Lokakuu 2014: Lasermittauksia
Keskiviikko, 1.10. 2014
Päivän lehtijuttu: Hesari Kaivokselan keikasta
Työmatkalle oli noussut jo kolmas ylimäräistä säätöä vaativa työmaa. Ihan kuin töihin meneminen ei olisi jo ennestään riittävän hankalaa. Tänään ohjelmassa oli mm. äärimmäisen epäinnostava palaveri, joka oli kyllä tärkeä ja hyödyllinen, mutta jonka puheenjohtajan roolia en kokenut lainkaan omakseni. Teen tässä ikäänkuin valmistelevaa työtä ensi vuoden isoa projektia varten, mutta työ ei ole tarkalleen erikoisalaani. Sitä vaan on hyvä jo tehdä, koska se vaikuttaa posseni kokoon ja suuntaan.
Kotona kirjoitin 1200 sanaa lisää luolakirjaa ja avasin virallisesti Ken varjoaan pelkää -kampanjan debrief-kokoelman. Toistaiseksi siellä on vasta minun ja Sannan juttuja, mutta enemmänkin toivon mukaan tulee.
Torstai, 2.10. 2014
Päivän peli: Fallen London
Fysioterapiassa keksittiin uusia vikoja lihaksistostani. Ihan kuin entisissä ei olisi riittävästi. Sentään ongelmien kanssa tuli ratkaisuehdotuksia. Haluni korjata epäkuntoinen kroppa on kohta epätoivoinen.
Töissä asentelin, odottelin ja koin yleisestikin epätasaista työtahtia. Jotenkin osuin iltapäivän lopussa Fallen London -nimiseen selainpeliin, ja kun pääsin töistä kotiin, uppouduin siihen ennen illan peliä. Se oli aivan mahtava seikkailupeli, jopa siinä määrin että Shadowruniin oli aluksi vaikea keskittyä.
Varsinaisessa roolipelitarjonnassa möyrimme Seattlen sadevesiviemäreissä ja leikimme ansahippaa ghoulien kanssa.
Perjantai, 3.10. 2014
Päivän selainpeli: Little Alchemy - miten helkkarissa tässä tehdään elämä?
Jonkin ihmeellisen kirjoituskärpäsen pureman johdosta kirjoitin tänään 4000 sanaa luolakirjaani. Huh. Onko minulla nyt muka käsissä tarina, jonka loppu on helpompi kirjoittaa kuin alku? Olisi varmaan eka kerta koskaan.
Viikonloppu, 4.-5.10. 2014
Ajankohdan dialogii: "Revisionistista puhetta!" - "Toveri ministeri, joka ainoan kerran kun sanon jotain johon teillä ei ole valmista vastausta, te heitätte tuon väitteen!"
Vaihtoehtohistorialarppi Kafe Moskova oli kuin juuri minua varten suunniteltu. Viitteellisesti kirjoitetut hahmot, kiintoisa alternatiivilähihistorian tilanne, sandbox-tyylinen lähestymistapa jossa hahmoilla oli todella valta vaikuttaa suuriin linjoihin, sekä tunnelmallinen pelipaikka viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Mikä vielä tärkeämpää, peli oli todella hyvä. Poliittiset larpit ovat yleensä vaivautunutta patsastelua ja vaisua kähmintää - tämä oli alusta loppuun nonstop-meteliä kun kiihkeät neuvostopoliitikot puhuivat toistensa päälle, huusivat, heiluttivat käsiään ja joivat vodkaa. Pelin yleinen sävy oli mielettömän onnistunut: nimenomaan jatkuva kovaääninen inttäminen ja pääsihteerin raivoisat yritykset palauttaa keskustelut raiteilleen olivat mahtavia. Mikä vielä parempaa, tästä yritetään tehdä kampanja, jossa kartoitetaan alternatiivis-Neuvostoliiton kohtaloa 1950- ja 60-luvulla. Kuten sanoin, juuri minua varten suunniteltu.
