Marraskuu 2009: Erikoisammattilainen työssään
Viikonloppu, 31.10 - 1.11. 2009
Ajankohdan eläin: Kaljurotta. Fantsuropesta karannut nisäkäs joka ei tunne kipua ja jonka pesässä on kuningatar.
Käytin viikonlopun koettamalla karkoittaa flunssaani. Se ei mennyt pois, jos nyt ei oikeastaan kunnolla alkanutkaan. Samalla kirjoittelin, piirtelin ja katselin kritiikittömästi Kim Possiblea. En tiedä onko sarja oikeasti näin hyvä vai onko minulla vaan nuhan alentama maku. Laiskuuskin vaivasi - ainakin neljästä tehtävänä olevasta hommasta sain vietyä eteenpäin vain yhtä.
En ole myöskään saanut päätettyä onko merenranta syksyllä kaunis vai kamala. Edelleen näkyvyys on mainio juttu, mutta veneitä ei enää näy joten ikkuna ei enää toimi television korvikkeena. Puistokin on rumanpuoleinen lehtien lähdettyä. Sentään Suokin majakka jatkaa hypnoottista vilkutteluaan.
Maanantai, 2.11. 2009
Päivän atk-ongelma: Plesiosaurus joka ei uinut
Sain Sic Semperin neljännen välisoolon pelautettua. Tästä eteenpäin tiedossa onkin sitten ryhmäpelejä. Olen koettanut pelikampanjan alun rytmiä muuttelemalla kiertää kammoamani toisen pelikerran, se kun edelleen on minulla perinteisesti jokaisen kampanjan heikoin esitys. Empiressä vältin kakkospelifunkin vaihtamalla klassisen ekan ja tokan pelin järjestyksen, valitettavasti Sic Semper ei ole ihan yhtä modulaarinen.
Kuuntelin myös Kaisan tarinoita ruotsalaisesta matemaatikkotemppelistä jonne kutsutaan kuuluisia matemaatikkoja mietiskelemään ja toteuttamaan itseään. En edes ollut arvellut että tuollaisia paikkoja löytyisi roolipelimaailmoiden ulkopuolelta.
Tiistai, 3.11. 2009
Päivän hahmon avaus: "Tankkiin 17 ei kukaan uskalla enää mennä."
Internetissä ihmiset olivat aivan helvetin tyhmiä ja hysteerisiä pedofiliasta. Mikki on tästä mieltä ja hyvä niin.
Vaikka töissä olinkin ollut hieno ja ahkera, vapaalla olin ollut laiska ja saamaton. Tänään minun oli kohdattava vätystelyni ja tunnustettava kanssakonspiraattoreilleni eräässäkin larppiprojektissa etten ollut tehnyt juuri mitään viimeisen kahden viikon aikana. Häpeäni oli valtava.
Kokous oli sentään asiaankuuluvan energinen. Kun vielä onnistuisi ylläpitämään saman luovuuden tahdin itsenäisessäkin työskentelyssä. Ei se muuten olisi vaikeaa, mutta kun näitä projekteja tahtoo olla aika kasa.
Keskiviikko, 4.11. 2009
Päivän toivonkipinä: Josko tästä jossain vaiheessa löytäisi jonkinlaisen talvikiipeilyterän
Hämähäkkivaistoni herätti minut varhain aamulla. Kävi ilmi että eräs ei-virtuaalinen palvelin oli nurin jokseenkin ärsyttävistä syistä. Aamupäivä meni konehuoneessa ryömiessä. Tulin siihen tulokseen että jonakin viikonloppuna minun pitäisi varmaan varata yksi kokonainen lauantai tämän tilan järkeistämiseen ennenkuin kaaos siellä muuttuu täysin hallitsemattomaksi.
Työpäivään mahtui myös jännittävien tilojen esittelyä sekä sielua syövän Powerpoint-esityksen väsäilyä. Jätin tämän puuhan melko varhain suunnatakseni seinälle. Pitkästä aikaa kiipeileminen sujui edes suunnilleen kuten sen kuuluisi: kiivettyjen reittien vaikeusasteet olivat sellaisia joita uskoisinkin kiipeäväni ja tuon tuostakin tein jopa semivaikeita asioita. Vielä ei puhuttu mistään oikeista sankariteoista, mutta yksi negareiteistä osoittautui hämmentävän kiintoisaksi ja otin siitä ensimmäisen oikean projektini syksyyn. Ja kun Tapanilaan ehti livahtaa jo varhain, seinillä jopa mahtui kiipeämään.
