<

>

Lokakuu 2016: Lehdistön vapaus stressata

Viikonloppu, 1.-2.10. 2016

Ajankohdan luola: Magnetometer Pot. (Lausutaan joko "magNETometer" tai "magnetOmeter")

Lauantaina päädyin Kirkkonummen metsiin kummastelemaan Högbergetin luolaa. Pienihän se oli, mutta persoonallinen, vaikkakin sinne löytäminen vaati luovia auto-jutsun temppuja ja metsässä harhailua.

Luolan jälkeen siirryttiin Heljän luokse juhlistamaan Heljän ja Paulin kihlausta. Suomalais-brittiläisen luolasukeltajapariskunnan paikallinen tukikohta oli puutalo Inkoon erämaassa - ei siis edes maaseudulla, vaan ihan täysin metsän ja villieläinten ympäröimänä. Tiedän, että monesti viittaan kaikkeen ruutukaavan ulkopuoliseen kesyttömänä korpena, mutta tällä kertaa en kauheasti edes liioittele. Kun ilta koitti, ainoa merkki muusta älyllisestä elämästä oli etäisen lammen toisella puolella paistava yksinäinen katulamppu.

Hyvää ruokaa, saunomista ja luolaisaa seuraa riitti. Kymmenen aikaan minuun iski sosiaalinen ahdistus ja tahdoin pois. Onneksi olen nykyään riittävän kypsä tajutakseni, että kyseessä ei ole kanssaihmisteni kauheus tai edes oma huonouteni, ainoastaan introvertin sosiaalivaraimien täyttyminen. Yhtä onneksi Taina ymmärtää, etten jaksa roolipelikontekstin ulkopuolella ihmisiä kuin pienissä annoksissa, ja tuki pyrkimyksiäni päästä kotiin. Oma auto oli tässä kyllä korvaamaton. Onnistuin jopa olemaan kasvattamatta ahdistusta itseinhoksi tai muuksi katastrofiksi.

Sunnuntaina katsoimme Luke Cagea. Sarja on kyllä viehättävä, vaikkakin parissa kohdassa se käsittelee päähenkilönsä supervoimia vähän typerästi ja sen juonenkuljetus perustuu välillä vähän liikaa idioottipalloille.

Maanantai, 3.10. 2016

Päivän sää: Kolea. Syksy tuli kertarysäyksellä.

Samalla kun tappelin hallinnollisen spagetin ja käsittämättömän MySQL-oikeusongelman kanssa, alitajunta askarteli luolakirjan parissa. Nyt kelpaisi oikeasti viikon kirjoittamisloma, mutta eihän sellaista ole tiedossa. Romaanimeiningin asemasta pitäisi fokusoitua työhön, Xibalbaan, Devil and the Deep Black Sky'iin ja konna.infoon.

Osoituksena hyvästä keskittymiskyvystä katselin tänä iltanakin Luke Cagea. Sen juonenkuljetus ja hieman yliselittelevä rakenne harmittavat minua yhä. Jessica Jones on Netflixin sarjoista teemoiltaan ehjin, Daredevil on supersankarihenkisin, Luke Cage tuntuu vähän väliinputoajalta, eikä se uskalla edes käsitellä poliisi vs. musta mies -väkivaltakuviota juuri lainkaan. Ei se silti huono ole, se vaan voisi olla paljon parempi.

Tiistai, 4.10. 2016

Päivän sitaatti: "Being black always outweighs being bulletproof."

Kaksi hankalaa teknistä ongelmaa ratkesi viimein. Yllättäen, toinen näistä oikeni hylkäämällä Windowsin ja siirtämällä huonosti käyttäytyvän palvelun Linuxin päälle. Näin ne stereotypiat vahvistuvat.

