<

>

Helmikuu 2016: Työ vie terveyden

Maanantai, 1.2. 2016

Päivän näkemys: Safety käsittelee passiiviset toimijat, security aktiiviset. "Myrsky = safety. Murtovaras = security. Random-biisonistampede = safety. Metsästävä gepardileijonajalopeura = security."

Hommia oli kasaantunut jo niin paljon, että jouduin ilmoittamaan suoraan parille "tämä ei nyt tapahdu" sen sijaan, että koettaisin tunkea ne aikatauluuni. Iltapäivästä kävin kuuntelemassa pääluottamusmiehen terveiset yt-asioista. Pelkoa, epävarmuutta ja epäilystä oli kylvetty onnistuneesti, ja kaikesta päätellen yliopisto aikoi pitää muutamaa osastoa löysässä hirressä vuoden loppuun saakka. Aika kiinnostava tulkinta kohtuullisesta ajasta tuo. En sentään itse ollut tässä porukassa.

Jotenkin tämä onnistui taas lamauttamaan meiningin siinä määrin, etten kotiin päästyäni jaksanut tehdä mitään muuta kuin pelata Darkest Dungeonia. XCOM 2:stakin oli tullut ensimmäinen arvostelu. Tiedänpä mitä teen jos saan potkut.

Tiistai, 2.2. 2016

Päivän fysioterapialiike: Foucaltin heiluri kipeällä kädellä

Fyysisen hyvinvointini parantamiseksi kävin aamusta fysioterapeutilla. Olkapäätä ei tarvinnut hakata irti, ongelma vaikutti ilmeisesti suht pienellä ja kuukauden verran oikeaa harjoittelua pitäisi tuottaa jo tuloksia. Sain paperilla menettelytapaohjeita, joita toivottavasti tajuan noudattaa.

Henkisen hyvinvointini edistämiseksi heitin kasaan nopean taulukon siitä, mitä Kokemuspisteiden kuukausittaiset otsikot kertoivat mielialastani kyseisenä ajankohtana. Sitten käytin olemattomia tilastoanalyysitaitojani etsiäkseni toistuvia kuvioita. Ei lainkaan yllättäen konsistentisti paras kuukausi viimeisen 15 vuoden aikana on ollut heinäkuu - tällä saattaa olla jotain tekemistä kesälomien kanssa. Hienoisena yllätyksenä toiseksi paras aika vuodesta on näköjään huhtikuu - tosin mikäli se ei ole hyvä, se on masentava.

Synkintä meno ei myöskään konsistentisti ole ollut tammi- vaan maaliskuussa. 8/14 mittausvuodesta näytti sille huomattavan synkkiä merkkejä ja vain kahdesti se oli ollut selvästi positiivinen. Kesäkuu on myös tilaston mukaan synkempi kuin marraskuu. En ymmärrä tilastoistani mitään enkä tiedä lainkaan mihin toimenpiteisiin minun pitäisi havaintojeni johdosta ryhtyä. Kenties järkevin toimenpide olisi lakata turvautumasta tällaiseen dataan.

Keskiviikko, 3.2. 2016

Päivän hankinta: Cyberpunk: Malaysia - kokoelma malesialaisia kyberpunknovelleja

Vaikka tämänhetkisiin tehtäviini voi kuulua projektipäällikön vastuita, siihen ei sittenkään kuulu itkevien loppukäyttäjien lohduttaminen sosiaalisessa mediassa. Jonkun sitä pitäisi varmaan tehdä, mutta kun tyypille on kerran vastattu "tällä kertaa ei toiminut, jatkamme harjoituksia" ja valitus siitä, miten kurjaa elämä on vain jatkuu, alan kaivata mykistysnappia. Opetellaan käyttäytymään julkisessa internetissä.

Hallinnollisen skeidan ohella sain tänään jopa koodata hieman kokoelmanhallintajärjestelmäämme. Oli vähän pelottavaa syöttää koodia oikeasti isoon softahankkeeseen. Toki koodi oli simppeliä eikä tehnyt mitään kauhean järisyttävää, mutta toisaalta se sentään toimi.

