Toukokuu 2016: Kotimaan onkalot
Maanantai, 2.5. 2016
Päivän kuva: Mister Maung, Kingstonin alamaailman johtaja
Herrain juonet olivat tänä vuona riistäneet meiltä kaiken työväen vapaapäivän, vapunpäivän, sijoittamalla sen sunnuntaihin. Olin kampittanut moisen tehokkuusajattelun ottamalla tämän päivän lomapäiväksi. Se olikin tarpeen, koska olo oli viikonlopun jälkeen vähän hutera. En tajua, en ollut edes juonut mitään. Joka tapauksessa lusmuilin kotona, kirjoitin ja piirsin, ja illalla sitten pääsin käyttämään tekeleitäni.
Xibalban kuudes jakso sisälsi suuren supporting castin sekä paljon sosiaalihömppää. Toki mukana oli myös pulp-seikkailullisia elementtejä, mutta enimmäkseen peli oli vain hahmojen juominkeja ja syöminkejä, mitä nyt välillä hieman hiippailtiin slummiin etsimään kadonnutta maya-artifaktia.
Tiistai, 3.5. 2016
Päivän sankari: Hämis
Tiimipalaverin jälkeen syöksyin yliopiston kirjaston kellareihin osallistumaan kasvinäytteiden digitointilinjaston rakennustöihin (tai oikeammin konfiguraatiotyöhön, rakentamiseen tarvittiin minua riuskempia heppuja). Tämän ohella päädyin opastamaan remontoijia ulos sokkeloisista kellareista, löysin porraskuilun joka toimisi upeasti köysitekniikkaharjoitteluun jos siellä vaan ei olisi kierreportaita tiellä, ja päädyin kuin suoraan Epäsoinnun periaatteesta olevaan hylättyyn sokkeloon, jossa edes hätävalot eivät palaneet. Huvittaisi tehdä täällä tarkempiakin tutkimusretkiä, koska olen aivan kaupungin keskustassa, ja epäilen että täältä saattaa päästä yhteiskäyttötunneliin jollain kikalla.
Kotona viimeistelin Xibalban kuutosjakson pelikuvauksen. Kun Taina saapui kotiin yllättäen ennen yötä, päätimme lähteä vielä illan viimeiseen Civil War -näytökseen. Olin kuullut leffasta lähes pelkkää hyvää, mutta se oli kyllä hienoinen pettymys. Toki Marvel-leffojen suhteen odotukset ovat todella korkealla, ja tässäkin olennainen oli aika hyvin kohdallaan: hahmoja käsiteltiin oikein. Muuten elokuvalla oli melkoisesti pulmia: siihen oli tungettu aivan liikaa asioita, ja sen ohjaus oli todella epätasaista. Elokuvan alku oli sen heikointa antia, mutta ehkä kolmanneksen jälkeen sen lookki parani, ja lopun lähestyessä jopa toiminta alkoi näyttää kauniilta. Eikä toiminnan koreografia ollut niin huonoa kuin Age of Ultronissa: tässä meille sentään näytettiin liike alusta loppuun leikkaamatta kesken, vaikka leikkaustahti olikin aika hengästyttävää. Silti, shakycam ahdisti ja ärsytti.
Pahempi ongelma kuitenkin oli se, että elokuvaan oli tungettu liikaa asioita ja ne olivat liikaa keskiössä. Olisin toivonut leffan keskittyvän vielä enemmän Kapuun ja Rautamieheen, mutta elokuvantekijät olivat päättäneet, että kun vierailevia tähtiä kerran oli, niitä kannatti myös käyttää. Ei tämä sinänsä ollut läpeensä huono valinta, mutta Avengers: Civil War olisi ehkä ollut parempi nimi kuin Captain America: Civil War, etenkin kun pari vierailijaa varasti minun mielestäni koko show'n olemalla sairaan päheitä.
Tämän kitinän jälkeenkin kyllä elokuvasti pidin, ei siinä mitään. Juoni oli pöhkö, mutta hyvin käsitelty ja maailman mytologiaa hienosti hyödyntävä. Ei CW vaan loistavan Winter Soldierin tasolle kiivennyt.
Keskiviikko, 4.5. 2016
Päivän dialogi: "Transparent rationale for conversation." - "Annoyed attempt to deflect subtext."
