Syyskuu 2019: Tauti kaataa
Alkuviikko, 2.-4.9. 2019
Ajankohdan sankari: Emily Kaldwin
Syyskuu alkoi ja flunssa kaatoi. Kurkku oli niin kipeä, että syöminenkin oli vaikeaa. Samaan aikaan Tainakin sairasti ja yski kaikki yöt. Nukkuminen oli vähäistä.
Pelastin lähinnä Dishonored 2:a. Sekään ei oikein toiminut. Kipeänä ei pysty.
Torstai, 5.9. 2019
Päivän rasittavuus: Dudebro-meininki duunichatissa
Kun lämpöä ei ollut, raahauduin töihin. Tein asioita muutaman tunnin, mutta vieläkin kurkku oli niin kipeä, etten voinut esim. niellä. Käväisin työterveydessä, jossa minut todettiin kipeäksi ja tiedusteltiin, koinko olevani työkuntoinen. Sanoin ei, ja luulin ensin tämän olevan laiskuutta. Kuitenkin kotiin päästyäni olin niin poikki ja kipuinen, että totesin arvioni olleen aivan oikea.
Uin epämääräisessä ahdistuksessa työ-, terveys- ja ilmastoasioiden vuoksi. Etenkin viimeinen ui taas vaihteeksi kaikkien defenssien läpi ja jätti jälkeensä lamauttavan tunteen. Pääsisipä planeetalta jotenkin pois.
Viikonloppu, 6.-8.9. 2019
Ajankohdan esittely: "Tää on mun haaremi."
Perjantainakin olo oli vielä hutera ja epämääräinen, ja tietenkin tänään oli tarpeen lähteä Turkuun larppaamaan. Niinpä rumat vaatteet kasaan ja matkaan. Puistonvartija oli klassista turkulaista kaupunkilarppia niin hyvässä kuin pahassakin. Oma pelikokemukseni jäi hieman vaisuksi, pääasiassa koska flunssa oli ajanut minut tilaan, jossa olin katsonut parhaaksi osallistua vain sivuhahmon tasoisella panoksella. Ympärillä tapahtui kreisejä ja muiden hahmojen lookit olivat täysin pimeitä. Pelissä haahuiltiin Ruissalossa saakka, eikä sääkään ollut pelkkää sadetta.
Majapaikkana toimi huoneistohotelli Hiisi Homes, joka ei minulle tosin ollut ingame. Sinänsä sääli, koska huone oli varsin mainio, joskin hitusen hintava. Kun peli oli pelattu, istuttiiin Koulussa vielä tovi debrieffaamassa, ja sitten piipahdettiin Karolla viemässä tavaroita ja auttamassa huonekaluroudauksessa.
Flunssa tuntui enimmäkseen jättäneen kehon, mutta kotona väsytti silti liikaa debriefin kirjoittamiseen. Olin ollut viikon poissa töistä, ja tunne oli loman tarpeessa oleva.
Maanantai, 9.9. 2019
Päivän outo puuha: Python-skriptin debuggaus
Vihdoin olo oli oikeasti suhteellisen terve. Töissä ei ollut edes odottamassa kasautunutta duunivuorta: olin saanut erään homman valmiiksi kaksi viikkoa etuajassa, ja kun viime viikollakin olin kuitenkin sairaudesta huolimatta hieman jotain tehnyt, ei tilanne ollut toivoton.
Väsymys oli silti melkoinen, enkä jaksanut pyöräillä kotiin. Illan päädyin katsomaan Tainan kanssa Mindhunteria. Se oli kohtalaisen hyytävä, edelleen. Amerikkalainen sarjamurhaajien mystifiointi on silti hämmentävää.
Tiistai, 10.9. 2019
Päivän oivallus: Laitevian kiertäminen softakeinoilla
Kolmen hengen työryhmästäni yksi ihminen irtisanoutui. Ei ollut iloa ja autuutta tämä. En tiedä, onko startupeissa tällainen henkilövuoto ihan business as usual, mutta minua se stressaa. Toki muistan samanlaisen henkilövajeen ajoiltani Turun yliopiston tietohallinnossa 12 vuotta sitten, ja asiat olivat siellä varsin huonosti. Toisaalta, tietohallinto elää yhä.
Ulkona oli lämmintä. Sää ja yhä käynnissä oleva toipuminen taudista pelastivat minut kuntosalilta; sen sijaan kävelin ympäri seutua Tainan kanssa ja höpisin levottomia. Tahtoisin kirjoittaa, mutta sen sijaan pelasinkin Binding of Isaacia. Tekemättömät työt ja kirjoittamattomat sähköpostit painoivat.
Keskiviikk, 11.9. 2019
Päivän reitti: Valkoinen 6c, jota tapailin yläköydellä. Juuri tällaista sormivoimakiipeilyä tarvitsisin.
