Huhtikuu 2016: Liikuntaa raihnaiselle
Perjantai, 1.4. 2016
Päivän aprillipila: Gmailin mic drop. En koskaan saanut selville, oliko tämä oikeasti tehty asia, vai väittikö Gmail vaan tehneensä tämän ja siitä seuranneen katastrofeja. Well played?
Onnistuin enimmäkseen välttämään mediakriittisyyspäivän typeryydet, tai ainakin niin kuvittelin. Työt olivat silti aika kuraa.
Kotona suoritin editointikierroksen luolakirjan kimpussa loppuun. Sitten pakkasin tekstin hienosti elektorniseen kääreeseen, ja singotin kustantajalleni. Katsotaan, löytääkö moinen marginaalituote kiinnostusta. Jatkoin vielä Epäsoinnun periaatteiden englanninnoksenkin parissa pari tuntia. Pitäisi varmaan kirjoittaa jotain uuttakin, mutta kun nämä käännökset olivat ne, joille oli oikea tilaus.
Viikonloppu, 2.-3.4. 2016
Ajankohdan löytö: Joukko vuosisadan alkupuolen kypärävaloja porvoolaisesta krääsäkaupasta. Emme ostaneet, koska akkuja ei näyttänyt olevan.
Lauantaina suuntasimme jonkinlaisella possella Porvooseen tutustumaan Mirin uuteen kotiin ja haahuilemaan pitkin Vanhankaupungin omituisia liikkeitä. Samalla tuli vilkaistua Annan uusi talo sekä Ruskiksen lintutorni. Porvoo oli, kuten yleensä, vähän tuskallinen, mutta oman auton kanssa sieltä sentään pääsi suht helposti pois.
Sunnuntai meni kirjoittelemiseen ja käännöstyöhön. Yllättäen eteläsuomalainen aluelehti soitteli ja halusi haastatella minua Epäsoinnun periaatteista Kirjan ja ruusun päivän numeroonsa. Big in Porvoo, yo!
Maanantai, 4.4. 2016
Päivän vetoomus: Yliopistokäänne
Kulmikas päivä sisälsi hallintoa ja tympivää teknologiaa, ja työt venyivät kotiin saakka. Toki olin lähtenyt museolta niin varhain, että olin jotain tämän suuntaista ajatellutkin tekeväni.
Taina poti flunssaa, mutta minuun se ei tuntunut tarttuvan. Olisinpa näin vastustuskykyinen myös työajan ulkopuolella.
Tiistai, 5.4. 2016
Päivän unelmaduuni: Fury Roadin pukusuunnittelija. Tälle kaverille ei kukaan varmaan sanonut "ei, liian älytöntä"
Päivä oli melkein siedettävä, huolimatta siitä, että se koostui pääasiassa kolmesta palaverista. Ehkä koska ainakin yksi näistä johti aivan konkreettisiin asioihin, jotka osaisin jopa tehdä.
Kotona kirjoittelin hieman romaanikäännöstä, kunnes vastaan tuli Netflixin kulmalla roikkunut Fury Road, joka piti tietysti katsoa. Se oli kyllä saamiensa kehujen arvoinen.
Keskiviikko, 6.4. 2016
Päivän politiikkavilkaisu: Jonkinlaisena yllätyksenä valtakunnan hallitus ei varsinaisesti leikannut yliopistoilta lisää rahaa. Opiskelijoita sen sijaan ilmeisesti kyykytettiin vähän lisää.
Tein suosiolla etäpäivän, ja kiskoin eteenpäin jumissa olleita teknisiä hommia. Yllättäen ne etenivätkin. Vielä kuitenkin on loputon vuori, jota pitäisi jotenkin nakutella pienemmäksi.
Tainan flunssa koetti hypätä minuun, mutta en minä nyt voi flunssaa ottaa, minulla on liian kiire saada burnout. Flunssa voi odottaa vuoroaan siihen, että olen lomalla tai jotain.
