Elokuu 2014: Pseudokoodin maailma
Perjantai, 1.8. 2014
Päivän dialogi: "I am Groot." Vin Dieselillä on suht helppo homma.
Pseudokoodin kanssa ei pidä työskennellä yömyöhään. Tyhmänä olin lekkinyt Shadowrun-modini kanssa aamukahteen, ja tietenkään en ollut saanut nukuttua kun päässä vaan vilisi IF/THEN/AND/OR -rakenteita ja loogisia silmukoita. Nousin toistuvasti sängystä väkertämään vähän lisää, samalla kun ympärilläni makuuhuone oli joko liian kuuma tai vaihtoehtoisesti hyttysen piinaama.
Kun päivä valkeni, meininki oli aika zombimainen. Kolmelta hankkiuduin Aleksin ja Tainan kanssa Guardians of the Galaxyn ensi-iltaan. Leffa oli enimmäkseen aivan älyttömän mahtava. Marvelin fokus kiintoisiin hahmoihin pysyi yllä, ja vaikken ollut lukenut ikinä yhtään GotG-sarjista, minusta tuli heti Grootin ja kumppanien fani. Tällä tavalla kuuluu hauskaa seikkailuscifiä tehdä!
Illalla jatkoin vielä Shadowrun-skenaarioni parissa. Editori ei muka salli oman musiikin tuomista, pah! Vielä löydän keinon, odottakaas vaan.
Viikonloppu, 2.-3.8. 2014
Ajankohdan pelisitaatti: "Mä pieksen sitä kunnes tyhmyys lähtee siitä irti."
Uintia, Shadowrun Returns -skenun kirjoittamista ja peli Verikarttaa. Näköjään tämäkin kampanja uhkaa päättyä melko pian, ja jotenkin moinen oli täysin mennyt minulta ohi.
Palasin kotiin pelaamasta sunnuntai-iltana yhdentoista aikoihin. Into lähteä huomenna töihin oli 0. Onhan se kiva että lomalla viihtyy, mutta olisi ihan hauskaa että suhtautuminen töiden alkuun ei olisi "hyi yäk".
Maanantai, 4.8. 2014
Päivän ruoka: Kukkakaaligratiini. Hyvää myös ei-wensleydalelaisilla juustoilla
Ensimmäinen työpäivä oli vähemmän kamala kuin olin pelännyt - itse asiassa se ei ollut ollenkaan kamala, olin vaan ihan pihalla. Loman aikana kertyneestä 600 sähköpostista 500 oli automaattiviestejä, päivitysilmoituksia, roskaposteja tai muuta reaktiota vaatimatonta tauhkaa, ja jäljelle jääneestä sadasta suurin osa oli ratkaissut itsensä lomani aikana. Näin kuuluukin toimia.
Käytin päivän lähinnä totuttelemalla pikkuhommiin ja palauttamalla mieleeni asioiden sijainteja. Neljän viikon loma tyhjensi pään hyvin, pidempi olisi varmaan vienyt kaikki ymmärryksen rippeetkin.
Ulkona oli edelleen kuuma. Toisaalta merivesi oli edelleen märkää. Ei voi valittaa, paljon mieluummin tämä kuin marraskuu.
Tiistai, 5.8. 2014
Päivän turhautumiset: Miksei pelaaja voi syöttää muuttujia? Miksei muuttujia voi käyttää karttojen introtekstissä? Miksi IF-THEN-ELSE -rakenne koodikielessä on näin kömpelöä? Miksei omaa musiikkia voi liittää itse tehtyihin skenaarioihin?
Työtkin lähtivät käyntiin kun vähän ravisteli pölyjä tehtävälistan päältä. Olin vielä palavereissa aika pihalla, mutta iltapäivää kohti alkoi muisti työtehtävien rakenteesta palailla.
Shadowrun-skenaariokin edistyi sen verran, että ekan kartan voi pelata läpi kolmella neljästä mahdollisesta etenemistavasta. Tietenkään testihenkilö ei pystynyt toistamaan läpipeluutani. Vaikeaa tämä pelinkehitys.
Keskiviikko, 6.8. 2014
Päivän saamattomuus: En jaksanut käydä uimassa, kaupassa tai edes ulkona asunnostani töiden jälkeen.
