Kesäkuu 2013: Pelleilyä julkisella paikalla
Viikonloppu, 1.-2.6. 2013
Viikonlopun melkein-hahmositaatti: "Ask not what your empiror can do for you, ask what you can do for your emperor!"
Täysi kesä oli hyökännyt päälle. Pyöräilin Konalaan käydäkseni varuste.netissä ja Mirin luona. Fillarointi osoittautui aivan mainioksi valinnaksi tälle matkalle: pyörätietä oli suunnilleen ovelta ovelle. Ylioppilasjuhlissa lakin saaneita ihmisiä oli kaupunki täynnä, mutta koska ylioppilaat ovat sivistyneitä ja yhteiskuntakelpoisia, heitä ei silti palloillut pyörätiellä ensimmäistäkään.
Sunnuntai kului roolipelatessa Aleksin Minne aurinko laskee -kampanjassa. Hahmoillamme oli varsin erilaiset käsitykset siitä, miten uskollisen Kalifornian keisari Joshua I:n alamaisten tulisi menetellä kun vihjataan keisarikunnan tarvitsevan heidän apuaan. Sinisilmäinen geologiparkani ei selviäisi Deadwoodissa kymmentä minuuttia.
Tiistai, 3.6. 2013
Päivän loppuunsaattaminen: 45 peliä ja neljä vuotta kestänyt kampanja
Vain viikkoa edellisjakson jälkeen pelattiin Sic Semperin jakso 45. Viidennen kauden päätösjaksosta tuli, kuten olin hieman uumoillutkin, koko kampanjan viimeinen osa. Lopetus oli tyydyttävä ja jopa enimmäkseen onnellinen: coventrylaisten palautus koteihinsa alkoi Infinityn siunauksella, ja saadakseen kyvyn tehdä tätä pelaajahahmojen oli ainoastaan suostuttava pieneen diiliin.
Edellisen kahden pelin heikkouden jälkeen oli hyvä vetää jotain, joka oikeasti toimi. Kausien päätöspelit Sic Semperissä ovat toki aina olleet minulle helppoja, ei vähiten koska niissä saa irrotella, eikä tarvitse kauheasti kantaa huolta tulevasta. Kerrankin kauden päätös ei myöskään sisältänyt hirmuista aseistettua loppumättöä, ainoastaan kaksi juristia, jotka sivistyneesti hakkasivat toisiaan lakikirjoilla.
Pelin jälkeen siirryttiin baariin juomaan shampanjaa ja käymään läpi pelin hyviä ja huonoja puolia. Kirjoitan Sic Semperistä pidemmän post mortemin jossain vaiheessa, mutta lopulta itselleni jäi kampanjasta kyllä hyvä kokonaisvaikutelma. Sain sillä tehtyä mitä halusinkin, sekä ravisteltua itseni ulos kauhu- ja kumitiedeghetosta, jossa olin viettänyt edelliset kymmenen vuotta pelinjohtajan uraani. Ja sain skaalan pidettyä juuri oikean kokoisena - semi-isona, muttei missään vaiheessa täysin maailmoja ravistelevana.
Väsyneenä mutta onnellisena taivalsin baarista puolenyön jälkeen kotiin. Olohuoneessa oli kaaos, mutta se saisi odottaa huomiseen. Sic semper tyrannis.
Tiistai, 4.6. 2013
Päivän saavutus: Newmexicolaisen pikkukaupungin dinerin paikantaminen 100 metrin tarkkuudella.
Edellisen pelikampanjan loppumisesta ei pöly ollut ehtinyt edes laskeutua, kun mieleeni kohosi jostain idea seuraavasta. Se ilmeni tunnelman, visuaalisten ja auraalisten elementtien kautta, mikä varmaan olisi hyvä jos en esim. tarvitisi myös jonkinlaisen juonen ja ideaa siitä, mitä voisi tapahtua. Mutta parempi että ideoita on liikaa, niin ehkä niistä tulee valittua jokin hyvä.
Ulkona oli niin lämmin, että edes kiipeilemään meneminen ei tuntunut mahdolliselta. Omituista luonteen heikkoutta minulla. Mutta ehkä eilisen jälkeen ansaitsin vapaapäivän. Katselin Game of Thronesia ja sorruin viimein GeoGuessriin. Se saattaa olla ainoa tietokonepeli, jota enää milloinkaan tarvitsen.
Keskiviikko, 5.6. 2013
Päivän tv-sarja: Pyhimys, pääosassa Roger Moore. Ystävällisimmin voi ehkä sanoa, ettei se ole ikääntynyt kovin hyvin.
