Kesäkuu 2014: Keskivuoden talvipäivät
Maanantai, 2.6. 2014
Päivän tuska: Työtehtävien tuntikirjanpito. Ei vie niinkään aikaa kuin prosessoritehoa.
Täysin älyttömästi nousin jo kuudelta, olin museolla seiskalta ja lähdin vasta puoli viideltä. Tämä ei ollut suunnitelmani, mutta oikealta ja vasemmalta satoi lisäduunia niskaan suunnilleen viimeiselle minuutille asti. Pari tekemätöntä hallinnollista hommaa haisi nurkassa kuin vanha raato, enkä ehtinyt puuttua niihin tänäänkään.
Kotona sain superpahispelin kuvauksen heitettyä verkkoon, ja sitten ryhdyin nakuttelemaan teinipelin vikaa osaa. Pelipäivän löytäminen sille olisi kyllä silkkaa helvettiä. Olisin voinut tätä tietysti aiemminkin ajatella, mutta jotenkin aikatauluni olivat olleet niin solmussa, etten ollut tahtonut lähettää pelikutsua ennenkuin olin saanut Plan B:n päätökseen. Nyt sitten tyhmästä päästä taas saa kärsiä koko peliporukka.
Tiistai, 3.6. 2014
Päivän vaikeus: Haluaisin viedä kalliolle mukaan aivan kaiken. Tässä on se haittapuoli, että sitten joutuu kantamaan aivan kaiken, luultavasti koko ajan koska mitään pitkäaikaista leiriä meillä tuskin on.
Palaverien jälkeen koetin kirjoittaa peliä, mutta kun inspis oli hukassa, päädyin sen sijaan katsomaan Hell on Wheelsiä huomiselle pakkaamisen lomassa. En tiedä, onko sarja varsinaisesti hyvä, mutta minuun se vetoaa. Shit gets done ja silleen. Rautatienrakentamista saisi käsitellä enemmänkin.
Keskiviikko, 4.6. 2014
Päivän järjestely: SRT-valjassetin kasaaminen kiipeilyvaljaista ja slingistä. Suht hyvin sekin onnistuu.
ICT-tiimin virkistyspäivä alkoi tasan 8:30 ja loppui tasan 16:15. Näin pysyy virkamiesmäinen täsmällisyys myös näennäisen rennoissa työpäivissä. Tänä vuonna atk-ammattilaiset kävivät virkistäytymässä Kauhalan Kakarsbergetillä. Biologisesti orientoituneet keräilivät ötököitä ja lintuhavaintoja, itse keskityin uimiseen ja köysitemppuiluun kalliolla. Ainoa mukaan tullut varuste jota en päässyt käyttämään oli kiipeilytossut, koskapa kallio oli liian märkää kiipeilyyn.
Viime päivien sateissakin oli tauko, joten ulkona oli lämmintä ja mukavaa. Vaikka aurinko ei metsän läpi oikein paistanutkaan, hyttysiä oli todella vähän. Lopulta rinkan kanssa käveleminen kävi myös liikunnasta. Eläinhavaintona näin taas ravun, jo toisen kerran tänä kesänä.
Torstai, 5.6. 2014
Päivän internet: screenshots of despair
Jos olen päivän poissa työpaikalta, postilaatikkoon kertyy liki 50 ongelmaa, niiden lisäksi jotka siellä ennestään olivat. Tämä ei ole hyvä tapa toimia. Onneksi tämänpäiväiseen keskusteluun sisältyi puolivuotiskatsaus pomon kanssa, jossa pääsin vähän purkamaan sydäntäni siitä, miten tyhmästi työni on järjestetty. Toisaalta, ainoastaan itse olen asemassa vaikuttaa tähän. Kolmannaalta, piruakos teen jos yliopiston tietotekniikkakeskuksen hallinnolliset kuviot ovat sellaisia, ettei sielä suunnalta luvattu helpotuksenpoikanen rutiinihommiin näytä olevan tulossa ihan vähään aikaan.
Virkistyspäivä tuntui myös saaneen käteni taas epäkuntoon. Paskaa.
Viikonloppu, 6.-8.6. 2014
Päivän artikkeli: Syvällä - erinomainen artikkeli alkuvuoden luolasukellusonnettomuudesta Norjassa.
