Joulukuu 2015: Tyhmyysdetektori
Tiistai, 1.12. 2015
Päivän sitaatti: "Sori."
Vietin töissä vain muutaman tunnin. Sitten poltin viikonloppuduunissa kertynyttä näkymätöntä plussaa ja lähdin mielenosoitukseen huutamaan ja marssimaan. Samalla tuli funtsittua tyyppiä, joka nakkasi valtiovarainministeri Stubbia kolalla. En pidä, en halua että Suomessa poliitikkojen ympärille muodostuu turvamuuri kuten isossa maailmassa. Joko poliitikot voivat kulkea turvassa, tai sitten ne ovat niin läpimätiä että ne ammutaan saman tien - ja tässä tapauksessa kyseessä on sisällissota, ja siihen on vielä aika hemmetin pitkä matka. En halua mitään välimuotoja, jossa meillä on suurehko erityissuojelua tarvitseva kansanosa.
Kotona valloittelin Grimrockin luolastoa ja leikin hieman Lego-marvelhahmoilla. On pimeää eikä mikään muu huvittaisi. Kolmisen viikkoa vielä lomaan.
Keskiviikko, 2.12. 2015
Päivän ärsytys: Verkkokauppa ei osaa sanoa, toimivatko sen myymät ohjaimet ompussa, muttei liioin suostu antamaan minun testata niitä koneella, joka minulla on mukanani juuri tätä varten. Vein bisnekseni muualle.
Töistä päästyäni kävin katsomassa Tainan laulukurssin pikkujoulumatinean. Voisi odottaakin, että kun ihmiset ovat oikeasti saaneet opetusta ja harjoitelleet, laulauminen kuulostaa paremmalta kuin lähikaraokessa. Pari laulajaa ylitti silti tämänkin tason. Tainan tulkitsema The Rose oli erinomainen, mutta en tiedä olenko objektiivisin arvioija tähän.
Sain viimein hankittua toisenkin peliohjaimen omppuuni. Seuraavaksi taistelin saadakseni sen toimimaan. Miten voi olla näin vaikeaa saada yksinkertaisten laitteiden USB-signaalia tuetuksi? Lopulta käytettynä saamani Xbox 360 -ohjain osoittautui helpoimmaksi saada toimimaan. Lyhyt testikierros Lego Marvelissa vahvisti, että pädillä sitä on miellyttävämpi pelata kuin näppiksellä.
Torstai, 3.12. 2015
Päivän hilpeys: Spontaani skumppatarjoilu kesken päivän, koskapa eräs kollega oli saanut valtakunnan presidentiltä kunniamerkin
Olen töissä onnellisimmillani, kun saan istua konehuoneessa blinkenlichtenin välkkeessä ja konffata linux-palvelimia komentoriviltä. Tätä vaan tapahtuu nykyään äärimmäisen harvoin. Tänään sentään ohjelmassa oli palaveroinnin sijasta kunnollista sysadminointia, ja tuloksena viihdyin töissä kuuteen.
Sen jälkeen ohjelmassa oli lisää sysadminille sopivaa toimintaa, eli pistooliammuntaa. Kaisa tarvitsi tutkimussyistä kokemusta pistoolilla ampumisesta, ja oli pyytänyt minut mukaan henkiseksi tueksi. Kuten tavallista, en pitänyt toiminnasta enkä osunut mihinkään. Tajusin olevani kovin ääniherkkä: ympäriltä kuuluvat pamaukset säikäyttivät minut joka kerta, silloinkin kun niitä tuli säännöllisesti muilta ampujilta. Ehkä pysyn tässä seikkailijahommassa pasifistisena sukeltajana ja luolastonputsaajana enkä tähtää honkkarileffan pyssysankariksi.
The Other Side 4, 4.-6, .12. 2015
Ajankohdan pelikonsepti: Iso mörkö, pieni mörkö, erikoismörkö
Käytettyäni työpäivän katselemalla tietotekniikan keskisormeen poimin auton ja Velman, ja ajoin Turkuun karmeassa koiranilmassa. Siellä kuittasin itseni sisään Bore-hotelliin satamassa, ja hyppäsin Timppa-tutkijan kenkiin kaupunkipelikampanjan päätösjaksossa. Pelin teemoiksi nousivat kauhea sää (puoliksi odotin laivahotellin ajautuvan myrsky-yön aikana Kauppatorille) sekä huolellinen ihmissuhdetiirikointi. Hahmoni päätyi lopulta yhteen humanistitytön kanssa, mutkikkaiden keskustelujen ja läheisyyden kautta. Ihmissuhteen synnyn detaljeihin zoomaus toimi aivan mahtavasti, enkä larpissa ole koskaan pelannut mitään aivan vastaavaa. Toisin sanoen: peli toimi mainiosti.
