Helmikuu 2010: Strategiaa miettimässä
Maanantai, 1.2. 2010
Päivän infotaide: Kivilaattaan upotettu Suomen kartta jossa jokainen alue on toteutettu alueelle ominaisella kivilajilla.
Lumikinokset ja viereisen meren jäätyminen ovat saaneet minut tajuamaan, että kotini on tällä hetkellä haavoittuvainen zombiehyökkäykselle. Normaalisti Katajanokalle pääsee vain kahta siltaa pitkin ja jos ne räjäyttäisi elävien kuolleiden noustessa paikasta tulisi saari. Mutta nyt joka suuntaan on valtavasti jäätä ja kävelevät vainajat saattavat iskeä mistä suunnasta tahansa. Tietenkin paljon riippuu niiden animointimekanismista; jos ne ovat lajia joka hidastuu kylmässä eivät ne varmaan tällaisena talvena paljon riehu.
Työpäivä korvasi huolestuneisuuteni ärtymyksellä. Jotenkin lukuisat pikkuasiat onnistuivat häiritsemään minua ja olin vähän pahantuulinen iltapäivän palaveriin asti. Onneksi se käsitteli geologien asioita ja vaikka oma tekninen osani olikin pieni kuuntelin mielelläni kun asiantuntijat puhuivat kivijuttuja.
Kiipeilyäkin vähän yritettiin, mutta viikonlopun jäljiltä olo ei ollut kaikkein vahvin ja seinällä roikkuminen jäi välityönomaiseksi.
Tiistai, 2.2. 2010
Päivän hankinta: Kevyet ja pieneen tilaan menevät sporttivaljaat. Sisäkiipeilypakettini koko kutistui entisestään.
Tajusin vasta tänään työpäivärytmini huomattavan muutoksen tähänastisesta elämästäni. Turussa työpäiväni oli korkeintaan ruokatunnin katkaisema putki kahdeksasta neljään. Koska asuin aivan työpaikan vieressä työpäivä alkoi melkein heti heräämisestä ja vapaa-aika alkoi vastaavasti heti kun leimasin itseni ulos. Täällä päiväni on täynnä loading screenejä ja välianimaatioita siirtyessäni paikasta toiseen. Näiden välipätkien aikana ainakin talvisin istun liikennevälineessä ja luen taskukirjaa.
Olisin olettanut että varttitunnin mittaiset siirtymisjaksot leikkaavat elämästäni pois kovasti tarvitsemaani hyödyllistä aikaa, mutta sen sijaan niistä onkin tullut mainioita hengähdystaukoja, siirtymärituaaleja työn ja vapaan välillä. Tämä katkonaisuus tuntuu auttamaan minua keskittymään ja jopa vähentää tavanomaista lyhytpinnaisuuttani. En olisi koskaan uskonut moista.
Turkulaisia ekspatteja oli yritetty kerätä Kaislaan larppikahvilamaiseen tapaamiseen mutta lopulta väkeä selvisi oluttupaan vain kolme, joista vain kaksi oli yhtä aikaa paikalla. Onneksi paikalla oli pidempään seudulla eläneitä tuttuja ja puolituttuja joiden kanssa pääsi pelaamaan Suurta Dalmutia ja puhumaan pelillisistä.
Keskiviikko, 3.2. 2010
Päivän ruoka-aine: Kvinoa. Edelleen semityöläs käyttää kaikenlaisten huuhteluvaatimuksien vuoksi, mutta maukas ja terveellinen.
Koetin tarttua töissä suurempiin projekteihin mutta tajusin että strategiset epäselvyydet tekivät seuraavan operaationi vaikeaksi. Kerroin ahdingostani kanssatyöntekijöilleni ja päädyimme pitämään visioivan miettimishetken museon tietojärjestelmistä. Lopputuloksena saimme aivan mainion kiteytyksen siitä millainen olisi tavoitteemme ihmeellisen informaatioteknologian suhteen. Nyt kun vielä saisi museon johdon hyväksymään sen.
