Huhtikuu 2015: Xibalba ja paholainen
Keskiviikko, 1.4. 2015
Päivän softa: Quicktime Player, yllättävän kätevä moneen asiaan
Mediakriittisyyspäivä koostui töissä rutiinihommista ja AV-asioiden palaverista. Käsiteltävä audiovisuaalinen projekti oli oikeasti tosi hieno ja olin hieman yllättynyt siitä, miten hyvin se lopulta toimi. Oma osani siitä ei ole loputtoman monimutkainen, vaikeat asiat tehdään muualla.
Kotona koetin viimein tarttua roolipeli-ideoihin, ja availin pari design doccia peleistä, joita voisi tehdä. Samalla leikin taas videoeditointisoftien kanssa. Tottakai ropekampanjoillakin pitää olla audiovisuaalinen elementti.
Torstai, 2.4. 2015
Päivän mahdottomuus: 6C-tasoisen reitin kiipeäminen
Taistelin epäselvän teknisen dokumentaation kanssa, kiemurtelin viime hetken palaverin läpi, ja sitten suuntasin pääsiäsloman alun kunniaksi kiipeilemään. Onnistuin liidailemaan kaksi 6B:n reittiä - hitaasti ja projektoiden, mutta kuitenkin aivan loppuun saakka. Taitojen ja uskalluksen mittarina ollut 6A:kin meni toiseksi viimeiseen klippiin asti puhtaasti.
Kotona funtsin roolipeli- ja kirja-asioita, sekä kuuntelin How to Destroy Angelsia. Uusi Trent Reznorin projekti on aika jännä, ja vaikka kuvittelisin että se ei yleensä olekaan minun tyylistäni musiikkia, huomasin pitäväni siitä.
Perjantai, 4.4. 2015
Päivän vitutus: Domain controllerien päivitysyritys
Toisilla ihmisillä on pääsiäisloma, mutta sysadmin ei koskaan nuku. Suoritin testin museon uusilla domain controllereilla, ja kuten voisi arvata, kakkki meni päin vittua.
Mikä perkeleen rupikonnaanussivan Ristuksen vittu siinä oikein on, ettei Windowsin domain controllerien päivittämien ole kerta kaikkiaan mahdollista ilman, että koko saatanan korttitalo niiden ympäriltä luhistuu? Järjestelmistä muutoksen jälkeen toimi oikein 4: kaksi Linux-palvelinta, joiden autentikoinnit olin säätänyt etukäteen kuntoon, ja kaksi Drupalia, joille olin tehnyt samoin. Aijoo, ja Exchangen sähköposti, mutta sekin levisi kun palautin vanhat domain controllerit linjoille.
Lomapäivä ei ollut kovin lomaisa. Neljän tunnin työrupeaman jälkeen minulla oli koossa hyvä lista bugeja, jotka pitäisi jotenkin korjata. Ja koska en voi testata korjauksien toimivuutta arkisin, tämä tietää lisää viikonlopputöitä. Jos minulla olisi haulikko, katselisin sen piippuun kaihoisasti.
Pääsiäisloma, 4.-6.4. 2015
Päivän omituisuus: Mitä ihmettä kouvolalainen pikkukustantamo puuhaa Hugo-palkintojen kanssa?
Huolimatta työfailista onnistuin jättämään duuniasiat taakse ja keskittymään lomailuun. Mikään järkyttävän aktiivinen loma ei kyseessä ollut, enimmäkseen kirjoitin pelimatskua, tai yritin.
Eclipse Phasen keskeltä löytyi kasa todella typeriä ajattelemattomuuksia, jotka tekivät pelistä alttiin yhtään inhottavamman hahmon disruptiolle. Jotenkin pelin sloganin "your mind is software - change it" vaikutuksia ei ole ajateltu alkuunkaan riittävän pitkälle, ja tuloksena on yhteiskunta, joka ei oikeasti toimisi kuten peli tuntuu kuvittelevan. Epäilen, että tämän pohjalla on se seikka, ettei Richard Morgan Altered Carbonissa ollut liioin ajatellut asiaa yhtään sen tarkemmin. Kirjailijalta moisen vielä ymmärrän, mutta eikö roolipelintekijöillä ole ollut pelaajia, jotka potkivat pelimaailman heikkouksia?
