Elokuu 2017: Unelma riutasta
Tiistai, 1.8. 2017
Päivän toive: Erikseen pukuhuoneet ronskeille ja nöösöille nykyisen sukupuolijaottelun sijaan
Päädyimme taas keskustaan hengaamaan Tonjan kanssa. Minusta oli liian kylmä uida, mutta Taina ja Tonja pulikoivat Hietsun vesissä. Samalla reissulla tuli testattua museon lähellä oleva vegegrillikioski sekä kuultua raporttia conin kaadosta. Ehkä se ei sittenkään ole sellainen tapahtuma, jossa viihtyisin.
Kotona olisi pitänyt siivota, eikä esimerkiksi katsoa puolta Americansin uudesta kaudesta yhdeltä istumalta. Voi arvata, kumman teimme.
Keskiviikko, 2.8. 2017
Päivän itsehillintä: En välittömästi käyttänyt rahojani Mankind Dividedin DLC:iin
Unelmani silkasta videopelikesälomasta toteutui, kun käytin koko päivän DX: Mankind Dividedin sekä Long Darkin parissa. Mankind Dividedin sain viimein pelattua läpi, ja aivan pidin. Long Darkin tarinamoodi ei heti tarttunut minuun, ja sen ei-susimaisesti käyttäytyvät sudet ovat pääasiassa ärsyttäviä.
Pistin myös vähän sanoja peräkkäin seuraavan romaanin alkuun, ja silmäilin pelikampanjoideni tilaa. Vähän heikkohan se oli. Pelautuksesta pitäisi saada taas kiinni, mutta se edellyttäisi, että pelaajat palaisivat kesälaitumilta.
Torstai, 3.8. 2017
Päivän luontodokumentti: Attenbrough'n lempilinnut, jotka valitettavasti olivat paratiisilintuja eivätkä papukaijoja
Kesäloman ilmeisesti viimeinen lämmin päivä. Jotenkin päädyin Tainan ja Mickin kanssa Korkeasaareen katsomaan hassuja eläimiä. Erityispisteet pöhköille pienille kenguruille, jotka näyttivät todella typeriltä silloin kun eivät pomppineet. Papukaijat olivat, kuten aina, älyttömän hienoja.
Sain kiinni pelinkirjoittamisen nurkasta, ja aloin hahmottaa seuraavaa scifipelisessiota detaljitasolla. Ei tarvitsisi tällä kertaa edes piirrellä kauheasti.
Perjantai, 4.8. 2017
Päivän sisustus: Vaatekomero
Vihdoin ja viimein purimme matkatavarat autosta. Samalla Taina järjesti vaatekomeroomme uuden hyllystö-laatikostovirityksen, ja yhtäkkiä komero muuttui järkyttävästä kaaoksesta hienoksi, hyvin järjestetyksi pieneksi huoneeksi. Oli suorastaan luonnotonta, miten yksi IKEA-huonekalu jäsenteli aiemmin lattialla kasseissa lojuneet roinat järkeviin lokeroihin.
Kodinhuollon lisäksi kirjoitin pelimatskua, ja päädyin piirtelemään hieman. Ei seuraava mutta sen jälkeinen pelisessio vaatii hitosti kuvitusta, joten hyvä aloittaa sen tekeminen ajoissa.
Viikonloppu, 5.-6.8. 2017
Ajankohdan fiilis: Loppukesän lannistama
Loma loppui sateiseen viikonloppuun. Liikuntahaaveet oli enimmäkseen haudattu; pyöräily Teemun ja Jannikan luo pelaamaan Arkham Horroria oli ainoa nyökkäys fyysisen tekemisen suuntaan. Näin sitä taas muuttuu sohvaperunaksi. Arkham Horrorissa Shub-Niggurath voitettiin suorastaan häpeällisen helposti.
Loma päättyy, ja motivaatio töihin menoon on aivan nollassa. Näinhän se kai yleensä on. Aloin pohtia, kestäisivätköhän finanssini nelipäiväisen työviikon. Ensimmäinen veikkaus olisi "eivät millään", mutta jos vaikka nipistäisi elintasoa kaikenlaisesta turhasta, lakkaisi syömästä ulkona, ostamasta videopelejä ja käymästä koskaan kahvilla kenenkään kanssa...
