Marraskuu 2016: Viimeinen sammuttaa valot
Tiistai, 1.11. 2016
Päivän hyvä idea: Mapvember. En varmaan saa aikaan täyttä settiä, mutta otetaan ekana nopeasti kyhätty 3D-malli Tindrin kraatterista ja Gerdrin kaupungista Eclipse Phasessa
Flunssainen fiilis jyskytti vielä päässä, ja ainoa tapa pitää se kurissa oli tehdä jotain. Palavereita, hallintosäätöä, teknologiaa, pelijuttuja, ihan mitä tahansa. Niinpä pysyin ihailtavan kiireisenä iltaan saakka.
Keskiviikko, 2.11. 2016
Päivän captainobvious: Viranomaisten pitää tehdä lakisääteiset tehtävänsä, oli heillä meidän tähän tietojärjestelmä tai ei
Halusin sukeltaa kahteen ongelmaan, mutta kumpikaan niistä ei edennyt edellisiltä käsittelijöiltä. Niinpä käytin aikana pikkusilppuun ja viranomaistyöryhmän palaverissa kärttyilyyn. Kotona karttojen piirtely tyssäsi SketchUpin kykenemättömyyteen hanskata oikeasti isoja kohteita. 70 km leveä Tindrin kraatteri piti kutistaa mallissa 70 m leveäksi, mutta kai silläkin voi työskennellä.
Torstai, 3.11. 2016
Päivän kappale: Good at Yoga
Työpäivä sisälsi ihmeellistä työasemajumppaa ja vain hitusen järkeviä tai oikeita töitä. Olin näköjään myös saanut jonkun työpaikan turvallisuusselvitysyhteys- tai -vastuuhenkilönkin tehtävän, mutta ei ainakaan heti selvinnyt, mitä tämä käytännössä tarkoitti. Koska se liittyy työhyvinvointiproggikseen, oletan siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ulkona oli lunta ja kylmyyttä. Sisällä tekemättömiä vapaa-ajan hommia oli aivan liikaa. Katsoin pari jaksoa Crazy Ex-Girlfriendiä järkevien puuhien sijasta, ja mietin, olisiko musikaalikomedia oikeasti hauska seurattava.
Viikonloppu, 4.-6.11. 2016
Ajankohdan mieleenpalautus: Asennon vaihtamisella saavutettava voiman säästö
Perjantaiaamun fysioterapeutti sanoi, että vaikka käden liikerata ei vielä olekaan ihan normaali, sillä voi jo alkaa harrastaa vaativampia juttuja. Tämä siis tarkoitti kiipeilyä. Loppupäivä menikin luvan ansiosta hyvissä fiiliksissä.
Lauantaina kävin Tainan kanssa Myllpurossa kokeilemassa raajojani seinällä. Yllättävän hyvin helpot reitit menivät, ja jopa liikkeet, joiden pelkäsin tuottavan kipua osoittautuivat aivan mahdollisiksi. Liidata en vielä uskaltanut, enkä liioin mihinkään vitosta kovempaan. Vaikka Myllypuron seinä on matala ja epäinspiroiva, fiilis siitä, että taas pystyi kipuamaan oli aivan mahtava. Tästä vielä noustaan!
Sunnuntaina päädyin Tainan ja Riikan kanssa katsomaan Doctor Strangen. En ollut leffasta valtavan kiinnostunut enkä odottanut suuria, mutta elokuvahan oli vallan jees. Visuaalisesti se oli ihan omaa luokkaansa. Olimme edellisiltana juuri katsoneet Big Hero 6:n etukäteisfiilistelynä, ja se oli ollut niin hyvä, että olin pelännyt Strangen olevan sen jälkeen pelkkä lässähdys, mutta ei, tämähän oli todella mainio. Bonuksena leffa ei ollut tiedevihamielinen, ja loppuratkaisussa palkittiin tohtorin luovuus, nokkeluus ja emotionaalinen kestävyys.
Maanantai, 7.11. 2016
Päivän fiilis: Olisipa lomapäiviä, ja olisipa työtilanne sellainen, että niitä voisi käyttää
Ulkona oli aivan oikea talvi: pakkasta, lunta, liukkautta. Heti marraskuun alussa tuleva lumipeite on kyllä valoisuuden kannalta hyvä, ja pimeys tässä vuodenajassa enitsen järkeä nakertaa.
