Syyskuu 2016: Natsit vastaan roolipelit
Torstai, 1.9. 2016
Päivän idea: Hub of All Things (HAT)
MyData 2016:n tokan päivän avaus ja lopetus olivat hyviä. Valitettavasti näiden väliin mahtui kaksi kiinnostavalta kuulostanutta mutta varsin turhaa esitystä. Poimin niistä vain pari satunnaista detaljia, joilla olisi meille merkitystä; muuten käytin valtaosan aikaa vastailemalla työposteihin tai laatimalla 3D-malleja. Flunssa sentään tuntui lähteneen jonnekin.
Perjantai, 2.9. 2016
Päivän sitaatti: "So, ladies and gentlemen. How do we kill Google, Apple, Facebook and Amazon?"
MyData-konferenssin viimeinen päivä oli taas hyvin antoisa. Oikeasti minun teki mieli alkaa paiskoa CV:ä kaikille täällä tuotteitaan esitteleville puljuille, siltä varalta että joku tarvitsisi toistaitoista ylläpitäjää/manageria. Onnistuin pidättäytymään tästä vielä toistaiseksi.
Vein pyöräni huoltoon, ja fillariliike antoi minulle huollon ajaksi korvaavan taittopyörän. Se oli vietnamilainen taittopyörä, ja tuntumaltaan melko täysi kopio omasta Dahonistani. Sillä kruisailin Kaisan läksiäisiin Käpylässä. Yllättävää kyllä, ihmisten kanssa oli hauska hengata ja puhella roolipeleistä, byrokratiasta sekä nörttiasioista. Seitsemänvaihteisella polkupyörällä ajaminen oli myös miellyttävämpää kuin omalla kolmivaihteisellani. Pitäisiköhän harkita parempaan vaihtamista?
Viikonloppu, 3.-4.9. 2016
Ajankohdan huuto: "Sipilä tuu ikkunaan, täällä huutaa kansa!"
Lauantaista valtaosa meni kaatosateessa marssiessa ja hallitusta vastaan protestoidessa. Joukkovoima-mielenosoitukseen oli vihamielisestä säästä huolimatta saapunut ainakin 3000 ihmistä, mikä oli kuitenkin suht vähän, kun huomioi että keväällä vastaavassa oli 10000 osallistujaa. En tiedä, ovatko olot parantuneet merkittävästi, vai onko 7000 ihmistä vaan kuollut nälkään kuuden kuukauden aikana.
Sunnuntain koetin kirjoittaa peliä, mutta Deus Ex: Human Revolution vei jatkuvasti keskittymistäni muualle. Oikeasti kyseinen peli on alkanut hieman ärsyttää yksinkertaisine silmukoineen. Toivottavasti jatko-osa on mekaanisesti parempi, koska tämä ei kauhean hyvin kiinnostusta ylläpidä.
Maanantai, 5.9. 2016
Päivän virheilmoitus: "Exception has been thrown by the target of an invocation." D&D-ajoistani on aikaa, mutta pikaisen tarkistuksen mukaan "Invocation is focused on damaging energy-based spells such as Fireball, Lightning Bolt, and Cone of Cold." Sikäli kun tämän tulkitsen oikein, Windows 2008 -palvelin koetti lasauttaa jotakin energialoitsulla, mutta tällä oli joko antimagiaa, loitsunkääntöä tai vastaloitsu. Oletan, että tämä on kohta, jossa sysadminin kuuluu hakea kahden käden miekka, ja käydä hakkaamassa kohde pilkkeeksi.
Jos ajattelen, että työpäiväni on 6 tuntia pitkä, saan tehtyä 6 tehokasta työtuntia. Jos ajattelen sen olevan 8 tuntia pitkä, tuntuu siltä, että saan aikaan vähemmän. Tänään tähtäsin kuuteen tuntiin, ja vaikka teknisesti olin toimistolla 8 tuntia, 2 viimeistä oli lähes täysin tuottamatonta. Pitäisi aina varata iltapäiväksi jotain tärkeää mutta helppoa duunia, niin tulisi sekin tehtyä.
