Elokuu 2016: Yhteispeliä
Maanantai, 1.8. 2016
Päivän menetetty tilaisuus: Miksei 1827-romaani ala Megadethin Symphony of Destructionilla, kuten musikaaliversionsa?
Olin onneksi tajunnut ottaa Ropeconin jälkeisen maanantain vielä lomaksi, joten pystyin käyttämään päivän koomaamiseen ja siivoamiseen. Matkatavaroiden purkamisen jälkeen lueskelin Miken 1827-romaania, ja huvituin siitä kovasti. Samaten Scream-sarja pysyi kiintoisana, ja Netflixiin loman aikana ilmestynyt Stranger Things alkoi lupaavasti.
Illalla työahdistus alkoi kiemurrella takaisin mieleen, mutta onnistuin pitämään sen vielä hetken aisoissa ja nukkumaan.
Tiistai, 2.8. 2016
Päivän pilkunrakastelu: Something that completely ruined my suspension of disbelief [in Stranger Things]
Eka työpäivä oli aivan perseestä. Heräsin aamulla kuudelta ja ajattelin lähteä duuniin aikaisin, mutta työavaimia ei löytynyt mistään. Kun lopulta luovutin niiden etsinnässä, totesin että fillarin rengas oli tyhjä, ja pumpun kuminauha hajosi täytettyäni sen, joten pyöräillä ei voinut. Päästyäni viimein työhuoneeseeni havaitsin, että se oli täynnä elektroniikkaromua, jonka joku oli dumpannut siihen lomani aikana, huolimatta puolitoistakielisestä kieltokyltistäni. Sähköpostissa oli ehkä vähän vähemmän kriisejä kuin olin pelännyt, mutta ne tuntuivat sitäkin vakavammilta.
Jaksoin kamalaa päivää kuusi tuntia. Sitten totesin, että enempää en tällä erää voisi tehdä, eikä lisämurehdinta auttaisi, joten lähdin kotiin tuijottamaan Tainan kanssa Stranger Thingsiä kunnes pää oli tyhjä.
Keskiviikko, 3.8. 2016
Päivän komento: Get-Recipient -Identity foo@bar.com
Työavaimet löytyivät, ja hienoisen aamuliikunnan jälkeen fiilikset duunista olivat vähän paremmat kuin eilen. Työpäivä oli oikeampi lomaltapaluukokemus kuin eilinen: sain tartuttua järkevämpiin tehtäviin kuin pelkkään kriisinnhallintaan, ja jonkinlainen työnteon ilokin löytyi.
Illalla Eurospeleoon lähtävalmisteluita tekevä posse on järjestämässä SRT-treenit. Vaikka käsi on jo paljon parempi kuin keväällä, ei sillä vielä kiipeillä, mutta köysittely sen sijaan on mainio idea. Selvästi muistan vielä, miten köysien kanssa edetään, ja solmun ylitys silmät ummessa onnistuu myös. Kaipuu maan alle iskee yllättävän kovaa. Valitettavasti lomapäivät ja rahat ovat jo kaikki menneet, ja ehkä eturaaja on vielä kuitenkin vähän heikko hardcore-luolailuun, muusta kunnosta puhumattakaan.
Torstai, 4.8. 2016
Päivän antisankari: Max, teinihipster kameran kanssa
Palvelinten tekniset ongelmat dominoivat tätä päivää. Niiden ratkominen oli onneksi miellyttävää. Epätyypillisesti tulin jopa rupatelleeksi joidenkin työkavereiden kanssa. Hieman häiritsee, että aiemmin minulla kuuden kollegan ryhmä, joiden kanssa saatoin vertaisbondata ahdistavista asioista. Näistä kuudesta yksi sai potkut, yksi irtisanoutui ja kaksi siirtyi muualle yliopistoon, joten kaltaisiani pikkupomoja on enää lisäkseni yksi. Tämä tekee vertaistuen vähän vaikeaksi.