Painelin heti aamusta kirjaston alapuolisiin luoliin, ja vietin siellä koko päivän viritellen verkkoa ja puukottaen winkun konffeja. Ei lopulta kaikkein tehokkain työpäivä; oma verkkoyhteyteni paikalla oli niin hutera, etten saanut tehtyä kauheasti muita hommia odottelujen aikana.
Sitten minulla alkoi kahdeksan päivän loma. Heti aluksi juhlin sitä leikkauttamalla lettini (edellinen kerta taisi olla 10 vuotta sitten) ja simahtamalla petiin jo kahdeksan aikoihin. Jostain syystä Freedome oli taas alkanut näyttää gringojen Netflixiä, joten palasin Person of Interestin pariin sikäli kun väsymykseltäni pystyin. On se edelleen vaan pirun nokkela.
Helatorstai, 5.5. 2016
Päivän muistutus: Ravenclaw on ainoa nörtin hyväksymä talo
Päädyin jotenkin ulos katselemaan tirppoja, vaikka oikeasti Taina katseli lintuja ja minä luin Harry Potteria. Kolmanneksi viimeinen Hugo-palkinnon voittanut romaani on vähän vähemmän rasittava kuin pari edellistä, mutta sittenkään velhokoulutarinat eivät kauheasti innosta. Lisäksi Rowlingin ärsyttävä luokkayhteiskuntakonservatismi käy harmittamaan. Ja vaikka velhokirjojen päähenkilö onkin laseineen ja taikoineen nörttien sankari, yhtään tarkemmin katsomalla tajuaa, että hän on itse asiassa huonosti käyttäytyvä urheilijaraggari, joka ei tajua opinnoistaan paljonkaan. Ei hän sentään kiusaa pienempiään, mutta jos olisin itse ollut Hogwartsissa, ei Harry olisi ollut minun kaveripiirissäni.
Perjantai, 6.5. 2016
Päivän sielua syövä duuni: TE-toimiston virkamies
Kävin ottamassa kesälomaa varten rokotuksia, sekä tein ohimennen pari tuntia töitä. Tarkoitus ei ollut, mutta hommia oli jäänyt kellarikeikasta kesken. Ulkona oli aivan täysi kesä.
Päädyimme Tiemuksen ja Jannikan kanssa terassille puhumaan virkamiespainajaisista, fantasiakirjoista ja vapputoilailuista. Kotoa kestää aika kauan päästä keskustan baareihin.
Viikonloppu, 7.-8.5. 2016
Ajankohdan taito: Kajakista nouseminen kaatumatta. Vaikeampaa kuin miltä näyttää.
Lauantain istuin kotona videopelien parissa. Sunnuntaina päätin aktivoitua. Olin jo vuosia luvannut vieväni kavereiden lapsia joskus luolaan, ja jotta tämä toteutuisi, oli ensin tarkistettava sopivan luolan sijainti, sekä katsottava, ettei sen lattia ollut täynnä narkkarien neuloja tai lasinsiruja. Matkasin Tainan kanssa kalkkikalliolle, jossa sitten aidon suomalaisen perinteen mukaan etsin luolaa kesähelteessä puolisen tuntia. Lopulta koloja löytyikin. Joku oli laajentanut Ketunluolan sisäänkäyntiä melkoisesti, mitä en pitänyt yksinomaan hyvänä asiana, mutta kyllä sinne voisi alle kouluikäisiä viedä ihmettelemään.
Luolamöyrinnän jälkeen keksimme sujahtaa Vuosaareen. Olkapäävammani oli tunnetusti tehnyt liikunnasta mahdotonta, paitsi että nyt mieleen oli juolahtanut eräs touhu, jonka liikeradan pitäisi olla mahdollista, nimittäin melonta. Vuokrasimme kajakit ja sauvoimme tuuliselle merelle.
Melonta oli riemukasta, ei vähiten, koska pystyin tekemään sitä. Oikea eturaajani oli toki vailla minkäänlaisia voimia, mutta väliä hällä: pystyin kuitenkin liikkumaan. Yhtäkkiä kesäloma alkoi näyttää vähän vähemmän synkeältä.