Torstai, 7.4. 2016
Päivän peli: Sunless Sea. On sen maailma vaan järkyttävän makee.
Kehityskeskustelu oli lähinnä itkua siitä, että töitä on liikaa ja burnout uhkaa. Mutta tämän tiesin jo etukäteen, samoin kuin sen, ettei asialle ihan helposti voi mitään tehdä. Pomo kyllä urheasti yritti ja ehdotti, mutten ollut ehdotusten kanssa samaa mieltä. En aio alkaa selittää yhteistyökumppaneille, että nyt kehitys menee pariksi kuukaudeksi jäihin lupauksista huolimatta. Selittäköön itse jos moista tahtoo.
Lääkärillä valitin raajani parantumattomattomuutta, ja sain kuurin järeämmänpuoleisia tulehduskipulääkkeitä, sekä lähetteen käydä fysioterapiassa useita kertoja. Viimeksi tämä auttoi, toivottavasti nytkin.
Perjantai, 8.4. 2016
Päivän kateus: Miri suuntaa Cantabriaan. Olisinpa itsekin menossa sinne. Olisipa minulla kroppa, joka kestäisi toiminnan siellä.
Viiden tunnin palaveri juridiikan, luonnonsuojelun ja tietotekniikan leikkauspinnasta oli yllättävän kiinnostava, mutta sen loputtua olin sittenkin aivan voimaton. Ei voi työpäivään kuulua noin paljon paikallaan istumista. Painuin kotiin pelaamaan lisää Sunless Sea'ta toipuakseni.
Sunless Sea ja Fallen London ovat kyllä aivan uskomattoman inspiroiva ympäristö. Pelkästään peliä vähän pelailemalla tulee mieleen kasapäin asioita, joita haluaisi käsitellä omissa peleissään: matka pinnalta kilometrien syvyydessä sijaitsevaan jättiluolaan, luolan katossa elävät glim-mainarit, omituiset kultit, joita kaukaisilla saarilla asuu, suhteet pintamaailmaan ja ties mitä. Mutta kolmatta pelikampanjaa ei enää mahdu valikoimaan, ei millään.
Viikonloppu, 9.-10.4. 2016
Ajankohdan laiva: Vorpal Blade, Phorcyd-luokan korvetti
Olemme maailman laidalla. Pohjoisimmassa kolkassa, hyljätyssä paikassa jossa mikään ei liiku eikä mikään muutu, pakkomielteen ajama navigaattorini on juuri löytänyt kadonneet muistonsa, ja romahtanut. Hyytävässä pakkasessa ohjaamme laivan ulos linnoituksen kokoisten patsaiden välistä merelle, jossa raivoava lumimyrsky iskee meitä vastaan. Laivan moottori pystyy tuskin lainkaan puskemaan meitä eteenpäin. Hiiliä ei ole paljon jäljellä, ei liioin ruokaa, ja miehistö on kapinan partaalla. Lähin millään tavoin ystävällinen satama on vuorokausien matkan päässä hyvälläkin säällä.
Samalla kun tuuli ja moottori ulvovat kilpaa ja miehistö kamppailee pitääkseen laivan edes jotenkin koossa, hytissäni navigaattori kertoo minulle tarinansa, kuinka hän oli aiemmalla komennuksellaan joutunut eksyksiin merellä, jossa aurinko ei milloinkaan nouse, ja kuinka hän ja muut miehistön jäsenet olivat vetäneet tikkuja siitä, kuka uhrattaisiin muiden ruuaksi. Hän oli unohtanut rikoksensa, mutta aukko hänen muistissaan oli vaivannut häntä, ja nyt kun hän on saanut menettämänsä muistot takaisin, hän ei kestä ajatusta rikoksestaan. Hän pyytää minut jättämään hänet hiljaisuudenvalan tehneiden saarelle, jotta hän voisi elää loppuelämänsä siellä, ja ehkä koettaa saavuttaa mielenrauhan.