Kotona iski kooma ja väsymys. Kevät uuvuttaa. Haluaisin tehdä jotain, mutta jotenkin mihinkään ei kyennyt tarttumaan. Pelailin sitten Darkest Dungeonia ja hoidin yksinkertaisimpia mahdollisia pakkohommia. Olen voittaja.

Torstai, 4.2. 2016

Päivän oireilu: Pre-traumatic stress disorder

Aloitin työpäivän tekemällä työterveyskyselyn. Se oli kuin jotain irvokasta parodiaa, ja lopuksi se kertoi minulle, että terveydentilani on punaisella ja että minun "on tärkeä ottaa vastuu omasta terveydentilasta ja sitoutua muutokseen". Tämä on oikeasti palvelu, josta yliopisto ilmeisesti maksaa. Saman ohjeen olisin saanut kahdeltakymmeneltä ilmaiselta nettitestiltä.

Koska työuupumusta olisi pitänyt mennä valittamaan samoille klovneille, jotka tämän kyselynkin olivat tehneet, päätin sen sijaan jatkaa marssiani kohti burnouttia ja tuhoa tekemällä töitä. Sentään päivään mahtui myös hyviä asioita, kuten ohjelmistokehitysprojektin esittely loppukäyttäjille. Niin paljon kuin palavereita vihaankin, oli yllättävää että sellainen oli tämän päivän kohokohta. Ehkä se vain kertoo siitä, miten kurja päivä muuten oli.

Sittenkin kokous vei sosiaalista energiaa niin paljon, että intoa käydä illalla baarissa ei oikein olisi ollut. Piti siellä kuitenkin käydä katsomassa maassa vierailevaa brittiluolailija Duncania. Tarinat Swildon's Holen kauheimmista paikoista eivät saaneet aikaan halua palata sinne, ainakaan ihan kauheasti...

Perjantai, 5.2. 2016

Päivän peli: Dragon's Lair. 32 vuotta sen jälkeen kun kaadoin siihen kaikki kolikkoni sain sen viimein pelattua läpi.

Sain työpäivän aikana tehtyä kaikenlaista hyödyllistä, mutta olin sen jälkeen silti aivan uupunut ja itkun partaalla. Olisi pitänyt sopia pelipäiviä, mutta ajatus säätämisestä ahdisti liikaa. Pelauttaa kyllä voisi, kun vaan ei tarvitsisi kaikkea siihen liittyvää oheissäätöä.

Kotona yritin viimein korkata Xenonautsin oikeasti, mutta peli puski vastaan kaikin keinoin. QA:n oli ilmeisesti suorittanut pelintekijöiden pari HC-kaveria, ja käyttöliittymä oli suoraan 90-luvulta. Ei kontekstivalikkoja, ei minkäänlaisia ohjetekstejä, ei mahdollisuutta suurentaa tekstejä puolisokeille keski-ikäisille, ei mitään muuta kuin Phoenix Command -tyylistä nysväystä tympeän pelimoottorin kanssa. Manuaalista ei ollut hyötyä, se oli kirjoitettu tyypeille jotka pitävät luvuista ja haluavat tietää paljonko mikäkin tekee vahinkoa. Kun tajusin, että hahmoni olivat viimeisen vuoron olleet kasvokkain muukalaisen kanssa, mutta en ollut itse huomannut tätä koska pelin geometria oli kätkenyt sen minulta, ragequittasin. Ihan hyvä jos tätä joku jaksaa, mutta itse olen pelannut tällaisia pelejä riittävästi jo 80-luvulla, niin koneella kuin pöydänkin ääressä.

Viikonloppu, 7.-8.2. 2016

Ajankohdan tervehdys: Masennusblogista, vuorokaudenaikaa.

Kaksi päivää vietin lähinnä neljän seinän sisällä koomaamalla. Ohjelma koostui videopeleistä ja laskiaispullista. Välillä aikaansaamattomuus sai aikaan massiivista itseinhoa, ja olisin ehkä koettanut ratkoa sitä kiipeilemällä, jos raaja olisi ollut riittävän ehjä. Liikunta on toimivin tie ulos orastavasta masennuksesta, ja kun se ei ole mahdollista, en helposti keksi muuta. Kirjoittaminen olisi toki saattanut toimia myös, mutta jotenkin en osannut.

