Lokakuu 2013: Syysmasennuksen paluu
Tiistai, 1.10. 2013
Päivän hämäryys: Avasin suuni budjettikeskustelussa. Toivottavasti ei tapahdu toiste.
Syyskuun levottomuuden jälkeen lokakuu lupasi lisää samanlaista. Päivä lähti kolmen tunnin laitoskokouksella ja eteni siitä syvemmälle byrokratian syövereihin. Jotain teknisiä juttujakin ehdin välillä tehdä. Kotona sain sentään piirrettyä ja kirjoitettua kolme kuvaa noin kymmenestä vielä tarvitsemastani. Keksin jopa uuden tekniikan, jolla piirtää ei-kriittisiä hahmoja nopeasti. Saa nähdä, valuuko tämä ahkerampaankin käyttöön.
Keskiviikko, 2.10. 2013
Päivän vaikea piirros: Kiinalainen amerikkalaisen farmarin vermeissä.
Jos tuntuu siltä, että mikään asia maailmassa ei toimi ilman sinua, kärsit luultavasti narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Koska tämä persoonallisuushäiriö ei kuulu suosikkeihini, koetan jatkuvasti vakuuttaa itselleni, että kaikki asiat maailmassa toimivat aivan mainiosti myös ilman väliintuloani. Ilmeisesti narsismi on niin syvällä luonteessani, että löydän jatkuvasti syitä epäillä vakuutteluitani. Tänään sekä työssä että vapaa-ajalla asiat joihin yritin olla osallistumatta koettivat hajota, ja vain vaivoin sain painittua nurin ensimmäisen vaistoni "mun pitää korjata tuo". Ei pidä. Muut ihmiset osaavat aivan hyvin selvittää asiansa ilman minua. Enkä kärsi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ainakaan pahasti.
Torstai, 3.10. 2013
Päivän kiusauksen vastustaminen: Keskityin pelinkirjoittamiseen, en uudelleenasentanut XComia huolimatta sotajutuista, jotka koettivat minua tähän houkutella.
Neljäntenä päivänä tällä viikolla aamu alkoi kello yhdeksän palaverilla. Mikään palaveri ei koskaan saisi alkaa ennen kymmentä. Huolimatta kahden tunnin kokouksesta päivään oli ängetty sama määrä hommaa kuin tavalliseenkin päivään, joten meno oli varsin vilkasta.
Vapaa-ajalla väistelin pahimmat kriisit. Viikonloppuna olevalle luolakartoituskurssille en ollut vieläkään menossa, mutta en pystynyt täysin pakenemaan sen käytännön järjestelyjä. Ohimennen seurailin verkkouutisista USA:n hallinnon alasajon seurauksia, ja puistelin päätäni.
Viikonloppu, 4.-6.10. 2013
Ajankohdan missattu ohjelma: Luolaseuran kartoituskurssi, jonne en olisi mitenkään ehtinyt.
Perjantaina uin prosessien ja laadunvalvonnan suossa, ja kiskoin hektistä työviikkoa asiaankuuluvaan päätökseen. Sen jälkeen matkasin Vantaan erämaihin laatimaan hahmoja Shadowrun-kampanjaan. Meno oli old skoolia muttei yksinomaan hyvällä tavalla: pelisysteemi oli tässä vihollinen, joka piti koettaa jollain keinolla nujertaa, jotta saisi hahmostaan sellaisen kuin toivoi. Tämä oli minusta ihan käsittämättömän tyhmää. Tiedän millaista hahmoa haluan pelata, minkä takia minun piti väkisin koettaa änkeä sitä joihinkin pistetotaaleihin ja rigideihin raameihin? Pelijärjestelmäkin koetti esittää mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavaa, ja vaikka lopulta selätin sen suhteellisen vähällä tuskalla, järkevämmässä ympäristössä tähän olisi mennyt yksi tunti, ei kuutta. Ei niin että suuresti rakastamani Champions olisi tässä yhtään parempi.
Lauantaina notkuin Greenpeacen mielenosoituksessa ja sitten Janosin kirjan jukaisubileissä. Oikeasti en julkkareissa älyttömän pitkään viihtynyt, kävin lähinnä ostamassa kirjan ja siirryin sitten kotiin lukemaan sitä.