Työpäivä oli tolkuttoman hektinen, ja kotiinlähdön yhteydessä kastuin. Uintia oli suunniteltu, mutta olin jo valmiiksi märkä, joten jätin väliin. Sen sijaan katsoin Hell on Wheelsin ekan kauden loppuun, ja näkemykseni sarjasta pysyi ennallaan. Kyllä tätä katsoo.
Lauantaina leikin köysissä sillan kupeessa, ja tajusin jalkalenkkini olevan (taas? vieläkin?) liian lyhyt. Jos vielä pidennän sitä, en enää yllä nousukahvaan mikäli jään roikkumaan sen varaan. Mutta eihän sellainen ole lainkaan todennäköinen tapahtuma. Köysittelyn jälkeen kävin Tiemuksen ja Jannikan tupareissa, joissa puhelin luolista, roolipeleistä ja kaupunkieläimistä.
Sunnuntaina edessä oli jälleen luola-actionia Torholassa. Siivosimme ja koetimme tunkeutua läpi mahdottomista paikoista, sekä levitimme luolameiningin ilosanomaa paikalle osuneille satunnaisille turisteille. Kun maan alla ei enää jaksanut, kävimme Tainan mökillä saunomassa ja uimassa. Jotenkin päivä oli täysin ylikuumentanut minut, ja kotiin päästessäni olin puolitajuton. Varmaan eka kerta kun luolameininki on vienyt lähelle lämpöhalvausta.
Maanantai, 9.6. 2014
Päivän mahdottomuus: Työn tekeminen nopeasti, vastuullisesti ja kuitenkin siten, että kaikki saavat mitä haluavat.
Yö oli vähän halluinen, joten selvisin töihin todella myöhään. Onneksi kellokortissa oli plussatunteja joita kuluttaa. Sain näyttelykoneitamme vaivanneen yhteysongelman paikannettua ja olin aikeissa alkaa tehdä hallinnollisesti hyödyllisiä juttuja, kun tyhjästä tullut tapahtumaproggis vaati yhtäkkiä huomioni. Jos tarvitaan nopeaa, turvallista ja diplomaattista, joutuu valitsemaan kaksi, ja koska olen perusluonteeltani kiukkuinen, itse valinnan tehdessäni diplomaattisuus on se joka jää pois. Mahtaa tulla hyvää PR:ää taas.
Illalla katselin Aleksin ja Tainan kanssa True Detectiven ekat kolme jaksoa. Onpa siinä sarja. Kahdenkymmenen vuoden aikajännettä lukuunottamatta en tiennyt tästä aloittaessani mitään, joten spoileristiset jutut yllättivät minut aika täysin.
Tiistai, 10.6. 2014
Päivän genreideat: Eksistentialistinen ranskalainen toimintaelokuva. Eksistentialistinen ranskalainen pornoelokuva. Esksitentialistinen ranskalainen lastenpiirretty. (Luultavasti noita kaikkia on olemassa, mutten halua mitään niistä kyllä nähdä.)
Työpäivä venyi yli 12-tuntiseksi, vaikka välissä ehdinkin tehdä hieman muita kuin työasioita. Siltikin päivä oli vähän tympeä. Kiinnostusta olisi roolipeli-, scene-, luola- ja kirjoitusjuttuihin, ei atk-hommiin. Ulkona sateinen sää söi motivaatiota. Microsoftin paikat eivät leikkineet kiltisti. Neljä viikkoa lomaan.
Keskiviikko, 11.6. 2014
Päivän ärsyyntyminen: En ole vastuussa satunnaisista yliopiston ulkopuolisista tyypeistä. Jos olisin, paiskaisin heidät ulos museolta.
Tehtävä, jota en suorittanut diplomaattisesti, vei suurimman osan aktiivisesta työajasta tälle päivälle, ja tuli silti tehtyä aika huonosti. Voisinpa selittää henkilölle, joka tämän niskaani kaatoi, miten monet asiat tässä nyt lopulta menivät pieleen ja miten hän ei enää koskaan tulevaisuudessa tule saamaan tämän kaltaista palvelua, eikä liioin kukaan muukaan museolla. Mutta luultavasti siitä seuraisi vain tyhjää katsetta.
Kotona tartuin pelinkirjoittamiseen, ja nakuttelin kasaan viikonlopun pelien perusrakenteet. Koossa pitäisi toki olla muutakin kuin aivan paljaimmat luut skenaarioista.