Torstai, 5.11. 2009
Päivän eläin: Kani nimeltä von Neumann
Aamulla maassa oli lunta, mutta taittelupyöräni selvisi hienosti arktisistakin oloista. Sen sijaan kroppani ei ollut pitänyt eilisestä kiipeilystä, tai ainakaan sitä seuraamatta jääneestä venyttelystä. Olin monesta paikasta solmussa ja ties kuinka monennen kerran lupasin itselleni että jatkossa venyttelisin kuten vastuullisen liikkujan kuuluu.
Vastikään päivittämäni palvelin sekosi, tyhjästä pomppasi deadline josta en ollut aiemmin kuullutkaan, sain omituisen toimeksiannon jonka toteuttamisesta minulla ei ollut aavistustakaan ja muuta tavanomaista. Töiden päätyttyä pääsin kohtaamaan lumentulon yllättämän junaliikenteen lähtiessäni käymään Cosmicissa. Juna Turkuun kulki vain 15 minuuttia myöhässä, kaikki muu liikenne tuntui suunnilleen seisovan. Kun junan sisäinen tarjoilukärrykin levisi alkoi ilmassa olla jo absurdin komedian piirteitä.
Cosmic oli kuitenkin käymisen arvoinen. Töistä potkut saaneita juotettiin, vaarallisia tai muuten vaan tyhmiä larppi-ideoita puitiin ja hassujen eläinten olemassaololle naurettiin. Viihdyin kahvilassa yli viimeisen junan lähtöäajan mikä ei kyllä ihmeitä vaatinut ja hyppäsin kymmeneltä bussiin. Yllättävän näppärästi pääsin silläkin kotiin vievään ratikkaan.
Perjantai, 6.11. 2009
Päivän sankari: Laui Shepard, lyhytpinnainen havaijilainen insinööri tulevaisuudesta
Oikeat projektit odottivat muiden osapuolten siirtoja, joten ryhdyin taistelemaan konehuoneeseen pesiytynyttä lovecraftiaanista lonkerosotkua vastaan. Olen joskus kuullut kaapeleiden niputuksesta, mutta edeltäjäni olivat ilmeisesti lähettäneet tämän uskonnon myyjät matkoihinsa hyvää sanomaa kuulematta. Tämä vaan altisti heidän sielunsa ja palvelinkaappinsa kiemurteleville kauheuksille syvyyksistä.
Maltoin lähteä työstä vasta vähän ennen kuutta. Tajusin olevani oikeasti tosi väsynyt, en ollut edes huomannut että viikko oli ollut näin raskas. Tarvitsin rentoutumista. Steam myi Mass Effectiä seitsemällä ja puolella eurolla. Näin asia ratkesi.
Lauantai, 7.11. 2009
Päivän yhteiskuntarauha: Somali adulterer stoend to death - hirveä hinku tehdä vertauksia kaikenlaisten väkivaltaista kansan oikeutta vaatineiden ihmisryhmien suuntaan, mutta se olisi vähän kuorolle saarnaamista
Mass Effect oli selvästi juuri niin laadukas peli kuin oli kerrottu. En muista olenko koskaan aiemmin tietokoneropessa kokenut pelaavani hahmoa joka ei ole rajatapausääliö tai täysi pökkelö. Tässä pelissä pelaajahahmoa ei dialogissa panna koko ajan hokemaan "voisko joku selittää" ja toisaalta tähän mennessä ainakin kerran olen itse oikeasti järkyttynyt hahmoni tulkinnasta hänelle antamastani komennosta. Kyllähän minä tiedän luoneeni hieman kireän hahmon mutten heti tajunnut että se olisi valmis käymään toisiin käsiksi kesken keskustelun... Jälkeenpäin ajatellen tajusin että tietysti hahmo olisi tehnyt juuri niin, mutta koska olin itse hidas tajuamaan tätä, peli huolehti itse siitä että rooli pysyi konsistenttina. Huh.
Tietokonepeli antoi mukavasti inspiraatiota hahmonkirjoittamiseen. Iltasella kävin katsomassa Coco avant Chanel -elokuvan, joka onnistui olemaan jotenkin ahdistava. Ehkä sen oli tarkoituskin olla, en tiedä.