Sunnuntaina ensimmäinen tavoite oli koettaa paikata pyöräni puhjennut kumi, mutta kuten minulle on aina käynyt, asetettu paikka piti varttitunnin ja sen jälkeen ilmat olivat taas pihalla. Tämä saattoi toisaalta olla hyväkin asia, koska se mahdollisti läpiretken päivän UE-operaatiolle. Yhdestä kolosta sisään, toisesta ulos, välissä kilometri tunnelia. Ensimmäiset rotatkin nähtiin. Piirtämään ja kirjoittamaan ehdin paljon vähemmän kuin olin toivonut.
Maanantai, 7.10. 2013
Päivän uhka: Herra Kala, animoitu pehmoeläin
Leikkasin työpäivän lyhyeksi, koska minun oli tarpeen päästä pelauttamaan Invinciblen toinen sessio. Kampanja on lähtenyt liikkeelle siinä määrin nopeasti, etten ole ehtinyt käynnistää kaikkia muita maailmaan liittyviä oheistoimintoja - pitäisi pelauttaa toista peliä Turussa, kutsua vierailevia staroja ja kaikkea sellaista. Mutta kun tässäkin pelissä oli fyysisesti paikalla 7 pelaajaa, oli sen tekemisessä ollut täysi työ.
Tämä oli myös ensimmäinen todella kahdella pelinjohtajalla vedetty sessio. Pelin alun jälkeen pelaajahahmot lähtivät kahdelle eri operaatiolle, joista yhtä vedin minä ja toista Aleksi. Käytännössä koko peli oli sitten hajautettua menoa.
Jos kahden pelinjohtajan pelit haluaisi tehdä todella huolella, niiden koordinoinnissa olisi valtava työ. Nytkin tulin ajatelleeksi vasta jälkikäteen mahdollisia sudenkuoppia, joihin olsimme saattaneet pudota, mutta enimmäkseen tuurilla vältimme niistä valtaosan. Lopputuloksena oli pitkä mutta ilmeisen vauhdikas pelisessio, josta toinen puoli tapahtui aikuisten ja toinen koulun maailmassa. Oikeasti näitä kahden pelinjohtajan operaatioita voisi varmaan tehdä enemmänkin, etenkin kun tämänhetkinen koti tuntuu soveltuvan niihin melko hyvin.
Tiistai, 8.10. 2013
Päivän videopelin kickstarter: The Long Dark, vähän kuin kesäpäivä Oulussa
Nukkuminen pelin jälkeen oli taas vähän niin ja näin, mutta silti pääsin jotenkuten ajoissa töihin. Puolenpäivän kieppeillä keskittyminen alkoi kuitenkin herpaantua. Ensin epäilin syyksi distraktioita, mutta etätöissäkään ajatus ei luistanut. Menin hetkeksi pitkäkseni, ja havahduin pari tuntia myöhemmin. Ööh, joo. Näin näitä etätöitä tehdään.
Onneksi päivän lusmuiluni hyvittyi jo illalla, kun asensin palvelimin poikkeuksellisen uppiniskaisia turvapäivityksiä yli kolme tuntia. Automaattiasennuksella tämäkin olisi mennyt kauniisti pieleen. Välissä oli myös luolaseuran jäsentapaaminen, jossa juteltiin kartoituskurssista ja kuultiin tarinoita Mirin retkestä Daren Cilauiin. Yöksi ilmestyi vielä vieraitakin, enkä ehtinyt kiinnittää heihin juuri mitään huomiota softapäivityksiltäni.
Keskiviikko, 9.10. 2013
Päivän kateus: Haluan itsekin osata kirjoittaa yhtä persoonallisesti kuin Janos
Töistä päästessäni minulla olisi ollut kasapäin kaikenlaisia tehtäviä, joista yhteenkään en tarttunut. Sen sijaan otin Kaiken yllä etanan ja luin sen loppuun.
Etana tuskin on kirja joka myy kauheasti, mutta sen sijaan se on kirja, joka voittaa palkintoja. Se on raskas ja tiivis paketti, byrokraattinen painajainen joka on pääasiassa painostava ja aina välillä tolkuttoman pelottava. En väittänyt tajuavani kirjasta puoliakaan, joskin nyt käytännössä toisella lukukerralla oivalsin kirjan pirstoutuneesta maailmasta muutamia lainalaisuuksia, jotka ekalla lukemisella olivat menneet minulta täysin ohitse. Tässä sotkussa riittää aukomista (tai voi olla että olen vaan tyhmä; olen yleensä todella huono tajuamaan pinnanalaisia asioita lukemastani). Genrekin oli mukavalla tavalla hämärretty: Etana tuntui helposti hämärältä unifantasialta, mutta aina välillä esiin puski ihan kunnollisia wanhan koulukunnan scifielementtejä.