... heti töiden toivottomuuden jälkeen, siis. Aamusta pidetty työnjakopalaveri oli raskas ja lohduton, ja vaikka siellä kehitettiin jonkinlainen ratkaisu tämänhetkiseen ongelmaamme, en ole ihan varma auttaako se oikeasti mitään. Helvetin henkimaailman asiat, ja työtehtävät joita en ymmärrä. Päivään sisältyi myös unix-velhoutta, joka oli tietysti paras hetki työssäni. Jos saisin aikakoneen ja pääsisin tapaamaan juuri lukiosta päässyttä itseäni, kertoisin hänelle, että hänen tulee opiskella unixia kunnes hän osaa sen etuperin ja takaperin, sitten hankkia itselleen työn unix-ylläpitäjänä, ja elää sen jälkeen onnellisesti rakastamansa homman parissa. Jos joku koettaa ehdottaa hänelle laajentamista Windowsiin tai etenemistä esimiestehtäviin, hänen tulee kieltäytyä ehdottomasti.
Tiistai, 8.11. 2016
Päivän rasittava softa: Apache Tomcat 7
Päivän palaverit oli siirretty tuonnemmas, joten tein teknisiä hommia ja potkin hieman hallintoakin koko päivän. Kotona kirjoittelin sunnuntain peliä, päivitin Windows-palvelimia ja seurasin USA:n vaalifarssia. Fiilikset olivat etäisen toiveikkaat mennessäni nukkumaan.
Keskiviikko, 9.11. 2016
Päivän fiilis: Cradleversumi se sieltä ryömii lähemmäs vaan
Presidentti Donald Trump
Ei saatana. Päivän työtehot alkoivat nollasta, eivätkä merkittävästi siitä sitten nousseet. Koetin hautautua teknisiin hommiin, mutta iltapäivällä piti vetää raskas palaveri. Sentään se meni paremmin kuin Suuren Saatanan vaalit.
Kotona kaivoin scifinovellintyngän esiin, ja kirjoittelin siihen pari sataa sanaa lisää. Valitettavasti novelli on naimisissa Eclipse Phasen maailman kanssa, mutta ehkä sen silti joku jaksaisi lukea.
Torstai, 10.11. 2016
Päivän todellisuuden kieltäminen: En tahtonut edes kuulla mitään Yhdysvaltain vaalitulokseen liittyvää, vaikka vaikea sitä oli täysin välttää
Istuin koko päivän palaverissa. Onneksi tämä oli hyvä palaveri: 3 henkeä, rauhallinen tila, konkreettinen tavoite ja keinot edistää sitä. Seitsemässä tunnissa saimme hakattua kokoon tiekartan loppuvuoden proggikselle, eikä lopputulos edes näyttänyt karmivan epärealistiselta. Vähän eestaas-sahaamista siinä oli, mutta tällaista on ketterä ohjelmistokehitys, kai.
Töiden jälkeen piipahdin Myllypurossa kiipeämässä. Eipä se vieläkään kovin ihmeellistä ollut, vain pari reittiä jaksoi nousta. Kuntosalilla taisi lopulta kulua enemmän aikaa, mikä sinsänsä kuulostikin kyllä ihan järkevältä kombolta. Jotenkin voimat ja kestävyys on saatava takaisin.
Viikonloppu, 11.-13.11. 2016
Päivän luonnonilmiö: Cenote
Perjantai kului töissä teknisten ongelmien parissa. Se oli eilisen jälkeen tervetullutta. Kotona kirjoittelin hieman luolaromaania, ja keksin pari pientä mutta olennaista yksityiskohtaa, jotka siitä vielä puuttui.
Lauantaina kirjalliset puuhat jatkuivat, mutta niiden toveriksi tuli pelinkirjoitus. Sunnuntaina sitten pelautin Xibalban kymmenennen jakson. Se oli melko onnistunut, kahteen alajuoneen jakautunut pelikerta, samoin kuin ensimmäisen kauden lopun alku. Vielä yksi tai kaksi peliä kuuluu tähän kauteen. Varoitin myös pelaajiani, että he ovat nyt ns. jännän äärellä - asiat, joita he nyt penkovat ovat niin suuria, että ne saattavat muuttaa koko kampanjan luonteen täysin, mikäli he moista haluavat. Saa nähdä haluavatko.
