Marraskuu 2010: Eurooppalaisia taidepelejä
Maanantai, 1.11. 2010
Päivän hankintasuositus: 3 indie-taidepeliä itse nimettävällä hinnalla
Jotenkin pääsin aamulla ylös vuoteesta. Tein ensimmäiset pari tuntia töitä etänä, sitten raahauduin museolle. Olo oli aika kärsinyt, mutta sittenkin illalle kaavaillun pelin peruuntuminen kalvoi. Nykyinen pelaajaryhmäni on muuten aivan suurenmoinen, mutta valitettavasti suurenmoisten ihmisten aikataulut ovat täynnä kaikkea kiintoisaa. Onneksi sentään korvaava pelipäivä saatiin sovittua jo viikon päähän.
Työnteon ja peliasioiden ohella mietin sosiaalisia, tai lähinnä facebookillisia. Järjestelmää käyttämättömänä tunnun lipsuvan jatkuvasti kauemmas sosiaalisista kuvioista; en kuule tapahtumista tai näe mitä ihmiset keskustelevat. Monet asiat tapahtuvat vain Naamatun kautta. Tämä on ymmärrettävää, koska viestintävälineenä se tuntuu olevan hyvin toimiva.
Pari vuotta sitten käväisin järjestelmässä itsekin, mutta se osoittautui niin kertakaikkisen häiritseväksi ja ärsyttäväksi, että totesin elämänlaatuni ja keskittymiskykyni paranevan huomattavasti kun poistuin siitä. Kuulemma järjestelmän käytettävyys on nykyään parantunut, eikä kaikkea aikaa tarvitse enää käyttää muppettilahjojen ja Mikä syöpä olet -testien blokkaamiseen. Punnitsin ankarasti, pitäisikö järjestelmään liittyä ihan välttääkseni nykyistä pahemman sosiaalisen eristymisen. Parin tunnin avustetun pohtimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että järjestelmästä olisi oikeasti edelleen parempi pysyä kaukana. Käytännön distraktiot ehkä vielä kestäisin, mutta vieläkin ajatus siitä, että edesauttaisin käytännössä kaiken maailman yksityisen viestinnän siirtymistä yhden monoliittisen yrityksen palveluun oli liian kuvottava.
Jos kaikki ihmiset saa helpoiten kiinni Facebookista, herää seuraavaksi kysymys, miksi kenenkään pitäisi käyttää mitään muuta? Miksi hankkia yksityinen sähköposti kun kaikki kaivatut ominaisuudet löytyvät jo muualta? Sellaiset perusteet kuin yksityisyydensuoja ja omien tietojensa omistaminen eivät peruskäyttäjällä käy edes mielessä. Tämä slippery slope -argumenttini ei mennyt keskustelukumppaneihini oikein hyvin läpi. Saattaa olla, että olen vaan vaikea jääräpää, siinä ei olisi mitään uutta. Sittenkin minusta tuntuu, että mitä enemmän omien asioidensa hoitamisen antaa luisua vain yhden tietyn palvelun alle, sitä enemmän tämä nimenomainen palvelu omistaa sinut.
(Jos Facebookissa olisi ollut mahdollista määrittää, että kaikki tilin tiedot - mukaanlukien yksityisviestit - olisivat täysin julkisia, olisin varmaan liittynyt, pelkästään koska silloin olisin kokenut järjestelmän olevan säädettävissä näkyvästi toimimaan kuten tulkitsen sen muutenkin toimivan. Toisaalta tällaisessa ominaisuudessa ei olisi oikeassa maailmassa kenenkään muun kannalta minkäänlaista järjen hiventä.)
Saapa nähdä, missä vaiheessa tosiasiallinen sosiaalinen syrjäytyminen ohittaa tarpeen olla vaikea.
Tiistai, 2.11. 2010
Päivän suosikkihahmo: Ginger
Töissä kiukuttelin ja olin vaikea, mutta myös aikaansaava. Olen myös löytänyt töihin liittyvän yli-itsevarmuuteni uudelleen: kuullessani epämääräisestä ja hankalasta ongelmasta ensimmäinen reaktioni oli "toi tulee kuntoon vielä tän iltapäivän aikana, vaikka mulla ei ole vielä aavistustakaan miten". Ja tulihan se.