Työpäivä ei ollut aikaansaavimpiani, mutta sain sentään saatettua loppuun pari roikkunutta tylsää tehtävää. Sen jälkeen lähdin ulos. Helle ei ole ihanteellinen kiipeilysää, eikä boulderointikuntonikaan ollut järin loistava, mutta sittenkin Koivusaaren lohkareella oli hauskaa. Reitit olivat niin vaikeita, että yhdenkin muuvin tekeminen tuntui voitolta, ja kesässä oli hauska pyöräillä.
Kaipaan silti Turussa ollutta hyvää, lähellä sijaitsevaa ulkokalliota. Paitsi ettei edes Turussa tällaista enää ole, kun pistivät Ispoisissa lapun luukulle. Jos olisi auto, voisi tietty käydä vaikka missä; kesäisin löytäisin moiselle aina käyttöä.
Torstai, 6.6. 2013
Päivän reitti: Trident, 4+ / kauris
Oivallus, että sysadmin voi tehdä työnsä mihin kellonaikaan tahansa, iski minuun puoliltapäivin. Singahdin kotiin, keräsin kiipeilyparin ja roinat, ja syöksyin kalliolle. Aivan Vantaan ja Keravan rajalla sijaitsi Tussinkoski-niminen jyrkänne. Sitä ei löytynyt Kiipeilykalliot-kirjasta, mutta internetti auttoi.
Tussinkoskella ei ollut ketään muuta. Kallion yli jylisi lentokoneita ja sen juurella inisi hyttysiä. Ensimmäisille ei ollut mitään vastalääkettä, jälkimmäiset vähät välittivät hyttysmyrkystä. Mutta kivi oli hyvin persoonallisen oloista, joskin vähän sammaleista, ja reitit olivat helppoa trädiä, juuri mitä olin kaivannutkin. Kesän ensimmäiset ulkoträdit olivat greidiltään vaatimattomat 4+, mutta varmistettavuudeltaan vähän jännittävät.
Paikalliseksi kalliokohteeksi tämä saattaisi päästä suosikkieni joukkoon. Lähestyminen on vaivattomampaa kuin Rollareilla, ja vaikka junalipussa joutuukin maksamaan seutuekstran, kaipa oikein köyhänä tai reippaana päivänä tänne voisi pyöräilläkin. Kun vielä löytäisi hyttysmyrkyn joka tehoaa keravalaisiin superhyttysiin.
Kotona odotti paluu töiden pariin. Heti kun sain työyhteyden taas auki minulle kerrottiin, että erään julkaisemattoman palvelun etusivu oli ollut näkyvissä Internetissä siihen viime perjantaina tekemistäni viilauksista lähtien. Äh. Korjausliikkeet ovat ärsyttäviä, mokaaminen samaten.
Perjantai, 7.6. 2013
Päivän olo: Epämääräisen ahdistunut
Päivä oli loputonta kokouksissa istumista, ja vain näiden välissä sain tehtyä yhtään oikeita töitä. Sentään asiat olivat oikeasti edenneet, mutta seuraavaksi minun pitäisi aloittaa diplomaattinen osa hommiani. Suunnatonta intoa ei ollut.
Innottomuus oli muutenkin päivälle aika hyvä teema. Sain sentään edellisen kaupunkipelin debriefin kirjoitettua, mutta muuten perjantai oli aikaansaamaton ja tympeä.
Lauantai, 8.6. 2013
Päivän hankaluus: Lapua ei ole pyöräilijän paratiisi. Omakotitaloalueen tiet ovat sellaisessa kunnossa, ettei niitä ole hyvä mennä kuin autolla.
Lauantaiaamuna pakkasin taittopyörän junaan ja suuntasin Lapuaa kohti. Olin varannut junasta itselleni työskentelyhytin, ja käytin koko matkan editoimalla kirjaani. Se oli yllättävän tuottelias kolmetuntinen, mutta sitten se päättyi ja minun oli siirryttävä varsinaisen tapahtuman pariin.
Oikea ohjelma oli Marjatta-kummitätini 60-vuotispäivät. Olin ostanut itselleni hieman henkilökohtaista tilaa varaamalla hotellihuoneen ja tuomalla polkupyörän mukana; tällä tavoin minulle oli tukikohta jonne voisin paeta jos jutut kävisivät liian kamaliksi, sekä keino liikkua itsenäisesti. Näin panssaroituneena uskaltauduin sukulaisten ja sukulaisten kavereiden keskelle.
