Tammikuu 2015: Johdatus puheenjohtamiseen
Torstai, 1.1. 2015
Päivän huvitus: Lintuharrastaja aloittaa vuoden nimeämällä kaikki näkemänsä linnut, koska jokainen niistä on ensihavainto tälle vuodelle.
Mitäs 2014 tapahtuikaan, englanniksi.
Participated in a digging project. Surveyed a cave. Not much new stuff really, but for a chance, I finished more stuff than I started.
I think I made a resolution that something to do with books and publishing. If so, I must have kept it.
Nope.
No
The UK. Oh, and Estonia, briefly.
Climbing. Diving. More epic caving trips. Maybe a science fiction RPG campaign that doesn't stop after two sessions?
Always with the fucking dates.
Got to OFD III. Went down Lost Johns' using the Monastery route. Got a novel manuscript into a publishing pipeline - a real, Yog's Law compliant publishing one, where money (however little of it) flows towards the writer. Did a rigging course and learned to rig. Finished an English novel manuscript.
Didn't get the Shadowrun Returns scenario anywhere really. Didn't launch a new RPG campaign (although I wasn't really aiming to). Didn't dive, didn't climb, only did two caving trips.
The tennis elbow kept on giving for the whole year.
A drawing tablet
My publisher, who was the first professional to see the excellence of my mad scribblings.
Not naming any names here due to the fear of lawsuits.
Into my savings account.
The rigging course in Yorkshire! My publishing contract!
Kill All Your Friends, by My Chemical Romance
Happier. It was a horrible bitch of a year, but it's over now and I didn't just survive, I triumphed.
The same shape as usual.
Maybe a bit less poor. Actually no real change has occurred.
Physical exercise
I didn't really do much, but the things I did were great.
Playing Wasteland 2. Totally worth it.
At a party, feeling restless and out of place.
No.
Five million gazillion. And if you believe that, there's an orbital elevator I'd like to sell you.
Why yes. I've found a lot of stuff to hate this year.
Orphan Black. It has the best acting on the small screen right now. This is not opinion, this objective fact. Disagreeing with this would be like claiming that something is bigger than Elvis.
The Milkweed Triptych, by Ian Tregellis
Guardians of the Galaxy
Fascinating Aida
Shadowrun Returns: Dragonfall. There are two honorable mentions though (three, if you nitpick): Fallen London / Sunless Sea, and Wasteland 2.
Rigging skills. A nice wrap-up for my superhero RPG campaign. A publishing contract! A drawing pad. Interesting RPG campaigns (even if one of them seems to have dropped off the radar). Finally, a permission from my doctor to climb again. (Also, a thing I sort of wanted and got: the chairman's position of the Finnish Caving Society.)
Satisfaction at work.
Read my publishing contract. 42.
Having had a working arm. Also: not being the team leader at work.
I dress to frighten the little children that visit our museum.
Writing, RPGs and caving. Most of the year they weren't doing a very good job though.
I actually have an answer! Tatiana Maslany, our master and savior!
The marriage equality that we finally got in Finland.
So many people.
Ian B, probably, even though technically I met him briefly last year.
The amount of slack on your rigging has to be just right.
Rush tells it like it is. We Hold On:
"Keep going on till dawn
How many times must another line be drawn
We could be down and gone
But we hold on"
Muuten päivään sisältyi Turusta palaamista, pizzaa ja Fallen Londonia. Altistin Mirinkin sille, hähää.
Perjantai, 2.1. 2015
Päivän sää: Inhottava, vaakasuoraan satavaa vettä ja tympeä tuuli
Onnistuin lähes täysin välttämään ulkona käymisen tänäänkin. Loma keskellä talvea on kyllä hyvä idea, paitsi että se tulee vietettyä pelkästään laiskottelemalla.
Viikonloppu, 3.-4.1. 2015
Ajankohdan havainto: Ylävaljaista ei saisi hätätilanteessa kovin mainiota jalkalenkkiä
SRT-treeninpoikanen Myllypurossa palautti hieman rutiinia köysimeininkiin, mutta sen kylkiäisenä harrastettu kiipeily oli edelleen säälittävää. Liikunnan ohella suunniteltiin tulevan kesän luolaretkien logistiikkaa. Alkaa pelottavasti näyttää siltä, että retkelle on tarpeen ostaa ihan oikea kesäauto.