Sunntai-iltana Taina raahasi minut viimein ulos kävelylle. Pihalla oli hirveä pääkallokeli, maa oli jäässä ja kävelyreittimme oli hengenvaarallinen. Extreme-iltakävelymme ei sentään päättynyt onnettomuuteen.

Maanantai, 8.2. 2016

Päivän ahdisuts: Epäitsevarmojen tai hiljaisten ihmisten työhaastatteleminen. All kinds of awkward.

Taannoinen työterveyskysely oli näköjään poikinut kutsun käyntiin työterveydessä. Tämä oli enemmän kuin odotin; ihan kuin organisaatio pyrkisi tekemään tehtäviään eikä vain lähettämään loputtomia mittauksia. Varasin ajan, vaikka en ole täynnä uskoa siitä, että asioille voisi tehdä jotain. Tilanteeni ratkaisisi kolme seikkaa: 1) yt-neuvotteluiden päättyminen ilman että tiimiini kajottaisiin tai sille kaadettaisiin lisää töitä, 2) oman työmäärän väheneminen siedettävälle tasolle ja 3) olkapään paraneminen sen verran, että voisin kiivetä. Kolmoselle olen jo tekemässä jotain, ykkönen poistuu aikanaan, kakkoskohta ei varmaankaan muutu enää koskaan, ellei ykköskohta sitten laukea silmille. Tällä hetkellä ottaisin potkut vastaan ihan tyytyväisenä, vaikka pidemmän päälle se olisikin toki tuhoisaa.

Työpahoinvointifiilisten lisäksi jouduin pitämään työhaastatteluja ja tekemään muita rekrytointijuttuja. Inhoan henkilöstöhallinnollisia toimia. Olisi ollut kaikenlaista teknistäkin puuhastelua, mutta se jäi tekemättä hallinnollisen puuhastelun vuoksi.

Töiden jälkeen autoilin Tainan kanssa Sipoon erämaahan hakemaan hiekkaa. On järjetöntä, että kahdenkymmenen kilometrin päässä pääkaupungistamme aukeaa tällainen korpi. Puoliksi odotin, että villikarju tai susi kävisi päälle heti kun autosta astui ulos.

Tiistai, 9.2. 2016

Päivän yllättävä kehu: Lohjan kaupungilla pidetään luolaseuran www-sivuista

Päänsärky ja seitsemän tunnin seminaari eivät olleet paras mahdollinen avaus päivälle. Siinä vaiheessa kun yksi läsnäolevista alkoi selitellä maanomistajien juristien koettavan rinnastaa maalta löytyvien lajien tietoja henkilötietoihin olin valmis huutamaan "bullshit", ja satunnaiset "laitehörhö"-ilmaisut eivät liioin tehneet oloa onnelliseksi. Jotenkuten onnistuin pysymään diplomaattisena ja puskemaan järkeväksi katsomiani toimintamalleja eteenpäin. En tiedä, ovatko ne oikeasti järkeviä, mutta kuten ennenkin, keskeinen taitoni on vaikuttaa hurjan fiksulta.

Päivän aidoin anti oli Lohjan kaupungin ympäristöpäällikön kanssa luolista jutteleminen. Sitä olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta valitettavasti oikeitakin töitä oli. Ne jatkuivat Mikkisoftan päivitysten ansiosta iltaan saakka, välissä oli vaan hieman turha luolaseuran hallituksen kokous.

Keskiviikko, 10.2. 2016

Päivän näkemys: Yliopisto on valinnut strategiseksi säästökohteeksi työntekijöiden terveyden

Työvuori oli käsittämättömän valtava: joka tuutista tulevia ominaisuus- ja avunpyyntöjä, uuden työntekijän perehdyttämistä ja hallinnollista spagettia. Mitäpä siinä silloin muutakaan voi kuin käydä työterveydessä. Annoin palautetta saamastani kyselystä, ja sain vastineeksi kehotuksen käydä työpsykologilla. Jos ammattilainen moiseen kehottaa, voin kyllä mennä, mutta olen vähän skeptinen sen suhteen, voiko myskologi mitään tilanteelleni tehdä. Koen asiankuuluvan projektoivasti olevani ulkopuolisten seikkojen armoilla ja luulen, että mielenterveys paranee vaan jos ja kun ulkoiset seikat muuttuvat. Paitsi tietysti jos psykologi osaa opettaa minulle näppäriä keinoja sietää enemmän stressiä, olla kiltimpi ja vähemmän kärttyinen ja muutenkin tulla paremmaksi ihmiseksi.