Viimeisenä peliaamuna sain raportin, että (peliin mitenkään osallistumaton) Janos oli ottanut turkulaisessa snagarijonossa todella rumasti turpaansa viikonlopun aikana, ja makasi teholla matkalla leikkaukseen. Onnistuin kompartmentalisoimaan tämän asian täysin pelin loppuun ja debriefin jälkeen saakka - en olisi voinut joka tapauksessa tehdä asialle yhtään mitään, edes vierailla sairaalassa - ja vasta pelin päätyttyä ryhdyin käsittelemään reaalimaailman kuvioita. Ne olivat karmeat. Heli oli saapunut Turkuun katsomaan Janosia ja otin hänet kyytiin paluumatkalle, ja samalla kuulin lisää tietoa tapahtuneesta. Itse väkivallanteon yksityiskohdat olivat hämärät, mutta lopputulos kuulosti karmivalta. Sentään kotimatkan aikana saatiin raportti, että leikkauksesta oli tultu elävänä ulos.
Onnistuin ajamaan turvallisesti kotiin. Siellä olisi ollut vaikka mitä kotityötä, mutta kuulemani jälkeen olin tullut siihen tulokseen, että tarvitsin jotain aivotonta ja kevyttä. Onneksi oli Lego Marvel Superheroes.
Maanantai, 7.12. 2015
Päivän ohje: "Varaa itsellesi jonkun verran aikaa, rentoudu ja lue ohjeet ja väittämät huolellisesti läpi." Luin ohjeet huolellisesti läpi, totesin että eka ja toka osa niistä olivat mahdottomia, ja jätin tehtävän tekemättä.
Itsenäisyyspäivän meiningin jälkeen olisin halunnut vain jäädä kotiin sängyn pohjalle, mutta menin kuitenkin urheasti töihin. Siellä odotti ehkä paskamaisin kasa duunia pariin kuukauteen: pelkkää hallinnollista kuraa ja teknistä ärsyttävyyttä, joiden kanssa painin tauotta puoli viiteen saakka. Onneksi päivän ainoa palaveri oli tehokas ja tulosorientoitunut tai olisin ehkä räjähtänyt.
Kotona aloittelin Other Side -debriefin kirjoittelun, mutten päässyt sen kanssa vielä kovin pitkälle. Harmi, että tämän kampanjan debriefini ovat niin huonoja. Toivottavasti muiden tekeleet ovat parempia.
Tiistai, 8.12. 2015
Päivän lukulista: Reading the world - kirja jokaisesta maailman maasta. Vaikken tuota listaa välttämättä noudatakaan, olisi varmaan hyödyllistä lukea jotain kaikilta maailman kolkilta.
Tein 11-tuntisen etäpäivän siinä toivossa, että flunssani menisi sen aikana pois. Jostain omituisesta syystä tämä ei toiminut. Työtehtävien välissä kävin kiipeilyttämässä Mirin työkavereita Tapanilassa, mutta itse olin liian kipeä kiipeämään. Todella ärsyttävää. Ja tämä oli oikeastaan ainoa päivä viikossa, jolloin minulla oli varaa olla muualla kuin museolla.
Keskiviikko, 9.12. 2015
Päivän itsesyytös: Teknologia uusissa näyttelyissä on sen heikoin kohta. Olen vastuussa teknologiasta.
Roikuin kipeänä kotona, ja podin muka flunssaa. Oikeasti tein töitä. Järkevää tällainen.
Torstai, 10.12. 2015
Päivän kirjailijablogin crosslink: The International Sci-Fi Challenge
Työpäivä koostui kahdesta pitkästä luentojaksosta, jotka olivat onneksi sen verran kiinnostavia, että pysyin niissä hereillä. Olin edelleen vähän kipeä, mutta etäosallistuminen ei tällä kertaa ollut mahdollista, joten paikan päälle piti kulkea. Toivottavasti en enää ollut niin kipeä, että tartuttaisin ketään muuta.