Sunnuntaina koetin kirjoittaa luolakirjaa, mutta sen asemasta hairahduin Little Alchemyn pariin. Pilasin sillä kanadalaisten kavereideni yöunet sekä Mirin ja Velman produktiivisuuden. Sentään jälkimmäiset saivat kuitenkin aikaan mainioita itse tehtyjä falafeleja ja herkullista kurpitsapiirakkaa, joita kävin syömässä. Kirjoitin alle sata sanaa, vähän vähemmän kuin oli tarkoitus.
Maanantai, 6.10. 2014
Päivän nielty kommentti: "Jos jossakin lukee 'tietotekniikka', se ei tarkoita samaa kuin 'Dare hoitaa' "
Pitkästä aikaa töissä oikeasti vitutti. En ole käyttäjien tukihenkilö, mutta en myöskään ole johdon atk-sihteeri, ja yliopiston tietotekniikkapalveluita tulee osata käyttää ilman tietotekniikkapäällikön myötävaikutusta. Tämän käsittäminen vaan ei ole aina aivan limeistä. Ehkä jos tehtävännimikkeessä olisi ensin "päällikkö" ja sitten vasta "tietotekniikka" voisi rooli mennä paremmin jakeluun.
Ei kirjoittamista tänäänkään, mutta peli-ideat kimpoilivat ympäriinsä päässä. Oppisikohan sitä jotenkin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan?
Tiistai, 7.10. 2014
Päivän saavutus: 1300 sanaa lohkaretukoksesta. Varmasti runollisin osa luolaa.
Tyhmyys jatkoi tähän päivään, mutatoitui erilaiseksi tyhmyydeksi, juoksi päin seinää ja kolkkasi itsensä tainnoksiin. Oikein sille. Olisin auttanut pesäpallomailan kanssa jos ei olisi noin onnistunut.
Kotona kirjoitin. 2000 sanaa myöhemmin totesin, että sektio, jonka olin kuvitellut olevan kirjani loppu olikin luultavasti vasta piste, jossa tapahtumat lähtevät kunnolla käyntiin. Mikäs siinä. Tällä kertaa ei ole edes obskuureja uskonnollisia määräyksiä, jotka rajoittavat kirjan rakennetta.
Keskiviikko, 8.10. 2014
Päivän työhyvinvointiehdotus: Kaikkien työntekijöiden sähköinen kalenteri. Lisää työhyvinvointia kaikille, paitsi toteuttavalle taholle, joka tietty olen minä.
Päivä oli pelkkää palaveria seinästä seinään, ja useimmat niistä olivat varsin hyödyttömiä. Ehdin hieman tehdä oikeita hommia palaveriputken jälkeen, mutta enimmäkseen tämä päivä oli vaan hävitettävä hyödyttömänä.
Kotona sentään kirjoitustyö eteni. 1400 sanaa myöhemmin olin saanut hahmoni ulos lohkaretukoksesta. Hankalia nämä kiviset kolmiulotteiset labyrintit.
Torstai, 9.10. 2014
Päivän craigslist-ilmoitus: Ostetaan ihmistaitoja. Vähäinenkin määrä auttaa.
Työpäivä alkoi puhelulla, joka venytti olemattomat ihmistaitoni äärimmilleen. Voisiko tätä esimieshomma tehdä esim. joku, joka ei olisi ihan näin pökkelö? Pitkin päivää tuli muutenkin kuraa niskaan, osittain aiheesta mutta seikoista, joita en olisi itse nähnyt ongelmina. Mutta erilaiset kommunikaatiotavat ja silleen.
Kun viimein pääsin kotiin, olin henkisesti tyhjä. Onneksi pystyin vetäytymään omiin oloihini audiovisuaalisen viihteen pariin. Samalla tulin jotenkin kirjoittaneeksi tuhat sanaa luolakirjaa. Ei parasta tekstiäni, mutta kai tuo nyt ekaksi vedokseksi välttää. Pitäisiköhän joskus tehdä muutakin kuin töitä ja kirjoittamista?