Toinen peli-idea eteni sentään hieman paremmin, mutta se ei ole alkuunkaan niin kunnianhimoinen. Luolakirjan jatko-osa sen sijaan ei edennyt lainkaan. Viimeisenä pääsiäispäivänä tuli käytyä Mirin ja Velman luona juonimassa kesän luolaretkeä, mutta muuten pääsiäinen meni mökkihöperönä.
Tiistai, 7.4. 2015
Päivän saavutus: Ei oikein mikään
Paluu teknisten ongelmien pariin sujui suunnilleen kuten oletinkin - eli ongelmat eivät ratkenneet, ja taivaalta satoi niskaan pientä silppua joka esti keskittymisen. Tein suoosiolla lyhyen työpäivän ja selvitäkseni synkkyydestä jonka se oli aiheuttanut lähdin SRT-treeneihin olemaan ihmisille vaikea ja hapan. Mahtava valinta.
Keskiviikko, 8.4. 2015
Päivän sana: Xibalba
Pääsiäisestä alkaen vaivanneet tekniset ongelmat ratkesivat viimein. Sanoisin mieluusti, että oivalsin jotain joka korjasi sen, mutta todellisuudessa yritin asioita x, y ja z, ja yhtäkkiä sitten huomasin, että laite jolla en edes yrittänyt mitään oli päättänyt itsenäisesti alkaa toimia uuden paradigman mukaisesti. Yksi laite olisi vielä mennyt sattumana, mutta sitten toinenkin sääti itse itsensä kuntoon. Öh. Olenko nyt siis tymempi kuin Windows tai jotain? Vaikka väliäpä hällä, pääasia että toimii.
Koetin käyttää illan pelinkirjoittamisen parissa, mutta tämä onnistui heikonlaisesti. Ehkä pitäisi piirtää sen sijaan.
Torstai, 9.4. 2015
Päivän ahdistus: Tonnien suuruisten laskujen makseleminen. Olen tehnyt tätä nyt suunnilleen joka toinen viikko, eivätkä rahat riitä tähän enää pitkään.
Uudet tekniset ongelmat korvasivat edelliset, mutta nämä olivat Unix-maailmassa, joten osasin jopa tehdä niille jotakin. Konffitiedostojen kanssa tapeltuani siirryin kotiin kohtaamaan luolaseuran varustetilauksen haasteet. Olin tilaamassa kesän retkiläisille kahdella tonnilla roinaa Expé-verkkokaupasta, ja koetin neuvotella meille alennusta. Lopulta sain roinan plus postikulut tingittyä 1800 euroon reilusta kahdesta tonnista, mikä oikeastaan mahdollisti tilauksen tekemisen. Säästöt menivät kokonaan luolaseuralle tulevien tarvikkeiden hintaan, en siirtänyt niitä tilaajille. Säästävätpä kuitenkin postikuluissa ja varustemaksuissa.
Perjantai, 10.4. 2015
Päivän saavutukset: 6B+:n reitti, joka on oikeasti 6C, tosin vaan yläköydellä. 6A+:n liidi.
Kokouksia, vastaanhangottelevaa teknologiaa ja lopulta kiipeilyä. Kiipeily on nykyään hämärää: taitoa tuntuu olevan, voimaakin jonkin verran mutta kestävyyttä ei lainkaan. Muutama semihankala liidi vie kaiken jaksamisen. Ärsyttävää, juuri kestävyyttä tarvitsisin.
Saadakseni sitä pyöräilin Tapanilasta kotiin. Olin aivan kuollut selvitessäni viimein Kamppiin saakka, jopa siinä määrin että syötyäni iltaruuan elimistöni koetti palauttaa sen takaisin. Olen surkeassa kunnossa, ei epäilystäkään tästä.
Viikonloppu, 11.-12.4. 2015
Ajankohdan musiikki: Déva Dyne - Fools Rule the World
Pelinkirjoittamisen ohella kävin äänestämässä vihervasemmistoa, ja tutustuin Netflixin Daredevil-sarjaan. Se osoittautui erinomaiseksi tulkinnaksi melkein-kaimasupersankaristani. Olihan se vähän dark ja gritty, mutta niin ovat inspiraationa toimineet sarjakuvatkin, ja hahmoihin suhtauduttiin lämmöllä ja empatialla. Piru itse tuntui monesti vain sivuhenkilöltä, kun sarja herkutteli Kingpinin, Karen Pagen tai Foggyn touhuilla.