Sunnuntai, 8.11. 2009
Päivän huojennus: Onneksi museo on ylävirtaan keskustasta
Pelasin Mass Effectiä melkeinpä koko päivän. Edelleen olen sitä mieltä että se on tosi laadukas peli, mutta sen pahemmin sen pikkuviat häiritsevät. Välianimaatiot juuri ennen vaikeita tappeluita ja tallentamismahdottomuus taistelussa tarkoittaa että pari välianimaatiota tulee aika tutuksi. Lisäksi pyrkimykset pelata peli läpi hennolla insinörtillä vaikeutuvat kun kuka tahansa muu hahmo porukasta voi saada taistelussa turpaansa ilman sivuvaikutuksia, mutta jos oma hahmo kaatuu peli loppuu heti. Maisemia ja arkkitehtuuria kierrätetään etenkin bonustehtävillä niin paljon että se alkaa jo häiritä.
Kaikkein suurin design-pulma on kuitenkin se että peli kertoo eikä näytä. Pelissä on posketon määrä dialogia, ja vaikka se on laadukasta sekä sisällöltään että ääninäyttelyltään, on vähän tylsää kuunnella kun hahmo hahmon perään selittää uskomattomista kokemuksistaan. Jos johonkin niitä välianimaatioita piti tehdä, eikö tämä olisi ollut järkevä paikka? Samaa ongelmaa on jopa varsinaisessa pelisisällössä: aina välillä vastaan tulee tekstinkappaleita jotka kertovat kuinka jotain makeeta juuri tapahtui (enkä nyt viittaa tekstimuurilla toteutettuun ensyklopediaan, joka on minusta oikeasti aika makee). 1980-luku soitti ja halusi pelisuunnittelunsa takaisin.
Illalla Helsingin keskustan tunnelit tuhoutuivat vesivahingossa, tai näin uutinen kertoi. Valitettavasti en ollut sen tapahtuessa sopivan dramaattisesti metrossa sukellusvarusteiden kanssa. Metroa tai rautatietä en tavallisesti kyllä käytä, mutta luulen että tämä silti näkyy huomisessa työliikkumisessani.
Maanantai, 9.11. 2009
Päivän kuva: Sukeltaja luonnollisessa elinympäristössään
Vältin keskustan vedenpaisumuksesta johtuvan aamukaaoksen pääasiassa tekemällä aamun ensimmäisen pulentoista tunnin työt kotoa. Selvitessäni keskustaan pahin ruuhka näytti olevan jo ohitse.
Työpäivä kului ongelmanratkonnan ja palaverin merkeissä. Koin palaverissa olevani aivan väärällä puolella aitaa, ymmärsin liian hyvin yliopiston tietohallintoihmisten näkemyksiä ja asiakasnäkökulmaani en ollut oikein saanut evästystä muulta museolta. Onneksi sama palaverikierros tulee uudelleen, pitää lähettää joku asiasta enemmän perillä oleva edustamaan siihen.
Palaverin päätyttyä singahtelin eestaas pitkin keskustaa hakeakseni kiipeilyvermeet ja kiertääkseni pysäkille josta metroon jälleen pääsi. Sen jälkeen pikainen pyrähdys Myllypurossa siinä toivossa että tällä viikolla tulisi kiivettyä useammin kuin kerran.
Tiistai, 10.11. 2009
Päivän möhkäle: APC SmartUps 3000:n akusto
Kun neljän jälkeen siirryin kellariin asentamaan paikalle UPS:in uutta akkua tajusin tilanteen klassisen virhepotentiaalin. Akku oli lähes liian painava yhden hennon ylläpitäjän siirrellä ja pystyin aivan hyvin kuvittelemaan kuinka vahingossa mokaisin sen kanssa, kaataisin jonkin ketjureaktion seurauksena koko palvelinkaapin päälleni, kaappi murskaisi jalkani ja jäisin yksin konehuoneeseen kunnes joku tulisi katsomaan miksi museon palvelut eivät toimi. Luonnollisesti päälle kaatuvan kaapin tulisi tuhota puhelimeni ja vetää mennessään verkkojohto irti niin etten voisi edes irkitse kutsua apua.
