Kesäkuu 2015: 30 päivää töitä
Maanantai, 1.6. 2015
Päivän meininki: Sub rosa
Jemmasin sitten Kokemuspisteet salasanan taakse. Tämä voi olla harvinaisen tyhmä siirto; ei täällä ennestäänkään käy juuri kukaan. Enkä edes tiedä, aionko nyt muuttaa tätä jotenkin vähemmän tylsäksi. Mutta kirjailijaminällä on julkinen blogi, ja vaikka kiukuttelevalla, hätäisesti sinne tänne sohivalla, melkein-autistisella siviiliminälläkään ei oikeastaan mitään salattavaa ole, tuntui silti jotenkin arveluttavalta pitää nämäkin annaalit avoimina kaikille, jotka sattuvat googlella stalkkaamaan.
Oikeasti takana on täysin epärealistinen haave siitä, että Epäsoinnun periaatteista tulee jonkinlainen hittikirja ja varautuminen sen epäilemättä mukanaan tuomaan mahtijulkisuuteen (tosin kirjan oikovedoksen lukeminen ja siihen kriittisesti suhtautuminen sai epäilemään, että tämän todennäköisyys ei ole järin suuri). Eh. Mutta meni jo, katsotaan mitä tästä tulee.
Maanantai oli tylsä ja raskas päivä, mutta sentään pelinkirjoittaminen eteni. Jos heinäkuu ei olisi aikataulullinen musta aukko, aloittaisin uudet kampanjat jo kesäkuussa, mutta nyt pitää harkita, haluanko ensimmäisen ja toisen pelin väliin yli kuukauden taukoa.
Tiistai, 2.6. 2015
Päivän omituinen kokemus: Tiedän nyt, miltä libertaarista tuntuu. Yäk.
Sanoisin mielelläni, että uusi oikeistoutopiamme alkoi heti kusta silmään, mutta oikeasti osunut vastoinkäyminen oli silkkaa vanhan polven tukihelvettiä. Koskapa Taina oli tehnyt keväällä 4 tuntia liikaa töitä, hän osui typerään tukijekkuun joka tietysti räjähti silmille. Yhteinen vitutus oli melkoinen. Ajatus siitä, että työnteko on jonkinlaista nokkelaa peliä jossa pitää tarkkaan katsoa mihin astuu tai muuten tapahtuukin päinvastoin kuin olisi kuvitellut on aivan suunnattoman vituttavaa. Ja vaikka tiesin, että tällaisia vastaintuitiivisia koiruuksia onkin tukispagettijärjestelmäämme kätketty, tämä oli ensimmäinen lähes-henkilökohtainen kosketus niiden kanssa.
En hanskaa todellakaan hyvin raha-asioita: ymmärrykseni niistä on oikeasti tasolla "jos teen jotain jollekulle, saan siitä palkinnon". Niinpä niissä vastaan tulevat metkat sudenkuopat ajavat aina hulluuden partaalle. Selvästi olen yhteiskuntakelpoinen ja kypsä pitämään itse huolta itsestäni.
Sain myös Ann Leckien Ancillary Justicen luettua loppuun. Ei se oikein sytyttänyt. En missään vaiheessa piitannut tippaakaan hahmoista tai maailmasta, enkä saanut lainkaan tavoitettua tarinan rytmiä. Se paineli minussa tarkalleen fantsunappeja, ja ne ovat typerät napit joita painella, koska fantasia ja minä emme sovi yhteen. Ei ensimmäinen Hugo-voittaja, josta en lainkaan pitänyt, mutta toisaalta kun kilpailijoina ovat Robert Jordan, Mira Grant ja Larry Correia, tämä saattoi tietysti erottua edukseen. (Toki ehdokkaana oli myös Charles Stross suunnilleen ainoalla kirjallaan jota en ole lukenut.)
Keskiviikko, 3.6. 2015
Päivän pohtiminen: Miten otetaan yhteyttä työnhakijan suosittelijoihin?
Vaihteeksi lähes yhdeksäntuntinen työpäivä oli melkein pelkkää tekniikkaa. Olisin niin paljon onnellisempi tällaisessa roolissa, ilman managerointivelvollisuuksia. Töiden jälkeen kävin Mirin ja Tainan kanssa syömässä, ja sen jälkeen väistelin velvollisuuksiani audiovisuaalisen viihteen parissa.