Muuten viikonloppu oli videopelejä, palelemista ja loman loppumisen harmittelua. Ohimennen kirjoitin pari kappaletta uutta romaanikäsistäkin, mutten vielä ole täysin vakuuttunut siitä, että tämä olisi idea, josta tahdon seuraavaksi kirjoittaa.
Maanantai, 5.1. 2015
Päivän kirja: Charles Stross - Rhesus Chart
Romaani-idea kupli päässäni ja sen ensimmäiset sanat matelivat hitaasti sormistani tekstitiedostoon. Tämä olisi varmaan helpompaa, jos design doc olisi muodossa, johon olisin mitenkään tyytyväinen.
Pakkasen myötä shoppalin itselleni inernetistä luettavaa. Päädyin ostamaan DRM-suojatun e-kirjan ensimmäistä kertaa koskaan, kun Strossin viimeisin Laundry-kirja ei ollut muussa muodossa tarjolla, ja tunsin oloni likaiseksi. Toki suojauksen purkaminen oli yksinkertaista ja ensimmäinen siirtoni, mutta ajatus siitä, että olin juuri antanut rahaa puljulle, joka kannatti moista fasistista kirjavalvontajärjestelmää ärsytti. Sentään Amazon ei saanut killinkiäkään rahoistani. Ja kirjakin oli hyvä. Luin sitä aamukahteen ja laskin sen käsistäni vain, koska päivärytmi ei saanut luisua enää levottomammaksi.
Tiitai, 6.1. 2015
Päivän saavutus: 6A-tasoisen reitin kiipeäminen
Olin viimeksi käynyt Tapanilassa kiipeilemässä varmaan jotain neljä vuotta sitten, mutta nyt päädyin sinne jälleen Mirin ja Velman kanssa. Tavoitteena oli etsiä jotain helppoa kiivettävää joka olisi kuitenkin vähän korkeampaa kuin Myllpuron pikkuiset seinät.
Vitosen reittien yläköysittely onnistui edes jotenkuten, kutoset eivät menneet puhtaasti ja vähän tapailemani seiska ei lainkaan. Köyttä ei ollut mukana, joten liidaamalla ei tarvinnut itseään vielä nolata. Vaan kai sitäkin voisi alkaa saman tien tapailla.
Kiipeilyn jälkeen syvennyin Rhesus Chartiin. Taas vaihteeksi minulle mieleinen Laundry-kirja, joka sai aikaan paitsi inspiraation kirjoittaa (onneksi aivan erilaista tarinaa), myös inspiraation pelauttaa. Tietäisi vaan mitä.
Koetin mennä nukkumaan ihmisten aikoihin, jotta päivärytmini olisi edes jotenkin yhteensopiva päivätyön kanssa. Saa nähdä, miten tämä onnistuu.
Keskiviikko, 7.1. 2015
Päivän vaikeilu: Novellikokoelmien lukeminen on vaan epämiellyttävää touhua. Antakaa minulle pitkiä tarinoita joissa on mutkikas juoni ja kehittyviä hahmoja.
Heräsin aamukahdelta täysin virkeänä, joten käytin tunnin käsitellen loman aikana tulleita työposteja. Sen jälkeen onnistuin taas väsähtämään, ja sain jopa nukuttua pari tuntia ennen töihin matelemista. Olisi voinut huonomminkin mennä, mutta kyllä paremminkin.
Töissä oli vastassa tietysti heti kaikenlaista tympeää. Henkilöstövitutus, windows-vitutus, unix-vitutus ja talousvitutus iskivät päälle viivyttelemättä. Punnitessa hallintohommia teknisiä hommia vastaan tekniset hommat voittavat joka kerta. Ei ihme, että hallinnosta maksetaan enemmän.
Torstai, 8.1. 2015
Päivän huolestuttavuus: Vääränlaiset solmut lehmänhännissä. Tällaisia ei toivottavasti tule luolassa vastaan.
