Tammikuu 2016: Sohvaperuna itää
Perjantai, 1.1. 2016
Päivän pelisaavutus: Pakeneminen tyranniasta väärennettyjen passien avulla.
Katsaus vuoteen 2015, englantia muistuttavalla kielellä.
Visited a lava tube. Bought half of a car. Rigged caves for novice cavers. Made a road trip to the Mediterranean. Lead climbed on limestone. Did Via Ferrata. Drove on an Autobahn. Published a novel. Shopped around for a literary agent. Took a huge loan and bought an apartment. Used my drawing skills for actual work. Used the Ars Amandi method in a LARP. Chaired a non-profit organization.
Not too shabby, actually, even if this was another year that was more concerned with using everything I've learned than doing actual new things.
I honestly have no idea if I made any sort of resolutions. For this year, I made a foolish one.
I don't think so.
No (apart from our lord and saviour Lemmy Kilmister), but it was close
Spain, UK, Sweden, Denmark, Germany and France. Road trip!
More diving. More climbing. Even more caving trips. An agent and a publisher for my English literary output! Also, a government that doesn't totally suck and a University administration that isn't hell-bent on turning my workplace into a neoliberal nightmare.
25.9., the date my novel came out
Published a novel. Got reasonably far into Grotte de Gournier. Managed to chair the Finnish Caving Society without disaster. Managed to act as the safety officer on a caving expedition without disaster. Took Taina diving (okay, it was more like she took me diving but still!) Conquered my fears and actually bought an apartment. Started an RPG campaign that's well outside my usual comfort zone.
Didn't go along on the Trou qui souffle - Saints de Glace through trip. Didn't keep on playing Bloody Hell in Helsinki. Didn't finish another novel manuscript. Not that many regrets really.
Not really.
An apartment
Taika and Morre, my unofficial agent and official editor, respectively. My people at work.
The SSS men who pretend to be in charge of the country. The university bigwigs who seem to be grossly incompetent.
Did I mention I bought an apartment?
The Finnish caving expedition into Vercors! My novel coming out! My new home!
The Rose, performed by Taina
I should be happier, but I'm really not. The year was a bastard, and even though it didn't grind me down, it made perfectly clear that I'm not living in the kind of country I thought I was.
Fatter.
I'm up to my ears in debt.
Climbing
Being difficult at friends
Playing Alien: Isolation
With friends at two parties, swapping horror stories from game development hell and listening to stupid Finnish rock classics.
No.
Not counting.
Yep. 2015 was a great year for finding people to hate. I hadn't even heard of Mr. Sipilä last year, for example.
Daredevil, with Jessica Jones a close second.
Spin, by Robert Charles Wilson
The Martian
How To Destroy Angels
Alien Isolation
A published novel. Two RPG campaigns. A caving trip to Vercors. A car. An apartment. A bit of diving. Some climbing. A city LARP campaign.
A half-decent parliament and cabinet. An agent for my English caving novel.
Sat in two long lectures, nursing the remnants of a cold. 43.
Not having the fucking SSS men doing their malicious-or-incompetent thing.
A grim stalker of the night, on a quest for vengeance.
Adventures, both real and imaginary.
Kristen Bell. Thank you, Frozen.
If by "stirred" you mean "drove crazy with anger", that would be the combination of malice, incompetence and fucked-up ideology that ended up sort of running the country.
You.
Karoliina, though I mostly just met her character.
Accept criticism. There is no need to defend your work, and no need to defend yourself even if your work is criticized.
Black Sabbath put it best:
"It's over, it's done
The end is begun
If you listen to fools...
The mob rules"
Lauantai, 2.1. 2016
Päivän ärsytys: Kipeä olkapää. Ei oikeasti pahasti kipeä, mutta juuri riittävän lähettääkseen "ei välttämättä kannata tehdä tätä" -signaalia aina kun yrittää roikkua jossain
Yritin löytää pelinkirjoitusinnon, mutta se piileskeli jossain syvällä kivien alla. Niinpä päivä kului sen sijaan Lego Marvel Superheroesin ja Person of Interestin parissa. Kolmoskausi on oikeasti aika hyvä ja jopa pureva, yllättävää.