Jossain on varmaan olemassa joku, joka pitää tämän kaltaisista tapahtumista, mutten ole häntä koskaan tavannut. Minulle ihmiset, jotka minun varmaan pitäisi tuntea mutta joita en vaan muista, ja joiden kanssa minulla ei ole oikeastaan mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta ovat joko ahdistava tai ikävystyttävä ympäristö. Onneksi tämä oli enemmän jälkimmäistä kuin ensimmäistä; osuin vaan yhteen ksenofobiseen keskusteluun ja vaan yhteen raivo-oikeistolaiseen hölmöilyyn. Se oli noin kymmenesosa siitä, mitä olin odottanut. Oikeasti paikallaolevat lapset olivat ne, joiden kanssa koin eniten yhteenkuuluvuutta. En väitä, että tässä vika olisi muualla kuin minussa - itse olen asemassa, jossa voisin viihtymiseeni vaikuttaa. Mutta näin nämä jutut nyt vaan menevät.
Päädyin sankarillisesti pelastamaan koskeen pudonneen hölmön koiran sekä huvittumaan yksivuotiaan siskontyttäreni taipumuksesta välittömästi lakata hymyilemästä ja mutristaa naamansa suunnatoman epäluuloiseen kurttuun kun hän näki minut. Pentu näkee selvästi suoraan lävitseni. Viihdyin paikalla iltakahdeksaan asti, mutta kun saunaa alettiin lämmittää, pyöräilin hotellille.
Sunnuntai, 9.6. 2013
Päivän raportti: NSA-vakoilun ilmiantaja tulee julkisuuteen
Nautittuani hotelliaamiaisen siirryin asemalle odottamaan junaa. 35 minuuttia aikataulustaan jäljessä se suvaitsi saapuakin. VR suorittaa jälleen. Onneksi ei ollut talvi, tai odottelu olisi saattanut oikeasti harmittaa.
Palasin kirjani editoinnin pariin. Pohjoisrata ei ilmeisesti ole luonteeltaan yhtä mutkainen kuin rantarata, koska Pendolino ei keinunut, en saanut pahoinvointia ja pystyin keskittymään. Aikatauluissani oli niin paljon ilmaa, että kotonakin olin paikalla hyvissä ajoin ennen iltapäivän pelin alkamista.
Minne aurinko laskee koki kauden päätösjakson ja luultavasti meni kesätauolle. Episodi olisi voinut olla hieman kierompi ja haastavampi, nyt siitä jäi vähän isompiin asioihin viittaava muttei vielä niihin paneutuva vaikutelma.
Pelin päätyttyä siirryin takaisin editointitehtävien pariin. Iltaan mennessä olin saanut kirjani tokan vedoksen valmiiksi lukuunottamatta tarinan kahta viimeistä lukua. Ne olivat tietysti myös kaikkein eniten muutoksia kaipaava osa koko kirjasta. Mutta sentään kaiken sitä edeltäneen olin nyt saanut jonkinlaiseen kuntoon.
Maanantai, 10.6. 2013
Päivän löytö: Malmillakin näyttää olevan boulderseinä. Kyllä näitä nyt riittää.
Häiriöiden määrä työpisteessäni oli viime viikolla kasvanut niin suureksi, etten uskonut saavani siellä tehtyä mitään keskittymistä vaativaa. Niinpä vietin maanantain kotona säätämässä taulukoita ja piirtämässä projektisuunnitelmaa. Toimi oikein hyvin, kuten yleensä.
Töiden jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja sotkin Malmille noutamaan luolaroinaa. Pyöräilyn riemun lisäksi hihkuin kaupunkikuvassa näkyville Rush-paidoille. En itse ollut setien keikalle tänä vuonna lippua varannut, yhtäältä koska budjetti ei kestänyt ja toisaalta koska aikatauluni olivat olleet vähän ilmassa, mutta fanien määrä oli silti hilpeä todistaa.
Tiistai, 11.6. 2013
Päivän slogani: Arkistonhallinta on elämänhallintaa muistiorganisaatiolle.
Koska olin taannoin vain paennut töitäni kalliolle, sain tänään vastapainoksi tehdä yli kymmenen tunnin työpäivän. Edelleen kaipaan mahdollisuutta syöttää myös etänä tekemäni tunnit kellokorttiin, niin kaikki ei olisi aivan näin hankalaa.
Työnteon (eli Windows-päivitysten asentamisen) lomassa luin Shortpackedia. Muistin haluni tehdä roolipelikampanjan, joka toimisi kuin tämä sarjakuva, ja jossain vaiheessa oivalsin, että olin itse asiassa jo tehnyt niin, 20 vuotta sitten. Tämä oli jokseenkin vapauttava kokemus. Ehkä sittenkin saisin hakea inspiraationi jostain muualta, ja hyväksyä ilmaisumuodolla kikkailevan absurdismin olevan "been there, done that".