Kotona aloitin Life is Strangen. Se oli hämmentävän kaunis ja viehättävä. Käyttöliittymässä pari juttua häiritsi, ja voin kuvitella, miten kaikki gamergaattorit ja muut tiukan linjan gamistit vihaavat sitä. Minuun se kuitenkin vetosi, koska pelimekaniikan lisäksi pystyn arvostamaan narratiivista kauneutta. Unelmani on jonain päivänä löytää peli, joka kombottaa nämä molemmat. Toistaiseksi Dishonored, Pathologic, Deus Ex ja vastaavat ovat päässeet lähimmäs. Strategiapelikentällä varmaan löytyisi jotain tähän toimivaa, mutta strategiapelit eivät vaan vetoa.
Perjantai, 5.8. 2016
Päivän heikkous: E-kirjoihin tottuminen on heikentänyt eturaajojani niin, että 1827:n kaltaisen tiiliskiven lukeminen petissä tuntuu fyyisiseltä ponnistukselta
Varsin hidas päivä jäi suosiolla lyhyeksi. Kun työt eivät oikein innostaneet, poistuin kotiin pelaamaan Life Is Strangea ja Tainan saavuttua katsomaan Stranger Thingsiä. Jotain liikuntaakin pitäisi varmaan joskus harrastaa, mutta fiilikset ovat juuri nyt lähinnä sohvaperunatoimintaan sopivat.
Viikonloppu, 6.-7.8. 2016
Ajankohdan näkemys: Fuck Arcadia Bay
Hulubergsgrottan oli entisensä: märkä, kylmä ja likainen. Lyhyessä valokuvaussessiossakin ehti tulla ikävä märkäpuvun liiviä, joka oli muuton jäljiltä Cthulhu ties missä. Huomasin myös funtsivani, voisikohan täältäkin kaivaa mutaa pois siinä toivossa, että luolaa löytyisi enemmän. Paikassa on vaan aivan tuskallista kaivaa.
Vähemmän fyysisissä hommissa pelasin Life Is Strangen läpi. Oli se vaan loppuun saakka hyvä, ei toki täydellinen, mutta riittävän mainio, persoonallinen, yllättävä ja jopa pelimekaniikaltaan semireilu. Pelin loppu toki edellytti vähän videopeleille tyypillistä eteen tarjottujen valintojen hyväksymistä, eikä kolmatta vaihtoehtoa muka ollut lainkaan olemassa. Mutta tietotekniikka on vielä rajallista.
Divinity: Original Sin viihdytti kaksinpelinä minua ja Tainaa myös. Harmi, että pelissä on niin paljon mekanistista säätämistä. Paljon mieluummin keskittyisin pelaamaan hahmoa kuin ihmettelemään, miten pelin saa tekemään mitäkin.
Maanantai, 7.8. 2016
Päivän elokuva: Wings, 1927
Tekniikka vihasi minua ja minä vihasin takaisin. Omituiset palvelinongelmat, hämärät virheilmoitukset, ja lopulta illalla raportti, että autostakin oli tullut taikasavu ulos saivat vakuuttuneeksi, että pronssikaudelle palaaminen voisi olla hyvä idea. Koetin kirjoittaa peliä, mutta eksyinkin taustatutkimuksen viidakkoon, ja päädyin katsomaan toinen toistaan hämärämpiä videoita netistä. Kerrankin videot olivat juuri oikea formaatti, jota käyttää tutkimuksessa.
Tiistai, 9.8. 2016
Päivän huvitus: Divinityn kaksinpelissä päähenkilöiden sanailu on kuin suoraan Lankhmar-kirjasta
Lienee pahan byrokratisoitumisen merkki, että viikkopalaverin pitäminen vähensi merkittävästi työahdistustani. Oikeasti se tosin kertoo siitä, että työni tuntuu olevan niin irrallaan meidän konkreettisista tavoitteistamme, että on aina välillä hyvä kuulla, miten nekin etenevät, minusta huolimatta.