Torstai, 12.6. 2014
Päivän haaveilu: Riggausoperaatio suuressa ja korkeassa luolassa
Vaihteeksi onnistuin tekemään oikeasti suht lyhyen työpäivän. Kotona viilailin SRT-settiäni, seurasin raportteja Saksan luolapelastusoperaatiosta ja katselin True Detectiveä. Etsivä Cohle näyttää aivan H.P. Lovecraftilta?
Perjantai, 13.6. 2014
Päivän kodinparannus: Hyttysverkko
Teknisiä kriisejä aamulla, hallinnollisia katastrofeja iltapäivällä. Perjantait ovat paskaa. Päivän valopilkkuna UPS sai vihdoinkin toimitettua minulle styluksen uudet terät, ja pääsin takaisin piirtelemään. Syytäkin oli, koska viikonloppuna pitäisi vetää kaksi jaksoa Invincibleä, ja ainakin yksi tärkeä hahmo on vielä vailla kuvaansa.
Viikonloppu, 14.-15.6. 2014
Ajankohdan supersankari: Thelemic, kaveri jolla on varasto täynnä maagisia esineitä joista useimpia hän ei osaa käyttää.
Lauantaina piirsin ja kirjoitin pelimateriaalia, sekä suunnittelin luolaisia Mirin kanssa. Sunnuntaina vedin sitten viikonvaihteen ensimmäisen ropesession. Se oli valitettavasti etsivätarina, mutta nopeatempoisempi kuin tällaiset yleensä ovat, ja antoi minulle tilaisuuden käyttää paria harvemmin nähtyä hahmoa. Mukana oli myös ninjahyökkäys ja tyylikkäin kuva pelissä tähän mennessä. Piirtolevy ei vieläkään toimi täydellisesti ja epäilen, että kynässä saattaa olla jotain vikaa, mutta sentään toiminta on riittävän hyvää että pystyn jotain piirtelemään.
Pelin jälkeen nukkumaanmeno oli taas vaikeaa. Huomenna pitäisi vielä töitäkin tehdä.
Maanantai, 16.6. 2014
Päivän ryöstö: Alternatiiviversio Questionable Contentin Martenista, Fayesta (ja kulissien takana Dorasta), jotka kahvilan asemasta pyörittävät hipster-antiikkikauppaa
Olin toivonut työpäivän olevan kevyttä hanketekstien lukemista ja kommentointia, mutta sitten sisäinen tiedotusjärjestelmä hajosi ja kasapäin pieniä ongelmia hyökkäsi kimppuun. Säntäilin ympäriinsä sammuttamassa tulipaloja, ja jotenkin kiepahdin vielä juttelemaan myskologinkin kanssa osana työterveystutkimusta tai jotain. Avautumiseni saattoi olla hieman olosuhteiden värittämää, joskin koetin korostaa, että jokainen päivä ei ole aivan näin stressaava.
Illalla päästiin sitten taas pelaamaan. Tällä kertaa parrasvaloissa oli maagisten voimien kaksikko, ja tarina sijoittui Yhdysvaltain luoteisosiin sekä maagiseen rinnakkaismaailmaan. Peli keräsi hienosti höyryä mennessään, ja loppua kohti se oli palkitsevan dramaattinen. Jotenkin Invinciblessä on myös onnistunut ehkä mitään aiempaa projektia koskaan paremmin koomisten elementtien pitäminen mukana - tai ehkei suorastaan koomisten, mutta lämminhenkisten ja hauskojen. Ainakin tässä pelissä draama ja komedia tukivat toisiaan hienosti, ja loppuratkaisu oli hyvin tyydyttävä. Nyt on kaikki valmiina kampanjan viimeistä peliä varten. Teini-Dare olisi tässä vaiheessa todennut, että tasapainon vuoksi viimeisessä pelissä pitää tappaa kaikki, mutta toivottavasti olen kasvanut vähän niistä ajoista.
Tiistai, 17.6. 2014
Päivän hilpeys: Luolaseuralla on vakooja GTK:ssa
Työpäivä oli taas vähän katala ja ulkona satoi lunta. Millainen kesä tämä oikein on? Eikö ketään edes hävetä?
Kotona oli lettukestit. Letut olivat hyviä ja ihmisten kanssa hengaaminen hauskaa. Aina kun kotona on vieraita ihmisiä jotka kummastelevat seinällä olevaa OFD:n luolakarttaa, pitää koettaa hillitä halua alkaa luennoida siitä.