Keskiviikko, 12.6. 2013
Päivän artisti: Shirow Masamune
Kesä on oikeasti vähän tyhmä aika lomailemiseen, koska työvire tuntuu olevan silloin niin hyvä. Onneksi en vielä ollut lomalla, vaan sain sen sijaan tehtyä paljon kaikenlaista. Tietty ulkona oli sateista, joten inspiraatiota paeta kalliolle tai uimarannalle ei liiaksi ollut.
Illalla jatkuivat pyrkimykset päästä sisään omituiseen animekerrontaan. Ghost in the Shell: Stand Alone Complex tuntui sekä kauniilta että järkevältä. Animenomaista hitautta ei tässä ollut, ja emotionaalisissa responsseissakin tuntui olevan jotain järkeä. Hahmot olivat toki aika pahvisia.
Animen katsomisen lomassa haastattelin erikoisasioiden konsulttia seuraavaan pelikampanjaani liittyvistä ideoista. Kai sitä pitää nyt oikeasti alkaa tehdä. Kirjoitusprojekteja on kyllä tiellä muitakin.
Torstai, 14.6. 2013
Päivän verkkoaloite: Stand with Edward Snowden
Sateinen sää tuhosi kiipeilyhaaveet, mikä saattoi olla hyväkin. Olin päättänyt, että tällä viikolla kirjoittaisin kirjani toisen vedoksen valmiiksi, ja tänään tuotin 1000 sanaa uutta lukua kirjaan. Ei määrällisesti paljon, mutta tungin ne kirjan pulmallisimpaan paikkaan, johon tottakai oli myös kaikkein vaikein tehdä mitään uutta. Uudellenkirjoitin tuottamaani tekstiä pariin kertaan ja heitin pois melkein yhtä monta lausetta kuin lopulta jätin paikalleen.
Välillä tuntui siltä, että tekstini oli mahtipontista ja hölmöä. Sitten muistin lähtökohtani ja totesin, että tekstin tavallaan kuuluikin olla mahtipontista. Jäin miettimään, koetinko nyt paeta ironisen etääntymisen taakse. Ei tämä täysin perusteeton syytös olisi. Toki tämä seuraa valitsemistani vähän hassuista alkuehdoista, ja ilman niitä koko kirjassa olisi vähänlaisesti mieltä.
Perjantai, 14.6. 2013
Päivän ärsytys: Kipeät sormet. Mitä niille voi tehdä?
Työpäivän jälkeen kävin pitkästä aikaa kiipeilemässä sisäseinällä. Tulin ikävästi tietoiseksi kummassakin kädessä olevasta kipeästä sormesta, joka teki suuret sankariteot mahdottomaksi. Pitäisi varmaan tehdä moisille jotain, mutta mitä?
Olin ajatellut kiipeilyn jälkeen kirjoittaa, mutta jotenkin en saanut edes kirjaa auki, tai mitään muutakaan järkevää tehtyä. Päädyin menemään petiin varhain. Huomenna ehkä sitten.
Lauantai, 15.6. 2013
Päivän hyödylliset artikkelit: Suomen laki ja joukkorahoitus sekä Suomen verokäytäntö ja joukkorahoitus - Mike on seikkaillut viidakossa ja raportoinut
Parin tunnin kirjoitusoperaation jälkeen tekstini toinen vedos oli valmis. En tosin tiennyt, oliko tätä reilua kutsua toiseksi vedokseksi, koska tuo implikoi, että olisin kirjoittanut koko roskan uudestaan, ja todellakaan en tätä ollut tehnyt. Olin kuitenkin lisännyt, poistanut ja muuttanut asioita melkein joka luvusta, ja korjannut kaksi omasta mielestäni heikointa jaksoa.
Edelleen täydellinen sokeus omalle tekstilleni vaivasi minua, mutta välipä hällä. Nakkasin kakkosvedoksen eteenpäin niille tahoille, joille olin sen luvannut. Sitten suljin taas dokumentin. Vielä yhden kerran ajattelin sen pariin palata ennen keesälomaa, mutta juuri nyt ansaitsin vähän taukoa...
... joten avasin englanninkielisen luolakirjani, ja aloin tökkiä sitä. Pungersin hieman eteenpäin kohdasta, johon olin jumittanut, ja laadin vihdoin tarinalle kokonaisen ehjän juonirungon. Pyörittelin myös julkaisukanavaideoita. Englanninkielinen kirja luolaseikkailusta ei lähes varmasti löytäisi perinteisellä tavalla kustantajaa, ainakaan sillä kärsivällisyydellä, joka minulla oli projektille uhrata. Suomenkielistä kirjaa tahdoin julkaista perinteisesti kustantamon kautta lähinnä, koska halusin selvittää oliko se mahdollista, mutta luolakirjan kanssa minulla ei moisia ambitioita ollut. Kirjoitan sitä vain omaksi ja ehkä kanssaharrastajien huviksi, mutta koska olen ahne ja materialistinen paskiainen, mielelläni myös tienaisin sillä useiden kymppien omaisuuden.