Kotiin päästyäni sain Miken 1827:n loppuun. Pidin siitä kyllä, mutta havaitsin isoimmaksi pulmaksi saman kuin Ihmisen pojassa: jostain syystä kirja jatkuu vielä, vaikka tarina onkin jo päättynyt. Toki siedän minä tätä Sormusten herraltakin, joten kai kavereille pitää antaa samat vapaudet.
Keskiviikko, 10.8. 2016
Päivän pelikokeilu: Rust. 18 minuuttia, ja joku löi alastoman ja nälkiintyvän hahmoni pään sisään kivikirveellä.
Rakentelin yksinkertaista valvontakonetta ja lueskelin lisää byrokratiadokuja. Kotona minut yllytettiin kävelyretkelle villiin luontoon. Taas kaipaan kiipeilyä, tai jotain fyysistä tekemistä, joka on samalla älyllistä puuhaa. Käsi paranee tuskallisen hitaasti, ja pelkään, että jos vielä marraskuussakaan en pysty kiipimään, saattaa mieliala olla aika matalalla.
Torstai, 11.8. 2016
Päivän haave: Pääsisinpä ihan mihin tahansa isompaan luolaan leikkimään köysillä
Oikuttelevan palvelun toimintaan löytyi viimein syy, jolle pystyttiin jopa tekemään jotain. Ehkä nyt loppuu meidän lippulaivapalvelun satunnainen pomppiminen. Olisi kyllä kiva, jos olisi resursseja esim. uusia kalustoa.
Pahaa maailmaa paetakseni pelasin Tainan kanssa Divinityä. Illalla Mirikin ilmestyi paikalle, valmistautuakseen huomiseen lentoonsa Britanniaan. Eurospeleo-konferenssi Yorkshiressä alkaa, enkä ole lähimaillakaan. Sentään koetin elää luoliin pääsevien kautta lähettämällä selittelyitä ja näkemyksiä niistä alueen luolista missä olin itse käynyt, jos vaikka niistä olisi jotain iloa kun ihmiset pohtivat, mihin heidän kannattaisi mennä.
Viikonloppu, 12.-14.8. 2016
Ajankohdan turhautuminen: Suomessa on edelleen mahdotonta löytää aamiaista tai brunssia sunnuntaina
Perjantaiaamulla uutisissa oli pommeja Thaimaassa, tutulta kuulostavissa paikoissa. Kotimaassa hallituspeelotkin olivat aukoneet suutaan, mutta tätä en halunnut edes yrittää katsoa. Uutiset, suksikaa helvettiin kuplastani. Kiskoin työasioita eteenpäin neljään saakka, ja sitten siirryin Käpylään pelauttamaan Kaisalle soolopeliä.
Lauantaina soolopelimeinki jatkui kun piipahdin Heikin luona pelaamassa Celtia-episodin. Kohtasin Arthurin, joka ei siis ole vielä tänä aikana kuningas, ja puhuin hänen kanssaan koirista.
Eurospeleo oli toisaalla käynnissä, mutta siitä kantautui minulle vain kolmannen käden kaikuja. Sen sijaan Flow-festarin ylivuoto tuotti omaan olemassaolooni sosiaalista kontaktia, baari-istuskelua ja sateessa juoksemista. Sunnuntai-iltapäivänä sää kirkastui ja lämpeni hetkeksi jopa siinä määrin, että Taina raahasi minut maauimalaan polskimaan. Uiminen on jo miltei mahdollista ihan oikeastikin, eturaajojen voimat ovat vaan surkeat.
