminen on aivan omaa luokkaansa, tosin onneksi esim. Drew Goddard pääsee nykyään jo aika lähelle.
Torstai, 24.10. 2019
Päivän saavutus: Onnistunut päivitys migraation jälkeen
Ison projektin ekan osan päätyttyä keräilin lattialta pikkusilppua ja hämmästelin sen määrää. Koetin samalla priorisoida töitäni. IT-ihmeenä olen vahtimestari ja tehtäväni on estää taloa romahtamasta ympäriltä, mutta johto tahtoo vain seksikkäitä ja uusia robottijuttuja. Ei niin että minulla olisi mitään myötäsyntyistä tarvetta kuunnella mitä johto tahtoo, mutta olisi kiva jos omat toimet olisivat jotenkin linjassa muidenkin tavoitteiden kanssa, tai ainakin tukisivat niitä muutenkin kuin tosi alkeellisella tasolla. Toki technical debt on asia jota kertyy, myös infratasolla, ja työ sen paikkaamiseksi on arvokasta.
Olin jotenkin kireällä ja epäsosiaalisella tuulella, joten koetin käyttää illan puhumatta ihmisille. Se enimmäkseen onnistui. Katselin lukulistalla olevien kirjojen tilaa ja hankin uusia. Mikään ei ole niin ankeaa kuin paikallisjunassa väsyneenä huomata, että helppolukuinen kirja loppui juuri, ja tarjolla on vain Solzhenitsyniä. Kaikki kunnia Solzhenitsynille, ei siinä mitään, Ensimmäinen piiri on varsin mainio kirja kyllä, mutta ei sitä jaksa harmaana sydänsyksyn iltana kuormittaneen työpäivän jälkeen.
Perjantai, 25.10. 2019
Päivän uudissana: Aviorikosaalto
Perjantaiaamuna heräsin keskellä yötä, enkä oikein saanut enää unta. Tämä tuhosi päiväni. Jäin suosiolla etätöihin sillä ajatuksella, että kun väsymys juoksisi minut kiinni, voisin vain palata petiin. Petiin palaaminen ei kuitenkaan oikein tapahtunut. Koko päivä kului jonkinlaisessa tokkurassa ja aikaansaannokset olivat laihoja. Myöhäisyölle olisi periaatteessa voinut olla tarjolla robotin päivitystehtäviä, mutta aivotoiminta ei mitenkään olisi riittänyt tähän.
Illalla sentään saimme tutustettua Velmankin Aquamanin päättömyyteen. Taitaa edelleen olla niin, että yli 50% leffan keskusteluista keskeytetään räjähdyksillä.
Viikonloppu, 26.-27.10. 2019
Viikonlopun viisastelu: Seksityöntekijä tekee työtä seksitoimistossa, seksityöläinen seksiraksalla.
Lauantaina käytiin kiipeilemässä. Sankariteot jäivät laihoiksi, mutta sentään 6a:n liidi onnistui on-sight. 6b:n yläköysittely taas vaati aivan hirveästi köydessä hengailua ja asioiden hämmästelyä. Sitten kotiin pelinkirjoittamaan. Illalla meille ilmestyi Karo, ja kun energiaa järkeviin puuhiin ei ollut, päätimme katsoa leffoja. Alunperin aikeena oli katsoa Chinese Ghost Story, mutta kun sen tekstitys ei toiminut, vaihdoimme jostain syystä Vertical Limitiin.
Tämä oli hirveä virhe. En ollut tätä rainaa ikinä nähnyt, ja yritin katsoa sitä juomapelin hengessä. Kuitenkin nopeasti kävi selväksi, että elokuva olisi vaatinut juomista tahtiin, joka ei olisi ollut mitenkään terveelli8stä. Niinpä tyydyimme voihkimaan ja puistelemaan päitämme. Leffassa ei ollut huonoa ainoastaan kiipeily ja juoni - nämä nyt olivat odotettavissakin - vaan myös ohjaus, joka oli jotenkin täysin epädynaamista. Näyttelijöiden pökkelöisyys oli tasolla, jossa epäilin, että starat ottivat jotain lamauttavia huumeita ennen jokaista kohtaustaan. Kauhea, kauhea elokuva.