Vaikka avuttomuutta ja vieraantuneisuutta korostava tapa käsitellä dialogia häiritsi minua ja vaikka puolet adjektiiveista olisi minusta saanut leikata pois, nämä olivat enemmän henkilökohtaisia mieltymyksiä kuin asioita, joita pidin oikeasti heikkouksina. Ihan pirun hyvä kirja tämä oli, kaikkien tulee lukea se.
Torstai, 10.10. 2013
Päivän lintuharrastus: TitiVITUNtyy
Aikeeni uppoutua pelinkirjoittamiseen törmäsivät seinään, kun palvelimelta hajosi yllättäen levy, ja tämä työllisti minua iltaan saakka. Sain pari kappaletta kirjoitettua ja yhden kuvan piirrettyä, mutta siihen asiat oikeastaan jäivätkin.
Viikonloppu, 11.-13.10. 2013
Viikonlopun web-sivuidea: eroafacebookista.fi
Perjantaina pääsin pelauttamaan ensimmäisen osan supersankaripelini toista kampanjaa, Plan B:ä. Oikeastihan tämä oli tietysti superrikollispeli, ensimmäinen yli 25 vuoteen. Vain kahdella pelaajalla vedettävä peli juoksi aika nopeasti suunnitellun sisältöni läpi, ja vaikka pelautusta olisi voinut jatkaakin, tarvitsin lisää sisältöä ennenkuin enempää kannattaisi vetää.
Kaksi peliä samassa maailmassa on välillä tosi raskasta pelauttaa, mutta tavoitteeni Invinciblen maailman kanssa ovat riittävän vaatimattomat: kyseessä on kaksi rinnakkaista minisarjaa, eikä tavoitteenani ole kietoa niitä yhteen mihinkään eeppiseen loppumättöön tai oikeastaan välttämättä edes toteuttaa suoria crossovereita. Saa nähdä miten hyvin tämä onnistuu.
Muun viikonlopun käytin lukemalla sarjakuvia, siivoamalla ja kirjoittamalla pelimateriaalia. Kävin myös Mirin ja Velman luona kiipeämässä Helsingin korkeimman mäen päällä, tai kävelemässä sen päälle oikeastaan. Säälittävä pieni nyppylä. Britanniassa/Ranskassa/Espanjassa oli hienompia.
Maanantai, 14.10. 2013
Päivän hankaluus: Rewrite-säännöt IIS:issä
Rikkinäistä laitteistoa, kummallisesti määritettyjä projekteja, Microsoftin tuotteille kiroilemista ja muuta sydänsyksyn kurjuutta. On vasta lokakuu, ja nyt jo päälle kaatuva talvi alkaa tuntua lannistavalta. Luolaseuran hallituksen kokous sentään oli varsin jees, vaikkemme päässeetkään äänestämään.
Tiistai, 15.10. 2013
Päivän mainos: Luolaseuran pikkujoulut
Päivän työt olivat hermojaraastavan turhauttavia ja ärsyttäviä, mutta lopulta sentään tuloksellisia. Kuitenkin kotiin lähtiessäni olin kurkkua myöten täynnä ihan kaikkea ja tahdoin ainoastaan vetäytyä peiton alle mököttämään. Näin suunnilleen teinkin. Hemmetin lokakuu. Kohta alkaa taas kuusi kuukautta kestävä talvi.
Keskiviikko, 16.10. 2013
Päivän bonushilpeys: Luola-lehti on aivan loppusuoralla
Aamukuudelta betonisella sisäpihalla lehtiä siivoava traktori kiskoi minut unestani. Normaalisti satunnaiset häiriöt eivät minua haittaa, mutta häiriöt jotka jatkuvat tunnin riittävät kyllä estämään nukkumisen. Yleisten toimintamallieni vastaisesti en noussut ylös ja lähtenyt kiukkuisena töihin, vaan sen sijaan päätin nukkua niin pitkään kuin huvitti. Ehdin juuri ja juuri aamun ensimmäiseen palaveriin kymmeneltä.