Unessa oli luolia, rakkautta ja roolipelejä. Valveilla oli pimeyttä, loskakeli ja lähes kymmenen tunnin työpäivä. Tammikuu ei ole ikinä ollut suosikkini, ja tänään kiusaus jäädä lämpimään petiin oli aivan valtava.
Vilkkaan työpäivän jälkeen siirryin Myllypuroon, jossa treenattiin köysitekniikkaa kolmisen tuntia. Kursseja täytyy järjestää ja harjoituksia pitää enemmän, jotta selviämme kaikki elossa Ranskasta kesällä.
Perjantai, 9.1. 2015
Päivän varoitus: Jos lähdet köysinousemaan vesiputouksessa, et luultavasti voi vaihtaa suuntaa kun tajuat että tämä on huono idea. Sitten joko hukut, palellut tai uuvut, ja lopulta viimeistään puristusvammat vievät hengen.
Jotenkin lamauttava työpäivä kesti tarpeettoman pitkään. Sen jälkeen työstin SRT-koulutusmateriaalin uusinta versiota. Kohta pääsee taas pitämään aivan oikeita kursseja, eikä niillä voi olettaa, että osallistujilla on kiipeilytausta.
Luin myös Behemohin loppuun. Outoa kyllä, se oli Peter Wattsin scifitarinoista optimistisin. Toki kun kyseessä on Watts, se oli silti melkoista ranteet auki -kamaa.
Viikonloppu, 10.-11.1. 2015
Ajankohdan sääilmiö: Valtavat määrät lunta ja hyytävä viima
Luolaseuran hallinnollinen toiminta paisuu helposti täyttämään kaiken käytettävissä olevan ajan. Viikonlopun aikan kaikki hetket joilla en nimenomaisesti tehnyt jotain muuta säädin luolajuttujen parissa. Sijaistoimintaa tämäkin varmaan, kielii oikeiden luolien puutteesta.
Sentään Tapanilassa tuli taas kiivettyä. Ei se loistavasti mennyt, mutta ehkä juuri ja juuri hyväksyttävästi.
Maanantai, 12.1. 2015
Päivän aikaansaannos: Google Translatella luotu venäjänkielinen kyltti. Toivottavasti meillä ei käy arvovieraita idästä, koska kyltissä luultavasti lukee jotain todella loukkaavaa.
Varvas oli eilisen jäljiltä kipeä. Mahdoinko nyrjäyttää sen villeissä kiipeilymeiningeissäni? Suhtauduin siihen varovasti; onneksi kenkä näytti tukevan sitä riittävästi että käveleminen ei sattunut.
Tammikuun jokainen päivä on maanantai, eikä leppoisa museomaanantai jossa näyttelyt ovat kiinni ja ehtii säätää kaikkea pientä, vaan tympeä virastomaanantai jossa joko pitää puskea liikkeelle jotain suurta lepokitkaa vastaan, tai vaihtoehtoisesti korjata jotain joka hajosi vapaapäivien aikana. Työhön keskittyminen oli surkeaa, joten keskityin tekemään vain pieniä silppuhommia ja jätin isojen asioiden käynnistämisen tuonnemmaksi.
Sentään loma-anomukseni oli mennyt läpi. Kolmen viikon päästä pääsee hetkeksi pois talvesta. Kun vaan kustannustoimittajastani kuuluisi jotain ennen sitä.
Tiistai, 13.1. 2015
Päivän tärkeä tilasto: Disproportionately Common Names by Profession
Palaverit vievät jaksamisen, etenkin jos ne käsittelevät työhyvinvointia. En olisi millään jakanut tällaista katkoa työpäivääni, etenkin kun olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että koko työhyvinvointimeininki on turhaa. Katselen omaa napaani jo niin paljon, että odotan kohta löytäväni sieltä jeesusnaaman, mutta tämä prosessi kehottaa tekemään sitä vaan lisää ja lisää kunnes keksin mikä minussa on pielessä niin että voin korjata työhyvinvointini. Ei hyvää päivää.