Perjantai, 10.10. 2014
Päivän party: Ad Hoctoberfest, bileet jotka järjestetään lokakuussa tunnin varoitusajalla
Henkilöstöpoliittinen säätö töissä jatkui, mutta sen toveriksi oli sentään tullut pari teknistä ongelmaa. Silti olin hyvin onnellinen kun viikko saatiin viimein päätökseen. Pakenin kotiin kirjoittamaan ja vannoin, että ensi viikko olisi parempi.
Viikonloppu, 11.-12.10. 2014
Päivän linkki: Viski
Sain luolakirjan pisteeseen, josta eteenpäin kirjoittaminen vaati vähän suunnittelua. Tiedän asiat, jotka seuraavaksi tapahtuvat ja tiedän sävyn jossa ne tapahtuvat, mutta ne eivät seuraa logiikasta, jonka kirjoittaminen on minulle luontevaa. Jos vaan heitän sanoja peräkkäin, tarina lähtee jonnekin aivan muualle, enkä halua tähän vaiheeseen enää lisää rönsyjä.
Kirjoittamisen asemasta editoin aiempia lukuja ja pelailin. Kadulta kodin edestä löytyi gamepad, joka osoittautui vieläpä toimivaksi. Kokeilin Dark Soulsia, mutta siihen uppoutumisen asemasta pelasinkin Tainan kanssa Fallen Londonia. Katselimme myös leffoja. ABCs of Death oli kokonainen leffafestari tungettuna yhteen elokuvaan: pari nerokasta lyhytelokuvaa, monta yhdentekevää, muutama todella ällöttävä ja jokunen täysin käsittämätön.
Maanantai, 13.10. 2014
Päivän riimi: "The Starveling Cat! / The Starveling Cat! / Steals from your pantry / Blames it on a rat!"
Viikonloppu ei ainakaan vielä ollut riittänyt katkaisemaan Synkän Syysviikon meininkejä, ja tämäkin päivä töissä oli viheliäinen. Henkilöstöongelmien päälle pinoutui vielä teknisiä ongelmia, jotka sentään sain ratkaistua. Henkimaailman asiat siirtyivät tulevaisuuteen.
Tiedän tämän olevan tavalla tai toisella ohi vuodenvaihteen jälkeen. Luultavasti todennäköisemmin "toisella", mitä se sitten tarkoittaakin. Rentouduin pelaamalla lisää Fallen Londonia. Peli tuntuu kaipaavan lisää yhteistä tekemistä useammalle pelaajalle - nykyään kaikki haasteet kohdataan yksin, ja kavereiden kanssa vaan hengataan vaikeiden keikkojen välillä.
Jossain välissä olin näköjään myös kirjoittanut 1000 sanaa, eikä kirja jättänyt minua nukkumaanmenon jälkeenkään rauhaan. Juuri kun olin nukahtamaisillani sain oivalluksen kirjani lopusta, ja se piti kirjoittaa muistiin ennenkuin se katoaisi.
Tiistai, 14.10. 2014
Päivän huolestuttava kokemus: Viereisessä yliopistorakennuksessa vahtimestari selitti, kuinka joku epäilyttävä tyyppi oli käynyt valokuvaamassa paikkoja. En halua elää maailmassa, jossa valokuvaaminen on epäilyttävää. (En kuullut koko keskustelua, joten oikea syy saattoi olla paljon mutkikkaampi, mutta kuulemani pätkä vaan osui juuri omalle ärtymysalueelleni.)
Hieman eilistä parempi päivä, varmaan koska ongelmat olivat enemmän teknisiä ja vähemmän inhimillisiä. Joku varmaan pitää näiden henkimaailman asioiden selvittelystäkin, mutta minua ne aivan yksinomaan ahdistavat. Olisi edes raaja kunnossa niin voisi kiipeillä.
Työnteko jatkui myöhään yöhän Microsoftin turvapäivitysten parissa. Sitä ennen olin jotenkin tullut kirjoittaneeksi taas tuhat sanaa luolakirjaa. Vähän eri tavalla loppu tuntuu menevän kuin olen suunnitellut, mutta ehkä se on vaan hyvä. Ainakin roolipeleissä tarinoiden yllättävät käänteet ovat vain positiivisia.