Koska lääkärissä en voinut tehdä töitä, päädyin jatkamaan niitä illalla. Salil eka salil vika, jos sali on it-byrokraatin kurja kupla.

Torstai, 11.2. 2016

Päivän tease: "Miksi Ruotsi on meitä 25 vuotta edellä tässä asiassa? Kerron hetken kuluttua", sanoi tietosuojavaltuutettu, muttei sitten koskaan kertonut. Tämä jäänee vaivaamaan minua ikuisiksi ajoiksi.

Päivä alkoi tapaamisella tietosuojavaltuutetun kanssa. Fiilis oli kuin olisi käynyt wanhan koulukunnan rehtorin / oikeustieteen professorin puhuttelussa, mikä oli kaikenlaisten eestaas ailahtelevien tai typerältä vaikuttavien byrokraattien jälkeen hyvin tervetullutta vaihtelua. Samalla saimme ajatuksia siitä, mihin suuntaan kannattaisi lajitietokeskuksen hallintoa viedä.

Iltapäivästä työhaastatteluja ja muuta tavallista hallintokuraa, sen jälkeen pikainen käynti Kaislassa muiden luolaharrastajien kanssa. Viikonloppu saisi jo alkaa, mutta edelleen oli jäljellä viikon kurjin työpäivä.

Viikonloppu, 12.-14.2. 2016

Päivän huvitus: Olen varmaan käynyt Ranskassa sijaitsevassa Saint de Glaces - Trou qui souffle -luolastossa yhtä usein kuin aivan lähellä sijaitsevassa Luolavuoren luolassa.

Perjantai sisälsi työhaastattelun ja rankkaa jälkipuintia. Kaksi hyvin erilaista hakijaa, molemmilla vahvuudet täysin eri suunnilta, valitse näistä sitten. Pakotin itseni irti hallintospagetista hetkeksi koodaillakseni minulta tilattua softanpätkää, ja kotona olin taas väsynyt ja alakuloinen. Jonkinlaisena masokismin multihuipentumana olen myös päättänyt, että joka hetken jonka Taina tekee työtä kotona, minä teen samoin. En tiedä, mitä tällä oikein yritän saada aikaan.

Lauantaille osui retki Turkuun. Geokätköilijät olivat raportoineet sortumasta Luolavuoren luolassa, joten luolaseuran oli käytävä tarkistamassa, oliko paikka turvallinen, ja mahdollisesti suorittaa toimenpiteitä jos ei ollut. Onneksi luola oli enimmäkseen entisensä; eräässä syrjäisessä kohdassa saattoi olla katosta tullut kivi alas, mutta tästäkään emme päässeet yksimielisyyteen. Ainakin reitti geokätkölle oli auki.

Turussa ehdimme pikaisesti nähdä myös Tonjaa ja puhua tyhmiä. Paluumatkalla Taina valitti heikkoa oloa, ja illan, yön sekä seuraavan päivän käytinkin sivutoimisen sairaanhoitajan hommissa. Itse en tuntunut saaneen mitään muuta kuin käden tavallistakin kipeämmäksi luolassa möyrimisestä.

Maanantai, 15.2. 2016

Päivän ankeus: Pitäisi hoitaa hallinnollista paimennusta samalla kun teknisistä ongelmista kärsivät ihmiset huutavat hätäänsä korvaan.

Yöllä kehitin taas ahdistuksen työsuhteeni jatkumisesta, museolle selvittyäni työmäärän sekavuus koetti taas lannistaa. Sain sentään jotain tehtyä, mutta edelleen on tunne että kriittisiä palloja putoilee jatkuvasti.

Kotona katselin Tainan kanssa Broadchurchia. Sarjassa on mahtavia brittimurteita, mutta David Tennant näyttää kuulemma Lauri Tähkältä. Nyt kun asia on kerran mainittu, ei sitä voi unohtaa.