Sunnuntai, 3.1. 2016
Päivän blokki: Hahmoni eivät suostu sanomaan tai tekemään mitään hauskaa. Pitääkö tässä nyt keksiä juoni tai jotain muuta epätoivoista?
Sunnuntai, joululoman viimeinen päivä, ja luovuus oli tipotiessään. Person of Interest sen sijaan oli edelleen hyvä.
Britannian luolissa oleva tiimi raportoi OFD-retkistään. Ekakertalaisparat eivät tulvasta johtuen olleet päässeet virtaan. Kotimaassa taas joku riemuidiootti oli päättänyt kylvää muinaismuistolain suojeleman luolan täyteen hevonpaskaa ja lasinsirpaleita. Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa?
Maanantai, 4.1. 2016
Päivän hämmennys: Tainakin on alkanut katsoa kanssani Person of Interestiä
Maassa oli kunnolla lunta ja ulkona oli 15 astetta pakkasta. Töissä kulkuavaimeni ja kellokorttini eivät toimineet. Tämä oli hyvää esimakua siitä pelon ja epävarmuuden ilmapiiristä, joka minut sulki taas sisäänsä kun koetin tarttua duuneihin. Ei uhkaavat yt-potkut vielä mitään, mutta asiat joiden etenemistä minun pitäisi ajaa jumittivat epäselvässä byrokratiassa, ja haluni lähteä taistelemaan sitä vastaan oli nolla. Kun en tiennyt, mitä tarkalleen sai tehdä, eikä yliopiston hallinto kertonut minulle eikä johtajakaan ollut paikalla, hommat makasivat paikallaan ja sama lamautuminen, jonka vallassa olin viettänyt loppusyksyn pureskeli minua.
Päivän meininki oli hidasta ja heikkoa. Kotona sentään sain vihdoin inspiraation langanpäästä kiinni. Ehkä en kirjoittanut millään raivokkaalla vauhdilla, mutta sentään tiesin mihin seuraava suomenkielinen romaanikäsikirjoitus oli menossa. Hieman epäilyttää tämän idean käyttö, koska oli Epäsoinnun periaatteissa mitä vikoja tahansa, olin siitä kuitenkin hyvin ylpeä: se oli minun näköiseni teos, ja varsin kunnianhimoinen vieläpä. Tämä ajatus on paljon geneerisempi ja kaupallisempi, mikä ei sellaisenaan ole huono asia, mutta ei ole oikein suunta johon haluaisin profiloitua. Toisaalta, mikäli jostain syystä haluaisin ryhtyä täysipäiväiseksi kirjailijaksi, jotain tällaista minun pitäisi varmaan tuottaa. Täysipäiväinen kirjailijaduuni kyllä kelpaisi, mutta pidän liikaa ruuasta ja asunnosta jotta haluaisin heittäytyä siihen.
Tiistai, 5.1. 2016
Päivän lämpötila: -20
Aamulla erehdyin vilkaisemaan yliopiston henkiööstöjärjestelmää, ja se väitti minun olevan vakituinen tietotekniikkapäällikkö. Kuvittelin itse olevani vain viransijainen kesäkuuhun asti, mutta järjestelmä väittää toisin. Tietysti järjestelmiin ei kannata luottaa, koskapa sananaikaisesti työajanseurannan mukaan olen vaarallinen tunkeilija. Sentään ylläpito-oikeudet tietotekniikkaan yhä toimivat ja sähköposti kulkee.
Ulkona pakkanen oli saavuttanut aivan hirveät lukemat, mutta sittenkin päädyin illalla lähtemään kotoa. Demossilla ja Hannalla oli bileet, mutta huomasin, etten itse ollut kovin sosiaalisella tuulella. Katselin lähinnä kirjojen selkämyksiä ja kuuntelin vierestä ihmisten keskusteluja. Olen surkea sosiaalisissa jutuissa.