Vaan lopulta akunvaihto oli huomattavan helppo operaatio. Illan Windows-päivitykset yrittivät vähän nikotella mutta lopulta nekin sujuivat ongelmitta. Työpäivä alkoi kotvan kahdeksan jälkeen ja päättyi iltayhdeltätoista. Onneksi näitä ei ole kovin usein. (Tai voisihan sitä töitä tehdä pidemmissäkin päivissä jos vastaavasti jokaista tuollaista tuplapäivää kohden ansaitsisi oikeasti yhden lomapäivän lisää.)
Keskiviikko, 11.11. 2009
Päivän järjettömyys: Avoin välityspalvelin keskellä muuten suljettua verkkoa
Kun aamupäivä meni selvitellessä omituista häiriötä yhdessä palvelimessa ja loppupäivä opetellessa tarpeellisia säätötoimenpiteitä tajusin, että nykyinen työni ei oikeasti jätä minulle samanlaista valtavaa blokkia käyttämätöntä luovaa energiaa kuin edellinen. Tämä on pääasiassa hyvä, koska se tarkoittaa että töissä on kiinnostavaa eikä harmittavaa. Toisaalta kun luovuutta pitää soveltaa jo töissäkin on paljon vaikeampi löytää sitä vapaa-ajan projekteihin. Ainakin siltä asiat usein tuntuvat.
Eilisillan venymisen vuoksi lähdin töistä aikaisin. Tapanila ennen neljää oli jälleen lähes autio joten kiipeileminen oli mutkatonta ja mukavaa. Löysin oikean haastetasoni 7a:n sormivoimareitistä ja 6b:n negaliideistä.
Irkissä kuului juttua sikainfluenssan leviämisestä laajennettuun tuttavapiiriin. Työn puolesta ehtisin kyllä sairastaa - olen ollut tehokas ja aikaansaava eikä mitään ole pahasti kesken - mutta inhottaisi kerätä mikrobiologinen jättipotti juuri nyt kun kiipeilykunto on alkanut palata ja seinillä käyntiin on löytynyt rutiini.
Torstai, 12.11. 2009
Päivän muuttunut suunnitelma: Alunperin oli ajatellut käyttää tämän illan pelinkirjoittamiseen.
Ylläpitäjän elämä on vaarojen täyttämää, etenkin jos minun laillani ylläpitää järjestelmiä joita ei ole itse pystyttänyt, joiden dokumentaatio on vähän mitä sattuu ja joista ei välttämättä tiedä niin paljon kuin pitäisi. Lisäksi ylläpitäjän elämä on yksinäistä ja vastuu isoista kokonaisuuksista painaa raskaana harteilla. Nämä piirteet tulivat minulle pirullisen selväksi kun olin iltakahdeksan aikoihin yksin työhuoneessani ja tajusin, että päivittämälläni virtuaalialustalla kaksi palvelinta ei enää suostunut nousemaan jaloilleen.
Liki tuntia myöhemmin palvelimet olivat edelleen nurin, ja fiilikseni alkoivat olla aika tukalat. Ainakin toinen palvelimista oli jatkuvassa tuotantokäytössä ja sen olisi hyvä olla huomenna toiminnassa. Edellisessä elinympäristössäni olisin voinut vastaavassa tilanteessa hakea apua ja vertaistukea muusta työyhteisöstä, mutta museon pienestä atk-tiimistä minä olen ainoa palvelinylläpidon kanssa tekemisissä oleva. Muu ryhmä ei edes roiku öitä museon irkkikanavalla. Olin ongelmani kanssa täysin omillani. Normaali universaaaliratkaisu "googleta saamasi virheilmoitus" oli tässä yhteydessä hyödytön koska mitään virheilmoitusta ei tullut.
Poistuin museolta kotiin mutta ajatus toimimattomasta tietotekniikasta ei jättänyt minua rauhaan. Onneksi etäyhteydet olivat olemassa. Sokeriannoksen jälkeen palasin taisteluun. Verkko ei selvästikään pulmaani tuntenut, joten luin päivittyneen softan dokumentaatiota ja sitten ryhdyin tekemään itsenäistä salapoliisityötä. Sitkeän lokien penkomisen jälkeen löysin viimein kryptisen merkinnän "could not open serial device: none". Kävi ilmi että aiemmalla versiolle virtuaalikone oli toiminut myös ilman sarjakonsolin eksplisiittistä määrittelyä, uudempi sen sijaan ei. Niinpä lisäsin ongelmayksilöihin rivin yksinkertaisia määrityksiä, ja palkkioksi bitti alkoi jälleen tanssia kuten sen pitikin.