Ajattelen lähes tyhjiä muonavarastojamme, ja ehdotan hänelle, että on olemassa toinenkin ratkaisu, jonka avulla hän voisi sovittaa tekonsa...
Sunless Sea, hyvät naiset ja herrat. Vain osa tuosta on käsikirjoitettua, osa seuraa proseduraalisesti laivan tilasta, säägeneraattorista ja hahmon tekemistä valinnoista. Ei ihme, että käytännössä käytin koko viikonloppuni pelaamalla sitä.
Manantai, 11.4. 2016
Päivän sarjakuva: The Devil in Cell Block D, Daredevil vankilassa. Varsin makee.
Arvoin aamulla, olenko kipeä, mutta luultavasti olin vain laiska, joten menin töihin. Siellä oli inhottava, detaljimurskaava palaveri, sekä joukko tietämättömyydestäni johtuvia ongelmia. Viivyin duunissa aivan liian pitkään, ja jatkoin säätämistä kotona.
Jotenkin päädyin Tainan kanssa kävelemään Malminkartanon täyttömäen päälle, ja sieltä takaisin kotiin. Kevyt liikunnantapainen keväisessä illassa ei ollut alkuunkaan hullumpi ajatus. Mutta voi Cthulhu että kuntoni on surkea.
Tiistai, 12.4. 2016
Päivän aikaansaannokset: Viesti yhteistyökumppanille, jossa diplomaattisesti pyydän heitä avaamaan datansa kun ovat tähän periaatetasolla jo suostuneet.
Helvetin seksiä harrastavat kasvit olivat taas laukaisseet lastinsa naamalleni, mistä johtuen olin aivan tukkoinen ja räkäinen. Ei siitepölyallergia varmaan kelpaa sairaudeksi, joten kiskouduin töihin olemaan aikaansaava. Mitä enemmän työtä teen, sitä enemmän sitä kuitenkin tuntuu kasautuvan.
Kotona en kyennyt noudattamaan urheita suunnitelmiani liikunnasta, vaan romahdin pelaamaan lisää Sunless Sea'ta. Olen laiska ja huono ihminen.
Keskiviikko, 13.4. 2016
Päivän musiikki: Lullaby for a Weary World
Neljäkymmentä metriä maanpinnan alapuolella on juuri oikea paikka minulle. Valitettavasti olin siellä virittääkseni tietotekniikkaa, en tutkiakseni luolaa tai huoltotunnelia. Sentään en ollut laskeutunut kellareihin esim. mitään hallinnollista palveria varten.
Säädin joitain tunteja uppiniskaisia koneita ja verkkokomponentteja haluamaani tilaan, ja sitten kävin fysioterapiassa. Siellä sain kuulla ensimmäisen oikeasti uskottavan kuvauksen siitä, mikä olkapäässäni oikein on vikana ja ennen kaikkea miten se paranee ja mitä minun kuuluisi tehdä sen eteen. Tämä ei tapahtuisi aivan nopeasti, mutta sentään en kohdannut enää enempää kummaa jahkailua, tyhjältä tuntuvia lupauksia tai epämääräisyyttä.
Miltei suoraan fysioterapiasta singahdin Kannelmäkeen kuuntelemaan Tainan laulukurssin kevätmatineaa. Sen loppupuolella huomasin puhelimeeni tulleen viestin erään palvelimen ongelmasta. Loppuilta menikin sitten leppoisasti varmuuskopioiden palauttelun parissa. Onneksi ne toimivat, en ole ehtinyt testata niitä aikoihin.
Torstai, 14.4. 2016
Päivän väite: "Lähete hävisi tappelun kannattavan kanssa." Makes sense in context.
Heittäydyin päin työlistaa tarmolla, jota minulla ei oikeastaan ollut. Onnistuin jotenkin viemään eteenpäin suunnilleen kaikkia listalla olevia tehtäviä; en ehkä kauhean paljon, mutta kuitenkin riittävästi paiskoakseni pallon muille kuin itselleni hetkeksi.