Keskiviikko, 6.1. 2016
Päivän havainto: Asuntomme ikkunoista vetää aika ilkeästi. Pitää tilkitä pahimpia vuotoja pyyhkeillä, koska näillä lämpötiloilla en todellakaan ala availla mitään eristenauhojen asettamista varten
Ulkona oli niin toivottoman kylmä, etten suostunut lainkaan tulemaan esiin peiton alta. Onneksi oli lomapäivä. Katsoin Tainan kanssa Person of Interestiä ja iZombieta aamusta iltaan. Olisi mukavaa jos huomenna olisi lämpimämpää, mutta ei näytä näin käyvän.
Torstai, 7.1. 2016
Päivän kaupunki: Lagos
Hengasin etätöissä kunnes aamun pahin pakkaspiikki taittui, mutta sittenkin Kaisaniemeen hankkiutuminen oli jäädyttää naaman irti. Minun piti vetää tunnin palaveri asiasta, josta en tiennyt alkuunkaan tarpeeksi, mutta nopeat hoksottimeni ja esiintymistaitoni eivät jättäneet minua pulaan. Minuutti palaverin alun jälkeen keksin mistä voisin yrittää puhua, ja lopputuloksena sain aikaan aivan hyödyllisen tuntuisen keskustelun toteutettavasta järjestelmästä. Kun yleisö oli sitä mieltä, että ensimmäinen ehdotus oli huono, ja sai itse tehtyä paremman, koen onnistuneeni.
Kotona sain loppuun vielä yhden Hugo-voittajan, Zelaznyn ... And Call Me Conradin. Ei oikein sytyttänyt. Jäljellä olisi vielä Harry Potteria, Blishiä, Gaimania, Stephensonia ja Bujoldia, ja ainoastaan viimeksimainittu iskee minuun kirjailijana. Niinpä livahdin hetkeksi kansainvälisen scifin puoleen. Nnedi Okorafor ei ollutkaan täysi nigerialainen, vaan nigerialais-amerikkalainen, mutta koska hänen kirjansa sijoittuu Nigeriaan ja päähenkilöt ovat selvästi nigerialaisia, ehkä voin laskea hänet tämän maan edustajaksi lukuhaasteessani.
Perjantai, 8.1. 2016
Päivän huvitus: Punk in Finland -palstan nimiehdotustopicci
Työpäivä oli koomainen, mutta pakkanen sentään tuntui vähenevän. Oikea olkapää sen sijaan ei suostunut olemaan kipuilematta. Tämä ärsytti ihan valtavasti. Sentään Kanadan fanifiktiouutiset pitivät mielialaa korkealla.
Huvittaisi katkaista kaikki muu toiminta kuukaudeksi ja keskittyä lukemiseen. Vuoden Hugo-romaaniehdokkaiksi kelpaavistakin olin toistaiseksi lukenut vasta kaksi, eikä Lagoonia lukuunottamatta mikään noista ole mahtunut edes lukulistalle juuri nyt.
Viikonloppu, 9.-10.1. 2016
Ajankohdan fiilis: Pumpulisen kaikesta vieraantunut
Lauantaina koetin kirjoitella peliä ja romaanikäsistä. Molemmat etenivät aika surkeasti. Aloin miettiä, onko lamaannukseni edennyt niin pahaksi, että diagnosoisin itseni kärsivän masennusoireista. Kenties. Epäilin myös, että melko paljon tästä johtui fyysisestä kipuilustani: kiipeily on normaalisti hyvä tapa tuottaa endorfiineja ja pieniä saavutuksia, mutta kun en ole kiipeillyt pariin viikkoon, näistä on jäljellä muisto vain. Toisaalta tuntuu typerältä kiivetä kun kroppa huutaa vastaan - eikä siis pelkkää laiskuuttaan, vaan sitä, että toiseen eturaajaan konkreettisesti sattuu kun yritän tehdä muuveja.
Sunnuntaina luolaseuran uusi hallitus järjestäytyi. Toivottavasti olemme vähintään yhtä hyvä kuin edellinen hallitus.