Maanantai, 7.8. 2017
Päivän sitaatti: "The Builder smite thee!"
Eka työpäivä oli täynnä sähköpostivuoren oikomista ja lomanaikaisten kriisien metsästämistä. Näitä oli odottamattoman vähän, tai oikeastaan ei lainkaan. Joko heinäkuu oli tosi hiljainen, tai sitten tiimini on vihdoin saanut dokumentaationsa pisteeseen, jossa sijaiset oikeasti pystyvät helposti ratkomaan sijaistettaviensa toimialan ongelmat. Molemmat kelpaavat minulle.
Kustantajalta tuli okkulttidekkarista hylsy. Totuttuun tapaan tämä tarkoitti vain, että lähetin tekstiä eteenpäin toisille kustantajille. Oikeasti pitäisi varmaan tämän nykyisen haulikkometodin sijasta paikantaa joku sellainen kustantaja, jonka tallissa olisin oikeasti kotonani kirjojeni kanssa. Vaan onko Suomessa kustantamoa, joka julkaisee häpeämätöntä pulp-spefiä kansalle?
Kotiin pyöräiltyäni selvisi, että olisi tilaisuus pelata Dungeon Worldia Demossin vetämässä one-shotissa. Tottakai roolipelaaminen kelpasi, joten Taina ja minä hankkiuduimme Kallioon ja hyppäsimme klassista D&D:ä emuloivaan systeemiin. En kauheasti tämän tyylisistä järjestelmistä pidä, mutta kun tein hahmoksi jyrkän hammeriitin suoraan Thiefistä sain siitä riittävästi hupia ainakin yhteen skenaarioon. Sittenkin tällaiset pelit on selvästi suunniteltu keveisiin pintaraapaisuihin, eikä kaltaiseni semi-simulationisti oikein niitä omakseen koe.
Tiistai, 8.8. 2017
Päivän oppitunti: Tosimaailman lentotukialukset ovat ihan järkyttävän suuria
Vähitellen duuni alkoi palata mieleen, ja löysin sen teknis-hallinnollisen viban, jota olin loppukeväästä ja alkukesästä ylläpitänyt. Aamupäivä tehdään hallinnollisia asioita, sitten kun keskittyminen ei enää jaksa byrokratiaa, siirrytään teknisiin hommiin. Tällä tavoin pystyn olemaan edes jotenkuten hyödyllinen ja onnistun olemaan vajoamatta epätoivoon.
Epätoivoon minua sen sijaan yrittävät ajaa roolipelikampanjani pelaajat, jotka eivät saa puoleentoista kuukauteen vastattua yhteen yksinkertaiseen sähköpostiviestiin. Kyllä minä tiedän, että heinäkuu on lomakausi joka vietetään jossain Taka-Turkmenistanissa, mutta sittenkin pitää löytyä aikaa ja energiaa yhteen pelipäiväsopimisviestiin vastaamiseen. Pelaajani eivät ansaitse minua, olen niin uhrautuvainen ja kaunis ja ainutlaatuinen lumihiutale.
Keskiviikko, 9.8. 2017
Päivän lokaatio: Peleliu-saari Pacific-sarjassa. Sarja on selvästi hyvin tehty, kun maisemista pystyn arvioimaan saaren kivilaadun ja ilmastolliset haasteet. Vaikuttaa myös paikalta, jossa haluaisin käydä; valitettavasti se vaan sijaitsee keskellä Tyyntä valtamerta.
Worldcon alkoi, mutta enhän minä tietenkään siellä ollut, kun olin viisaasti tai muuten päättänyt mennä paikalle vain yhtenä tai kahtena päivänä. Itse asiassa olin luvannut itselleni, että käyn paikalla kahtena päivänä jos saan kustannussopimuksen, ja koska en saanut, menen sitten varmaan vain yhtenä päivänä.