Strategisten linjojen selvittyä minun oli helppo silmäillä tehtävälistojani ja löytää sieltä oikeasti olennaiset tehtävät asiat. Samalla tulin pohtineeksi miltä oma työnkuvani tämän vision valossa näyttäisi. Yksinkertainen käyttäjiä lähellä olevien järjestelmien perusylläpito vähenisi, mikä olisi sinänsä sääli. Toisaalta saisin edelleen pitää museon oman konehuoneen valtakuntanani ja jatkaa hallinnollisten dokumenttien sekä erikoisempien järjestelmien ylläpitoa. Olisin edelleen virallinen kanto kaskessa, visionäärit todellsuuteen kiskova ankkuri jonka pitäisi huolehtia että järjestelmät toteutetaan järkevästi ja suunnitelmallisesti. Ei lainkaan hullumpi homma.
Torstai, 4.2. 2010
Päivän uutinen: Government agencies may kill U.S. citizens abroad. So... yeah.
Aamupäivä töitä, sitten käväisy boulderilla ja jälleen iltapäiväksi palasi työvire. Tämä on paljon parempi idea kuin päiväunet. Siihen vaan kuluu myös enemmän aikaa.
Kiipeilyareena sentään oli avannut jo sivunsa ja julkistanut hintansa. Ne olivat vaan aika hulppeat. Taloudellinen tuho koittaa.
Perjantai, 5.2. 2010
Päivän korvamato: Amazing Horse
Koko viikon olin leikkinyt hippaa flunssan kanssa ja nyt se viimein sai minut kiinni. Työpäivän aikana olo heikkeni tasaisesti ja vaikka sainkin yhden teknisen ongelman ratkaistua sekä toisen muotoiltua sellaiseen muotoon että sitä voisi alkaa ratkaista, ei ajatukseni kulkenut kauhean nopeasti. Työpäivän jälkeen mieli teki lähteä boulderoimaan mutta kuumeenpoikasessa se olisi ollut ihan hirveän huono idea.
Kotona olin suunnitellut ohjelmaksi pelinkirjoitusta mutta järki oli niin limassa ettei tästä tullut mitään. Koomasin petissä lukemassa sarjakuvia ja katsomassa leffoja. Absurd Notions on edelleen mainio web-sarjakuva, Twister sen sijaan ei ole hyvä elokuva.
Viikonloppu, 6.-7.2. 2010
Ajankohdan luontoääni: Aivastava nörtti
Viikonloppu kului sängyn pohjalla kuumeessa. Sentään lämpö suostui pysymään hallutasojen alapuolella joten pystyin lukemaan, kirjoittamaan ja piirtämään. Järki kulki sittenkin hitaanlaisesti ja hieman pelottaa käydä läpi saamiani ideoita jahka tervehdyn.
Maanantai, 8.2. 2010
Päivän peliteema: Salaisuuksia on mahdotonta pitää
Nujersin kuumeen lääkityksellä ja pelautin Sic Semperiä. Pelisessio ei onnistunut kovin hyvin; olin valmistautunut vähän heikosti, flunssa näversi ja kun pelaajat päättivät tehdä odottamattomia tilanne hajosi käsiin. Juonellisesti asiat olivat kyllä ihan kiintoisia, rytmitys ja tilanteen hallinta vaan tökkivät pahasti.
Moiset amatöörivirheet ärsyttävät aina suunnattomasti, varsinkin kun pelautustyylini tekee minusta niille hyvin alttiin. Olen taas varmaan luisunut liikaa widescreen-esitystavan tuomiin mahdollisuuksiin ja viis veisannut hyvästä kerronnasta.
Tiistai, 9.2. 2010
Päivän siirto: Afrikan imperiumi harmistuu Iranin ja Saudi-Arabian öljylähteiden kuivuudesta, ampuu ydinohjuksen Kabuliin ja hävittää kerralla kilpailijansa Australian imperiumin tärkeimmän kaupungin sekä tulonlähteen.