Pelin jälkeen jäin vielä pariksi tunniksi löpisemään Tainan ja Lissun kanssa niitänäitä. Työviikko ei varsinaisesti innostanut, mutta vaihteeksi ei myöskään ahdistanut. Viime viikon loppupää oli ollut siinä määrin tehokasta settiä, että ainakin hetkeksi länsimetro-fiilis oli projektista kadonnut.
Maanantai, 14.11. 2016
Päivän fiilis: Etäisen ahdistunut
Potkaisin sitten aamulla julki luolakirjan mainoksen. Nyt tuo pitää oikeasti julkaista. Vähän hirvittää, koskapa takana ei ole tällä kertaa kustantamoa uskomassa kirjaan. Mutta tällä mennään.
Töissä sijaistin hallintoihmisiä, koskapa yliopiston uusi hallinto ei vielä toiminut laitoksemme osalta. Vastahan se on kuusi kuukautta ollut koossa. En ole millään tavalla yllättynyt tästä. Kotona pelailin Tainan kanssa Divinityä ja koetin vältellä kirjan loppusilausta. Olen aina ollut viimeisessä editointikierroksessa rikollisen huono.
Tiistai, 15.11. 2016
Päivän ahdistus: Jossain vaiheessa pitää taas töissä selvitä tiimikehityskeskustelusta
Ulkona oli vesikeli, työpäivä täynnä palaveria, englanninkielisen romaanikäsiksen oikoluku oli aiheuttaa epätoivoa. Mikä ihme on saanut minut kuvittelemaan, että osaan englantia riittävän hyvin kirjoittaakseni sillä kokonaisen romaanin?
Syysillan ratoksi katsoin Tainan kanssa pari jaksoa Frequencya. Peruspremissi on sen verran jännä, että jos sen scifi-implikaatioita käsitellään reilusti, sarja voi todella vedota minuun. Mutta nähtäväksi jää.
Keskiviikko, 16.11. 2016
Päivän tienisti: Ensimmäiset lainauskorvaukset Epäsoinnun periaatteiden kirjastolainasta. Eipä tällä tavoin kauheasti ansaitse.
Väsymyksen ja työtaakan painamana jäin etätöihin, koska ajattelin, että saisin hommani paremmin hoidettua siten. Suunnitelma oli hyvä, mutta sen toimintaa haittasi viestintäviraston palvelukatkos. Niinpä päivää dominoinut DNS-muutos ei mennyt aivan kokonaan läpi ennen iltaa, ja tietenkään tästä ei edes saanut ennakkovaroitusta.
Joka tapauksessa kello kuudden aikoihin sain viimein ajettua alas museon oman Exchange-palvelimen, joka on harmittanut minua vuodesta 2009. Näin sitä vähitellen nilkutetaan suuntaan, jossa konkreettisesta ylläpitäjästä tulee tarpeeton eläin ja voin irtisanoutua ja ryhtyä täysipäiväiseksi nääntyväksi taiteilijaksi.
Lähialueen neljän euron pizzoja myynyt pizzeriakin oli lopettanut. Mikä lie gentrifikaation uhri.
Torstai, 17.11. 2016
Päivän mieleenpalautus: Scifi on genre muutoksesta ja sen seurausten kohtaamisesta
Tälle päivälle kasautuivat sitten kaikki eilen odottamaan jääneet työt, plus tietenkin päivän omat hommat. Tuloksena meno oli jokseenkin vauhdikasta. Työtilan kaaos rasitti, mutta ei sille ehtinyt mitään tehdä.
Katselin tainan kanssa eilen aloittamaamme Frequency-sarjaa. Tällä on potentiaalia olla todella mielenkiintoinen, olettaen että ne uskaltavat viedä premissinsä loogiseen lopputulokseen saakka, eivätkä tuo mukaan mystis-uskonnollista potaskaa kohtalosta tai säiky omia implikaatioitaan ja niiden melkein edellyttämien pyhien lehmien ampumista. Koska tälle vuosikymmenelle yksi tällainen ihme jo tapahtui (Person of Interest), en varsinaisesti ole toiveikas. Mutta voi mitä saisinkaan tällä idealla aikaan jos se olisi roolipelikampanja jota pelauttaisi pelinjohtaja, joka ei pelkää monimutkaisia asioita.
