Kesäkuu 2017: Natsit vittuun kaikkialta
Torstai, 1.6. 2017
Päivän apokalypsin askel: Trump irrotti USA:n ilmastosopimuksesta. Eikö tämän tyypin pitänyt jo saada kenkää?
Kesäkuun ensimmäinen päivä sai minut hapuilemaan hallintovalituslomaketta säästä. Ei ole ollenkaan sopivaa, että ulkona tulee ikävä pipoa ja talvitakkia samalla kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja puissa on lehtiä. Työhommat olivat kombo semihyödyllistä hallintokuviota ja tuskallista teknologian kanssa painimista.
Kotona nakuttelin pelikuvauksen loppuun. Kurkussa oli jotenkin kipeä olo, joten riehumisen asemasta koetin ottaa iisisti ja lukea. Liikuntaan ei kauhea keli eikä olo houkutellut lainkaan.
Perjantai, 2.6. 2017
Päivän kirjailijablogitus: The Unique Optimism and Joy of Sense8
Kurkku tuntui siinä määrin hassulta, että pidin etäpäivän. Kun iltapäivästä päässäkin alkoi vähän heittää, jätin vaikeat hallinnolliset hommat ja siirryin tekemään yksinkertaista manuaalista datansiivousta. Olisipa työni aina näin selkeää.
Etäpäivän jälkeen istuin lähinnä kotona lukemassa ja kuvittelin omankin kesälomani alkaneen. Oikeasti vielä neljä viikkoa pitää jaksaa.
Viikonloppu, 3.-4.6. 2017
Ajankohdan muistutus: All everybody's favourites are problematic
Lauantain käytin kirjoittelemalla peliä ja koettamalla oikoa päätäni. Tainan kesäloman alkamisen kunniaksi söimme kakkua ja kävimme hakemassa lähistöltä UE-henkisen maanalaisen geokätkön.
Sunnuntaina edessä oli Porvoo ja Annan penskan ristiäiset, ihan oikeat kirkkorituaalit jossa kutsuttiin muinaisia jumalia Lähi-Idästä heksaamaan penska. Muuten tapahtuma oli vähän epäkiinnostava. Havaitsin taantuvani teini-ikään (lyhyt matka) ja haluavani lähinnä kiivetä kartanon pihan tammissa.
Illalla käväisin vielä Tainan kanssa katsomassa Wonder Womanin, joka oli oikein hyvä. Tietysti sen pääosan esittäjä on joku israelilainen fasisti. Pitänee tasauksen vuoksi lahjoittaa lipun hinta johonkin miehittämisen vastaiseen toimintaan tai sellaiseen.
Maanantai, 5.6. 2017
Päivän korvamato: Rule Britannia. Argh.
Pitkästä aikaa käytin työpäivän kiipeilemällä näytösvitriinien päällä ja hakkaamalla tottelematonta rautaa kunnes se alkoi tehdä mitä tahdoin. Tämä olisi työnä ihan ok, jos en samalla olisi tietoinen kaikenlaisesta administriviasta, joka jää tekemättä kun leikin atk-tukea.
Ulkona oli pirun kylmää ja sateista. Liikuntaa pitäisi varmaan harrastaa, mutta päätin että keskusyksiköiden roudailu ylös ja alas kiikkeriä tikkaita sai ehkä riittää tältä päivältä. Katselin lähestyvää kesälomaa edelleen hieman stressaantuneena. Jotenkin ajatus ulkomaille lähdöstä ei juuri nyt viehättänyt lainkaan. Ehkä fiilis paranisi jos ilmat olisivat vähemmän sateisia.
Tiistai, 6.6. 2017
Päivän mieleenpalautus: Doctor Who ei vieläkään ole minua varten, vaikka se onkin pirun hyvä.
Vastoin ennakko-oletuksiani sain tapeltua digitointilinjaston uuden koneen toimintakuntoon, eikä siihen mennyt edes yöhön saakka. Kotiin pyöräileminen lämpimässä säässä tuntui tämän jälkeen ansaitulta palkinnolta.
Kotona annoin itselleni luvan lueskella ja katsoa sarjoja. Pelipäivien sopiminen tuntuu painajaismaisen vaikealta, taas. Mitä näillä ihmisillä oikein on tukkimassa elämäänsä?
Keskiviikko, 7.6. 2017
Päivän missattu tapahtuma: Pihatalkoot. Sentään näiden seurauksena pyörävaraston pyöräpopulaatio tulee harventumaan.