Keskiviikko, 15.10. 2014
Päivän elokuvapitch: "Ihan tavallista tyttöä piirittää hurjan komea vampyyri ja hurjan komea ihmissusi - mutta tyttö onkin ihmisrotta!" Olisi se luultavasti silti parempi kuin Twilight.
Palasin vaikeisiin henkimaailma-asioihin ja tappelin tietoturva-aukkojen kanssa. Näistä tunnelmista oli todella hyvä lähteä pelaamaan Verikartan päätösjaksoa. Edellisen kerran ryminän jälkeen loppu oli miellyttävän rauhallinen ja hämmentävän low-key: oikeastaan mikään isommalla tasolla ei lopulta ratkennut, mutta hahmot jäivät jonkinlaiseen tasapainotilanteeseen ja muutama henkilökohtainen tarinankaari saatettiin päätökseen.
Pelin jälkeen puitiin kampanjaa. Verikartta ei minuun koskaan kovin hyvin osunut, pääasiassa koska Vampiren maailma oli jotenkin tukahduttava ja epämiellyttävä, ei todellakaan minun juttuni. Hahmoon oli myös jotenkin vaikea päästä sisään. Kumma kyllä, minulla oli hauskempaa pelata sivujuonteissa esiintyvää Zeus-nosferatuani kuin varsinaista hahmoani, mikä varmaan vaan kertoo, etten osaa tehdä hahmoja. Pitkästä aikaa iski hienoinen epäilevyys omista roolipelitaidoista, mutta tämä voi myös olla väliaikaista nikottelua tai kultuurieroja.
Päivän akrobatia: Ketterän ohjelmistokehityksen menetelmien soveltaminen hyvin epäketterässä ympätistössä.
Aivan kuin järkevissä maailman ongelmissa ei olisi tarpeeksi sulatettavaa, saakurin GamerGate-pelleily koetti myös herättää huomiotani. Haistakaa nyt misogynistiset idiootit pitkä paska. Pohdin, pitäisikö tietokonepelaamisen suhteen ottaa ensi vuonna linja, jossa en osta tai pelaa yhtään peliä josta voisin kuvitella ääliögamerinkin nauttivan. Jäljelle jäisi pelejä, joissa olisi vahva sosiaalinen viesti, seksuaalivähemmistöisiä päähenkilöitä tai muita vaikeasti sulavia asioita. Kai sellaisiakin on.
Fysioterapeutti osoitti minulle uusia temppuja, joilla jatkaa käpälän kuntoutusta. Ulkona oli helvetin kylmä. Saakurin talvi hyökkää päälle.
Viikonloppu, 17.-19.10. 2014
Ajankohdan väline: Modattu disto, joka laskee kaiken tarpeellisen
Perjantaina syöksähdin Porvooseen hakemaan auton, ja sen jälkeen siirryttiin Amberin pariin. Kampanja heitti kerralla ison vaihteen silmään, ja samalla päästiin amberiittien keskinäiseen kähmintään ja selkäänpuukotteluun. Osoituksena pelaajien kehittymisestä taidoissaan hahmojen vainoharhailu ei jumittanut tai hajauttanut peliä; paremminkin epäluuloisuutta käytettiin dynaamisuutta lisäävänä tekijänä. Tällaistakin näemmä tapahtuu.
Lauantaiaamuna lastattiin auto täyteen luolakamaa ja kruisattiin Lohjalle, jossa alkoi luolakartoituskurssin teoriaosuus. Riggauskurssilta tuttu Tobbe opetti meille luolakartoittamisen alkeita. Siviiliammatiltaan Ruotsin maanmittauslaitoksessa työskentelevä tyyppi on jokseenkin hyvä opettaja näissä aiheissa. Parin tunnin jälkeen hankkiuduimme Torholaan pistämään oppeja käytäntöön.