Yritys palauttaa koeajossa olevaa taittopyörää epäonnistui, joten käytin sitten tovin leikkimällä sen kanssa. Löysin lopulta sopivat asetukset, joilla sen saa taittumaan kokoon ongelmitta. Huonon jalan vuoksi pyörä ei vieläkään pysy pystyssä taiteltuna, mikä on selkeä heikkous, eikä tradeoff, jonka olisin itse tehnyt.
Tiistai, 7.9. 2016
Päivän ärtymys: IIS:in eri versiot ja niihin eri tavoin sopivat moduulit.
Eilen saamani oivalluksen perusteella rytmitin tänään töitäni siten, että teknistä puuhaa riitti iltapäivään saakka. Tätä helpotti päivän runsas palaveritarjonta. Vaihteeksi olin melkeinpä tehokas ja hyödyllinen työntekijä, saa nähdä kauanko tämä kestää.
Sain oman fillarini takaisin, ja huomasin neljässä päivässä tottuneeni käsijarruun. Ihan hyvä jos tottuminen tapahtuu noin nopeasti. Dahon vs. Tern -vertailussa Dahon voittaa edelleen keveytensä, nopean taittelunsa ja intuitiivisuutensa vuoksi, mutta Ternin edut ovat kestävän oloiset osat. Jos Dahonia ei kerran enää Suomesta saa, ehkä pitää siirtyä Terniin jahka nykyisestä fillarista taikasavu pääsee lopullisesti ulos.
Keskiviikko, 7.9. 2016
Päivän taito: Palaverien vetäminen. Ainoa managerisetin skilli, johon olen investoinut.
Väsynyt aamu, väsynyt päivä. Olisin kaivannut liikuntaa, mutta olin liian laiska pyöräilemään. Niinpä vain pelasin videopelejä koko illan. Tämä tuskin auttaa väsymykseen tulevaisuudessa.
Torstai, 8.9. 2016
Päivän artisti: Synaecide
Sain rakennettua nopean korjauksen erääseen hajonneeseen järjestelmään ja muutenkin oltua enemmän tekniikan eikä hallinnon parissa. Kotiin pyöräiltyäni tartuin pelimateriaalin kokoamiseen. Piirtelin, taulukoin ja keräsin musiikkia internetin oudoilta kolkilta. Näiden kanssa pitäisi huomenna pelin sujua.
Viikonloppu, 9.-11.9. 2016
Ajankohdan pelinokkeluus: Aura kivessä
Perjantaina pelautin kahden pelaajan jakson Devil and the Deep Black Sky'ta. Se oli teemoiltaan juuri sellaista roolipeliä, jota inhoan pelata ja jossain määrin inhoan vetääkin, mutta toimi se lopulta paremmin kuin useimmat kaltaisensa.
Lauantaina toivuin. Tämä tarkoitti lähinnä kirjoittelemista, 3D-mallien rakentelua ja videopelejä. Taina oli jossain Turussa metsästämässä sieniä, joten vietin päivän puhumatta kenellekään. Se oli oikeastaan aika tervetullutta. Samalla huomasin verkon nurkassa väitteen, että Chtorr-sarjan viidennen osan eka vedos oli valmis ja lähetetty esilukijoille. Uskoo ken tahtoo. Sittenkään en voinut olla innostumatta. David Gerrold soittaa minua kuin halpaa viulua.
Sunnuntaina sain kyydin Porvooseen, jossa pelattiin lisää Celtiaa. Kunnon kelttihenkisesti kävimme vähän varastamassa melkein-naapureiden lehmiä, ja ryöstön yhteydessä metsästäjäsankarini ampui paimenessa olleen lapsen. Onneksi lapsi oli vaan saksi, eikä oikea ihminen. Yllättävän paha fiilis siitä silti pelaajalle tuli.
Maanantai, 12.9. 2016
Päivän käsittämättömyys: Minkälainen barbaari leirin päätteeksi käy tyhjentämässä suolensa makuupussiin, käärii makuupussin pakettiinsa, ja jättää vuodeksi paikalleen?
Työpäivän jälkeen eeppisiltä luolaretkiltä palannut Miri ilmestyi ovelle. Hänen tarinansa Picosilta olivat jokseenkin karmivaa kuultavaa. Oma vaikutelmani oli, että retkikunta oli usein vain yhden epäonnenpotkun tai lisävirheen päässä vakavasta onnettomuudesta, mikä ei ole kauhean hyvä virhemarginaali. Lisäksi juttujen perusteella sai kuvan, että muutaman paikallaolijan ei todellakaan olisi kuulunut olla noin vaativassa paikassa.