Sain viimein kiinni pelinkirjoituksesta maanantain Invincible-sessiota varten. Paljon en vielä kirjoitellut, mutta sentään skenaarion alku on nyt koossa.
Torstai, 7.8. 2014
Päivän kummastelu: Onko piirtolevyni muka lakannut toimimata? Yksi pelikampanjan kuva pitäisi vielä saada aikaiseksi.
Ukkoskuuro osui juuri kotimatkaan, ja kasteli minut aivan läpimäräksi. Mutta koska on kesä, tämäkin otettiin vastaan hilpeydellä. Ihan mielelläänhän sitä lämpimässä rankkasateessa tovin fillaroi.
Shadowun-modauspuuhaan avautui uusia ulottuvuuksia kun keksin juuri ennen nukkumaanmenoa Prop Editor -palikan. Se tietenkin edesauttoi rauhallista nukahtamista.
Perjantai, 8.8. 2014
Päivän ruoka: Couscous-täytteiset letut
Kesärutiini: töitä, uintia, pelinkirjoittamista. Erinomaista puuhaa, muttei siitä päiväkirjamerkintöjä synny.
Viikonloppu, 9.-10.8. 2014
Ajankohdan uimarantavertailu: Eiranrannassa on parhaat aallot ja liikenneyhteydet. Kivinokassa on paras hiekka. Sorvalammessa on kirkkain vesi.
Tartuin viimeisen Invincible-pelin edellyttämään kuvitukseen, ja jouduin kohtaamaan sen seikan, että piirtolevyni ei enää kertakaikkiaan toiminut. Tai tarkemmin: sen kynä ei rekisteröitynyt, mutta kumipää kylläkin. Kyse ei ilmeisesti ollut softaongelmasta, joten päädyin avaamaan kynän ja toteamaan kontaktihäiriön sen kytkennöissä. Kaikenlaisten yritysten kautta sain viimein sen korjattua. Ei korjaukseni varmaan pitkään pysy koossa, mutta sentään riittävän kauan kampanjan loppuun.
Sunnuntaille kaavailtu luolaoperaatio peruuntui, joten korvaavana toimintana päädyin Tainan kanssa etsimään luolageokätköä Herttoniemen kallioille. Suomalainen pseudoluolajahti on toiminta, josta en oikein pidä, ja roikkuessani epämääräisesti kulkevassa köydessä ampiaisten kiusattavana pienten graniittikolojen välissä paahtavassa auringonpaisteessa tulin siihen tulokseen, että kotimainen luolameno on kamalaa. Voisi vaikka olla oikeasti maan alla eikä näin melkein puoliksi kiven sisällä.
Uimaranta pelasti täydeltä ylikuumenemiselta, mutta sieltä lähtiessä fillarin avain päätti katketa lukkoon. Onneksi taittopyörää on helppo taluttaa vaikka takapyörä ei liikahtaisikaan. Oli hieman yllättävää, miten nopeasti rautasaha puri lukkooni: kotona sain alle kymmenessä minuutissa sahattua lukon läpi.
Illalle oli vielä lisää uintia sekä erinomaista kirsikkapiirakkaa. Yöksi tuli taas vetäydyttyä parvekkeelle nukkumaan.
Maanantai, 11.8. 2014
Päivän pelisisältö: Elefantti voittaa koululle hyökänneen panssaroidun superpahiksen tallomalla. Koulun pihan asfalttiin jää superpahiksen muotoinen kolo. Se täytetään hiilillä ja sen päällä paistetaan vaahtokarkkeja ja grillataan makkaroita.
Viikonloppu jatkoi tälle päivälle, ja käytin sen enimmäkseen pelinkirjoittelun ja piirtämisen parissa. Välillä pulahdin vedessä kun kuumuus koetti sammuttaa aivot.
Illalla sitten pelattiin Invinciblen viimeinen jakso. Päätösjakso oli hyvin tyydyttävä ja sisälsi vähän supervoimaista mättöä sekä paljon lasten pohdintoja kurjasta aikuisten maailmasta. Lopulta jopa koulun pelottava pahisrehtori sai jatkaa paikallaan kun vanha hyvisrehtori ei ollutkaan palaamassa.