Töiden jälkeen pidin väärän kuninkaan päivää taidepelien parissa. Fatale oli vaan omituinen pienoispeli jossa pelattiin Johannes Kastajan irtileikattua päätä. En tiedä oliko se edes peli, mutta kaunis se kyllä oli. Kun seitsemän hunnun tanssit oli tanssittu, siirryin The Pathin pariin.
The Path oli jokseenkin tyrmäävä versio Punahilkasta. Se oli lyhyenpuoleinen kauhupeli, kasvutarina, kuin tietokonepelaamisen vastaus arthouse-lyhytelokuville. Pelasin sen läpi yhdeltä istumalta kuudessa tunnissa, ja olin tosi vaikuttunut. Pelissä käytiin läpi kuuden tytön henkilökohtainen Punahilkka-satu, ja vaikka tuoreet ideat tuntuivat loppuneen neljännen tytön jälkeen, veti epilogi pelin jälleen hyvin kokoon. Tämä oli tietokonepeli jossa olennaisinta oli mukaan tempautuminen ja hahmon sisäisen äänen löytäminen. En olisi uskonut itseäni taidepelien ystäväksi - enhän minä normaalisti pelaa kuin räiskiksiä - mutta The Path osui minuun tarkalleen.
Keskiviikko, 3.11. 2010
Päivän tarina: The Wandering Christian, Kim Newman & Eugene Byrne
Taistelin koko päivän Microsft SQL Serverin hämäryyksien kanssa. Kun asiantuntijat ovat poissa, sijaiset joutuvat tekemään töitä taitotasonsa yläpuolella. SQL-outoudet eivät tosiaankaan selvinneet, mutta neljältä päätin saaneeni tarpeekseni ja suuntasin kotiin.
Olin nähtävästi viimeksi kirjakaupan läpi juostessani poiminut mukaan novellikokoelman joka ei ärsyttänyt. Sinänsä se sopi niin hyvin pelikampanjani teemoihin, että sen lukeminen tuntui taustatutkimustyöltä.
Torstai, 4.11. 2010
Päivän omituisuus: Ksenofobinen ksenofili
Aamun avasi sähköpostilaatikkoon tullut täsmävaalimainos maahanmuuttokriittiseltä ufotutkijalta. Kuten kolmannella kotimaisella sanotaan, I wish I was kidding. Yritin tajuta mitä tuollainen ihminen ajattelee ja aikooko hän käyttää vaalisloganinaan jotain tyyliin "auttakaamme siriuslaisia kotonaan, mutta ei oteta heitä planeetallemme". (Ei linkkiä, en oikeasti suostu mainostamaan kyseistä pelleä. Etsikää itse jos kiinnostaa.)
Vaikeiden tietokonepelien linjalta löytyi uusi ehdokas pelattavaksi: Fate of the World. Peli ei vaikuta millään tavoin hauskalta, mutta luulen että se on pakko hankkia ja pelata. Jos peli toimii lainkaan kuten mainostetaan, se saattaa olla tähän saakka paras argumentti tietokonepelien vakavastiotettavuuden puolesta ilmaisumuotona.
Kiipeilyä tuli ylitettyä vaihteeksi Myllypurossa. Aivan hyvä ajatus, koska voimat olivat yhä vähän kateissa.
Viikonloppu, 5.-7. 11. 2010
Ajankohdan miljöö: Venäjän aroilla sijaitseva taikauskoinen ja eristäytynyt kaupunkipahanen ruton kourissa.
Kummallinen letargia valtasi minut työpäivän aikana. Perjantaiaamun avannut kolmen tunnin laitospalaveri vaivutti suuren osan minusta talviuneen, joka jatkui koko viikonlopun läpi. Juuri mitään en saanut tehtyä.
Asentelin kuitenkin koneelleni vihdoin Pathologicin, noin vuoden verran asiaa pähkäiltyäni. Peli oli ainakin aluksi vähemmän dysfunktionaalinen ja käyttäjävihamielinen kuin olin pelännyt, mutta pelottava, raskas ja ahdistava se kyllä oli. Aivan vielä en ole löytänyt neroutta joista arvostelijat ovat puhuneet, mutta ottaen huomioon käänteet jotka juoni on tähän mennessä kokenut, luotan siihen että kyllä sekin lopulta löytyy.