Maanantai, 11.1. 2016
Päivän uutinen: David Bowie on palannut kotiplaneetalleen
Koko päivä kului näyttelykoneiden kanssa painimiseen, mitä nyt ehdin käydä lounaalla kaupungissa käymässä olleen Tonjan kanssa. Kotona sain viimein katseltua Fortitde-sarjaa. Se osoittautui karuksi, inhottavaksi, hidasliikkeiseksi ja hyvin kiinnostavaksi. Hieman kyllä hämää, että eräs päähenkilö on ihan ilmiselvästi Tommin ilkeä kaksoisveli.
Uutiset kertoivat David Bowien kuolleen. Ensin reagoin tähän vain etäisellä surumielisyydellä, mutta kun illalla scifi-soittolistallani tuli vastaan kasa hänen kappaleitaan huomasin suhtautuvani niihin yllättävänkin suurella tunteellisuudella.
Tiistai, 12.1. 2016
Päivän sää: Satoi puoli metriä lunta
Kun työpäivä oli vaihteeksi edes semiaikaansaava, yliopisto tietysti julkisti sen loputtua ensimmäisen osan yt-päätöksiään. Tämä huolehti tyylikkäästi siitä, että huomenna palaisin lamaannukseen.
Yliopiston hallintoihmisten uudet duunit ratkaistaan näköjään tuolileikkiperiaatteella: kaikki vanhat duunit lopetetaan, uusia haetaan, ja 41% hallintohenkilöstöstä jää musiikin loppuessa ilman tuolia. Tämä on jokseenkin karu tulos, ja vaikka se ei suoraan koskekaan minua, uskon saavani siitä hyvää osviittaa sille, mitä tietotekniikkaihmisille tehdään.
Fiilis sukelsi aivan pohjamutiin. Tein edes jossain määrin järkevän väistöliikkeen ja lähdin Tainan kanssa ulos kävelylle. Liikkuminen helpotti kolossaalista ahdistusta hieman. Samalla tuli kaivettua autokin ulos lumihangesta, opeteltua lämmitystolpan käyttö ja testattua, että se vielä käynnistyi.
Keskiviikko, 13.1. 2016
Päivän sitaatti: "Vakuutamme, että yliopisto tulee noudattamaan palkoissa työehtosopimusta." Voi kiitos.
Outoa kyllä, eilinen lamaannus ei jatkunut tähän päivään. Sen sijaan sain oikeasti otteen tämän kevään isosta hommastani (yt:stä selviämisen ohella) ja kiskoin sitä eteenpäin jonkin verran. Työssä on edelleen akuuttina ongelmana että hommia on aivan helvetisti: mitä hyvänsä teenkin, tuntuu jatkuvasti siltä että pitäisi tehdä jotain aivan muuta asiaa. Ei ihme, että oma aloitekyky on vähän murskana ja sitä tyytyy pelkästään reagoimaan. Mutta edes video yliopiston hallinnon yt-luennosta ei riittänyt täysin poistamaan työtehoja.
Kotona energinen olo jatkui, ja pelinkirjoitus luonnistui. Jo oli aikakin.
Torstai, 14.1. 2016
Päivän havainto: Kuolema korjaa 69-70 -vuotiaita legendoja.
Keskittymiskykyä parantaakseni pidin etäpäivän, ja sain sen johdosta aikaan ihan järkevästi asioita. Olisipa tilaisuutta pitää näitä useammin. Tosin nykyään työ on luonteeltaan niin silppuisaa, että harvoin löytyy sellaista yhtä asiaa jolle omistautua koko päiväksi, ja jos keskittyminen harhailee, on jotenkin helpompi hyväksyä aikaansaamattomuus toimistolla kuin kotona.
Illalla katsoimme Alan Rickmanin muistoksi Die Hardin. On se edelleen lähes virheettömän loistava.