Perjantai, 11.12. 2015
Päivän ammattitaito: Yliopiston työajanseurantajärjestelmä tuhoutui ja hukkasi kokonaan joulukuun tuntikirjaukset. Varmuuskopiot schmarmuuskopiot.
Flunssan rippeitä hätyytellen pidin palavereja ja puukotin tekniikkaa naamaan. Kotona kotisiivoojat olivat käyneet ensimmäistä kertaa, ja jälki oli siistiä. Yllättävän siivona koti oli kyllä pysynyt jo ilman niitäkin, ehkä siksi koska kaikki mahdollinen oli tungettuna säläkomeroon.
Oikean vapaaillan käytin palaamalla pelinkirjoittelun ja Legend of Grimrockin pariin. Huvittaisi tehdä kaikkea mahdollista, jopa siinä määrin, että valinnanvapaus halvauttaa.
Viikonloppu, 12.-13.12. 2015
Ajankohdan fiilis: Syksyn pimeyden lannistama
Valtaosa viikonlopusta kului pelinkirjoittamisen tai Legend of Grimrockin parissa. Välissä käväisin Tiemuksen syntymäpäivillä puhumassa peleistä ja paikallispolitiikasta sekä häviämässä Aliaksessa.
Maanantai, 14.12. 2015
Päivän antisankari: Sulo Sulonen, jonka edesottamuksista voi lukea uudesta Luola-lehdestä
Yhdeksän työpäivää joululomaan. En tiedä miten jaksan. Aamulla minun piti oikeasti suunnilleen piiskata itseni ylös vuoteesta, ja työpöydän ääreen romahtaminen oksetti. Päivä lunasti kaikki ennakkoon sille asetetut odotukset, jopa siinä määrin että karkasin töistä jo kolmen maissa kun en enää kestänyt.
Sentään Luola-lehti saapui painosta, ja selvisin Tainan kanssa kuntosalille rääkkäämään flunssanjälkeistä tomumajaani. Joulukunto ei silti tule olemaan parhaimpia.
Tiistai, 15.12. 2015
Päivän hämmennys: Luolaseuraan puskee uusia jäseniä joka suunnasta. Ilmeisesti lehden ilmestyminen sai tämän aikaan.
Työpäivä muuttui vähän vähemmän tuskalliseksi kun säädin piittaamismittareita matalammalle teholle. Sen avulla pystyin keskittymään olennaisiin asioihin ja annoin pienten käsittämättömyyksien vain viuhua ohitseni.
Kotona kirjoitin peliä. Nyt vasta sain muutaman tarpeellisen oivalluksen asioista, ja samalla keksin skenaariossani ongelmia, joita en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi. Eclipse Phasen tekijät ovat taas levitoineet jossain niin korkealla transhumanistisissa unelmissaan, etteivät he ole tulleet ajatelleet valtavaa määrää pulmia heidän maailmassaan. Pelauta tässä nyt sitten semikovaa scifiä.
Keskiviikko, 16.12. 2015
Päivän poliittinen suuntaus: Anarkismi
Työpäivä koostui lähinnä hallinnollisista judoliikkeistä. Sain kuin sainkin tehtyä homman, jonka kuvittelin jo epäonnistuneen. Ei kannata uskoa viestejä, jotka hallinnon kautta valuvat - hallinto on valehteleva järjestelmä, eikä sen vasen käsi tiedä mitä oikea on kirjoittanut.
Töistä selvittyäni ampaisin kotiin, jossa pelautin tempoltaan ala-arvoisen jakson Devil and the Deep Black Skyta. Tämän siitä saa kun lähtee pois mukavuusalueeltaan. Mutta niin kauan kunnes pelaajat ilmoittavat, etteivät enää aio aikaansa moiseen roskaan haaskata, aion itse puskea kampanjaa eteenpäin siinä toivossa, että jonain päivänä minusta kuoriutuu ihan osaava avaruuscifin pelinjohtaja.
Torstai, 17.12. 2015
Päivän haaste: Huonon järjestelmän kouluttamien huonojen työtapojen rikkominen.