Pyöräily kotiin oli tappava kokemus. Aivan kaikki viittaa siihen, että olisin tulossa kipeäksi, paitsi aktuaalinen olo silloin kun makaan paikallani. Potemisen introna katsoin Tainan kanssa Luke Cagen loppuun. Tuomio: pirun epätasainen sarja, mutta lopulta hyvää oli paljon enemmän kuin huonoa. Jopa sarjan hampaattomuus väheni huomattavasti kahden viimeisen jakson aikana, ja loppuratkaisu oli todella hieno. Sitä tosin heikensi aivan surkea mättö laimean ja todella hölmön näköisen pääpahiksen kanssa, mutta onneksi sarja ei koettanut päättyä tyrmäykseen vaan sosiaalisten kuvioiden ratkeamiseen.

Parilla editointikierroksella ja tiivistämisellä (ja pääpahiksen puvun uusimisella - ei saatana näitä Netflixin yrityksiä toteuttaa supersankariasuja) Luke Cage olisi ollut silkkaa rautaa. Nykyiselläänkin se oli ehdottomasti katsomisen arvoinen. Daredevil on paras supersankaritarina, Jessica Jonesilla on ehjimmät teemat, mutta Luke Cagella on kyllä paras päähenkilö.

Keskiviikko, 5.10. 2016

Päivän moite: "Onko tuo tarpeellista, vai onko kyseessä vain käyttömukavuusasia?" Tottakai kyseessä on käyttömukavuusasia, mutta jumalauta käyttömukavuuskin on tarpeellista jos työt pitäisi oikeasti saada joskus tehtyäkin.

Rakentavasti mennyt työpäivä eskaloitui loppua kohti huutokilpailuksi yliopiston tietoturvapäällikön kanssa. Turvapäällikköparka sai osakseen turhautumista myös asioista, jotka eivät hänelle kuuluneet, mutta oikeasti: parin vuoden ajan olen inttänyt muutamista tietoturvallisista ongelmakäytännöistä, mutta vasta nettiin avoin portti 22 on oikea ongelma. Ymmärrän tämän tavallaan, mutta oikeasti kyllä en - SSH-yhteyksiä on auki muihinkin yliopiston palvelimiin. Huutokilpailu rönsyili yleisesti tietoturvakäytäntöihini, jotka saivat haukkuja - ei välttämättä täysin aiheetta, mutta minkäs teet kun pitäisi tätä perintöinfraa ylläpitää ja resursseja ei ole.

Kuten yhteenoton jälkeen monesti käy, olin kotona koko illan hapan enkä päässyt työasioista irti edes nukkumaanmenoaikaan. En jaksaisi. Ihan oikeasti kaipaisin jonkinlaista onnistumiskokemusta nyt jollain elämäni osa-alueella, ettei syksy oikeasti aiheuttaisi sairastumista masennukseen. Tarvitsen kiipeilyä niin kipeästi ettei ole todellistakaan.

Torstai, 6.10. 2016

Päivän kuva: Räjähtämätön lepakko

Junassa matkalla töihin sain idean siitä, miten kääntäisin hemmetin raskaan työtilanteeni projektiksi, joka redusoisi isoimman ongelmani teknisiksi haasteiksi. Museolle päästyäni ryhdyin työhön tämän kimpussa. Minulla oli suunnitelmat A, B ja C; jonkin näistä olisi paras onnistua seuraavan viiden kuukauden aikana. Lisäksi olisi ihan kiva, jos kaikenmaailman hallinnolliset ja sosiaaliset pikkuseikat eiät distraktoisi minua tässä välissä.

Ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan myös kuplani ulkopuolelle vilkaiseminen sai aikaan muutakin kuin pahaa oloa. Puolan epäinhimillinen aborttilakiuudistus torpattiin, paskajulkaisun toimittajasta annettiin vangitsemismääräys, kreisi rasisti poliittiseksi avustajaksi sai syytteen, UKIP:n europarlamentaarikot vetivät toisiaan turpaan ja perussuomalaisten kunnallisvaaliteema ei kuulemma voi olla räjähtävät lepakot. Lopulta kotiin päästyäni hihittelin hysteerisesti. Leikin jopa ajatuksella käydä boulderilla, mutta käteni ei varmaan vielä tähän taipuisi. Otelaudassa roikkuminen kuitenkin onnistui jo.