Dokumentoin ongelman sekä ratkaisun ja jäin miettimään kuuluuko itseaiheutetun ongelman korjaaminen yömyöhään laskea normaaliksi työajaksi.
Perjantai, 13.11. 2009
Päivän kauheus: 50 Worst Videogame Voice Acting Lines
Taittelupyöräni sai alleen talvirenkaat. Nyt siinä on heviuskottavasti niittejä kuin Rob Halfordissa. Nastoitetulla fillarilla ajaminen on uusi kokemus. Vielä tänään en ehtinyt suuria jääalueita kohdata ja tietysti heti kotiin päästyäni sääprofetiat lupasivat pakkasten loppumista ja paluuta normaaliin vesikeliin.
Koetin tarttua pelinkirjoittamiseen mutta sepä muuttuikin taas pelipiirtämiseksi. Mukavuusalue on siirtynyt aivan merkillisiin suuntiin supersankaripelautuksen tuloksena.
Viikonloppu, 14.-15.11. 2009
Ajankohdan sosiologia: Raportit kertovat naantalilaisen lääkäripariskunnan perheenlisäyksestä mutta jättivät epäselväksi oliko kyseessä kotona keitetty protoihminen vaiko vähän käytettynä hankittu. Jälkimmäinen kuulostaa paljon vaikeammalta kohteelta.
Ulkona oli tullut lunta ja jäätä, mutta talvirenkailla varustettuna ne eivät olleet minulle edes hidaste. Tapanilasta löytyi uusia haastavia seiniä ja kiipeilykestävyyskin alkoi olla hyväksyttävällä tasolla. Tietty mukana ollut kuntoihme Miika kiipesi 16 reittiä siinä missä itselläni jo kahdeksas reitti päättyi vapisevaan seinältä putoamiseen ja tarpeeksi liikkuneeseen oloon.
Sunnuntaina uppouduin pelinkirjoittamiseen. Tajusin että supersankaritarinoiden pelauttaminen oli ehkä kouluttanut minut ajattelemaan pelautusta tarpeettomankin visuaalisesti muttei ollut korjannut olennaista ongelmaani: taitamattomuuttani keksiä juonia. Tämä oli ärsyttävää sikälikin että supersankaripelissä oli nimenomaan juonien laadinta ollut se osa-alue johon kuvittamisen ohella olin panostanut eniten. Tietty selkeä genre ja motivoituneet hahmot olivat yksinkertaistaneet tehtävääni mutta joka tapauksessa juonten nyhjäiseminen esiin tyhjästä ei ollut jäänyt pysyväksi taidoksi.
Onneksi en liioin ollut kadottanut olennaista taitoani tuottaa taustamateriaalia kunnes sen keskeltä pilkistää juonenpää josta saa kiinni. Näin kävi tälläkin kertaa, eikä pääasiallisessa maailmadokumentissani ole tekstiä vielä kuin 30 sivua.
Maanantai, 16.11. 2009
Päivän tiede: Kerrosta alapuolellani kaveri suomentaa kärpästen nimiä. Työhön liittymättömällä irkkikanavalla poikkitieteellinen tuttavapiiri jakaa rakentavia ehdotuksia. Toistaiseksi paras hyväksytty on ollut mustanaamiokärpänen (Thecophora cinerascens), valitettavasti kurkkunaamiokärpänen, kolopeeaakärpänen, homokeilakärpänen sekä jymyjurri eivät tainneet mennä läpi.
Päivä ei kokonaisuudessaan ollut parhaimpia. UPS:n akunvaihtoon meni kaksi tuntia vanhan akun turvottua laitteen sisällä muodottomaksi ja kieltäydyttyä tulemasta ulos, virtuaalikoneen levytilan laajentaminen vaati lopulta uuden partition luomista, keskiviikolle kaavailtu peli peruuntui, kävi ilmi että olin mokannut pelin tiedottamisessakin... pieniä vastoinkäymisiä toisensa jälkeen ui vastaan ja yhdistelmä sai aikaan minussa harmistuneen turhautumisen. Sain hieman luovaa työtä tehtyä mutta vähemmän kuin olisi pitänyt.