Olin kuvitellut luolakartoituksen olevan mahdottoman vaativaa ja hankalaa touhua, mutta positiivisena yllätyksenä se olikin johdonmukaista ja suht ymmärrettävää. Kolme tiimiä ryömi luolaa ristiin rastiin, asetti mittauspisteitä ja mittaili etäisyyksiä hightech-vermeillä.
Kurssin jälkeen oli pikainen illanvietto Mirin ja Velman luona, sitten varhain nukkuman ja seuraavana aamuna takaisin luolaan. Sunnuntaina ohjelmassa oli luolapiirtelyä - luonnosomaisten kuvien laatimista mittapisteiden ympärille.
Vaikeimpia asioita kartoituspuuhassa olivat järjestyksessä luonnostelu, mittamerkkien paikallaan pysyminen rutikuivassa luolassa, sekä muun välineen kuin kaiken automaattisesti laskevan diston käyttö. Disto, joka antoi kerralla etäisyyden, kaltevuuden ja kompassisuunnan oli aivan mainio väline kartoitteluun, mutta kun siitä siirryttiin erilliseen lasermittari-kompassi-klinometri -settiin, muuttuivat asiat vaikeammiksi ja tulokset epämääräisemmiksi. Lopulta kuitenkin jokainen tiimi sai tuotettua jotain; minun ja Tainan mittausten perusteellakin tuotettu luolan kolmiulotteinen malli näytti jopa etäisen oikealta.
Luolaseuran hallituksen kokous päätti varsin maanalaisen viikonlopun. Heitin auton takaisin Porvooseen ja toivoin, että niskani alkaisi huomenna taas kääntyä. Kartoitusta voisi tehdä enemmänkin; pitäisi vaan investoida kunnon välineisiin jotta se olisi hauskaa.
Maanantai, 20.10. 2014
Päivän olo: Stereotyyppinen introvertti, joka on saanut yliannostuksen ihmiskontaktia
Minua jo etukäteen kammottanut maanantai oli niin raskas kuin olin pelännytkin, mutta lopulta vähemmän tuhoisa. Ensin laitoskokous, sitten hankala palaveri museon johtajan kanssa - moinen keskustelupainotteisuus uuvuttaa tekniikkanörtin nopeasti.
Lopulta selvisin suunnilleen kunnialla töistäni, ja vetäydyin kotiin. Pelasin Fallen Londonia ja Sunless Sea'ta nukkumaanmenoaikaan asti. Onneksi ei tarvinnut puhua kenellekään.
Tiistai, 21.10. 2014
Päivän musiikki: Exorcism of Emily Rose, leffamusiikkia syksyyn
Viikon toivottavasti viimeinen raskas päivä ei ollut ihan niin raskas kuin kuvittelin. Sen jälkeen olin silti Halloween-fiiliksssä ja tahdoin vaan katsoa kauhuelokuvia. Viikonlopun larppiinkin pitäisi valmistautua jossain välissä, mutta se edellyttäisi ulos asunnosta lähtemistä, enkä haluaisi tehdä moista. Ulkona on vain kylmää ja pimeää.
Keskiviikko, 22.10. 2014
Päivän artikkeli: A Summary Of The Gamergate Movement That We Will Immediately Change If Any Of Its Members Find Any Details Objectionable
Etäily oli hyvä ajatus: sain oikeasti tehtyä tarpeellisia kirjoitushommia sen sijaan, että olisin hukannut päiväni kaikkeen silppuun. Iltapäivän päättänyt atk-valiokunnan kokous oli kuitenkin mekoisen ahdistava, ei ihmisten näkemisen vaan käsiteltävien asioiden vuoksi. Pilvipalvelu tulee, mitään ei voi tehdä.
Torstai, 23.10. 2014
Päivän hankaluus: Lähiprojektorin fokusointi
Aamulla maassa oli lunta. Kauheaa. Pyörä jäi varastoon, talvikengät kaivettiin esiin ja museolle taivallettiin tuiskun läpi. Työpäiväkin oli 11 tunnin pituinen, aamun sähköpostihärväilystä illan projektoriasennusvaikeuksiin. Aurinkoa ei tänään juurikaan näkynyt, eikä larppishoppailukaan ollut oikein korteissa.