Luolaseuran jäsentapaamisessa ei ollut juuri ketään, joten poistuin sieltä varhain. Kotona olisin voinut kirjoittaa peliä, mutta sen sijaan pelasinkin lisää Sunless Sea'ta. Huomenna on kuitenkin lyhyt työpäivä kaikkien näiden iltatöiden jälkeen.
Perjantai, 15.4. 2016
Päivän etinenen ryhmä: Neokakadut (Cacatua habilis tai Cacatua sapiens, riippuen siitä kenen taksonomiaa uskoo)
Käärin pois plussatunteja, tein etäpäivää, ja sittenkin sain aikaan yhtä paljon kuin täytenä päivänä museolla. Työrauha, kuka sitä tarvitsee? Töihin riippumattomista syistä kehitin jostain pahoinvoivan ja kipeän olon, ja koetin torkkua sitä pois ennenkuin ryhdyimme pelaamaan.
Devil and the Deep Black Skyn seitsemäs jakso oli rakenteeltaan heikko ja tuntumaltaan aika höttöinen. Huolimatta ydinaseista, antimateriapommeista ja dekonstruktorinanoboteista konkreettinen vaaran tuntu pelissä oli aika hukassa. Kuitenkin jotkut osat pelistä toimivat tosi hyvin, lähinnä omituiset upliftatut eläimet ja sotilaskoneiston päätöksentekoon miehistötasolta hienovaraisesti vaikuttaminen.
Pelin päätyttyä lähdimme vielä lähiseudun baareihin puhumaan rooliepelistä ja niiden lieveilmiöistä. Join jopa kaksi drinkkiä, mikä oli enemmän kuin aikoihin.
Viikonloppu, 16.-17.4. 2016
Ajankohdan havainto: Ulkona on lämmin
Kirjoittelemista, kävelemistä, Sunless Sean pelaamista, keväältä piilossa pysymistä. Myös hieman audiovisuaalista viihdettä. En välttämättä pidä Outlander-sarjasta aivan kauheasti, mutta Orphan Blackin uusinta kautta on tullut vasta yksi jakso, joten sitä ei ihan kehtaa katsoa.
Maanantai, 18.4. 2016
Päivän vihollinen: Yliopiston henkilöstöhallinnan tietojärjestelmä, taas
Koko päivän kestävä väsymys ja huonovointisuus tekivät minusta aika tehottoman työläisen. Työpäivän jälkeen ajauduin matkatoimistoon juttelemaan kesäretkistä, mutta ilmeisesti kohteemme on muka niin obskuuri, ettei ainakaan tämä matkatoimisto osannut omatoimimatkailijoille sanoa oikein mitään. Kohde saattaa kyllä vaihtua arkisempaan. Vitutus siitä, etten voi kiipeillä tai käydä luolissa on aika massiivinen. Jotain kuolemaa halveksuvaa puuhaa pitäisi kesälle kyllä keksiä. Lentolupakirjan hankkiminen maksaa näköjään aivan älyttömästi.
Tiistai, 19.4. 2016
Päivän modest proposal: Jos pitää jotain yhtiöittää, miten olisi puolustusvoimat? Ei haittaisi yhtään, vaikka se sitten myytäisiin seuraavaksi ylikansallisille sijoittajille.
Töissä aherrettuani siirryin kotiin veroilmoituksen pariin. On se vähän monimutkaistunut asuntovelan myötä, muttei kyllä merkittävästi. Jos kirjailija"uran" "tulot" menevät yhtä sulvasti, mikäs tässä on maksellessa.
Varasin vappuretkeä varten sviitin kaakkoissuomalaisesta hotellista. Sviitissä on poreamme. Lisäraporttia seuraa jahka pääsen kokemaan tämän ihanuuden.
Keskiviikko, 20.4. 2016
Päivän saavutus: Semiaikuisesti kritiikkiin suhtautuva. Tahtoo sanoaa, hylkäyskirjeestä tuli paha olo, mutta pystyin silti ottamaan palautteen vastaan ja kiittämään, sekä hyväksymään että paha olo on ihan okei, eikä siitä tarvitse kantaa huolta.