Maanantai, 9.5. 2016
Päivän teema: Mitään ei voi tehdä
Liikunnan harrastamisesta välitön karminen rangaistus oli flunssa. Vittu.
Tiistai, 10.5. 2016
Päivän audiovisuaalinen viihde: Harry Potter -leffat. Ei flunssaisena mitään vaativampaa jaksa katsoa.
Flunssaisena valvoessani olin sentään saanut ajatuksen siitä, miten korjata luolakirjan viimeisimmän hylsyn osoittamia ongelmia. Kun fysioterapia peruuntui (koska terapeutti ei tahtonut runnoa flunssaisen ihmisen raajaa), käytin sitten päiväni kirjoittamalla. Osoitetuista ongelmista kuvittelin kahden olevan melko helppoja ratkoa, mutta kaksi muuta ovatkin sitten lähes mahdottomia.
Keskiviikko-torstai, 11.-12.5. 2016
Ajankohdan roolimalli: Draco Malfoy kouluampujana
Tainalla oli myös flunssa, joten romanttisesti sitten pärskimme ja kuumeilimme yhdessä. Koska älyllinen kapasiteetti ei oikein riittänyt mihinkään kunnianhimoiseen, päädyimme jotenkin katsomaan Harry Potter -leffoja sillä ajatuksella, että ne olisivat sopivan kevyttä feelgood-viihdettä. Tämä siis noin yhden leffan ja parin ekan kirjan perusteella...
Kuudennen elokuvan jälkeen alkoi tuntua siltä, että suunnitelma ei ollut välttämättä ollut kaikkein parhaimpia. Iloisista lastenelokuvista oltiin päästy suunnilleen Muumilaakson marraskuun hilpeyteen ja teemat ja subtekstit olivat leppoisasti liukuneet ystävyydestä ja aikuistumisista luokkasodan kautta kouluampumisiin, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, masennukseen ja kuolemaan. Kaksi leffaa vielä jäljellä, mutta en tajua, miten tarina voisi tästä enää masentavammaksi muuttua.
Perjantai, 13.5. 2016
Päivän suunnitteluväline: Post-it -laput
Töissä oli museon strategiaseminaari, ja sain kuulla vetäväni siellä ryhmätyötä viisi minuuttia ennen kuin mainittu ryhmätyö alkoi. Onneksi olen hyvä improvisoimaan. Seminaari itsessään oli varsin hyödyllinen, mutta edellisyön vähäinen uni ja flunssa pudottivat minut melkoiseen koomaan sen jälkeen. Niinpä livahdin lähellä sijaitsevan Topelian kellariin, jonne minulla on nykyään avain, vedin muutaman tuolin yhteen, ja otin torkut. Niiden avulla jaksoin iltaan saakka.
Illalla luolaseuran jäsentapaaminen oli yllättävä yleisömenestys. Toivottavasti parin viikon kuluttua koittava kevätkokous on sitä myös.
Viikonloppu, 14.-15.5. 2016
Ajankohdan luolan nimi: Pimeä luola. Nimen antoi luolan löytänyt kuusivuotias.
Lauantaina saatiin viimein toteutettua pitkäaikainen uhkaus viedä kouluikäistä nuorempia lapsia maan alle. Joel 6v ja Caius 3v olivat ensimmäiset Kalkkivuoren luoliin uskaltautuvat lapset. Aluksi luoliin suhtauduttiin melkoisella jännityksellä, mutta sitten pelot hälvenivät, ja loppua kohti penskoja oli vaikea saada pois kiven koloista. Näin minäkin olisin asioihin tuon ikäisenä suhtautunut! Mutta selvästi perheretken prototyyppi osoittautui toimivaksi, mikä tarkoittaa että muitakin kavereiden jälkeläisiä pitää raahata tänne.
Sunnuntaina katsottiin kaksi viimeistä Harry Potter -elokuvaa. Omasta mielestäni Half-Blood Prince jäi sarjan huippukohdaksi, mutta kaksi viimeistäkin olivat oikein mainioita. Selvästi olen suhtautunut näihin elokuviin aivan liian ennakkoluuloisesti, koska elokuvafantsuna ne taitavat ylittää Sormusten herran.