Pelin jälkeen istuttiin puimassa kampanjaa. Vahvalle kritiikille moinen ei ollut otollinen tilaisuus, mutta enimmäkseen kampanja tuntui kuitenkin toimineen. Itse näen monia heikkouksia ja asioita joiden olisin toivonut menneen paremmin, mutta enimmäkseen tämä oli kyllä erinomainen esimerkki siitä, mitä vuosikymmenten roolipelikokemuksella pystytään pelaamaan. Kaikkia pelin hienoja hahmoja tulee ikävä.
Tiistai, 12.8. 2014
Päivän olo: Pelikampanjan päättymisen jälkeinen tyhjyys
Invinciblen päättymisen jälkeen kirjoittelin pelin writeupin ja siirsin pelitiedostot aktiivikansioista säilytykseen. Onneksi tämäkin päivä oli lomaa. Kävin uimassa ja söin jäänteinä olevaa kiinalaista ruokaa, kunnes illan roolipeliohjelma alkoi.
Teemun Amber Diceless -kampanja First Veil alkoi hahmonluonnilla, ihan klassisella stattihuutokaupalla. Epäilin konseptin mielekkyyttä, sen pointi kun tuntui olevan houkutella pelaajien välistä kilpailua. Lopulta tämä ei kuitenkaan ollut suurin ongelmani, vaan hahmokonseptiani piti rukata rankasti uudelleen kun erään kanssapelaajan ideat olivat liian samankaltaisia.
Aivan kelvollisen hahmon lopulta sain luotua, samoin muutkin osallistujat. Edelliset Amber-pelit olivat henkisesti arpeuttavia, toivottavasti tämä ei ole ihan yhtä rankkaa. Ainakaan hahmolla ei ole niin suurta vastuuta tällä kertaa.
Keskiviikko, 13.8. 2014
Päivän hämmennys: Koettaako Shadowrun Returnsin kenttäeditori oikeasti ottaa yhteyttä verkkoon? Miksi ihmeessä?
Kesä oli kai sitten päättynyt, kun aamulla töihin lähtiessä piti pukea pitkät housut. Uimassa tuli silti käytyä, eikä Eiranrannan vesi ainakaan vielä hyytänyt luita.
Shadowrun-skenaarion suhteen pidin Heikin ja Topin kanssa tapaamisen, jossa pohdittiin tarinaa, maailma-asioita, teknisiä ja kerronnallisia juttuja sekä Topin toimimatonta editoria. Kai tästä jotain hilpeää vielä syntyy.
Torstai, 14.8. 2014
Päivän oho: Kolkkasin epähuomiossa Suomen vieraslajiportaalin. Onneksi se oli helppo korjata kun siitä alettiin valittaa.
Työpäivä meni taas kokonaan palavereissa. Sentään nämä palaverit eivät olleet turhia, mutta mehut ne kyllä veivät aika tehokkaasti. Yöunikaan ei ollut ollut parhaimpia ja avaimetkin olin näköjään unohtanut kotiin. Suurempia kriisejä ei silti ollut.
Nakuttelin kokoon lisää Shadowrun-skenaariota ja luin maailmamateriaalia. Hämärä peliasetelma tuo on, muttei täysin ala-arvoisen huono.
Viikonloppu, 15.-17.8. 2014
Ajankohdan vertaus: "Disappointment Potissa olo on kuin lakanalla mankelissa."
Perjantai oli yllättävänkin leppoisa työpäivä, ja sen jälkeen alkoi taas reilun viikon poissaolo. Aloitin sen käymällä Palestiina-miekkarissa ja nakuttelemalla skenaariontynkää eteenpäin. Kun katselen foorumeilta muiden Shadowrun Returns -skenuja, iskee helposti kateus. Ovatko nämä ihmiset syntyneet editori suussa tai jotain?
Sunnuntaina siirryin Turkuun, mutta tein välillä mutkan Torholan luolassa. Siellä pääsimme taas opastamaan retkeilijöitä ja yllyttämään heitä laskeutumaan luolan pohjalle asti. Neljä porukkaa kävi paikalla viidessä tunnissa, melko vilkasta on.
Maanantai, 18.8. 2014
Päivän maanalainen toiminta: Paluu salaiseen komentobunkkeriin
Kaatosadetta väistellen siirryin Heikkilän kasarmille vastaanottamaan sotalelut ja aloittamaan sotaleikit. Itämeren massiivinen sotilasharjoitus oli käynnistymässä parin viikon päästä, meidät oli kutsuttu paikalle rakentelemaan. Sain taas yksin vastuulleni pienen mutta semiolennaisen tontin, jonka parissa ehdin aloitellakin puurtamista.