Keskiviikko, 18.6. 2014
Päivän väite: "Luolaan x mennessä pitää olla varovainen, tai voi pudota 50-metriseen rotkoon." Tuskinpa vaan. (En tulkitse, että väite olisi tarkalleen ollut, että luolassa on 50 metriä syvä rotko, mutta ihan ulkoilmassakin 50-metrinen reikä olisi mahtava löytö litteässä Suomessa.)
Aloitin päiväni konferenssipalaverilla, jossa olin taas äänekkäästi ja ärsyttävästi mieltä oman alani asioista. Sitten rentouduin Kaisaniemen kasvihuoneissa tovin, ja kummastelin, miksei tänne ole vielä tuotu tietotekniikkaa. Se sopisi niin hyvin kosteisiin sademetsäoloihin.
Loppupäivä meni sijaisuussäätöjen ja lomavalmisteluiden parissa. Jotkut aloittavat kesänsä jo juhannuksesta, minä en. Kotona kuuntelin poikkeuksellisesti radiota, kun luolageologian pioneeri Aimo Kejonen ja varsinaissuomalainen luolamatkaopas Tuomo Kesäläinen kertoivat parin tunnin ajan kotimaisista maanalaisista asioista. Oli hauskaa seurata samalla luolaseuran web-sivujen kävijämetriikkaa. Valitettavasti kaikki kuulijat eivät päättäneet välittömästi liittyä luolaseuran jäseniksi, mutta muutama vihje luolakohteista kyllä lähetettiin.
Torstai, 19.6. 2014
Päivän taitosetti: Köydet ja luolassa liikkuminen. Pääsen käyttämään näitä töissä tosi harvoin.
Kun heti aamulla tyhmäilin ylläpitoasioiden kanssa, päättelin että tämä päivä olisi parasta viettää kaukana pääkäyttäjäoikeuksista. Onneksi tarjolle tuli yllättäviä muita tehtäviä. Niinpä löysinkin itseni kasvihuoneidemme lummehuoneesta kahluuhaalarissa kainaloita myöten mustassa vedessä, asettelemassa videokameraa jättilumpeen päälle. Välillä on hyvä tehdä jotain aivan muuta.
Päädyin seuraavaksi Porvooseen hakemaan autoa juhannuksen retkeilyä varten. Säätiedotus näyttää kurjaa keskikesän säätä, mutta ehkä sitä pääsee pakoon maan alle.
Juhannusaatto, 20.6. 2014
Päivän kauhukuva: Jättiläisnisäkäs ryöstää kaikki vauvat pesästä ja laittaa niille kahleet jalkaan.
Steamin kesäalen myötä päädyin vihdoin ostamaan Evil Genius -pelin (tosin ostin sen gog.com:sta, kun se oli siellä vielä halvempi). Pelailin aamupäivän superpahista ja yritin valloittaa maailmaa, kunnes koitti aika lähteä juhannuksen rientoihin.
Riennot alkoivat Torholasta, jossa ahdas änkeytyminen kellarin yläpuoliseen reittiin ei vieläkään tuottanut tulosta. Pitäisi joko ohentua huomattavasti tai pirstoa kivi, joka painaa rintalastaa. Huolimatta ulkona vallitsevasta marraskuisesta säästä luolalla kävi edelleen keskimäärin yksi posse luontoretkeilijöitä tunnissa, ja 33% retkeilijöistä tunkeutui kellariin saakka.
Melko pian edessä oli siirtyminen luolalta Tainan mökille. Saunan lämmitessä minut värvättiin mukaan auttamaan sinitiaispoikasten rengastamisessa. Touhu jätti sekä minuun että linnunpoikasiin henkiset arvet. Tehtäväni oli pitää kangaspussia, jossa viisi poikasta odotti vuoroaan rengastuksessa, ja olin pudottaa sen tai alkaa kirkua aina kun joku pussissa oleva alkoi reuhtoa poikkeuksellisen hätääntyneesti. Itse rengastaminen oli karmivaa puuhaa: ensin mitataan siipi, sitten heitetään rengas koiven ympäri ja kiristetään se pihdeillä, samalla kun lintuvauva on riisinjyvän kokoisilla aivoillaan päätellyt että nyt lähtee henki, ja sätkii ja rääkyy kuin syötävä. Ja nämä tirpat olivat vain sormen mittaisia. En uskalla edes kuvitella, millaista meno olisi jos kyseessä olisi vaikkapa merikotka tai mikä lie roklinnun isompi serkku.