Jos eilen tuntui siltä, että kaikki oli raskasta ja typerää, tänään muistin taas, että työnteko museolla oli julmetun hienoa ja tarkoituksenmukaista. Hyvä fiilis kantoi minut kieltämättä lyhyen työpäivän läpi. Illalla olisin tahtonut leikkiä Don't Starvella tai jollain muulla keskittymistä vaativalla tietokonepelillä, mutta pelinkirjoitukselliset velvollisuudet veivät mukanaan. Ei sekään huono asia ollut.
Torstai, 17.10. 2013
Päivän sääilmiö: Räntäsade
Näin unta superhyperhienosta reaaligrafiikkaisesta videopelistä jota pelasin jonkun virtuaalitodellisuuskäyttöliittymän kautta - ja jossa ei ollut mahdollista koskettaa muita hahmoja muuten kuin väkivaltaisesti. Alitajuntani yrittää antaa tosi nokkelaa kommenttia amerikkalaisesta videopelikulttuurista, mutta sivutuotteena sai minut kokemaan akuuttia läheisyysvajausta; pelihahmoni olisi kovasti tarvinnut halia, mutta sellaista ei missään vaiheessa saanut.
Työpäivä sisälsi teknologiaa ja byrokratiaa, sekä ympäriinsä säntäilyä. Päästyäni sen jälkeen kotiin olisin kovin kaivannut reipasta toimintaa Shadowrunin ekassa pelissä, mutta niin pitkälle ei vielä päästy: hahmoja vaan sidottiin yhteen ja kotiseutua esiteltiin. Ja seuraavan pelin missaan. Pöh.
Perjantai, 18.10. 2013
Päivän näyttelijät: Morgan Freeman ja Michael Caine
Masentavien ja syksyisten unien jälkeen koetin auttaa keskittymistä tekemällä työni etänä, mutta pari mutkikasta ongelmaa hätisteli minut museolle. Jos olisin parempi koodari, tai minulla olisi edes enemmän luottamusta koodaajan taitoihini, olisin voinut ehkä ratkaista nämä itsekin.
Koetin harrastaa edes jonkinlaista liikuntaa, mutta se oli vähän hankalaa. Pelinkirjoittaminen sujui jotenkuten. Illalla Aleksi ehdotti leffaa, ja päädyin katsomaan Now You See Men. Se osoittautui järjettömäksi ja fuskaavaksi, mutta todella viihdyttäväksi. Jos kaikissa elokuvissa olisi tällainen tempo, ulkoasu, ääni ja hahmokemia, valittaisin niistä huomattavasti vähemmän.
Lauantai, 19.10. 2013
Päivän outous: Ulkomaalaiset, jotka lähtevät lokakuisena lauantai-iltana pakkasella bilettämään päällään tuskin mitään. Hrr.
Pelinkirjoituksen lomassa kävin Heikin kanssa lounaalla ja sarjakuvakaupoissa. Huomasin vakavissani harkitsevani ranskankielisen sarjakuvan ostamista, vain koska aihe oli kiinnostava (sukellus ja meri) ja kuvitus aivan jumalaisen kaunista. En tietenkään oikeasti osaa ranskaa, mutta ehkä sitä voisi oppia. Tämän kuun sarjakuvabudjetti oli jo käytetty, joten vielä toistaiseksi sarjis sai jäädä hyllyyn.
Illalla ajauduin Tuusulaan katsomaan Riikan uutta kotia. Jotenkin päädyin litkimään punaviiniä. Kovin rappiollista on Tuusulassa.
Sunnuntai, 20.10. 2013
Päivän sivistymättömyys: Hyökkäys Prideä vastaan Montenegrossa - sentään täällä poliisi ei käynyt marssijoiden kimppuun
Piirtelin, kirjoittelin ja luin lähdemateriaalia, ja taistelin syysmasennusta vastaan. Menestys ei ollut kovin kaksinen.
Maanantai, 21.10. 2013
Päivän uneliaan kiusaaminen: Minusta tulee väsyneenä vielä tavallistakin joustamattomampi ja neuroottisempi. Tämä ei ole hyvä tila, jossa kohdata protokollapoikkeamisia.
Unettomuus iski aamukolmen aikoihin, ja viiden jälkeen luovutin nukkumisen kanssa kokonaan. Kaivoin esiin tympeitä tekemättömiä töitä, ja potkin niitä eteenpäin. Olin aivan kuolemanväsynyt, mutta kun selvästi en kyennyt nukahtamaan, oli sama sitten koettaa puuhata jotain hyödyllistä. Tietty hyödyllinen työntekokin failasi, joten palasin vuoteeseen, mutten vieläkään saanut unta...