Eilen kuittaamani puutiaisaivokuumerokotus sattui käteen tänään koko päivän. Siitä huolimatta sain töitä tehtyä aivan hyvin, ja jopa edistettyä sekä hallinnollisia että teknisiä asioita.
Kipeä käsi esti liikunnan pyöräilyä lukuunottamatta. Taina oli poistunut Turkuun rengastamaan lintuja, joten olin ihan yksikseni. Alkukesän tylsyys ja toimettomuus kombotettuna yhä jatkuviin duuneihin ärsytti. Olisinpa luolassa.
Torstai, 8.6. 2017
Päivän peli: Broforce. Paluu 80-luvulle.
Koko työpäivä kului palavereissa. Sen päätyttyä koetin olla seuraamatta maailmanpolitiikan tähtihetkiä, eli siis entisen FBI-päällikkö Comeyn todistamista senaatissa Trumpon puuhista, tai Britannian ylimääräisiä vaaleja. Tietenkään en malttanut täysin erossa pysyä.
Comeyn todistus oli silkkaa tylytystä, ja kun vaaliennusteita alkoi loppuillasta tulla, ne näyttivät aika hykerryttäviltä. Mutta hyvin ehtii vielä kaikki mennä pieleen ennen aamua.
Perjantai, 9.6. 2017
Päivän opetus: Kuulemma Itä-Afrikassa 80-luvun toimintaleffat ovat oikeasti iso juttu, ja Sense8:sta tuttu Van Damn olisi tässä suhteessa ihan uskottava tyyppi.
Poliittinen sirkus oli aamulla muuttunut hykerteleväksi vahingoniloksi, vaikka itkuksi sekin vielä varmaan muuttuisi. Britannian toryt olivat mokanneet taas yhden uhkapelikierroksen, ja olivat nyt ehkä heikoin hallinto koskaan. Töissä olin produktiivinen ja reipas. Kotiin päästyäni halusin ryhtyä kirjoittelemaan, mutta urbaanifantsutarinan embargo oli yhä voimassa. Niinpä kaivoin toisen luolaromaanini rungon laatikosta ja luin sen läpi. Se on ehkä vähän hätäinen, muttei varsinaisesti huono. Olen vain kohdassa, jossa pitäisi seuraavaksi ajatella eikä pelkästään kirjoittaa, ja juuri ajattelua en nyt jaksaisi harjoittaa.
Viikonloppu, 10.-11.6. 2017
Viikonlopun taisteluhuuto: "Crazy chick with a gun!"
Liikunta-aikeet romuttuivat sateen ja laiskuuden alle. Sen sijaan sain koottua jonkinlaista toimintarunkoa kesälomalle, sekä paikannettua luolia retkemme kohteista. Ranskalaiset koordinaatistojärjestelmät sekä ranskan kieli kyllä muistuttivat inhottavuudestaan, eivätkä itävaltalaiset vieläkään ottaneet yhteyttä. Pahuksen itävaltalaiset.
Sunnuntaina päädyimme katsomaan Wynonna Earpia. Riikka oli tätä suositellut, ja ymmärrän kyllä miksi. Kolmen jakson jälkeen olin aivan myyty. Sarja oli ihan häpeämättömän kaheli ja toi hyvin elävästi mieleen turkulaiset kaupunkilarpit.
Maanantai, 12.6. 2017
Päivän antikonspiraatio: "In politics, everything happens by accident. If it happens, you can bet it caught everyone involved by surprise, and the idea of somebody being a cunning planner is laughable." - Franklin D. Roosevaltia mukaillen
Politiikan superviikko jatkoi antamistaan, ja vihdoin maamme paskahallitus päätti romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Eihän se vaatinut kuin julkinatsin yhden hallituspuolueen puheenjohtajaksi. Useimmat asiat eivät toki mihinkään muutu, mutta sentään edes maahanmuuttopolitiikkaan saattaa ilmestyä inhimillisyyden pilkahdus kun ruåtsiliberaalit ja lahkolaisdemokraatit korvaavat preussinsuomalaiset.
Töissä oli vaikea keskittyä, ja työtehtäviin tarttuminen oli kuin saippuan jahtaamista. Sentään löysin uuden ja hienon luolakartaston, jonka avulla oli helpompaa suunnitella kesän luolaretkiä. Rekisteröidyin tuonne oitis, ja aloin täydentää karttoja suomalaisilla luolilla.
Tiistai, 13.6. 2017
Päivän huvituksen aihe: Natsit saavat pitkistä puukoista.