Keskiviikko, 14.1. 2015
Päivän pohdinta: Luolamenossa käännän "belay"-termin ankkuriksi enkä varmistukseksi. Varmistus on optionaalinen, jotain mitä tarvitaan "ihan kaiken varalta". Ankkuri on pakollinen, ilman sitä ei voi tehdä mitä pitää tehdä.
Lyhyen työpäivän jälkeen koetin piirtää, mutta inspiraatiota ei ollut niin paljon kuin olisin halunnut. Niinpä hioin SRT-koulutusmateriaalia ja katselin elokuvia. Taken oli niin typerä ja vastenmielinen, etten sietänyt sitä kuin 20 minuuttia. Brick Mansions sen sijaan oli juuri oikealla tavalla levoton, ja sen politiikka oli enemmän mieleen minulle, vaikka senkin suhtautuminen ihmiselämään oli hieman, köh, piittaamaton. Mutta sentään sen sävy ei ollut vakava.
Torstai, 15.1. 2015
Päivän pähkäily: Onko tämä flunssa vaiko vaan talviväsymystä?
Olo oli jotenkin hatara, joten pidn varmuuden vuoksi etäpäivän. Jaksoin tehdä ongelmitta duuneja kyllä, mutta sittenkin fiilis ei oikein kohentunut. Ja nyt oli tietysti alkamassa noin viiden päivän touhuputki.
Eka touhu oli Shadowrun-peli, joka eteni vähän verkkaisesti. Niinsanotut runnerihahmomme hakivat pitkästä aikaa ihan oikean keikan, joka vaikutti tyypillisen epäilyttävältä. Ammattirikollisiahan tässä pelissä pelataan, välillä se vaan tahtoo unohtua kaiken sosiaalisesti vastuullisen hömpän parissa.
Perjantai, 16.1. 2015
Päivän sanat: Radical Empathy & Fierce Kindness - hyvä teksti, ja mulle suunnattoman vaikeaa ellei mahdotonta
Puoliflunssaisesta olosta huolimatta selvisin SRT-treeneihin. Normaalin ohjelman lisäksi meillä oli köysiä yhdistävän solmun ylittämistä, tension traverse ja jopa kaksi köysipelastusharjoitusta. Onnistuin saamaan köydessä hervottomana roikkuvan ihmisen turvallisesti alas, mikä oli jonkinlainen yllätys. Mutta tämä on taito, joka pitäisi edes jotenkuten olla hallussa kesään mennessä.
Viikonloppu, 18.-19.1. 2015
Ajankohdan kuvitteellinen yhdistys: Suomen solmuseura
Suomen luolaseuran hallitus piti ensimmäisen kokouksensa, jossa leikin puheenjohtajaa. Esitin tarmokasta pikkuhitleriä ja asioita ajavaa uudistajaa siinä toivossa, että muut tarttuisivat ideoihini ja toteuttaisivat ne. Kokouksen jälkeen käytettiin vielä pitkä tovi puimalla Vercorsia ja köysikoulutuksen kummallisuuksia.
Sunnuntaille kaavailtu Amber peruuntui, joten sekin päivä kului luolatreenin parissa. Luin Alpine Caving Techniquesin riggausosuuksia ja harjoittelin solmuja sekä pelastustekniikan teoriaa. Pari vuotta sitten Camp Bergerissä jokaisessa luolaan lähtevässä joukkueessa piti olla yksi köysipelastustaitoinen, mutta ei meillä ainakaan sellaista ollut. Mitähän sääntöjä pitäisi omalle retkelle kehittää?
Maanantai, 19.1. 2015
Päivän väite: Oululaisuus on uuskumman ydin
Päivä oli käytännössä pelkkää hallintosotkua: puuduttavaa, sekavaa ja epäinspiroivaa. Valopilkku tuli päivätyön ulkopuolelta, kun kustannustoimittaja lähetti minulle korjausehdotukset käsikirjoitukseen. Vein ne Scriveneriin, vilkaisin pikaisesti läpi, ja uhkasin itkupotkuraivaria jokaisen kirjallisen nerouteni kyseenalaistuksen kohdalla. Hieno kirjailija minusta vielä tulee.
Luin myös Caliban's Warin loppuun. Popcorn-avaruusooppera jatkui korkeatasoisena ja houkutteli scifin pariin omassakin tuotannossani. Hieman pelottavaa.