Person of Interest muuttui yllättäen kiinnostavaksi ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa. En usko tämän kestävän.
Torstai, 4.6. 2015
Päivän reitti: Indiana Jones -variantti (5c, mutta variantti jota kiipesin oli varmaan jotain 5a)
Päivälle osunut työhaastattelu oli vähän tukala. Työhaastatteluissa koen aina olennaiseksi pitää huolta siitä, että hakijalle ei jäisi lannistavaa kuvaa työnhausta, silloinkin kun haastattelussa käy ilmi melko nopeasti, että emme ole oikeat toisillemme. Valitettavasti moinen diplomaattinen tasapainottelu ei ole vahvoja alojani.
Ei nykyään kyllä muunkaanlainen tasapainottelu. Töiden jälkeen suuntasimme Nuuksioon kiipeilemään. Olimme kaikki aivan luolavaihteella, suomalainen kallio ulkona oli vieras ja pelottava, ja tietysti ekan reitin kesken alkoi vielä sataakin. Sitkeästi puskimme silti kiveä ylös - yläköydellä vain, liidaamista ei näillä taidoilla kannata harkita - ja vaikka aivan ala-arvoista meno ei ollutkaan, ei viitosen reittien pitäisi tuntua ihan näin vaikealta. Sentään tavoitin pilkahduksen kiipeilyn riemusta, vaikka kaikki meistä eivät.
Perjantai, 5.6. 2015
Päivän taiteilija-angsti: Uuden peligenrevaltauksen pohjajuonet muistuttavat liikaa toisiaan.
Työpäivä jatkui iloisesti iltamyöhään, kun jatkoin palvelinmigraatiota. Vastaan tuli typeriä ongelmia, jotka liittyivät Windowsin tiedostonimien sallittuihin pituuksiin. Sivussa kirjoittelin pelimateriaalia ja katselin sitkeästi Person of Interestiä, vaikka se olikin sukeltanut takaisin normaalille tasolleen.
Viikonloppu, 6. - 7.6. 2015
Ajankohdan luolailuelementit: Köydet ja kylmä vesi
Olipa kerran onnellinen pieni palvelinylläpitäjä, jonka piti migroida tiedostojärjestelmiä levypalvelimelta toiselle. Uudella palvelimella järjestelmä oli hieman eri tavoin järjestetty, ja tuloksena polkuun tuli hieman lisäpituutta. Valitettavasti tiedostojärjestelmän käyttäjät olivat käyttäneet tiedostonnimiä kuten "Thewissen, J. & Bajpai, S. (2009). New Skeletal Material of Andrewsiphus and Kutchietus, Two Econe Cetaceans from India Journal of Paleontology, 83 (5).pdf", kansioissa kuten "artikkelit alkuperäiset tekijänoikeus tuntematon minna mottonen tarkistaa heinakuussa", toisten vastaavasti nimettyjen kansioiden sisällä. Windowsissa on olemassa raja sallitulle polun pituudelle. Tuloksena siirto toisensa jälkeen meni puihin, kun Windows ilmoitti aina pari tuntia kestäneen kopioinnin jälkeen, että 10,000 tiedostosta paria ei voitu kopioida liian pitkän polkunimen vuoksi ... eikä se tietenkään kertonut, missä sadoista alihakemistoista kyseiset tiedostot sijaitsivat, tai tehnyt mitään muutakaan järkevää. Kirveellä olisi taas töitä.
Aateekoosäädön keskellä käväisin Myllypurossa SRT-treenaamassa. Sieltä tarttui mukaan Torin väsäämä köysimittari, jonka läpi sitten iloisesti juoksutin parvekkeelta löytyviä köysiä. On se nerokas härveli. Iltaa kohden sain enimmät työhommatkin tehtyä, joten sunnuntai alkoi näyttää vapaapäivältä.
Koska vapaapäivät ovat vahingollisia, keksin Tainan kanssa lähteä käymään maan alla Sipoon Hulubergsgrottanissa. Proggikseen hyppäsi mukaan pari muutakin ihmistä, joista Miri jopa fillaroi paikalle 40 kilometrin etäisyydestä huolimatta. Luolassa vesi oli korkealla ja valokuvaus vaikeaa, mutta paikka oli yhtä hieno kuin aina.
Myös lauttaliput saatiin ostettua ja auton vuosihuolto juuri ennen Ranskan matkaa varattua. Neljä viikkoa vielä ulkomaille lähtemiseen.