Juhannuspäivät, 21.-22.6. 2014
Ajankohdan testi: Guess the Programming Language - 15/20
Aurinko nousi noin aamuneljältä, ja koska mökeillä pitää olla kosketuksissa agraariyhteiskuntaan, ikkunoiden verhot eivät tee mitään pitääkseen valoa ulkona. Pihalla näytti kauniilta, mutta se oli vain harhaa: lämpötila oli kuin loppusykststä, eikä mitään halua uida tai yleensäkään käydä pihalla ollut. Tämä mökkireissu sai suosiolla jäädä lyhyeksi. Sen sijaan siirryin kotiin juomaan viskiä ja koettamaan kirjoittaa luolaromaania. Kumpikaan näistä ei onnistunut kovin tuloksekkaasti.
Sunnuntaina nakkasin auton takaisin Porvooseen ja kohtasin palatessani bussissa passiivis-aggressiivisen juhannushumalaisen, joka viihdytti itseään yläastelaisella "seison tässä käytävällä enkä päästä ketään ohitseni enkä ole kuulevinani muita" -meiningillä. Tottakai juuri Porvoosta kyytiin nousee tällaisia valioyksilöitä. Kotona katsoimme vielä True Detectiven loppuun. Jotenkin tarinan ihan loppu oli epätasainen ja vähän outo, mutta sentään kokonaisuus oli riittävän persoonallinen. Ei tästä Wiren peittoajaksi kyllä ole.
Maanantai, 23.6. 2014
Päivän ärtymys: Evil Genius kävi tylsäksi. Kai siitä 2,5 euron edestä hupia sentään sai.
Töissä ei ollut juuri ketään, joten viihdytin itseäni Windows-palvelinten obskuureimmilla puolilla, ja löysin niistä pari yllättävän kätevää toimintoa. Lisäksi puukottelin tietoturva- ja tietosuojaongelmia ja laskin päiviä lomaan.
Tiistai, 24.6. 2014
Päivän pelidialogi: "[Lemmikkirotta-]Edward sanoo olevansa meidän puolella." - "Mikä suunnaton helpotus."
Työpäivän jälkeen pelattiin taas Vampirea. Itse asiassa muualla pelattiin myös Shadowrunia, mutta koska en vielä osaa luotettavasti olla kahdessa paikassa yhtäaikaa, valitsin pelin, jonka päivä oli sovittu aiemmin.
Vampiresa sisältönä oli kombinaatio vakavia asioita ja komediakultaa. Jotenkin kaikki osallistujat olivat yhtä aikaa samanlaisella huumorivaihteella, ja tuloksena saimme deadpan-komiikkaa, myötähäpeäkomiikkaa, hassuja väärinkäsityksiä ja ties mitä muuta. Pelaaminen oli hulvatonta ja hahmomme kimpoilivat toisistaan loistavasti.
Keskiviikko, 25.6. 2014
Päivän fanboy-haave: Olisipa muu Amber-tarina yhtä mielettömän laadukasta kuin Nine Princes in Amber
Teemu oli lupaillut jotain Amber-ropekampanjan tapaista, ja koska en oppinut edellisen kerran kärsimyksistä riittävästi, olin ilmoittautunut halukkaaksi pelaamaan tässä. Valmistautuakseni luin suurimman osan Amber-kirjoista ja koetin arvella, oliko kosmologiassa ja tapahtumissa mitään järkeä vai bluffasiko Zelazny vaan taitavasti koko ajan. Amber on aina tuntunut minusta jotenkin hieman höttöiseltä, ja pelkään, että jos kaivaudun siihen syvemmälle, törmään älytömyyksiin joita en kestä. Mutta silmänlume tuntui ainakin kirjoissa vielä toimivan.