Tiistai, 16.2. 2016

Päivän ärsytys: Työtyytyväisyyden tuhoaa tieto siitä, että mitä tahansa tekikin, pitäisi kuitenkin tehdä jotain muuta

Tänään oli töissä teknisten hommien päivä. Jotta se ei olisi vahingossa ollut liian miellyttävää, jouduin tekemään asioita Windowsin PowerShellillä. Tämä skriptikieleksi naamioitunut darenkiusausautomaatti teki hommasta johon olisi pitänyt mennä 10 minuuttia ainakin tunnin mittaisen. Lopulta en myöskään vionut olla varma siitä, toimiko viritykseni, mutta tämä ei varsinaisesti ollut PowerShellin syy.

Loppupäivä oli PHP-virityksiä, mutta kuten aina tuntuu käyvän kun teen jotain mistä pidän, jostain tulee hallinnollinen paskasade niskaan. Tänään tarkalleen ottaen kyseessä ei ollut sade vaan myrskyvaroitus - saimme tietää päivän, jolloin yt-tulokset tiedotetaan meille, ja sen jälkeen tuli kehotus varata aikaa esimiestoiminnalle maalis-toukokuussa. Pirustako sitä aikaa nyt muka varaa kun jo ennestään jää suurin osa töistä tekemättä.

Keskiviikko, 17.2. 2016

Päivän pohdinta: Tappaja-asteroidien neutralointikeinot sadan vuoden kuluttua

Aloin kursia viikonlopun pelin lankoja kasaan, ja arkistoin ison kasan idoita "myöhemmin käytettäviksi". Minulla oli tietynlainen fiilis tähänastisten Devil and the Deep Black Sky -pelien rakenteista, mutta tarkempi silmäily osoitti, että fiilis ei ihan tarkalleen vastannut todellisuutta. Tämä oli luultavasti hyvä, koska se tarkoitti että voisin surutta karsia muutamia rönsyjä seuraavasta pelistä ja keskittyä olennaiseen.

Tajusin, että reilut 10 vuotta sitten pelasin Traveller-kampanjassa, joka olisi ollut todella kiinnostava, jos se ei olisi jatkuvasti kaatunut ekspositioon, luennointiin ja detaljeihin. Tahdoin vain pelata kiinnostavaa hahmoa jännittävässä tilanteessa, mutta jotenkin siihen ei päästy kuin harvoin. Osasyynä olivat pelikurinpidolliset ongelmat, mutta osana varmasti se, että pelinjohtaja koki liikaa tarvetta selitellä kaikkea. Nyt tajuan itse olevani aivan samanlainen pelinjohtaja. Ekspositio pois, annetaan pelaajille tilaa pelata. Muistaisinpa tämän vielä sunnuntainakin.

Torstai, 18.2. 2016

Päivän säätö: Paikkatietoihmisen palkkaus on yhtä eestaas huopaamista

Kodin lähellä on iso kalliomöhkäle nimeltään Prinsessakivi. Paras nimi. Kuitenkin vieressä sijaitsevassa puistossa myllerretään ja räjäytetään, ja puoliksi odotan joka aamu, että Prinsessakivi on muuttunut prinsessasoraksi.

Töissä esittelin koodaajien työn jälkiä niiden tuleville käyttäjille, ja vastaanotto vaikutti hyväksyvältä. Se olikin päivän harvoja valopilkkuja, koska muuten väsynyt lannistuneisuus oli vallitseva fiilis.

Kotona Taina suunnitteli lähtevänsä hiihtolomaksi kavereiden luokse Espanjaan. Hyvä suunnitelma, mutta sitten tyhjästä ponkaisi flunssa tekemään selväksi, että minkäänlaisia oikeita lomasuunnitelmia ei sovi tehdä.

Perjantai, 19.2. 2016

Päivän juomapeli: Katsotaan 2012, juodaan aina kun tiede tai teknologia on täysin päin helvettiä.

Hallinnollis-teknillisten ongelmien keskeltä päädyin työpsykologin juttusille. En tosiaan ollut tästä etukäteen kauhean innoissani, koska koen, että tilanteeni ei psykologialla parane, mutta en nyt viitsinyt jättää menemättäkään kun kehotettu kerran oli.