Perjantai, 7.10. 2016

Aamupäivän fiilis: Jännittynyt

Tekniikkaprojekti töissä jatkui, toistaiseksi vailla hallinnollisia rönsyjä. Hienoisen pelon vallassa tein tilaa uudelle tekniikalle mm. siirtämällä karmavectorin uudelle raudalle. Saa nähdä, toimiiko.

Viikonloppu, 8.-9.10. 2016

Ajankohdan kappale: MC Kapinen Kuutti - Friikkisirkus

Karmavector.org ei uudessa sijainnissaan toiminut läheskään täydellisesti, mutta en jaksanut sitä liioin ryhtyä korjailemaan sen tarkemmin. Sen sijaan lähdin lauantaina Kirkkonummelle möyrimään luolissa. Korkbergetin luolasto oli minulta aiemmin jäänyt kokonaan väliin, mutta nyt kun sinne oli opaskin, oli hyvä idea käydä vilkaisemassa sitä. Yhtäältä se oli suomalainen luola: päivänvaloa ei päässyt pakoon, kivi oli karheaa ja kaikkialla oli pölyistä. Toisaalta: ryömimis- ja ahtautumisharjoituksia riitti.

Sunnuntaina oli konna.info -pelin tokan tuotantokauden pelaajatapaaminen. Edelleenkin olen sitä mieltä, että hahmoni on vaikea ja sen yhdistelmä suorittamista sekä sosiaalista roolia sopii minulle todella huonosti. Mutta peliltä odotan silti suuria. Erityisesti arvostan pelin aikataulutusta: seuraavan kahden viikon aikana on viisi pelipäivää, joista jokaisella on oma lyhyt tai pidempi pelinsä. Tämä on hyvä tapa väistää larppien hetkellisyys ja käyntiinpääsemisongelmat.

Maanantai, 10.10. 2016

Päivän tweetti: Season Finale

Teknologiaprojektin jatko-osa kohtasi ensin ison ja käsittämättömän ongelman, mutta sitten kaivauduin muistiinpanoihini vuosien takaa, ja löysin ratkaisun, jota olin käyttänyt edellisen kerran samassa tilanteessa ollessani. Ihan hyvä, että olin kirjoittanut tehtävänkulun muistiin, koska sivu, johon muistiinpanoissa viittasin oli aikapäiviä sitten kadonnut internetistä.

Kirjoitin hieman peliä, ja koetin hieman tökkiä konna.info -meininkiä eteenpäin, mutta jumituin sen sijaan katsomaan Agents of Shieldiä. En tajua miksi, koska sarja ei oikeasti ole mitenkään hyvä.

Tiistai, 11.10. 2016

Päivän musiikki: Konna.info raw mixes

Xen-kvm -migraatio osoittautui hankalammaksi kuin olin kuvitellut. Ehkä kannattaisi vaan asentaa vanhat linuxit kokonaan uudelleen, se kun joka tapauksessa näyttää oleavn edessä. Windows-koneille en kyllä tahdo tehdä samaa, ne kun ovat tuskallisia pystyttää.

Kotona foorumipelasin konna.infoa ja ällistelin oheismateriaalia. Olivat sitten tekaisseet kokonaisen hiphop-levyn pelin artisteille. Huomisessa pelissä olisi levynjulkaisubileet, mutta hahmoani ei näihin ole kutsuttu; sen sijaan ohjelmassa on poliisien häiriköintiä ja ärsyttävää toimittamista.

Keskiviikko, 12.10. 2016

Päivän kysymys: "Haluaisiko poliisi kommentoida? Entäs off the record?"