Viimein päädyin kiipeilevän kollegani kanssa seinälle - tietenkin saman kollegan, joka pian lopettaa. Mutta eipä työpaikka muutenkaan ole superkätevästi kiipeilyseinän vieressä. Viikon kestänyt flunssa oli verottanut voimia, joten kiipeilyni oli aika alkeellista. Testissä oli uusi varmistuslaite, Singing Rockin Rama, joka aluksi tuntui aivan mahdttmalta, totuttelun jälkeen vain vähän epämääräiseltä. En tiedä, minkä ongelman tämän oikein pitäisi ratkaista. Köyden ohjattavuus on ainakin itselleni tärkein asia jota varmistajalta odotan, enkä tahdo hänen tappelevan laitteen kanssa. Varmaan Ramaakin oppisi käyttämään, mutta saisiko siitä jotain muuta etua? Yhden kerran perusteella en osannut sanoa.
Kotona katsoimme Mindhunterin kakkoskauden loppuun. Jokseenkin synkkä sarja tämä.
Torstai, 12.9. 2019
Päivän ärsytys: Kannettavan o-näppäin tuntuu toimivan epäluotettavasti. Huomaan usein kirjoittaneeni "rbtti", tai sitten ylikompensoineeni ja saaneeni aikaan "roobotti".
Työpäivä oli nonstop-toimintaa kahdeksasta viiteen. Robottien päivittämiseltä ehdin tuskin syömässä käydä, mutta kaikki saatiin lopulta tehtyä, vieläpä aivan kunnialla. Voimani tunnossa koetin pyöräillä kotiin, mutta jokin ministeritason kokous oli taas tukkinut reittejä. On vaikeaa selvitä tästä EU:n puheenjohtajuudesta.
Viikonloppu, 13.-15.9. 2019
Ajankohdan antisankari: Number Five
Viritys, jota olin kasaillut kesälomani loppumisesta asti kohtasi ensimmäisen testaajansa. Muutaman bugin korjaamisen jälkeen se sai peukut ylöspäin. Tämä oli hämmentävää. Olin heittänyt vaan jotain kasaan ajatuksenani epäonnistua ja epäonnistumisen kautta saada tarkemman kuvan siitä, mitä oikeasti tarvitaan, mutta ilmeisesti tarvittavat asiat eivät olleetkaan niin mutkikkaita kuin olin pelännyt.
Päivän aikana jostain nousi valitettavasti päänsärky, joka ei hellittänyt kotonakaan. Luolaseuran sivuillakin oli jokin kriisi, jota piti koettaa ratkoa, ja kun olin selvinnyt siitä, tajusin oloni olevan tosi huonon.
Niinpä taas yksi viiknloppu kului flunssaa potiessa. Vaihteeksi minulla oli oikeasti kuumetta ja yskää, enkä kyennyt tekemään muuta kuin katsomaan Young Justicea ja Umbrella Academya. Voisinko olla vähän tätä terveempi joskus? Yöt menivät huonosti eikä päivissäkään ollut hirveästi kehumista. Sentään oheisviihteenä Taina ja Velma soittivat piano-sello -komblla musiikkia. Jurassic Parkin ja Sormusten herran musiikki oli mainiota oman kodin turvassa. Holy fucking shit, it's a dinosaur!
Maanantai, 16.9. 2019
Päivän sankariteko: ntp:n korjaaminen kaikissa roboteissa
Aamulla fiilis oli semieläväinen. En kehdannut jäädä sairauslomalle näin pian toissaviikon jälkeen, joten menin töihin. Tämä saattoi olla virhe, kooska päivä oli melko raskas. Pää sentään toimi, mutta iltapäivää kohti fiilis alkoi käydä tuskaiseksi. Mistä helvetistä näitä päättymättömiä flunssia oikein sikiää?
Minun olisi pitänyt kirjoittaa pelejä tai romaanikäsiksiä, mutta en jaksanut. Mitähän teen kun piirretyt loppuvat?
Tiistai, 17.9. 2019
Päivän lämpö: 37.6
Tajusin olla lähtemättä tänään töihinb, mutta tein kuitenkin kymmenen tunnin etäpäivän. Kello 8-12 fiilis oli "eihän tässä mitään" ja ajatus kulki. Kello 12-14 fiilis oli "vähän heikottaa", kello 14-16 "onneksi en mennyt töihin" ja 16-18 "pitää tehdä tämä paska loppuun tai se jää auki vaikka miten pitkäksi ajaksi". Kun lopulta olin tehnyt työni, olin aikaansaanut mutta kuumeinen ja epäkuntoinen, ja tajusin, että korvaani särki aivan vietävästi.
Otin kipulääkkeitä ja soittelin työterveyteen. Sain huomiselle ajan. Katselin kalenteriani, ja totesin, että pakkohan huomenna olisi kuitenin ainakin käväistä toimistolla. Hilpeää.