Maanantai, 8.6. 2015
Päivän työsaavutus: Vaihteeksi rekrytointi vaikuttaa onnistuvan
Työpäivän aikana viikkoja taustalla kummitellut kurkkukipu alkoi muuttua todelliseksi, mutta jaksoin silti raataa päivän loppuun saakka. Kotona ryhdyin merkitsemään kesän retken metallivarusteita kynsilakalla. Jo pelkästään omassa 50 sulkkarissani ja oheishärpättimessäni kului hetki; luolaseuralla on yli 200 pientä metalliesinettä, joista jokaisessa pitäisi olla sininen ja valkoinen merkki.
Tiistai, 9.6. 2015
Päivän hugo-voittaja: Zelaznyn Lord of Light. Ei osunut.
Kurkkukipu ja flussa nujersivat. Vielä aamulla pohdin, mahdoinko nyt liioitella oireitani, ja syyllisyydentuntoisesti tein työhommia vuoteen pohjalta, mutta alkuiltaan päästessä olo oli niin kertakaikkisen hirveä, ettei tästäkään tullut enää mitään. Ei liioin lukemisesta tai videopelien pelaamisesta. Vieressä Taina poti eeppistä päänsärkyä ja oli vielä minuakin kärsivämpi. Vaikka ajankäytöllisesti tällainen yhteissairastaminen voi kyllä olla kätevää, se estää kaupassa käynnin ja omituisten flunssatoiveiden toteuttamisen.
Keskiviikko, 10.6. 2015
Päivän fiilis: Lamautunut
Jatkoin potemista, pelailin Darkest Dungeonia, katsoin Orphan Blackia ja podin toisen käden ahdistusta talousasioista. Jaettu ongelma on kaksinkertainen ongelma.
Torstai, 11.6. 2015
Päivän fiilis: Fuck this thing in particular
Niinkuin tavallista kun olen poissa työpaikalta, yksi ihminen yläpuolellani ja yksi ihminen alapuolellani päättivät ajautua kommunikaatiovaikeuksiin, ja aamulla tämän tulos odotti postilaatikossani. Se siitä sairastamisesta sitten. Iltapäivästä oli taas työpahoinvointitapaaminen. Kun olin vielä terve, olin ajatellut kehittää jonkin sairausverukkeen jottei tähän tarvitsisi osallistua, joten oli varmaan aivan johdonmukaista että sairaana menin tänne vaikka lämpöä vielä oli ja heikotti.
Tapaaminen ei ollut aivan yhtä tuskallinen kuin edellinen kierros, mutta en ole varma hyödyttikö se oikeasti työhyvinvointia mitenkään. Puhuminen ei auta, tekeminen tai prosessien ihan oikea muuttaminen tai vastuiden uudelleenjakaminen auttaisi. Ehkä. Palaverin jälkeen kävi siten ilmi, että yliopisto oli reagoinut uuteen mainioon hallitukseemme asettamalla täydellisen rekrytointijääädytyksen kaikkiin paitsi opetus- ja tutkimustehtäviin. Koska tutkimusinfrastruktuuritehtävät eivät ole tutkimustehtäviä, en sitten saa enää koskaan rekrytoida tiimiini yhtään uutta ihmistä. Toivottavasti saan vielä livautettua juuri haastattelemani ihmisen sisään ennenkuin turvaovi loksahtaa kiinni. Tai jos en saa, toivottavasti kaveri ei vielä ehtinyt irtisanoutua edellisestä duunistaan.
(Jos ehti, ja emme saa palkata häntä, ja tämän seurauksena tyyppi jää limboon, selkärankaisempi tiiminvetäjä minun asemassani varmaan irtisanoutuisi. En kuitenkaan usko olevani niin selkärankainen.)
Sitten päivittelin vielä Windows-palvelimia iltayhteentoista asti. Näin ne hallintobyrokraatit laiskottelevat ja loisivat yhteiskunnan rahoilla.
The Other Side 2, 12.-14.6. 2015
Ajankohdan valinta: Flunssasta toipuminen. Kaupunkilarpissa pelaaminen. Viikonlopputöiden hoitaminen. Valitse kaksi.
Perjantaina ajelin Tainan kanssa Turkuun. Samalla kun jätin palvelimen tekemään verkkolevymigraatiota ja Tainan hoitamaan sosiaalisia velvollisuuksia, suuntasin itse kaupunkilarppaamaan. En ollut vieläkään aivan terve, joten riehumista piti välttää.