Politiikan superviikko tarjosi taas yhden käänteen, kun perussuomalaisten varttinatsisiipi loikkasi eroon täysnatsisiivestä ja jäi leikkimään köyhänkyykyttäjien kanssa hallitukseen. Lopputulos: edelleen sysipaska hallitus, mutta sentään natsipuolue on nyt pirstaleina. Kai tätä voi voitoksi kutsua, vaikka olisin itse mieluusti nähnyt Sipilänkin juoksemassa kovaa pakoon.
Vihdoin palasin romaanikäsikseni pariin. Siinä on ihan hemmetisti korjattavaa. Pitäisi taas pitää viikon lopa jolla en tee mitään muuta, mutta eihän tässä ehdi. Ja liikkuakin ehkä joskus pitäisi.
Keskiviikko, 14.6. 2017
Päivän ongelma: Rakenteellinen pulma romaanin 2/3 tienoilla
Työpäivä kului tietokantapulman ja pitkän palaverin parissa. Sitten pyöräilin kotiin, ja ryhdyin romaanieditointipuuhiin. Vaikka kaksi viikkoa ei olekaan ehkä riittävän pitkä tauko tekstistä, näin jo selvästi pari ilmaisullista heikkoutta, sekä yhden kohtalaisen suuren rakenteellisen pulman. Tämän ratkaisemiseen minulla ei olekaan vielä työkaluja. Pelinjohtaminen ei ole kouluttanut minua tämän kaltaisten ongelmien korjaamiseen, joten este näytti ihan valtavalta. Se ei varmastikaan ollut sellainen, en vain tiennyt, miten sitä pitäisi lähestyä. Mutta sentään tunnistin ongelman, kaipa keksin siihen jonkin ratkaisunkin.
Torstai, 15.6. 2017
Päivän softa: Git
Olen taas onnistunut pyöräilemään töihin ja takaisin, mikä varmaan vähintään hidastaa romahdustani laiskaksi kasaksi hyytelöä. Duunista kotiin päästyäni identifioin editointikierroksellani tarkan kohdan, jossa käsiksestä pitää kaivaa sisälmykset ulos ja vähän operoida. Pelkään vaan, että kaikki mikä sen jälkeen tulee menee enemmän tai vähemmän uusiksi.
Jatkoin myös GrottoCenterin parissa touhuamista. Koodirepositorioon en päässyt heittämällä käsiksi, mutta sivuston wiki sen sijaan antoi minulle kyllä automaattisesti muokkausoikeudet. Niinpä kävin siellä editoimassa tietosuojaselostetta ja vastuupolitiikkaa, aiemmat kun olivat selvästi ranskalaisten englanniksi kääntämiä ja hitusen sekavia.
Perjantai, 16.6. 2017
Päivän huono idea: Jos oman hääpäivänsä saa lomapäiväksi töistä, sen takia kannattaa varmaan mennä vähän väliä naimisiin.
Aamulla ajoin Nuuksioon pitääkseni siellä kymmenen minuutin esityksen järjestelmästä, jonka omistajuuden olen perinyt. Oikeasti järjestelmän osaaminen on muiden ihmisten käsissä, minun tehtäväni on vain olla kumileimasin ja syntipukki jos jokin siinä ei toimi. Mutta tämä on ihan hyvä tehtävä, koska se tarkoittaa, että osaavat ihmiset voivat keskittyä osaamiseen ja minä suojaan heitä tarpeettomilta kiukutteluilta.
Loppupäivän tein hallinnollisia asioita, ja neljän jälkeen liu'uin suunnilleen asentoa vaihtamatta romaanin editointiin. Tämä katkesi illalla, kun lähdin byrokraattiseurassa kanssa drinkkibaariin. Drinkit olivat hyviä, jutut hämäriä. Ulkona oli lämmintä ja kesäistä.
Viikonloppu, 17.-18.6. 2017
Viikonlopun hankinta: Uusi matkakoti
Lauantaina lähdimme hieman uhkaavasta säästä huolimatta kohti Jaanankalliota, jossa sitten kiipeiltiin tovi. Reittejä ei noustu mitenkään suunnattoman montaa, mutta ne olivat sentään kaikki varsin hienoja ja niistä jäi aikaansaanut olo. Outoa kyllä, ehkä raskain kiipeily oli polku kalliota ylös, joka osoittautui märän ja liukkaan maa-aineksen täyttämäksi vertikaaliränniksi. Kiipesin sitä 5/6, totesin yläosan olevan aivan tappavan näköinen, ja palasin alas. Ei ollut helppoa.