Sunnuntaina pelattiin Xibalban uusi jakso. Siinä oli hyvä alku ja hyvä loppu, keskivaihe vain oli ikävän energiaton. Vihdoin sain myös tehtyä kampanjaan asian, joka siinä olisi pitänyt olla jo pitkään: kuvan pelimaailman Kingstonin tärkeistä henkilöistä. Sitä tarvittiin, koska tässä pelissä oli tyyppejä kasapäin.
Maanantai, 28.10. 2019
Päivän hahmokuvaus: "An atheist who keeps gods as pets."
Kellojensiirtely antoi ehkä lisätunnin aamun nukkumiselle, mutta ei se silti poistanut väsymystä päivästä. Tein tyhmiä mokailuja, mutta sentään sain ne myös korjattua. Duunit jatkuivat pitkälle iltaan, kun kiskoin palvelimiamme nykyaikaan vaikka ne kovasti pistivätkin vastaan.
Saatuani päivitykset tehtyä luin sarjakuvaa. Olin vihdoin saanut hankittua Kieron Gillenin Die-albumin, josta olin kuullut hyvää jo Ropeconissa. Uppouduin teokseeen, ja totesin sen hihkuttavan erinomaiseksi: vakava muttei ryppyotsainen fantsusarjakuva roolipeleistä ja roolipelaajista, johon oli käytetty kunnolla mielikuvitusta ja joka kerrankin ei ollut jumissa genren introtason kliseissä. Olin täsmälleen kohdeyleisöä.
Tiistai, 29.10. 2019
Päivän raivostuttavan hyödytön väline: ipmitool
Kolmesta suuresta projektistani on vaikea valita, minkä parissa kulloinkin työskentelisi. Firman hallinto pitää yhdestä, koska se on seksikäs ja myyvä. Itse pidän toisesta, koska se korjaa IT-infran lahoamaan päässeitä perusteita. Kolmas saattaa olla näistä kriittisin, mutta se on niin vaikea, että yritykset katsoakin sen suuuntaan puistattavat.
Edellispäivänä olin tehnyt projektia kaksi, tänään sitten uppoouduin projektiin numero yksi. Alkoi vähitellen näyttää siltä, että siinä vaikeana pitämäni kohdat eivät lopulta olisikaan supervaikeita. Toki vielä paljon mutkia ehtii matkaan ilmestyä.
Salilla käynti oli tappavaa. Ihoni on aivan riekaleina. Yhyy.
Keskiviikko, 30.10. 2019
Päivän salaliittoteoria: Jos vastakkaisilla puolilla planeettaa olevista roboteista hajoaa yhtä aikaa kiintolevy, voiko kyseessä olla mikään muu kuin vihollisen toiminta?
Työpäivälle oli suunniteltu yksinkertainen robotin päivitysoperaatio. Sen sijaan se muuttuikin täydeksi kolmen yhtäaikaisen paniikkitilanteen hallinnaksi, joka vei kaiken huomion koko iltapäivästä ja jatkui vielä kun itse poistuin töistä. Onnistuin jättämään työajatukset taakseni ja käyttämään illan kodinhullon ja videpelien parissa. Näin toimii kompartmentalisaatio.
Torstai, 31.10. 2019
Päivän tahti: Vilkas
Saavuin töihin huomatakseni, että eilinen kriisi oli venynyt yöhön asti ja oli ilmeisesti ollut asiakkaamme säädön aiheuttama. Verenpaine kohsi kun mietin tilanteen typeryyttä ja työtunteja, jotka olimme sen ratkaisemiseen käyttäneet. Itse olin toki häipynyt ajoissa, mutta työparini oli paiskinut hommia yhteentoista saakka. Tämä ei oikein käy laatuun.
Tuoreene kollegamme terveysongelmankin syy tuntui selvinneen. Ilmeisesti hän kärsi häkämyrkytyksestä viallisen asunnon lämmittimen takia. Oli varmaan taas melkoinen "welcome to Finland" -kokemus tämäkin.
Tasapainon säilyttämiseksi tein itse varsin lyhyen työpäivän, ja kävin viimein vaihtamassa autoon talvirenkaat. Tai siis vaihdattamassa, koska jos itse hääräisin tunkin ja sellaisten parissa, ei siitä mitään hyvää seuraisi. Uusilla renkailla kelpasikin ajaa akvaarioliikkeeseen hankkimaan pari rapua merialtaaseen.