Worldconissa käymisen asemasta tein rahalaskelmia, ja totesin, että vaikka tällä hetkellä elänkin mukavaa keskiluokkaista elämää, minulla ei ole varaa downshiftata yhtä työpäivää pois per viikko ilman että alan vuotaa rahaa tai tinkiä joistain mielenterveyden kannalta välttämättömistä asioista. Pyörittelin sitten tulojani ja menojani miten tahansa, oikeasti minun olisi pakko joko lakata kiipeilemästä sisällä tai rajoittaa merkittävästi ulkomaanmatkustelua jotta moinen onnistuisi, ja näihin en ajatellut ryhtyä. Pah.
Torstai, 10.8. 2017
Päivän novelli: Peter Watts - Incorruptible - aika hupaisaa kuvitella, että tämä tuottaisi Xprizelle jotenkin positiivista julkisuutta
Näköjään olin onnistunut vitkuttelemaan Worldconin päivälipunkin kanssa niin pitkään, ettei niitäkään enää ollut saatavilla. Näköjään coni oli yleisömenestys. Eihän tällainen Ropeconiin ja Finnconiin tottunut osaa ollenkaan varautua siihen, että coneihin tarvitsisi suhtautua jotenkin etukäteen. Toisaalta tapahtuman suosio oli näköjään yllättänyt kaikki muutkin.
Yllättäen peliporukasta oli saanut kiskottua pelipäivän irti, joten palasin pelinkirjoituksen pariin. Piirtelin avaruusalusten 3D-malleja ja suunnittelin kampanjani pidempiä linjoja. Haluaisin pelauttaa paljon enemmän kuin mihin aika riittää.
Viikonloppu, 11.-13.8. 2017
Ajankohdan video: The Bridge of Saint Sunniva - Devil and the Deep Black Skyn aluksen komentosilta, viimeinkin toteutettuna.
Etäpäivä ei ollutkaan etäpäivä, kun kasvidigitointilinjasto alkoi taas kenkkuilla. Tällä kertaa en saanut sitä edes heittämällä korjattua. Pirun murheenkryyni koko järjestelmä. Työviikon päätyttyä ohjelmassa oli Rikun ja Sadun näkeminen Sealifessa, jossa oli hirveästi todella vinhoja kaloja. Sieltä tarttui mukaan Tainalle hinku meriakvaarioon, ja järkevänä ihmisenä säestin tätä kaikin tavoin. Olisihan oma koralliriutta olohuoneessa vaan aivan rikollisen päheä. Ei varmaan tulisi kalliiksi eikä olisi vaikea hoitaa tai mitään.
Lauantaina yritin Worldconiin, mutten mahtunut. Niinpä painelin sen sijaan Tainan kanssa Kumpulaan Inarin ja Anun luo kadunvaltausbileisiin. Siellä oli kyllä vähän tylsää: ympärillä opettajat puhuivat töistä ja perheelliset lapsistaan. Kun taivas alkoi mustua uhkaavasti, pyöräilimme kotiin. Selvisimme sisään varmaan viisi minuuttia ennen kuin myrsky iski päälle. Vastaavia vesimääriä ja ilmanpaineen teräviä vaihteluita en ole Suomessa milloinkaan kokenut. Salamointi oli kotitornistamme hienoa katsottavaa.
Sunnuntai kului 3D-animoinnin parissa. Tulokset olivat aika hauskoja.
Maanantai, 14.8. 2017
Päivän typeryys: Jopa museolaiset olivat selvinneet WorldConiin
Matkalla töihin pyöräni päästi taikasavut, tai ilmat nyt ainakin, ulos keskellä Pasilan erämaata. Onneksi kakkosen ratikka oli kymmenen minuutin talutusmatkan päässä, ja onneksi se pysähtyi nykyään museolla.
Työpäivän valtaosan vienyt kuuden tunnin palaveri oli aika raskas kokemus, varsinkin kun se välillä sukelsi liiaksikin teknisiin detaljeihin. Mutta tarpeellinen se kai silti oli. Sitten raahasin haavoittuneen ratsuni takaisin Pohjois-Haagaan ja jätin sen välskärille. Huomenna oleva junankuljettajien lakko ja pyörän puute tarkoitti, että olisin käytännössä jumissa kotona.
Kesälomareissultaan palannut Velma ilmestyi paikalle jakamaan raportteja Espanjasta ja Ranskasta. Oli selvästi ollut mahtava ja luolaisa retki, olisin itsekin tahtonut olla siellä. Aikataulu oli vaan ollut täysin mahdoton: kun tämä reissu alkoi, olimme juuri lähdössä takaisin omalta retkeltämme.