Sunnuntaina shoppailimme. Retkikaupasta mukaan tarttui Outwell Earth 3 -teltta, aiempia vaellustelttojamme suurempi retkiteltta jossa oli ihan oikea eteinen. Kahden huoneen ratkaisu tuntuu heti paremmalta kun muistaa, miten tuskallista toissavuonna oli kärvistellä pikkuteltassa heti jos asiat kävivät yhtään hankalammiksi. Kokoamistakin ehdittiin testata.
Maanantai, 19.6. 2017
Päivän moraalinen voitto: "Tässä järjestelmässä on kaksi kohtaa, jotka ovat huonoja, miksi ne ovat olemassa?", minulta kysyttiin. Vastasin: "Kohdat ovat järjestelmässä, koska toivoit minulta niitä kuukausi sitten, vaikka sanoin, ettei tämä ole hyvä idea."
Työpäivän pengoin produktiivisesti paleontologia- ja genomidatoja. Sitten lähdin varhain kotiin pelauttamaan Xibalbaa. Los Angeles -tarinan jälkipuolisko oli reipasta pulp-toimintaa, jossa alamaailman ja korruptoituneen poliisin kanssa otettiin yhteen diplomatian, nyrkkien ja tommygunien voimin. Toimintaseikkailu eteni vauhdikkaasti, ja yllättäen sain tarinan kaksi näennäisen erillistä osaakin kiedottua yhteen kun vähän yritin.
Tiistai, 20.6. 2017
Päivän fiilis: Tehoton
Pelin jälkeen en tietenkään saanut heti unta, ja päivä oli pelkkää palaverien sarjaa. Lopulta pakenin ihan innolla ottamaan aivokuumerokotteen toisen annoksen. Olin miten kipuherkkä tahansa, neulan alla oli hauskempaa kuin palaverissa. Sentään se oli ohi nopeasti.
Kaikkea mahdollista olisi pitänyt tehdä, mutta mitään en oikein saanut tehtyä. Binding of Isaac sentään alkaa sujua. Jee.
Keskiviikko, 21.6. 2017
Päivän epäjohdonmukaisuus: Taina nousi aamuneljältä lähteäkseen rengastamaan lintuja. Tämä on sama ihminen, joka valittaa, että kahdeksalta alkavat koulupäivät ovat epäinhimillistä rääkkäystä.
Pääsin pakoon palaverihelvettiä teknisiin ja prosessuaalisiin hommiin. Nämä olivat hyvin tervetulleita. Olo oli jotenkin väsynyt, ja kotiin palattuani huomasin vajoavani petiin torkuille. Ravistelin itseni tunnin jälkeen ylös, ja pakotin itseni tekemään edes jotakin. Oikeasti olisi varmaan pitänyt aloittaa kesäloma tästä viikosta.
Torstai, 22.6. 2017
Päivän itsehillintä: Emme ostaneet retkituoleja emmekä kannettavaa kaiutinta telttamusiikkia varten
Viimeinen päivä ennen juhannusta oli yllättävän työteliäs: väsäilin prosesseja, istuin palaverissa ja laadin logoa linjalaskennalle. Olin ilmeisesti ensimmäinen logoja laatinut ei-viestintäihminen koskaan, joka oli oikeasti lukenut graafisen ohjeistuksemme ennen toimeen tarttumista. Tiedän hyvin, miltä tuntuu kun kukaan ei lue ohjeita.
Illalla edessä oli jälleen ulkoiluvälineshoppailua. Nyt on kaasua, juomapulloja, veitsiä, uusia sukkia ja vaikka mitä. Jos vaikka tämän enempää ei tällä kertaa enää tarvittaisi.
Juhannusviikonloppu, 23.-25.6. 2017
Ajankohdan peli: Invisible, Inc. Onhan tämä hyvä, mutta saattaa olla makuuni liian stressaava.
Yksi ainoa kolmen päivän viikonloppu vaivutti minut täyteen lomarytmiin: meinn nukkumaan milloin sattuu, heräsin myöhään, ja ajattelin lähinnä vapaa-ajallisia. Perjantaina kävin failaamassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Kaisan ja Syksyn juhannusbileissä, joissa ihmisten ilmoilla olo lähinnä ahdisti ja pakenin jatkuvasti kirjoihin. Lauantaina pätkin köysiä ja pakkasin retkeä varten, sekä suoritin remonttia käsikirjoituksen heikoille kohdille.