Sunnuntaina jaksoin käväistä boulderilla. Köysikiivetessä liidailen 7A:n reittejä jotenkuten, boulderilla 5C tuntuu olevan taitojeni yläraja. Olen selvästi optimoitu tasan tietynlaiseen toimintaan.
Maanantai, 8.11. 2010
Päivän musiikki: Can Atilla
Pelautin vähän lisää Sic Semperiä. Pelikerta oli yllättäen kutistunut kolmen pelaajan ja pelinjohtajan kokoiseksi ja se alkoi porrastetusti. Vastoinkäymisistä huolimatta peli oli kaunis ja vaikuttava kuin lumivyöry. Edellisten pelikertojen aikana käynnistetyt tapahtumat saavuttivat viimein täyden vauhdin ja kahdessa eri rinnakkaismaailmassa kolmeen eri paikkaan jakautuneet pelaajahahmot ratkoivat kukin omalla tahollaan suurta yhteistä ongelmaa.
Yleensä hajanaiset pelit ovat huonoja. Tässä jotenkin leikkaukset enimmäkseen toimivat ja vaikka hahmoilla ei ollut edes oikeastaan mitään tapaa viestiä keskenään ilman parin tunnin viivettä, tuntui koko ajan siltä että kaikki hahmot vetivät yhtä köyttä.
Peli päättyi puolenyön jälkeen, pelikampanjan tähänastisista juonista keskeisimmän saavutettua päätepisteensä. Lopputulos oli tyylikäs mutta raastava, kalliilla hinnalla ostettu voitto mutta jonkinlainen voitto kuitenkin. Jäimme vielä pelin jälkeen liki tunniksi istumaan ja puimaan tapahtuneita.
Pelaajien lähdettyä uni ei tahtonut tulla, olin aivan liian riemuissani. Älytön kellonaika lupasi kauheita huomiselle työpäivälle.
Tiistai, 9.11. 2010
Päivän olo: Vireystila B. Pääkäyttäjäoikeuksien käyttäminen tai koodaaminen ei suositeltavaa. Molempia oli tehtävä.
Kuten usein valvomisen jälkeen, aamupäivä oli tehokasta ja aikaansaavaa työaikaa, ruuan jälkeen tehot putosivat ja tein rutiinihommia juuri ja juuri tajuissani. Olisin vaan tahtonut lähteä kotiin nukkumaan, mutta täksi illaksi oli sovittu pitkään katkolla ollut Käkly-peli.
Peli alkoi reippailla murhajuhlilla ja jatkui pohdintalinjalla. Järjestys oli oikeastaan juuri väärä väsyneelle mielelleni. Muutaman tunnin pelattuani aloin olla pilkkimiskunnossa, ja hahmoni vähän lakoninen luonne ei ollut omiaan auttamaan hereilläpysymisessä. Muutkin olivat hieman väsyneitä, joten etsivätyö ja funtsiminen päätettiin siirtää seuraavaan kertaan.
Olisin kovin mielelläni mennyt saman tien nukkumaan, mutta Microsoft oli päättänyt julkistaa tietoturvapaikkansa juuri tänään. Onneksi niitä ei ollut kovin paljon eikä niiden asentaminen tuottanut ongelmia. Puoliunessa tapahtuva pääkäyttäjän troubleshootout on vaarallinen kaikille.
Keskiviikko, 10.11. 2010
Päivän olo: Vireystila C. Ei pidä johtaa projekteja, ajaa autoa tai käyttää raskaita laitteita. Juuri näitä jne.
Vielä eilistäkin koomaisempi päivä koostui pelkästään tauottomista palavereista. Ensimmäinen sisälsi turhauttavaa vääntöä, jälkimmäinen koski asioita joista en tiennyt mitään ja jotka eivät aivan suoraan minua koskettaneet ja viimeinen oli edeltäneen puimista. Lopulta pakenin melkeinpä kirkuen kotiin.
Olisin tahtonut vain käydä nukkumaan saman tien, mutta sen sijaan minut värvättiin muuttoavuksi. Huolimatta univelasta ja väsymyksestä jouduin ajamaan pakettiautoa. Ruuhka oli jo ohitse, mutta Helsingissä autoilu oli silti vastenmielistä touhua. Liki tajuton tilani ei suinkaan helpottanut asioita.