Vaihteeksi sotilaallinen dissonanssi ei vaivannut kovin pahasti, homma oli niin tiiviisti kiinni tietotekniikassa. Tajusin myös lopettaa varhain ja siirtyä videopelien pariin. Mieluummin olisin kyllä kotona.
Tiistai, 19.8. 2014
Päivän meemitotuus: En kestä windows ilman beer.
Hemmetin sotilasdiktatuurissa on pakko käyttää Windows-kannettavaa tehdäkseen asioita. Windows ja minä emme tule työasematasolla lainkaan toimeen. Yksinkertainen dokumentaation kirjoittaminen onnistuu jatkuvasti aiheuttamaan pettymyksiä uusilla jännittävillä tavoilla, kun maailman helpoimmat käyttömukavuusseikat joko toimivat Winkussa eri tavalla kuin ompussa, tai vaihtoehtoisesti eivät ole vielä rantautuneet Mikkisoftan maailmaan.
Kaikenlaiset muut vastoinkäymiset koettelivat ryhmäämme ja ulkona oli kamala sää. Sentään tämä sota käydään sisätiloista käsin. Joka tapauksessa tyypillinen sotilasvitutus ryömi päähän vielä nopeammin kuin edellisillä treenikerroilla, enkä tuntunut olevan ainoa joka tästä kärsi. Osastomme on varmaan löytänyt rutiinin.
Keskiviikko, 20.8. 2014
Päivän saavutus: Sain huomautuksen epäsotilaallisesta asusta. Onko tämä edes mahdollista reserviläiselle? Me kaikki näytämme korkeintaan paramilitarisilta.
Kuvittelin sotilashommieni olevan suunnilleen hallinnassa, mutta sitten yhtäkkiä asiat vakavasti ottava instituutio keksi antaa minulle lisää tehtävää. Tietysti tämä koski asioita, joista en tiennyt mitään ja henkilöt joilta olisin voinut sitä selvittää olivat poissa.
En jaksanut ottaa asioita kovin vakavasti. Jos kukaan ei kerran tiedä miten jutut ovat, satuilen jotain omiani. Kiinnostukseni tätä toimintaa kohtaan ei ole riittävän korkea piitatakseni joka pilkun paikasta. Mitä aikovat tehdä, antaa minulle potkut tai evätä ylennyksen?
Torstai, 21.8. 2014
Päivän turkulaiskokemus: Cosmic, pitkästä aikaa
Leikkiminen on toimintaa, jota tehdään huvin vuoksi ja joka ei tuota mitään lisäarvoa (osallistumisen henkiselle hyvinvoinnille koituvaa etua ehkä lukuunottamatta). Sotiminen on ehdottomasti leikkimistä. Tottakai voidaan esittää näkemys, että sotia käydään välttämättömyyden vuoksi - että resurssien riittämättömyys ajaa ihmispopulaatiot konfliktiin keskenään, ja että sodat ovat näiden konfliktien väistämätön seuraus.
Tämä on kaikki roskaa. Raa'alla mutulla resursseilla ja energialla, joita sotakoneisto kuluttaa voitaisiin korjata valtaosa niistä ongelmista, joita se viime kädessä pyrkii ratkaisemaan. Meillä on epäterve ja vinoutunut perinnejärjestelmä, jota käytetään koska se on simppelein vaikkakin huonoin ratkaisu mutkikkaaseen ongelmaan.
Vanhoissa scifikirjoissa haaveillaan maailmanhallituksista ihmiskunnan konfliktien lopettajana. En tiedä toimisiko se oikeasti, mutta on helppo ymmärtää mistä haave tulee.
Perjantai, 22.8. 2014
Päivän huomio: Kirjavasti pukeutuneet ihmiset kirjajulkaisubileissä olivat sotatoiminnan vihreän ja harmaan jälkeen hyvin tervetulleita.
Sotaharjoitus ympärillä jatkui, mutta meidän osuutemme siitä päättyi. Romut annettiin takaisin ja sitten hajaannuttiin tuuliimme. Tämä saattoi olla viimeinen harjoituksemme Merivoimien esikunnan tietotekniikkakeskuksena; yksikkömme kokoonpano muuttuu, ja saa nähdä mitä sille tapahtuu. En tiedä, olenko pahoillani. Tämä sotascene alkaa olla vähän niinkuin nähty.