Maanantai, 15.8. 2016
Päivän pelipohdinta: Jupiterin laivaston hierarkia ja koostumus
Tappelin pikkusilpun kanssa, ja totesin ärtyneenä, että tyälistalla olisi muutamia melko isoja hommia, joita ei kuitenkaan voisi tehdä virka-aikaan. Toisaalta näin vastikään kesälomalta palanneena on suht tärkeää, että olen toimistolla tavoitettavana edes jonkinlaisina aikoina - ja intoa täyden työviikon jälkeen raataa myös viikonloppuna ei ole yhtään. Saavat päivitykset nyt odottaa hetkisen.
Samalla kun kotona leikin 3D-malleilla, ensimmäisiä luolaraportteja alkoi kuulua Eurospeleosta. Ajatus Swinsto Pot - Valley Entrance -läpiretkestä täytti minut kateudella. Ensi kerralla kyllä varmasti...
Tiistai, 16.8. 2016
Päivän kirja: Charles Stross - Neptune's Brood
Joihinkin ihmisiin menee Saatana, eivätkä he voi kuin seurata sivusta avuttomina, kun valheiden herra käyttää heidän kieltään ja ruumistaan. Suunnilleen vastaavanlainen kokemus iski minuun palaverissa, kun kuuntelin kuin ulkopuolelta, kuinka kerroin rauhallisesti ja täsmällisesti, miten hankalana pidetyt asiat kannattaisi minusta hoitaa ja mitä pitkän tähtäimen vaikutuksia valinnoillamme olisi. En oikeasti ole näin pätevä, mutta oli kyseessä sitten mielikontrolloivat orbitaalilaserit tai sielunvihollinen, palaveroinnista jäi hyvä fiilis. Toivottavasti muillekin osallistujille.
Töiden jälkeen pakenin Eurospeleo-kateutta videopeleihin. Toivottavasti peli jatkuu ainakin yhtä kauan kuin konferenssi.
Keskiviikko, 17.8. 2016
Päivän oivallus: Tämän elokuun suurin ongelma on, että se tuntuu lokakuulta. Ainoastaan puissa olevat lehdet pehmentävät vaikutelmaa.
Palaveri oli edelleen päivän kohokohta. Mikä hulluus tai patologinen sosiaalisuuden tarve minut oikein lie vallannut. Aivoni ovat varmaan pehmenneet toivottomasti yt-stressistä, ja olen nykyään liian typerä teknisiin hommiin. Dilbert-periaatteen mukaan tämä tarkoittanee, että ns. urani on lähdössä huimaan nousukiitoon.
Screamin viimeinen jakso oli saapunut. Arvasimme murhaajan oikein, mikä ei lopulta ollut suunnattoman vaikea homma. Mutta jännitystarinassa tärkeämpää on emotionaalinen kuin älyllinen tyydyttävyys, ja Scream oli enemmän jännitystarina kuin dekkari (kauhujuttunakin se oli todella kevyt). Edelleen sarja oli omalla omituisella tavallaan sympaattinen ja paljon parempi kuin kuvittelisi.
Torstai, 18.8. 2016
Päivän mieeenpalautus: Etätyö nostaa työtehoa noin sata prosenttia
Aamulla olo oli päänsärkyinen ja tukkoinen, joten arvelin, että sairauslomapäivä olisi paikallaan. Vilkaisin vain pikaisesti työposteja ... ja tietysti jäin jumiin niihin, ja päädyin tekemään etäpäivän sairauspäivän sijasta. Toisaalta, olo oli jo puoleenpäivään mennessä vähän kohentunut. Oikeasti olen hyvilläni, että tällainen mahdollisuus on olemassa - että ei tarvitse valita joko epämääräisessä kunnossa museolle raahautumisen tai syyllisenä petissä makaamisen väliltä, vaan voi tehdä hyödyllisesti asioita sen mukaan miten jaksaa. Tänään näköjään jaksoin kaiken.