Kaupunkipelaaminen siten, että väliajoilla hoitaa yksinkertaisia työtehtäviä saattaisi vielä onnistua, mutta kun amalla hoidettavana on post-flunssainen väsymys alkaa yhtälö olla todella vaikea. En oikein voinut valvoa kaikkia öitä riekkumassa kaupungilla flunssan takia - mutta samasta syystä en voinut myöskään vaan istua valvomassa migraatiota. Ja se oli paljolti käsityötä - omituiset arkistointisolmut sekä Windowsin nikottelu pysäyttivät operaation ainakin puolen tunnin välein, ja välillä jouduin käyttämään pitkiä aikoja metsästäen jotain bugia toiminnassa. Järkevä automatisointi tehtävään ei vaan ollut mahdollista.
Mitään kolmesta tehtävästäni ei lopulta tullut tehtyä kovin hyvin. Kaupunkipelistä isot osat menivät sivu suun, flunssa ei suostunut lähtemään pois ja levymigraatiokaan ei ollut vielä sunnuntaina valmis. Muutimme Tainan akvaarion Turusta Helsinkiin, mutta minä en osallistunut sen uudelleensijoittamiseen, vaan palasin verkkolevysäädön pariin. Vähän ennen aamukahta tajusin, että tämä homma ei yksinkertaisesti vaan loppuisi, ja päätin ottaa ainakin muutaman tunnin unta ennenkuin aamulla ryhtyisin selvittämään operaation aiheuttamia ongelmia ja jatkamaan sitä.
Maanantai, 15.6. 2015
Päivän ahdistus: Haluaisin työrauhan teknisten ongelmien ratkomiseen
Verkkolevysiirto oli aiheuttanut enemmän hämmennystä mutta vähemmän katastrofeja kuin olin odottanut. Joka tapauksessa sen parissa meni lähes koko päivä, mikä ei tarkoittanut, etteikö muita kriisejä ja väijytyspalavereja olisi ollut. Eikä kotiinlähtö suinkaan tarkoittanut työnteon loppumista.
Laskujen mukaan tähän proggikseen oli nyt kertynyt kellokortin ulkopuolisia työtunteja 23. Missähän välissä nuo saisi kulutettua pois?
Tiistai, 16.6. 2015
Päivän haaste: Pura SRT-setti täysin osiin. Pistä päähän läpinäkymätön huppu. Kokoa SRT-setti, pue se yllesi, ja etene köysiosuus. (En yrittänyt.)
Levymigraatiopainajainen siirtyi lopulta rakentamisvaiheesta käyttöönottoon ja vikojen korjaamisvaihteeseen. Laskujen mukaan olin tehnyt ilta- ja viikonlopputyötä kellokorttini ulkopuolella tähän liittyen yli 23 tuntia. Voisin oikeastaan aika mieluusti muuttaa nuo kolmeksi lomapäiväksi, koska minulla ei ole aikoihin ollut oikeaa viikonloppua kiitos tämän proggiksen.
Illalla oli SRT-treenien aika. Pääsimme kokeilemaan GeoStaticin köyttä, joka oli treeniköytenäkin todella mahtavaa. Kokeilin itse miltä tuntuu, jos valo on sammunut ja köysissä pitäisi jotenkin edetä. Kyllä se täpärästi onnistuu jos reitti on tuttu ja on todella varovainen. Ankkureiden ohitus on vaikeinta, yllättäen.
Keskiviikko, 17.6. 2015
Päivän videopeli: Door Kickers. Olisikohan tästä kesän peliksi?
Levypalvelujen vikoihin saatiin tolkkua ja ehdin oikeasti alkaa ajatella muitakin asioita. Hallinnollinen soopa oli mennyt takaisin piiloon kun en ollut antanut sille huomiota, mutta en usko tämän tarkoittavan, että se olisi mennyt pois. Sen sijaan oletan, että se mököttää kolossaan ja kantaa kaunaa ja kasvaa suuremmaksi ja pahanhajuisemmaksi, ja ryöpsähtää sieltä esiin seuraavan kerran kun on valtava kiire.