Jaksoin katsoa yhdeltä istumalta seitsemän jaksoa - puolet sarjasta. Edes DD:n pöljä puku ei häirinnyt, koska liikkeessä se toimi todella hyvin. Ja sarjan toiminta oli brutaalin tyyliteltyä, ei realistista mutta silti supersankarimaisella tavalla uskottavaa.
Voisiko tästä saada jatkuvan sarjan? Vaikkapa 5-10 kautta?
Maanantai, 13.4. 2015
Päivän työilmapiirin tuhoaja: Olen alkanut tiuskia viattomille ihmisille. Ehkä on vain hyvä jos kaikki vihaavat minua, mutta oikeasti ilmapiiri töissä ei kaipaisi enää yhtään lisää huononnusta.
Sielua syövän työpäivän jälkeen olisi taas ollut tilaisuus lähteä liikkmaan, mutta koin kaipaavani enemmän rauhaa ja äänettömyyttä kuin hälisevää kuntosalia. Kolikonheitossa mielenterveyden ja fyysisen terveyden välillä mielenterveys voitti, taas.
Tiistai, 14.4. 2015
Päivän uusavuttomuus: Kotiovi on turvalukossa, enkä muka omista sen avainta. (Oikeasti omistan kyllä, en vaan tiennyt sen olevan avainrenkaassani. Mutta minkäs teet kun avaimia on 40...)
Työpäivä jotenkin venähti melkein viiteen saakka, ja silti tunnuin saavan aikaan todella vähän. Nakuttelin pelikampanjan palasia yhteen puutteellisella innolla, mietin pitäisikö liikkua mutten jaksanut. Viikonlopun peliinkin olisi pitänyt jotenkin valmistautua. Eh. Mañana.
Keskiviikko, 15.4. 2015
Päivän painajaisunien vastainen idea: Unisosialismi
Kiipeilyn asemasta illan ohjelmaksi muodostui Windows-palvelinten päivitystä. Tämä ei ollut hyvä muutos. Sentään päivitys ei tällä kertaa rikkonut aivan kaikkea, joskin erraattisesti käyttäytyvät linux-palvelimet käyttäytivät edelleen erraattisesti.
Torstai, 16.4. 2015
Päivän pähkinä: Cherylin syntymäpäivä
Vihdoin viimein sain seuraavan palikan hankalaa teknistä yhtälöä sopimaan kohdalleen. Selvästi auttoi, että käytin tovin työpäivästäni ratkomalla loogista ongelmaa. Aivojumppa tekee hyvää tyhmistyvälle managerille.
Illalla pelattiin lisää Shadowrunia. Hahmomme tekivät rajaloukkauksen Salishe Sidhen puolelle, ja saivat palkkioksi järjettömän ylimitoitetun retaliaation robottien, näkymättömien kommandojen ja yliäänihävittäjien toimittamana. Huhhuh. Mutta kaikki selvisivät ulos henki yhä pihisten.
Viikonloppu, 17.-19.4. 2015
Ajankohdan suuri tuntematon: "Kukaan ei kerro minulle Rymättylästä."
Perjantaina alkoi taas turkulainen kaupunkilarppiviikonloppu. Vaihteeksi minulla ei ollut itse tehtyä hahmoa, vaan ihan pelinjohdon kirjoittama humanistitutkija. Ennakkofiilikset eivät olleet suunnattoman innostuneet, mutta peli lähti yllättävän hyvin käyntiin parilla viime hetken inspiraatiokikalla, ja perjantai-illan karaokessa viimeistään vauhti oli hyvin päällä. Tutulla rytmillä lauantai-ilta olikin sitten jo kauhutarinaa, ja sunnuntaina toivuttiin ja rauhoituttiin.
En tiedä, oliko peli objektiivisesti loistava, mutta pitkästä aikaa minulla oli todella mukava hahmo, vaikka ehkä vähän liiaksikin itseni kaltainen. Sentään kiinnostuksen kohteet olivat erilaisia, ja pääsin hyödyntämään kymmenen vuoden historiaani tässä pelisarjassa kertomassa urbaaneiksi legendoiksi muuttuneita versioita aiempien pelien tapahtumista.
Nukuin molemmat yöt todella lyhyesti, ja ajomatka takaisin Helsinkiin oli vähän pelottava. Mutta en pilkkinyt, sain auton palautettua, ja olisin voinut mennä saman tien nukkumaan. Valitettavasti oli vuoden demokraattisin päivä, enkä kestänyt sitä yksin. Suuntasin Mascotiin vihervasemmistolaisheimotovereiden pariin seuraamaan asioita.