En edes muista, milloin aamu oli viimeksi ollut näin kauhea kokemus. Väsymys ja aikaansaamattomuus kietoutuivat yhteen suureksi möhkäleeksi ahdistusta, joka ei vaan mennyt pois. Jonkinlaisena järjen valon pilkahduksena sain kerrottua itselleni, että tämä on hetkellistä ja ohimenevää, ja että ei ollut niin väliä sillä, miten pieleen yksi tai kaksi työpäivää menee. Tämän hyväksyminen auttoi minut unissakävelemään enimmäkseen palavereista rakennetun päivän läpi. Painuin suosiolla takaisin petiin heti töistä päästyäni. Päivärytmiä tärkeämpi on, että saa riittävästi unta.
Tiistai, 22.10. 2013
Päivän kummastus: Amerikkalaiset väittivät kuulevansa englannissani walesilaisen nuotin. En kyllä usko heidän tunnistavan moista, enkä liioin usko henganneeni walesilaisten kanssa niin paljon, että se olisi tarttunut.
Päivän tyäroolit olivat manageri, it-tuki, ylläpitohirviö, palvelutasoneuvottelija ja diplomaatti. Eipä ollut ainakaan tylsää. Satunnaiset floridalaiset biotietokantaihmiset saivat minut toivomaan, että olisin menossa kansainväliseen konferenssiin ensi viikolla. On kauhea urakka pitää motivaatiota yllä pimeän sydänsyksyn läpi, ja satunnainen piipahdus jossain etelässä puhumassa viisaita voisi auttaa.
Pelinkirjoittamisessa kaksi ristiriitaista ideaa veti vastakkaisiin suuntiin. Oli pakko valita toinen niistä. Tappelin myös hankalan genre-elementin kanssa, joka niinikään veti kahteen suuntaan, mutta lopulta voitin tämän ottelun ja sain elementin palvelemaan tarkoituksiani. Ehkä pelissä pitäisi vielä olla jonkinlainen juonikin.
Keskiviikko, 23.10. 2013
Päivän chtorr: Monsters-elokuva
Käväisin lääkärissä hakemassa hoito-ohjetta kipeään käpälään. Sain lääkityskuurin, jumppaus- ja ergonomiaohjeita sekä joukon aktiviteetteja, joista pitäisi pidättäytyä. Sentään mukana tuli toteamus, että vaiva näyttää lievältä ja sen pitäisi lähteä pois suht helposti. En tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta elättelen toiveita, että vielä joskus kiipeilen ja pääsen luolaankin.
Joka tapauksessa päivä oli aika ahdistava, ja illallakaan en oikein voinut tehdä mitä olisin halunnut. Sentään aivotyö seuraavaa peliä varten tuotti ihan kelvollisia tuloksia. Juoni schmuoni.
Torstai, 24.10. 2013
Päivän videopelihaave: Space Engineers, joka ei ole saatavana ompulle
Koetin luisua viestintätehtävistä koodaamiseen, mutta vastaan tuli heti ongelma, johon hahmotuskykyni ei riittänyt. Sentään tajusin, missä ongelma oli, en vaan osannut rakentaa siihen ratkaisua. Samalla koetin huolellisesti noudattaa kaikkia lääkäriltä saamiani raajan kuntoutusohjeita, mutta se oli pirun vaikeaa. Pitäisikö kipeän käden olla rentona vaiko asennossa, jota käskettiin käyttämään - kaksi kahdesta ei tunnu olevan mahdollista. Tavallaan näen pointtia kummassakin.
Viikonloppu, 25.-27.10. 2013
Ajankohdan eläin: Skunkki
Perjantaina Susanna ja Taina ilmestyivät kaupunkiin, ja hengasin heidän kanssaan. Yritin samalla saada jonkinlaista pelinkirjoitusta tehtyä, mutta se onnistui vaihtelevasti. Päädyin sen sijaan käymään askarteluliikkeessä ja katsomaan Punahilkka-leffan.