Keskiviikko, 18.9. 2019
Päivän outous: Pulloon puhaltelu. Tämän pitäisi kai auttaa yskään?
Aamusta raahauduin kipeänä töihin pitämään toimitusjohtajalle esityksen IT:n riskeistä ja niiden minimooinneista. Sitten koomasin ansiblen ja verkkosäätöjen parissa pari tuntia ennen työterveyslääkäriä. Korvatulehdushan sieltä tuomioksi tuli. Antibiotteja, ja kotiin potemaan.
Fiilis oli hirveä, kuume korkea, järkevät puuhat mahdottomia. Onneksi netin kätköistä löytyi Young Justicen kolmoskausi, kun yritykset katsoa jotain muuta osoittautuivat toivottomiksi.
Torstai, 19.9. 2019
Päivän fiilis: Halolla päähän lyöty
Yskin yöllä aivan älyttömästi ja uni oli surkeaa. Sairausloma oli juuri oikea valinta. Mitään en voinut tehdä. Jossain kohdassa kotona oli kai käynyt muitakin ihmisiä, mutta varma en tästä ollut. Kuume on parasta kuumetta.
Perjantai, 20.9. 2019
Päivän ällistys: Dishonored 2:n aikahyppely. Peli ei vaan lakkaa hämmästyttämästä.
Olin saanut saikkua vain kaksi päivää, mutta kun aamulla oli edelleen kuumetta, työterveys myönsi puhelulla lisää. Olo oli hitusen elävämpi, joten seurailin työchattia ja pelailin Dishonoredia. Onneksi tulossa oli viikonloppu, koska huomenna töihin ei olisi vielä asiaa.
Näköjään matkatoimisto, jolta olimme varanneet talven lomamatkan, uhkasi konkurssilla. En voinut nähdä tätä muuna kuin karmisena palkintona sille, että yleensä harkitsi lentämistä etelään tässä maailman tilanteessa.
Viikonloppu, 21.-22.9. 2019
Ajankohdan tyhmä juttu: Nännin pinta-ala ja tämän vaikutukset
Karo ja Velma ilmestyivät molemmat maisemiin viettämään viikonloppua. Olin edelleen hieman kipeä, joten osallistuin lähinnä ruokien syömiseen ja yhdessä soitetun musiikin kuuntelemiseen. Sunnuntaina päädyin käymään Porkkalassa katsomassa hauskaa geologiaa, mutta muuten meno oli aika toipilashenkistä. Pelinkirjoitus eteni vaivalloisesti, mutta sen sijaan katsottiin dinoleffoja ja juotiin aina kun jokin oli tyhmää tai huonoa. Tosin itse jäin (ehkä alkoholista johtuen) käsitykseen, että Jurassic Park III oli vähemmän huono kuin 2.
Korvakipu tuntui laantuneen, mutta olisi todella suotavaa, että ensi viikon pysyisin oikeasti kunnossa. Ei tällainen jatkuva sairastelu ole mitään elämää.
Maanantai, 23.9. 2019
Päivän brexitin kosketus: Thomas Cookin konkurssi. Lisää samanlaista odotettavissa, luulisin.
Raahasin itseni töihin kylmän ja harmaan sään halki. Syyspäiväntasaus oli mennyt, pimeä oli valoa suurempi, ja olo oli nuutunut. Onneksi työnteko oli etäisen mielenkiintoista päivän palaveriannoksesta huolimatta.
Vihdoin ja viimein Postnord oli suoriutunut toimittamaan avaruusruokapaketin lähimpään pakettihautomoon. Nyt kotona on taas paljon ravintopulveria, jota voi syödä kun oikea ruoka ei yhtään kiinnosta. Tämä tapahtuu usein.
Tiistai, 24.9. 2019
Päivän musiikki: Boris Johnson - I Fought The Law
Seurasin Britannian korkeimman oikeuden livestreamia suurella tyydytyksellä: Boris Johnson sai kunnolla näpeilleen. Olen silti itse alkanut kääntyä kannalle, jonka mukaan soisin Britannian eravan EU:sta, ja palaavan takaisin kun sen hallintojärjestelmä on korjattu. Hemmetin homesaari on ollut inhottava ankkuri kaulassa jo aivan tarpeeksi pitkään. Mitään no-deal -katastrofia en toki haluaisi nähdä: olisihan se tavallaan tyydyttävää, mutta aivan oikeasti se myös osuisi kivuliaimmin yhteiskunnassa muutenkin kärsiviin.
Töissä yritin kaikessa rauhassa kirjoitella dokumentaatiota, kun yllättävät tekniset ongelmat tulivat puremaan nilkkoihin. Jälkimmäinen näistä oli vieläpä osa-alueella, josta en tajunnut oikeastaan mitään. Pitänee lukea TCP/IP -kirjallisuutta ja paikata sivistyksen aukkoja.