Luolia on kyllä ikävä, mutta Picos ei vaikuta eeppisine lähestymisineen ja alkukantaisine leirioloineen alkuunkaan sellaiselta luolastolta, johon minulla olisi mitään kiirettä tutustua. Maailmassa on parempiakin kohteita, sellaisia, joissa vaiva ja hankaluudet alkavat vasta maan alla.
Tiistai, 13.9. 2016
Päivän tiedostonnimi: 60D12437B03F932B1F06AD5A44B8CA46.cache.html, joka ei ole systeemin generoima väliaikaistiedosto, vaikka näin luulisikin
Päivän palaverin peruunnuttua pystyin hyvin pitämään etäpäivän, ja oikeasti sain sen ansiosta asioita aikaiseksikin. Havaitsin myös, että puolenpäivän aikaan kimppuuni ryömi ärsyttävä kurkkukipu; ei ehkä riittävästi, että sen vuoksi olisi kehdannut olla pois töistä, mutta tarpeeksi ajamaan keskittymisen tiehensä. Tietysti juuri tällaisena päivänä jouduin selvittämään ilmeisesti järkensä menettäneen yhteistyökumppanin spagettikoodia.
Katselemani House of Cards muuttui yllättäen ihan kivasta oikeasti aika huimaksi. Se sai myös minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ihmiset, jotka haluavat poliittisen uran ovat joko sosiopaatteja tai taipumattomia ristiretkeilijöitä.
Keskiviikko, 14.9. 2016
Päivän taitamattomuus: Ihmisiksi oleminen
Diplomaattisten omituisuuksien kanssa painiskelu ja eilisen hieman kipeän olon toistuminen teki minusta tarpeettoman kärkkään ja äksyilevän, ja päädyin palaverissa sanomaan asioita, joita heti jälkeenpäin kaduin. En sentään haukkunut ketään läsnäolevaa tai poissaolevaa, otin vaan näkökannan, joka oikeasti oli aika tyhmä. Toivottavasti läsnäolijat ymmärtävät viis veisata tyhmyyksistäni.
Kävin istumassa kaakaolla ja puhumassa roolipeleistä. Sitten siirryin kotiin potemaan ahdistusta. Oikeita kirjoitushommiakin olisi voinut tehdä, mutta niihin ei löytynyt intoa.
Torstai, 15.9. 2016
Päivän pelitutkimuskohde: Espanjantauti. Jokseenkin hurjaa.
Töissä minulla oli taas klassinen ongelma: hommaa on aivan liikaa, ja tuntuu siltä, että mitä tahansa teenkin, pitäisi tehdä jotain aivan muuta kuin sitä. Tähän vaikuttaa melkoisesti, että työmme fokus on asiassa, jota oikeastaan en osaa tehdä, ja oletan, että jos ryhdyn siihen sekaantumaan, asiat käyvät vain huonommiksi.
Osa tästä johtuu myös hallintohommien epäkiinnostavuudesta, ja haluttomuudestani paimentaa ammatti-ihmisiä asiassa, jonka he osaavat minua paremmin. Sittenkin epäilen, että tämä saattaa johtua vain siitä, etten tahdo sekaantua vaikeaan ja sotkuiseen asiaan ja ennemmin säädän teknisiä juttuja, niitä kun oikeasti osaan. Mutta hyödyttömyyden ja vastuun pakoilun tunne vallitsee yhtä kaikki.
Pakenin työstä varhain kuluttaakseni plussatunteja pois, ja aloin katsella seuraavan Xibalba-pelin elementtejä. Siitä voi tulla aivan mitä tahansa, minun pitäisi olla valmistautunut melko moneen asiaan. Ehkä jos vaan lähettäisi pelimatriisin ja luottaisi siihen, että peli syntyy kyllä.
Viikonloppu, 16.-18.9. 2016
Ajankohdan vaatetus: Puku
Perjantaina tappelin tietokantojen kanssa, ja voitin. Sitten tappelin tarraprintterin kanssa ja hävisin. Sieluni ei kyllä jälkimmäisessä matsissa ollut niin täysillä mukana kuin olisi voinut olla.