Sunnuntai, 16.6. 2013
Päivän retki: Luolien etsintää Urtmäellä
Urtmäki on Lohjalla sijaitseva, jääkauden tai maanjäristysten halkoma kallio. Sadetta lupailevana sunnuntaipäivänä luolaseuran seitsenhenkinen joukkue tapasi sen juurella. Tavoitteemme oli vilkaista paikassa olevia tuttuja ja vieraita luolia.
Kallio olikin täynnä eri kokoisia halkeamia, joista muutamaa oli mahdollista kutsua ihan oikeasti luolaksikin. Näistä löytyi suomalaisittain aika mainioita juttuja, kuten kaksi aivan oikeaa poikkaria joista toinen oli kaunis ja toinen vaikea, pari hankalaa kiipeilyä ja yksi ihan oikea maanalainen nelimetrinen kuilu. Jos halkeamien päällä olisi ollut vielä pari kerrosta kivenlohkareita, tämä olisi ollut Etelä-Suomen suurin valoton luola, mutta nykyiselläänkin etenkin Pähkinäluola oli aivan mainio löytö. Tämän kun saisi yhdistettyä Torholan luolaan niin meillä olisi luolatoiminnan peruskurssilla jo aika hyvä taitodemonstraatio.
Löysin myös yksisuuntaisen sisäänkäynnin, josta kyllä mahtui alas luolaan muttei päässyt takaisin (onneksi löytyi toinen reitti ulos, tai kirjoittaisin tätä kallionraosta). Koettaessani kiemurrella sen läpi uloskin tajusin, että sade oli oikeasti käynyt aika kovaksi ja oli hieman kylmäkin. Muu joukkue oli samaa mieltä.
Onneksi vieressä oli Tainan mökki, jonne pakenimme saunomaan ja uimaan. Tästä tulee selvästi luolaseuran virallinen luolamökki. Pitää vaan rakentaa erillinen kuivaushuone ja isommat majoitustilat. Suuremmat luolatkin olisivat hyviä.
Maanantai, 17.6. 2013
Päivän löytö: The Loft Extension - Andy ja kumppanit löytävät OFD:stä uutta.
Näyttelyvitriinien päälle kiipeilemisen keskeytti pieni mutta olennainen bugi kokoelmanhallintajärjestelmässä. Loppupäivä kuluikin sitten melkein yrittäessä ratkaista sitä, tuloksetta.
Kun langaton verkkokin alkoi vielä puoli neljän aikaan nykiä, kävi bugimetsästys tarpeettoman vaikeaksi. Siirryin kotiin tavoitteenani tehdä jotain hyödyllistä, mutta jäinkin lukemaan lähdemateriaalia pelikampanjaani. Muutama tällainen teos vielä, ja alan olla jo ihan kärryillä peliympäristöstäni. Jonkinlainen idea sisällöstäkin alkaa hahmottua.
Tiistai, 18.6. 2013
Päivän ongelma: 32-bittinen unix-kellonaika. Johtaa 1901-ongelmaan.
Työt ovat vähitellen siirtymässä juhannusvaihteelle, mikä voisi olla okei jos niskassa ei olisi kauheaa kasaa akuutteja bugeja. Lisäksi kiusaa, että olen jotenkin onnistunut hukkaamaan tiedon loma-ajankohdastani, ja tämä nolottaa niin paljon, etten kehtaa kysyä osastosihteeriltämme milloin lomani taas alkoikaan.
Pakenin duunista köysitekniikkaharjoittelemaan. Kesän Wales-vierailulle on tulossa uusi ekakertalainen, mutta koska tavoitteena on silti käydä Pant Mawr Potissa, on tarpeen opettaa ekakertalaiselle köysitekniikan alkeet. Kurssista pikainen intromme ei käynyt, mutta Pant Mawr Potissa ei tarvitse kuin päästä alas ja ylös.
Keskiviikko, 19.6. 2013
Päivän sitaatti: "Laillisilta markkinoilta saatavista piristeistä kofeiini on vahvin."
Ahdistavien unien jälkeen en saanut enää viideltä unta, joten oli sama mennä töihin seitsemäksi. Kuten tavallista, tämä kostautui heti iltapäivän alkaessa koomalla. Koomaa ei voinut edes kokea museolla, vaan autossa matkalla Tampereelle.