Enpä ole milloinkaan ollut näin murtunut vihreiden vaalivoitosta. Ilta alkoi vielä ihan toiveikkaissa merkeisä, mutta sitten junttioikeisto vaan kiri ja kiri, ja loppua kohti itku oli jo vaihtunut hysteeriseksi nauruksi. Hyvä tavaton millainen valtakunta meillä on. Olen selvästi käsittänyt Suomen aivan väärin, kuvittelin meidän olevan vapaamielinen sosiaalidemokratia, mutta sen sijaan me näytämmekin olevan ksenofobinen ja taantumuksellinen junttila.
Maanantai, 20.4. 2015
Päivän mainos: Kirjailijablogissani on romaanini kansi ja ilmestymisajankohta
Vaalinjälkeiskrapula johti jokseenkin koomaiseen työpäivään (osansa saattoi myös olla kolmella varsin vähäunisella yöllä). Kotona olisin halunnut painua heti nukkumaan, mutta muu toiminta vaati vielä huomiota.
Jotenkin päädyin myös katsomaan Daredevilin viimeiset kolme jaksoa. Sarjan loppu ei aivan yltänyt alun loistavuuden tasolle, ja DD:n univormu oli jotenkin tyhmä ja realismiin pyrkivä. Arvostelija jossain oli ollut sitä mieltä, että sarjan ajatusmaailma on supersankareista anteeksipyytelevä, ja näen mitä tällä tarkoitettiin. Ei tarvitse yliselitellä sankarin pukua, eikä naureskella hänen nimelleen, ihmiset pitävät supersankareista ja suspension of disbelief kestää ne kyllä.
Tiistai, 21.4. 2015
Päivän ärsytys: Luolassa oleva jää tekee kaikesta ikävän liukasta
Puuduttavan työpäivän päätyttyä etenin Nuuksioon käyttämään toimittajia luolassa. Vähä-Haukkalammen luola oli minulle ennestään tuntematon, mutta Retkipaikasta tuttu Antti sekä Taina olivat onneksi paikallisoppaina, ja minun tehtäväkseni jäi änkeytyä kapeikoista sekä puhua haaveilevia ulkomaiden suurista luolista.
Oikeasti olen aivan väärä ihminen käyttämään yhtäkään toimittajaa kotimaisissa luolissa, koska yleensä niillä ei minulle juurikaan lumoa ole. Nuuksion luola oli lyhyt ja valoisa, eikä sellaisenaan poikkeus, joskin juokseva vesi loi paikkaan vähän eloa. Olisipa tällaista jossain niistä luolista, joissa pääsee oikeasti auringonvalon tavoittamattomiin.
Keskiviikko, 22.4. 2015
Päivän pahis: Ultron
Vaihteeksi sain oikeasti ratkottua teknisiä ongelmia ja vietyä asioita eteenpäin. Palkinnoksi luvassa oli Age of Ultron.
Elokuva oli hyvä. Ei ehkä aivan yhtä ällistyttävä kuin ensimmäinen Kostajat, mutta vahvuudet olivat samat: hahmot olivat hienoja ja niiden välinen pöljäily mainiota. Oikeastaan siinä oli kaikki mitä olisin tarvinnut, mutta tottakai kyseessä oli myös kesäblockbuster, mikä tarkoitti hirveää määrää toimintaa. Toisin kuin Kostajissa, jossa hämmästelin toimintaohjauksen sulavuutta, tässä hämmästelin sitä, miten näin sekavaa höykytystä oli päästetty leikkauspöydältä.
Toiminta oli oikeasti hämmästyttävän rumaa. Syy-seuraussuhteet menivät ihan miten sattuu, oli todella vaikea seurata mitä tapahtuu eikä pienen tai suuren skaalan geografiaa tehty ollenkaan selväksi. Leikkauksia oli liikaa, ja parissa kohtaa aivan hämmästyttävän hyvä toimintasektio oli keskeytetty tarpeettomalla kuvakulman vaihdoksella. Jos meille näytetään, kuinka hahmo X käyttää kaapelin päässä olevaa hissiä moukarina, älkää nyt ainakaan leikatko ennenkuin moukari osuu kohteeseensa. Haluamme nähdä sekä setupin että punchlinen.