Lauantaiaamuna herätys oli typerän varhain. Tokkuraisina kiipesimme autoon ja ajoimme Loimaalle, jossa Tainan mummo piti haudata. Kokemus oli vähän painostava, muttei aidosti ahdistava: oli outoa olla tällaisessa aikuisten tapahtumassa, jossa ei törmää kasuaaliseen rasismiin, seksismiin ja oikeistososiopatiaan. Kenties auttoi, että roolini oli vain olla Tainan kavaljeeri ja laukunkantaja. Ruokakin oli hyvää, eikä arkusta kuulunut koputusta kun se laskettiin multiin.
Hautajaisten jälkeen siirryttiin Tonjan ja Timon luokse Turkuun, takaisin kulttuuri-, roolipeli- ja vasemmistolaiskuplaan. Siellä vietimme yhden yön. Turkuun olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta Tonja ja Timo olivat lähdössä Edinburghiin ja minulla oli luolaseuran hallituksen kokous puheenjohdettavana. Niinpä ajoimme takaisin pääkaupunkiseudulle ja pidimme juuri ja juuri päätösvaltaisen kokouksen. Vaikka puheenjohtajuus ei kauhean raskas homma olekaan, luopuisin siitä mielelläni ensi vuonna.
Maanantai, 19.9. 2016
Päivän löytö: Helsingissä on luolateemainen ravintola. Pitäisiköhän se houkuttaa luolaseuran kannatusjäseneksi?
Ulkona tuntui syksyn kirpeys, sisällä kohtasin taas atk-sihteerin vaativat ja olennaiset tehtävät. Hyvin sopii, että etsin yliopiston www-sivuilta ihmisille asioita kun he eivät itse osaa, ehdi tai viitsi. Päivän kehityskeskustelukin peruuntui sairauden vuoksi
Olin suunnitellut kirjoittavani töiden jälkeen, mutta jotenkin eksyin videopelien pariin. Olen selvästi laiska ja huono ihminen. Ohimennen seurasin mediassa tapausta, jossa natsijärjestö hakkasi tyypin käytännössä hengiltä keskellä Helsinkiä ja sitten postasi asiasta nettiin videoita, joilla rehvasteli tapahtuneesta. Yllättäen ja onneksi vastareaktio kaikkialla tuntui olevan "ei saatana, tällaista ei katsella". Ehkä tässä 1930-luku sittenkin vielä vältetään.
Tiistai, 20.9. 2016
Päivän äänimaisema: Ólafur Arnalds - Broadchurch
Kehityskeskustelut alkoivat, ja koska olen neuroottinen ja ahdistuvainen, koin käydystä keskustelusta valtavasti tuskaa. Koetin paeta teknisiin hommiin, mutta ne eivät sujuneet. Puutteellinen dokumentaatio, php:n ja mysql:n versiopulmat sekä yleinen kiireily estivät asioiden aikaansaamisen.
Kotona kirjoittelin pelejä ja katselin Broadchurchin tokaa kautta, se kun oli päättänyt saapua Netflixiin. En ollut edes muistanut, miten lohduton sarja oikein oli.
Keskiviikko, 21.9. 2016
Päivän tv-sarjan lopetus: Broadchurchin toka kausi. Pääsee suosikkilopetusteni joukkoon Dexterin ekan kauden kanssa.
Täysinäisen työpäivän jälkeen olin ajatellut kirjoittaa peliä, ja vaähän sain tehtyäkin. Sitten tajusin, että viikonlopun mahdolliseen pelipäivään osui natsimeiningin vastainen mielenosoitus. Hetken punnittuani totesin, että tosimaailman poliittisen väkivallan vastustaminen oli syy siirtää peliä, ja tiedotin tästä. Aiemmin pelejä on pitänyt siirtää mm. tulivuorenpurkausten takia, mutta tämä on varmaan ensimmäinen natsien vuoksi siirretty peli omassa kokemuksessani.