Sunnuntaina pelattiin Invinciblen kolmas numero. Halloween-tarinassa läsnä oli vain viisi pelaajaa seitsemästä, suunnilleen sellainen joukko jolle olin kuvitellutkin tätä kampanjaa tekeväni. Peli oli mainio kombo varhaisteinityhmäilyä, Halloween-pelottelua ja yllättävää supersankarimättöä. Tajusin myös, miksi minun on helppo pitää Invinciblen pelejä onnistuneina: ne ovat aina niin vilkkaita ja äänekkäitä, että pelinjohtajan ensikäsitys on, että peli rullaa hyvin. Tällaisessa tilanteessa on ekstratärkeää koettaa huomioida jos joku hahmo on jäämässä menosta syrjään; tällä kertaa niin ei onneksi tuntunut käyvän ja peli toimi kautta linjan.
Maanantai, 28.10. 2013
Päivän scifi: Tesla Model S
Talviaika ei tehnyt minua yhtään virkeämmäksi, mutta työpäivä edellytti eestaas säntäilyä ja monen homman yhtäaikaista pallottelua. Kun iltapäivästä sitten olisi koittanut aika käydä käsiksi keskittymistä eikä nopeaa reagointia vaativiin töihin, pääni oli ihan tyhjä. Hurraa.
Kotona harrastusprojektit olivat retuperällä. Pitäisi kirjoittaa valmiiksi ainakin neljän pelisession transkriptit, mutta en oikein keksi mikä on paras kirjoitusasento, joten koetin välttää kirjoittamista ja saada sanoja wikeihin ajatuksen voimalla. Se toimi suunnilleen niin hyvin kuin voisi odottaakin.
Tiistai, 29.10. 2013
Päivän fiilis: Lamaantunut
Työt olivat kiintoisia, joskin vähän hajanaisia. Niiden läpi syysmasennus kiemurteli taas päähän ja lamautti. Olin liian passiivinen tekemään mitään järkevää, joten katsoin Crimson Tiden. Olin odottanut keskinkertaista rymistelyleffaa, mutta yllättäen sukellusvenejännäri painoikin kaikkia juuri oikeita nappuloita minussa, ja seurasin sitä alusta loppuun aivan sydän kurkussa. Mitä lienee Celestra-flashbackeja, mutta näköjään vedenalainen draama, komentoketjun noudattaminen ja käskyjen tulkinta osuvat minuun.
Keskiviikko, 29.10. 2013
Päivän yhä puuttuva ominaisuus: Olispa Minecraftissa köydet, niin luolissa voisi tutkia kuiluja SRT:llä ilman tarvetta tikkaille.
Eilisen lamaannus jatkui. Tämä ei ollut hyväksyttävää. Koetin kiskoa itseäni vähän irti koomastani asentamalla kotona tyhjän panttina lojuneeseen vanhaan Mac Miniin Ubuntun ja koettamalla tehdä siitä Minecraft-palvelimen. Valitettavasti kone oli liian vanha jaksaakseen pyörittää pelin serveriä, joten tein siitä sitten uuden irc-asiakaskoneen.
Muutoin leikin Minecraftilla koko illan. Nudistivegetaristipasifistihahmoni löysi kultaa ja redstonea naked caving -ekskursiollaan. Muissa uutisissa, tahdon itsekin luolaan.
Torstai, 31.10. 2013
Päivän lakitieto: Onneksi seksin ostaminen ei ole vielä kiellettyä Suomessa.
Uusi hinnoittelu atk-tuelle työn ulkopuolella. Voimassa välittömästi.
Pääsääntö: Atk-tukityöstä peritään hinta seksuaalisina palveluksina, jotka suoritetaan joko tukihenkilölle tai hänen määräämälleen. Hinta suoritetaan tukihenkilön määräämässä paikassa, lähtökohtaisesti tukihenkilön tai asiakkaan kotona. Hinnan suorittamiseen saa käyttää edustajaa vain jos tukihenkilö hyväksyy sen.
Mikäli hinnan suorittaminen olisi lainvastaista (esim. lähisukulaisuuden, alaikäisyyden tai muun syyn vuoksi), atk-tukipalveluita ei voi käyttää. On syytä huomata, että tapauksen avaamishinta peritään joka tapauksessa, koska sitä sivistyneen maailman lait eivät voi kieltää. (Mikäli tukea haetaan maassa, jossa lait rajoittavat tervettä seksuaalista kanssakäymistä, kuten Saudi-Arabiassa, Ugandassa tai osassa Yhdysvaltoja, hinta suotitetaan väkivaltapalveluksina tukihenkilön sopivaksi katsoman vaihtokurssin mukaan.)
Voimasaoleva hinnasto. Pyytämällä tukea hyväksyt hinnaston:
Lisäpalveluita:
Tukipyyntöjä odotellessa.