Töissä painin nurin taas parit tekniset ongelmat, ja sitten siirryin kotiin valmistautumaan konna.infoon. Pelini käynnistyi konkreettisesti vasta iltakahdeksalta, jolloin ajoin Espooseen neuvottelemaan hahmoni kontaktien kanssa. Samalla sain puheluita kaikenlaisilta tahoilta, ja kuulin hämäristä asioista, joita ympärillä alkoi tapahtua.

Hahmoon oli vaihteeksi helppo pudota, vaikkei lähtö ollutkaan yhtä räjähtävä kuin edellisellä tuotantokaudella. Jäljelle jäi hyvä fiilis ja halu jatkaa.

Kotimatkalla ajoin nopeuskameraan, ilmeisesti vielä oikein klassisesti hidastamatta kun nopeusrajoitus oli ollut juuri ennen kameraa. Äh. Ajokieltoa ja vankilaa odotellessa.

Torstai, 13.10. 2016

Päivän taukopuuha: Historian hämärissä luettujen kirjojen lisäily Goodreads-profiiliin.

Vihdoin ja viimein sain ihan oikean, tuotantokäytössä olevan virtuaalipalvelimen siirrettyä alustalta ja virtualisointiteknologialta toiselle. Lopulta oikein tehtynä homma oli melko suoraviivainen, joten ajatus siitä, että tämä olisi tehtävä vielä noin kymmenen kertaa ei edes hirvittänyt. Aikaakin on vielä viisi kuukautta. Toki sitä ennen täytyy vielä siivoilla palvelimia pois, ja katsoa, josko jotkut niistä saisivat kodin toisaalta.

Kotona rentouduin lukemisen ja Agents of Shieldin parissa. Sarja koettaa kyllä lunastaa shekkejä, joita se ei ole ansainnut, ja sen yritykset vaikuttaa dramaattiselta ja koskettavalta ovat lähinnä naurettavia. Ei kauhean hyvin komboa hirveä murhepaatos kahden tyypin poistumisesta kuviosta, kun kaikki niitä kaipaavat hahmot ovat sivuuttaneet olankohautuksella esim. muiden kenttäagenttien tai sivullisten kuoleman. Muutenkin sarjan hahmojen moraali vääntää itsensä aivan käsittämättömälle lenkille: ensin sama hahamo motkottaa yhdelle toverilleen siitä, että tämä aiheutti toisen tyypin melkein-kuoleman koettamalla ampua tyypin panttivangiksi ottaneen pahiksen, ja jaksoa tai paria myöhemmin antaa toiselle synninpäästön siitä, että tämä päästi tietoisesti irti öttiäisen, joka ihan oikeasti murhasi puoli tusinaa sivullista. Tokihan tämä voi olla vain hahmojen epäkonsistenssia, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että sarja ei oikeasti tajua millaisia tekopyhiä paskahattuja sen sankarit ovat. Mutta en ole vielä heittänyt konetta seinään, joten kahden tähden tasolla ollaan.

konna.info, 2. esityskausi, jaksot 2-3, 14.-16.10. 2016

Ajankohdan antisankari: Pillu-Sipi, taas

Perjantaina suoritin pelivalmisteluja. Lauantaiaamuna keräsin hahmon vermeet ja muistiinpanot, ja lähdin kohti itää. Lauantain peli alkoi vainoharhailevalla haahuilulla loviisalaisessa satamassa, ja muuttui kaahailuksi ja panttivankidraamaksi. Meininki oli toimittajille kova ja kiintoisaa puuhaa riitti. Lopuksi piti vielä koota jonkinlainen skuuppi kaikesta, mitä oli näkynyt.

Sunnuntaina oli sitten vankilavierailu. Päältäpäin peli oli nyhjäävä seisoskelularppi, mutta pinnan alla se oli kiintoisaa rikosdraamaa. Sinänsä harmi, että puitteet olivat niin pelkistetyt; muutamat tuolit, pöydät ja kalterit olisivat tehneet fiiliksille ihmeitä. Nykyiselläänkin karu vankila-arki oli aika ahdistavaa, ja tieto siitä, että oma hahmo pääsee täältä pois heti kun vaan haluaa oli kyllä tarpeen.