Pah.
Tiistai, 17.11. 2009
Päivän pelitermi: Maailmanlopahdus - kuin maailmanloppu-light
Poikkesin Kumpulassa lounastamassa ja kuulemassa villejä suunnitelmia. Valitettavasti itselläni on vapaa-aika jo täynnä projekteja eikä enempää kehtaa ottaa vaikka miten tahtoisi. Muutoin käytin aikani kummastelemalla Windowsin nimipalveluasioita ja laatimalla ohjeistusta.
Insomnia jatkui illalla. Pelisisältönä oli tällä kertaa surrealistista kauhua. Oli hyvä nähdä että jopa suuria sankarihahmojamme oli mahdollista pelotella sopivan oudoilla jutuilla. Sisältöön kuului myös huomattavan pöhköä sanailua.
Keskiviikko, 18.11. 2009
Päivän realismi: Kiipeilijän toive sisäseinän rakentajalle
Pelaamisen peruunnuttua ohjelmassa oli kiipeilyä. Ällöttävässä marraskuisessa sateessa oli tympeää pyöräillä. Salmisaaren liikuntakeskuksen valmistumista odotellessa.
Torstai, 19.11. 2009
Päivän fiilis: Plääh
Ylläpitoa, dokumentointia, Mass Effectin pelaamista. Ulkopuolella marraskuu ei ole aivan onnistunut masentamaan minua mutta lamauttamaan kylläkin. Töistä lähtiessäni on pimeää ja tuntuu ettei mitään takuulla ehdi tehdä ennen nukkumaanmenoa. Olisi sama tehdä 16-tuntisia työpäiviä, ei tässä mitään elämää kuitenkaan ole.
Omat projektit jumittavat yleisen apaattisuuden alla. Saan kyllä käytyä kiipeilemässä kerran pari viikossa ja tämäkin tuntuu suurelta saavutukselta. Haluaisin paeta maasta jonnekin, tuttu narina.
Lisäksi kaipaan Turkua, tai joitain aspekteja siitä. En kaipaa stressaavaa edellistä duunia mutta kaipaan edellistä työyhteisöä. Kaipaan roolipelejä joita olen ollut liian saamaton saamaan kunnolla täällä käyntiin. Kaipaan sosiaalista viiteryhmää innostuneista ja päättömiä puhuvista (live)roolipelaajista. Kaipaan kiipeilyseinää aivan kotini ja/tai työpaikkani vieressä.
Noiden ikävöintien läpikin katsottuna ajatus takaisin Turkuun palaamisesta ei viehätä. Mikään yllämainituista elämän osa-alueista ei ole sellainen joka olisi jotenkin mahdoton toteuttaa pääkaupunkiseudulla. Se vaan vaatisi energiaa jota tällä hetkellä ei ole. Marraskuu, hemmetin marraskuu.
Perjantai, 20.11. 2009
Päivän työturhautuminen: Windows-levypalvelimen käyttäjäoikeuksien tuominen Linux-koneelle
Jatkuva sade näytti olevan korteissa koko ensi viikon, joten poikkesin retkeilyliikkeeseen. Palasin mukanani täysi goretex-kuori jonka sisältä oli hyvä kummastella loppusyksyn säätä. Rahaa se nieli ihan poskettomasti mutta en muista koska viimeksi olin omistanut kunnon sadevaatetuksen.
Kotona kirjoittelin hitusen larppimateriaalia. Sitten pelasin Mass Effectin läpi. Enimmäkseen peli pysyi tosi rokkaavana ja pidin tavasta jolla sain pelata hahmoni tylyä tyyliä ihan loppuun saakka. Jonkin verran Biowaren tuotteiden kaavaisuus häiritsi, tuntui siltä että olin nähnyt tämän kaiken KOTOR:issa jo aiemminkin. Lisäksi varsinainen lopputaistelu oli hirveää kituuttamista kun hento teknikkohahmoni ei taaskaan tahtonut pysyä hengissä vaikka hänen mörssärikaverinsa näyttivätkin vastustajalle kaapin paikkaa karuilla otteilla.
Lopettaessani kello oli puoli kolme. Hups. Onneksi on viikonloppu.