Viikonloppu, 18.-20.11. 2016
Ajankohdan saavutus: Liidaus. Helppo reitti, ei koko matkaa, mutta sittenkin.
Töiden jälkeen virittelin kodin leffakonfiguraatioon. Luolaseuran elokuvailta ei ollut yleisömenestys, mutta oli meitä paikalla sentään viisi ihmistä. Sanctum oli näyttelemiseltään kauheaa kuraa, mutta tekniikkaosio oli edelleen eniten oikein kaikista näkemistäni luolaelokuvista. Journey to the Center of the Earth oli ihan kukkua, mutta sellaista nyt vähän olin odottanutkin. Lisäksi katselimme brittiläisiä luolasukellusvideoita sekä lyhäreitä Luolavuoresta ja Torholasta. Näitä löytyi yllättävän paljon.
Lauantaina pidin viimeisen luolaseuran hallituskokouksen puheenjohtajan roolissa. On kyllä helpottavaa päästä tästä rastista eroon. Mieluiten jäisin eläkkeelle hallitusvastuusta kokonaan, mutta luulenpa että minua tarvitaan rahaston ja jäsenrekisterin parissa.
Kokouksen jälkeen sain viimein päätökseen luolakirjan englanninkielisen version oikoluvun. Tekstissäni oli ihan järkyttävä määrä virheitä, ja pari epäloogisuuttakin sieltä löytyi. Sitten lahjoin/kiristin Tainan käymään suomenkielisen version kimppuun, ja puoliväkisin asennutin hänellä Scrivenerin tätä varten. Ohjelman Windows-versio on kyllä aika alivertainen Mac-version rinnalla, mikä oli minulle melkoinen säikähdys.
Sunnuntaina kiipeiltiin. Kaupunkiin ilmestynyt Karo aktivoi minut, Tainan ja Velman ihan Tapanilaan asti, ja siellä verryttelin olkapäätä ynnä muita kroppani palasia helpoilla reiteillä. Sain jopa liidattua erästä helppoa reittiä melko pitkälle, eikä sekään pahalta tuntunut. Kai sitä jonkinlaiselle tasolle itsensä saa palautettua.
Maanantai, 21.11. 2016
Päivän antisankari: Torquato All-Saints, mestarivaras ja huijari
Turhasta pikkusilpusta koostuvan työpäivän jälkeen siirryin pitkästä aikaa Kulosaareen, jossa Mikki oli aloittamassa fantsuhenkisen kampanjan varkaiden killasta. Miljöönä oli alternatiiviversio New Baddonista, jossa oli kymmenen vuotta sitten pelattu poliisikampanja, pelaajaporukkakin oli sama. Porukan ongelmana on alttius distraktioihin ja pelinulkopuoliseen paskanjauhantaan, mikä minua hieman häiritsi edellisessä kampanjassa; katsotaan, josko olisimme sen verran aikuistuneet, että se pysyisi kurissa.
Kulosaaresta kotiin pääseminen oli vähän mutkikasta. Pitää ehkä alkaa käydä täällä autolla, ainakin jos pelit ovat viikonloppuisin.
Tiistai, 22.11. 2016
Päivän teema: Kapina laivalla
Päivä koostui kahdesta varsin tappavasta palaverista, ja jälkimmäisen päätyttyä olin valmista tavaraa teloituskomppanian eteen. Olen niin surkea tässä päällikköhommassa ettei se edes naurata, enkä tiedä yhtään miten tulisin siinä paremmaksi. Epäilen, ettei se ole edes mahdollista; että tosiasiallinen ikkunani kehittyä ainakin nykyisen porukan kanssa meni jo hyvän aikaa sitten. Kotona podin ahdistusta ja psykosomaattisia flunssan oireita. Ainoastaan Ultimate Spider-Manin lukeminen rauhoitti niin paljon, että pystyin edes menemään nukkumaan.
Keskiviikko, 23.11. 2016
Päivän reitti: En tiedä nimeä, greidi 5, mutta toppiin sen liidasin
Tuskallinen palaveri, kivuliasta sosiaalisäätöä töissä ja vapaalla, epäonnistumisen, riittämättömyyden ja typeryyden kokemuksia. Olin iltapäivästä aivan valmis lähtemään pitkälle kävelylle lyhyelle laiturille, mutta sen sijaan päädyinkin Tainan ja Helin kanssa kiipeilemään.