Perjantai, 15.1. 2016
Päivän hämmästely: Pankkitilillä on melkoisesti rahaa. Vaikka eipä se ihan hirveästi lämmitä, jos yt-arpa osuu.
Töiden jälkeen oli luolaseuran vuoden eka jäsentapaaminen. Siellä oli jopa kohtalaisesti ihmisiä. Vielä kun vähän skene kasvaisi, siitä tulisi ehkä itseään ylläpitävä.
Viikonloppu, 16.-17.1. 2016
Päivän hämäryys: Jury nullification
How to Get Away With Murder on hämmentävä sarja. Siinä on monimutkainen ja fiksu juoni, mutta hahmot ovat melkein järjestään hirveitä - sekä vastenmielisiä, että varsin yksiulotteisia. Vaikka etninen ja sukupuolinen edustus on hyvin kohdallaan, jokainen hahmoista on karikatyyri, ja useimmat heistä ovat niin ikäviä ihmisiä, että samastumishenkilöksi valittu nuori kundi loistaa joukosta melkeinpä pyhimysmäisesti.
Epäilen, että sarjalla on poliittinen agenda osoittaa Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä läpimädäksi ja haukkua kaikki rikkaat ja vaikutusvaltaiset, mikä kyllä minulle kelpaa. Tuntuu vaan siltä, että tämä tehdään kovin raskaskätisesti, eikä varmaan lopulta edes täydellä pieteetillä. Mutta olemme sarjassa vasta puolivälissä, ja kyllä sitä ainakin tämän yhden kauden jaksaa katsoa. Juridiikka on kuitenkin kiinnostavaa.
Maanantai, 18.1. 2016
Päivän saavutus: Hyvä peli
Työpäivä kooostui lähes yksinomaan kahden näyttelykoneen viilaamisesta. On se nyt helvetti kun yhden uuden koneen kanssa saa painia kolme tuntua. 20 minuuttia menee asennukseen ja konfigurointiin, loput näyttelyvitriinien päällä kiipeilemiseen, epämääräisten sähköviritysten kanssa painimiseen ja muuhun epäolennaiseen. Turhautuminen huonosti käytetystä ajasta on valtava. Minulla pitäisi olla joku PFY tai tukiorja tällaisia keikkoja varten, koska omat hommat ovat paperilla ihan muuta. Saisikohan sitä palkanalennuksen jos pyytäisi?
Häivyin duunista varhain, ja kuittasin pois kellokortin minulta syömiä plussatunteja. Kotona en ollut parhaalla mahdollisella tuulella pelinjohtamiseen, mutta edelliskerran fiaskon jälkeen minun olisi tänään syytä vetää kelvollinen sessio Devil and the Deep Black Skyta. Ja tämähän tapahtui.
Kampanjan viitosjakso oli sen ylivoimaisesti paras sessio tähän mennessä, sekä ensimmäinen, jossa oikeasti päästiin käsiksi niihin teemoihin joita olin pelissä halunnut tutkia. Peli sisälsi myös vauhtia, väkivaltaa, outoa teknologiaa, yllättäviä käänteitä, tehokkaasti etenevää tutkimusta, pelaajahahmojen fiksuja päätöksiä, sekä antagonistin, joka oli ehkä creepyimpiä vähään aikaan. Vaikka Eclipse Phasen maailmasta olikin saanut karsia typeryyksiä pois kovalla kädellä, onnistuimme tässä pelissä tavoittamaan sen, mikä siinä on todella hyvää, ja se oli aivan uutta aluetta minulle pelinjohtajana. Tietenkin päästäkseni sinne minun piti käyttää erästä vanhaa metkuani, eli ottaa hengiltä NPC, josta itse pidin kovasti. Mutta kill your darlings on myös pelinjohtajalle hyvä ohje.
Tiistai, 19.1. 2016
Päivän ärtymys: Mahdottoman näköinen työtaakka
Eilisen pelin positiivinen energia kantoi hyvin raskaan työpäivän läpi. Asioita kasautuu taas ihan hirveäksi vuoreksi, kaikelle pitäisi jotain tehdä ja taitavaa esimiestä pitäisi esittää, mutta samalla täytyy sammuttaa tulipaloja ja luotsata tietotekniikkaa. Helvetti tätäkin.