Viikonloppu, 21.-22.11. 2009
Ajankohdan tehottomuus: Aleksi näytti poistuneen kotoa viikonlopuksi, ja tietenkin tyhjä asunto johtaa heti laiskuuteen ja inspiraatiopulaan. Tai ehkä siitäkin pitäisi vaan syyttää marraskuuta.
Lauantaina pistäydyin Neonhämärässä. Vaikka tiesin hyvin että kaupunkipelistä saa irti sitä enemmän mitä enemmän on siihen panostanut olin jotenkin ollut tämän osan suhteen täysin aikaansaamaton ja tuloksena pelikokemus oli melkoisen valju. Olin kyllä tietoinen tästä jo etukäteen ja olin liikkeellä yksinkertaisen elävän kulissin aikeilla.
Sunnuntaina kirjoittelin pelimateriaalia ja katsoin tyhmiä lyhäreitä netistä. Freeman's Mindin matkijat eivät ole läheskään alkuperäisen veroisia. Päädyin illasta vielä Demossin ja Hannan luo kurittamaan suurta muinaista Arkham Horrorissa. Taas selvisivät investigaattorit voittajana ja alle puolet meistä edes tuli syödyksi. Eivät ole ulomman tyhjyyden jumalat vedossa.
Maanantai, 23.11. 2009
Päivän verkkokäyttöliittymä: Large Hadron Collider
Tapeltuani ties miten pitkään uppiniskaisen Linux/AD-autentikoinnin ja ryhmäoikeuksien siirtymisen toimimaan. Jäljelle jäi vielä muutaman detaljin viilaus mutta sitä lukuunottamatta tämän kuun isommat hommat olivat oikeastaan tässä. Pieniä kyllä riittää.
Suuressa maailmassa LHC oli hypännyt käyntiin muttei ainakaan vielä ollut räjäyttänyt valetyhjiömme ja todellisen tyhjiön välistä patoa rikki. Maailmanloppua odotellessani kirjoittelin lisää materiaalia Sic Semperiin. En ole koskaan ollut erityisen nerokas historioitsija tai kielitieteilijä joten materiaalin taso saattoi olla vähän mitä sattuu, mutta eivätköhän pelaajani revi sen kappaleiksi jos se on tyhmää.
Tiistai, 24.11. 2009
Päivän kokemus: Matkapahoinvointi ratikassa. Ei tavallista edes minun kaltaiselleni huojunta-allergikolle
Kun aamulla vuoteesta nouseminen oli silkkaa tuskaa ja töihin pyörällä meneminen tuntui ajatuksena mahdottomalta olisi fiksumpi ihminen todennut heti olevansa sairas. Minulta tämän tajuamiseen vaati sen että tietokoneen näyttöä katsoessa silmissä vilisi. Sinänsä harmi tämäkin - töitä olisi tehnyt ihan mielellään ja olokaan ei ollut erityisen flunssainen.
... aluksi. Kotiin päästyäni tajusin että olo ei oikeasti ollut kuumeinen mutta kurkkuun sattui, huimasi ja kyky tehdä oikeastaan mitään oli pudonnut tosi alas. Niinpä keskityin makaamaan vuoteessa, lukemaan Jared Diamondia ja katsomaan Planet Earthia. Ei tämä viimeisimmältä trenditaudilta kyllä vaikuttanut, paitsi jos H1N1 alkaa todella salakavalasti.
Keskiviikko, 25.11. 2009
Päivän eläin: Paholaisrausku
Sairaspäivä meni pitkällään. Varsinaista lämpöä tai kuumetta ei ollut havaittavissa mutta etenkin aamupäivällä fiilis oli vielä erinomaisen hutera ja vetämätön. Pääsin ylös vuoteesta vasta joskus puolenpäivän jälkeen.
Olen sentään oppinut olemaan stressaamatta sairastaessani. Tähän tietysti auttoi sekin että työasiat olivat aika hoidossa, mutta harrastepuolella vaikka minkälaiset deadlinet hönkivät niskaan. Päätin etteivät ne ole todellisia ja keskityin sen sijaan Planet Earthin katseluun. Kauniit maisemat saivat aikaan vaan voimakkaamman halun lähteä jonnekin ihan muualle, pois täkäläisestä sateesta ja pimeydestä. Olen aika varma että edes BBC:n luontodokumenttitiimi ei saisi Suomen marraskuuta vaikuttamaan hienolta.