Lähin vaarallisiin seikkailuharrastuksiin erikoistuva lääkäri löytyi Koskiklinikalta. Hän oli enimmäkseen kehittänyt lääketiedettä vuoristoretkikuntien tarpeisiin, mutta oli halukas laajentamaan myös maanalaisiin asioihin. Luolaseuran joukkue kävi jututtamasa häntä maanalaisen ensiapusetin tiimoilta. Tahdoimme pakkauksen, jonka avulla voisi tehdä jotain todennäköisimmissä onnettomuustilanteissa ja josta olisi apua itsepelastautumisessa. Lisäksi pakkauksen tulisi olla niin pienikokoinen, ettei se haittaisi ennestään täydessä luolasäkissä, ja riittävän laillinen viedä maiden rajojen ylitse.
Kuinka ollakaan, toiveisiimme vastattiin. Seikkailulääkäri oli ottanut pohjaksi taistelulentäjien EA-pakkauksen, ja speksannut siitä luolayhteensopivan version. Saimme reseptit vaadituille tropeille sekä ohjeistusta niiden käyttämisestä tilanteissa. Oli selkeää, että lääkäri oli ennenkin ollut tekemisissä reippaita asioita harrastavien ihmisten kanssa, koska meidän olennaiset huolenaiheemme ymmärrettiin heti ja niihin osattiin vastata hyvin.
Uneliaisuuteni kaikkosi kiinnostavien asioiden puimisen myötä. Ehdimme syödä vielä hyvää pizzaa ennen kotiinpaluuta. Kai sitä on syytä kerran vuodessa vierailla Tampereellakin.
Torstai, 20.6. 2013
Päivän genre: Selibaattiporno
Töissä alkoi tapahtua vasta juuri kun totesin, että voisin yhtä hyvin lähteä kotiin. Välittömästi web-palvelimen levy täyttyi, käyttäjäkunnalla oli murheita ja muita epämääräisiä asioita meni pieleen. Olin varmaan viimeinen ihminen talossa.
Juhannus alkoi syömingeillä Mirin ja Velman luona. Kaupunkijuhannus kuulosti hyvältä suunnitelmalta, tosin siihen kuuluu kiipeilyretkiä ja luultavasti uimassa käymistä. Omasta puolestani voisin hyvin kirjoittaa koko juhannuksen, mutta se nyt olisi vaan tyhmää.
Juhannusaatto, 21.6. 2013
Päivän reitti: Evä, 6b. Ei todellakaan mennyt.
Mirin ja Velman luona majaileva Riikka oli saapunut kaupunkiin autolla, joten tietysti nappasin sen ja suuntasin Velman kanssa kiipeilykalliolle. Kvarnbyssä en ollut pariin vuoteen käynytkään, ja viimeksi täällä kiipeillessäni olin osannut asioita paljon paremmin kuin nyt. Laskettuani reippaasti ennakko-odotusteni rimaa kiipeily oli oikein hauskaa, vaikka yhtään onnistunutta liidiä päivään ei sisältynyt. Tämän siitä saa kun on opetellut kulkemaan luolassa; jatkuvasti haluaisi jalkojensa alle enemmän kuin mitä kiipeillessä saa.
Kun Miri ja Riikkakin pääsivät paikalle, vaihdoimme kiipeilyn uintiin. Kivipohjainen järvi on ihan hitusen liian viileä todella pitkään polskimiseen, muttei millään tavalla oikeasti kylmä. Vesikin on melko kirkasta, joten snorklaaminen onnistuu.
Siirryttyämme Konalaan ja syötyämme illalisen tutustutin muut GeoGuessriin. Sen parissa kuluikin loppuilta. Selvästi tämä on mainio ryhmälaji.
Lauantai, 22.6. 2013
Päivän harjoitus: Solmun ohittaminen silmät suljettuna. Onhan tämä mahdollista jos tilaa on runsaasti ja pysyy rauhallisena. En välttämättä toivoisi joutuvani tätä milloinkaan tekemään.
Heräsin aamulla kirjoittamaan, lopetin iltani kirjoittamisella. Väliin mahtui muutaman tunnin SRT-treenisessio. Vihdoinkin varastossa ollut 100 metrin köysi pääsi oikeaan käyttöön, kun sain tehtyä taljajärjestelmän avulla satametrisen koenousun. Se oli aika kuluttavaa, muttei lopulta niin tappavaa kuin olisi voinut kuvitella. Kyllähän tätä tuoreilla voimilla nousee.
Suurin osa päivän ajatuksista pyöri luolakirjani ympärillä. Kaipa tästä kesän aikana valmis tulee.
Sunnuntai, 23.6. 2013
Päivän yleisökysymys: "Mitä ihmettä te oikein teette?", uimarannalla pulikoivilta ihmisiltä toistuvasti haalareihin, kypäriin ja omituisiin vermeisiin sonnustautuneille luolaharrastajille.