Kotona kirjoitin pelikerran kuvauksen loppuun, ja sitten tuijotin Fortituden toiseksiviimeisen jakson. Sarja on kyllä ällöttävä.
Keskiviikko, 20.1. 2016
Päivän saavutus: Sain käytyä kipeine olkapäineni työterveydessä. Seuraava etappi on työfysioterapeutti.
Uusia tehtäviä putoili edelleen listaan sellaisella tahdilla, että olemassaolevia ei kerennyt millään siivoamaan alta pois, saati sitten että olisin ehtinyt paneutumaan johonkin niistä isoista asioista joita pitäisi ajaa. Kun tämän yhdistää yt-rumbaan, näyttää edessä olevan valinta potkujen tai burnoutin välillä. Vaikka ensimmäiset voisivatkin olla viihdyttävää seurattavaa, jos minut kengitään ulos, se luultavasti tarkoittaa että museo on muutenkin kokemassa melko rajuja uudistuksia, eikä kukaan enää kaipaa jotain kokoelmanhallintajärjestelmää tai näyttelytekniikkaa. Koetan silti muistaa, että terve oletus yt-neuvotteluissa on, että mitä tahansa lopulta tapahtuukin, se on luultavasti inhottavampaa kuin mitä on osannut kuvitella. Jotenkin varmaan saan sekä potkut että burnoutin.
Torstai, 21.1. 2016
Päivän audiovisuaalinen viihde: Agent Carterin tokan kauden ekat jaksot. Joku on alkanut kirjoittaa ihan oikeasti hyvää dialogia tähänkin sarjaan.
Työpaine pysyi korkealla, ja otin siihen seesteisen suhtautumisen. Jos museo heittää minut ulos, minusta tulee varmaan sitten konsultti, paitsi jos koko museo lakkautetaan, jolloin minusta tulee työtön / kirjailija. Toki oikeasti saattaa tapahtua jotain aivan muuta, mutta mennään nyt noilla työhypoteeseilla. Päivässä ei ollut yhtään palaveria, mikä myös helpotti menoa.
Kotona olin näköjään saanut karhukirheen joulukuisesta ampumaratakäynnistäni. Muuten hyvä, mutta olin maksanut käyntini käteisellä jo siellä ollessani, ja harvinaista kyllä, minulla oli tästä kuittikin. Aiheettomat laskut ärsyttävät aina, ja lähetin hieman kärttyisän sävyisen ilmoituksen asiasta.
Perjantai, 22.1. 2016
Päivän vaihtoehtotodellisuus: Dumbing of Age hieman toisin
Valtaosa työpäivästä kului vaihteeksi teknisissä asioissa. Ihan hyvä, kun huomioi miten pahasti olen niitäkin laiminlyönyt viime aikoina.
Kirjoittaminen ei töiden jälkeen oikein lähtenyt käyntiin. Sen sijaan katsoin Fortituden loppuun. Kuvittelin, että sarja ei enää voisi käydä pahemmaksi, ja olin tietysti väärässä. En ole varma, haluanko katsoa toista kautta jos sellainen tehdään. Sitten harhauduin videopelien pariin. Darkest Dungeon oli viimein ilmestynyt, ja koin siinä ensimmäisen full party wipeoutin jo toisella tehtävälläni. Tätä olenkin kaivannut.
Viikonloppu, 23.-24.01. 2016
Päivän kulttuurikriittisyys: Lähi-idästä levinnyt imperialistinen uskonto puskee kulttuuriamme syrjään ja sortaa naisiamme, tuumasi keltti jeesustelijoista
Ulkona tuli kauheat määrät lunta, joten viisaasti koetin pysytellä sisällä Darkest Dungeonin parissa. Kävin sentään Heikillä pelaamassa kelttihahmojemme uusia seikkailuja. Halusin polttaa kristittyjä lähetyssaarnaajia roviolla, mutta kukaan muu ei lähtenyt mukaan tähän. Ei mikään ihme, että kristinusko kukisi pakanauskonnot jos keltit ovat tuollaisia vätyksiä.