Torstai, 26.11. 2009
Päivän teema: Venäläinen, sudanilainen, ranskalais-israelilainen ja ranskalais-iranilainen lähtivät baariin...
Jo muinaisen Cradlen aikoihin kävi ilmi, että minulla oli pelinjohtajana yksi ilmeinen vahvuus. Jotkut pelinjohtajat ovat hyviä monimutkaisissa juonissa, toiset osaavat lämmittää tai kylmätä sydämiä tunnelmakuvauksilla. Minä sen sijaan olen vahvoilla kriittisessä mutta usein aliarvostetussa pelinjohtamisen lajissa. Olen poikkeuksellisen hyvä etnisten stereotyyppien kanssa.
Sic Semperin kulttuurien ja aikakausien sekametelisoppa pääsi tässä pelissä viimein räjähtämään täydeksi karnivaaliksi. Samalla kun pelaajahahmot kävivät kulttuurishokeerattuja eettis-luonnontieteellisiä keskusteluja minä distraktoin heitä juopoilla venäläisillä, jaloilla bantuilla, irstailla ranskalaisilla, salaperäisillä kiinalaisilla ja monilla muilla kansanryhmällä joita kohtaan lyhyen elämäni aikana olen loukkaavia ennakkoluuloja kehittänyt. Yllättäen peli oli aika hiton onnistunut eikä tietoakaan ollut tavanomaisesta kampanjan toisen pelikerran väsymyskirouksesta. Ehkä se siirtyy kolmanteen kertaan tai jotain.
Pelasimme aamuyhteen ja lopetimme väsymykseen; juonta ja säädettävää olisi vielä riittänyt vaikka toiset kuusi tuntia.
Perjantai, 27.11. 2009
Yön antisankari: Franco Haggis, hahmo suoraan 12-vuotiaiden yberpunkpelistä
Eilisen pelin jälkeen jäin vielä puhumaan tyhmiä Lissun kanssa pitkäksi aikaa. Kun innostuimme molemmat haukkumaan Andy Remicin kirjoja (tai kirjaa, sitä ainoaa jota kumpikin oli lukenut) ei nukkumaanmenosta tullut mitään koska kirjassa oli yksinkertaisesti niin paljon huonoutta.
Neljän tunnin yöunien ansiosta työpäivä oli hyvin koomainen. Onneksi hommat olivat selkeitä ja yksinkertaisia. Päivä oli valitettavasti pitkä ja illalla olivat vielä museon pikkujoulutkin. Ruoka oli hyvää mutta kun varsinaisen ohjelman alkamiseen venyi väsymys ja epäsosiaalisuus voittivat. Pakenin varhain kotiin nukkumaan.
Viikonloppu, 28. - 29.11. 2009
Ajankohdan lokaatio: Oswald Penitentiary
Suurin osa viikonlopusta kului Ozin parissa. Olin aiemmin nähnyt sarjasta vain ekan jakson mutta kun sitä alkoi katsoa siitä ei meinannut saada tarpeekseen. Onneksi arvon asuinkumppanillani on koko setti.
Vankiladraaman innottamana kirjoittelin myös lisää pelimateriaalia. On kyllä vaihteeksi hyvä olla kampanja jossa ei tarvitse suunnitella etukäteen kokonaista juonikaarta, ainoastaan asioita joiden on jossain vaiheessa tapahduttava ja jotka pelaajahahmot voivat sotkea haluamallaan tavalla. Tämä on niin enemmän vahvuuksieni mukaista kuin dramaattinen genreily.
Täällä jossakin, ma 30.11. 2009
Päivän luku: 4
Hyvä kotiväki!
Niin kävi minullekin että isänmaa kutsui. Varhain aamulla pakkasin säkkini ja lähdin maamme rajaseudulle jossa puin ylleni armeijan "harmaat". Minut on määrätty asiantuntijoista koostuvaan yksikköön jonka tarkemmasta sijainnista tai tehtävästä en voi Teille enempää paljastaa.
Kanssasotilaistani muutama on entisen savottani poikia mutta suurin osa uppo-outoja. Olemme kaikki taitavia ammattilaisia ja uskon että pystymme suoriutumaan työstämme kunnialla.
Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi. Majoitus on miltei ruhtinaallinen ja varusteet ovat sopivat. Suomen leijona pitää hyvää huolta pojistaan.
Ollos huoleton!