Onneksi muuttokuorma oli pieni, vain yksi autollinen tavaraa. Kotiin selvittyäni ryhdyin vielä tekemään pelisäätöä arpomalla ja valikoimalla kampanjani älyttömän kokoisesta NPC-katraasta ne liki sata onnekasta jotka jatkaisivat seuraavalle esityskaudelle.
Torstai, 11.11. 2010
Päivän kuvaharjoitelma: Ekstrajäreä kuorma-auto sotilasbunkkerin maanalaisessa hallissa
Eilisen palaveriputken jälkeen olisin kaivannut kovaa tekniikkaa ja ratkaisemista vaativia ongelmia, mutta sen sijaan vajosinkin lainsäädännön ja toimintakäytäntöjen suonsilmään. Rämmin siitä ylös mukanani puolivalmiita suosituksia ja menettelytapaohjeita. Ei varsinaisesti piristänyt.
Olo oli todellakin marraskuinen. Aamuisin ei tahtoisi nousta sängystä, töissä asioiden aikaansaaminen on vaikeaa, vapaalla ajatus ei kulje ja tahtoisi vain lukea kirjoja. Hetkellisen piristyksen toi löytämäni valaisutyökalu Google Sketch-Upiin. Sen avulla oli vihdoin mahdollista tehdä kelvollisia interior shotteja kolmiulotteisiin malleihini.
En tiedä ovatko 3D-mallit oikeasti pelinjohtovälineenä lainkaan hyödyllisiä, mutta niiden tekeminen on kivaa ja Gaia tietää että tähän vuodenaikaan tarvitsen kaikki ilonaiheet mitä suinkin löydän.
Viikonloppu, 12. - 14.11. 2010
Ajankohdan putki: Kolme päivää liikuntaa
Viikko oli ollut aivan tappava eikä viikonloppu luvannut paljon pelastusta. Kun töissä alkoi puolenpäivän jälkeen tuntua siltä ettei järki juokse eikä oikeastaan edes konttaa, pakenin Myllypuron kiipeilyseinälle olemaan säälittävä ja huono. Sen jälkeen tein nopeita säätöjä viikonlopun toimintoja varten. Kotiin päästessäni kävin nukkumaan aikaisin.
Lauantaina noudin vuokra-auton, poimin kyytiin ihmisiä ja suuntasin Lohjalle. Suomen luolaseuran syyskokouspäivän ohjelma alkoi Torholan luolan siivoustempauksella. En ollut Torholassa käynyt kolmeen vuoteen ja nyt suurempiakin luolia kokeneena minulla oli ihan erilaista vertailupohjaa paikasta. Olihan se pieni ja silleen, mutta kalkkikivi oli oikeasti julmetun kaunista ja luolasta löytyi sekä haastava ryömintäharjoitus, pienimuotoinen reitinlöytö sekä näppärä chimneynousu (nuohoaminen, väittää fennomaani minussa). Paikalle oli selvinnyt kuusi ihmistä joista yksi ei edes kuulunut luolaseuran hallitukseen.
Torholan luola oli täynnä kaikenlaista törkyä, mielikuvituksellisesti paiskottu hankaliin paikkoihin tai sullottu näkymättömiin. Siivousoperaatiossa oli aarteenetsinnän piirteitä kun lasinsiruja ja tuikkukynttilöitä sai onkia hirveiden änkeytymisten jälkeen. Ehkä hieman yllättäen puuha oli todella hauskaa eikä marraskuinen sadesää haitannut.
Siivousoperaatio oli jäsenkuntamme kannalta yleisömenestys verrattuna illalla järjestettyyn syyskokoukseen: siihen paikalle oli selvinnyt ainoastaan seuran hallitus. Eipä siinä mitään, helppo oli pitää kokous ja runnoa läpi parhaaksi katsomamme toimintatavat.
Sunnuntaina olisi voinut tietysti lepäillä, mutta sen sijaan päädyinkin Salmisaareen kiipeilemään. Vaikka kahden edellisen päivän liikunta olikin ollut aika kevyttä, oli koomainen viikko vienyt voimat siinä määrin ettei seinällä tullut tehtyä sankaritekoja. Sentään - vihdoin - väsymykseni päätti poistua. Se voikin sitten palata heti huomenna maanantan kunniaksi.