Kuume oli vihdoin laskenut. Kirjoittelin pelikuvauksen wikiin ja samalla tajusin ainakin pari typerää mokaa joita olin kuumepäissäni tehnyt. Eivät ne oikeita virheitä olleet, ainoastaan asioita jotka olisi voinut tehdä paljon tyylikkäämmin jos olisin ehtinyt ajatella hieman nopeammin. Kuumeisena ajattelu vaan ei ole älyttömän nopeaa.
Päätin joka tapauksessa olevani riittävän terve tekemään töitä jos en vielä lähtemään kotoa. Päivittelin palvelimet ja testailin perjantaina tekemääni IIS-viritystä. Päädyin vihdoinkin myös pelaamaan aiemmilta työkavereiltani saamaani War on Terroria. Peli oli ilmeisesti pöllinyt mekaniikkansa suoraan Settlersistä mutta lisännyt siihen varsin mainion terrorismisäännöstön. Lopputuloksena oli erinomaisen osuva satiiri sekä hyvää ja toimivaa dynamiikkaa siitä mitä terrorismin käyttäminen politiikan välineenä voi saada aikaan. Ei ihme että pelin on todettu olevan 'sick, dangerous and insensitive'.
Keskiviikko, 10.2. 2010
Päivän huolenaihe: Työmatkalukemiseni loppuu. Pitäisi ostaa lisää kirjoja.
Työhön palaaminen oli hieman arpomista: ajatukset olivat yhä aika hitaita mutta kun kuumetta ei ollut ja olin eilen uskaltautunut järjestelmiä ylläpitämäänkin oli pakko käydä museolla varmistamassa että asiat toimivat. Näytti siltä että edellisviikolla tekemäni viritys oli jopa toiminut kuten tilattiin ja näyttelykoneemme olivat sen ansiosta hitusen elegantimman näköisiä.
Neljän aikoihin kimppuun hiipi totaalikooma. Livahdin kotiin ja koetin kirjoittaa peliä mutta mieli oli jumissa. Olisi parempi saada ravisteltua se liikkeelle koska edellispelin arvaamattomuus johti siihen että lähes valmis suunnitelma seuraavan pelikerran sisällöstä oli pistettävä täysin uusiksi.
Torstai, 11.2. 2010
Päivän biologin silmien kautta katseleminen: Google Street Viewin käyttö keräys- ja tarkkailupaikkojen löytämiseen
Puolitoistatuntinen palaveri museon tutkimusjohtoryhmän kanssa sai minut harmittelemaan köykäistä taustaani biologiassa. Varsinaisesti en sitä työssäni tarvitse mutta jos minun pitää rakentaa ja ylläpitää biologien tarpeita tukevia järjestelmiä olisi vallan mainiota jos ymmärtäisin jotain heidän alansa problematiikasta. Biologiassa ainoat alat joista tiedän edes vähän ovat evoluutiobiologian, genetiikan ja ekologian alkeet - taksonomia on minulle täysin tuntematon ympäristö.
Muutenkin tarve opetella uutta kävi ilmeiseksi. Epäilen että jossain vaiheessa lähitulevaisuutta saattaa olla tarpeen etsiä pari oman alani kurssia ja käydä niillä selvittämässä miten muutamat asiat tehtäisiin niinkuin oikein. Tällä hetkellä olen sikäli hassussa tilanteessa ettei minulla ole oikein mitään keinoa mitata teenkö työtäni hyvin: ympärillä ei juurikaan ole vartaistukiryhmiä eikä oikein ketään jolta voin kysyä ovatko asiat nyt hyvin. Osaan kyllä korkean tason periaatteet ja teorian sekä ruohonjuuritason ongelmanratkonnan mutta välissä oleva kerros on kokonaan yrityksen ja erehdyksen kautta opittua - ja suurin osa työstäni sijoittuu tietysti juuri tähän välikerrokseen.
Kiipeily oli flunssan jälkeen vähän säälittävää. Juuri kun olin saanut hyvän putken käyntiin piti hiton taudin katkaista se ja pudottaa minut takaisin jonnekin joulua edeltäneelle tasolle. Sentään opittu rohkeus ei ollut kadonnut minnekään.