Vaihteeksi kiipeily toimi kuten sen kuuluikin: se tyhjensi pääni kaikista muista ajatuksista. Mitään vaikeita reittejä en vieläkään päässyt, sormissa ei ollut voimia, kestävyys oli hukassa ja olkapää valitti yhtään leveämmistä asennoista, mutta väliäkö hällä, koska joku oli tajunnut rakentaa seinille helppoja liidejä, joita pysyin kapuamaan. Yläköysittelyssä koetin jopa 6C:ksi greidattua reittiä, ja vaikkei siitä tullutkaan mitään, näin selvästi, mitä siinä olisi pitänyt tehdä jos voimani olisivat vain moiseen riittäneet.
Kotiin palattuani kädet olivat nuudelinvetelät, mutta mikään duuniajatus ei tullut nukkumaanmenon tielle. Kiipeily 1 - byrokratia-ahdistus 0.
Torstai, 24.11. 2016
Päivän tyhmyys: Ultimate Six -sarjakuva. Tyypillistä Ultimates-huttua kesken Hämähäkkimies-maratonini, ei osa jatkumoa tarinallisesti eikä tunnelmallisesti.
Palaveroinnin jälkeen maailma oli täynnä teknisiä ongelmia, joiden parissa oli huomattavasti kestettävämpää askarrella. Työnteon ohessa imuroin Steamin syysalesta pari peliä, ja kotiin päästyäni leikin Sublevel Zerolla. Olin hankkinut sen lähinnä mikropainovoiman ja suuntien yhdenvertaisuuden vuoksi; arvelin, että se auttaisi hahmottamaan Eclipse Phasessa vastaavia paikkoja. Ehkä se auttaisikin, mutta pelaaminen itsessäänkin oli hilpeää. En olisi kyllä edes tarvinnut tähän vastustajia, pelkkä mikropainovoimaseikkailu olisi riittävän hauskaa.
Perjantai, 25.11. 2016
Päivän hyytävyys: Napsuvat leuat
Tekninen työpäivä muuttui jossain vaiheessa puuduttavaksi ja sorruin omituiseen täyteduunailuun. Jossain vaiheessa sekin on tietty tehtävä, mutta jatkuvasti tuntuu että jotain tärkeämpääkin pitäisi puuhata.
Töiden jälkeen Mike kutsui elokuviin. En ollut suunnitellut Girl With All the Giftsin katsomista, mutta hyvä että siihen päädyin, koska leffa oli erinomainen. Zombiet ovat sen verran kuluneita, etten edes muista koska olen viimeksi ennen tätä oikeasti pelännyt niistä kertovaa leffaa katsoessani, subteksti oli kovin ajankohtaista, näyttelijätyö hyvää ja brittienglanti kaunista. Ihan hyvä, että tuli lähdettyä kotoa tämän vuoksi.
Viikonloppu, 26.-27.11. 2016
Ajankohdan peli: Shadow of Mordor
Jostain oli ilmeisesti kuittaantunut helvetisti univelkaa, koska viikonlopun molemmat yöt olivat lähes 10-tuntisia. Välissä tein romaanijuttuja www-sivuille. Tajusin, että ulkopuoliset asiat olivat tuottaneet minulle pari deadlinea, jotka olivat hieman tiukempia kuin olisin toivonut. Kyseessä oli melko pöhkö dedis, mutta mikä tahansa ryhti oli hyväksi tähän projektiin. Koetin orjuuttaa Tainaa oikoluvun parissa, mutta hän teki mieluummin opiskeluasioita ja katseli lintuja.
Turhautumiseen ostin taas videopelin, koska ajattelin että Shadow of Mordor voisi olla kevyttä viihdettä marraskuuhun. Kahdeksaa tuntia myöhemin suostuin juuri ja juuri poistumaan pelin äärestä hetkeksi. Tolkienin mytologiaa rakkaudella ja ymmärryksellä käyttävä ja laajentava peli, joka tuntuu proseduraalisesti rakentavan sinulle personalisoituja vihollisia oli ideana ehkä parasta ikinä missään. Kun satunnainen örkki murhasi autoreinkarnoituvan sankarini, örkki sai ylennyksen kapteeniksi, ja kun samainen kapteeni antoi minulle miekasta kolmannen kerran, se vittuili minulle kuin paraskin roolipelihahmo. Tämä oli aivan täydellistä. Ei näin hyvää ideaa videopelissä saa edes olla, videopelien pitää olla tympeitä ja harmaita ja vihollisten persoonattomia. Ihan mahtavaa. Miten ihmeessä pääsen tästä irti tehdäkseni loppuvuoden pakolliset hommat?