Perjantai, 24.10. 2014
Päivän teema: Laiskuus
Palaveri Espoossa, sitten museolle hoitamaan teknisiä ongelmia. Työpäivä oli eilisen vastapainoksi lyhyt. Olisi pitänyt alkaa uppoutua Identlos-hahmon asioihin, mutta vaatteiden hankkiminen on niin tympeää, etten vaan päässyt ulos kirpparikierrokselle sitä varten.
Viikonloppu, 25.-26.10. 2014
Ajankohdan kysymys: "What brings you here?"
Lauantaina kirpparikierros tuotti hahmon vaatteet ja laukun, sunnuntaina sitten pelattiin. Identlos oli juuri minua varten suunniteltu peli pervasiivisesta sosiaalisesta mediasta, identiteetin kontrollin menettämisestä ja vastarinnasta. Lisäksi hahmoni oli sympaattisimpia koskaan pelaamiani. Täysin omituisena kokemuksena, kesken peliä jostain hyppäsi puheeseeni irkkuaksentti, jota olin vähän harjoitellut etukäteen ja todennut liian vaikeaksi. Ei se ollut hyvä irkkuaksentti, mutta ainakin se kuulosti erilaiselta kuin normaali englantini.
Peli oli varsin emotionaalinen, enimmäkseen positiivisten tunteiden puolella. Välillä kuitenkin ahdisti, pelotti ja suretti. Olisin mielelläni pelannut lisääkin hahmoni ja hänen uusien tuttaviensa tarinoita. Oli hämmentävää pelata hahmoa, joka lähtökohtaisesti piti kaikista tapaamistaan ihmisistä ja luotti heihin, ja joka kuitenkin oli samalla älykäs, kriittinen ja eettisesti ajatteleva. Pelin jälkeen koin saaneeni paljon ymmärrystä ja kanssapelaajieni viettäneen hetken siinä ahdistavassa maailmassa, jonka itse näen aina kun katson sosiaalisen median suljettuja puutarhoita.
Maanantai, 27.10. 2014
Päivän teema: Marraskuun varaslähtö
Sunnuntaina aamuyöllä loppuva peli oli tarkoittanut, että maanantai oli parasta pitää vapaapäivänä. Se oli kyllä hyvä ajatus, koska post-low iski aika kovaa. Ei välttämättä niinkään pelistä johtuen, vaan kaikista niistä ikävistä asioista, jotka olin pelin ajaksi pystynyt unohtamaan.
Ei niin että vapaapäivä sellaisenaan tähän auttaisi. Maailma tuntui kolkolta ja liukkaalta, mistään ei oikein saanut otetta ja monet asiat ahdistivat. Töissä olisi ehkä ahdistanut enemmän, tai ehkä olisin vaan kokenut hyödyttömyyttä siellä. Tällaisina aikoina jos joskus pitäisi kiipeillä tai mennä luolaan tai sukeltaa trooppisiin vesiin. Mikään näistä ei ollut mahdollinen toiminta.
Tiistai, 28.10. 2014
Päivän fiilis: Harmistunut, turhautunut, osaamaton
Pitkän viikonlopun jälkeinen tiistai on maanantai vailla vertaa. Päivä tuntui lähinnä huonolta larpilta, jossa en ollut lukenut hahmoani ja etenin bluffaamalla. Olisin mielelläni tehnyt mitä tahansa muuta, esimerkiksi jotain jota osasin.
Onneksi illalla oli Vercors-tapaaminen Mirin ja Velman luona. 12 kilometrin pyöräily avasi pään solmuja edes hieman, ja kesän luolaretken suunnittelu oli innostavaa. Sittenkin podin epäilyksiä, etenkin edelleen ei-täydellisen yläraajani takia. Tarvitsisin riggaustreeniä ja luolatreeniä ennen kesää, mikä taas tavallaan edellyttäisi toimivia jäseniä. Aluksi fysioterapia oli tuntunut auttavan, mutta viimeisin setti harjoituksia tuntui vaan palauttaneen käden entiseen kipuilutilaansa.