Juonikin oli paikoitellen vähän tarpeettoman rönsyinen, mutta sarjakuvafanina tämä ei minua niin paljon haitannut. Edelleen tärkeimmin: rymistelykohtauksissa tai sidequesteissa hahmoja ei missään vaiheessa unohdettu. Jopa Haukansilmällä on tällä kertaa persoonallisuus, ja olin ihan typerän riemuissani aiempien elokuvien sivuhahmojen vilahtelemisesta tukirooleissa.
Vaikka rainan heikkoudet ovatkin vähän räikeitä, ne olivat silti joka suhteessa anteeksiannettavia. Pidin Age of Ultronista kovasti, ja olisin voinut aivan saman tien katsoa tarinalle jatkoa. Onneksi pian saadaan Ant-Man, joka toki varmaan vie meininkiä hieman eri suuntaan.
Torstai, 23.4. 2015
Päivän lohtu: Viikon kuluttua tästä olen maan alla
Oma kehityskeskusteluni oli vähän sellaista sydämen purkamista kuin olin odottanutkin. Stressiä on, burnout uhkaa, eikä sille hirveän paljon voi tehdä ilman että ryhtyy tekemään asioita, jotka ovat pitkällä tähtäimellä huono siirto. Pläh.
Töiden jälkeen lähdin Tainan kanssa haahuilemaan kaupunkimaisemaan, tavoitteena ottaa kustantajan kaipaama valokuva. Lopulta syntyi kuva, johon olin itse varsin tyytyväinen. En iedä kyllä, myykö se yhtään kirjaa; enemmän sillä ehkä voisi pelotella lapsia.
Luolaseuran jäsentapaaminen oli lähes tyhjä, ja sieltä poistuttiin varhain.
Perjantai, 24.4. 2015
Päivän ranska: Je suis spéléologue
Työpäivän jälkeen uppouduin taas kirjailijan tehtäviin. Toisaalla kaveripiirin sissimarkkinointi oli tuottanut tuloksia, ja yhtäkkiä kirjailijablogissa oli kauhea määrä osumia ja kirja oli hetken jopa risingshadow.fi:n etusivulla retweetin kautta. Oli suhtautumisen sosiaaliseen mediaan miten hankala tahansa, on vaikea kieltää sen toimivuutta. Olisipa se olemassa vielä muussa kontekstissa kuin mainosfirmojen suljetuissa puutarhoissa.
Päädyin myös olemaan semiliikunnallinen ja pyöräilemään Myllypuroon käymään kuntosalilla. Pyörämatkan kuuntelin Coffee Break Frenchiä. On aika varmaan alkaa taas palauttaa mieleen ranskan kieltä, koska kesällä sitä saattaa tarvita.
Viikonloppu, 25.-26.4. 2015
Ajankohdan blogimerkintä: Luolia ja lohikäärmeitä kirjailijablogissa
Viikonlopun ohjelma oli vilkkaanpuoleinen: luolaseuran hallituksen kokous, Joelin viisivuotissynttärit ja ennen kaikkea Fast and the Furious- leffamaratoni. Olin nähnyt vaan kaksi näistä elokuvista aiemmin, ja kun sarja kuulemma oli hyvä, olin Aleksin kanssa päättänyt kasoa sen kokonaan. Muusta ohjelmasta johtuen ehdimme katsoa vain viisi seitsemästä leffasta.
Vaikka sarjan yksittäisistä leffoista vasta Fast Five on oikeasti hyvä (eka on tavallaan hyvä ja kolmonen ehkä siedettävä), sarja muodostaa pöhkön autopornokokonaisuuden, jossa hyvät hahmot, älyvapaat stuntit ja ennenkaikkea tinkimätön suhtautuminen jatkuvuuteen pitävät kiinnostuksen yllä. Jos edellinen elokuva oli huono, tekijät eivät koeta sivuuttaa sitä heittämällä sen kaanonin romukoppaan, vaan sitkeästi pitämällä kiinni siitä, uudelleentulkitsemalla ja selittämällä. Logiikka on sama kuin Marvelin sarjakuvissa, ja on mahtavaa nähdä se elokuvanakin.
Testosteronin määrä leffoissa on niin valtava, ettei niitä voi millään ottaa vakavasti. Nämä eivät ole elokuvia sukupuolten tasa-arvosta, eivätkä liioin lainkuuliaisuudesta, kohtuullisuudesta, harkinnasta tai yksityisauotoilun ongelmista (paitsi ehkä todella äärimmäisenä tulkintana). Hyväksyin tämän, ja nautin niistä sinä mitä ne ovat.