Pelien jälkeen olo oli stressattu ja väsynyt. Tekeillä on juuri nyt vähän liikaa, ja kauden kaksi viimeistä peliä rullaa käyntiin ensi viikonloppuna. Samalla pitäisi toteuttaa kaikkea muuta, ja jotenkin vielä päivätöissäkin saada asioita aikaan. Voipi olla, että kuun viimeinen viikko on aika koomaa.

Maanantai, 17.10. 2016

Päivän fiilis: Ylityöllistetty

Larppiviikonlopun jälkeen olisin tarvinnut vapaapäivän, mutta mitä vielä. Duunissa oli onneksi suht selkeiden teknisten ja hallinnollisten tehtävien päivä, eikä minun tarvinnut esim. neuvotella kenenkään kanssa. Hetken ajan kuvittelin tosin upottaneeni Atlantis-nimisen puutarhatietokantajärjestelmän, mutta onneksi tai valitettavasti näin ei käynyt. Töiden loputtua riensin pelauttamaan rikollisen huonosti valmistelemani Xibalba-tarinan.

Peli oli epätasainen, taustalla oli hyvä idea, mutta yksityiskohtien ja hiomisen puute näkyi selvästi. Hahmot olivat taas törkeän epätasa-arvoisesti esillä, mikä risoi minua aivan vietävästi. Ei peli mikään katastrofi ollut, mutta paljon parempaankin kyllä pystyisin.

Tiistai, 18.10. 2016

Päivän spoilerivaroitus: Agents of Shieldin kolmoskauden loppua ruoditaan ja olennainen juonen ratkaisu käytännössä paljastetaan. Tosin se oli kyllä kenen tahansa arvattavissa.

Ahersin teknillis-hallinnollisten hommien parissa, kunnes iltapäivällä tajusin, että ajatus ei enää kulkenut. Syynä oli yksinomaan väsymys, viime yö oli jäänyt hieman tarpeettoman lyhyeksi. Aivojuminen sysadmin on hyödytön, joten siirryin suosiolla kotiin. Pelikuvausta olisi pitänyt kirjoittaa, mutta päätin että tarvitsen vapaaillan, joten katselin Agents of Shieldin kolmoskauden loppuun. Olihan siinä ihan yritystä, mutta jotenkin toteutus tuntui edelleen halvalta Buffy-ripoffilta. Kun hahmot eivät kiinnosta, ei heihin kohdistuva uhka pelota, ja vaikka tavallaan olenkin hyvilläni siitä, että traagisesti kuollut tyyppi oli ikävystytttävin kalpeanaama koko possessa, tämä myös vaikutti siihen, että kuolema ei niinkään haitannut. En toivonut viime hetken pelastusta, vaan että molopää lakkaisi höpöttämästä ja räjähtäisi jo.

Agents of Shield on kyllä edelleen paras esimerkki sellaisesta kahden ja puolen tähden sarjasta, joka mokaa melkein kaiken mitä tekee. Ja sittenkin katson sitä. Olen brändin uhri.

Keskiviikko, 19.10. 2016

Päivän pahoinvointi: Tie Porkkalaan. Ei tätä heikko ihminen kestä.

Aamu alkoi influenssarokotuksella ja päättyi hieman ahdistavaan palaveriin yliopiston tietotekniikasta. Sen jälkeen lähdin heittämään Tainaa Porkkalaan. Joillakin on syysloma, toisilla vain ahdistus ja työstressi.

Kuten monesti käy, tyhjä asunto oli lähinnä vahingoksi tuottavuudelle. Tarvitsen turvarapinan ympärilleni, tai en saa mitään aikaan. Koetin vilkaista Agents of Shieldin neloskautta, mutta en usko kestäväni Ghost Rideria. Sarjan track record moraalisten asioiden käsittelystä on niin surkea, että siinä vaiheessa kun castiin liittyy tyyppi, jolla on jumalainen kyky sanoa, kuka ansaitsee kuolla ja kuka ei (ja joka tietysti toteuttaa sitä murhaamalla heti ensiesiintymisessään pahoja tyyppejä), en voi jatkaa katsomista. Riski siitä, että iskisin viattoman tietokoneeni palasiksi on liian suuri.