Illalla pidettiin Konalassa Vercors-lähtijöiden tapaaminen. Asiat alkoivat olla aika hyvin järjestyksessä, ja olimme jo päässeet pisteeseen, jossa tehtiin aktuaalista retkisuunnittelua ja toimintasuunnitelmaa. Näiden ei onneksi tarvitse olla valmiina etukäteen, mutta on hyvä että jotain ideaa siitä mitä puuhaa on olemassa jo ennenkuin saapuu vieraaseen paikkaan möyrimään. Otin myös niskaani valtavan pinon luolasäkkejä, jotka pitäisi saada kuljetettua kolmen viikon päästä Ranskaan. Automme on pian täynnä.
Torstai, 18.6. 2015
Päivän tehtävälista: Kirjoita peliä, kirjoita debrief, hio kirjaa, merkitse luolaseuran kamat
Ulkona oli alkanut virallinen juhannussää, mutta sentään sade ei ollut lunta tai räntää. Museolla potkin levymigraatiota loppusuorallaan siinä toivossa, että saisin sen tehtyä ennen viikonloppua. En tietenkään onnistunut.
Kotona pelailin Door Kickersiä, kirjoitin peliä ja viimeistelin debriefin edellisviikonlopun pelistä. Voisin tänä vuonna oikeastaan väistää koko juhannuksen, ja koettaa sen sijaan tehdä jotain hyödyllistä. Tässä säässä se olisi helppoa.
Juhannusviikonloppu, 19.-21.6. 2015
Ajankohdan squee: Dumbing of Age
Huolimatta väistöaikeistani päädyin silti käyttäytymään juhannusperinteiden mukaisesti. Perjantaina eksyin Kaisan ja Syksyn juhannusgrillajaisiin, ja vaikka tavoitteeni oli vain hätyytellä erästä tulevan kampanjani pelaajaa laatimaan hahmonsa, päädyin hengaamaan pidempään kuin olin suunnitellut. Sen jälkeen sentään syvennyin pelinkirjoittamiseen ja potkiskelin verkkolevysiirtoja eteenpäin.
Lauantaina ampaisin Tainan kanssa Torholaan kummastelemaan Etelä-Suomen pisintä ryömintää ja dokumentoimaan sitä valokuvin. Olimme toivoneet, että ulkona ollut sateinen sää olisi aiheuttanut luolassa virran, mutta ilmeisesti vettä ei ollut vielä riittävästi. En koskaan näe Torholan luolaa oikeasti korkean veden olosuhteissa, höh.
Luolan jälkeen jatkettiin mökkeilyllä. Aikeena oli snorklailla pitkin Enäjärveä, mutta kun näkyvyys oli huimat 50 senttiä, snorklaaminen jäi lyhyeksi. Typerä suomalainen vesi.
Sää oli vähemmän kylmä kuin viime vuonna, muttei siltikään erityisen lämmin. Sunnuntaina ajoimme melko varhaan takaisin. Koetin kirjoittaa loppupäivän peliä, mutta kirjat ja videopelit distraktoivat tästä.
Maanantai, 22.6. 2015
Päivän fiilis: Stephen Kingin ei pitäisi kirjoittaa scifiä, technobabble on vähän tuskallista.
Juhannuksen jälkeinen töissäolo oli epätodellista, mutta onneksi tai ei, hommia oli melkoisesti. Niiden eteneminen nyt taas oli mitä oli. Kotona kirjoitin vähän peliä, mutta illan isoin proggis oli luolaseuran metalliroinan merkitseminen. Nyt on noin 220 pientä metalliesinettä saanut sinivalkoisen merkkitäplän ja on valmis vietäväksi maan alle vailla sekoittumisen pelkoa.
Tiistai, 23.6. 2015
Päivän fiilis: Kiipeilykunnoton
Aloitin kesälomaan valmistautumisen lyhentämällä työpäiviäni. 23 tuntia viikonlopputöitä merkitsee kahta viikkoa myöhäisiä saapumisia ja varhaisia lähtemisiä. Kuuden tunnin työpäivään keskittymiskykykin riittää paljon paremmin kuin kahdeksan.
Vercors-operaation viimeinen SRT-treeni Myllypurossa ei ollut suuri yleisömenestys, mutta sainpa kerrankin tehtyä oikeita Y-ankkureita. Jotkut testailivat kamojen kasaamista ja solmujen ylittämisiä silmät ummessa, minä koetin vaan alkaa hahmottaa strategisia riggaustarpeita erilaisissa luolissa. Pelkoni on edelleen, että kun ensimmäistä kertaa törmään luolaan jossa on P-pulttien asemasta pelkkiä ruuvikoloja hangereille, en tajua lainkaan mitä teen ja joko en löydä koloja lainkaan, tai viritän jotain joka on kertakaikkisen hengenvaarallista. Olisipa tätä jokin keino harjoitella mutta ehei.