Maanantai, 27.4. 2015
Päivän mieleenpalautus: iMovie ja animaatioeditointi
Työpäivä heitti minua päin taas palloja valtavalla vauhdilla, mutta vaihteeksi sain lyötyä niitä takaisin niin, että päivän lopussa jäljellä ei ollut enemmän töitä kuin päivän alussa. Kotona pystyin vailla syyllisyydentuntoja rentoutumaan pelinkirjoituksen ja Furious 6:n parissa. Leffasarja jatkaa edelleen häpeämättömän järjettömänä omituista voittokulkuaan.
Tiistai, 28.4. 2015
Päivän traileri: The Devil and the Deep Black Sky -ropekampanjani introanimaatio.
Valtaosa päivästä kului hallinnon seminaarissa, jossa asiat harmittivat minua. Omalla hallinnonalallani on sääntöjä siinä missä muuallakin, mutta ne tuntuvat menneen todella typeriksi viime aikoina -- ja yleinen mielipide on, että viis veisaamme niistä mistä emme pidä. Vaikka itsekin haluaisin sääntöjä rikkoa, haluaisin ennemmin muuttaa tyhmiä sääntöjä kuin koettaa elää niiden kanssa. Sääntö, jota kaikki rutiininomaisesti rikkovat ei ole ainoastaan hyödytön, sen avulla voi helposti hyökätä kenen tahansa yksittäisen henkilön kimppuun mistä tahansa syystä, verukkeena kyseisen säännön rikkominen.
Jotten räjähtäisi, palautin seminaarin aikana mieleeni animaatioiden tekemistä, ja heitin tulokset verkkoon. Sitten kipaisin katsomassa viimeisen Fast & the Furiousin (joka oli aivan mieletön, toimintaleffa joka kaikki muut toimintaleffat toivoisivat olevansa), pakkasin, ja luin Taikalta lainaamani Sami Lopakan Marras-romaanin. Sen jälkeen olin melko varma, että seikkailuharrastukset ovat pelastaneet minut musiikilta. Ei tällaisesta menosta voisi pelokas nörtti selvitä hengissä.
Keskiviikko, 29.4. 2015
Päivän tuskailu: Tiedostojen salaaminen ei-niin-kätevillä työkaluilla
Vaihteeksi töissä oli pieni osaamisen pilkahdus, kun istuin palaverissa, jossa minulla oli jotain järkevääkin sanottavaa. Muutkin asiat osoittivat etenemisen merkkejä, vaikka sittenkin sain iltapäivän loppua kohden kehitettyä massiivisen byrokratia-ahdistuksen.
Sitten kävin postissa noutamassa noin kuution verran luolaroipetta. Tietenkin Taina oli juuri aamulla vienyt auton Pakilaan, joten kätevän autokyydin asemasta käytin kätevää ratikkakyytiä ja käteviä kaljakärryjä. Yllättävän jouhevasti niilläkin järkyttävä määrä romua kulki. En ryhtynyt vielä availemaan paketteja, vaan keskityin sen sijaan pakkaamiseen. Suht järkevässä ajassa sainkin kamani koottua. Huomisaamuyönä pitää taas edetä kohti Britanniaa.
Torstai, 30.4. 2015
Päivän puute: Disciplined gear management
Yorkshire! Aamuyön lento ja huono sää eivät haittaa, minä, Taina ja Miri selviämme YSS:n luolamökille vain vähäisillä välikohtauksilla. Melkein heti alamme koota kamoja ensimmäiseen luolaretkeemme.
Aquamole Pot, West Kingsdale, alaspäin
Luukku kukkulan kyljessä löytyy melko vaivattomasti. Kiinnitän köyden ja lähden alas ahdasta savupiippua. Luolassa on jo ennestään yksi köysi, joka näyttää olleen siellä pitkään. Ohjelappu kertoo, ettei pidä luottaa siihen että se pysyy paikallaan.
Aquamole Pot on ahdas kuilu, jossa ei ole oikeataan mitään muuta kuin köysittelyä. Riggailen juuri ostamillani mailloneilla ja olen enemmän kuumissani kuin kylmissäni. Ylhäältä kerrotaan, että ulkona alkoi sataa rakeita. Hienoisen säädön jälkeen muutkin pääsevät sisään, ja parinkymmenen metrin syvyydessä Taina vaihdetaan kärkeen riggaamaan.