Aloitin tyäpäivän syvällä rauhallisessa kellarissa konffaamalla koneita ja piirtelemällä laatikkoleikkejä. Sitten siirryin meluisaan työhuoneeseen, jossa puolentoista oven päässä olevat luokkaretkeilevät lapsilaumat pitivät jumalatonta möykkää. Enhän tätä mitenkään vastusta, mutta se tekee kyllä pahoja asioita työteholleni.
Käsikin tuntui olevan harjoitteideni ansiosta vain kipeämpi kuin aiemmin, ja ulkona oleva juhannussää tarkoitti, että satoi rakeita ja vettä. Romaanikäsiskin kuittasi kustantajalta hylsyn. Sinänsä tämä oli hyödyllinen, perusteltu hylkäys, josta kävi ilmi, mitä pitäisi parantaa jotta käsis olisi julkaisuharkinnan arvoinen. Valitettavasti ne olivat aika isoja, rakenteellisia tai muuten syvälle meneviä juttuja, joten ainakaan aivan heti ei intoa ollut heittäytyä niitä tutkimaan. Kesällä on varmaan aikaa, koska harjoitteet ovat tuntuneen vain kipeyttäneen kättäni enemmän, joten luolia ja kiipeilyä ei ainakaan ole ohjelmassa.
Torstai, 21.4. 2016
Päivän hämmennys: Muutama kokoelmanhallintajärjestelmään syöttämäni kludge oikeasti toimi. Onneksi ne ovat aivan erillisessä osassa koodia, joten todennäköisyys että ne pilaavat jonkun päivän vuosien kuluttua on aika pieni.
Etäpäivä tarkoitti, että sain oikeasti tehtyä töitä. Valitettavasti ne olivat pääasiassa saman päivän aikana pudonneita tehtäviä, ja pysyin niiden tahdissa vain juuri ja juuri. Olin kuvitellut saavani jotain rästihommiakin tehdyksi, mutta eihän tässä niin käynyt.
Sunless Sean loppu häämöttää, kai. Haluaisin vaihtaa peliä, mutta melkein kaikki muut kiinnostavat pitäisi pelata ulkoisella hiirellä, ja käsi ei tällä hetkellä pidä siitä. Jo nyt on helvetti kun on liian rampa jopa videopeleihin.
Perjantai, 22.4. 2016
Päivän kiintoisat videopelit: Adr1ft (joka on tosin ilmeisesti huono) ja The Climb (joka ei vaikuta oikealta kiipeilyltä, mutta voisi silti olla hauska VR-kaluston kanssa)
Jotenkin sain pientä tuottavuutta ylläpidettyä museollakin, mutta tuskaisaa se kyllä oli. Ulkona kurja sää jatkui. Sain sentään viimeisen Devil and the Deep Black Sky -session kuvauksen kirjoitettua, ja aloin lukea lähdemateriaalia seuraavaan osaan. Vaikka tällainen puolikova scifi onkin mahdollista pelauttaa, kyllä se edelleen vaatii varsin paljon työtä.
Viikonloppu, 23.-24.4. 2016
Ajankohdan sarjakuva: Ms. Marvel. Herranjestas.
Lauantaina pelattiin hieman lisää Celtiaa. Vaihteeksi hahmoni ei meinannut päästä hengestään, mutta hän joutui puhumaan klaanikokouksessa, mikä oli oikeastaan vielä kauheampaa. Ulkona satoi räntää, ja olo oli kipeä.
Sunnuntaina oli Joelin kuusivuotissynttärit. Kummipoikani oli viimein keksinyt Tähtien sodan, eli hän oli saapunut sille populaarikulttuurin kulutuksen tasolle josta en itse koskaan poistunut. Valitettavasti hänellä oli ikäisiään kavereita leikkimässä Star Wars -legoilla kanssaan, joten minun piti hengata tyhmien aikuisten kanssa.