Supersankaritarinat ovat aina tarinoita fasismista, ja ainoa tapa jolla pystyn nykyään oikeuttamaan fanitukseni niitä kohtaan on sankareiden moraalikoodisto, ja sen on parempi sisältää tappamisen välttäminen viimeiseen asti. Punisherin ja ilmeisesti tämän Ghost Riderin kaltaiset tyypit soveltuvat vain niille fundamentalisteille, jotka uskovat että on olemassa objektiivinen Hyvä ja Paha, ja Pahalle saa ja täytyy tehdä mitä tahansa.

Torstai, 20.10. 2016

Päivän tuska: IIS ja dynaamiset www-sivut. Tämä kombo pitäisi räjäyttää.

Yritykseni siirtää erään omituisimmin konfiguroidun Windows-palvelimemme järjestelmiä toiselle koneelle aiheuttivat harmaita hiuksia. Ja kuitenkin ylläpidettävyyden vuoksi tämän pitäisi olla tehtävissä, vieläpä melko helposti. Ehei.

Luolaseuran jäsentapaamisessa paikalla oli vain kolme ihmistä. Seuralla on enemmän jäseniä kuin koskaan, luolaretkiä tehdään entistä aktiivisemmin, joten ilmeisesti ihmisille ei vaan jää aikaa hengata baareissa. Tämä on ihan hyväksyttävä kehityssuunta.

konna.info, 2. esityskausi, jaksot 4-5, 21.-23.10. 2016

Ajankohdan räppäri: Mazda Laputa

Perjantaina lähdin töistä melko varhain, ja sitten ryhdyin kiemurtelemaan takaisin rikostoimittaja Markus Hannulan nahkaan. Hankalan alun jälkeen löysin alkoholisoituneen muttei vielä täysin kyynistyneen reportterin mielentilan, ja sitten taas mentiin. Perjantaina oli polttareita ja varjostuskeikkaa, lauantaina jengihäät ja kakusta löytynyt pää. Sunnuntaina oli lähinnä purkua.

Viiden pelin sarja oli todella laadukas, ja oma pelikokemukseni oli myös erittäin hyvä. Oikeasti vastaan tulivat lähinnä oman suorittamisen rajat: hahmoni oli niin paljon itseäni sosiaalisempi, etten pysynyt alkuunkaan perässä, ja pelaajana havaitsin loppumattomassa biletyksessä ja vieraille puhumisessa kaipaavani tilaa, johon paeta hetkeksi hengähtämään. Ei offgame-tilaa, vaan tilaa, jossa hahmoni voisi selvitellä ajatuksiaan, pistää niitä vähän paperille ja miettiä seuraavaa siirtoaan ennen sen varsinaista suorittamista. Nyt kun moista tilaa ei tahtonut olla, olin jatkuvasti vähän yliärsykkeinen, mikä heikensi älyllistäkin suoritusta.

Sittenkin, onnistumiskokemuksia tuli - ja epäonnistumisetkin olivat hauskoja. Vetäisin mm. mafiahäissä erikoiskarkin joka tarkoitti, että minun piti pitää hääparille puhe, jonka sitten kirjoitin - ja jouduin salamannopeasti kirjoittamaan uudelleen, kun kakusta löytynyt pää aiheutti tilanteen elämistä ja edellisen puheen herjat olisivat vieneet minut suoraan merenpohjaan. Oli myös hienoa vihdoin hahmottaa, miten toimittajani onnistuu saamaan skuuppeja rikkomatta välejään rikollisiin, joista hän kirjoittaa - ja hermojaraastavaa koettaa selittää tätä toimittajatyttärelle, joka vain tahtoi kaiken julki aivan välittömästi.