Maanantai, 16.5. 2016
Päivän ainiinjoo: Luolaseuran viime vuoden vuosikertomus
Nelivuotissuunnitelman laatiminen jatkui, ja oikeat työt kasautuivat samalla sähköpostiin. Mutta väliäpä hällä, aika hoitanee useimmat noista hommista. Kotona koetin vielä kirjoitella vähän, mutta kovin suuria aikaansaannoksia ei syntynyt.
Tiistai, 17.5. 2016
Päivän ärsytys: Heikko painovoima, joka ei näy pienissä asioissa
Palavereita, fysioterapiaa, teknisiä ongelmia ja inspiraation jahtaamista. Myöhemmin illalla tv-sarjoja. Expansen eka kausi loppui outoon kohtaan, eri paikkaan kuin kirja. En jaa näkemyksiä, että sarja olisi kirjaa parempi, mutta tämä varmaan vaan johtuu siitä, että kirjan avaruusooppera tuntui tarkalleen minun makuuni suunnatulta.
Keskiviikko, 18.5. 2016
Päivän huvitus: Kaikki bändit on natseja
Aamun ensimmäinen maltin menetys tapahtui yhdeksän aikoihin ja seuraava pian puolenpäivän jälkeen. Mikäs tässä on kiehuessa ja ihmisille kiukutellessa. Varmasti taas voitan kohta työyhteisön Mukava Jätkä -palkinnon ansioillani.
Kotona inspiraatio pakoili minua edelleen. Sain aikaan ehkä tuskalliset pari kappaletta tekstiä eri proggiksiin. Surkeaa yrittämistä.
Torstai, 19.5. 2016
Päivän sitaatti: "Olen aivan raivona." Vaihteeksi jonkun muun kuin minun sanoma.
Laitoksemme sihteeri tuli yliopistopalveluiden nielaisemaksi, ja hänen työhuoneensa jäi autioksi. Niinpä valtasin sen. Sain nauttia ihan omasta työhuoneesta ehkä pari tuntia, ennenkuin paikalle ilmestyi joku lintuihminen mittailemaan sitä oman tiiminsä käyttöön. Mutta eivät he muuta tänne ennen ensi viikkoa, joten siihen saakka voin kuvitella olevani tärkeäkin viskaali omalla ovella ja ilman karjuvia lapsilaumoja seinän vieressä.
Töiden jälkeen päätin fillaroida kotiin. Osana käynnissä olevaa pyrkimystä estää itä-länsisuuntaista kulkutietä remontissa olevien autoväylien lisäksi myös pyörätie oli kahdesta paikasta poikki, ja yksi kiertoteistä johti hankalahkon tietyön läpi. Jospa sittenkin vain kulkisi duuniin junalla. Kotona puskin kirjoitusprojekteja eteenpäin väkisin, kun ne eivät kerran hyvällä tuntuneet liikkuvan. On jokseenkin vaikeaa ottaa idea, jonka sai roolipelikampanjasta, ja koettaa muuttaa sitä tarinaksi.
Perjantai, 20.5. 2016
Päivän ääninäyttelijä: J.K. Simmons
Leikkailin vähän kellokorttiin kertyneitä tunteja, ja lähdin töistä varhain katsomaan Zootropolisia, sitä kun oli suositeltu. Ei syyttä. Leffan vertaukset olivat ehkä vähän hukassa, mutta sittenkin sillä oli sydän paikallaan ja se oli aivan hurmaava poliisileffaparodia. Jo toinen piirretty vuoden sisään josta pidän, tämähän on aivan epänormaalia.
Haahuilin kaupungilla ostamassa ulkoiluvälineitä siinä toivossa, että pystyn taas ulkoilemaan joskus. Kotona korkkasin Steamista mukaan tarttuneen Master Rebootin, jonka olin hankkinut yksinomaan kuvaustekstin perusteella. Arvelin tämän olevan Eclipse Phase -tyylistä materiaalia, ja ainakin ekan tunnin perusteella arvio oli oikea. Juuri tällaista scifipeliä olen kaipaillut. Seuraavaksi joku voisi tehdä Deus Ex meets Alpha Protocol -tyylisen immersiivisen simulaation oikeasti Eclipse Phasen maailmaan, mukana kehojen vaihto, uploadit ja kaikki muut pelin ominaispiirteet.