Viikonloppu, 12.-14.2. 2010
Päivän ällistys: Pelasimme Ghost Storiesia ja voitimme. Vieläkin olen sitä mieltä että tämä on vaikeampaa kuin Cthulhun kukistaminen Arkham Horrorissa.
Sain luovuuden langanpäästä kiinni. Kuten joskus tapahtuu, kun nykäisin siitä sain itselleni riittävästi köyttä hirttämään vaikka kolme pelisessiota. Ajatuksia tuli niin paljon etten millään ehtinyt kirjoittaa ja piirtää niistä kuin pienen osan. Koetin kuitenkin merkitä muistiin jokaisen ideanpoikaseni niin että voisin ainakin myöhemmin palata niiden pariin.
Pohdin myös kahden viikon kuluttua alkavaa turkulaista kaupunkipelikampanjaa. Olen jo pelannut suurimman osan helposti minulle istuvista hahmokonsepteista ja itsensä toistamisen riski on olemassa. Koetin sen sijaan viritellä taas hieman erilaista hahmoa, tällä kertaa sellaista jonka sosiaalinen rooli olisi minulle aika vieras. Kärsimättömyyteni, päsmäröintitarpeeni ja suuri egoni ovat monesti johtaneet siihen että ajaudun pelaamaan jonkinlaisessa johtoasemassa olevaa hahmoa ja tahdoin tehdä hahmon jolle tämä ei vaan olisi mahdollista.
Psykologisten ongelmien lisäksi mietin mitä tällä kertaa tekisin ulkomuodolleni erottaakseni hahmoni aiemmista. Voisin vaikka leikata hiukset tai jos hormonitoimintani muistuttaisi enemmän ikäistäni miestä, kasvattaa naaman täyteen karvoja. En usko että kumpikaan näistä tulee toteutumaan.
Maanantai, 15.2. 2010
Päivän ohimennen kuultu: "Ottaisitko ennemmin HIV:n vai lapsen?" Teinipunkkareilla on arvot kohdallaan.
Uskoani erehtymättömyyteeni horjuttaa että törmään toistuvasti työssäni edeltäjieni tekemiin ratkaisuihin joita en käsitä. Joko minä olen paljon pätevämpi kuin he ja näen heidän virheensä, tai sitten he ovat olleet minua monta askelta edellä. Tänään kummastelin museon näyttelykoneiden hankalaa etähallintaratkaisua, mutta epätyypillisesti uskon keksineeni mitä järjestelmän rakentaja oikein on ajatellut. Sittenkin hän minun mielestäni kapusi puuhun takamus edellä mutta toisaalta kun järjestelmä kerran on valmiiksi tehty sitä on varmaan sama käyttää.
Kiipeily Myllypurossa oli vähän mitä sattuu. Loikin sankarillisesti uskomattomalta dynotukselta toiselle mutta vaikka sellainen onkin aika hauskaa ja näyttää makeelta ei sitä voi oikein kehittäväksi kiipeämiseksi kutsua.
Tiistai, 16.2. 2010
Päivän kombo: IIS-PHP-LDAP-Wordpress-Active Directory
Jo toisena päivänä peräkkäin selvisin työhön kahdeksaksi. Auringonvalon lisääntymisellä taitaa olla jotain osuutta asiaan. Onneksi nerokas yhteiskuntamme on keksinyt keinon torpata moinen aamuheräämisen helppous ja lähestyvän kesäaikaan siirtymisen muodossa tekee vaikeammaksi herätä aikaan jolloin kaiken toiminnan pitäisi kuitenkin käynnistyä.
Tappelin todella ärsyttävien teknisten ongelmien kanssa koko päivän. Kotona sentään pääsin takaisin pelinkirjoittamisen pariin. Sen ohella ohjelmassa oli pizzaa ja testipeli Pandemiaa. Maailmanloppuun sekin päätyi. Ei ole helppoa torjua neljää turboruttoa yhtä aikaa.
Keskiviikko, 17.2. 2010
Päivän laitteisto: Yläasteen kemiantunneilta tutuista komponenteista koottu viritys jolla ekstraktoidaan radiohiili näytteistä. Suorastaan kerjäsi isoa "Stand back - I'm going to try science!" -kylttiä.