Keskiviikko, 24.6. 2015
Päivän media: Larppiscenen dirty old man sai tuomion ahdistelusta. Valopilkkuna asiassa on, että sentään siitä tuli tuomio.
Työpäivät, joiden tahti on niin hektinen ettei ehdi edes syödä, eivät tee hyvää mielenrauhalle. Olin ärsyyntynyt aivan kaikesta, niin töissä kuin sen ulkopuolellakin. Sentään onnistuin piirtelemään muutamia pelikuvia ja kirjoittamaan vähän sisältöä kampanjan avaukselle, mutta jotenkin tämä sessio tuntuu jo valmiiksi tuotetulta, enkä tahtoisi mennä eteenpäin ennenkuin näen mitä tässä käy.
Torstai, 25.6. 2015
Päivän elokuva: Godzilla (2014). Hirviöleffana mainio, amerikkalaisen sankar'miähen tarinana salakavalan dekonstruktiivinen. Tarinan suoraselkäinen sankari onnistuu elokuvan aikana tekemään kaksi pientä sankaritekoa, mikä on ihan riittävästi normaalille ihmiselle mutta huvittavan paljon vähemmän kuin voisi tällaiselta teokselta odottaa.
Atarax on allergialääke, joka tyypillisesti aiheuttaa minulle 12 tunnin tajuttomuuden ja sen jälkeen ainakin kuuden tunni puolitajuttomuuden. Olen joskus syönyt sitä atooppisen ihottuman oireisiin, ja yleensä en ole seuraavana päivänä voinut mennä töihin. Nyt Taina söi annoksen sitä, ja tuloksena ... olin tajuton 9 tuntia ja lähes kykenemätön nousemaan aamulla vuoteesta. Tällainen krapulansiirto on epäreilua ja väärin. (Ja miksi se aina kohdistetaan minuun?)
Joka tapauksessa olin koko päivän vähän pihalla ja väsynyt, mikä johti mm. kotiavaimen unohtamiseen, palaverissa äksyilyyn, palvelinyhteyksien katkaisemiseen ja yleiseen käänteiseen tehokkuuteen. Kun viimein pääsin takaisin kotiin, päätin vaan piirtää ja katsoa leffoja loppuillan.
Perjantai, 26.6. 2015
Päivän peliproppi: Papukaija
Syvällä museon kellareissa on joukko näyttelykelpoisia kokoelmayksilöitä, joilla ei kuitenkaan ole välttämättä juurikaan tieteellistä arvoa. Koska tieteellisiä kokoelmia on mahdollista lainata, kuittasin erään tällaisen kotiin. Kyseessä oli Amazona tucumana, rubiiniamatsoni, jolla oli tärkeä tiedettä popularisoiva tehtävä.
Iltapäivästä pääsin pelauttamaan Xibalba-kampanjan ensimmäisen pelisession. Aitoon Indiana Jones -henkeen peli alkoi toimintapainotteisella prologilla, ja kun pelaajahahmojen jahtaama safiirikoru tuli papukaijan ryöstämäksi, nostin lainatun linnun pöydälle havainnollistamaan tilannetta. Olen aina ollut sitä mieltä, että kampanjan ensimmäisen pelin pitää establisoida kiistattomasti mistä pelissä on kysymys ja jollain keinolla jättää pelaajille ehdoton muistijälki pelistä. Täytetty papukaija sai toimia tällä kertaa.
Itse peli oli muutakin kuin yksinkertainen gimmick. Pelasimme yli kuusi tuntia, ja saimme käytyä läpi koko ensimmäisen seikkailuni. Rytmi tuntui toimivan, asiat eivät jumittaneet ja hahmotkin saivat kaikki olla esillä. Neljälle pelaajalle on niin helpompi pelauttaa kuin seitsemälle.
Viikonloppu, 27.-28.6. 2015
Ajankohdan virheilmoitus: "The logon failed because no domain controllers could be found in the specified domain."