Keskiviikko, 25.9. 2019
Päivän mahdton tehtävä: Pari hyllymetriä tavaraa pitäisi jotenkin tunkea vaatekomeroon
Politiikan hyvät uutiset vain tunkivat kuplaani, kun tiedot Trumpolinin virkasyytteestä saapuivat. Seuraavaksi toivon, että Jair Bolsanaro palaa kuoliaaksi, Rodrigo Duarte saa heroiinin yliannostuksen ja vajoaa koomaan, Viktor Orbanin menneisyydestä paljastuu homoseksiskandaali, Recep Tayyip Erdogan luopuu vallasta jne.
Oikeassa maailmassa tutkin omituisia skriptejä ja istuin palavereissa. Jaksoin viimein myös pyöräillä kotiin, mutta kuntosalilla käymisestä ei ollut sen jälkeen toivoakaan. Vielä on kunto aika matalalla.
Torstai, 26.9. 2019
Päivän kaksinaismralismi: Vapaalla inhoan Googlea ja Amazonia. Töissä olen jatkuvasti niiden armoilla. Äh.
Muun puuhailun ohella siirsin päiväkirjan vihdoin uudelle palvelimelle, samoin kuin kaikki ne skriptit joilla tätä päivitän. Kotitekoinen virittely FTW. Skriptit oli jopa edellisen siirron aikoihin (2012 tjsp) päivitetty niin, että ne pystyi siirtämään vain parilla pikkuviilauksella eteenpäin.
Tämän myötä kaikki henkilökohtaiset tietojärjestelmät on viety pois museolta. Töissä päädyin kuvailemaan visiotani robottifirman tulevaisuuden tietojärjestelmistä, ja omat juttuni huolestuttivat minua. Onhan sitä hyvä olla visiota, mutta kun itse pitäisi nämä kaikki jotenkin vielä toteuttaakin...
Viikonloppu, 27.9.-29.9. 2019
Ajankohdan huuto: "Ilmasto on pilalla - pelkkää paskaa tilalla"
Perjantaina työpäivä oli pientä silppua ilmastomielenosoituksen ja tekniikkainfon välissä. Sentään eräs ärsyttävä tekninen ongelma ratkesi (tosin ei minun ansiostani) ja toinen osoittautui olevan paljon yksinkertaisempi kuin olin kuvitellut. Käväisin pikaisesti työtovereiden kanssa Kaislassa töiden jälkeen, mutta melko pian pakenin kotiin valmistelemaan peliä. Muutenkin olen huomannut, että harvoin minua lopulta kiinnostaa työkavereiden kanssa hengaaminen: oma heimoni ovat roolipelaajat, ja jos heitä ei ole, tylsistyn tosi nopeasti.
Lauantaina pelasimme Xibalbaa. Peli oli korkeintaan keskinkertainen, mutta oli siinä hauskat hetkensä. Pelin jälkeen jäimme vielä juttelemaan Lissun kanssa myöhään yöhön, ihmissuhteiden teoriasta, masennuksista, kauheista sukulaisista ja muista painavista jutuista. Teemaa jatkaen sain aamulla viestin, että kummisetäni oli kuollut yön aikana. Ei niin, että olisimme olleet erityisen läheisiä, tai samalla aaltopituudella.
Yöunet olivat jääneet varsin lyhyiksi, mutta silti sunnuntainakin oli pelaamista. Pitkän tauon jälkeen Mikki pelautti New Baddonia, ja yllättävän hyvin pääsimme taas vauhtiin. Edelleen peli toimii minulle parhaiten satiirisena otantana startup-kulttuuriin: varkaiden kiltamme käyttää pöhinäterminologiaa ja sen enforcer on "asiakastyytyväisyysvastaava"; kirahvien ryöstöjen ja suojelurahojen keräämisen ohella kannamme huolta killan tilintarkastuksista ja tuottojemme sijoittamisesta.
Maanantai, 30.9. 2019
Päivän saavutus: Verkkoyhteyden siirto
Viikonlopun valvomisesta huolimatta tein kymmenen tunnin työpäivän. Vihdoin ja vimein robottifirman pääasiallinen reititin saatiin vaihdettua - proggis, jota olin suunnitellut alkukesästä asti. Se jopa onnistui melko vähällä kiroilulla.
Kotiin oli saapunut Kristyna, tsekkiläinen vaihtari, jolle vuokrasimme vierashuoneemme pariksi kuukaudeksi. Tämä saattaa toki vaikuttaa asuntomme käyttämistä kaikenlaiseen paheelliseen elämään. Pitänee jotenkin laajentaa omaa vuodetta suuremmaksi.