Psykologin kanssa jutteleminen ei ollut kauhean hedelmällistä, kuten olin veikannutkin. Toki asenteeni saattoi olla jo etukäteen lannistunut, mutta jos näin on, ainakaan asennettani ei pystytty muokkaamaan. Koin ongelmani olevan ulkoisia ja sellaisena tämän nimenomaisen vaikuttamiskeinon ulkopuolella. Psykologi myös totesi, että nykyinen työtilanteeni tuhoaa henkisen ja varmaan fyysisen terveytenikin, minkä olin kyllä ymmärtänyt itsekin. Mutta tuolle ei voi näistä lähtökohdista tehdä yhtään mitään. Ei työmäärääni oikein voi vähentääkään, koska kuka museon it-hallinnon hommat sitten tekisi? Pelkään että jo nyt tiimissäni muutkin ovat pyrkimyksistäni huolimatta ylityöllistettyjä, ja joka tapauksessa managerit voivat palaa loppuun, meitä saa helposti lisää, mutta koodarit ovat oikeasti arvokas luonnonvara.

Asioista puhuminen ei oikeastaan helpottanut, muistin vaan miksi olin niin ahdistunut. Kotona pakenin pahaa maailmaa katsomalla Tainan kanssa Agent Carteria ja sitten myöhään yöllä 2012:a. Hyvä tavaton että siinä oli tyhmä elokuva. Koen aivojeni kutistuneen pelkästään sen ajattelemisesta.

Viikonloppu, 20.-21.2. 2016

Päivän väite: Optimisti ei pety

Lauantai koostui lähinnä pelinkirjoittamisesta ja pelaamisesta. Tajusin, että sunnuntain pelin alkujuoneni oli sekä epärealistinen että tyhmä, ja kirjoitin koko roskan käytännössä uudestaan muutamassa tunnissa. Illalla ehdin vielä rentoutua katsomalla pari jaksoa Silta-sarjaa.

Sunnuntaina sitten palattiin Devil and the Deep Black Skyn pariin. Pelisessio heitteli tempoltaan, ja välillä tarina tuntui tapahtuvan pelaajahahmojen ympärilä ilman heidän myötävaikutustaan. Lopulta peli kuitenkin lähti oikeasti kulkemaan, ja loppua kohden se muuttui sekä henkilökohtaiseksi että vaativaksi. Lopputilanne ei nyt aivan ollut cliffhanger, mutta niin lähellä sellaista kuin haluan yleensä käyttää.

Maanantai, 22.2. 2016

Päivän vähäinen spoileri Silta-sarjaan: Jos hahmo on toistuvasti ollut selvästi sukuelimistään kipeä sterilisointileikkauksen jälkeen, en katsojana ota ihan mutkattomasti sitä, että hän alkaa harrastaa seksiä.

Harrastin vanitysurffausta Epäsoinnun periaatteiden kirjastotilastojen perusteella. Täyttä dataa minulla ei ollut, mutta puutteellisenkin datan perusteella romaania oli lainattu 170 kertaa. Tämä on luultavasti ihan säälittävän pieni luku, mutta minua vieläkin huvittaa ajatus siitä, että joukko sanoja jotka ihan itse pistin peräkkäin ovat viihdyttäneet (tai ehkä ärsyttäneet tai turhauttaneet tai ikävystyttäneet, pirustako sitä tietää) noinkin montaa ihmistä. Ehkä vielä enemmän minua hämmentää tajuaminen, että romaanin on luultavasti lukenut suurempi joukko ihmisiä kuin on koskaan pelannut roolipelikampanjoissani, larpit mukaanlukien. (Tosin epäilen, että roolipelaajille on jäänyt enemmän mieleen tuotoksistani kuin romaanin lukeneille.)

Illalla palattiin Silta-sarjan pariin, mutta se muuttui yhtäkkiä helvetin ärsyttäväksi. Kun tarina vaati, aiemmin pätevinä esitetyt hahmot muuttuivat tolvanoiksi, tietotekniset juonen aukot levisivät muuhunkin kerrontaan, ja olo oli muutenkin kuin pelissä, jota pelinjohtaja pakottaa takaisin ratakiskoille, juoneen ja haluttuun dramatiikkaan, vähät välittäen siitä onko se järkevää tai konsistenttia jo esitetyn kanssa. Synkkää pitää olla ja on tärkeää esittää pointteja. Perkele. Niin älyllinen kuin emotionaalinen tyydyttävyys lensi ikkunasta, ja haluni katsoa sarja loppuun romahti. Tämä tuntui varmaan suuremmalta petokselta sen vuoksi, että sarjaa on kuitenkin kehuttu ja alku oli varsin lupaava.