Maanantai, 15.11. 2010
Päivän viisaus: Ei ongelmana ole korkeus vaan sivuttaisliike
Nähtävästi eilisiltana suorittamani jokseenkin lennokas laskeutuminen boulderin huipulta oli venäyttänyt tai muuten kääntänyt jotain nilkassani. Menin töihin kipeästä jalasta huolimatta ja välttelin ympäriinsä säntäilyä.
Kotona havaitsin, että taannoin britti-Amazonilta tilaamassani kirjassa oli 30 viallista sivua. Reklamoin, ja muutamassa minuutissa sain ilmoituksen että minulle lähetetään ehjä kappale ja ettei vanhaakaan tarvitsisi kiikuttaa postiin kun postikulut olisivat vaan tarpeetonta rahanhukkaa. Jokseenkin hyvää palvelua moinen.
Tiistai, 16.11. 2010
Päivän kieli: Pashtu
Annoin jalalleni aikaa toipua ja tein päivän etätöitä. Onneksi museolle oli tullut hankittua kelvollinen videoneuvotteluvarustus, koska työ oli pääasiassa palavereissa istumista. Ihan vielä ei telepresenssi ole saavuttanut paikan päällä istumisen tuntumaa, mutta suunta on oikea. Jos tahtoisin johtaa peliä videoneuvotteluteknologialla, käyttäisin sitä kyllä hieman toisin kuin kokoustilanteissa - saman tilan jakamisen tunnelma olisi hyvin kaivattua. Vielä en vaan ole keksinyt hyvää keinoa saada moista aikaan.
Pelinkirjoittelua, lukemista, kulttielokuvaa. Ehkäpä kinttu on kohta taas riittävän ehjä kiipeilyyn.
Keskiviikko, 17.11. 2010
Päivän epäonnistuminen: Ohjelmanpätkä jonka pitäisi rekursiivisesti korvata tiedostoissa esiintyvä merkkijono toisella tyhjentääkin koko tiedoston sisällön tietyissä olosuhteissa. Onneksi asioista on varmuuskopioita.
Lisää palavereita, tällä kertaa jopa aivan fyysisellä läsnäololla. Sen jälkeen tietokantaongelmia, merkistömuunnoksia ja muita teknisiä nippelisäätöjä.
Torstai, 18.11. 2010
Päivän toivotus: Tervetuloa Kokemuspisteiden uuteen sijaintipaikkaan.
Muun toiminnan ohella sain päätökseen jokseenkin massiivisen operaation: siirsin henkilökohtaiset www-sivustoni Turun yliopiston palvelimelta museolle, ihan ikiomalle testipalvelimelle. Samalla tulin heittäneeksi paikalleen kasan tietokantoja, ainakin kolme wikiä ja noin miljoona purkalla ja rautalangalla koossa pysyvää skriptiä.
Siirto oli tarpeen monestakin syystä: utulla jotkut tunnukseni oletettavasti menevät kiinni vuodenvaihteen jälkeen, ja vaikka ne olisivatkin pysyneet auki, oli users.utu.fi:llä käytössäni oleva levytila uhkaavasti täyttymässä. Museolla omalla testipalvelimellani tilaa on onneksi aivan riittävästi lukuisile projekteilleni.
Pelkään että joudun vielä tämän jälkeenkin siirtelemään sivujani hieman. Mielessä on aina välillä käväissyt ajatus johdonmukaisemmasta uudesta rakenteesta. Narsististen itsensäpaljastelujen lisäksi täällä kun on kaikenlaista käyttökelpoista. Melkein kaikki siitä tuntuu olevan roolipelisektiossa, muut osa-alueet voisi vaikka pudottaa.
Perjantai, 19.11. 2010
Päivän tv-sarja: The Walking Dead. Ei hullumpi, vaikkakin hahmojen käytösmalleja on haettu vähän stereotyyppivarastosta.
Ulkona oli tullut talvi. Luonnotonta. Raadoin töissä linuxin dependencyhelvetissä ja keräsin rohkeutta iltaa varten. Sitten palasin Pathologicin pariin tauon jälkeen. Siitä ei oikein tullut mitään, peli oli minulle tavallisen kamala.