Junamatkan jälkeen Helsingissä ajauduin Ninan kirjajulkkareihin, joista ostin itselleni Hatuntekijän kuoleman. Se alkoi todella mukaansatempaavasti, ja kuten tällaisissa tapahtumissa usein käy, sorruin ihmisten kanssa juttelemisen sijasta lukemaan. Tajusin myös, että vietettyäni viikon jatkuvasti ihmisten keskellä olin tavallistakin enemmän väärällä vaihteella istumaan baarissa, joten feidasin nopeasti kotiin lukemaan.
Viikonloppu, 23.-24.8. 2014
Viikonlopun hihkunta: Toisen ihmisen kontribuutiot github-repoon
Lauantai kului lukiessa, kirjoittaessa ja aateekoolle kiukutellessa. Sunnuntaille piti olla roolipelaamista, mutta se olikin peruuntunut. Niinpä päivä jatkui samassa merkissä.
Shadowrun-skenaario saavutti softaprojektillisia dimensioita, kun sen käyttämään github-repositorioon saatiin toinenkin kontribuuttori. Tietotekniikka ei ensin halunnut toimia, mutta lopulta ongelmat olivat suht simppeleitä ja työnkulut hallittavan muotoisia. Pyöräily Vantaalle design-neuvotteluun veti minut aivan puhki. Ensin kuvittelin, että olen vain ala-arvoisessa kunnossa, mutta sitten tunnistin kurkkukivun ja kipeän fiiliksen. Näköjään isäm maan pualustuksessa olin saanut osuman mikrobiologisesta aseesta. Ja silti ensi viikolla olisi vähän niinkuin pakko olla töissä aika monena päivänä.
Maanantai, 25.8. 2014
Päivän hankaluus: Rauhallisuus palaverissa. Vaikeampaa pitää pää kylmänä kuin pokerissa.
Pöpöstä huolimatta menin töihin, koska pelkäsin siellä kytevän kaikenlaisia kriisejä. Tämä saattoi olla virhe, koska flunssaisena kiukuttelin päivän ainoassa palaverissa ilkeästi ja sain jälkeenpäin siitä halpamaisen ja epäammattitaitoisen olon.
Ärsyttävimpiä piirteitä henkiselle tasapainolle on kyllä oma äkkipikaisuus ja sitten toisaalta välittömästi tiuskimisen jälkeen tuleva halveksunta moista käytöstä kohtaan. Ehkä tämä vastareaktio estää minua vajoamasta täyteen mahdottomuuteen, mutta onnelliseksi se ei tee.
Tiistai, 26.8. 2014
Päivän peliapuväline: Shadowrun Returns -skenaariomme käyttäminen visuaalisena apuvälineenä ropesessiossa
Olin tänään oikeasti sairas, joten viisaasti menin kympiksi töihin palaveriin. Oikeasti olin jo missannut kaksi edellistä viikkopalaveria, ja epäilin, että kolmannen missaaminen johtaisi siihen, etten enää tietäisi mistään mitään. Palaveri oli onneksi suhteellisen lyhyt, ja sen jälkeen painuin kotiin potemaan.
Illalla pelattiin Shadowrunia, jota en ollut tahtonut flunssasta huolimatta perua. Peli oli kummallinen antkliimaksi edellisen session toimintamyllytyksen jälkeen: paha velho ilmeisesti räjähti omaan mahdottomuuteensa heti alkumetreillä, ja loppusession sekä hahmot että pelaajat olivat aivan pihalla siitä, mitä juuri tapahtui. Oikeastaan moinen tutun kaavan rikkominen oli todella näppärä temppu, ja pohdin, pitäisikö moista tarinankerronnallista kikkaa käyttää jossain muuallakin.
Keskiviikko, 27.8. 2014
Päivän repliikki: "Why would I need a relationship when I've got my drones?"
Sairaspäivinäkään en tajua pysyä poissa työsähköposteista. Yliopistobyrokratia oli mokannut kertausharjoitusilmoitukseni jo toiseen kertaan, ja vaikka sen tekeminen onkin vaan parin minuutin homma, se on silti tyhmää joutua tekemään useita kertoja.