Diilasin Kaisalle koneenraadon huoltoon menneen koneen sijaiseksi ja väistin siihen liittyviä atk-tukihommia näppärästi. Eurospeleossa ihmiset olivat kohdanneet suosikkiluolan Lost Johns'in, ja kumma kyllä eivät olleet välittömästi kaikki rakastaneet sitä. Maailmassa mahtaa olla jonkinlainen virhe, kun kaikki eivät pidäkään samoista asioista.
Perjantai, 19.8. 2016
Päivän kiroilu: Eclipse Phasen valmisskenaariot, joissa perusgeometrian hallinta ei ole edes lukiotasolla. Opetellaan ne lieriöiden pinta-alojen kaavat eikä vedetä asioita hatusta.
Auto tuli viimein huoltokierrokseltaan. Nyt nopeusmittarikin toimii eikä tarvitse enää ajaa pelkän intuition varassa. Emme kuitenkaan heti lähteneet hirmuiselle road tripille, vaan rentouduimme tyhmäilemällä Divinityssä. Olen kyllä ihan myyty tähän kahden hengen videopelitouhuun. Selvästi kriteerit hyvälle yhteispelikokemukselle on, että peli ei ota itseään haudanvakavasti, ei sido hahmoja liikaa kiinni toisiinsa mutta kuitenkin mahdollistaa nopean toisen luokse pääsyn aina jos tahtoo. Nykyisellään pystymme hyvin haahuilemaan kumpikin tahollamme ja ratkomaan asioita, mutta jos puhkeaa isompi taistelu tai jotain muuta tärkeää, voi toinen telesiirtyä tukemaan saman tien.
Viikonloppu, 21.-22.8. 2016
Ajankohdan vaikeus: Liikkuminen
Tavoitteena oli viikonloppuna harrastaa liikuntaa, mutta se törmäili omituisiin esteisiin. Ensimmäiseksi hullut elokuuampiaiset ajoivat pakoon ulkoilumaastosta, ja sitten kun pyrimme uimastadionille pulikoimaan, oli altaat varattu triathlon-käyttöön. Päädyimme popsimaan murheisiimme heinäsirkkoja Helsinki Night Marketilta. Nämä voisi oikeastaan pian hyväksyä ihmisravinnoksi, ovat kaikesta päätellen siinä määrin näppärä proteiininlähde.
Sunnuntaina löytyi viimein lämpimän veden uimakohde, joka ei ollut Oikeiden Liikkujien valtaama. Pyrkiminen takaisin kohti oikeaa uimataitoa, -voimaa ja -kestävyyttä jatkui pienillä askelilla.
Maanantai, 22.8. 2016
Päivän teknologinen osa-alue: Esitystekniikka
Ääni ja kuva ovat varmaan heikoimmin osaamani seikat tietotekniikassa, ja olen ollut niiden kanssa aivan hukassa. Onneksi yliopistolta löytyi asiantuntija kertomaan minulle, miten pitäisi suhtautua käyttäjäkunnan toiveisiin etäneuvottelukapasiteetin parantamisesta. Kimmotan jatkossakin kaikki ongelmat hänelle.
Kotona piirtelin peliä varten. Suunnitella ja kirjoittaakin pitäisi, mutta se saisi jäädä johonkin toiseen päivään. Tietty ennen peliä on enää neljä päivää.
Tiistai, 23.8. 2016
Päivän järjestelmä: Ihan oikea videoneuvottelulaitteisto, ei sentään minun ylläpidossani.
Unessa olin jostain syystä mennyt ilmoittautumaan mukaan Yhdysvaltain presidenttikilpailuun. Mitä helvettiä. Juuri tällaisia painajaisia välttääkseni olen lakannut seuraamasta uutisia aiheesta, mutta tietty House of Cardsin katsominen on varmaan altistanut minut tälle memeettiselle saastalle uudelleen.
Töissä byrokratia piti minua otteessaan. Olisin halunnut tehdä teknisiä asioita, mutta sen sijaan istuin palavereissa ja kommentoin toimenpidesuunnitelmaa. Puskista hyppäsi vielä ohjausryhmäkin, jonka kokoukseen osallistumista piti suunnitella. Onneksi etäosallistuminen olisi mahdollista.