Viikonloppu, 20. - 21.11. 2010
Ajankohdan muusikko: Andriesh Gandrabur
Suurin osa viikonlopustani kului Pathologicin parissa, mitä nyt välillä kävin hakemassa konsultaatioapua Sic Semperiin. Sain taas tietokonepelin langanpätkistä kiinni. Tuloksena peli taisi nousta tämän vuoden ylivoimaisesti kiintoisimmaksi audiovisuaaliseksi mediatuotteeksi, vaikka se olikin aika kovassa seurassa.
Kirjoittelen läpipeluukokemuksestani jonkinlaisia välähdyksiä Gausswerksin foorumeille. Täälläkin voisin todeta, että "viallinen mestariteos" on tähänkin peliin osuva kuvaus, ja sekä viat että, öö, mestarius ovat valtavia. Pelikokemuksena Pathologic kaapii aina välillä pelattavuuden alarajoja surkean käännöksen ja tuon tuostakin vastaan tulevien turhauttavien pätkien vuoksi. Ja oli tarina sekä esitys muuten miten kunnianhimoista tahansa, aina välillä kerronnan keinot (ts. tietokonepelimäisyys) ovat niin banaaleja että hirvittää. Pelissä jossa pelataan ruttoon sairastuneen kaupungin lääkäriä ei todellakaan tarvitsisi aina välillä joutua tulitaisteluihin. Haluan olla parantaja enkä mikään kommando.
Mutta suurin osa pelikokemuksesta - siitä kokonaisuudesta joka pelaajan pään sisällä tapahtuu - on vaan älyttömän laadukasta. Mikään muu peli ei ole ahdistanut, stressannut, painostanut ja lannistanut tällä tavoin. En muista missään muussa tietokonepelissä kokeneeni yhtä kuristavaa epätoivoa tajutessani, että olin juuri laskelmoidessani suuremman edun hyväksi juuri tuominnut minulle tärkeän ihmisen kuolemaan. Tai siis, onhan moista tapahtunut, mutta yleensä pelit ovat tuon kaltaisissa tilanteissa niin raskaskätisen alleviivaavia, että emotionaalinen komponentti tultuu keinotekoiselta. Pathologicissa kaikissa päätöksissä joutuu punnitsemaan hyviä ja huonoja puolia, ja monesti etenkin huonot puolet tulevat aidon arvaamattomasti.
Maanantai, 22.11. 2010
Päivän rakentelu: Aggressiivinen torjuntajärjestelmä unix-koneeseen tulevaa bruteforce-salasananmetsästystä vastaan.
Aina välillä Windowsin palvelinratkaisut tuntuvat laadukkailta ja miellyttäviltä käyttää. Sitten vastaan tulee rutiininomainen tehtävä kuten pääsylokien lukeminen, ja yhtäkkiä muistan miksi Redmondin petoa kirotaan kautta sysadmin-yhteisön. Ei voi yksinkertaisesta asiasta olla tehty näin vaikeaa. Jossain on varmasti eksperttimoodi, joka korvaa graafisen lokihirveyden grep-henkisellä yksinkertaisuudella. Tietysti Windowsin komentorivityökalutkaan eivät mitään herkkua ole.
Illan Käkly-peli oli osaltani vähemmän väsynyt kuin edellisellä kerralla. Hahmomme lähtivät ratkaisemaan tulossa olevia astronomisia ongelmia järjestämällä bileet - eikä ihan mitä tahansa kotoisia illanistujaisia, vaan oikeat festarit joihin tulee hattaraa, tanssilava ja yleisölennätystä. Tästä tulee vielä eeppistä.
Tiistai, 23.11. 2010
Päivän vaikea kysymys: Minkä itse pelaamasi roolipelihahmon kanssa haluaisit hypätä sänkyyn?