Tiiminvetäjäpalaveri venyi kaavaillusta tunnista kolmeen tuntiin, kun ihmiset alkoivat jakaa yt-kauhukuviaan ja kertoa kokemuksiaan. Omalle mielenrauhalleni olisi ollut parempi, jos koko asian olisi annettu vaan olla, kun siitä ei kerran mitään vielä tiedetty. Lisäksi huomasin, että oma suhtautumiseni irtisanomisilmoituksiin oli erilainen kuin kaikilla muilla: viimeinen asia mitä haluan on, että pomo kutsuu minut yliymmärtävään juttutuokioon, jossa kaikella empatialle todetaan, että nyt ei enää hommat jatku. Itse pitäisin paljon enemmän siitä, että isossa laitoskokouksessa luettaisiin nopeaan tahtiin lista nimiä, jossa sitten olisin aakkosissa oikeassa kohdassa. Jos kenkää tulee, en halua enkä tarvitse siihen mitään pehmennyksiä - ainoa kelpuuttamani pehmennys olisi, että kenkää ei nyt tulekaan.
YT-unelmissa vatvominen vei niin paljon aikaa, että olin aivan hilkulla myöhästyä seuraavasta palaverista. Pitäisi ottaa vuodenvaihteen jälkeen vastuulleni puutarhoiden tietojärjestelmän kehitystyön ohjaaminen, ja tässä palaverissa koetin ottaa kopin kaikesta, mitä oli toistaiseksi tehty. Kai tästä selviää jotenkuten.
Kotona en jaksanut kirjoittaa eilisen pelisession kuvausta kuin nimeksi. Jos olisin fiksumpi, olisin itsekin ehkä ottanut ensi viikon lomaa.
Perjantai, 18.12. 2015
Päivän jälkiä jättämättä uppoaminen: Tähtivaeltaja ei jaksanut arvioida Epäsoinnun periaatteita, ainakaan webissä olevan sisällysluettelon perusteella. Pah.
Työpäivä oli jotenkin puuduttava ja uuvuttava. Sen päätyttyä tein aloittelijamokan, ja koetin autoilla Heikin luo pelaamaan. Tietenkin käynnissä oli aivan kosminen jouluruuhka, ja matkaan kului peltilehmällä suunnilleen yhtä kauan kuin olisi mennyt kävellen. Osuva karminen rangaistus moisesta vätystelystä.
Celtia-pelin eka sessio toimi oikein hyvin, vaikka genre onkin minulle hieman hankala. Peli ei ollut älyttömän pitkä, ja jo kympin aikaan lopetimme. Kotona vajosin jotenkin masentuneen aikaansaamattomuuden tilaan, jonka laukaisi harmi siitä, että valtakunnan isoin scifilehti ei ilmeisesti ollut noteerannut romaaniani mitenkään. Kuten tavallista, vastareaktioni moiseen oli kauhea vimma tehdä jotakin, mutta koska oli yö, en oikein voinut tehdä muuta kuin maata valveilla ja vatvoa asioita. Onneksi tulossa oli viikonloppu.
Viikonloppu, 19.-20.12. 2015
Viikonlopun laite: Tyhmyysdetektori, joka alkaa vilkuttaa punaista valoa kun joku laukoo hölmöjä.
Yöuni jäi tuskallisen lyhyeksi ja aamulla olin aivan koomassa. Eilsillan kiukkureaktiosta johtuen löysin viimein riittävästi tarmoa lähettää uusia hylkäyskirjehoukutuksia kirjallisuusagenteille. Kummasti tämän tekemiseen löytyy enemmän puhtia siitä, että on jo julkaistu kirjailija, vaikkakin "ettekö te tiedä kuka minä olen" -kysymykseen agentit ja kustantajat voivat luultavasti aivan rehellisesti vastata "no emme tod".
Joulusushi osui tähän iltaan, ja asianmukaisesti söin itseni aivan palloksi samalla kun vaihdoin ihmisten kanssa loukkaavia lahjoja ja puhuin levottomia. Kotiin päästiin kävellen.
Sunnuntaina olo oli edelleen hieman ylensyönyt. En tahtonut poistua ulos sumuun, joten pelasin sen sijaan Legend of Grimrockin läpi. Selvästi sen tekijät olivat kolunneet tasan samaa kuvaston kaivoa, jota olin itse käyttänyt pohtiessani vuosien takaisen OFD-skenaarioni fantsumpaa kuvastoa. Mutta peli oli kyllä hieno loppuun saakka. Illalla innostuin Tainan kanssa katsomaan Scream-sarjaa Netflixistä. Suhtaudun siihen hienoisella varauksella, mutta sillä on kyllä mahdollisuus olla oikein hyvä.