Tiistai, 15.8. 2017
Päivän pää pensaassa: En halua tietää, mitä Trump selittää natseista. Se on kuitenkin kuvottavampaa kuin mitä pystyisin kuvittelemaan.
Etäpäivä junankuljettajien työtaistelun vuoksi ei varsinaisesti sopinut suunnitelmiin, mutta sopeuduin tähän kyllä. Kirjoitin periaatepapereita ja käytännön dokumentteja, ja tein teknisiä viilausta rakkautta vaille jääneisiin järjestelmiin.
Töiden jälkeen koetin käydä Tainan kanssa kuntosalilla, mutta mokoma olikin kiinni. Siispä palasin ei-liikkuvaisten harrastusten pariin:
Uusin versio Devil and the Deep Black Skyn Saint Sunniva -fregatin 3D-mallista. Pari juttua tuossa pitää ehdottomasti muuttaa, mutta nyt sentään kaikesta on ainakin jotain placeholderia. (Tuon pitäisi olla pyöritettävissä ja zoomattavissa oleva havainnemalli, mutta ei se ainakaan Applen Firefoxilla niin toiminut. Pah.)
Keskiviikko, 16.8. 2017
Päivän linkki: Project Implicit, tiedostamattomien ennakkoluulojen testaamista. Testasin rotuja, ja sain suunilleen keskivertorotuennakkoluulot. En ole yllättynyt, mutta vähän pettynyt.
Työaamun aluksi sumplimme Lajitietokeskuksen talousasioita seuraavalle kolmelle vuodelle, ja nehän näyttivät yllättävän aurinkoisilta. Meille oli myönnetty kolmen vuoden rahoitus yliopiston tutkimusinfrahankkeena, mikä tarkoittaa, etttä toiminnan vakiinnuttaminen, joka oli ollut tähän saakka haave vain, oli nyt todellisuutta. Konkreettisemmin, se myös tarkoitti että monet määräaikaiset duunarini saisivat jatkoa, ja yksi pystyttiin saman tien vakinaistamaan. Kun hallintotyö olisikin aina tällaista, sitä tekisi mielellään. Samalla tavoin sotiminenkin on varmaan kivaa jos vihollinen ampuu koko ajan ohi ja itse vaan osuu.
Kotona pyörittelin scifipelin fysiikkaa ja tajusin, että kahden vuoden ajan olen laskenut Devil and the Deep Black Skyn aluksen reaktoriin liittyvät asiat täysin päin helvettiä. Muistiinpanoissani toki luki "tämä on törkeän epärealistinen tulkinta", mutta kun oikeasti päädyin tarkistamaan lukujani, totesin ettei niissä ole pienintäkään järkeä. Nyt pitää joko hyväksyä, että alus kulkee magialla, tai tehdä vähän jännittäviä retconnauksia, toivottavasti pelkästään teknologiaan.
Kumitieteen kelaamisesta siirryttiin käymään Velman kanssa Myllypuron seinällä. Sen nykyiset reitit olivat oikeasti varsin hyvin suunniteltuja, ja niissä löytyi haastetta. Toki tämänhetkisellä taitotasolla haastetta tarjoaa suunnilleen kierreportaikkokin.
Torstai, 17.8. 2017
Päivän katastrofidominot: Ensin ollaan ylioptimistisia omista kyvyistä. Sitten laiminlyödään tiedustelu. Sitten annetaan vastapuolelle aloite. Sitten ei havaita vastapuolen tiedustelua. Sitten ei suhtauduta uhkaan vakavasti. Sitten mokataan ympäristön tarkkailu. Sitten epäonnistutaan taistelemisessa. On suorastaan ihme, että tällaisen ketjun jälkeen hahmoni on vielä hengissä.