Tiistai, 20.1. 2015
Päivän haave: Jos voisi muuttua byrokraatista takaisin ylläpitäjäksi
Projektin vastuun siirto uudelle projektipäällikölle alkoi. On epäselvää, onko projektin vastuu edes ollut minulla ennen tätä; toivottavasti ei, koska en ole sitä ehtinyt enkä osannut hoitaa. Helpottavaa on kyllä päästä tästäkin rististä eroon.
Illan ohjelmassa oli taas köysitreeniä. Koetin virittää systeemin, jolla voisi nostaa pelastettavan luolailijan ylös köyttä, mutten tietenkään muistanut erästä olennaista tekijää, jota ilman köysitemppuni ei tietenkään onnistunut. Onneksi tämä tyhmyys tuli tehtyä nyt eikä esim. oikeassa pelastustilanteessa. Toisaalta osoitin, että on teoriassa mahdollista, vaikkakaan ei suositeltavaa, nousta köyttä yhdellä ainoalla nousulaitteella.
Keskiviikko, 21.1. 2015
Päivän näkemys: "Tarvitaan kirjailijasivu Facebookiin." Ollako vaikea vaiko täysin mahdoton?
Torkuin työpäivän läpi rutiinihommien parissa, kotona nakuttelin lisää kurssimateriaalia luolaseuralle. Keväällä pitäisi pitää SRT-kursseja, mutta ihmisten aikataulut ovat vaikeat elleivät mahdottomat. Joudun varmaan pitämään erillisen kurssin jokaiselle koulutettavalle. Mitä sitä viikonlopuilla nyt olisi tehnytkään.
Torstai, 22.1. 2015
Päivän harminaihe: Omaan temperamenttiinsa ei juurikaan pysty vaikuttamaan (paitsi ehkä lääkkeillä)
SRT-kurssijärjestelyt keväälle ajoivat minua epätoivoon. Viisi ihmistä pitäisi kouluttaa, kurssi kestää viikonlopun, toistaiseksi nolla viikonloppua joka sopisi useammalle kuin yhdelle ihmiselle. En varmaan sitten itse tee keväällä mitään muuta kuin vedän SRT-kurssia toisensa perään. Eikä tästä huvista edes makseta.
Kiipeilykin oli vähän laimeaa. Sentään 5C:n kattoreitin liidaaminen meni vähän paremmin kuin viimeksi, mutta kestävyyttä ei ollut nimeksikään. Sentään ilo siitä että pystyin yleensä kiipeämään oli vielä läsnä.
Perjantai, 23.1. 2015
Päivän kovaksikeitetyn dekkaritarinan alku: "I knew the dame was trouble the moment I laid my eyes on her. It was an easy conclusion to draw, considering that instead of walking through the door of my office in downtown LA, she'd just teleported me to meet her in Antarctica without as much as a warning note." Eldritch Horror olisi käsittämätön missään muussa mediassa kuin lautapelinä.
Päivä alkoi palaverilla Viikissä, jonka jälkeen olin jostain syystä aivan väsähtänyt. Jaksoin juuri ja juuri pysyä töissä neljään saakka. Sen jälkeen siirryin Juhanan ja Marian luo pelaamaan Eldritch Horroria.
Peli oli Arkham Horrorin globaali ja hiottu versio, joskaan en ole varma siitä oliko se parempi kuin edeltäjänsä. Ei se ainakaan merkittävästi huonompi ollut. Tutkijamme kieppuivat ympäri palloa ratkomassa elder thingien salaisuuksia, aiheuttamassa kummallisia narratiivisia käänteitä ja keräämässä artifakteja ennen hurjaa loppuhuipennusta Antarktiksella. Peli kesti pitkäääään, ja kun hahmoni pääsi hengestään loppumetereillä, en jäänyt katsomaan selvisimmekö vaan lähdin kävelemään lumituiskun läpi kotiin. Pääkaanonissani maailma tuhoutui.