Maanantai, 21.12. 2015
Päivän musiikki: John Williams - Rey's Theme The Force Awakensista
Päätin karsia plussatuntejani (jotka tietenkään eivät kellokortissa tällä hetkellä näy), ja pidin keskellä työpäivää Star Warsin kokoisen tauon. Force Awakens oli kyl varsin jees, tarina oli tyypillistä kuraa mutta leffan aikana hahmot imivät mukaansa. Uudet hahmot toimivat ainakin minulle niin hyvin, että koin vanhojen patujen läsnäolon lähinnä häiritsevänä: olisin paljon mieluummin nähnyt, mitä Finn ja Rey puuhaavat kuin seurannut ikäloppujen vanhan trilogian hahmojen edesottamuksia. Tämä on syytä nähdä kehuna uusista hahmoista.
Kotona minuun iski työpäivän jälkeinen lamaannus. Vuoden pimein päivä kului Person of Interestin tokan kauden lopun parissa. Se oli kyllä hyvöä, mutta jotenkin oma olo ei siitä paremmaksi muuttunut. Olisi hyvä saada jostain jokin onnistumiskokemuksen tapainen, tuntuu siltä, että kaikki luovat tai persoonalliset asiat ovat viime aikoina olleet vain pettymyksiä ja epäonnistumisia. Moinen kalvaa aika ikävästi.
Tiistai, 22.12. 2015
Päivän hankaluus: Kaiuttimen kaapeliliitännän tekeminen liian lyhyeen johtoon ja kiinteästi seinään kiinnitettyyn kaiuttimeen
Työpäivä oli olosuhteet huomioiden yllättävän tuottelias. Jotenkin sain sen jälkeen vielä raahauduttua kiipeilemäänkin. Surkeastihan se meni, mutta liikunta teki hyvää. Loppuillasta ohjelmassa oli vielä lisää Scream-sarjaa. Huomista työpäivää ei jaksaisi millään.
Keskiviikko, 23.12. 2015
Päivän ärsytys: Saakurin androidit
Neljä tuntia jaksoin säätää työasioita, lähinnä matka-, peli-, ja siivousjuttujen parissa. Liitettynä töihin siivoaminen on, omituista kyllä, vähiten vastenmielistä puuhaa.
Kotona oli tyhjää, joten viritin projektorin ja hyppäsin Steamin joulualesta ostamani Alien: Isolationin pariin. Se oli erinomainen ja aivan hemmetin jännittävä. Naapurit varmaan harkitsivat poliisin soittamista kun katosta yllättäen putoava mörmö sai minut kirkumaan keskellä yötä.
Jouluaatto, 24.12. 2015
Päivän sankarit: Brooke ja The Jake. Voisiko joku järjestää slasher-larpin, jossa pelaan jälkimmäistä?
Alien: Isolation taitaa olla paras videopeli, jota olen aikoihin pelannut. Se on suunniteltu juuri minulle: päähenkilö on fiksu, ei-väkivaltainen ja hiiviskelevä, tunnelma on tiiviin karmiva, ja päävastustaja toimii siinä määrin arvaamattomasti, että vaikka välillä jotain kohtaa joutuisi yrittämään useita kertoja, eivät mitkään kaksi yritystä ole samanlaisia. Jokaiseen tilanteeseen on useita lähestymistapoja, ja hahmolla on melkoinen kasa keinoja joita käyttää. Väkivaltakin olisi ratkaisu, mutta olen onnistunut pidättäytymään siitä.
Pelailun ohessa kävin hieman ulkona ja söin Tainan vanhemmilla jouluruokaa. Se onnistui myös muistuttamaan minua siitä, kuinka yliherkkä olen jouluisin aktiviteeteille, jotka eivät ole täysin omiani. Kotona katsoimme vielä Scream-sarjankin loppuun. Se oli yllättävän jees. Hahmokatras toki oli vitivalkoinen ja umpihetero, mutta tämän ohitse heitä käsiteltiin hyvin, dialogi oli hauskaa, juoni oli nokkela ja loppuratkaisu tyydyttävä. Ei ole ehkä mestariteos, mutta ainakin minuun se osui.