Torstai, 22.9. 2016
Päivän kokemus: Kontrollifriikin neuroosi iskee jälleen
Henkisesti työpäivä oli todella pitkä ja raskas. Kaksi kehityskeskustelua ja yksi palaveri toivat esiin ongelmia ja antoivat palautetta toiminnastani - ja vaihteeksi saalis oli oikeasti sellaista, joka edellyttäisi minulta konkreettisia toimenpiteitä ja menettelytapojen muutoksia. Todella raskasta moinen, mutta välttämätöntä. Olin jo ennestään herkässä tilassa, kun johdon taholta sitten pudotettiin eteeni atk-sihteerin tehtävä, joka sai melkein pään räjähtämään. Kun oikeitakin töitä olisi, kiinnostaa aivan helvetin vähän saada jotain pieniä toimeksiantoja asioista, jotka eivät mitenkään kuulu työkenttääni.
Sentään onnistuin nielemään ensimmäisen kiukkuisen vastaukseni ja lähettämään vähän asiallisemman kommentin, mutta kuten monesti käy, tämä pilasi fiilikseni koko loppuillaksi. Inhoan konfliktia ihmisten kanssa. Olisin mielelläni lähtenyt vaikkapa kiipeilemään saadakseni ajatukseni rauhoittumaan, mutta tämä nyt ei ollut mahdollista. Niinpä tyydyin lukemaan ja imuroimaan väkivaltaisia videopelejä jotta voisin purkaa raivoani pikseliukkoihin. Tietenkin kotiverkko toimi kuin ysitonninen modeemi, ja peli laskeutui koneelle vasta viittä minuuttia ennen nukkumaanmenoaikaa.
Perjantai, 23.9. 2016
Päivän harminaihe: Miksi Batman-pelit ovat rakenteeltaan niin kirotun jäykkiä?
Työpäivä oli sentään eilistä parempi, vaikka kaksi kehityskeskustelua muodosti melko raskaan kehyksen tällekin päivälle. Kotona vajosin väkivaltafantasioihin pelaamalla Batman-peliä ja Divinityä Tainan kanssa. Kurkussa tuntui karhealta, mutta jos vaikka kehityskeskustelukauden saisi loppuun sairastumatta, sitten voisi kipeillä ilman syyllisyyttä.
Viikonloppu, 24.-25.9. 2016
Ajankohdan välttämättömyys: Korvatulpat mielenosoituksessa. Omat unohtuivat kotiin, mutta onneksi apteekista sai halvalla uusia.
Rasismin vastainen mielenosoitus keskustassa oli suurin vähään aikaan - 15000 osallistujalla se hipoi jo Priden lukemia. Kun samaan aikaan Rajat kiinni -miekkari veti noin 15 ihmistä, näkyy kohtalaisen selvästi, millä ajatuksella on kansan tuki. Päättäjien pakkoliikkeet silti harmittivat. Jostain hallituksen ja eduskunnan suunnalta on kuulunut äkinää uusista laeista, joilla rajoitettaisiin ääriliikkeitä, mutta vanhojenkin lakien avulla joku uusnatsiliike SVL saataisiin aivan hyvin kuriin. Uusilla laeilla sen sijaan voisi ehkä koettaa lyödä vaikkapa antifaa tai jotain hemmetin vasemmistonuoria, vaikka kuvittelisi, että siltä osin kun nämä ovat väkivaltaisia ja/tai rikollisia, nykyinen lainsäädäntö purisi niihinkin.
Miekkari aiheutti kohtalaiset Halat hisar -flashbackit Finlandioineen. Valitettavasti havaitsin paikalla olleet kanssapelaajat vasta liian myöhään, joten kokoontumisen jälkeinen epäsosiaalisuus oli jo ehtinyt iskeä.
Sunnuntain käytin enimmäkseen pelaamalla videopelejä. Arkham Originsin Batman on Alfredille melkoinen kusipää.
Maanantai, 26.9. 2016
Päivän fiilis: Lamautunut saamattomuus
Juuri kun olin lähdössä töistä kotiin, havaitsin ärsyttävän, pienen omituisuuden eräässä tietokantapalvelimessa. Päätin nopeasti vilkaista sitä. Vajaata tuntia myöhemmin, kylmä hiki otsalta valuen, sain viimein täysin tietoturvattomaksi heittäytyneen mutta onneksi murtamattomana pysyneen palvelimen takaisin tilaan, jossa sen kaikki kalleudet eivät olleet täysin levällään koko maailmalle. Tämän siitä saa kun kaikki huomio menee hallinnolliseen propagandaan ja käyttäjien atk-sihteeröintiin: oikeasti isoja ongelmia ei huomaa kuin sattumalta. Hirvittää ajatellakin, miten monta muuta vastaavaa kriisiä meillä jossain kytee.