Teknisten ongelmien ärsyttävyys jatkui, ja mikä vielä harmillisempaa, mikään näistä ei suostunut ratkeamaan. Kaikkein kiukustuttavimmaksi pulmaksi kehkeytyi eräs täysin sekavasti toimiva biodiversiteetti-informatiikkasofta josta en tiedä mitään ja joka ei ole minun vastuullani mutta jonka oikeat ylläpitäjät ovat sen kanssa täysin neuvottomia.
Ensimmäinen reaktio oli luonnollisesti "en tunne, en puutu" mutta minun kuitenkin pitäisi olla paikan residentti sysadmin mikä varmaan tarkoittaa että kun yksittäisten museon toimintaan liittyvien järjestelmien kanssa tulee ongelmia minun pitäisi ainakin yrittää auttaa näissä. Vaan täysin tuntemattoman järjestelmän korjaaminen on liki mahdotonta, mikä ärsytti entistä enemmän.
Otin muutaman tunnin kiipeilytauon selvittääkseni päätäni. Yritykset liidata 7A:n reittiä johtivat siihen että reistaileva softa oli parempi hetkeksi sulkea pois mielestä ja keskittyä elossapysymiseen. Saatuani annoksen rasitusta ja adrenaliinia palasin tietoteknisen ongelman pariin. Iltaa pitkin olin kouluttanut itseni kyseisen järjestelmän jos nyt en ihan asiantuntijaksi niin kuitenkin jonkinlaiseksi toistaitoiseksi käyttäjäksi ja eliminoinut pois mahdollisia virhekohtia. Ei se vieläkään toiminut mutta sentään minulla oli nyt jotain mihin tarttua huomenna ja saatoin nukkua yöni rauhassa.
Torstai, 18.2. 2010
Päivän rahtikultin vaatetus: Nahoista ommeltu hazmat-pukujäljitelmä
Sic Semperin kuudennessa jaksossa päästiin viimein käsiksi pelikampanjoideni peruselementteihin: yöstä hyökkääviin saksaa mongertaviin hirmuihin joiden taustamusana soitettiin riitasointuista industrialia. Ei ole kymmenen vuotta Kult-pelinjohtamista selvästi riittänyt saamaan kaikkia teollisia kauhuja ulos elimistöstäni ja ydinpommitraumojakin pääsi taas käyttämään.
Peli oli jokseenkin sekava, tosin aika todentuntuisella tavalla: yllättävä hyökkäys lamautti pelaajahahmot aika totaalisesti. Kuvitukseen sentään olin melko tyytyväinen. Pelin jälkeen kesti taas kauan päästä nukkumaan ja halu jättää seuraava työpäivä kokonaan välistä oli kova.
Viikonloppu, 19.-21.2. 2010
Viikonlopun taikausko: Korttelin kiertäminen myötäpäivään on nopeampaa kuin sen kiertäminen vastapäivään.
Pelin jälkeen herääminen perjantaihin oli älyttömän raskasta. Lisäksi yön aikana olin taas keksinyt miljoona virhettä eilisestä pelistä ja kerronnan viat harmittivat minua. Työpäivä oli energiaton ja tehoton. Sen päätyttyä sentään sain kirjoitettua Hämärän väki -hahmoni edes puolivalmiiksi.
Lauantaina alkoi suuri lumimyrsky jota pakenin Turkuun. Juna oli vain vartin myöhässä joten kiipeilemään ehtiminen ei tuottanut ongelmia. Palatsilla reitit oli greidattu hieman eri tavoin kuin Tapanilassa: olin siellä tottunut että 6C:n liidi on taitojeni rajoissa, täällä edes 6A ei tahtonut mennä. Kiipeily oli kyllä hauskaa ja olen edelleen sitä mieltä että turkulainen reittisuunnittelu peittoaa helsinkiläisen. Kun reitti on täällä vaikea se ei tarkoita niinkään pitkiä kurotuksia tai huonon kitkan varassa olemista vaan käsittämättömiä tasapainon siirtoja puolelta toiselle ja otteista tarttumista luovilla tavoilla. Kiivinnän jälkeen tuli käytyä saunassa ja katseltua elokuvia.