Joulupäivä, 25.12. 2015
Päivän roolipeliresurssi: Dyson's Dodecahedron
Valoisana aikana kirjoitin peliä. Kun ulkona pimeni, siirryin Alien: Isolationin pariin. Projektorin avulla pelattuna siitä tuli yleisölaji. Samalla aloin pitää siitä vieläkin enemmän. Tarinankerronta on hienoa, ja kerrankin ns. liittolaisteni taktisen mokailun syy ei ole pätemättömyys tai yritys puukottaa minua selkään, vaan päätös ennemmin pelastaa hahmoni henki kuin uhrata hänet suuremman edun vuoksi. Lisäksi: pelissä on nousukahva! Toki siinä oleva sulkurengas näyttää hengenvaarallisen heikkotekoiselta, mutta ei tämä kuitenkaan ole mikään kiipeily- tai luolasimulaattori.
Lauantai, 26.12. 2015
Päivän adjektiivi: Cyclopean, jolle ei ole tyydyttävää suomennosta
Kirjoitin peliä ja pakenin mörköä avaruusasemalla. Ne veivät yhdessä kaiken huomioni.
Sunnuntai, 27.12. 2015
Päivän pelinjohtajan kommentti: "Käännyt ympäri, ja takanasi seisoo inkasoturi!" Peleissä on ollut aivan liian vähän inkasotureita ennen tätä.
Pelautin Xibalban neljännen jakson. Se oli reipas pulp-seikkailu täynnä omituisia käänteitä ja dramaattisia tapahtumia. Juuri tällaiset tarinat minulla oli mielessä kun ideoin tämän kampanjan.
Oli todella terapeuttista pelauttaa pitkästä aikaa oikeasti hyvä sessio. Nyt kun vielä Devil and the Deep Black Skyn seuraava peli sujuisi yhtä hyvin, voisin olla taas tyytyväinen roolipelimeinkiin.
Maanantai, 28.12. 2015
Päivän kirjastoreissun kirjojen alkuperämaat: Egypti, Islanti, Ruanda ja Botswana
Kirjastosta poimin mukaan ensimmäisen kansainvälisen scifikirjahaasteen kirjan, Ahmed Khaled Towfikin Utopian. Se oli jokseenkin kauhea dystopiakuvaus, sekä oletettavasti vilkaisu egyptiläiseen mielenmaisemaan juuri ennen kuin siellä alkoi vuoden 2010 vallankumous. Utopia oli melkoisesti karumpi kuin pehmeiden länsimaalaisten vastaavista aiheista kirjoittamat jutut.
Ulkona oli viimein lunta ja pakkasta. Talvi taisi saapua. Luultavasti viikon päästä olen sitä mieltä, että talvi voisi myös painua tiehensä.
Tiistai, 29.12. 2015
Päivän peli: Papers, Please! En tajua, miksi pelaan tällaista huvikseni
Diilasin luolaroinaa maan alle suuntaavalle Helille. Kun lehmänhännät, luolasäkit ja vyöt oltiin toimitettu eteenpäin, hankkiuduin Heikin luo pelaamaan Celtia-hahmoni soolon. Hahmoni voitti kuningattaren järjestämän metsästyskilpailun ja pääsi kihloihin, kuinka söpöä.
Keskiviikko, 30.12. 2015
Päivän kummastelu: Windows
Alien Isolationin loppu vajosi ärsyttävään videopelimenoon. Oli eskalaatiota, putkijuoksua, skriptattuja tapahtumia ja kaikkea muuta kuonaa. Minulle olisi aivan mainiosti riittänyt pelin peruspremissin mukainen hippaleikki, mutta pah, lopun piti olla Elokuvallinen. Ihan niinkuin muu peli ei olisi sitä ollut. Sittenkin, ensimmäiset 80% pelistä oli niin julmetun hyvää, ettei lopun lipsahtelu onnistunut sitä minulta tuhoamaan.
Taina osti uuden tietokoneen. En varmaan itse ole koskaan aiemmin ollut mukana PC-kannettavan ostamisessa. Tajusin, etten tiennyt tällaisesta mitään, ja koneen asentelemisen katsominen vierestä oli kurkistus aivan outoon maailmaan.
Uudenvuodenaatto, 31.12. 2015
Päivän väärinkuultu lyriikka: "Kapu letittää sun punajuuria"
Ensimmäisissä uudenvuoden bileissä oli pelialan ammattilaisia kertomassa kauhutarinoita pelinkehityksen etulinjoista. Jälkimmäisissä oli ilotulituksen katselua ja suomalaisen musiikin huippujen ja karikoiden läpikäymistä youtube-surffauksella. Vuoden 2015 viimeinen kappale oli, jotenkin osuvasti, Slipknotin versio Dirlandasta.