Eräs iso pulma maailmassa on, että ne ovat niin naurettavan ylikattavia. Kirjoissa hillutaan toistuvasti meille tutussa maailmassamme, ja ainakin minulla tämä särähtää hieman detaljitason vuoksi: oma tuttu kotitodellisuutemme on niin paljon yksityiskohtaisempi kuin muut varjot tai edes Amber, että mieleen hiipii jatkuvasti epäilys muiden varjomaaimojen tai Amberin kiinnostavuudesta. Toki tämän asian suhteen tehdään handwave tai pari, mutta en tiedä toimivatko ne täysin. Saa nähdä mitä roolipelissä käy. Sic Semperissä tappelin saman ongelman kanssa koettamalla olla aivan älyttömän detaljoitu jokaisen rinnakkaismaailman suhteen, ja kuvittelen ainakin jotenkuten onnistuneeni. Mutta se olikin paljon helpompi ja rajoittuneempi miljöö kuin Amber.
Torstai, 26.6. 2014
Päivän linkki: Yo, Is This Racist?
Työmaa museolla on tehnyt saapumisen ja poistumisen tarpeettoman hankalaksi. Sisällä uudet automaattisesti avautuvat ovet ovat luultavasti todella hyödyllisiä näytekärryjen kanssa kulkeville, mutta minua ne ärsyttävät. Oven avaaminen itse ja siitä kulkeminen on vapautta, millainen kommunisti, terroristi tai muu vapauden vihollinen automatisoisi tämän suomalaisen perinteen?
Suoritin pitkän kävelylenkin sillä idealla, että ennakkototuttaisin kipeän nilkkani moiseen toimintaan jo ennen luolaretkeä. Aika villiä. Samalla kävin juttelemassa Kaisan kanssa metsästäjä-keräilijäkulttuureista sekä kirjoittamisesta. Tämän kesken raportti Ruotsista kertoi, että siellä oleva Suomen luolaseuran tiimi oli ilmeisesti löytänyt 40 metriä uutta luolaa. Mojovaa!
Viikonloppu, 27.-29.6. 2014
Ajankohdan UE-kohde: Yliopiston kellarit
Perjantai-iltana singahdin Turkuun, jossa pelattiin Ken varjoaan pelkää -kampanjan välipeli. Kahdeksan tunnin mittainen "hengailupeli" olikin yllättävän reipas, ja piti sisällään niin vainajia kuin huolestuttavia hiiviskelyjä pimeissä tunneleissa taskulamppujen avulla. Oikein mainiota meininkiä, toisin sanoen.
Lauantaina olin Sannan mallinukkena kun hän väsäsi minulle cosplay-asua Ropeconia varten. Lopputuloksesta tulee hämmentävä. Turussa oli myös ihan oikea kesä, ja päädyin istumaan iltaa larppaajien kanssa Koulun terassilla. Yhtäkkiä minuun iski taas kaipuupiikki paikkakunnalle, ja jos minulla ei olisi ollut valmiiksi ostettua junalippua pois, olisin jäänyt varmaan sunnuntaihin saakka. Mutta uusi uljas VR rankaisee spontaaniudesta, ja niinpä minun piti häipyä yötä myöden.
Helsingissä satoi. Olin harkinnut luolaretkeä, mutta kun en saanut moiseen seuraa, ohjelmaksi vaihtui Shadowrun Returnsin pelaaminen. Steamin kesäalesta mukaan tarttunut peli oli aivan hämmästyttävän mukaansaimevä; juuri minua varten suunniteltu kyberfantsumellastus joka oli kirjoitettu hienosti ja jolla oli todella sympaattinen ote. Vähän puolenyön jälkeen tajusin, että jos huomenna pitäisi kyetä tekemään mitään hyödyllistä töissä, olisi ehkä hyvä olla aloittamatta enää uutta tehtävää ja mennä sen sijaan nukkumaan.
Maanantai, 30.6. 2014
Päivän mielipiteenvapaus: Pride-kulkueen jälkeen puistossa Kokoomuksen teltan edessä oli kuulemma jatkuvasti joku "Kokoomus pettää aina" -kyltin kanssa. Ansaittua.
Töissä sain vastuulleni sivarin, ensimmäisen pitkään aikaan. Toki jokainen kunnon BOFH tarvitsee PFY:n, mutta ajoitus voisi olla parempi: olen lähdössä lomalle viikon kuluttua, ja viikossa ei ehdi perehdyttää ketään työn monimutkaisuuksiin. Onneksi kaveri vaikutti osaavalta ja kehityskelpoiselta.
Muuten lomaaedeltävä viikko koetti olla tyypillisen perseestä. Printterit toimivat miten sattuu, polkupyörästäni irtosi poljin, thaimaalainen ravintola oli kiinni, ulkona satoi ja brittiläinen byrokratia oli omituista.