Viikonloppu, 24.-25.1. 2015
Viikonlopun juttu: Valtava koralliriutta-akvaario
Lauantaina päädyin akvaarionäyttelyyn Tainan kanssa. Olen koettanut välttää asioita, jotka johtaisivat välittömään intoon sukeltaa, mutta tällä kertaa väistöliike ei onnistunut, ja niinpä päädyin ihastelemaan koralli- ja kivitäytteisiä kalamaljoja. Satunnaiset rehun täyttämät vesilaatikot olivat aika yhdentekeviä, mutta lähes kaksi metriä korkea akvaario jonka valot oli nokkelasti säädetty siten, että valo hävisi varmaan kymmenkertaista vauhtia pohjalle mentäessä antoi aivan oikea koralliriutan fiiliksen. Tietenkin välittömästi sen jälkeen olin aivan valmis hylkäämään kaiken ja lähtemään lähintä riuttaa kohti sukeltamaan.
Sunnuntaina päädyin taas kuntosalille. Se oli vähemmän hirveää kuin edellisellä kerralla, ja nyt vaikuttavin fiilis oli itse toiminnan suunnaton monotonisuus. En ole vielä hahmottanut, mitä kaikkea täällä pitäisi oikein tehdä, ja kun en tiedä mitä on tulossa, en osaa suhtautua jo tekemääni. Pitäisi olla musiikkia, podcasteja, äänikirjoja tai vastaavaa jotta tämän parissa viihtyisi, tai edes voisi olla tylsistymättä.
Maanantai, 26.1. 2015
Päivän diili: Flunssa ei ole vielä tullut. Sen ei siispä kuulukaan tulla ennenkuin olen palannut työ- ja lomamatkalta. Näin olen päättänyt.
Tyhjästä ilmestyi tälle viikolle työmatka. Mikäs siinä. Muuten päivä oli lähinnä ärsyttävä, niin duunissa kuin vapaallakin. Kaikki asiat harmittivat ja olisin lähinnä ollut kelvollinen mökötämään ja pelaamaan videopelejä.
Tiistai, 27.1. 2015
Päivän löytö: Vanhat Britanniasta ostetut flunssalääkkeet. Näissä on varmasti aineita, jotka sivistyneissä maissa on kielletty.
Päivän palavereiden jälkeen tajusin, että olo oli oikeasti flunssainen. Aivan helvetin huono aikataulu taas. Vetäydyin petiin lääkitsemään itseäni ja toivomaan, että olisin aamulla edes jonkinlaisessa kunnossa.
Sain myös luettua Expanse-sarjan kolmannen kirjan. Se on kyllä mainiota avaruusoopperaa / puolikovaa scifiä, enimmäkseen vapaa ärsyttävistä elementeistä ja juuri minua kiinnostavia asioita käsittelevä. Tekijäkaksikko puskee teoksia ulos kiitettävää tahtia, ja kerrankin kustannustoimittaja on tehnyt työnsä eikä turhia asioita kansien välistä juuri löydy. Tajusin myös, että kirjoista on tulossa tv-sarja, joten vilkaisin sen trailerin, enkä oikein vaikuttunut.
Expansen eräs tärkeä elementti on painovoima - miten se tai sen puute vaikuttaa tilaan, tilanteisiin, ihmisten kansvamiseen. Mutta tv-sarjaan ei vähällä vaivalla saada mikropainovoimassa kasvaneita beltereitä, ei matalan gravitaation tukikohtia Jupiterin kuissa, ei sitä kulttuurin rikkautta joka kirjoista välittyy. Nykyiset ihmiset eivät kertakaikkiaan näytä oikeilta, enkä ainakaan trailerin perusteella usko, että moita on jaksettu edes hakea. Sen sijaan trailerissa on seksiä vapaassa pudotuksessa. Tämä on kai sitten scifiä jonka ansaitsemme.
(Mutta sentään kirjat ovat oikeasti hyviä! Lukekaa!)
Keskiviikko, 28.1. 2015
Päivän kirjailijat: Cixin Liu ja Andy Weir
Lento Berliiniin lähti aamukahdeksalta, joten olin kentällä seitsemältä, joten heräsin ennen kuutta. Istuin koneessa kurjana ja flunssaisena, luin kirjojani ja toivoin olevani muualla.