Siviilipostissani oli syyskuusta asti ollut epämääräisiä häiriöitä - lähinnä tuntui välillä siltä, että posti jonka olisi pitänyt saapua ei ollutkaan näin tehnyt. Tänään sain viimein kouriintuntuvan todisteen asiasta. Pengoin postiasetuksia jonkin aikaa, ja syylliseksi paljastui utu.fi:n ja iki.fi:n postipalvelinten välisellä reitillä oleva Soneran välityspalvelin joka löytyi roskapostin vastaisten taistelijoiden estolistalta. Pari spämmileimaa ja oma aggressiivinen roskapostintorjunta ovat tehokkaasti pitäneet huolen siitä, etten ole saanut utu.fi-osoitteista oikeastaan postin postia.
Kommunikaatiopimento ahdisti. Sentään sain lopulta asian ratkaistua ja omalta osaltani korjattua (tosin olen myös sitä mieltä, että Sonera saisi pitää palvelimensa poissa torjuntalistoilta). Kuitenkin tiedän olevani ennestään aivan riittävän huono vastaamaan posteihin, enkä todellakaan olisi tarvinnut enää tällaista lisäapua eristämään itseäni inhimillisestä kommunikaatiosta.
Päivä oli muutenkin vähän kurja ja raskas. Työasiat olivat sekavia eikä niistä saanut kunnolla kiinni. Aina välillä sentään tuli jokin selkeä tekninen ongelma ratkaistavaksi, mutta pääsääntöisesti hommat olivat lamauttavaa projekti- ja hallintospagettia. Illalla yksinäisyys kävi päälle. Uutisia vilkaisemalla kävi ilmi, että Koreat ammuskelivat toisiaan tykistöllä. Ei hyvä.
Keskiviikko, 24.11. 2010
Päivän vilkaisu: Mitä Koreassa tapahtuu
Jaksoin kiskoa itseni töihin myöhään, mutta sentään lähdin melko aikaisin. Onneksi työnteko koostui pääasiassa teknisten ongelmien kohtaamisesta ja sen jälkeen pääsi kiipeilemään.
Jotain sankaritekoihin viittaavaakin kiipeilyyn mahtui. Pääsin ylös boulderin, joka viime yrityksellä oli nyrjäyttänyt nilkkani. Liidasin pitkälle 6C+:n arvoista reittiä. Kuitenkin väsymys ja jotenkin kipeä olo kävivät päälle neljännen reitin kohdalla ja sen jälkeen kapuaminen olikin vähän mitä sattuu.
Ulkona lumi oli muodostanut massiivisia vuoria. Näin kahden vuoden perusteella olen aika vaikuttunut helsinkiläisistä talvista. Marraskuuksi tämä on muutenkin ollut aika mallikelpoinen: vain vähän jäätävää tihkua, paljon lunta.
Torstai, 25.11. 2010
Päivän vihje: Jos sinua haastatellaan lehteen joka ilmoittaa yksiselitteisesti nimesi, työpaikkasi ja asemasi, kysymykseen "Montako salasanaa sinulla on?", ei pidä vastata "aivan liikaa, ne perustuvat puolisoni, koirani ja poikani nimeen sekä syntymäpäiviin, säilytän niitä paikassa josta voin ne aina tarkistaa."
Aivan suunnaton happamuus sävytti koko päivää. Kiukuttelin ihmisten kykenemättömyydestä viestiä järkevästi, sitten sain itsenikin kiinni typerästä kommunikaatiokäyttäytymistä ja tajusin sulkea useimmat viestintäkanavat. Joskus vaan kiukuttaa ilman oikeasti järkevää syytä ja silloin on viisainta olla purkamatta sitä kanssaihmisiin.
Koetin palata Pathologicin pariin, mutta siitä ei taaskaan oikein tullut mitään. Peli tekee taas parhaansa ollakseen vaikea.
Perjantai, 26.11. 2010
Päivän projekti: Buy This Satellite
Ulkona oli jo ihan hillittömän kylmä. Tulossa on kai marraskuun pakkasennätys, mikä kuulostaa aika metkalta. Talvi disabloi altani tänään ratikan, epäilemättä samanlaisia jännittäviä kokemuksia on tulossa lisääkin.
Pathologic imaisi taas mukaansa. Peliä on palkitsevaa ratkoa wanhan koulukunnan seikkailupelien tapaan; Tiemus pelaa sitä yhtä aikaa ja irkissä voi aina välillä vaihtaa kokemuksia sekä pyytää apua, tai jakaa kurjuuden kun venäläinen lohduttomuus käy todella pahasti päälle.