Katsoimme myös How to Get Away With Murderin ekan kauden loppuun. Sarjan heikkouksista huolimatta pidin siitä: sen pointtina oli selvästi osoittaa, miten täysin viallinen amerikkalainen oikeusjärjestlmä on ja mitä se tekee ihmisille, jotka ovat sen kanssa tekemisissä. Henkilöhahmot ja nykivä rytmi jäivät ison sanoman jalkoihin, ja tarinan loppu ei ehkä palvellut sen pointtia aivan täydellisesti, mutta lähes täydellisesti kyllä. Eikä pehmoilu ollut kädenojennus sovinnaisille arvoille, vaan palkitsevalle tarinankerronnalle. Itse en olisi moista kyllä edes tarvinnut.
Maanantai, 25.1. 2016
Päivän fiilis: Huonovointinen
Töihin selvittyäni olo oli niin pahoinvoiva ja huimauksesta kärsivä, että harkitsin kotiin palaamista. Olisin varmaan siellä ollut tuotteliaampi; museolla iski tavallinen yt-lamaannus. Sentään muutamat jutut matelivat eteenpäin. Olisi minulla ollut myös kiintoisa tekninen ongelma hoidettavana, mutta eihän siihen ehdi paneutua.
Sää oli kääntymässä sohjoiseksi. Omasta puolestani talvi saisi nyt olla tässä, kuukauden päästä maa voisikin olla sitten paljas ja ilma lämmin.
Tiistai, 26.1. 2016
Päivän oireilu: Pahoinvointi ja huimaus aamuisin. Olen varmaan raskaana tai jotain.
Joko meidän yhteistyökumppaneillemme ei ollut väännetty riittävästi rautalankaa, tai sitten ne olivat vaan viis veisanneet ohjeistamme. Eräs ohjeemme sanoo nimenomaan "mahdollisia tapoja toimia ovat A, B ja C; tapaa C ei suositella, koska se johtaa ongelmiin". Tietenkin pari organisaatiota on päättänyt toimia tavalla C, ja itki minulle kun täysin yllättäen vastaan tuli ongelmia. Tämän tyhmyys sai minut kiehumaan raivosta.
Muualta tuli taas ihan aiheellista huolta mielenterveyteni puolesta. Burnoutin oireitahan tässä on ollut hyvän aikaa havaittavissa, mutta minkäs teet kun odotettavissa saattaa olla potkut. Tämä ei ole se hetki, jossa haluaisin mennä työterveydelle valittamaan stressistä ja hajoamisesta, koska HY:n työterveys ei varsinaisesti ole menneisyydessä kunnostautunut työntekijöiden puolen pitämisessä näissä asioissa. Varmaan saisin sairauslomaa jos todella haluaisin, mutta yt-tilanteessa se tarkoittaisi varmaan myös, että takaisin ei tarvitsisi tulla. Tai ehkä ei, en minä näistä mitään tiedä. Sosiaalidemokratia ympärilläni on muuttumassa libertaaripainajaiseksi sellaisella tahdilla, että on vaikea pysyä perässä siinä, mikä on mahdollista ja mikä ei.
Keskiviikko, 27.1. 2016
Päivän tarjoilu: Popcornia, jota tottakai kannattaa nauttia kun seuraa viihteellisiä yt-selontekoja
Lumi oli yön aikana kadonnut jonnekin kun raahauduin myöhään töihin. Tein satunnaisia pikkuhommia iltapäivään asti, sitten siirryin kokoussaliin katselemaan ja kuuntelemaan yliopiston yt-infoa kankaalta.