Koettaessani käydä puolenyön jälkeen nukkumaan tajusin, että huoneessani oli hyttynen. Hyttysen ininä tekee nukahtamisen täysin mahdottomaksi, joten seuraavan reilun tunnin koetin metsästää ja tappaa sitä. Kun viimein luovutin, se päätti inistä korvaani aina kun olin nukahtamassa. Tämä tuhosi yöuneni aivan täydellisesti. Aivoni jäivät jumittamaan musiikinpätkään ja ajatukseni olivat täysin solmussa.
Neljän aikoihin nousin ylös ja kirjoitin halluisen pätkän luolakirjaa. Söin vähän aamiaista, ja haahuilin pystyssä kunnes sain mieleni hieman tasoittumaan. Kaaduin takaisin petiin, ja heräsin uudestaan kymmenen maissa, pahantuulisena ja rättiväsyneenä.
Tämä tarjosikin sopivan realistisen ympäristön päivän projektille. Päädyin Mirin ja Velman kanssa matalalle järvelle Espoossa, jossa testasimme luolakamoissa uimista. Loppukesän luolaretkillä tiedossa on tällaista herkkua, ja jo etukäteen on syytä varmistaa, että uiminen on edes jotenkin mahdollista. Kun itsensä ja laukkunsa vuoraa sopivasti telttapatjalla, onhan se.
Koetin myös uimista ilman mitään ylimääräisiä apuvälineitä ja SRT-vermeet päällä. Tätä en voi suositella kenellekään. Jos joudut syvään veteen SRT-kamassa, hankkiudu pois todella nopeasti, ennenkuin ilma pakenee haalaristasi ja vajoat suoraan pohjaan.
Maanantai, 24.6. 2013
Päivän rahanmeno: Auton vuokraaminen Britanniassa. Auts.
Juhannuksen jälkeisenä aikana museo oli lähes autio, mutta minulla oli vielä viikko aikaa ennen omaa kesälomaani. Sen voisinkin käyttää langanpätkien käärimiseen ja sijaisuusohjeiden valmistamiseen. Tämä päivä tosin kului kaikenlaisen pikkusilpun parissa.
Kotona palasin luolakirjan kirjoittamisen pariin. Päivän lopussa käsikirjoitusta oli 34,000 sanaa. Olen luultavasti jo päässyt puolivälin yli. Englannissa näitä sanoja tulee niin helposti.
Tiistai, 25.6. 2013
Päivän yksinkertainen puzzle: Sijoita uusi näyttö vanhan jalustalle. Ensin avataan kasa jumiutuneita ruuveja, todetaan että puolet niistä eivät sovi uuteen näyttöön, metsästetään sopivia ruuveja autioista konservaattoritiloista, kiinnitetään ruuvit, todetaan että virtakaapeli ei mahdu paikalleen ruuvien ollessa kiinni, avataan ruuvit, kehitetään workaround, todetaan että datakaapelin pituus ei riitä jalustan taustapaneelin ollessa kiinni, heitetään taustapaneeli helvettiin, pakotetaan väkivaltaa käyttäen kaapelit paikalleen. Hyvä tuli.
Ajauduin turhauttavan byrokraattiseen kirjeenvaihtoon suuremman byrokraatin kanssa, ja koska sähköinen viestintä ruokkii molemminpuolista väärinymmärrystä, en päässyt puusta pitkään. Tämä on varmasti karminen palkinto kaikista niistä kerroista, joilla olen itse ollut tällaisen viestinnän toinen osapuoli. Onhan tämä opettavaista sellaisella itkettävällä ja naamaa omiin vajavaisuuksiin hankaavalla tavalla.
Ulkona oli ihan oikea kesä, mutta töissä kului niin myöhään ja olo oli niin nuutunut, etten tullut lähteneeksi ulos haahuilemaan. Kirjoittaminenkin oli vähän puuduttavaa, joten siirryin lukemaan sen sijasta. Riikka oli taannoin heittänyt minulle Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan Sagaa, ja aloitin sen lukemisen sarjan Hugo-voittaja Vor Gamesta. Parin luvun jälkeen totesin, että teksti oli sen verran hilpeää ettei keskeltä aloittaminen tuntunut sopivalta, joten hyppäsin Warrior's Apprenticeen (joka ei myöskään ollut ensimmäinen, toki, mutta oman sarjansa alku).
Sotilashenkinen scifi on yleensä vastenmielistä, mutta poikkeuksia on. War against the Chtorr on edelleen ehdottomia suosikkejani, ja Vorkosigan Saga osui jotenkin samaan kohtaan. Päähenkilö oli ensisijaisesti jatkuvasti katastrofin partaalla tasapainotteleva manipuloija, jonka piti pyrkiä täyttämään aivan liian suuret saappaat. Toisin kuin Chtorr, tämä ei ollut lohduttoman synkeää, mutta elämä ja kuolema olivat kuitenkin vakavia asioita, kuten pitääkin olla.