(Siltä varalta, että lukijalle syntyisi kuva siitä, että minulle ei mikään kelpaa: taannoin katsomamme Broadchurch oli todella makea, lähes virheetön, ja palkitseva sekä emotionaalisella että älyllisellä tasolla. On mahdollista että siinäkin oli aukkoja, mutta jos näin oli, ne kätkeytyivät minulta paremmin kuin Sillassa.)

Tiistai, 23.2. 2016

Päivän saavutus: Testamentin päivittäminen. Lakiteknisesti helppoa, mutta vaatii todistajien vuoksi sosiaalista vuorovaikuttamista, joka on vaikeaa.

Vipelsin palaverien ja verkkodiplomatian maailmassa, ja kun viimein pääsin pakoon töistä, keskittyminen monimutkaisiin asioihin oli toivoton ajatus. Pelailin Shadows of Hong Kongia ja autoin Tainaa pakkaamaan.

Keskiviikko, 24.2. 2016

Päivän harmistus: Viestintä avoimella verkkokeskustelulla

Järkyttävän varhain aamulla Taina nousi vuoteesta ja lähti lentokenttää kohti. Hiihtoloman vuoksi hän oli poiminut äkkilähdön Espanjaan moikkaamaan Elliä ja Jannea ja ehkä käymään vähän luolissa. Olisi kelvannut minullekin, mutta töissä oli vähän mahdoton kohta irrottautua.

Aamu alkoi palaverilla ja nettidiplomatian kauhealla jatkumisella. En kestä Facebook-tyylistä avointa keskustelupalstaa oikeiden asioiden käsittelypaikkana. Eräs keskustelija oli saada minut repimään hiukset päästäni: hänen ainoa kontribuutionsa tuntui olevan väärinymmärtää, lannistua ja kertoa kaikille kuinka järjestelmämme eivät ratkaise hänen ongelmiaan ja miten paha olo hänellä on. Tämä ei varsinaisesti ollut hyödyksi yleisen keskustelun laadulle. Epäilen sen myös olleen osuva karminen palkinto omista kontribuutioistani joihinkin verkkokeskusteluihin.

Töistä pois selvittyäni pelasin Shadowrun Hong Kongin ekstrakampanjan loppuun. Hahmoni alkoi olla loppua kohden siinä määrin kauhea mörssäri, että edes vaikeaksi mainitut taistelut eivät hirveästi hidastaneet. Pelissä oli vähän hiomattomia kohtia, mutta sittenkin loppu tuntui minusta oikein tyylikkäältä.

Päädyin myös kirjoittelemaan parituhatta sanaa fiktiota. Ensin 400 sanaa luolaromaania, sitten 1600 sanaa englanninkielistä scifinovellia. Kyseiselle scifinovellille on toki yhtä vähän julkaisutoiveita kuin kaikelle muullekin englanninkieliselle tuotannolleni.

Torstai, 25.2. 2016

Päivän pohdinta: Mielen uploadeihin liittyvät lailliset ongelmat

Aamulla olo ei ollut liikkuvainen, joten vietin suosiolla etäpäivän. Se oli työteholle hyväksi: sain vietyä asioita eteenpäin melkoisella vauhdilla. Sittenkin suurin osa päivästä kului eilisen terapiameiningin jatkamiseen. Tämä ei kuulu työtehtäviini tai osaamisalueeseeni.

Töiden jälkeen kirjoitin lisää fiktiota. Olkapää oli taas vaihteeksi kunnolla kipeä. Haluaisin kovasti tehdä jotain fyysistä, mutta vieläkään se ei tunnu onnistuvan. Oletan, että maanantaiaamun fysioterapeutti määrää koko käden amputaatioon. Saisinko tilalle hyvän kyberosan? Empatia-statin lasku ei haittaa, tässä konkurssissa jne.