Heti aamulla kaivauduin reaktorilaskelmien kimppuun, ja totesin että lähteenä käyttämäni pelin oheisdokumentti oli tehnyt pienen mokan omissakin laskelmissaan, ja alkanut jossain vaiheessa ilmaista kiihtyvyyksiä joiden pitäisi olla m/s^2 aivan suoraan g-kiihtyvyyksinä, eli kymmenen kertaa liian suurina. Toisin sanoen, jopa tukimateriaalini reaktorilaskelmat olivat aivan älyttömän optimistisia. Tämän siitä saa kun käyttää lähteenä roolipelikirjoja eikä fysiikan raamattua. Virheen huomattuani oli vaikea vain jättää sitä taustalle ja lähteä töihin.
Töissä ei ollut kaikkein tuottavimpia päiviä, ja lähdin melko varhain. Kulosaaressa oli New Baddon -peli, joka oli yhtä pätemättömyyden juhlaa. Sen kulminaationa oma hahmoni teki typerän virhearvion, joutui salamurhaajien käsiin ja selvisi nipin napin hengissä, mutta rampautuneena. Tällaista käännettä en varsinaisesti ollut odottanut. Se myös luultavasti muuttaa hahmoni luonnetta melkoisesti, jahka hän pääsee takaisin tolpilleen.
Viikonloppu, 18.-20.8. 2017
Ajankohdan mieleenpalautus: Terroristin tavoite on kylvää pelkoa
Työviikon jälkeen matkustin Tainan kanssa akvaarioliikkeeseen katsomaan riutta-akvaariota. Aina välillä kotona oleva koralliriutta houkuttaisi, mutta itse en akvaariohoidosta mitään tiedä. Onneksi Taina on minua innokkaampi harrastaja, ja jakaa viehätykseni meriakvaarioihin. Helvetistihän sellainen maksaisi, mikä ei välttämättä ole paras siirto kun pitäisi tässä kuitenkin elää jotenkin säästäväisesti. Mutta jahka sen saa toimimaan, ylläpito on kuulemma jopa vähemmän työlästä kuin makean veden akvaarion. On vähän "uskoo ken tahtoo" -tasoa tämä.
Välittämättä viheliäisistä uutisista Taina poistui Turkuun, minä jäin kotiin kirjoittelemaan pelejä ja katsomaan Pacificia sekä Game of Thronesia. Viikonloppu oli suhteellisen tuottelias, vaikka liikuntaa en kauheasti harrastanutkaan. Turusta palatessaan Taina toi Karon mukanaan. Karo aikoi suunnata pyöräretkelle rannikkoa pitkin. Varmaan ihan hyvä tapa viettää lomaa.
Maanantai, 21.8. 2017
Päivän kadunnimi: Pahanjäljentie. Kaikkea sitä.
Työpäivä oli palavereita ja tietoturvaamista. Työpäivän jälkeen päädyin muiden ihmisten kanssa Riikalle, joka oli ostanut Tuusulasta itselleen asunnon. Hitonmoinen palatsi oli suurempi kuin minun ja Tainan koti, mutta maksanut puolet siitä. Näin ne kaksi kuntarajaa vaikuttavat.
Söimme pizzaa ja puhuimme luolista, scifistä, fandomista, fanficistä ja matkailusta. Mukaan tarttui pari kirjaa, sekä Velma, jonka kanssa katsoimme pari jaksoa Defendersiä. Jaksot 3 ja 4 olivat aivan rautaa. Jos sarja pitää tämän tason yllä, olen tyytyväinen fanipoika.
Tiistai, 22.8. 2017
Päivän eläinhavainto: Piisami. Sekin on näköjään haitallinen vieraslaji. Ilmiannoin sen.
Töiden jälkeen päädyin Tainan ja kaupunkiin palanneen Karon kanssa katsomaan taas yhtä riutta-akvaariota. Ei tämä varmaan pääty ennenkuin sellainen on olohuoneen nurkassa.
Iltakävellessä tajusin, että aivan lähellä kotia on suht halpa kuntosali. Kuntosalikäyntini ovat tahtoneet olla vähän laiskoja kun inhoan mennä mihinkään, etenkin autolla tai busseilla, mutta jos tuollaiseen ostaisi kuukausijäsenyyden, ehkä siellä tulisi käytyä. Tai ainakin olisi kuukausijäsenyys ja voisi väittää itselleen, että on jotenkin liikunnallinen.