Siviilipuolella tekemättömiä töitä oli niin helvetisti, etten jaksanut tarttua mihinkään niistä. Esimerkillistä meininkiä, moinen. Onneksi kukaan ei vahingossakaan pidä minua esimerkkinä.
Tiistai, 27.9. 2016
Päivän eliö: Luolasirkka (ainoastaan valokuvassa)
Jos en puutu asioihin, joiden näen olevan pielessä, koen olevani vätys. Jos puutun, lähes poikkeuksetta tästä on seurauksena, että häröilen alueella, josta en tiedä riittävästi ja sotken jonkun toisen aikeet. Siitä huolimatta tänään käytin jälkimmäistä lähestymistapaa. Seuraukset ovat varmaan kauheita.
Sain myös revittyä itsestäni hieman harrastushommia, tai ainakin viimeisteltyä ja lähetettyä eteenpäin seuraavaan Luola-lehteen tulevan artikkelini. Näitä piti olla kaksi, mutta jälkimmäisestä minulta puuttui vielä olennaista tutkimusdataa, joten sain päätoimittajalta luvan antaa sen olla toistaiseksi.
Keskiviikko, 28.9. 2016
Päivän softa: Skype for Businessin Linux-versio
Sain viimeisen kehityskeskustelun pidettyä. Sen jälkeen alkoi oikeasti vaativa osuus, toimenpiteisiin ryhtyminen. Voisinko delegoida tämän ihmistaito-osuuden vaikka vaan jollekulle, jolla sellaisia on? Itseäni kiinnostivat lähinnä tekniset muutokset ja hallinnolliset toimenpiteet.
Ulkona satoi, ja olo oli hitusen kipeä. Nyt voisikin tulla flunssa, kaikki kriittiset hommat on tehty ja pitäisi vain palata normaaliin päiväjärjestykseen. Toki duunia riittäisi siinäkin.
Torstai, 29.9. 2016
Päivän fiilis: Epäonnistunut
Nukuin harvinaisen huonosti, ja näin ikäviä, toisteisia unia epäonnistumisesta, myöhästymisestä ja yksinäisyydestä. Tarkemmin, unessa yritin pelauttaa roolipelejä, mutta en saanut pelaajiin riittävää intoa osallistua. Epäilemättä tämä juontaa juurensa todellisuudesta, jossa pelipäivien sopimiselle tuntuu käyvän samalla tavoin. Herättyäni töihin lähteminenkin tuntui hyvältä. Siellä sentään olemassaolooni reagoidaan jotenkin.
Päivä oli hidas ja tehoton. Onneksi fysioterapia osui juuri tälle päivälle. Terapeutin murjomisen ohessa tulee aina uusia rääkkejä liitettäväksi joka-aamuiseen treeniini, niin tänäänkin. Uusin sarja vie vain minuutin, mutta heräämistä on silti vähän siirrettävä aikaisempaan.
Perjantai, 30.9. 2016
Päivän hahmo: Misty Knight
Luolaseuran jäsentapaaminen kumisi tyhjyyttään, joten kolme paikallaolijaa lähtivät sen sijaan katsomaan Luke Cagea. Ekan kolmen jakson perusteella se jatkaa Daredevilin ja Jessica Jonesin rautaista linjaa. Se oli myös aivan häpeilemättömän afrikkalaisamerikkalainen, ja hahmojen populaarikulttuuriviittaukset menivät minulta täysin ohi. Marvel-viittaukset Hammer-teknologiaan ja Kostajiin sen sijaan olivat ilmeisempiä kuin koskaan. Edelleen toivoisin, että elokuvatkin nyökkäilisivät TV-sarjojen suuntaan: hahmoja ei tarvitse käyttää, kunhan vain edes mainittaisiin siltäkin suunnalta, että samassa maailmassa tässä ollaan.