Kotiin käveleminen oli jotenkin tuskallista. Olisin kyllä jaksanut talsia pidempäänkin, mutta jotenkin olkapäätä oli alkanut särkeä vaikken edes tehnyt sillä mitään. On tämäkin nyt rampaa menoa.
Maanantai, 26.4. 2016
Päivän genrenäkemys: Outo fantasia on parasta fantasiaa
Suurin osa päivästäni kului kirjastoluolassa (joka, huolimatta aiemmista väitteistäni, ei kyllä todellakaan ole 40 metriä maanpinnan alapuolella vaan korkeintaan 20) rakentamassa verkkoa. Intoa ei aivan kauheasti ollut, mutta hommat olivat selkeinä edessäni, joten pakersin niiden kimpussa.
Kotona kokeilin Endless Legendiä. En ole koskaan aiemmin pelannut mitään tämän genren peliä - oikeasti, 4X on minulle täysin tuntematon kokemus. Niinpä kun Endless Legend oli niin paljon kehuja kerran saanut, ja kun se kerran oli todella omalaatuinen tulkinta genrestä, päätin uskaltautua kokeilemaan sitä. Uuden genren kielen oppimiseen meni tovi - jo pelkästään tutoriaalin läpikäyminen oli vähän hämmentävä kokemus. Mitään mistään en tiedä, mitä hemmettiä oikein teen ja miksi? Mutta peli ei heittänyt eteen seinän muotoista oppimiskäyrää, ja sen kuvasto sekä esitystapa olivat todella kiinnostavia. Olisin jaksanut pelata sitä pitkään.
Pelaamisen keskeytti Orphan Blackin neloskauden kaksi ekaa jaksoa. Huh. Kaverit ovat sitten lähteneet kauhutarinan suuntaan tämän kanssa.
Tiistai, 26.4. 2016
Päivän eläin: Deinotherium
Olen onnistunut kasaamaan itselleni vuoren töitä, joita on miltei mahdotonta tehdä työaikana. Onneksi minulla on toinen vuori töitä, jotka voi yhtä hyvin tehdä työpäivän aikana, niin voin vältellä ilta- ja viikonloppuduuneja niiden varjolla. Oikeasti palvelinten tila töissä hirvittää minua hieman, ja minun pitäisi käyttää joku viikonloppu niiden kimpussa. Mutta into tähän on nolla, kun työaikanakin hommaa on niin paljon, että se lamauttaa.
Tästä päivästä selvittyäni minulla oli kuitenkin enää viisi työpäivää jäljellä viikon lomaan. Loma ei tietenkään pidä sisällään mitään erityisen jännittävää, ja romaanikäsiskin nappasi taas uuden hylsyn. Olisi ihan hyvä keksiä jotain rakentavaa käsipuolelle sopivaa tekemistä lomaksi, tai päädyn vaan pelaamaan Endless Legendiä ja katsomaan tv-sarjoja kaikki vapaapäiväni.
Keskiviikko, 27.4. 2016
Päivän ajatus: Kokoelmanäytteen sijanti fyysisessä todellisuudessa, ilmaistuna 3D-mallin avulla
Vietin aamun etänä, ja tuloksena keksin ratkaisun harmaita hiuksia aiheuttaneeseen tietojärjestelmäarkkitehtoniseen pähkinään. Kirjoitin siitä ohjelmistokehittäjille muistion selvittääkseni, kestäisikö se todellisuutta, ja sitten riensin palaveriin, jossa esitettiin johdon toimesta toiseen aiheeseen liittyvä toive, jonka tajusin olevan täysin epäyhteensopiva ideani kanssa. Hemmetti.