Kotona House of Cards distraktoi minua pelinkirjoittamisesta. Vähän kummaa että sarja vetoaa niin, koska sen päähenkilöiden juonet tuntuvat kuitenkin hitusen kömpelöiltä. Toki ne vaikuttavat paljon älykkäämmiltä kuin oikeiden poliitikkojen kähminnät, tai se mitä niistä tänne maaorjatasolle näkyy.
Keskiviikko, 24.8. 2016
Päivän all software sucks: Outlookin versiot antavat satunnaisesti lisätä postilaatikkoja ohjelman avautuvien listaan: joskus ominaisuus toimii, joskus ei, mitään järkevää syytä erolle ei tuntunut olevan.
Tekniset ongelmat olivat ärsyttäviä, hallinnollist ongelmat rakentavia. On nyt taas. Piirtelin ja kirjoittelin lisää pelimateriaalia, kaipasin kiipeilemään tai luolaan, kiroilin kohti tulevaa syksyä ja muuta tavanomaista.
Torstai, 25.8. 2016
Päivän mieleenpalautus: Daily Scrumin periaatteet
Yritykseni ottaa teknisiä ongelmia kuristusotteeseen haittasi se, että saadakseni mitään tehtyä minun on viestittävä yliopiston tietotekniikkakeskuksen kanssa, ja vastauksia sieltä tulee korkeintaan satunnaisesti. Niinpä kun olin taas saanut aikaan hyvän toimintasuunnitelman, se törmäsi heti hallinnollisen hiljaisuuden kiviseinään. Vähemmästäkin turhautuu.
Viikonloppu, 26.-27.8. 2016
Ajankohdan työväline: Prezi. Pitäisiköhän jatkossa käyttää tätä videotrailereiden tekemisen sijasta?
Perjantain suunnitellut työt korvautuivat varmuuskopiointipalautusharjoituksella. Palautettava tietokanta oli minulle täyttä hepreaa, eikä palautuksia oltu milloinkaan kokeiltu. Olin hieman kauhuissani tästä, mutta lopulta palauttaminen onnistui juuri kuten pitikin. Sen jälkeen siirryin kotiin ahdistumaan tekemättömistä töistä.
Työahdistus herätti minut keskellä yötä, ja koska en saanut sitä lähtemään hyvällä, vaihdoin sen mentaalisella silmänkääntötempulla kirjoittamishuoliksi. Sitten nousin vuoteesta ja siirryin nakuttelemaan romaanikäsiksen aukkoja piiloon. Tämä toimi ainakin siinä suhteessa, että sain hermostuneen energiani käytettyä johonkin, mutta yöunta se ei minulle tuonut. Olin suunnitellut tekeväni tämän päivän pelisuunnitelman loppusilauksen ennen pelin alkua, mutta unenpuutteesta johtuen mitään sellaista en kyllä tehnyt. Niinpä Xibalban kahdeksas jakso pelattiin vähällä valmistautumisella ja puutteellisella unella.
Ennakko-odotusten vastaisesti peli toimi todella hyvin, ja se sisälsi hienosti sekä komediaa, klassista pulp-draamaa että yliluonnollisten asioiden kosketuksen. Pelasimme kahdeksan tuntia (tunnin ruokatauko laskettuna mukaan), ja lopetettuamme jäimme vielä löpisemään satunnaisia.
Sunnuntain käytin tyytyväisesti toipumiseen. Työahdistus koetti palata, mutta sain sen vielä pidettyä aisoissa. Minulle ei todellakaan makseta niin paljon, että ajattelisin duunijuttuja öisin tai viikonloppuisin.
Maanantai, 29.8. 2016
Päivän rakenteellinen vika: Ylempien tahojen taipumus puuttua asioihin, joihin heidän ei pitäisi puuttua.