Viikonloppu, 27. - 28.11. 2010
Ajankohdan sitaatti: "Shit is starting to get pretty real in Crazytown, Russia." - toinen Pathologicia pelaava kaveri Gausswerksin foorumilla.
Käytin miltei koko lauantain tietokonepelaten. Sunnuntain pikkutunneilla sain viimein Pathologicin pelattua läpi.
Kun tyrmistys alkoi vähitellen laantua, totesin että Pathologic oli varmasti kiinnostavin tietokonepeli johon olen ikinä koskenut. Yöunen jälkeen aloin epäillä, että se saattoi olla myös vaikuttavin tietokonepelikokemus koskaan. Paras peli - ei, ei tällaiselle huonosti käännetylle, käyttäjävihamieliselle, karulle, väsyttävälle teokselle sellaista arvoa voisi myöntää. Mutta paras pelikokemus, luultavasti.
Pelin loppu oli täydellinen, vähän samalla tavalla kuin Deus Exin loppu oli täydellinen. Tosin Deus Ex oli vain yhdellä tasolla pohdiskeleva ja vakava, Pathologicissa tasoja oli useita. En ole kirjallisuuskriitikko mutta siltikin luulen tunnistavani syvällisyyden kun sellaiseen törmään, ja Pathologicissa sitä riitti.
Seuraavana päivänä jäljellä oli väsynyt mutta onnellinen olo. Ulkona oli kaunis talvipäivä. Kävelin ympäri Katajanokkaa ja hymyilin maailman kauneudelle, hilpeä poppi kuulokkeista jumputtaen. Ihmiskunta joka pystyy tuottamaan tämän kaltaisia mestariteoksia ei voi olla kokonaan paha. Fiilis oli samalla tavoin eeppisiä kokenut kuin vaikkapa Laikan jälkeen.
Hyvä lukijani: jos otat tietokonepelit ilmaisumuotona vakavasti, jos olet turhautunut siihen, etteivät ne koskaan ota riskejä, jos olet sitä mieltä että oikea mestariteos saa vaatia yleisöltään asioita - pelaa Pathologic. Pelaa se vaikka sen viat ovat valtavia. Raivaa jostakin tyhjät 40 tuntia ja kahlaa läpi uskomattoman kuluttava ja pelottava tarina apokalyptisen kauheasta taudista ja parantajista jotka asettuivat sitä vastaan.
Maanantai, 29.11. 2010
Päivän softa: Etherpad
Sain koko päivän kamppailla ihmeellisen softa-asennuksen kanssa. Java on kamalaa. Kun olin viimein selvinnyt siitä, tarvitsin jotain järkevämpää tekemistä joten suuntasin kiipeilemään huolimatta vähän heikoista fiiliksistä. Ei tullut tehtyä sankaritekoja, plääh.
20 asteen pakkanen ja hirveä tuuli eivät paljon naurattaneet metrolle kävellessä. Jos sää tästä vielä kylmenee siirryn pelkästään etätöihin enkä tule ulos ennen kevätpäiväntasausta.
Tiistai, 30.11. 2010
Päivän harmistus: Tiukemmat kellokorttisäännöt. Ei niin että edellisiäkään olisin välttämättä noudattanut. Ylläpitäjän on hyvä kyetä tekemään töitään outoihin aikoihin.
Aamu alkoi puolen tunnin seisoskelulla yli 15 asteen pakkasessa. Onneksi sää ei ollut ihan yhtä tappava kuin eilisiltana ja tuulta ei ollut. Sekä edessäni että takanani oli kohtalainen jono, mutta kylmä sää oli selvästi vienyt taisteluhalut monelta. Rushin kenttälippujen lunastus onnistui ongelmitta.
Työpäivä oli yhdistelmä skriptien väsäilyä, hallinnollisia koukeroita ja uusiin järjestelmiin perehtymistä. Kotona roolipelien puute vaivasi, joten käytin rahani vihdoin Minecraftiin. Hirviöt jahtaavat sinua, rakenna itsellesi turvallinen linnoitus pahaa maailmaa vastaan - tämähän on jokaisen viisivuotiaan leikkien perusidea. Legolaatikkomainen peli oli oivallinen ja näen hyvin että sen parissa voi leikkiä loputtomasti.