Sunnuntaina oli vuorossa viikonlopun pääohjelma: kahden viikon päästä alkavan Wales-reissun suunnittelu. Tällä kertaa tiesimme paljon paremmin mihin olemme nenämme pistämässä mutta myös aikeemme olivat kasvaneet kunnianhimoisemmiksi. Suunnitelmiin tuli ainakin yksi köysitekniikkaa vaativa luola, yksi oletettavasti pahasti tulvinut osa Ogof Ffynnon Dduta ja luola jonka kuvauksessa oli "notorious corckscrew squeeze". Eivät ahtaat änkeytymiset meitä pelota, pohjoismaiset luolatutkijat ovat tottuneet kapeisiin paikkoihin.
Suunnittelun jälkeen rokattiin hieman ennen kotiinlähtöä. Päivän junia oli peruttu mutta sentään iltaseitsemän IC lähti ajallaan. Lunta satoi edelleen ja ulkona maisema oli hitaasti hautautuva. Luin Stephen Baxterin Floodia. Pihalla oleva tuisku sekä jatkuvasti myöhästelevä juna olivat täydellinen ympäristö jossa lukea hiipivästä massiivisesta ekokatastrofista joka yllättää länsimaisen sivilisaation. Kun selvisin kotiin olin puoliksi vakuuttunut siitä että lumen sulamisen myötä merenpinta kohoaisi heti metrin tai pari ja jatkaisi sitten siitä.
Maanantai, 22.2. 2010
Päivän havainto: Helsingistä on todella työlästä löytää luolatutkimukseen soveltuvaa haalaria
Heräsin älyttömän aikaisin ja selvisin töihinkin järkevässä ajassa. Työlistalla oisi ollut ison projektin aloitus mutta vitkuttelin siitä ulos vielä hetkeksi sillä verukkeella että kun museon näyttelyt olivat maanantaina kiinni minulla oli tilaisuus päivittää niiden koneita. Tämän vuoksi jouduin kiipeilemään näyttelyvitriinien päällä sekä Elämän historia -salin yläpuolella kohoavan parvekkeen kaiteilla. Ei tarvinnut vielä edes taistella kaappareita vastaan.
Töiden jälkeen koetin saada kiinni harrastustehtävistäni mutta tämä ei vaan sujunut. Osittain vikana oli täysin pätkivä verkko, osittain emotionaalis-älyllinen jumitus. Lopulta sain aikaan ehkä yhden viidestä tehtävästä jotka pitäisi ensi viikon alkuun mennessä suorittaa.
Tiistai, 23.2. 2010
Päivän löytö: Jokseenkin cthulhistinen kaulaliina. Ei valitettavasti sopinut hahmolleni.
Hurja lumituisku oli muuttanut Konalan teollisuusalueen lumierämaaksi. Isojen teollisuushallien välissä kulki kyllä tie, mutta se erottui lähinnä työkoneiden ja rekkojen renkaanjäljistä. Vaikutelma oli aidon arktinen. Täältä onnistuin lopulta paikantamaan liikkeen joka myi vettähylkiviä haalareita ja hankin itselleni sellaisen. Nyt luolavarustukseni alkaa olla valmis.
Leikittyäni töissä active directoryn alidomainien ja luottosuhteiden kanssa juoksin UFF:in kautta kotiin. Vili pelautti meille fantasiakampanjansa spinoffin Sillä aikaa Niemenissä ja vaikka ajatus fantasiasta ei oikein vedonnutkaan peli osoittautui erittäin mainioksi. Neljä ruhtinaskunnan voimatekijää laati suunnitelmia ja reagoi maagisten, poliittisten ja sotilaallisten uhkien keskellä. Jälkeenpäin katsoen olimme toimissamme varsin näppäriä: onnistuimme välttämään suursodan ja kantamaan korkealla sivistyksen lippua taikauskoisessa maailmassa.