Keskiviikko, 29.10. 2014
Päivän liennytys: Sisarentyttäreni suostui puhumaan minulle, ensimmäistä kertaa koskaan
Atk-tuki koetti kiskoa minua lonkeroihinsa samaan aikaan kun virallinen atk-tuki taas ammuskeli itseään jalkaan. Inhoan tilanteita, joissa minun pitää besserwisseröidä yliopiston helpdeskille, etenkin jos se johtuu ongelmista niille ihmisille, joille koetan vakuuttaa että apu löytyy helpdeskistä, ei minulta. Koetan laskea ystävällisyyttäni ja palvelualttiuttani niin alas, ettei kukaan edes kuvittelisikaan kysyvänsä minulta, mutta selvästi standardit ovat matalampia kuin osaan kuvitellakaan. Jos vaan kantaisi mukana savupatruunaa ja aiheuttaisi välittömän tulipalon heti kun joku käyttäjä tulee kysymään jotain joka ei minulle kuulu?
Lisäksi pieni autisti sisälläni hätääntyi yllättävästä suunnitelmanmuutoksesta. Inhoan yllätyksiä, sellaisiakin jotka ovat näennäisesti mukavia. Suunnitelmanmuutoksista huolimatta päädyin illaksi Porvooseen juhlimaan äitini 70-vuotispäivää. Suomen kielessä ei ole riittävän hyvää käännöstä sanalle awkward, joka kuvaa täydellisesti oloani moisissa perhekerääntymisissä - en muista kenenkään nimeä tai naamaa ilman muistilappuja, joita ei sitten tietenkään saa käyttää. Hyvää ruokaa sentään oli.
Ehdin myös pikaisesti juosta Identlosin jälkibaaritapaamisen läpi, mikä nyt ei oikeastaan auttanut pelinjälkeisiin traumoihin mutta oli hitusen tyhjää parempi.
Torstai, 30.10. 2014
Päivän pilaaja: Pirun SQL-injektiohyökkäys
Kukaan ei kunnioita talon järjestyssäännön määräystä, jonka mukaan remontointi ja muu oikea meteli tulee aloittaa vasta kahdeksalta. Niinpä tänäkin aamuna heräsin iloisesti tasan seitsemältä riemukkaaseen poraamiseen, kun ikkunanvaihto-operaatio saavutti ylemmän kerroksen.
Työpäivä oli raskas ja kiireinen, ja loppua kohti niskaan kaatui vielä tietoturvamurheitakin. Sentään luolaseuran jäsentapaamisesta löytyi ihan oikea uusi harrastaja, joka oli aloittanut sukeltamisen 51-vuotiaana ja nyttemmin edennyt luolasukeltamisen ja kuivaluolailun pariin. Ehkä ekaa kertaa koskaan itsellenikin tuli sellainen fiilis, että sukeltaminen luolissa saattaisi juuri ja juuri olla mahdollista.
Perjantai, 31.10. 2014
Päivän yllätys: Tänään oli Halloween. Tuli ihan puun takaa, jotenkin.
Aamu alkoi taas remonttimelulla, jonka oli tänään määrä iskeä myös meidän kotiimme. Niinpä loputkin huonekalut teipattiin muoveihin, lattialle nakattiin pahvit ja yleensä tavaroita siirrettiin tavalla, joka normaalisti enteilee muuttoa. Tämä ei mitenkään vähentänyt ahdistustani.
Aivan koko työpäivä kului Drupalin turva-aukkoa paikatessa, enkä sittenkään saanut hommaa valmiiksi. Voi elämän kevät. Kun viimein palasin kotiin käymään läpi käänteisen huonekalurumban, olin turhautunut ja lannistunut. Sentään uudet ikkunat olivat onnellisesti paikallaan ja huonekalujen palauttaminen ei ollut loputtoman raskas operaatio.