Viikonloppu, 21.-22.5. 2016
Päivän tv-sarja: Orange is the New Black
Lauantain ravintolapäivässä löytyi lähistöltä sierraleonelaista ruokaa ja useita pop-up -kahviloita. Aivan kuin Haaga ei olisikaan pelkästään keskiluokan nurkassa kynsin hanmpain roikkuvien tylsimysten loppusijoituspaikka. Pihalla oli lämmintä ja kaunista.
Sunnuntaina toimin larppikrääsäroudarina. Halat hisar tulee, valmistautukaa tuskaan. Sain myös ropenkirjoitusjuttuja nakuteltua hieman eteenpäin. Luolaseuran kevätkokoustakin pitäisi varmaan valmistella enemmän kuin on oikeasti valmisteltu.
Maanantai, 23.5. 2016
Päivän ärtymyksen aihe: Oikea olkapää tuntuu kireältä pyörällä ajettaessa
Työpäivän jälkeen päädyin vielä ulkoilemaan Lauttasaaressa. Jotkut mielipuolet näyttivät jo käyvän meressä uimassakin, mutta vaikka ulkona näytti kesäiseltä, lämpötila edellytti yhä pitkähihaista paitaa, eikä uiminen ajatuksena houkuttanut yhtään.
Törmäilin myös sosiaaliseen vaikeuteeni kun yllättävä puhelu keskeytti ajatukset. Ei ole hyvä, että moisesta normaalista asiasta onnistuu kehittämään kauhean lukon ja ahdistuksen. Mutta inhoan tilanteita, joissa minun pitäisi toimia viestinvälittäjänä kahden ihmisen välillä, etenkin reaaliajassa. Parempi vaan vetäytyä kuoreensa ja mökottää.
Tiistai, 24.5. 2016
Päivän vapaus: Nyt voin taas lukea scifiä, jota tahdon
Hankala hallinnollis-teknillinen päivä läpäistiin jotenkin kunnialla. Kotona luin kirjoja, ja sain viimein loppuun Paladin of Soulsin sekä Case of Consciencen. Nyt olen sitten lukenut kaikki parhaan romaanin Hugo-palkinnon voittaneet kirjat, jotka olivat mitenkään löydettävissä (paitsi All Clearia, koska fuck that noise). Lähipäivinä näistä tulee varmaan kirjailijablogiin jonkinlainen kooste, mutta näin etukäteen voisin jo todeta, että murheellisten koiranpentujen kampanjoinnissa ei ole kyllä minkäänlaista mieltä.
Keskiviikko, 25.5. 2016
Päivän kirjailijablogaus: Sixty Years of the Rocket
Etäpäiväkään ei auttanut työn musertavuuteen. Hommaa on oikeasti aivan liikaa ja olen taas pisteessä, jossa voin tehdä mitä tahansa ja olla samaan aikaan vakuuttunut, että pitäisi tehdä jotain aivan muuta. Lamautuneisuus oli melkoinen.
Iltapäivästä tajusin, että eräs Hugo-voittaja oli minulta jäänyt 12-vuotiaana kesken, joten lukaisin sen vielä loppuun. Sitten potkin julki näkemykseni Hugo-romaanivoittajista kautta aikojen.
Koetin myös käydä Nuuksiossa katsomassa reittiä Vähä-Hauklammen luolalle. Kehälle pyrkivä autojono ylti Thalia-torille asti, joten retki abortoitiin heti alkuunsa. Ei lupaa kyl hyvää tämä viikonlopulle.
Torstai, 26.5. 2016
Päivän romaani: Quantum Thief. Nyt kun olen totuttanut itseni Eclipse Phasen kautta transhumanistiajatteluun, kirja tuntuu suorastaan tutulta.
Semituotteliaan päivän katkaisi silmälääkäri. Silmäni saivat tyydyttävän arvosanan, eikä niitä tarvinnut amputoida. Kuitenkin osana tutkimusta sain naaman täydeltä silmätippoja, joiden vaikutus eliminoi lähinäköni loppupäiväksi. Tästä johtuen työpäiväkin loppui varhain. Lukemisestakaan oli ennen iltaa turha haaveilla, lukulaitteessa ei ollut niin suurta fonttia, että siitä olisi tipotettuna saanut tolkkua.