Maanantai, 28.11. 2016
Päivän softa: Denyhosts
Shadow of Mordorista huolimatta hallinnollinen ahdistus oli viedä yöuneni. Kuitenkin töihin päästyäni kammoksumani hallintohomma vei vain puolitoista tuntia ja oli sitten selvitetty. Mitään kuvittelemistani esteistä ei ollut ilmestynyt. En tajua yliopiston hallintoa, enkä osaa alkuunkaan ennakoida sen liikkeitä. Varaudun jatkuvasti vääriin asioihin ja olen varautumatta oikeisiin.
Illalla oli ohjelmassa jätehuoltoa, kun veimme Lissun kanssa ylimääräistä kariketta sorttiasemalle varastoista. Sorttiasema on oikeastaan aika makee paikka. Pitäisi varmaan sijoittaa enemmän nykyaikapelejä sen kaltaisiin ympäristöihin.
Tiistai, 29.11. 2016
Päivän hermoilu: Luolakirjan näytelukujen julkistus. Onneksi nykyään tunnun ottavan kritiikin melko hyvin.
Aamulla potkaisin julki luolakirjan kannen ja näyteluvut. Valtavaa yleisöryntäystä ja ennakkotilausten vyöryä en saanut, mikä ei sinänsä poikennut odotuksistani. Mutta pakko tuo kalkkuna on silti ulos saada, en jaksa sen pöytälaatikossa makuuttamista enää. (Tietty ajattelun koulukunta toki olisi sitä mieltä, että jos kustantaja ei ole tekstistä vielä kiinnostunut, sen on parempikin antaa vaan maata pöytälaatikossa ja sitten kaivaa se sieltä esiin kun iskee into uudelleenkirjoittaa. En ole tätä koulukuntaa, ainakaan tämän kirjan osalta.)
Tein hallinnollis-teknisiä työjuttuja, ja sitten siirryin kotiin kurittamaan örkkejä. Verkosta löytyi kahden vuoden takainen arvostelu, jonka mukaan Shadow of Mordor on joukkomurhineen ja kidutuksineen moraalisesti tuomittava peli. En ole tästä eri mieltä lainkaan: kun pelin ehkä ensimmäinen varsinainen kohtaus alkaa sormusvarjomaisesta näkökulmasta, tehdään aika selväksi, että päähenkilö ei nyt ole hyvis. Arvostelun vertaus Jack Baueriin ontuu, koska Bauerin pitäisi olla tarinan sankari ja meidän pitäisi kokea hänen tekevän välttämättömiä asioita. Sen sijaan Shadow of Mordor tekee ainakin minun kaltaiselle Tolkienini tuntevalle henkilölle selväksi, että tässä päähenkilö on selvästi pahuuden korruptoima, ja hänen korviinsa kuiskittavat viestit ovat juuri niitä, joita Sormusten herrassa varoitettiin seuraamasta.
En tietty ole vielä pelannut peliä läpi, joten voi olla, että tämä moraalinen nyanssi on vain päässäni, mutta niin vahvasti pelin teksti tuntuu puhuvan suoraan Tolkienin sanomaa vastaan, ettei tämä voi olla sattumaa. Tajusin myös, että vähemmän häijykin pelaamistapa olisi olemassa, mutta se on monin verroin vaikeampi: tiedustelutietoa voi saada muutenkin kuin kiskomalla sitä örkkien päästä.
Keskiviikko, 30.11. 2016
Päivän huokailu: Pääministerimme osoittamat ns. johtamistaidot. Suomi OY:ta koetetaan taas vetää kuin ketterää startuppia, jonka toimitusjohtajan sana on laki.
Vielä vähän pystyin illalla pelaamaan Shadow of Mordoria, mutta enimmäkseen romaanin viimeistelytyöt vaativat huomiota. Taina oikoluki suomenkielistä versiota ja minä korjailin hänen löytämiään kielellisiä irvokkuuksia. Toki tämän olisi voinut tehdä aiemminkin, mutta eh, omakustannejulkaiseminen on ketterää toimintaa.