Lopulta yt-info ei ollut niin synkkä kuin synkimmät kuvitelmani, mikä ei kyllä sano paljon, koska ne olivat aivan saatanan synkkiä. Ainakin Luonnontieteellinen keskusmuseo oli vielä olemassa suunnitelmien jälkeen, ja IT-tutkimusinfrastruktuurin rakentamista ei kokonaan hävitettäisi. Sittenkin aika kamalalta meno vaikutti. Edelleen olen muistavinani koulun yhteiskuntaopin tunneilta, että lamassa julkisen sektorin pitäisi investoida, ei panikoida ja kutistua, mutta kai se on jotain vanhentunutta sosialistista ajattelua.
Kotona olin kärttyisä ja syrjäänvetäytyvä, ja toivoin että olisin joku muu jossain muualla, mieluiten joku sellainen muu jolla olisi vakaa työtilanne ja siedettävä määrä duunia. Kävin Tainan kanssa hakemassa hänelle uuden pikkuakvaarion vietäväksi kouluun, ja sekin oli miltei liikaa sietokyvylleni.
Torstai, 28.1. 2016
Päivän uutinen: Oulun yliopistolla murtoaalto, suoraan Epäsoinnun periaatteista
Aamu alkoikin mukavasti laitoskokouksella, jossa tarkennettiin eilisen yt-infon viestejä. Tämä osui jotenkin minuun todella kivuliaasti. Pohdin, mitä haluaisin vähentää jos minun pitäisi tiimiäni saksia, ja oikeasti ainoa jota ilman organisaatio tulisi toimeen olisi minä itse. Jos olin eilen ollut hapan ja lamaantunut, tänään olin sitä kaksin verroin.
Väänsin väkisin työasioita neljään saakka, ja sitten pakenin kotiin. Olisin halunnut paeta pahaa maailmaa Darkest Dungeoniin, mutta jotta oloni lainkaan paranisi, minun pitäisi tehdä jotain semihyödyllistä. Niinpä kaivoin luolakirjan käsiksen esiin pitkästä aikaa, ja nakuttelin siihen sanoja. Illan saldoksi tuli vaatimattomat 500, mutta yllättäen pääsin eteenpäin kohdasta jossa olin ollut jumissa alkusyksystä saakka, tiesin mihin suuntaan veisin tarinaa seuraavaksi, ja hyväksyin tarinan sydämessä olevan mahdollisen geologisen älyttömyyden. Tämä paransikin oloa melkoisesti.
Perjantai, 29.1. 2016
Päivän näkemys: Sufficiently advanced reality is indistinguishable from parody
Samalla kun joka suunnasta vyöryi hommia enemmän kuin ehdin tehdä ja olin vajoamassa epätoivoon, pomo ilmoitti minulle että hänen nähdäkseen minun tiimini oli keskeinen museon toiminnalle ja ettei hän aikonut antaa ketään siitä Tietotekniikkakeskukseen. Totesin hänelle, että jos joku pitäisi luovuttaa tikelle tai heittää ulos, oikeastaan ainoa ehdokas tähän olisin minä. Nyt olen tuon idean sitten hänen päähänsä vienyt, voin syyttää vain itseäni mikäli hän budjettikiristysten iskiessä noudattaa sitä.
Kun kirjoittaminen oli kerran auttanut orastavaan masennukseen, jatkoin sen parissa. Vain muutama sata sanaa ryömi käsikirjoitukseen, mutta sentään ideoita tuntui taas olevan. Ehkä tämä vielä tästä.
Viikonloppu, 30.-31.1. 2016
Ajankohdan mieleenpalautus: Fusion knot
Lauantaina koetin pitkästä aikaa harjoittaa SRT:ä. Taidot vähitellen palasivat, mutta hyvä tavaton että riggaaminen on tällä olkapäällä mahdotonta. Onneksi ensi viikolla on tulossa lääkäri, eihän tällaista kestä.
Köysimenon innoittamana palasin luolakirjan pariin, ja sunnuntain käytinkin lähes kokonaan kirjoittamalla. Yhteensä sain viikonlopun aikana tuotettua lähes 5000 sanaa tekstiä. Jos tämä tahti pysyisi jollain magialla yllä, käsis olisi hujauksessa valmis.