Perjantai, 27.5. 2016
Päivän fiilis: Kesäinen
Pidin väsyneen palaverin, tein pakkopullahommia, ja sitten raahasin itseni kotiin valmistautumaan huomiseen luolaseuran kokoukseen. Ei valmisteluja kyllä paljon ollut, mitä nyt SRT-varusteiden käsijammerin turvalenkin narukerä oli ilmeisesti kadonnut muutossa ja oli tarpeen korvata improvisoiduilla varaosilla.
Viikonloppu, 28.-29.5. 2016
Ajankohdan värväys: Vuoden kuluttua tapahtuvan retken järjestäjätoimikunnan kutsu
Lauantaiaamuna roudasimme autoon kasan roinaa, ja suuntasimme Nuuksioon. Elina ja Taina jäivät kiipeilykalliolle virittelemään köysiä, minä suuntasin etäisemmälle parkkipaikalle. Luolaseuran kevätkokouksen aktiiviohjelma oli vaihteeksi kahdessa osassa: kalliolla tarjolla oli kiipeilyä, minä olin viemässä ihmisiä katsomaan paikallista luolaa.
Luolalle kävely oli pidempi kuin muistin, mutta luola itse oli vastaavasti myös hitusen kiintoisampi. Kalliollakin kiipiminen oli ilmeisesti onnistunutta, vaikken itse sitä nähnytkään. Tapahtuma oli yleisömenestys: paikalla oli jopa 15 ihmistä, merkittävä prosentti luolaseuran aktiivijäsenistöstä siis. Kevätkokouksen byrokratiaosuus juostiin läpi kahdessakymmenessä minuutissa, sitten siirryttiin pohtimaan EuroSpeleo-meininkejä sekä alustavasti pohtimaan kesän 2017 suurta luolaretkeä.
Vaikka kaikki ei ollutkaan sujunut aivan kuin vettä vaan, tapahtumasta jäi todella hyvä mieli. Viime kesänä Ranskassa oli tuntunut siltä, että Suomessa tosiaan on luolaharrastajien skene, ja tämän kevään mittaan fiilis moisesta on vain vahvistunut. Vielä kun saisi aloittelijoiden sisäänheittämisen toimimaan vähän paremmalla automaatiolla, voisi yhdistyspuolen hommista jäädä tyytyväisenä eläkkeelle ensi vuodesta alkaen.
Sunnuntai kului peliä kirjoittaessa ja kipeitä raajoja valitellessa. Pitäisi kävellä enemmän luonnossa, niin ettei puolentoista tunnin reipas kävely näin kuluttaisi nilkkaa loppuun.
Maanantai, 30.5. 2016
Päivän mayajumaluudet: Alhamez ja Alhatocob
Vilkkaan työpäivän jälkeen pelautin lisää Xibalbaa. Pulp-tarinassa oli ehkä liikaa juonta ja liian epätasaisesti jakautunutta toimintaa, mikä tuntuu olevan helmasyntini tämän pelin kanssa. Ei sinänsä ihme, koska suurin osa pelistä tuli kirjoitettua vasta eilen.
Tiistai, 31.5. 2016
Päivän tv-sarja: Scream, tokalla kaudellaan. Saa nähdä, onko yhtä viehättävä kuin ensimmäinen.
Yliopiston luottokortin käyttöehdot pitää palauttaa allekirjoitettuna etukäteen samalla kun luottokorttia hakee. Käyttöehtojen ensimmäinen rivi on "Olen vastaanottanut minulle myönnetyn luottokortin". Myöhemmin käyttöehdoissa lukee "vastaan kaikilla kortilla tehdyistä ostoista". Yliviivasin ensimmäisen kohdan; en ajatellut allekirjoittaa mitään, mikä väittäisi että olen jo tehnyt jotain, jota en vielä ole tehnyt. Saa nähdä, myöntävätkö minulle luottokorttia.
Byrokratian ohella uiskentelin käyttökokemus- ja järjestelmäsuunnittelun matalissa vesissä, syviin kun ei minulla ole asiaa. Vaihteeksi tiedän, mitä minun pitäisi tehdä, mutta en ole siinä erityisen hyvä. Vielä viitisen viikkoa tätä, sitten kesäloma ja sen jälkeen ehkä vapaus tästä osasta työkenttääni.