Työstressiä aiheuttanut henkilöstöpalaveri toteutui viimein. Se ei ollut lopulta ihan niin tuskallinen kuin olin pelännyt, mutta muutaman asian suhteen se oli kyllä erinomaisen turhauttava. Institutionaaliset ongelmat laitoksessamme nostivat taas päätään, ja vaikka olisin halunnut panna niille kampoihin, tänään en vaan kertakaikkiaan jaksanut.
Omituisten palaverien jälkeen käväisin fysioterapiassa, jossa tuomio oli, että käpäläni oli siirtynyt paranemisvaiheeseen. Jo oli aikakin, saatana. Vielä ei uskallettu antaa ennusteita siitä, milloin pääsisin taas kiipeämään. Sen sijaan sain uusia harjoitteita joilla rääkätä raajaani joka aamu, sen sijaan että nukkuisin kaikessa rauhassa 15 minuuttia pidempään.
Tiistai, 30.8. 2016
Päivän tekninen haaste: Ohjuksen ampuminen parinsadan kilometrin päähän ilman tietokoneohjausta
Aamupäivä kului videopalaverissa, iltapäivä hallinnollisen silpun kanssa taistellessa. Sitten panin työverkon kiinni, ja palasin pelinkirjoittamisen pariin. Illan peli oli vielä kauhea torso, joten raivolla heitin kasaan 3D-mallia ja kasasin aineistoa. Sain viime hetken oivalluksen olennaisesta asiasta, ja kun viiden aikaan pelaajat saapuivat paikalle, olin jokseenkin valmis.
Devil and the Deep Black Skyn yhdeksäs jakso oli pelinä vauhdikas, dramaattinen ja tappava. Pelin päätyttyä 55 hengen hahmokatraasta 20% oli kuollut tai kadonnut, ja kriisi oli edelleen käynnissä. Myös ensimmäiset pelaaajahahmot olivat tässä joukossa.
Peli kaipaisi jatkoa nopeasti, mutta Kaisa oli juuri häipymässä Japaniin. Tämä ei kuitenkaan pysäyttäisi kampanjaa. Pelaaminen jatkuisi etäyhteyksien välityksellä. Oli ehkä hyväkin, että paikka johon tarina jäi oli niin dramaattinen; motivaatio jatkaa on korkealla.
Pelin jälkeen minulla oli kuolettavan pelin jälkeinen tyypillinen innostus-krapula -kombo. Nukkumaanmeno ei ollut kaikkein helpointa.
Keskiviikko, 31.8. 2016
Päivän lainsäädäntö: GDPR
Eilisen pelin aikana olin havainnut itsessäni päänsärkyä ja kurkkukipua, mutta olin nujertanut sen ibuprofeenilla ja pelinjohtodraivilla. Aamulla olo tuntui hyvältä, mutta jahka selvisin keskustaan, tuntui siltä, etten ehkä sittenkään ollut täysin väistänyt sairastumista.
Normaalin työpäivän sijasta aloitin konferenssin. MyData 2016 oli henkilökohtaisen datan tapahtuma, jonne museon tietotekniikka oli äänestänyt minut tutustumaan asioihin. Orastava flunssa ja pelinjälkeinen täpinä tekivät kesskittymisen vaikeaksi, mikä harmitti, koska aihe oli todella kiinnostava, niin työn kuin henkilökohtaisten preferenssienkin puolesta.
Konffan sisältö oli rautaa, järjestelyt vähän hit-and-miss. Verkkoyhteys poukkoili, ruokavaihtoehtoja ei oltu merkitty tai jos oli, englanninnos puuttui, kyltitys ja salasanat oli selvästi suunnattu suomalaisille (kv-konffassa aika typerä siirto). Toisaalta saleissa oli mukavimmat penkit, mitä olen tällaisissa milloinkaan nähnyt. Oikealta sohvalta käsin on parasta seurata esityksiä.