Pelinjälkeisenä sunnuntaina olin aika tyhjä, ja hahmollani oli eeppinen krapula. Purkajaiset olivat onneksi kiltit, vaikkakin meluisuus edelleen riipoi. Olen näköjään iän myötä tullut yhä meluherkemmäksi - en varsinaisesti ääniherkemmäksi, mutta kakofonia risoo. Kun pakopaikkaa yksityisemmille keskusteluille ei taaskaan ollut, lähdin pois melko aikaisin, mutta tyytyväisenä asioiden laidasta.

Jahka Länsimetro aukeaa, hahmoni tekee comebackin, vaikka se olisi sitten vaan yksinäinen metromatka Kontulasta Espooseen ja protestiluontoinen kusella käynti jonkun rikkaan mestan porttikäytävässä.

Maanantai, 24.10. 2016

Päivän teema: Jonotusmusiikki

Jotenkin sain itseni kiskottua töihin, vaikken ihan aamukahdeksaksi. Työpäivän tehokkuus ei ollut parhaimpiani; käytin paljon aikaa odottamalla, että muualla tehtäisiin asia X jotta voisin käydä käsiksi asiaan X+1.

Kotona vilkaisin hieman tulevan viikonlopun pelin tausta-aineistoa. Hyvin on tämäkin vielä kesken. Perjantaina Mirin läksiäiset, lauantaina jotain säätöä, sunnuntaina peli, jossain välissä pitäisi ehtiä kirjoittaa tätä oikein ajatuksella. Leikin hetken idealla tehdä graafinen traileri jaksolle, mutta kun SketchUp ja iMovie olivat molemmat vähän vaikeita minulle, tulin järkiini ennenkuin aloin oikeasti leikkiä asentamallani Unitylla.

Tiistai, 25.10. 2016

Päivän yhteyskokeilu: Skype Japaniin peliä varten. Suurimmat haasteemme ovat ääni ja aikaero.

Raskaan palaverin ja raskaamman tekniikkasäädön jälkeen livahdin Kaislaan, jossa oli konna.infon jälkitapaaminen. En jäänyt sinne pitkäksi aikaa, koska toisin kuin vaikkapa Halat hisar, tämä peli ei ollut jättänyt minuun niin pahoja jälkiä tai luonut niin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kokijoiden kanssa. Sen sijaan siirryin kotiin kirjoittamaan peliä.

Ircissä muistutettiin Black Mirrorin olemassaolosta, joten pakotin itseni katsomaan sitä yhden jakson lisää. Onhan se hyvää settiä, mutta kaiken elämänhalun se kyllä tappaa.

Keskiviikko, 26.10. 2016

Päivän fiilis: Kurkkukipuinen

Aamulla olin kipeä. Toivotin tämän tervetulleeksi. Aivot olivat puurossa, joten en edes yrittänyt tehdä töitä. Sen sijaan katselin tv-sarjoja ja luin.

Rob Boffardin Tracer ei tehnyt vaikutusta, mutta sen jälkeen palasin Robert Charles Wilsonin pariin. Axis kiinnosti minua ensimmäisestä luvusta lähtien huomattavasti enemmän.

Torstai, 27.10. 2016

Päivän vaikeus: Suomalainen ikoninen kauhutarina. Kai näitäkin pitäisi olla, mutta yhtäkään ei tullut mieleen.

Flunssa jatkui, enkä taistellut sitä vastaan. En edes yrittänyt tehdä työhommia, keskityin pelkkään lukemiseen. Axis ei ollut läheskään yhtä loistava kuin Spin, mutta kyllä se nyt menetteli.