Keskiviikko, 26.6. 2013
Päivän kauhu: Viiden euron lähiöpizza, jossa ei ollut lainkaan tomaattikastiketta. Yyh.
Huomattava helle oli palannut, joten työpäivän jälkeen valitsin uimisen kiipeilyn asemasta. Uimapaikaksi arvoutui uusi järvi Syrjä-Espoossa. Johan näitä riittää. Kombotettuna parinkymmenen kilometrin fillarointiin uintikin kävi aivan liikunnasta.
Töissäkin riittäisi puuhaa, mutta kahden päivän kuluttua alkaa kaikkien aikojen pisin kesäloma johon sisältyy kaikkien aikojen isoin määrä luolia. Paitsi tietysti jos ekalla reissulla telon itseni ja joudun potemaan koko loman.
Torstai, 27.6. 2013
Päivän tietokonepeli: Tangiers
Työtahti kiihtyy aina loman lähestyessä, kun mieleen tulee kauhea määrä asioita, jotka pitäisi saada tehtyä ennenkuin pakenee talosta. Tänään oli jokseenkin hektinen päivä, mutta sentään vastaan ei tullut uusia esteitä.
Töiden jälkeen siirryin sillan kupeeseen treenaamaan SRT:ä. Kahdessa sadan metrin pätkässä 200 metrin nousu 60m köyden sisältävää säkkiä raahaten onnistui jopa suhteellisen tuskattomasti, ainakin näin tuoreilla voimilla. Ehkä tässä ei tarvitse aivan kauheasti kantaa huolta kestävyyden lopahtamisesta kesken köysinousun. Kävelyosuudet ovatkin sitten aivan eri asia.
Perjantai, 28.6. 2013
Päivän todistettu tyhmyys: Vasta kahden kuukauden jälkeen yhteistyökumppanini Saksassa tajuavat kysyä joltain tietotekniikkaa osaavalta, mitä tietoja olen heitä koettanut toistuvasti penätä.
Viimeinen työpäivä ennen lomaa koostui väittelystä vaikeasti
ymmärrettävien saksalaisten kanssa sekä muutamien turvapäivitysten
asentelusta. Sitten kirmasin ulos suloiseen vapauteen. Hyödynsin
kesälomaa heti katsomalla huonoja leffoja, lukemalla ja jahtaamalla
huoneeseeni taas päätynyttä hyttystä aamukahteen. Pitääkö tässä alkaa
sisälläkin nukkua hyttysmyrkky päällä?
Viikonloppu, 29.-30.6. 2013
Ajankohdan operaatio: Kovakantisen kirjan skannaus. Vuescanilla tehdään ensin OCR-kelpoinen PDF-kokoelma, jossa yksi aukeama on yksi sivu. Kootaan PDF:t yhteen tiedostoon. Silvotaan aukeamat kahtia Briss-ohjelmalla (java -jar briss-0.9.jar). Trimmataan PDF:ien kokoa. Lopputulos: näköiskappale kirjasta PDF:nä.
Olin ajatellut omistaa ensimmäisen lomapäiväni kirjoittamiselle, mutta sen sijaan päädyinkin Pride-kulkueeseen ja sen jälkeiselle piknikille puistoon. Hengasin kavereiden kanssa mukavassa ilmapiirissä ja pummin ruokaa. Pride tuntuu karnevaalimeiningiltään vähän muistuttavan Ropeconia, ja kummassakin on hieman samanlainen riehakkaan hyväntuulinen fiilis vailla mitään aggression tai väkivallan alasävyjä. Alakulttuureissa ihmiset ovat tottuneet vetämään yhtä? Auttaa varmaan sekin, että toisin kuin vaikkapa festareilla, kummassakaan mainituista alkoholilla ei ole juurikaan osuutta asiaan.
Sain silti kirjoitettua yhden luvun loppuun, mutten ollut kovin tyytyväinen siihen. Sunnuntain käytinkin pohtimalla tarinan jatkorakennetta. Käväisin ohimennen Meilahden boulderilla, mutta pääasiassa boulderi oli vain matkan varrella: olin ulkona kävelemässä selvittääkseni ajatuksiani tarinan kulusta.
Suoritin luolaretkivalmistelujakin. Yorkshiressä on valtavasti luolia joissa haluaisin käydä, mutta hyvä tavaton että niihin on vaikea mennä - melkein kaikkiin pitää hakea lupa kirjeitse kuukausia etukäteen jne. Olisiko maan alla muuten ruuhkaa? Varmaan.