Keskiviikko, 23.8. 2017
Päivän huvitus: Henkilötietoja käsittelevän järjestelmän käyttöloki on niinikään henkilötietoja sisältävä järjestelmä, ja sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Loputon rekursio, täältä tullaan!
EU:n tietosuojadirektiivi astuu voimaan ensi keväänä, ja kuuntelin ohjeistusta siitä, miten se vaikuttaa menoon yliopistolla. Luulenpa, että 10+ miljoonan sakkomahdollisuus antaa minulle riittävästi vääntöä saada meidän järjestelmämme direktiivin mukaisiksi. Onneksi olemme jo vähän pyrkineet tätä ennakoimaan ja kehittäneet havaitsijatietokantojamme sen mukaisiksi. Mutta vielä pitää muutamia lisäominaisuuksia tehdä.
Byrokratialuennon jälkeen päädyin Tainan kanssa Espooseen. Ostimme sitten riutta-akvaarion - tai sellaisen kehikon plus tykötarpeet ainakin. Projekti seuraavaksi: järjestää valtavalle möhkäleelle kuljetus, kutistaa nykyinen akvaario pienemmäksi ja luopua suurimmasta osasta sen kaloja, rakentaa olohuoneeseen riutta, kuvitella olevansa jossain eteläisellä merellä.
Torstai, 24.8. 2017
Päivän monivalinta: Mitkä seuraavista määritellään henkilötietoja sisältäviksi järjestelmiksi: 1) Tietokanta-alusta, jonka perusteelle järjestelmät on rakennettu 2) Varsinainen tietokanta käyttöliittymineen 3) Erillistarvetta varten rakennettu käyttöliittymä, jolla tietoihin pääsee myös käsiksi. Pelkään, että vastaus on "kaikki ylläolevista".
Suurin osa päivästä kului eilisen tietosuojapläjäyksen avaamiseen ja sovellusskenaarioiden miettimiseen. Iso homma tästä tulee joka tapauksessa, vaikka olemmekin siihen jo vähän niinkuin valmistautuneet.
Kotiin palattuani olo oli vegetoiva. En jaksanut lähteä Karon ja Tainan mukaan kaupungille, vaan jäin pelaamaan Shadow Warrioria. En muista, milloin olisin viimeksi pelannut ihan rehellistä first person shooteria aikeenani tappaa kaikki mikä liikkui; Mankind Divided ja Dishonored kun olivat sellaisia hiiviskelyfestareita. Shadow Warriorissa ei paljon hiiviskellä: katana silpoo, konepistooli laulaa ja Lo Wang puhuu helvetin typeriä. Hilpeä peli.
Viikonloppu, 25.-27.8. 2017
Ajankohdan ahdistavuus: Eräällä kaverilla on ilmeisesti aivokasvain
Perjantain istuin etänä ja luin tietosuojalainsäädäntöä. Toisella kädellä virittelin varmuuskopiointijärjestelmää eräälle unix-ympäristöllemme. Kumpikin näistä hommista oli oikeastaan varsin kiinnostava. Töiden päätyttyä katsoimme Defendersin loppuun. Olihan se aika jees, vaikka Jessica Jonesia eivät sarjan tekijät oikein olleet osanneet käyttää.
Lauantaina sitten ajettiin Iittiin, jossa Tommi ja Heta olivat järjesteäneet mökkeilyä kaveripiirille. Saunominen ja koira tuhosivat ihon (olen näköjään kehittänyt hauva-allergian, mahtavaa) mutta roolipeleistä ja scifistä käydyt keskustelut olivat mainioita. Ulkona oli aivan helvetin kylmä elokuuksi, eikä uiminen käväissyt edes mielessä.
Mökillä hengaaminen ei varsinaisesti ole juttuni: yksinkertaiset asiat ovat vaikeita ja kaikkeen menee kauheasti aikaa. Kai jollekulle, jonka normaali elämä on valtavan tylsää tämä on tervetullutta vaihtelua, mutta itse keskittyisin ennemmin kiintoisaan tekemiseen kuin veden kantamiseen ympäriinsä ämpäreissä sekä muihin elämän perusedellytysten ylläpitämiseen.