Toipuakseni luin kansainvälisen scifihaasteeni viimeiseksi jäävää kirjaa. Se on kauheaa kuraa. Young adult -fantsu nyt on lähtökohtaisestikin minulle aika turha juttu, mutta senkin voi tehdä hyvin (ks. esim. Harry Potter tai Pimeä nousee). Idhúnin kronikat tuntui olevan suunnattu keskittymiskykyvaikeuksista kärsivälle kymmenvuotiaalle: kaikki väännettiin rautalangasta moneen kertaan, hahmot puhuivat pelkillä kliseillä ja juoni oli hemmetin tympeä. Kuvittelin, että YA:n kohderyhmään kuuluvilla oli kuitenkin aivot, mutta ilmeisestikään sitten ei.
Torstai, 28.4. 2016
Päivän funtsinta: Roolipeliskenaarion momentti
Typerä työpäivä koostui ärsyttävistä pikkuhommista hallinnon ja arjen aateekoon parissa. Kotona pelailin Endless Legendiä ja kirjoittelin seuraavaa Xibalba-peliä. Ei siinä mitään, että nyt vasta sain perusrakenteen kasaan, mutta viikonloppuna pitäisi olla luolaseuran kotimaanretkellä, ei kotona kirjoittamassa. Taina oli kadonnut jonnekin lintusaareen, joten sain olla luovuuteni tai eskapismini kanssa aivan itsekseni.
Perjantai, 29.4. 2016
Päivän sovittelu: 30-lukulaisten karttojen sijoittaminen Google Earthiin nykyaikaisten karttojen päälle
Kolmen tunnin kickoff yliopiston avoimen tieteen infrastruktuureista sai minut tajuamaan, että a) museon pitäisi olla tässä mukana, ja b) se henkilö joka tähän olisi ollut paras, tuli irtisanotuksi, ja toiseksi paras on liian kiireinen. Saattaa kaatua minun niskaani tämäkin proggis, missä olisi ihan järkeä, jos tietäisin esim. oikeasta datasta jotain enkä olisi itsekin tuhottoman kiireinen.
Loppupäivä oli sitten toista palaveria ja rutiinihommia. Sen jälkeen lähdin ulos kauniiseen vappusäähän. Kaupungilla haahuili haalareita, joten kaivoin omatkin haalarit komerosta, ja pakkasin ne luolareppuun. Ei niin, että niillä voisin viikonloppuna paljon tehdä.
Vappuviikonloppu, 30.4. - 1.5. 2016
Ajankohdan härveli: Poreallas
Lauantaiaamuna keräsin ihmisiä autoon ja lähdin ajamaan Itä-Suomea kohti. Paria tuntia myöhemmin kohtasimme sikäläiset luolaharrastajat sekä pari uutta tuttua Järvenpäästä, ja lähdimme tutustumaan paikalliseen luolatarjontaan. Tämä oli Suomen luolaseuran vappuretki.
Olin kuvitellut, että kipeä olkapääni estäisi minua käymästä luolissa ja että roolini olisi vain ajaa ja lainata ihmisille varusteita. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kolme luolaa lauantaina, yksi lisää sunnuntaina, kaikki varsin mainioita ja monipuolisia. Toki ne olivat suomalaisia luolia, mikä siis tarkoittaa että ne olivat isoille maailman luolille samaa mitä boulderprobleemat vuorikiipeilylle, mutta näissä oli haasteita kiipeilystä, korkkiruuvikäänteistä ja ahtautumisista jopa pieneen köysittelyprobleemaan. Suurin luolista oli Repouurolle vertoja vetävä lohkareikko, jonka lähellä oli aivan oikea kaksikymmenmetrinen vesiputous. Mitään vastaavaa en ollut Suomessa koskaan nähnyt.
Olin riemuissani siitä, että kipeästä käpälästä huolimatta pystyin osallistumaan kaikkeen touhuun. Lisäksi luolatkin olivat mainioita ja uudet tuttavuudet hienoja. Luolapäivien välisen yön vietimme kauhuleffahenkisessä hotellissa, josta olimme varanneet sviitin ja jossa olimme varmaan ainoat asiakkaat. Sviitissä oli poreamme, joka tuotti meille lähes loputtomasti hupia. Emme olleet edes humalassa, vaikka siltä varmaan vaikutimme.