Perjantai, 26.2. 2016

Päivän vaikuttava saavutus: Posti toimitti perille kirjeen, jossa oli Katajanokan osoitteeni, ja niminä pelkästään "Dare & Taina"

Koetin tarttua suurehkoihin ja tympeähköihin hommiin, mutta olosuhteet pistivät hanttiin. Niinpä en voinut tehdä kaikkea mitä olin toivonut. Käytin sen sijaan aikaani diplomatian parissa ja koetin vakuuttaa biologeille, että heidän vanhat ajatustapansa näytetiedoista kannattaisi päivittää nykyaikaan. En tiedä miten hyvin tämä meni läpi. En välttämättä ymmärrä biologiasta riittävästi tajutakseni kaikkia tähän liittyviä nyansseja.

Lähdin töistä varhain yhyttääkseni Heikin, jolla oli mukanaan kannettava vara-akku. Sen avulla paikallaan reilun viikon jumittanut auto heräsi henkiin. Akkua ladataksemme ajelimme ympäriinsä tovin ajan ja puhuimme roolipelillisiä. Jätettyäni Heikin kotiin suuntasin takaisin keskustaan käydäkseni Kaisan kanssa elokuvissa ja syömässä. "Kun tyttyöstäväni on Espanjassa, eksäni vei minut katsomaan lesbopornoa, tarjosi minulle illallisen ja kutsui minut kotiinsa" saa elämäni kuulostamaan noin kymmenen kertaa villimmältä kuin se oikeasti on.

Viikonloppu, 27.-28.2. 2016

Päivän verkkokeskustelu: Tuntemattomien nettisankareiden katkeraa tilitystä Myllylahden kirjoista ja ostetusta kirjabloggaajien arvioista. Sisältää hieman surrealistisia sivujuonteita.

Romaanini viime vuoden tekijänpalkkiot saapuivat. Oli melkein surkuhupaisaa, miten vähän kirja oli myynyt. Tekijänpalkkioilla ehkä kustantaisi juuri ja juuri yhden luolaretken lennot, muttei mitään muuta. Onneksi kirja ei varsinaisesti vanhene, tosin en usko, että myynti tästä merkittävästi kasvaa ellei yhtäkkiä joku lehti löydä sitä ja mainosta kauheasti. Kun Suomen johtava scifilehtikin on toistaiseksi ollut aivan hiljaa tuotoksestani, eivät todennäköisyydet tälle ole järin suuret.

Koska kotimaassa kirjailijanurani näyttää jumittavan paikallaan, kirjoitin lauantaina paljon lisää englanninkielistä luolaromaania ja nakuttelin vähän myös scifinovellin palasia paikalleen. Sunnuntaina oli sitten juoksentelua: ensin singahdin Rauhan nelivuotissynttäreille, sen jälkeen kimposin Vantaalle pelaamaan Celtiaa (jossa hahmoni oli päästä hengestään väärään osoitteeseen tulevan verikostogrammin vuoksi), ja lopulta vielä lentoasemalle poimimaan Espanjasta palaavan Tainan. Olin nukkunut aivan liian vähän ja ailahtelin koko päivän väsyneen ja kärttyisen välillä, mutta sentään lento saapui ajoissa ja uuden kotimme kätevän sijainnin ansiosta olimme puoleenyöhön mennessä nukkumassa.

Maanantai, 29.2. 2016

Päivän fiilis: Lohduton

Aamulla fysioterapeutille juttelemaan kipeästä raajastani ja saamaan lähete ihan oikealle lääkärille sitä varten. Ei varmaankaan johda mihinkään hyvään. Sitten töihin koettamaan hätäisesti saada jotain aikaan ennen iltapäivän laitoskokousta, jossa meille ei kerrottu muuta kuin että kenkää tulee onnekkaille voittajille ensi alkuviikosta, lukumäärää ei paljasteta, kohdistusta ei paljasteta, hyvää jatkoa.

Olo oli suoraan keskisormeen juossut. Innottomasti tein vielä työhön liittyviä asioita pari tuntia, sitten menin kotiin ja petiin. Olin kuolemanväsynyt ja kättä särki. Pääsin jotenkuten vielä ylös illalla ja kirjoitin parisataa sanaa romaania sekä katsoin vähän Agent Carteria, mutta yleisesti olo oli varsin loppuun kulutettu.