Maanantai, 28.8. 2017
Päivän saalis: 15 kiloa elävää kiveä suolavedessä, sekä 150 kiloa näiden life support -tarvikkeita
Mitä vikaa tässä kuviossa on:
Byrokraattisten jumittajien lisäksi taistelin orastavaa flunssaa vastaan. Kun pääsin kotiin, halusin käpertyä peiton alle, mutta se ei ollut mahdollista, sillä meriakvaariohulluutemme kulminoitui tänään. Vuokrasimme pakun ja ajoimme Espoon palatsialueelle. Ensin poimimme elävää kiveä törkeimmän rikkaasta talosta, jota olen hetkeen nähnyt, ja sitten loput akvaariovermeet vähän tavallisemmasta kodista. Roinaa tuli aivan helvetisti, paljon enempää ei olisi pakettiautoon edes mahtunut. Helkkarin painavien lastien kantaminen väänsi jotain selässäni solmuun, ja ilman Mickiä tavaran roudaamisesta sisään ei olisi tullut yhtään mitään.
Palautuimme pakettiauton tasan kello kymmeneltä, samalla hetkellä kun kattoparkki jonne se vietiin meni kiinni. Uloskäynti toki sulkeutui myös, ja poistumistie-valoilla merkityistä kuudesta tai seitsemästä ovesta vain yksi suostui oikeasti aukeamaan. En ole aivan varma, että tämä on oikea tapa hoitaa turvallisuusasioita.
Tiistai, 29.8. 2017
Päivän hämmennys: Ihan oikea makrokokoinen eläin
Akvaariovermeiden roudauksen selkäjumi oli aamulla sen verran parempi, että menin kuitenkin töihin. Palaverien ja käsittämättömien teknisten pulmien jälkeen palasin kotiin seuraamaan olohuoneen muuttumista korallihautomoksi. Kovin pitkälle tämä proggis ei vielä edennyt: vanha pöytä myytiin pois ja vanhan akvaarion kaloille etsittiin uusia koteja.
Illalla uusien korallikivien seasta löytyi niiden ensimmäinen paljain silmin erottuva asukas: pari senttiä leveä taskurapu, joka oli jotenkin onnistunut tulemaan mukaan. Se pitää ilmeisesti lopullisessa konfiguraatiossa sijoittaa ala-altaaseen, koska varsinaisessa altaassa ravuilla on paha tapa syödä paitsi levää, myös koralleja, kotiloita ja kaloja.
Keskviikko, 30.8. 2017
Päivän roolipelimatsku: VaaliConissa pelauttamani skenaarion dokumentit
Enemmän tai vähemmän turhat palaverit täyttivät koko päivän. Niiden lomassa ehdin sentään korjata yhden oikeasti ihmisiä häirinneen teknisen pulman ja käsitellä domainhallinnollisia. Illalla palasin New Baddonin pariin. Mutiloidun hahmoni kaverit ryhtyivät väkivaltaisiin kostotoimiin, samalla kun itse koetin selvitä massiivisesta fyysisestä ja henkisestä traumasta. Samaan aikaan yritin myös vaihtaa hahmojemme käymän konfliktin kontekstia sellaiseksi, jossa se ei toimisi vastustajiemme ehdoilla. Tämä ei aivan onnistunut, ja pelisessio koostui pääasiassa reippaasta väkivallasta.
Torstai, 31.8. 2017
Päivän hämmennys: Barcode of Life Databasen hällävälistinen suhtautuminen kumppaniorganisaatioiden tunnisteisiin
Palaveri liittymisestä kansainvälisiin tietopankkeihin, sitten hetkellinen ahdistus eteen heitetyn lisähomman vuoksi, sitten varhain kotiin valmistautumaan peliin.
Devil and the Deep Black Sky #16 oli tarina unenpuutteesta, kylmän sodan paineesta ja menetetystä luottamuksesta. Vaikka laukaustakaan ei ammuttu, sessio oli joka tapauksessa alukselle ja sen miehistölle kakkoskauden vaarallisin. Se oli toteutukseltaan aika mekanistinen, mutta yritykseni kytkeä pelimekaniikka mielekkääseen roolipelaamiseen toimivat, ja tuloksena kahdeksan viikkoa stressiä puri hahmoihin ja pelaajiin varsin hyvin.