Sunnuntaina ulkona oli aurinkoista, joten käväisin Tainan kanssa Rollareilla kiipeilemässä. Se jopa onnistui jotenkuten. Liidasin erään 6a+:ksi greidatun reitin, tosin käytin niin suurta luolaharrastajalle ominaista luovuutta, että oikeat kiipeilijät eivät varmasti olisi hyväksyneet nousuani. Kalliolla oli tuulista ja halkeamat olivat märkiä, mutta sittenkin kiipeilypyrähdys oli oikein hauskaa.
Maanantai, 26.6. 2017
Päivän musiikki: Maidan 2017, by Isä Ted
Tein töissä enimmäkseen rentoja täytehommia ja hallinnollisia linjauksia. Kun kello tuli viisi, lähdin Rautatietorille katsomaan, kun poliisi viimeinkin purki kaupunkikuvaa neljä kuukautta rumistaneen natsileirin.
Purkamista katselemaan oli kerääntynyt satoja ihmisiä. Enpä ole aiemmin nähnyt ihmisten taputtavan ja hurraavan poliiseille ja kaupungin työntekijöille. Natsit ajettiin pois tai pantiin nippuun ja vietiin piiriin, mutta tietenkin jokunen niistä päätyi harhailemaan yleisön joukkoon lyömään meille jauhot suuhun nokkelilla kysymyksillään. Itse koin harvinaista spontaania yhteenkuuluvuutta tuntemattomien kanssa rupatellessani oikeistolaispelleistä ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta Suomessa. Ei tätä nyt oikein poliittiseksi aktivismiksi voi kutsua, mutta sydäntä lämmittävä tapa viettää iltapäivä se kuitenkin oli.
Tiistai, 27.6. 2017
Päivän maneeri: Miten monta kertaa voin yhdessä romaanikäsiksessä käyttää sanaa "mitenkään"?
Vaikka töitä oli edelleen paljon, olin onnistunut jarruttamaan omaa toimintaani niin, että lomaa edeltävälle viikolle ohjelmassa oli lankojen solmimista ja muuta kevyttä.
Kotona editoin romaania, pakkasin ja seurailin syrjäsilmällä politiikan kuvioita. Natseja taas lyötiin, ja verkossa tolvanat itkivät tästä. Onhan se järkyttävää kun menettää virkavallan lellikin asemansa eikä enää saa edes ohikulkijoita pahoinpidellä ilman että poliisi tulee puuttumaan.
Keskiviikko, 28.6. 2017
Päivän ammattitaito: Ihan oikea esilukukierros, joka keskittyy käsiksen renkaiden potkimiseen
Kurkussa oli vähän kumma olo, joten vietin etäpäivän. Se venyi kymmentuntiseksi, tosin välissä käytin pari tuntia editoimalla romaanikäsistä. Töiden päätyttyä pakkasin, lähetin käsistä parin esilukijan ruodittavaksi ja harjoittelin Velman kanssa riggaussolmuja.
Tainakin palasi Turusta, jossa hän oli noussut köysillä puuhun ja tehnyt muuta metkaa. Olohuoneeseen kertynyt tavaravuori alkoi olla aivan uskomaton. Tämä kaikki pitäisi sitten vielä jotenkin tunkea autoon.
Torstai, 29.6. 2017
Päivän ärsytyksen aihe: Automme CD-soitinta ei näköjään voi päivittää ajantasaisempaan järjestelmään, koskapa se on naimisissa ajotietokoneen kanssa. Minkälainen vajakkki jne.
Tein lyhyen työpäivän ja sitten kävin pakkaamisen kimppuun. Iltaan mennessä auto pursui tavaraa, tosin selvästi vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Paviljongin, massiivisen EA-laukun ja 1500 köysimetrin puuttuminen tekee ihmeitä tilamäärälle. Toisaalta telttamme oli entistä suurempi.
Perjantai, 30.6. 2017
Päivän ennakointi: Tottakai viimeisenä työpäivänä asiat leviävät
Viimeisenä työpäivänä asioita yritti hajota, kuten yleensä. Onneksi olin tyhjentänyt kalenterin jo valmiiksi, koska tiesin että näin kävisi. Niinpä korjailin palvelimia aamupäivän ja iltapäivänä sitten päivitin päivystysdokumentaatioita omista järjestelmistäni.
Kolmen maissa Taina saapui hakemaan minua. Suuntasimme Katajanokalle ja hyppäsimme laivaan. Matka Ahvenanmeren yli alkoi reippaassa aallokossa, mutta pahoinvointilääkkeet pitivät pahan olon kurissa. Menimme nukkumaan varhain, koska huomenna käynnistyisi road trip.