Pride-kukue oli ennätyksiärikkovan valtava. Katsoessani taaksepäin Tähtitorninmäeltä matkalla Kaivopuistoon ei ollut mitään toivoa nähdä kulkueen kumpaakaan päätä, enkä tiennyt lainkaan missä kohdassa kulkuetta olin. Haaveena oli ollut tavata täällä tuttuja, mutta eihän siitä ollut toivoakaan kun paikalla oli pienen kaupungin verran ihmisiä.
Pride oli viikonlopun melkeinpä ainoa hetki vapaa-aikaa, muuten raadoin työasioiden parissa. Lopulta ajoin vanhat domain controllerimme alas ja annoin kaiken vastuun museon autentikoinnista ja auktorisoinnista uusille laitteille. Tietenkään tämä ei mennyt aivan heittämällä, ja suunnilleen joka ainoa järjestelmä jota en ollut etukäteen nimenomaan valmistanut tähän päätti jumittua. Aivan erityisen perseestä oli Exchange: siinäkin vaiheessa kun palvelin jossa se asui hahmotti uuden tilanteen, se ei itse suostunut moista ymmärtämään, koskapa se ei suinkaan osannut jutella Windowsin kanssa domainin tilanteesta, vaan sille olisi pitänyt käydä etukäteen sanomassa että muutos on tulossa, ja siirtää se vanhoista servereistä uusiin - muutoksen jälkeen tämä tietenkin vaati hirmuista akrobatiaa. Tulee olemaan niin palkitsevaa päästää tuo palvelu tuskistaan vuoden lopussa.
Sunnuntaina ehdin pikaisesti geokätköillä sekä piipahtaa Heikin ja Topsun kanssa Tin Tin Tangossa töiden välissä. Silti, kun keikka oli viimein ohi, oli kellokortin ulkopuolista työtä kertynyt 25 tuntia, huolimatta siitä että olin edellisviikolla saanut leikattua lähes 7 tuntia pois. Mutta isot asiat olivat nyt viimein valmiita, jäljellä oli enää loppusiivous ja hajonneiden asioiden korjaaminen.
Maanantai, 29.6. 2015
Päivän haaste: On helkkarin vaikeaa pelata ropessa hahmoa, joka vaan inttää koko ajan; oikeaa peliaikaa menee turhaan mikäli tätä pelaa täysin vailla kykyä leikata.
Saavuin maananaina töihin ihastuttavan stressivapaaseen tietotekniseen ympäristöön. Aivan kaikki ei tarkalleen toiminut, mutta toimimattomuudet olivat vähäisiä ja nopeasti korjattavissa. 25 plussatunnin voimin häippäsin töistä jo puoleltapäivin hengaamaan yllättäen Suomessa olevan Inarin ja hänen jälkeläisensä kanssa. Penska oli valtavan vilkas, Inari taas oli oma kaoottinen itsensä. Mutta oli kyllä mukava nähdä häntäkin pitkästä aikaa, vaikkakin aidon sisäisen kahdeksanvuotiaan tavoin olisi ehkä ollut vielä mukavampaa jos se olisi ollut vaikkapa kiipeilyretken tai mellakan tai muun yhteisen tekemisen merkeissä. Hengaaminen on vähän vierasta, olisin ennemmin juossut pitkin kiipeilytelineitä tai polskinut vedessä kuten muksukin.
Kun raskaat sosiaaliset velvoitteet päättyivät, hankkiuduin Tapanilaan, josta Mike oli hommannut omakotitalon. Siellä ohjelmassa oli pitkästä aikaa Gradin pelaamista. Hahmomme osoittivat taas dysfunktionaalisuutensa coenilais-tarkovskilaisessa mustassa komediassa, jonka lopputuloksena käytiin pitkään tarvittu arvokeskustelu ja pohdinta siitä, mitä oikein olemme tekemässä ja miksi.
Tiistai, 30.6. 2015
Päivän näyttelyerikoisuus: Museon työpajassa sai silittää söpöjä täytettyjä eläimiä. Oli varsinainen hitti pienten lasten parissa.
Palkinnoksi domainmuuttourakasta pöydälleni laskeutui upouusi MacBook Pro. Sen asentamiseen kuluikin sitten loppupäivä. Illan Shadowrun-peli peruuntui, joten päädyin sen sijaan stressitestaamaan konetta Arkham Cityllä. Kyllähän se ihan kauniisti pyöri, ja SSD-kiintolevy on juuri niin hiljainen kuin kuuluukin. Verrattuna vanhan koneeni kuolinkorinaan tämä tuottaa oikein hyvän äänimaailman.