Olennaisemmin lueskelin Aikamme montaa islamia saadakseni paremman hahmotuksen käsiteltävästä aiheesta. Kirja oli kyllä tähän hyödyllinen, mutta ehkä vähän liian köykäinen. Olisin itse kaivannut paljon enemmän katsauksia mm. sukupuolten tasa-arvoon, seksuaalivähemmistöjen asemaan ja muihin yksilönvapauden kannalta olennaisiin kysymyksiin. Joissain luvuissa näistä puhuttiin, toisissa ei, ja välillä käsittely oli niin pintapuolista, että olin lukijana edelleen omien ennakkoluulojeni varassa.

Illalla päädyin Tainan kanssa tekemään hänen työhönsä kuuluvia juttuja, kun hän oli Halloweenin kunniaksi opettamassa koululaisille kummitus- ja kauhutarinoista. Tämä oli vaihteeksi sivistyksen nurkka, johon minullakin oli jotain tarjottavaa.

Viikonloppu, 28.-30.10. 2016

Ajankohdan nokkelin kommentti: "While I've always known that [Miri] would move abroad at some point, I didn't expect UK to go to such lengths to try and stop it."

Perjantain makasin petissä ja koetin kerätä voimia. Illalla sitten hakeuduin luolaravintola Cavernaan syömään typerän kalliin buffetin Mirin läksiäisissä. Ravintola saa kolme tähteä, seura enemmän. Luolailu- ja roolipelitutuista koostuva posse söi, joi ja hyvästeli kauas EU:n ulkopuolelle suuntaavan Mirin sekä häntä noutamaan saapuneen Duncanin. Jostain kumman syystä olin ainoa, joka suoriutui pitämään lyhyen puheen aiheesta.

Aivan liian pitkään venyneen illan jälkeen seuraava päivä oli tuskaisa. Olin edelleen kipeä, mutta särkylääkkeillä pakotin itseni ylös vuoteesta pelinkirjoittamisen ääreen. Samalla vääntelin viimeiset 3D-mallit, ja koetin tehdä animaatiota. Olin vähemmän sosiaalinen kuin olisi ehkä pitänyt, koska meillä kuitenkin eilisen jäljiltä punkkasivat myös Miri ja Duncan, viimeistä päiväänsä Suomessa, mutta sairaus oli sotkenut aikatauluni, ja peli oli pakko tehdä valmiiksi huomista varten.

Sunnuntaiaamuna sitten pelattiin Devil and the Deep Black Skyn ekan kauden päätösjakso. Kaisa oli paikalla Japanista Skypellä, mikä aiheutti pelin varhaisen alkamisajan. Peli itse kesti vain nelisen tuntia, ja sen jälkeen funtsittiin tulevaa. Kampanja jatkuu, en edes tarjonnut pelaajille mahdollisuutta poistua siitä (koska isoina ihmisinä he kyllä osaavat kertoa, jos heitä huvittaisi tehdä ajallaan jotain muuta), mutta sen sisältö pääsee vähän edistymään.

Pelin jälkeen olin aivan kuitti. Kituutin hereillä kuitenkin iltakymmeneen, koska pahuksen pelinjälkeinen inspiraatio ei jättänyt minua rauhaan, ei vaikka pelasin Tainan kanssa perusteellisen erän Geoguessria tyhjentääkseni mieleni.

Maanantai, 31.10. 2016

Päivän ärsytys: Luolaseuran www-sivulla on jotain php-tunkeutujia.

En vieläkään ollut millään muotoa terve, mutta töihin menin kuitenkin. Tänään oli palaveri, jota olin pyytänyt keväästä saakka, enkä tosiaan aikonut sitä missata minkään maailmanloppua pienemmän vuoksi. Aiheena oli yksinkertaisesti museon www-sivusto, tarkemmin "kertokaa kenelle voin ohjata sisältökysymykset nyt kun meillä ei ole enää talossa omaa päätoimittajaa". Sainkin tähän vastauksen, onneksi.

Kotona huomasin, että eilisen pelin jälkeen sen wikiin oli ilmestynyt pelaajatuotteista sisältöä. Käytin illan integroimalla sitä olemassaolevaan maailmadataan, koska mikään ei inspiroi niin hyvin kuin innostuneet pelaajat.