Minkäänlaisia vastoinkäymisiä tai hidastuksia matkalla ei kuitenkaan ollut. Viuh bussiin, vauh hotelliin, sämpylälounaan jälkeen peiton alle nukkumaan. Parin tunnin torkut ennen konferenssin alkamista paransivat oloa huomattavasti, ja kun kävelin naapuritalossa olevaan Naturkundemuseumiin, olin jo suht eläväisen oloinen.
Kokous alkoi käsittämättömänä high-concept -byrokratiana, jossa minua paljon suuremmat virkamiehet puivat isoa EU-hanketta. Mutta sitten se lähti tietotekniikkaan ja aineistonhallintaan, ja yhtäkkiä minullakin oli kontribuoitavaa. Luultavasti pari ideaani ja muotoilemaani lausetta päätyy jopa hakemukseen. Kyllä tämän takia kannattaa lennättää edustaja Saksaan.
Kun lopetimme iltakuudelta, en lähtenyt muiden edustajien kanssa illalliselle; arvelin, että ranskalainen ravintolakasvisruoka vaan harmittaisi. Sen sijaan käväisin lähiseudun indonesialaisessa, ja sitten siirryin työstämään kirjani vikaa vedosta. Hotelli sopi tähän toimintaan erinomaisesti.
Kun oman tekstin viilaaminen ei enää iskenyt, käperryin lukemaan. Cixin Liun Three Body Problem oli ensimmäinen koskaan lukemani kiinalainen scifikirja, ja pidin siitä valtavasti. Hieman eksoottinen kerrontatapa ei häirinnyt mainiota wanhan polven scifitarinaa, joka oli kovuudeltaan jossain Clarken ja Eganin välimaastossa, eli juuri omalle osaamiselleni sopivalla tasolla. Hahmoja? Kuka niitä tarvitsee, pääosassa on fysiikka.
Liun kirjan loputtua siirryin Andy Weirin Martianin pariin. Ehkä maailman amerikkalaisin kerronta oli hienoinen järkytys kiinalaisen meiningin jälkeen, mutta tarina Marsiin yksin jääneestä astronautista oli kyllä todella mukaansatempaava. Joku toinen olisi ehkä voinut kirjoittaa riipaisevan tarinan kosmisesta yksinäisyydestä, mutta jotenkin minuun vetosi ehkä enemmän tämä versio, jossa astronautti valittaa suurta epätoivoaan vaan pari kappaletta, ja ryhtyy sitten rakentamaan keinoa päästä takaisin. Shit gets done.
Perjantai, 29.1. 2015
Päivän havainto: Tegelin lentokenttä Berliinissä vaikuttaa jotenkin todella pieneltä ja kämyiseltä.
Toinen päivä kansainvälistä konferenssia, sitten kamat kasaan ja lentokentälle. Työmatkoilla ei paljon maailmaa näe, ainakin jos on näin epäsosiaalinen. Mutta ei voi kauhalla kun pipetillä jne.
Martian kävi loppua kohti ärsyttävämmäksi amerikkalaisuudessaan, mutta jäi lopulta sittenkin voiton puolelle. Oli se todella mukaansatempaava kirja. Viimeisessä matkalle varaamassani kirjassa oli taas jokin hämärä typografinen ongelma, jonka se oli näköjään kehittänyt kun revin siitä DRM:n helvettiin. Tämä ei kuitenkaan estä minua lukemasta sitä. Olen superkiero ja digitaalisten kopiointisuojausten pahin vihollinen.
Perjantai, 30.1. 2015
Päivän solmu: Fusion knot, taas
Museolla työt koostuivat onneksi matkan jälkeen enimmäkseen teknisistä pulmista ja vain pienistä hallinnollisista säädöistä. Illalla Kaislassa oli luolaseuran solmuteemainen jäsentapaaminen.
Paikalla oli vain kuusi ihmistä, mutta tekeillä oli paljon kaikenlaista. Samalla kun väsäsimme erilaisia solmuja, pohdimme Vercorsia ja vähän Lummelundaakin. Näköjään SRT-kurssille saatiin ainakin yksi ihminen lisää, mikä kasvattaa hieman usean kurssin vetämisen pointtia.