Huteran olon läpi kirjoittelin Shadowrun-dialogia. Siitä tuli levotonta.
Torstai, 28.8. 2014
Päivän mainio idea: Larppi identiteetittömyydestä
Arvoin aamulla, menisinkö jo tänään töihin, mutta kun olo oli vielä täysin vetämätön ja kurkkuakin kihelmöi, jäin kotiin. Tein silti satunnaisia työasioita, mutten kovin paljon tai kovin vaativia. Valitettavasti sähköpostin joukossa oli taas viesti, joka sai verenpaineen kohoamaan. Miksi en osaa vaan ottaa rauhallisesti? Auttaisikohan meditaatio?
Kaisa kimmotti suuntaani larppimainoksen, joka oli kuin juuri minulle suunniteltu. Olisin ehkä ollut pelistä vielä enemmän riemuissani, jos se olisi ollut taiteellisen visionsa suhteen tinkimättömämpi, ja kiertänyt kokonaan Googlen, Naamatun, Twitterin ja muut suljetun puutarhan identiteettikauppiaat. Mutta oikeasti peli oli niin täysin minun ajatusmaailmaani sovitettu, että siihen ilmoittautuminen suorastaan ahdisti: entä jos peli on minulle suuri ja emotionaalinen kokemus, mutta kaikki jälkihehkutus tapahtuu Facebookissa, johon liittyminen vaan ei ole optio?
Perjantai, 29.8. 2014
Päivän väri: Sinivihreä
En nyt vielä hirveän terve ollut tänäänkään, mutten myäskään riittävän sairas menemään lääkäriin. Töissä oli yllättäen varsin mukavaa, satunnaiset tyhmyydet vähäisiä ja vaihteeksi en itsekään joutunut häpeämään omaa menoani.
Kotona keräsin varusteita huomiseen larppiin, sekä toimin Tainalle poliittisena avustajana hänen kirjoittaessa hahmonsa puheenvuoroa. Siitä tuli kamala. Pitäisi muistaa ottaa mukaan mätiä tomaatteja.
Lauantai, 30.8. 2014
Päivän ryhmäkuva: Zombiet ja zombientekijät
Aamulla heitin fantsuvermettä rinkkaan ja pyöräilin Museokadulle. Siellä Make Up For Ever Academy ryhtyi maskeeraamaan minua sekä erästä opettajaa viikinkizombieksi. Lopputulos oli mieletön. Kun meikkaus oli valmis, kruisasimme kaupungin halki hevi soiden ja ikkunat auki Baltic Warriorsin pelipaikalle Katajanokalla, ja hyökkäsimme poliittisen satiiripeliin syömään poliitikkoja ja lobbareita.
20 minuuttina zombiena on täydellinen kesto kohelluspelille, ja paikalla ollet Hesarin toimittajat tekivät journalistisen mestariteon ja lähtivät pelaamaan mukana. Lopputuloksena syntyi skriptaamaton, puolessa tunnissa kuvattu ja kahdessa tunnissa leikattu found footage -lyhäri. Pelin jälkeen maskien peseminen pois kesti hyvän tovin, ja kun sen jälkeen lähdin vielä ihmisten kanssa baariin, kävi ilmi että osa meikeistä oli vielä päällä. Huh. Mutta olipa kyllä hilpeää menoa.
Sunnuntai, 31.8. 2014
Päivän pelielementti: Kiukkuinen naapurivahtikomitea
Paperi-Hesari oli eilisestä zombielarpista uutisoidessaan saanut kuvituksessaan minun ja kanssazombi-Juliuksen kuvat vaihtumaan päittäin. Mutta välipä hällä, ei zombimeikin alta kuitenkaan ketään tunnista.
Suurin osa sunnuntaista kului kollaboraatiossa Heikin kanssa, kun potkimme yhdessä kasaan Shadowrun-skenaarion paria kenttää. Peli alkaa muutamilta kohdilta saavuttaa jo ihan pelattavuutta ja hienoa ulkonäköäkin. Luulisin että olemme suunnilleen puolivälissä ekan osan antamisesta valikoidun yleisön pelitestiin. Sen jälkeen tietty alkaa kaikki sandbox-henkinen haastavuus ja ekan osan logiikkaa pitää varmaan koota uudestaan kun mukaan kelkkaan hyppää joku koodaustaitoinen.