Keskiviikko, 24.2. 2010
Päivän vaikeus: Kaiken tarpeellisen tekemisen mahduttaminen yhteen päivään
Töissä active directoryn luottosuhteiden testailu jatkui. Nyt tiesin mikä oli mahdollista; seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa kartoittaa mitä haluaisimme tehdä. Yliopiston IT-infra uhkaa edelleen nielaista pienen museomme ja monelta osin tämä on hyvä ajatus - mutta tietyt toiminnat pitäisi säilyttää täällä. Yksinäinen (no, melkein) tehtäväni on selvittää mitkä nämä tehtävät ovat, mikä on paras tapa pitää niistä kiinni ja miten vakuuttaa kaikille osallisille että juuri näin on meneteltävä.
Ei ihme että töissä kului aika pitkään. Kotona palasin pelimateriaalin tuottamisen ja lukemisen pariin. Vähän heikonlainen aika turkulaiselle kaupunkipelille nyt mutta en halua sitä missatakaan. Liikunta on tällä viikolla jäänyt tosi vähälle, mikä ei ole erityisen hyvä asia.
Torstai, 25.2. 2010
Päivän avuttomuus: Miten voi hahmon vaatetuksen hankkiminen olla näin älyttömän vaikeaa?
Täysin käsittämättömästä syystä Cavella oli läpiveto käydessäni siellä boulderoimassa. Mikä lie teollinen onnettomuus johtanut moiseen ratkaisuun mutta tuntuvalla pakkasella sen ilmeinen sivuvaikutus oli etten kyennyt palelulta paljonkaan kiipeämään. Tästä tuli valitettavan laiska viikko.
Sain myös Stephen Baxterin Floodin luettua. Apokalyptisenä kirjana se oli kyllä varsin hyytävä ja miellyttävän peräänantamaton, mutta teksti oli kömpelöä, hahmot olivat vastenmielisiä kommunikaatiovammaisia ääliöitä ja muutenkin kovan scifin perussynnit olivat vahvasti läsnä. Aivan erityisen ärsytyksen sai aikaan maailmansisäinen luovuuden romahdus. Väitän että vaaditaan enemmän kuin biblikaalinen tulva saamaan ihmiset lopettamaan elokuvien tai musiikin teko.
Hämärän väki I, 26.-28.2. 2010
Ajankohdan pelibudjetti: Noin 600 euroa
Uusin turkulainen kaupunkipelikampanja pyörähti käyntiin hyvin vuoristoratamaisella ekalla pelillä. Typecastautumista välttääkseni olin yrittänyt tehdä hahmon joka olisi aivan erilainen kuin useimmat aiemmin pelaamani mutta hahmon sosiaalisesta roolista oli ihan mielettömän vaikeaa saada kiinni. Tämä tietysti vahvistui ryhmädynamiikan ollessa vähän nyrjähätänyttä - ja koska itse olin itselleni täysin vieraassa sosiaalisessa roolissa en pystynyt korjaamaan koko ryhmän dynamiikkaa.
Onneksi kyseessä kuitenkin oli vasta kampanjan ensimmäinen peli mikä tarkoittaa että tilaa harjoitella on vielä. Ja heikon hahmopelaamisen vastapainona oli ehkä yksi larppihistorian makeimmista tapahtumaketjuista joka alkoi hahmojen päätöksellä käydä vähän nuuskimassa ja sen jälkeen eteni monen mutkan kautta jokseenkin takavasemmalta tulevaan yllätyskohtaamiseen yön pimeydessä. Kuten kaikki parhaat yllätykset, jälkeenpäin ajatellen tämä olisi pitänyt nähdä etukäteen mutta eihän larpeissa koskaan mitään tällaista oikeasti tapahdu...
Hotellissa asuminen oli selvästi voittajan valinta ja oli muutenkin Erik-pörröpään köyhäilyn jälkeen hauska pelata hahmoa joka aloitti pelinsä kävelemällä Stockmannille ja polttamalla 350 euroa uuteen puhelimeen. Onneksi näitä pelejä ei ole ihan joka viikonloppu, voisi muuten tulla kalliiksi.