Hän ei kuitenkaan pysy siellä pitkään, koska parin pultin jälkeen seuraava leveä Y-ankkuri vaatii edistyneempää solmuntekoa. Vaihdamme taas paikkaa, ei mikään helppo temppu tässä ahtaassa savupiipussa. Luolassa ei tosiaan ole mitään kammioksi kutsuttavaa, se on pelkkää pystyrailoa.
Virittelen solmuja, kiroilen maillonien liukkautta ja jumittelen hankaliin ankkureihin. Riggaukseni on sekavaa, eikä vieressä kulkeva toinen köysi ainakaan selkeytä asioita. Viimein pääsen kuilun pohjalle, josssa on ensimmäinen lattia tällä retkellä.
Ylöspäin
Taina ei selviä virittämistäni Y-ankkureista, ja vaihtaa suuntaa takaisin ylös. Sekin on hankalaa, fusion knotit eivät toimi aivan samalla logiikalla lehmänhäntien kiinnityksen kannalta kuin bowline on a bightit.
Aquamolen on ollut tarkoitus olla kevyt harjoitusluola. Harjoitusta tässä kyllä saadaan, mutta enemmän kategoriassa "näin ei pidä tehdä". Hyvän riggauksen pitäisi olla selkeästi luettavaa ja helppoa käyttää, mutta en ole kyllä saanut tässä aikaan kumpaakaan. Eteneminen on ollut hidasta, kaikilla alkaa olla kylmä, ja vaikka otimme pitkän tiketin, aikamme alkaa olla vähissä.
Lähden pohjalta takaisin ylöspäin ja alan purkaa riggaustani. Vuosi sitten olimme täällä Gordonin kanssa, pohjalle pääsy oli helppoa ja purin ylös mennessämme köydet vailla ongelmia. Nyt kiroilen ankkureissa, en tunnu saavan mailloneita irti, ja päädyn omituisiin asentoihin köysien kulkieessa miten sattuu.
Saan alemman köyden purettua ja annettua eteenpäin. Jatkaessani nousua ja deriggausta huomaan parin ankkurivälin jälkeen köytemme olevan solmussa toisen luolassa olevan köyden kanssa.
Koetan avata solmua kiertämällä toisen köyden ympäri, mutta päädyn vain pahemmin jumiin. Olen keskellä ahdasta kuilua, missään ei ole lattiaa johon voisi laskea köyden tai köysisäkin selvittämistä varten. Yritykseni korjata asioita tuntuvat johtavan vain pahempaan sekasotkuun. Epätoivo lyö naskaleita selkääni kun tajuan, etten pääse ylös enkä alas.
Lopulta päädyn kiskomaan koko köyden ylos säkistä, ja pujottamaan sen syntyneen solmun läpi. Tämä ei ole mitenkään helppoa ilman lattiaa johon laskea köysi tai säkki, tai jolla esimerkiksi seistä. Jos pudottaisin köyden, se varmaan valuisi luuolan pohjalle ja jäisi solmusta kiinni johonkin railoon, niin ettei sitä saisi ylös muutoin kuin laskeutumalla sen luo. Onneksi köysi on vain 50 metriä eikä esimerkiksi sata.
Viimein köyden pää löytyy, ja saan sekasotkun avattua. Sen jälkeen etenen viimeiset muutamat osuudet hyvin tarkkaavaisesti, jotten joutuisi uuteen solmuun. Se voisi olla liikaa psyykelleni.
Puoli tuntia ennen naurettavan myöhäisenä pitämääni callout-aikaa nousen viimein ylös Aquamole Potin luukusta. Harjulla on kylmä ja pimeää, Taina on jo mennyt autolle. Minä ja Miri seuraamme. Onneksi matka on alamäkeä.
Ulkona on nollakeli, vaatteiden vaihtaminen autolla on jäätävää. Kun puhelimet taas löytävät signaalin, saamme viestitettyä että pääsimme ulos. Mökillä olemme aivan koomassa, jaksamme juuri ja juuri heittää kamat kuivumaan ja syödä vähän. Tämä oli ollut järkyttävän helppo luola, selviytymisemme siitä oli ollut heikonlaista, ja koska viime kesänä sama oli mennyt aivan heittämällä, syy taitaa olla pääasiassa riggauksessani. Ei hyvää lupaa kesää ajatellen.